Porin kansainvälinen näyttely on siitä kiva, että sinne on lyhyt matka, ja siellä on aina paljon tuttuja ja kavereita. Kahvikin on aina ollut vähintään kelvollista, ja parkkimaksu edullinen. Jostain kumman syystä minkäänlaista menestystä ei Porista olla koskaan Pitsin kanssa saatu, ja sama linja jatkui tänään.
Tuomarina oli serbialainen Nemanja Jovanovic, joka jakoi ERIä avokätisesti. Pitsikin sellaisen sai, mutta jäi harmillisesti kilpailuluokassa kolmanneksi. Tulos oli siis VAL ERI 3 SA, arvostelu tulee tässä (käänsin itse):
Erinomainen tyyppi. Oikein hieno pää. Hieman suuret korvat. Korrekti kaula ja ylälinja. Voisi olla edestä voimakkaammin kulmautunut. Hyvin kulmautunut takaa, mutta lanne hieman jyrkkä. Hieman lyhyet etuaskeleet.
Pitsi esiintyi kauniisti siihen nähden, että näyttelyremmi on viimeksi ollut kaulassa toukokuussa Harjavallan ryhmiksessä. Se taisi jopa vähän tykätä tästä tuomarista, vaikka pitkä, tumma mies olikin tummassa päällystakissa, ainakin Pitsi hypähti iloisesti nuolemaan kättä, kun tuomari sitä tarjosi.
Valokuvia en näyttelyssä huomannut ottaa, joku siellä kehänlaidalla kuvasi järkkärillä, katsotaan, jos kuvia johonkin myöhemmin ilmestyisi.
Meikäläisen nilkka alkaa olla jo aika hyvän tuntuinen, varmaankin viikonmittaisen Burana-kuurin ansiosta. Hallilla olen käynyt kerran, ja silloin en kyllä juossut metriäkään, lähinnä lähettelin koiria esteille, että niillä olisi edes jotain ajankulua ja puuhaa. Tykkäsivät kyllä kovasti, Pitsin pimeät putkikulmat vahvistuivat, ja Penni pujotteli ekaa kertaa ikinä aivan yksin kepit päästä päähän, jäin siis itse paikalleni seisomaan.
Huomenna aion jo mennä ihan oikeaa aksaa, toivotaan, että nilkka kestää! Vammasta huolestuneena tilasin jo hiukan joustavampipohjaiset kengätkin agia ajatellen, kun ne edullisesti satuin verkkokaupasta löytämään. Tulossa on siis Salomon Speedcross 3 -maastojuoksukengät, värissä Light Onyx/Dark Cloud, eli siniharmaat ne taisivat ainakin meikäläisen silmään olla. Kengät tulevat Saksasta, ja ovat täällä todennäköisesti alkavan viikon aikana.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyarvostelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelyarvostelu. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 2. elokuuta 2015
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Harjavallan ryhmiksessä
Tänään päästiin sinne Harjavallan ryhmikseen, johon ilmoittamista jo melkein kaduin jossain vaiheessa. Olen Pitsin kanssa vältellyt itä-eurooppalaisia tuomareita, ne kun eivät tunnu tuosta koirasta oikein välittävän, mutta tänään saatiin ihan kohtalainen tulos tsekkiläiseltä tuomarilta.
Kääpinnejä oli kehässä yhteensä 43 kpl, valionarttuja 4 kpl. Näistä Pitsi sijoittui toiseksi, ja sai SA:n. PN-kehässä ei enää sijoituttu. Pitsin esiintyminen oli tänään parempaa kuin viimeksi Vaasassa, tai Turussa, nyt se seisoi mielestäni paremmin omilla jaloillaan, ja pöydälläkin seisoi todella kauniisti. Tuomari, siis Iuza Beradze, halusi sanella arvostelun koiran seistessä pöydällä, ja muutenkin organisoi kehänsä vähän hassusti; ensin katsoi kaikilta hampaat ja yleiskuvan pöydällä, sitten liikutti jokaisen edestakaisin, ja sitten vasta aloitti yksilöarvostelut. Ympäri mentiin vasta kilpailuluokassa.
Pitsin arvostelua en nyt löydä mistään, mutta kirjaan sen kyllä tänne, jahka se vastaan kävelee. Kaunista päätä ja kaulaa ainakin oli, rintakehään toivottiin lisää tilavuutta. Kulmaukset ja liikkeet olivat hyvät, muistaakseni myös eturinta. Tulos oli siis VAL ERI 2 SA.
Pennikin oli mukana näytelmissä, ja treffasi kasvattajansa taas parin vuoden tauon jälkeen. Oli kiva päästä kertomaan, että hyvin on voitu, ja terveenä oltu! :) Muutenkin oli hauska nähdä muitakin tuttuja pitkästä aikaa.
Penni käväisi maanantaina Marjo Heinon agitreeneissä, mutta siitä nyt ei tullut yhtään mitään! Perheen nuorin, siis ihmislapsi, oli myös mukana, ja ilmeisesti häiritsi Pennin keskittymistä aikalailla. Perjantaina käväisin Pemun kanssa ulkokentällä, ja se kulki aivan mainiosti, mitä nyt haisteli vähän jotain pupuhajuja. Syytä olisi kulkea, ekat ulkokisat odottavat jo ensi lauantaina! Ohjelmassa oli jälleen ohjaustekniikka, tällä kertaa saksalainen. Videota ei valitettavasti ole, mutta kaunis valokuva kontaktilta kuitenkin.
P.s. Täydet pisteet HPSH:lle ryhmänäyttelyn järjestelyistä, toiset ne vaan osaa!
Kääpinnejä oli kehässä yhteensä 43 kpl, valionarttuja 4 kpl. Näistä Pitsi sijoittui toiseksi, ja sai SA:n. PN-kehässä ei enää sijoituttu. Pitsin esiintyminen oli tänään parempaa kuin viimeksi Vaasassa, tai Turussa, nyt se seisoi mielestäni paremmin omilla jaloillaan, ja pöydälläkin seisoi todella kauniisti. Tuomari, siis Iuza Beradze, halusi sanella arvostelun koiran seistessä pöydällä, ja muutenkin organisoi kehänsä vähän hassusti; ensin katsoi kaikilta hampaat ja yleiskuvan pöydällä, sitten liikutti jokaisen edestakaisin, ja sitten vasta aloitti yksilöarvostelut. Ympäri mentiin vasta kilpailuluokassa.
 |
| Suuret, tasaiset kehät, ja kauheen kiva ilma! |
Pennikin oli mukana näytelmissä, ja treffasi kasvattajansa taas parin vuoden tauon jälkeen. Oli kiva päästä kertomaan, että hyvin on voitu, ja terveenä oltu! :) Muutenkin oli hauska nähdä muitakin tuttuja pitkästä aikaa.
 |
| Tääl me sit oltiin! |
Penni käväisi maanantaina Marjo Heinon agitreeneissä, mutta siitä nyt ei tullut yhtään mitään! Perheen nuorin, siis ihmislapsi, oli myös mukana, ja ilmeisesti häiritsi Pennin keskittymistä aikalailla. Perjantaina käväisin Pemun kanssa ulkokentällä, ja se kulki aivan mainiosti, mitä nyt haisteli vähän jotain pupuhajuja. Syytä olisi kulkea, ekat ulkokisat odottavat jo ensi lauantaina! Ohjelmassa oli jälleen ohjaustekniikka, tällä kertaa saksalainen. Videota ei valitettavasti ole, mutta kaunis valokuva kontaktilta kuitenkin.
 |
| Penni. Kuva: Susanna Nieminen |
P.s. Täydet pisteet HPSH:lle ryhmänäyttelyn järjestelyistä, toiset ne vaan osaa!
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Vara-CACIB Vaasasta
Tänään köröteltiin Porista suoraa tietä Pohjoiseen eli Vaasaan, kansainväliseen näyttelyyn Botniahalliin, joka osoittautui mukavan valoisaksi ja tyylikkääksi näyttelypaikaksi.
Koiria oli ilmoitettu 27 kpl, näistä valionarttuja neljä kappaletta. Kilpailuluokka oli loppujen lopuksi kahden kauppa, ja ilokseni Pitsi päihitti norjalaisen, sangen näpsäkän näköisen pikkunartun voittaen valiot, jee! PN-kehässä Pitsille kävikin tietysti Pitsit, eli nuortenluokan narttu (oma puolisisko) kiilasi ohi ykköspallille, ja sai sen CACIBin, jota me oltiin lähdetty tavoittelemaan. Pitsille lankesi oranssi rusetti eli VARA-CACIB, ja toinen sija narttukisassa. Ensin vähän ärsytti, mutta ei enää, on tuo kuitenkin hieno sijoitus, kun on ulkomailta asti kilpakumppaneita vastassa! Sitä paitsi, jos niistä vastustajista pitäisi jollekin se CACIB antaa, niin olisin kyllä valinnut saman nartun kuin tuomarikin. Hyvälle koiralle häviäminen ei harmita!
Maija Sylgrénin arvostelu Pitsitä oli seuraavanlainen:
3v. erinomaisen tyyppinen, oikeat rungon mittasuhteet, miellyttäväilmeinen pää, hieman pitkät korvat, hyvä kaula ja ylälinja, toivoisin syvemmän ja aavistuksen pidemmän rintakehän. Sopiva raajaluusto ja kulmaukset, hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu kepeästi takaa, muuten hyvin. Hyvä karvanlaatu ja väri.
VAL ERI 1 SA PN 2 VA-CACIB
Tuomari oli tarkka ja kiinnitti mielestäni huomiota oleellisiin asioihin, kuten pitääkin. EH:ta tuli paljon, vain muutama SA. Taisi siellä jokin H:kin vilahtaa.
Meidän porukasta löytyi myös päivän ROP-uros, sekä ROP-veteraani, ja neljän koiran valikoimalla sitten tempaistiin myös ROP-kasvari ja KP. Isosta kehästä ei saatu menestystä, hurmaavaa virnuilua iäkkäältä miestuomarilta kylläkin. Kasvari esiintyi isossa kehässä oikein tyylikkäästi, eli ei tarvinnut sitäkään hävetä!
Odottelun käytin shoppailuun, ja hommasin sen Kennelliiton trikoopipon, jota hypistelin jo tammikuun Turku kv:ssa. Lisäksi ostin Pitsille EU-passiin violetit kannet.
Näyttely oli viihtyisä ja hyvin järjestetty, missään kohtaa ei ollut ahdistavan ahdasta. Yllättävän paljon oli kyllä pisua ja kakia matoissa iltapäivällä, oikein löyhkäsi! Ja tämä ei siis johtunut siivoustiimistä, vaan näytteilleasettajista, joilla oli vissiin koirien vessakäynnit unohtuneet... Ja kyllä se vähän niin on, että jos omalla koiralla se vahinko käy, niin se pitäisi osata siivota pois, eikä vaan jättää pökäleitä pitkin käytävää ja jatkaa matkaa!
P.s. Jossain mielenhäiriössä ilmoitin Pitsin Harjavallan ryhmikseen, vaikka kaksi vuotta sitten vannoin, että ei enää ikinä (Pitsi oli saanut Raumalta sertin lauantaina, ja sunnuntaina tupsahti kehästä sileällä ERIllä ulos Harjavallassa). Näyttelyharrastajan "ei ikinä" on tunnetusti kaksi vuotta, paitsi jos kyseessä on Druskininkai, niin sitten se on kolme...
 |
| Halli oli hieno, ja järjestelyt ensiluokkaiset! Kahvikin oli hyvää! |
 |
| Miellyttävä ilme? |
Maija Sylgrénin arvostelu Pitsitä oli seuraavanlainen:
3v. erinomaisen tyyppinen, oikeat rungon mittasuhteet, miellyttäväilmeinen pää, hieman pitkät korvat, hyvä kaula ja ylälinja, toivoisin syvemmän ja aavistuksen pidemmän rintakehän. Sopiva raajaluusto ja kulmaukset, hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu kepeästi takaa, muuten hyvin. Hyvä karvanlaatu ja väri.
VAL ERI 1 SA PN 2 VA-CACIB
Tuomari oli tarkka ja kiinnitti mielestäni huomiota oleellisiin asioihin, kuten pitääkin. EH:ta tuli paljon, vain muutama SA. Taisi siellä jokin H:kin vilahtaa.
Meidän porukasta löytyi myös päivän ROP-uros, sekä ROP-veteraani, ja neljän koiran valikoimalla sitten tempaistiin myös ROP-kasvari ja KP. Isosta kehästä ei saatu menestystä, hurmaavaa virnuilua iäkkäältä miestuomarilta kylläkin. Kasvari esiintyi isossa kehässä oikein tyylikkäästi, eli ei tarvinnut sitäkään hävetä!
Odottelun käytin shoppailuun, ja hommasin sen Kennelliiton trikoopipon, jota hypistelin jo tammikuun Turku kv:ssa. Lisäksi ostin Pitsille EU-passiin violetit kannet.
Näyttely oli viihtyisä ja hyvin järjestetty, missään kohtaa ei ollut ahdistavan ahdasta. Yllättävän paljon oli kyllä pisua ja kakia matoissa iltapäivällä, oikein löyhkäsi! Ja tämä ei siis johtunut siivoustiimistä, vaan näytteilleasettajista, joilla oli vissiin koirien vessakäynnit unohtuneet... Ja kyllä se vähän niin on, että jos omalla koiralla se vahinko käy, niin se pitäisi osata siivota pois, eikä vaan jättää pökäleitä pitkin käytävää ja jatkaa matkaa!
P.s. Jossain mielenhäiriössä ilmoitin Pitsin Harjavallan ryhmikseen, vaikka kaksi vuotta sitten vannoin, että ei enää ikinä (Pitsi oli saanut Raumalta sertin lauantaina, ja sunnuntaina tupsahti kehästä sileällä ERIllä ulos Harjavallassa). Näyttelyharrastajan "ei ikinä" on tunnetusti kaksi vuotta, paitsi jos kyseessä on Druskininkai, niin sitten se on kolme...
lauantai 28. kesäkuuta 2014
Nakkila KV 28.6.
Tänään päästiin testaamaan uutta näyttelypaikkaa tutussa näyttelyssä, kyseessä oli siis Pori KV, joka järjestettiin poikkeuksellisesti Nakkilan urheilukeskuksessa. Paikka oli tarkoitukseen oivallinen, lähistöllä oli ilmaista (!) pysäköintitilaa, ja alueen ympäristössä kiersi kivoja lenkkipolkuja. Kehien pohjat olivat tosin paikoin aika muhkuraiset, mutta se onkin sitten ainoa moite, jonka saatan keksiä. Kahvia ei muuten taaskaan testattu, meillä oli omaa mukana! Metrilakut sen sijaan maistuivat pitkästä aikaa oikein makoisalta.
Koiria oli ilmoittettu 36 kpl, joista narttuja 21 kpl, ja tuomarina toimi slovenialainen Marija Kavcic. Hänestä minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä, joten kehään mentiin avoimin mielin. Kavcic oli ystävällisen oloinen, käsitteli koiria vain vähän ja laski hampaat tarkkaan.
Pitsin kohtaloksi koitui tuomarin linja korvien suhteen, niiden tuli hänen mielestään ehdottomasti olla pienet, kiinnityksellä ei niinkään tainnut olla väliä. No, voisihan sitä ehkä sanoa, että meidän Pitsillä on vähän isot korvat, siitä ei pääse mihinkään. Yllättävää kuitenkin oli, että Kavcic rankaisi niistä niin paljon, että antoi Pitsille vain sileän ERIn, eikä edes sijoittanut kilpailuluokassa (valionarttuja oli 6 kpl). Arvostelu tulee tässä, omatoimisesti käännettynä:
Erittäin elegantti narttu, erinomainen pää, tummat silmät. Isohkot korvat. Hieno, neliömäinen runko, erinomaiset liikkeet. Hieno turkki, täyteläisen väriset värimerkit. VAL ERI
Harmillista, kun ei tuon parempaa tulosta saatu, nyt olisi nimittäin ollut se CACIB tarjolla, jollaista Pitsi vähän itselleen havittelee. Itämaiset tuomarit voivat olla arvaamattomia, se on ennenkin kyllä huomattu! En kuitenkaan ole asiasta kovin pahoillani, koska niin kauan kuin koira häviää näillä itätuomareilla, mutta pärjää kotimaisilla ja pohjoismaisilla, eivät asiat voi olla ihan kauhean huonosti.
Seuraavan näyttelyn suhteen ei oikein ole suunnitelmia tällä hetkellä, palaan asiaan, jos ja kun suunnitelmia kehkeytyy.
Koiria oli ilmoittettu 36 kpl, joista narttuja 21 kpl, ja tuomarina toimi slovenialainen Marija Kavcic. Hänestä minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä, joten kehään mentiin avoimin mielin. Kavcic oli ystävällisen oloinen, käsitteli koiria vain vähän ja laski hampaat tarkkaan.
Pitsin kohtaloksi koitui tuomarin linja korvien suhteen, niiden tuli hänen mielestään ehdottomasti olla pienet, kiinnityksellä ei niinkään tainnut olla väliä. No, voisihan sitä ehkä sanoa, että meidän Pitsillä on vähän isot korvat, siitä ei pääse mihinkään. Yllättävää kuitenkin oli, että Kavcic rankaisi niistä niin paljon, että antoi Pitsille vain sileän ERIn, eikä edes sijoittanut kilpailuluokassa (valionarttuja oli 6 kpl). Arvostelu tulee tässä, omatoimisesti käännettynä:
Erittäin elegantti narttu, erinomainen pää, tummat silmät. Isohkot korvat. Hieno, neliömäinen runko, erinomaiset liikkeet. Hieno turkki, täyteläisen väriset värimerkit. VAL ERI
 |
| Häh, nämäkö isot? |
Seuraavan näyttelyn suhteen ei oikein ole suunnitelmia tällä hetkellä, palaan asiaan, jos ja kun suunnitelmia kehkeytyy.
lauantai 24. toukokuuta 2014
Miljoonakoira, eli Tuuri KR 24.5.
Ihan alkuun on pakko heti riemuita: Pitsi oli ROP! Vihdoinkin! Meidän ikuinen kakkonen (tai välillä kolmonen) oli tämän päivän ansaittu voittaja.
Tuuriin ilmoitin Pitsin kahdesta syystä; ensinnäkin siksi, että tuomarin ollessa FinnSieger-listalla, oli mahdollisuus napata luokkavoiton osuessa kohdalle ns. FinnSieger-kiinnitys. Toisekseen ilmoittauduimme siksi, että armas aviomieheni innostui reissusta Tuurin legendaariseen kyläkauppaan, ja mikäs sen mukavampaa, kuin koko perheen kesäretki.
Näyttelypaikkana toimi kyläkaupan viereinen hiekkakenttä, joka oli paikoin valitettavan epätasainen. Siis suomeksi sanottuna, meidän kehässä oli kaamea monttu. Muuta valittamista en järjestelyistä keksi mitenkään, henkilökunta oli ystävällistä, kehäsihteerit tehokkaita ja kovaäänisiä, vessat aivan taivaallisen siistit ja vesipisteitä löytyi. Kahvi jäi tällä kertaa testaamatta, mutta jäätelö oli hyvää.
Kääpinnejä oli ilmoitettu 20 kpl, joista suurin osa oli narttuja. Pitsi oli ainoa valionarttu, ja FinnSieger-kiinnitys napsahti siis meille melko vaivattomasti (tarvitaan luokkavoitto + ERI + SA). Yksilöarvostelussa koira oli innokas kuin kuraan kuollut kuttu, lämmintä oli 28 varjossa, eikä etenkään liikkuminen huvittanut kovinkaan paljoa. Nostettuani koiran pöydälle tarttui tuulenpuuska tuomaritelttaan (pöytä oli aivan teltan vieressä varjossa), joka alkoi uhkaavasti pyrkiä pöydällä pönöttävää Pitsiä kohti! Tapaturmilta onneksi vältyttiin, ja tuomari totesi että tässähän tulee luonnetesti tehtyä samalla, reippaana pysynyt Pitsi onneksi läpäisi sen. Muutenkin tuomari kehui Pitsin esiintymistä, siitä kuulemma näkee, että harjoiteltu on, ja joskus käyty näytilläkin. No joskus kyllä joo...
Arvostelu:
Hyvä koko & sukupuolileima. Tyylikkäät ääriviivat. Kuono-osa voisi olla hieman voimakkaampi, muuten hyvä pää. Vahva, kuiva kaula. Hyvä, laskeva ylälinja. Hyvin kulmautunut. Liikkuu riittävällä askelpituudella & kiinteällä ylälinjalla.
VAL ERI 1 SA PN 1 ROP
Arvostelu on mielestäni aivan Pitsin näköinen, askelpituutta taisi tänään rajoittaa se kuumuus. PN-kehässä koira vasta syttyi ravaamaan, ja kun sieltä jatkettiin ROP-kehään, oli meininki parhaimmillaan.
Ryhmäkehään jäätiin tietysti, siellä tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Pitsistä sen verran, että nosti sen jatkoon kahdeksan parhaan joukkoon, muttei kuitenkaan sijoittanut enää neljän parhaan joukkoon. Tämä oli jo paljon enemmän kuin olin odottanut, kääpinnit kun eivät ole se kakkosryhmän näyttävin rotu, ainakaan koon tai turkin osalta.
Oli todella hienoa ja jännittävää saada viedä oma koira ryhmäkehään muiden voittajien joukkoon, vaikkei sieltä menestystä tullutkaan. Hieman kiire sinne kyllä tuli, aikaa valmistautumiseen oli alle minuutti, ja olin tietenkin riisunut puolet vaatteistani ja lykännyt koiran häkkiin viilennysloimeen puettuna. Mukaan kuitenkin ehdittiin, eipähän ehtinyt koira läkähtyä auringossa.
Retki oli siis sangen onnistunut, mies ja lapsikin viihtyivät sekä näyttelyalueella että kyläkaupan puolella. Itse en sinne kauppaan asti ehtinyt tietenkään, pitihän jonkun aina vahtia koiria, mutta kaipa sitä krääsää saa täältä Poristakin ostettua.
P.s. En sitten millään muotoa voi ymmärtää, miksi tuollakin näyttelyssä jouduttiin kuuluttamaan ihmisten perään, kun olivat jättäneet koiran autoon! 28 asteen helteessä! Vieläpä koiraharrastajat, joiden pitäisi jotain ymmärtääkin, saisivat hävetä!
Tuuriin ilmoitin Pitsin kahdesta syystä; ensinnäkin siksi, että tuomarin ollessa FinnSieger-listalla, oli mahdollisuus napata luokkavoiton osuessa kohdalle ns. FinnSieger-kiinnitys. Toisekseen ilmoittauduimme siksi, että armas aviomieheni innostui reissusta Tuurin legendaariseen kyläkauppaan, ja mikäs sen mukavampaa, kuin koko perheen kesäretki.
Näyttelypaikkana toimi kyläkaupan viereinen hiekkakenttä, joka oli paikoin valitettavan epätasainen. Siis suomeksi sanottuna, meidän kehässä oli kaamea monttu. Muuta valittamista en järjestelyistä keksi mitenkään, henkilökunta oli ystävällistä, kehäsihteerit tehokkaita ja kovaäänisiä, vessat aivan taivaallisen siistit ja vesipisteitä löytyi. Kahvi jäi tällä kertaa testaamatta, mutta jäätelö oli hyvää.
 |
| On se vähän epätodellisen näköinen tuolla taustalla. |
Arvostelu:
Hyvä koko & sukupuolileima. Tyylikkäät ääriviivat. Kuono-osa voisi olla hieman voimakkaampi, muuten hyvä pää. Vahva, kuiva kaula. Hyvä, laskeva ylälinja. Hyvin kulmautunut. Liikkuu riittävällä askelpituudella & kiinteällä ylälinjalla.
VAL ERI 1 SA PN 1 ROP
 |
| Vasemmalla VSP "Simo" eli A'dreams Black Dynamite, oikealla ROP-Pitsi. |
Ryhmäkehään jäätiin tietysti, siellä tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Pitsistä sen verran, että nosti sen jatkoon kahdeksan parhaan joukkoon, muttei kuitenkaan sijoittanut enää neljän parhaan joukkoon. Tämä oli jo paljon enemmän kuin olin odottanut, kääpinnit kun eivät ole se kakkosryhmän näyttävin rotu, ainakaan koon tai turkin osalta.
Oli todella hienoa ja jännittävää saada viedä oma koira ryhmäkehään muiden voittajien joukkoon, vaikkei sieltä menestystä tullutkaan. Hieman kiire sinne kyllä tuli, aikaa valmistautumiseen oli alle minuutti, ja olin tietenkin riisunut puolet vaatteistani ja lykännyt koiran häkkiin viilennysloimeen puettuna. Mukaan kuitenkin ehdittiin, eipähän ehtinyt koira läkähtyä auringossa.
 |
| ISO kehä, pieni koira. |
 |
| Jatkossa ollaan, ja vieruskaveri röhkii. |
Retki oli siis sangen onnistunut, mies ja lapsikin viihtyivät sekä näyttelyalueella että kyläkaupan puolella. Itse en sinne kauppaan asti ehtinyt tietenkään, pitihän jonkun aina vahtia koiria, mutta kaipa sitä krääsää saa täältä Poristakin ostettua.
P.s. En sitten millään muotoa voi ymmärtää, miksi tuollakin näyttelyssä jouduttiin kuuluttamaan ihmisten perään, kun olivat jättäneet koiran autoon! 28 asteen helteessä! Vieläpä koiraharrastajat, joiden pitäisi jotain ymmärtääkin, saisivat hävetä!
lauantai 17. toukokuuta 2014
Valioeläin Pitsi
Tänään näyteltiin Raumalla, siis jo perinteeksi muodostuneessa kaikkien rotujen näyttelyssä. Homma on raumalaisilla yleensä hyvin hanskassa, ja niinhän se oli tänäkin vuonna, kelikin sangen kohdallaan. Kahvikin oli oikein kelvollista.
Kääpiöpinsereitä oli ilmoitettu 22 kpl, Pitsin luokassa eli valionartuissa koiria oli yhteensä neljä. Pitsi siis korkkasi tänään valioluokan, taukoa kehistä on pidetty nyt paria päivää vaille neljä kuukautta! Tauko on tehnyt hyvää, näyttelyyn lähteminen oli kivaa vaihtelua, eikä yhtään pakkopullaa. Ja kyllä se taas päivän aikana muistui mieleen, miksi sitä taukoa oli ihan kiva vähän pitääkin.
Tuomarina toiminut Leni Finne oli todella tarkka, mutta hirveän ystävällisen ja miellyttävän oloinen. Hän aivan selvästi teki kaikkensa, jotta koirilla olisi kehässä ollut mukavaa, ja esim. pyysi yleisöltä pariin otteeseen ylimääräiset aplodit, kun kehässä oli poikkeuksellisen iäkäs veteraanikoira.
Pitsistä tuomari oli tätä mieltä:
Erinomaiset mittasuhteet, sopiva luusto. Oikeanmittainen ja -linjainen pää. Kauniit tummat silmät. Aavistuksen pehmeät korvat. Hyvä kaula, riittävä eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Aavistuksen jyrkkä lantio, hyvät kulmaukset. Erinomainen askelpituus. Hieman pehmeä karva.
VAL ERI 1 SA PN 2
Pitsi siis voitti valioluokan, mutta jäi PN-kisassa toiseksi. No, eipähän huonolle hävitty, ja tältä tuomarilta näytti pelkkä SA:kin olevan jo ihan mukava saavutus. Urosten SERT jäi kokonaan jakamatta, vaikka ihan kelpo ottajia olisi ollut.
Siinä kesken meidän luokan jouduin kaiken lisäksi toimittajan haastattelemaksi, juttu tulee Länsi-Suomeen, eli Rauman ja lähialueen paikallislehteen. Toimittaja ja kuvaaja siis varmaan kävelivät näyttelyalueen portista sisään ja ottivat tähtäimeensä ensimmäisen eteen sattuneen koiran, sillä hetkellä se oli esiintymisvuorossa oleva Pitsi. Kuva ei nyt ole oikein mairitteleva, Pitsihän esiintyi vallan hienosti tänään kaikin puolin, mutta käy siitä ainakin koiran ominaisin luonne ilmi. Mielenkiinnolla odotan varsinaista artikkelia, niin kiireessä nimittäin vastailin toimittajan kysymyksiin, etten ole ihan varma mitä edes sanoin. Se ainakin jäi mieleen, että (raumalainen) toimittaja oli sangen pettynyt, kun kuuli meidän olevan Porista! Tämä siis juontaa juurensa Porin ja Rauman välisestä ikuisesta sotatilasta, jossa joillakin on suipot korvat, ja joillakin ei. Itsehän en edelleenkään ole porilainen, joten en ota mitään kantaa toisten korvalehtiin tai niiden muotoon. ;)
Joka tapauksessa reissu oli oikein onnistunut ja leppoisa, rusketustakin saatiin, ja matkaseurana ollut Usva-parson sai toisen sertinsä, jee! Viikon päästä kelpaa jatkaa Tuurissa Miljoonakoirassa!
 |
| Aurinkoa, aurinkoa! |
Tuomarina toiminut Leni Finne oli todella tarkka, mutta hirveän ystävällisen ja miellyttävän oloinen. Hän aivan selvästi teki kaikkensa, jotta koirilla olisi kehässä ollut mukavaa, ja esim. pyysi yleisöltä pariin otteeseen ylimääräiset aplodit, kun kehässä oli poikkeuksellisen iäkäs veteraanikoira.
Pitsistä tuomari oli tätä mieltä:
Erinomaiset mittasuhteet, sopiva luusto. Oikeanmittainen ja -linjainen pää. Kauniit tummat silmät. Aavistuksen pehmeät korvat. Hyvä kaula, riittävä eturinta. Oikeanmallinen rintakehä. Aavistuksen jyrkkä lantio, hyvät kulmaukset. Erinomainen askelpituus. Hieman pehmeä karva.
VAL ERI 1 SA PN 2
 |
| Erinomainen askelpituus? |
Pitsi siis voitti valioluokan, mutta jäi PN-kisassa toiseksi. No, eipähän huonolle hävitty, ja tältä tuomarilta näytti pelkkä SA:kin olevan jo ihan mukava saavutus. Urosten SERT jäi kokonaan jakamatta, vaikka ihan kelpo ottajia olisi ollut.
Siinä kesken meidän luokan jouduin kaiken lisäksi toimittajan haastattelemaksi, juttu tulee Länsi-Suomeen, eli Rauman ja lähialueen paikallislehteen. Toimittaja ja kuvaaja siis varmaan kävelivät näyttelyalueen portista sisään ja ottivat tähtäimeensä ensimmäisen eteen sattuneen koiran, sillä hetkellä se oli esiintymisvuorossa oleva Pitsi. Kuva ei nyt ole oikein mairitteleva, Pitsihän esiintyi vallan hienosti tänään kaikin puolin, mutta käy siitä ainakin koiran ominaisin luonne ilmi. Mielenkiinnolla odotan varsinaista artikkelia, niin kiireessä nimittäin vastailin toimittajan kysymyksiin, etten ole ihan varma mitä edes sanoin. Se ainakin jäi mieleen, että (raumalainen) toimittaja oli sangen pettynyt, kun kuuli meidän olevan Porista! Tämä siis juontaa juurensa Porin ja Rauman välisestä ikuisesta sotatilasta, jossa joillakin on suipot korvat, ja joillakin ei. Itsehän en edelleenkään ole porilainen, joten en ota mitään kantaa toisten korvalehtiin tai niiden muotoon. ;)
 |
| Tukka hyvin, kaikki erinomaisesti! |
Joka tapauksessa reissu oli oikein onnistunut ja leppoisa, rusketustakin saatiin, ja matkaseurana ollut Usva-parson sai toisen sertinsä, jee! Viikon päästä kelpaa jatkaa Tuurissa Miljoonakoirassa!
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Messarin kirous
Viime vuonna messari meni meidän kohdalla melkoisen mönkään, Pitsillä oli jonkinlainen henkisen kehityksen vaihe meneillään, ja se päätti pelätä tuomaria kumpanakin päivänä saaden EH:n, vaikka ohut sauma junnutitteliinkin olisi ollut tarjolla. Messarin kirous valitettavasti toistui tänäkin vuonna, tosin eri muodossa.
Torstaiaamuna herättiin tavalliseen tapaan, mutta jossain vaiheessa aamuhässäkän tiimellystä huomasin, että joukossa oli kahden pinsun sijasta yksi pinsu ja yksi alimittainen, värivirheellinen borzoi.
Soitin siitä heti silloin aamulla omalle eläinlääkärillemme, joka ei nähnyt tarpeelliseksi tuoda koiraa näytille, ehdotti jonkinlaista allergista reaktiota ja käski odotella, että turvotus laskee itsekseen. Niin se laskikin, parissa tunnissa ihan ennalleen, ja päätin tästä episodista huolimatta suunnata perjantaina Helsinkiin. Taloudessa, jossa yksi taapero tiputtelee puolet aikuisten tapaan maustetusta ruuastaan pitkin lattioita, saavat koiratkin vahingossa maistella kaikenlaista allergisoivaa, kuten cayennepippuria ja tulista paprikajauhetta.
Perjantaina päästiin mukavasti köröttelemään messukeskukselle, ja näyttely oli taas juuri niin upea kuin odotinkin; hienosti laitetut kehät, paljon myynti- ja herkkukojuja, markkinameininkiä ja kauniita koiria piisasi. Pitsi oli oikein reippaana ihmis- ja koiravilinästä huolimatta, jotenkin tuntui kehän ympärillä olevan väljempää kuin viime vuonna.
Tuomarina toimi perjantaina Hilkka Salohalla, kääpiöitä oli kehässä n. 60 kpl, mukaan lukien pennut. Tuomaria ei kyllä voinut lepsuilusta syyttää, sininen (ja keltainenkin) lätkä viuhuivat ahkerasti, myös valioluokissa. Pitsi käyttäytyi pöydällä hienosti ja sai siinä heti kehuja leveästä alaleuastaan sekä tiheästä ja kauttaaltaan tasaisesta karvapeitteestään. Onneksi se sai ERI:n, kilpailuluokassa jäimme kuulemma liikkeiden takia kolmanneksi. En kuitenkaan ollut kovinkaan pettynyt, koska pelkäsin sitä EH:ta jonkin verran, sitä kun nyt saivat sellaisetkin koirat, jotka kuuluvat mielestäni rodun tähtikaartiin. Arvostelu tulee tässä:
Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen. Hyvä pään pituus ja purenta. Erinomainen alaleuka. Pyöreät silmät ja kookkaat, oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta, hyvä rintakehä. Riittävät etukulmaukset, hyvät takana. Hyvä karva ja väri. Liikkuu muuten hyvin, mutta etuaskel saisi olla matalampi. NUO ERI 3
Näyttelyn jälkeen suunnattiin kaverin kämpille Oulunkylään, ja siellä se samperin kuono alkoi taas turvota, tällä kertaa vasemmasta poskesta. Turvotus levisi hitaasti mutta varmasti, joten annoimme koiralle kyytabletin vain todetaksemme, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Myös oikea puoli koiran naamasta alkoi paisua, ja siinä kohtaa kun myös silmien välinen alue alkoi turvota ja vasen silmä painua uhkaavasti umpeen, pakkasin koiran autoon ja ajoin Viikin eläinsairaalan yöpäivystykseen. Odotusaika oli yllättävän lyhyt, pääsimme hoitoon alle vartissa sisään kirjoittautumisesta. Eläinlääkärit ensin raapivat päätään ihmeissään, ja sitten päättivät yhdessä tuumin pistää koiraan kortisonia ja kirjoittivat siihen reseptin vielä kolmeksi päiväksi, jos tarve vaatii. Turvotus lähti hiljalleen laskemaan, eikä Piiseli onneksi joutunut jäämään sairaalaan yöksi. Kehuja saatiin sekä koiran hienosta käytöksestä hoitotilanteissa, että siitä, että oli kuulemma kerrankin sellainen omistaja, joka piti elukasta kunnolla kiinni piikityksessä, eikä ruvennut kauhistelemaan tilannetta. Niin no, tiedän tasan tarkkaan, miten nopeasti knääpiö tarvittaessa tikkaa ihmistä sormeen, enkä itse hevosiin mm. kortisonia ja penisiliiniä pistäneenä osaa kauhistua kääpiökoirille sopivan kokoisesta neulasta! Eipä ole varmaan eläinlääkärilläkään aina kovin helppoa erilaisten potilaiden saati niiden omistajien kanssa.
Näyttelyyn ei tietenkään enää lähdetty, vaan lauantaipäivä lepäiltiin kämpillä ja käytiin pienellä pakkaskävelyllä Vantaanjoen rannalla. Yllättävän hienot lenkkimaastot ollakseen kehä ykkösen sisäpuolella! Kotimatkalla poikkesin Ikeassa, ja köröttelin sitten illalla melkein suoraa soittoa Harjavaltaan asti Penniä hakemaan. Oli mielestäni parempi viettää päivä Helsingissä, siellä kun olisi tarpeen vaatiessa päässyt suoraan päivystykseen saamaan ensiluokkaista hoitoa toisin kuin vaikkapa Porissa. Saati sitten, jos koiran pärstä olisi alkanut paisua matkalla kotiin, jossain Forssan ja Humppilan välimaastossa.
Nyt (sunnuntaina) Pitsi on elämänsä kunnossa, eikä turvotuksesta ole jälkeäkään. Vielä eilen illalla se näytti kuin sillä olisi ollut nuuska huulessa, mutta nyt kuono on ihan symmetrinen. En siis ajatellut antaa sille kortisonia enää tänään, se näyttää janottavan koiraa kovasti. Pitsi on onneksi koko episodin ajan ollut ihan pirteä ja hyvävointinen, silloin lauantain vastaisena yönä ainoastaan vaikutti uupuneelta, mutta ihmekös tuo kun on reissannut, ollut näyttelyssä ja vielä eläinsairaalassakin.
Harmittaahan se tietysti, että kaksi näyttelypäivää meni sivu suun, eikä edes rahoja saa takaisin nykysäännöillä. Olen kuitenkin helpottunut siitä, että mikään vakavampi juttu ei ilmeisesti ollut kyseessä, tai ainakin toivotaan niin. Mikäli turvotus toistuu, pitää ryhtyä selvittämään sen aiheuttajaa ihan toden teolla.
Torstaiaamuna herättiin tavalliseen tapaan, mutta jossain vaiheessa aamuhässäkän tiimellystä huomasin, että joukossa oli kahden pinsun sijasta yksi pinsu ja yksi alimittainen, värivirheellinen borzoi.
 |
| Pitsin kuono torstaiaamuna |
Perjantaina päästiin mukavasti köröttelemään messukeskukselle, ja näyttely oli taas juuri niin upea kuin odotinkin; hienosti laitetut kehät, paljon myynti- ja herkkukojuja, markkinameininkiä ja kauniita koiria piisasi. Pitsi oli oikein reippaana ihmis- ja koiravilinästä huolimatta, jotenkin tuntui kehän ympärillä olevan väljempää kuin viime vuonna.
 |
| Kennelliiton jakelupiste. Mahtaisko ne myydä tuon mulle kun kisat on ohi? |
Kooltaan ja mittasuhteiltaan erinomainen. Hyvä pään pituus ja purenta. Erinomainen alaleuka. Pyöreät silmät ja kookkaat, oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä eturinta, hyvä rintakehä. Riittävät etukulmaukset, hyvät takana. Hyvä karva ja väri. Liikkuu muuten hyvin, mutta etuaskel saisi olla matalampi. NUO ERI 3
Näyttelyn jälkeen suunnattiin kaverin kämpille Oulunkylään, ja siellä se samperin kuono alkoi taas turvota, tällä kertaa vasemmasta poskesta. Turvotus levisi hitaasti mutta varmasti, joten annoimme koiralle kyytabletin vain todetaksemme, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Myös oikea puoli koiran naamasta alkoi paisua, ja siinä kohtaa kun myös silmien välinen alue alkoi turvota ja vasen silmä painua uhkaavasti umpeen, pakkasin koiran autoon ja ajoin Viikin eläinsairaalan yöpäivystykseen. Odotusaika oli yllättävän lyhyt, pääsimme hoitoon alle vartissa sisään kirjoittautumisesta. Eläinlääkärit ensin raapivat päätään ihmeissään, ja sitten päättivät yhdessä tuumin pistää koiraan kortisonia ja kirjoittivat siihen reseptin vielä kolmeksi päiväksi, jos tarve vaatii. Turvotus lähti hiljalleen laskemaan, eikä Piiseli onneksi joutunut jäämään sairaalaan yöksi. Kehuja saatiin sekä koiran hienosta käytöksestä hoitotilanteissa, että siitä, että oli kuulemma kerrankin sellainen omistaja, joka piti elukasta kunnolla kiinni piikityksessä, eikä ruvennut kauhistelemaan tilannetta. Niin no, tiedän tasan tarkkaan, miten nopeasti knääpiö tarvittaessa tikkaa ihmistä sormeen, enkä itse hevosiin mm. kortisonia ja penisiliiniä pistäneenä osaa kauhistua kääpiökoirille sopivan kokoisesta neulasta! Eipä ole varmaan eläinlääkärilläkään aina kovin helppoa erilaisten potilaiden saati niiden omistajien kanssa.
Näyttelyyn ei tietenkään enää lähdetty, vaan lauantaipäivä lepäiltiin kämpillä ja käytiin pienellä pakkaskävelyllä Vantaanjoen rannalla. Yllättävän hienot lenkkimaastot ollakseen kehä ykkösen sisäpuolella! Kotimatkalla poikkesin Ikeassa, ja köröttelin sitten illalla melkein suoraa soittoa Harjavaltaan asti Penniä hakemaan. Oli mielestäni parempi viettää päivä Helsingissä, siellä kun olisi tarpeen vaatiessa päässyt suoraan päivystykseen saamaan ensiluokkaista hoitoa toisin kuin vaikkapa Porissa. Saati sitten, jos koiran pärstä olisi alkanut paisua matkalla kotiin, jossain Forssan ja Humppilan välimaastossa.
Nyt (sunnuntaina) Pitsi on elämänsä kunnossa, eikä turvotuksesta ole jälkeäkään. Vielä eilen illalla se näytti kuin sillä olisi ollut nuuska huulessa, mutta nyt kuono on ihan symmetrinen. En siis ajatellut antaa sille kortisonia enää tänään, se näyttää janottavan koiraa kovasti. Pitsi on onneksi koko episodin ajan ollut ihan pirteä ja hyvävointinen, silloin lauantain vastaisena yönä ainoastaan vaikutti uupuneelta, mutta ihmekös tuo kun on reissannut, ollut näyttelyssä ja vielä eläinsairaalassakin.
Harmittaahan se tietysti, että kaksi näyttelypäivää meni sivu suun, eikä edes rahoja saa takaisin nykysäännöillä. Olen kuitenkin helpottunut siitä, että mikään vakavampi juttu ei ilmeisesti ollut kyseessä, tai ainakin toivotaan niin. Mikäli turvotus toistuu, pitää ryhtyä selvittämään sen aiheuttajaa ihan toden teolla.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Jyväskylä KV
Eilen näyteltiin Jyväskylässä, joka ei sitten ollutkaan lainkaan niin kaukana, kuin ensin ajattelin. Hyvässä seurassa kolmen tunnin ajomatka suuntaansa vierähti mukavasti, ja reissun jälkeen fiilis oli hyvä, vaikkei tuloksia tänään tehtykään.
Kääpiöitä oli ilmoitettu melkein 60 kpl, kuten yleensä aina, kun tuomarina on joku puolieksoottinen tuntemattomuus. Tällä kertaa kyseessä oli kroatialainen Tino Pehar, joka kuulemma tuomaroi Suomessa usein, ei vain ole hetkeen osunut kääpiöpinsereille. Mukavan oloinen mies osasikin monta sanaa suomea, ja perusteli hienosti valintansa sijoituksissa niin, että yleisökin kuuli.
Pitsi oli nuortenluokassa kahden siskonsa ja aika monen muun kanssa, olisi siis kannattanut ilmoittaa se avoimeen vain kolmen muun seuraksi. Pitsi esiintyi kohtalaisesti, saisi kyllä puolestani päästä jo yli juoksumasennuksestaan! Liikkeiltään se oli mielestäni jotenkin jäykkä tänään, liekö ulkoilutusalueen ovesta käynyt veto jäykistänyt lihaksia, häkkialue kun sijaitsi aivan oven vieressä. Arvostelu tulee tässä:
22 months old, good eyes, short body. Correct head & expression. Very nice outline, good tail set. Excellent forechest. Very nice side movement. ERI
Luokkasijoitusta ei siis valitettavasti irronnut, onneksi sentään siskot Cara (ADB Karma) ja Fiona (ADB Keelia) pärjäsivät paremmin ollen ERI 4 SA ja ERI 1 SA PN 2 RES-CACIB VASERT.
Kehän jälkeen otettiin perhepotretti koko porukasta, siis kolme kaunista Koota sekä niiden ihana äitiliini Alma (ADB Candida) ja komea isukki Maxim (Semper Ante Kind of Magic). Pitääpä kysäistä, saako kuvan napata myös tänne blogiin, sen verran komean rivistön tyttäret vanhempineen muodostivat!
Kuvaa katsoessani huomasin, että mainion koiraeläimen lisäksi olen kyllä kyseisessä kaupassa aikoinani saanut paljon muutakin. Pitsin pentuesisarusten omistajien, kasvattajan, ja pentueen isän omistajan kanssa tulee pidettyä yhteyttä viikottain omien Facebook-ryhmien välityksellä, ja heitä tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti sekä näyttely- että agikehien laidalla. Lisäksi olen tutustunut muihin saman kennelin kasvatinomistajiin, siis saman tiimin jäseniin. Eri näyttelyissä törmää eri ihmisiin, ja aina on yhtä mukava vaihtaa kuulumiset, agitulokset tai muistella yhteisiä retkiä vaikkapa johonkin jumalan selän taakse, kuten keskelle Liettuan landea. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen todella iloinen tästä maamme lähes joka kolkkaan levittäytyvästä porukasta!
P.s. Pitsi ja kotiväki onnittelevat eilen Jyväskylässä sekä Suomen että Liettuan muotovalioksi tupsahtanutta Veetiä eli ADB Duracellia!
Kääpiöitä oli ilmoitettu melkein 60 kpl, kuten yleensä aina, kun tuomarina on joku puolieksoottinen tuntemattomuus. Tällä kertaa kyseessä oli kroatialainen Tino Pehar, joka kuulemma tuomaroi Suomessa usein, ei vain ole hetkeen osunut kääpiöpinsereille. Mukavan oloinen mies osasikin monta sanaa suomea, ja perusteli hienosti valintansa sijoituksissa niin, että yleisökin kuuli.
Pitsi oli nuortenluokassa kahden siskonsa ja aika monen muun kanssa, olisi siis kannattanut ilmoittaa se avoimeen vain kolmen muun seuraksi. Pitsi esiintyi kohtalaisesti, saisi kyllä puolestani päästä jo yli juoksumasennuksestaan! Liikkeiltään se oli mielestäni jotenkin jäykkä tänään, liekö ulkoilutusalueen ovesta käynyt veto jäykistänyt lihaksia, häkkialue kun sijaitsi aivan oven vieressä. Arvostelu tulee tässä:
22 months old, good eyes, short body. Correct head & expression. Very nice outline, good tail set. Excellent forechest. Very nice side movement. ERI
Luokkasijoitusta ei siis valitettavasti irronnut, onneksi sentään siskot Cara (ADB Karma) ja Fiona (ADB Keelia) pärjäsivät paremmin ollen ERI 4 SA ja ERI 1 SA PN 2 RES-CACIB VASERT.
Kehän jälkeen otettiin perhepotretti koko porukasta, siis kolme kaunista Koota sekä niiden ihana äitiliini Alma (ADB Candida) ja komea isukki Maxim (Semper Ante Kind of Magic). Pitääpä kysäistä, saako kuvan napata myös tänne blogiin, sen verran komean rivistön tyttäret vanhempineen muodostivat!
Kuvaa katsoessani huomasin, että mainion koiraeläimen lisäksi olen kyllä kyseisessä kaupassa aikoinani saanut paljon muutakin. Pitsin pentuesisarusten omistajien, kasvattajan, ja pentueen isän omistajan kanssa tulee pidettyä yhteyttä viikottain omien Facebook-ryhmien välityksellä, ja heitä tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti sekä näyttely- että agikehien laidalla. Lisäksi olen tutustunut muihin saman kennelin kasvatinomistajiin, siis saman tiimin jäseniin. Eri näyttelyissä törmää eri ihmisiin, ja aina on yhtä mukava vaihtaa kuulumiset, agitulokset tai muistella yhteisiä retkiä vaikkapa johonkin jumalan selän taakse, kuten keskelle Liettuan landea. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen todella iloinen tästä maamme lähes joka kolkkaan levittäytyvästä porukasta!
P.s. Pitsi ja kotiväki onnittelevat eilen Jyväskylässä sekä Suomen että Liettuan muotovalioksi tupsahtanutta Veetiä eli ADB Duracellia!
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Seinäjoki INT
Tämä näyttelypäivä alkoikin sitten melkein sydänpysähdyksellä, nukuin nimittäin oikein kunnolla pommiin. Lähtö oli matkaseuran kanssa sovittu tapahtuvaksi klo 05:30 tuosta meidän parkkikselta, ja minähän siis heräsin klo 05:39, kun matkaseura alkoi kysellä kuljettajan perään puhelimitse. 05:54 oltiin kuitenkin jo liikkeellä, suuntana Seinäjoki Areena, yksi näistä epägrammaattisista nimihirviöistä. Eipä se muutenkaan näyttelypaikkojen joukossa loistanut, ahtaampaa asettelua saa hakea. Miten olisi seuraavalla kerralla muutama kehä vähemmän, ja samalla vähemmän niitä klo 13 päättyviä kehiä? Edes messarissa ei ole noin ahdasta.
No, paikalle päästiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin, ja aamulla tulessa oli lainakoira, petit brabancon Friidu. Sille tällä kertaa EH1 junnuluokasta, tuomari oli aikas tiukalla tuulella ihan jokaisessa rodussa, mitä arvosteli. Oispa muuten hauskaa (vai olisiko sittenkään?) harrastaa näyttelyitä niin harvalukuisen rodun kanssa, että välillä melkein riittää, kun vaivautuu paikalle. SERT ja CACIB tippuu jotta heilahtaa, jos tuomari sattuu vähänkään tykkäämään.
Kääpiöpinsseereitä oli sitten vähän enemmän, siis 37 kpl. Pitsin kohdalla jännitin tietysti sitä pöytäkäytöstä, se kun viimeksi heitti hepuliksi siellä erkkarissa. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan hepuloinnista, eihän se siitä kopeloinnista tykkää, muttei kyllä vastustellutkaan. Hienoa! Tämä oli suuri helpotus meikäläiselle, ja jo tämä riitti meikäläiselle tämän reissun The Saavutukseksi. ERI:n se sai, ja oli luokassaan kolmas. Tuomarina meillä oli Tapio Eerola.
Rotutyypiltään erinomainen, hyvä nartun pää, hyvä kaula ja selkälinja. Hyvänmallinen runko. Hyvinkulmautunut edestä ja takaa. Tasapainoiset, yhdensuuntaiset liikkeet, joskin edestä hieman leveät. NUO ERI 3
Pitsi ei siis PN-kehään päässyt, mutta minä pääsin, ja PU-kehäänkin sattumalta. Pitsin kaunis sisko Fiona (ADB Keelia) oli onneksi PN 2 VASERT VACACIB, joten K-pentueen mainetta pidettiin yllä!
Seuraava näyttely onkin Jyväskylä INT sitten marraskuun puolessa välissä, nyt on taukoa niistä hommista melkein kuukausi. Ihan hyvä oikeastaan, kisaväsymystä alkaa olla ilmassa itse kullakin, vaikka hauskaahan noissa geimeissä tietysti aina on, kun tuttuja tapaa ja pääsee vaihtamaan kuulumisia ja kannustamaan kavereita.
No, paikalle päästiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin, ja aamulla tulessa oli lainakoira, petit brabancon Friidu. Sille tällä kertaa EH1 junnuluokasta, tuomari oli aikas tiukalla tuulella ihan jokaisessa rodussa, mitä arvosteli. Oispa muuten hauskaa (vai olisiko sittenkään?) harrastaa näyttelyitä niin harvalukuisen rodun kanssa, että välillä melkein riittää, kun vaivautuu paikalle. SERT ja CACIB tippuu jotta heilahtaa, jos tuomari sattuu vähänkään tykkäämään.
Kääpiöpinsseereitä oli sitten vähän enemmän, siis 37 kpl. Pitsin kohdalla jännitin tietysti sitä pöytäkäytöstä, se kun viimeksi heitti hepuliksi siellä erkkarissa. Tällä kertaa ei ollut puhettakaan hepuloinnista, eihän se siitä kopeloinnista tykkää, muttei kyllä vastustellutkaan. Hienoa! Tämä oli suuri helpotus meikäläiselle, ja jo tämä riitti meikäläiselle tämän reissun The Saavutukseksi. ERI:n se sai, ja oli luokassaan kolmas. Tuomarina meillä oli Tapio Eerola.
Rotutyypiltään erinomainen, hyvä nartun pää, hyvä kaula ja selkälinja. Hyvänmallinen runko. Hyvinkulmautunut edestä ja takaa. Tasapainoiset, yhdensuuntaiset liikkeet, joskin edestä hieman leveät. NUO ERI 3
Pitsi ei siis PN-kehään päässyt, mutta minä pääsin, ja PU-kehäänkin sattumalta. Pitsin kaunis sisko Fiona (ADB Keelia) oli onneksi PN 2 VASERT VACACIB, joten K-pentueen mainetta pidettiin yllä!
Seuraava näyttely onkin Jyväskylä INT sitten marraskuun puolessa välissä, nyt on taukoa niistä hommista melkein kuukausi. Ihan hyvä oikeastaan, kisaväsymystä alkaa olla ilmassa itse kullakin, vaikka hauskaahan noissa geimeissä tietysti aina on, kun tuttuja tapaa ja pääsee vaihtamaan kuulumisia ja kannustamaan kavereita.
lauantai 5. lokakuuta 2013
Teinipissis erkkarissa
Sama teema jatkuu, siis teinipissiksen seikkailut. Tällä kertaa seikkailtiin kääpiöpinsereiden erikoisnäyttelyssä Klaukkalassa, koiria oli kisaan ilmoitettu peräti 120 kappaletta, ja meininki oli melkoinen! Tapahtuma oli oikein hyvin järjestetty ja pyöri iloisesti aikataulun mukaan kahdessa kehässä. Urokset arvosteli Anneli Alfthan ja nartut Marianne Holm.
Nuoria narttuja oli 14 kappaletta, näistä kaksi Pitsin omia siskoja. Ajattelin, että sijoitus neljän joukkoon olisi hieno saavutus, mutta haaveeksi jäi, neiti teini-ikäinen nimittäin päätti saada pöytähepulit. Ongelmia pöytäkäytöksen kanssa ei ole ollut pitkään aikaan, päin vastoin, elokuussa olin jo oikein ylpeä koiran käytöksestä. Liekö sitten lähestyvä juoksu pannut pienen koiran pään sekaisin, en tiedä, mutta harmittaa joka tapauksessa. Erkkarit eivät selvästikään ole meidän juttu, viimeksikään ei muistaakseni mennyt häävisti. Hepuloinnista huolimatta tuomari tykkäsi Pitsin ulkomuodosta, ja antoi sille onneksi ERIn. Hänhän siis jakoi lähes kaikenvärisiä nauhoja lähes kaikenlaisille koirille, joten olin tästä oikein tyytyväinen.
Tyypiltään erinomainen. Oikeat mittasuhteet ja luusto. Erinomainen pään pituus. Kuono-osa saa täyttyä. Hieman pyöreät silmät. Erinomainen tilava runko. Hyvä hännän kiinnitys. Erinomainen leveä reisi. Liikkuu yhdensuuntaisesti ja tehokkaasti. Tarvitsee hieman itseluottamusta pöytäkäyttäytymiseensä. ERI
Varsin hieno arvostelu ulkomuodon osalta! Aivan tyhjin käsin emme silti joutuneet kotiin, koska Pitsi pääsi esiintymään isänsä Maximin (/insert tittelit/ Semper Ante Kind of Magic) jälkeläisryhmään siskojensa Caran ja Fionan sekä velipuolensa Rambon kanssa. Jälkeläisryhmiä esitettiin kolme, ja suureksi iloksemme Maximin ryhmä voitti tiukan kisan! Parhaan jälkeläisryhmän valitsi Anneli Alfthan, palkintona oli jokaiselle ryhmän jäsenelle ruokasäkki.
Todellakin toivon, että Pitsin juoksu alkaa pian, se käyttäytyy kyllä tällä hetkellä hieman oudosti. No, kukapa ei PMS-oireiden kourissa niin tekisi, täytyy ottaa selvää, onko vaivoihin olemassa jotain helpotusta, jonka kuitenkin Kennelliiton antidoping-sääntö sallii. Tai olisihan siihen kohdunpoisto, mutta ihan vielä ainakaan en halua moiseen lähteä.
Penni oli täällä kotolaisena ollut oikein kiltisti, ja tulikin torstaina ilmoitetuksi agikisoihin. Kisat ovat sittenkin jo lokakuussa, siis 12.10. ATT:llä. Kiva päästä kokeilemaan miten se kulkee! Treenasin hallilla sen kanssa perjantaina puomia, keinua ja pujottelua, ja hyvinhän se teki kaiken. Taitava se on, siitä ei ole kyse, nyt kun vaan saataisiin oma ja koiran huippufiilis natsamaan samalle radalle!
Nuoria narttuja oli 14 kappaletta, näistä kaksi Pitsin omia siskoja. Ajattelin, että sijoitus neljän joukkoon olisi hieno saavutus, mutta haaveeksi jäi, neiti teini-ikäinen nimittäin päätti saada pöytähepulit. Ongelmia pöytäkäytöksen kanssa ei ole ollut pitkään aikaan, päin vastoin, elokuussa olin jo oikein ylpeä koiran käytöksestä. Liekö sitten lähestyvä juoksu pannut pienen koiran pään sekaisin, en tiedä, mutta harmittaa joka tapauksessa. Erkkarit eivät selvästikään ole meidän juttu, viimeksikään ei muistaakseni mennyt häävisti. Hepuloinnista huolimatta tuomari tykkäsi Pitsin ulkomuodosta, ja antoi sille onneksi ERIn. Hänhän siis jakoi lähes kaikenvärisiä nauhoja lähes kaikenlaisille koirille, joten olin tästä oikein tyytyväinen.
Tyypiltään erinomainen. Oikeat mittasuhteet ja luusto. Erinomainen pään pituus. Kuono-osa saa täyttyä. Hieman pyöreät silmät. Erinomainen tilava runko. Hyvä hännän kiinnitys. Erinomainen leveä reisi. Liikkuu yhdensuuntaisesti ja tehokkaasti. Tarvitsee hieman itseluottamusta pöytäkäyttäytymiseensä. ERI
Varsin hieno arvostelu ulkomuodon osalta! Aivan tyhjin käsin emme silti joutuneet kotiin, koska Pitsi pääsi esiintymään isänsä Maximin (/insert tittelit/ Semper Ante Kind of Magic) jälkeläisryhmään siskojensa Caran ja Fionan sekä velipuolensa Rambon kanssa. Jälkeläisryhmiä esitettiin kolme, ja suureksi iloksemme Maximin ryhmä voitti tiukan kisan! Parhaan jälkeläisryhmän valitsi Anneli Alfthan, palkintona oli jokaiselle ryhmän jäsenelle ruokasäkki.
Todellakin toivon, että Pitsin juoksu alkaa pian, se käyttäytyy kyllä tällä hetkellä hieman oudosti. No, kukapa ei PMS-oireiden kourissa niin tekisi, täytyy ottaa selvää, onko vaivoihin olemassa jotain helpotusta, jonka kuitenkin Kennelliiton antidoping-sääntö sallii. Tai olisihan siihen kohdunpoisto, mutta ihan vielä ainakaan en halua moiseen lähteä.
Penni oli täällä kotolaisena ollut oikein kiltisti, ja tulikin torstaina ilmoitetuksi agikisoihin. Kisat ovat sittenkin jo lokakuussa, siis 12.10. ATT:llä. Kiva päästä kokeilemaan miten se kulkee! Treenasin hallilla sen kanssa perjantaina puomia, keinua ja pujottelua, ja hyvinhän se teki kaiken. Taitava se on, siitä ei ole kyse, nyt kun vaan saataisiin oma ja koiran huippufiilis natsamaan samalle radalle!
maanantai 26. elokuuta 2013
Tehoviikonloppu, siis kotikisat ja Tervakoski kv
Takana on varsinainen tehoviikonloppu, lauantaina agia ja sunnuntaina kauneuskilpailua. Näistä onneksi lauantain ohjelmisto tapahtui Porissa, joten pitempää ajomatkaa oli luvassa vain sunnuntaille.
Agissa päivä oli sangen onnistunut, vaikkei me sitä nollaa taaskaan tehty. Todella lähellä se kuitenkin kävi kaikella kolmella radalla, joten en ole asiasta valtavan huolissani. Koira oli mahtavassa vireessä (pujottelua lukuun ottamatta), ja fiilis parani startti startilta. Ehkä neljännestä startista se nolla olisi sitten tullut?
Ekan radan tulos oli yliaikanolla, yliaikaa n. 1,5 sekuntia. Rata oli muuten hyvä ja sujuva, selvisin rohkeaa liikkumista vaativista pätkistä mielestäni hyvin, mutta homma kalahti pujotteluun; tuomari seisoi pujottelun vieressä, ja jostain syystä vaikutti Pennin mielestä niin epäilyttävältä, että Penni tuijotti häntä melkein koko matkan pujotellessaan. Sehän tietenkin hidasti pujotteluvauhdin ihan olemattomaksi, mutta virheittä siitä onneksi selvittiin.
Toka rata oli hyppäri, tämäkin meni nollilla miltei loppuun asti, kunnes ajoitin takaakierto-persjätön väärin, ja koira kiersi koko esteen ympäri. Siis 5 virhepistettä. Jälleen vauhti oli hyvä, ja nyt pujottelu oli edes hiukan parempi.
Näiden kahden radan yhteistulos oikeutti rotumestaruuskisassa kahdeksanteen sijaan. Sinänsä ihan sama, mutta kiva oli saada kuitenkin tulos molemmilta radoilta ja siis tulos myös mestaruuskisassa.
Viimeinen rata oli agirata, ja sielläkin se nolla oli aivan hilkulla loppuun asti, kunnes menin hetkellisesti hukkaan radan loppupäässä, enkä hahmottanut, millä esteellä oikeastaan olen. Siitä seurasi se, että Penni kiersi kolmanneksi viimeisen esteen taakse, ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Tällä radalla Pennin kone vasta lähtikin käyntiin, se pujotteli ihan hyvin ja eteni koko ajan mukavaa vauhtia. Videolla näkyy vain agiradat, hyppärin kohdalla Lumia temppuili.
Sunnntaina pitikin sitten siirtyä sujuvasti sporttimeiningistä sipsutteluun, siis Tervakosken kansainväliseen näyttelyyn. Agikisoissa sitä aina onnistuu loihtimaan harhakuvitelman siitä, että olisi itse jotenkin urheilullinen, eikä siirtymä näyttelytouhuihin jakkupukujen sekaan suju aina ihan kivuttomasti. Tällä kertaa olisin ansainnut siirtymästäni vähintään papukaijamerkin, vaihdoin nimittäin farkut sukkahousuihin ja puhtaanvalkoiseen kynähameeseen näyttelypaikan bajamajassa sotkematta itseäni tai vaatteitani!
Kääpiöitä oli ilmoitettu alun perin peräti 48 kpl, mutta tuomarimuutoksen myötä todella moni oli päättänyt jäädä kotiin. En vielä tiedä, paljonko koiria paikalla oli, mutta veikkaisin, että ainakin neljäsosa, ellei enemmänkin, puuttui.
Tuomarina toimi Maija Mäkinen, ja nopeasti kävi selväksi, että hän on kyllä ERI-maatista niin kaukana kuin mahdollista. Kehä sujui ripeästi ja hyvässä hengessä, sijoituksia hän monesti perusteli ääneen, ja juoksutti koiria aika paljon. Mittakeppi viuhui, ja liian korkeat saivat armotta H:n.
Suuresta ilmoitetusta koiramäärästä johtuen en todellakaan lähtenyt soitellen sotaan, vaan lähinnä arvostelua hakemaan. Meille olin ajatellut tavoitteeksi ERI ja SA, ja se täyttyi, kun Pitsi onneksi voitti nuorten luokan. Se esiintyi todella hienosti, ravasi hyvällä draivilla energisesti, ja jaksoi olla seistessäkin ryhdikäs, kun kovin kauaa ei tänään kerrallaan tarvinnut seistä paikoillaan. PN-kehässä oli oikeasti kauniita koiria ainakin 8 kpl, ja varovaisesti kyllä uskalsin toivoa sijoitusta, mutta yllätys oli todella suuri ja iloinen, kun tuomari viittilöi meidät jonoon Opalin taakse, ja siellä pysyimme palkintopallille saakka! Pitsi siis sijoittui PN-kisassa upeasti toiseksi kahden valion väliin. Arvostelusta kävi ilmi, että Pitsi oli tosiaan tuomarin mieleen:
19 kk ryhdikäs narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä, pitkä pää, hyvin kiinnittyneet, aavistuksen pehmeät korvat. Hyvät silmät. Oikea purenta. Hyvä kaula ja eturinta. Ikäisekseen hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä hännänkiinnitys. Hieman iloinen häntä. Liikkuu hyvällä, tehokkaalla askeleella. Hyvä temperamentti.
Agissa päivä oli sangen onnistunut, vaikkei me sitä nollaa taaskaan tehty. Todella lähellä se kuitenkin kävi kaikella kolmella radalla, joten en ole asiasta valtavan huolissani. Koira oli mahtavassa vireessä (pujottelua lukuun ottamatta), ja fiilis parani startti startilta. Ehkä neljännestä startista se nolla olisi sitten tullut?
Ekan radan tulos oli yliaikanolla, yliaikaa n. 1,5 sekuntia. Rata oli muuten hyvä ja sujuva, selvisin rohkeaa liikkumista vaativista pätkistä mielestäni hyvin, mutta homma kalahti pujotteluun; tuomari seisoi pujottelun vieressä, ja jostain syystä vaikutti Pennin mielestä niin epäilyttävältä, että Penni tuijotti häntä melkein koko matkan pujotellessaan. Sehän tietenkin hidasti pujotteluvauhdin ihan olemattomaksi, mutta virheittä siitä onneksi selvittiin.
 |
| Penni vetää hullunkiilto silmissä! Kuva V. Vaistomaa |
Näiden kahden radan yhteistulos oikeutti rotumestaruuskisassa kahdeksanteen sijaan. Sinänsä ihan sama, mutta kiva oli saada kuitenkin tulos molemmilta radoilta ja siis tulos myös mestaruuskisassa.
Viimeinen rata oli agirata, ja sielläkin se nolla oli aivan hilkulla loppuun asti, kunnes menin hetkellisesti hukkaan radan loppupäässä, enkä hahmottanut, millä esteellä oikeastaan olen. Siitä seurasi se, että Penni kiersi kolmanneksi viimeisen esteen taakse, ja hyppäsi sen väärään suuntaan. Tällä radalla Pennin kone vasta lähtikin käyntiin, se pujotteli ihan hyvin ja eteni koko ajan mukavaa vauhtia. Videolla näkyy vain agiradat, hyppärin kohdalla Lumia temppuili.
Sunnntaina pitikin sitten siirtyä sujuvasti sporttimeiningistä sipsutteluun, siis Tervakosken kansainväliseen näyttelyyn. Agikisoissa sitä aina onnistuu loihtimaan harhakuvitelman siitä, että olisi itse jotenkin urheilullinen, eikä siirtymä näyttelytouhuihin jakkupukujen sekaan suju aina ihan kivuttomasti. Tällä kertaa olisin ansainnut siirtymästäni vähintään papukaijamerkin, vaihdoin nimittäin farkut sukkahousuihin ja puhtaanvalkoiseen kynähameeseen näyttelypaikan bajamajassa sotkematta itseäni tai vaatteitani!
Kääpiöitä oli ilmoitettu alun perin peräti 48 kpl, mutta tuomarimuutoksen myötä todella moni oli päättänyt jäädä kotiin. En vielä tiedä, paljonko koiria paikalla oli, mutta veikkaisin, että ainakin neljäsosa, ellei enemmänkin, puuttui.
Tuomarina toimi Maija Mäkinen, ja nopeasti kävi selväksi, että hän on kyllä ERI-maatista niin kaukana kuin mahdollista. Kehä sujui ripeästi ja hyvässä hengessä, sijoituksia hän monesti perusteli ääneen, ja juoksutti koiria aika paljon. Mittakeppi viuhui, ja liian korkeat saivat armotta H:n.
Suuresta ilmoitetusta koiramäärästä johtuen en todellakaan lähtenyt soitellen sotaan, vaan lähinnä arvostelua hakemaan. Meille olin ajatellut tavoitteeksi ERI ja SA, ja se täyttyi, kun Pitsi onneksi voitti nuorten luokan. Se esiintyi todella hienosti, ravasi hyvällä draivilla energisesti, ja jaksoi olla seistessäkin ryhdikäs, kun kovin kauaa ei tänään kerrallaan tarvinnut seistä paikoillaan. PN-kehässä oli oikeasti kauniita koiria ainakin 8 kpl, ja varovaisesti kyllä uskalsin toivoa sijoitusta, mutta yllätys oli todella suuri ja iloinen, kun tuomari viittilöi meidät jonoon Opalin taakse, ja siellä pysyimme palkintopallille saakka! Pitsi siis sijoittui PN-kisassa upeasti toiseksi kahden valion väliin. Arvostelusta kävi ilmi, että Pitsi oli tosiaan tuomarin mieleen:
19 kk ryhdikäs narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä, pitkä pää, hyvin kiinnittyneet, aavistuksen pehmeät korvat. Hyvät silmät. Oikea purenta. Hyvä kaula ja eturinta. Ikäisekseen hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä hännänkiinnitys. Hieman iloinen häntä. Liikkuu hyvällä, tehokkaalla askeleella. Hyvä temperamentti.
 |
| Kehäpönötystä. Kuva E. Korelin |
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Huh, hellettä!
Helteinen kisailuviikonloppu kallistuu onneksi loppua kohden, eilen siis kisailtiin agissa ja tänään kauneudessa. Kummassakaan ei tullut mainittavaa menestystä, mutta mitäs tuosta.
Agipitsissä keli oli perinteen mukaan helteinen, ja Penni kesti hellettä perinteen mukaan huonosti. Jos nollia aikoi tehdä, ne olisi tehtävä heti ekalta tai tokalta radalta, koska tiesin, että iltapäivää kohti vauhti hyytyy varmasti, jos sitä on alunperin ollutkaan.
Eka agirata oli tutun miehen, siis Kermisen Petterin, suunnittelema, ja olikin mielestäni kiva sekä vaikeusasteeltaan, että muuten. Alussa oli kolme hyppyä ja sitten pujottelu, ja aloin jo kakkoshypyn jälkeen käskyttää kepeille, jolloin saivarteleva pikkupinseri suksi suoraan pujotteluun jättäen väliin kolmoshypyn, vaikka osoitin sitä aivan selkeästi ja linjakin oli niin suora kuin olla ja voi. No, kun pujottelusta selvittiin, rata jatkui virheittä loppuun, tuloksena siis HYL. Vauhti oli koiralla kohtalainen.
Tokan agiradan keskivaiheilla oli pujottelun ympärillä niin vaikea kohta, että tiesin, ettemme selviä siitä edes tuurilla. Näin siinä kävikin, aloitus (avokulma pituuden kautta putkesta) ei mennyt edes pitkäksi vaan tyystin ohi, ja pujottelun jälkeinen kuvio oli jotain niin karmeaa, että ilmeisesti yksi este jäi hyppäämättä, ja HYL napsahti siitäkin. Muuten taas jatkettiin virheittä loppuun, kontaktit ja kaikki.
Melko nuutuneina vielä suunnistimme Sari Mikkilän hyppärille, joka oli ainakin meille kiva ja helpohko, ja sieltä sitten puserrettiin viimeisillä voimillamme yliaikanolla. Yliaikaa oli vain 1,30 sekuntia, ja se oli kyllä meiltä maksimisuoritus näin päivän päätteeksi.
Penni veti ihan siedettävät suoritukset helteestä huolimatta, vauhtia uupui, eikä sillä ollut oikein hinkua pujotella, mutta muuten se toimi ja totteli asiallisesti. Eikä edes yrittänyt varastaa lähdössä, vaan odotti lupaa kiltisti. Nyt se voisikin aloittaa heti juoksun, tai sitten vasta rotumestisten jälkeen! Pitsikin heilui mukana kisapaikalla, ja shoppaili itselleen kisakirjan, aika jännää.
Pitsi puolestaan kisaili sunnuntaina kauneudessa Pori KV:ssä, eikä silläkään mennyt ihan kuin Strömsössä. Tuomari oli irlantilainen John Bond, joka antoi lähes kaikille sanasta sanaan saman arvostelun, ja tykkäsi koirista, jotka juoksivat lujaa. Pitsi sai ERIn ja oli luokkansa kolmas eli viimeinen. No, selväksi kyllä kävi jo urosten arvostelun aikana, että Pitsin tyyppinen koira ei ollut tuomarin mieleen, mutta minkäs teet, makunsa kullakin. Arvostelu tulee tässä:
Bite is correct. Nice dark eye. Good skull. Nice earset. Good length of neck. Good shoulders. Nice, deep chest. Good, strong quarters, angles front and rear. Nice outline. In good condition. Movement is very good. NUO ERI 3
Tylsää, ettei kotinäyttelystä tullut menestystä, mutta onneksi sentään lainahandlattava petit brabancon Friidu tempaisi omassa kehässään tuloksen JUN ERI 1 SA PN 3 VA-SERT. Yhteistyö Friidun kanssa ei ollut aivan saumatonta, mutta olisihan sitä toki voinut harjoitellakin etukäteen. Kunnialla kuitenkin selvittiin, vaikka nurmikentälle melko eksoottinen lisä eli kauransänki ylettyi koiraparkaa polviin saakka.
Helteisen viikonlopun jälkeen vedetään henkeä pari päivää, ja sitten suunnataankin nokka kohti etelää, siis Helsingin ja Tallinnan kautta kohti Liettuan Druskininkaita. Mukaan pitää pakata paitsi vaatteita melkein viikoksi, myös koiralle ruuat ja kamppeet, palautusjuomat ja kaikki. Urakan voikin siis aloittaa huomenna, tänään aion lähinnä istua taaperon kanssa kahluualtaassa ja syödä jäätelöä.
Agipitsissä keli oli perinteen mukaan helteinen, ja Penni kesti hellettä perinteen mukaan huonosti. Jos nollia aikoi tehdä, ne olisi tehtävä heti ekalta tai tokalta radalta, koska tiesin, että iltapäivää kohti vauhti hyytyy varmasti, jos sitä on alunperin ollutkaan.
Eka agirata oli tutun miehen, siis Kermisen Petterin, suunnittelema, ja olikin mielestäni kiva sekä vaikeusasteeltaan, että muuten. Alussa oli kolme hyppyä ja sitten pujottelu, ja aloin jo kakkoshypyn jälkeen käskyttää kepeille, jolloin saivarteleva pikkupinseri suksi suoraan pujotteluun jättäen väliin kolmoshypyn, vaikka osoitin sitä aivan selkeästi ja linjakin oli niin suora kuin olla ja voi. No, kun pujottelusta selvittiin, rata jatkui virheittä loppuun, tuloksena siis HYL. Vauhti oli koiralla kohtalainen.
Tokan agiradan keskivaiheilla oli pujottelun ympärillä niin vaikea kohta, että tiesin, ettemme selviä siitä edes tuurilla. Näin siinä kävikin, aloitus (avokulma pituuden kautta putkesta) ei mennyt edes pitkäksi vaan tyystin ohi, ja pujottelun jälkeinen kuvio oli jotain niin karmeaa, että ilmeisesti yksi este jäi hyppäämättä, ja HYL napsahti siitäkin. Muuten taas jatkettiin virheittä loppuun, kontaktit ja kaikki.
Melko nuutuneina vielä suunnistimme Sari Mikkilän hyppärille, joka oli ainakin meille kiva ja helpohko, ja sieltä sitten puserrettiin viimeisillä voimillamme yliaikanolla. Yliaikaa oli vain 1,30 sekuntia, ja se oli kyllä meiltä maksimisuoritus näin päivän päätteeksi.
Penni veti ihan siedettävät suoritukset helteestä huolimatta, vauhtia uupui, eikä sillä ollut oikein hinkua pujotella, mutta muuten se toimi ja totteli asiallisesti. Eikä edes yrittänyt varastaa lähdössä, vaan odotti lupaa kiltisti. Nyt se voisikin aloittaa heti juoksun, tai sitten vasta rotumestisten jälkeen! Pitsikin heilui mukana kisapaikalla, ja shoppaili itselleen kisakirjan, aika jännää.
Pitsi puolestaan kisaili sunnuntaina kauneudessa Pori KV:ssä, eikä silläkään mennyt ihan kuin Strömsössä. Tuomari oli irlantilainen John Bond, joka antoi lähes kaikille sanasta sanaan saman arvostelun, ja tykkäsi koirista, jotka juoksivat lujaa. Pitsi sai ERIn ja oli luokkansa kolmas eli viimeinen. No, selväksi kyllä kävi jo urosten arvostelun aikana, että Pitsin tyyppinen koira ei ollut tuomarin mieleen, mutta minkäs teet, makunsa kullakin. Arvostelu tulee tässä:
Bite is correct. Nice dark eye. Good skull. Nice earset. Good length of neck. Good shoulders. Nice, deep chest. Good, strong quarters, angles front and rear. Nice outline. In good condition. Movement is very good. NUO ERI 3
Tylsää, ettei kotinäyttelystä tullut menestystä, mutta onneksi sentään lainahandlattava petit brabancon Friidu tempaisi omassa kehässään tuloksen JUN ERI 1 SA PN 3 VA-SERT. Yhteistyö Friidun kanssa ei ollut aivan saumatonta, mutta olisihan sitä toki voinut harjoitellakin etukäteen. Kunnialla kuitenkin selvittiin, vaikka nurmikentälle melko eksoottinen lisä eli kauransänki ylettyi koiraparkaa polviin saakka.
Helteisen viikonlopun jälkeen vedetään henkeä pari päivää, ja sitten suunnataankin nokka kohti etelää, siis Helsingin ja Tallinnan kautta kohti Liettuan Druskininkaita. Mukaan pitää pakata paitsi vaatteita melkein viikoksi, myös koiralle ruuat ja kamppeet, palautusjuomat ja kaikki. Urakan voikin siis aloittaa huomenna, tänään aion lähinnä istua taaperon kanssa kahluualtaassa ja syödä jäätelöä.
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Seinäjoen ryhmis
Tänään retkeiltiin näyttelyyn Seinäjoelle, kyseessä oli siis ryhmänäyttely, tuomarina Teija Salmi-Aalto. Päivän aloitimme matkaseuran eli Romy-bokserin kehällä, ja sehän oli vaativalla suomalaistuomarilla hienosti AVO EH 3. Mainio suoritus kehässä, jossa päivän väri oli sininen!Kääpiökehässä suosiossa tuntui olevan punainen nauhanväri, vaaleanpunaista oli jaossa huomattavasti vähemmän. Tuomari saneli pitkästi ja käsitteli koiria oikein nätisti, mittasipa jopa muutaman. Pitsinkin mittasi, kuulemma siksi, että silmä tottuisi arvioimaan näin pienen narttukoiran korkeutta, joka muuten tällä yksilöllä oli 29 cm. Muutenkin tuomari taisi olla vähän isompien rotujen ihminen, hän kun totesi Pitsin purentaa tutkiessaan, että olo on kuin norsulla posliinikaupassa, kun nämä teidän koirat on niin pieniä! No, jos koko aamupäivän pyörittelee bernejä käsissään, niin kääpiöpinserinarttu voi kieltämättä tuntua vähän hennolta hyppysissä.
 |
| Kaksi väsynyttä matkustajaa |
15 kk (HUOM! tässä jokin kömmähdys, koira on 18 kk = 1,5 v!) erittäin hyvän tyyppinen, hyvät mittasuhteet. Oikealinjainen pää, jossa hyvä ilme, hyvät silmät, kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä runko ja eturinta, hieno vahva luusto. Tasapainoisesti ja hyvin kulmautunut. Liikkuu aavistuksen meloen edestä, muilta osin erinomaisesti ja hyvällä takapotkulla. Hyvä väri ja merkit. Esiintyy ja esitetään erinomaisesti. NUO ERI 2 SA PN 3
Näyttelypaikkana oli jonkinsortin pallokenttä, joka oli ihanan, kiemurtelevan joen/kosken rannalla, ja sinnehän Romy tietenkin molskautettiin ennen kotiin lähtöä. Koirat matkustivat kumpikin hienosti, huolimatta pienistä teknisistä auto-ongelmista, joista johtuen kotimatka hiukan venahti. Eipä tuo silti haitannut, kun maha oli kotzonea täynnä, nahka vähän palanut ja meininki väsynyt. On se vaan porukassa hauskempaa tuo näytelmien kiertäminen!
 |
| Näyttelytähdet Pitsi ja Romy rantatunnelmissa |
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Näyttelyviikonloppu satakuntalaiseen tapaan
Toukokuun viimeiselle viikonlopulle olikin Satakuntaan ängetty jos jonkinmoista tapahtumaa; Rauman kaikkien rotujen näyttely, Harjavallan ryhmänäyttely, sekä WeCA:n kaksipäiväiset agilitykisat. Ja mejä-koekin olisi kuulemma ollut tarjolla, jos me sellaisesta jotain ymmärrettäisiin. Alkuperäinen idea oli mennä Pitsin kanssa molempiin näyttelyihin, ja toisena päivänä sitten näyttelyn jälkeen suunnistaa talkoilemaan ja kisaamaan Pennin kanssa, mutta näyttelyiden aikataulut ja koiramäärät eivät oikein antaneet myöden. Kävin sitten edes talkoilemassa jo perjantai-iltana, siis pystyttämässä kisoja ulkokentälle, sekä seuraamassa kisoja sunnuntaina.
Lauantaina vuorossa oli mikä muuka ko Raum, ja Gunnel Holm, kääpijöitä listassa 29 kpl, joista hassusti 21 kpl narttuja. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, kahvi erinomaista ja parkkimaksu kohtuuton (5 e). Ehkä meiltä veloitettiin porilaislisää? Joka tapauksessa näyttely oli jälleen hienosti järjestetty, pisteet siitä raumalaisille.
Lähdin matkaan tavoitteena ERI, koska olin kuullut rouva Holmin tuomaroinnista sekä kehuja että kritiikkiä, ja Pitsin kauniille siskollehan hän antoi taannoin EH:n. No, Pitsi sai ERInsä, voitti luokkansa (yht. 3 junnunarttua) ja sai onneksi SA:n. SA:ta Holm ei kovin auliisti jaellut, PN-kehässä taisi olla vain 6 koiraa. Siellä me seistiin lyhyesti rivissä, pyörähdettiin kaksi kierrosta ympäri, ja seistiin taas. Sitten tuomari nakkasi valionartun ykköseksi, ja totesi yhtäkkiä, että tämä järjestys, onneksi olkoon! Eli Pitsi oli jälleen PN2 ja sai taas SERTin! Ykkönen oli suloinen Mette, jota pääsin vielä handlaamaan ROP-kehään, kun omistajansa kasvatti sattui olemaan PU1. Tuomari kyseli jälkeenpäin Pitsin aiemmasta menestyksestä näyttelyissä, ja vaikutti oikein mukavalta rouvalta.
Pitsin arvostelu oli oikeastaan parempi kuin odotin:
Lauantaina vuorossa oli mikä muuka ko Raum, ja Gunnel Holm, kääpijöitä listassa 29 kpl, joista hassusti 21 kpl narttuja. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, kahvi erinomaista ja parkkimaksu kohtuuton (5 e). Ehkä meiltä veloitettiin porilaislisää? Joka tapauksessa näyttely oli jälleen hienosti järjestetty, pisteet siitä raumalaisille.
Lähdin matkaan tavoitteena ERI, koska olin kuullut rouva Holmin tuomaroinnista sekä kehuja että kritiikkiä, ja Pitsin kauniille siskollehan hän antoi taannoin EH:n. No, Pitsi sai ERInsä, voitti luokkansa (yht. 3 junnunarttua) ja sai onneksi SA:n. SA:ta Holm ei kovin auliisti jaellut, PN-kehässä taisi olla vain 6 koiraa. Siellä me seistiin lyhyesti rivissä, pyörähdettiin kaksi kierrosta ympäri, ja seistiin taas. Sitten tuomari nakkasi valionartun ykköseksi, ja totesi yhtäkkiä, että tämä järjestys, onneksi olkoon! Eli Pitsi oli jälleen PN2 ja sai taas SERTin! Ykkönen oli suloinen Mette, jota pääsin vielä handlaamaan ROP-kehään, kun omistajansa kasvatti sattui olemaan PU1. Tuomari kyseli jälkeenpäin Pitsin aiemmasta menestyksestä näyttelyissä, ja vaikutti oikein mukavalta rouvalta.
 |
| Pokaalipose! |
Pitsin arvostelu oli oikeastaan parempi kuin odotin:
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
SERT!!!
Nyt on omistajan suu messingillä, ja taas jaksaa koluta näyttelyitä! Pitsi nimittäin nappasi tänään Mynämäen kaikkien rotujen näyttelyssä itselleen ensimmäisen SERTinsä!
Kääpiöitä oli yhteensä ilmoitettu 21 kpl, joista narttuja oli kai viitisentoista (en ostanut luetteloa, koska turhahko parkkimaksu mielestäni riitti järjestäjän sponsoroinniksi). Tuomari oli ruotsalainen Maritha Östlund-Holmsten, joka vaikutti kaikin puolin erittäin sympaattiselta, pätevältä ja perusteelliselta tuomarilta. Hän perusteli valintansa, antoi kokemattomille koirille pöydällä aikaa ja tilaa, ja teki jopa omia muistiinpanojaan lehtiöön arvostellessaan.
Uroksilla SERT jäi jakamatta, kun ainoa SA:n saanut oli jo valio, ja nartuissa ei valioluokkaan ollut ilmoitettu koiria lainkaan, siis ykkössijaa haviteltiin. Pitsi voitti luokkansa (3 tai 4 junnunarttua yhteensä), sai SA:n, ja pinnisti PN-kakkoseksi! Pitkään tuomari pyöritti kahta viimeistä koiraa ja pohti järjestystä, vetsku vei voiton elegantimmalla pään ja kaulan muodolla. Ehdin jo iloita PN2-sijasta ja hiukan harmitella jälleen meille osunutta vara-sertiä, kunnes tajusin, että kyseinen vetskuhan oli jo valio, ja SERT lankesikin siis Pitsille!
Tuomari saneli arvostelun ruotsiksi, ja kehäsihteerillä oli kamala käsiala, mutta suurimman osan sain kuitenkin suomennettua:
Kääpiöitä oli yhteensä ilmoitettu 21 kpl, joista narttuja oli kai viitisentoista (en ostanut luetteloa, koska turhahko parkkimaksu mielestäni riitti järjestäjän sponsoroinniksi). Tuomari oli ruotsalainen Maritha Östlund-Holmsten, joka vaikutti kaikin puolin erittäin sympaattiselta, pätevältä ja perusteelliselta tuomarilta. Hän perusteli valintansa, antoi kokemattomille koirille pöydällä aikaa ja tilaa, ja teki jopa omia muistiinpanojaan lehtiöön arvostellessaan.
Uroksilla SERT jäi jakamatta, kun ainoa SA:n saanut oli jo valio, ja nartuissa ei valioluokkaan ollut ilmoitettu koiria lainkaan, siis ykkössijaa haviteltiin. Pitsi voitti luokkansa (3 tai 4 junnunarttua yhteensä), sai SA:n, ja pinnisti PN-kakkoseksi! Pitkään tuomari pyöritti kahta viimeistä koiraa ja pohti järjestystä, vetsku vei voiton elegantimmalla pään ja kaulan muodolla. Ehdin jo iloita PN2-sijasta ja hiukan harmitella jälleen meille osunutta vara-sertiä, kunnes tajusin, että kyseinen vetskuhan oli jo valio, ja SERT lankesikin siis Pitsille!
Tuomari saneli arvostelun ruotsiksi, ja kehäsihteerillä oli kamala käsiala, mutta suurimman osan sain kuitenkin suomennettua:
 |
| Kotona kera sertilipareiden ja pokaalin, jota en melkein älynnyt edes hakea! |
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Tampere INT 5.5. 2013
Tänään näyteltiin tihkusateisella Tampereella, avarassa ja mukavassa Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa, eli tuttavallisemmin "siäl vanhas Pirkka-hallis." Synkästä ja sateisesta säästä huolimatta näyttelyväki oli sangen aurinkoisella tuulella, ja tunnelma oikein lämminhenkinen koko pitkän päivän.
Kääpiöitä oli ilmoitettu siis mukavat 82 kpl, junnunarttuja 15 kpl. Tämän rivistön nähtyään tuomari Francisco Salvador Janeiro istui alas, laittoi kädet poskilleen ja totesi: "Oh my God!" Jep jep, valinnanvaraa piisasi, ja Pitsi oli tulessa ensimmäisenä. Tuomari oli napakkaotteinen, esiintyminen sujui melko mukavasti ja ERI napsahti. Kilpailuluokassa sijoituttiin hienosti toisiksi, ei valitettavasti saatu SA:ta tällä kertaa. Tässä arvostelu käännettynä:
Erinomainen tyyppi. Pitkä pää. Hieno ilme. Elegantti kaula. Erittäin hyvä ylälinja. Liike voisi olla parempi. JUK2 ERI
Pitsi oli kehässä reipas ja näppärä, mutta jostain syystä edestakaisin juoksussa se halusi poukkoilla mihin sattuu. Tämä ongelma on onneksi helposti korjattu, ja onhan meillä viikon päästä luvassa neljä tuntia oikein handlerikoulutusta Juha Kareksen opissa. Toivottavasti kurssi vastaa odotuksia ja on sen arvoinen, että äitienpäivän ratoksi körötellään Saloon ja takaisin...
Näyttelyn jälkeen käytiin vähän shoppailemassa ja kurvattiin kotiin, onneksi matka oli lyhyt! Illemmalla aurinkokin ilmestyi piilostaan, ja säätilasta otettiin tietenkin kaikki irti painelemalla oikein Isomäen metsään lenkille. Siellä Pennille kävi pieni pissaonnettomuus, lenkkiseura nosti koipeaan sen päähän, ja Penni-parka joutui shampoopesuun kotona. Ei lainkaan huono ajoitus, keskiviikkona meillä on nimittäin valokuvaus, otetaan siis kerralla vaunuihmisen 1-vuotiskuvat, koirien potretit ja yhteiskuva kaikista kolmesta. Jälkimmäinen ehkä eri kuvia yhdistelemällä, ihan vaan kaikkien hermoja säästääksemme.
Kääpiöitä oli ilmoitettu siis mukavat 82 kpl, junnunarttuja 15 kpl. Tämän rivistön nähtyään tuomari Francisco Salvador Janeiro istui alas, laittoi kädet poskilleen ja totesi: "Oh my God!" Jep jep, valinnanvaraa piisasi, ja Pitsi oli tulessa ensimmäisenä. Tuomari oli napakkaotteinen, esiintyminen sujui melko mukavasti ja ERI napsahti. Kilpailuluokassa sijoituttiin hienosti toisiksi, ei valitettavasti saatu SA:ta tällä kertaa. Tässä arvostelu käännettynä:
Erinomainen tyyppi. Pitkä pää. Hieno ilme. Elegantti kaula. Erittäin hyvä ylälinja. Liike voisi olla parempi. JUK2 ERI
Pitsi oli kehässä reipas ja näppärä, mutta jostain syystä edestakaisin juoksussa se halusi poukkoilla mihin sattuu. Tämä ongelma on onneksi helposti korjattu, ja onhan meillä viikon päästä luvassa neljä tuntia oikein handlerikoulutusta Juha Kareksen opissa. Toivottavasti kurssi vastaa odotuksia ja on sen arvoinen, että äitienpäivän ratoksi körötellään Saloon ja takaisin...
Näyttelyn jälkeen käytiin vähän shoppailemassa ja kurvattiin kotiin, onneksi matka oli lyhyt! Illemmalla aurinkokin ilmestyi piilostaan, ja säätilasta otettiin tietenkin kaikki irti painelemalla oikein Isomäen metsään lenkille. Siellä Pennille kävi pieni pissaonnettomuus, lenkkiseura nosti koipeaan sen päähän, ja Penni-parka joutui shampoopesuun kotona. Ei lainkaan huono ajoitus, keskiviikkona meillä on nimittäin valokuvaus, otetaan siis kerralla vaunuihmisen 1-vuotiskuvat, koirien potretit ja yhteiskuva kaikista kolmesta. Jälkimmäinen ehkä eri kuvia yhdistelemällä, ihan vaan kaikkien hermoja säästääksemme.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
...ja näyttelykin vielä!
Ihan kuin tälle viikolle ei olisi tarpeeksi osunut hässäkkää, olinpa sitten vielä ilmoittanut Pitsin Euran ryhmikseen. Pitkään mietin, jäisinkö kuitenkin kotiin, mutta kun koira vaikutti ihan normaalilta, pirteältä ja hyvinvoivalta, päätin lähteä näyttelyyn. Meiltähän ajaakin Euraan vain 45 min, joten reissu ei ollut koirallekaan raskas.
Näyttelypaikkana Auramaan hallit nyt eivät olleet ihan luksusta, halli oli vetoisa ja pohjaltaan vähän liukas, meidän kehä jossain sivuhallissa, ja vessoinakin ulkohuussit. Pakkasta oli aamulla -20. No, erähenkisyys on aina eduksi koiraharrastuksessa, ja tätä varten sitä vararasvaa on perskannikoihin kerätty.
Kääpiöitä oli ilmoitettu 49 kpl, junnunarttuja käsittääkseni 8 kpl, ja tuomarina toimi venäläinen Nikolay Sedykh. Hän oli koirien mielestä vähän pelottavan näköinen, tumma ja parrakas, ja hänellä oli kova tarve suukotella koiria ja lässyttää niille venäjäksi. Muut olennaiset keskustelut ja sanelun hän suoritti saksaksi.
Pitsistä partasetä sanoi seuraavaa:
Näyttelypaikkana Auramaan hallit nyt eivät olleet ihan luksusta, halli oli vetoisa ja pohjaltaan vähän liukas, meidän kehä jossain sivuhallissa, ja vessoinakin ulkohuussit. Pakkasta oli aamulla -20. No, erähenkisyys on aina eduksi koiraharrastuksessa, ja tätä varten sitä vararasvaa on perskannikoihin kerätty.
Kääpiöitä oli ilmoitettu 49 kpl, junnunarttuja käsittääkseni 8 kpl, ja tuomarina toimi venäläinen Nikolay Sedykh. Hän oli koirien mielestä vähän pelottavan näköinen, tumma ja parrakas, ja hänellä oli kova tarve suukotella koiria ja lässyttää niille venäjäksi. Muut olennaiset keskustelut ja sanelun hän suoritti saksaksi.
Pitsistä partasetä sanoi seuraavaa:
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Tallinnaan ja takaisin
Terveisiä Tallinnasta! Team Pöysti on kotiutunut reissultaan samalla pääluvulla kuin lähtikin, mitään hukkaamatta ja joutumatta ryöstetyksi. Reissu oli pitkä ja mutkikas, mutta kirjoitan siitä nyt hyvin tiivistetyn kertomuksen kuvineen ja tuloksineen.
Matkaan lähdettiin Porista linja-autolla klo 11, ja Helsingissä Kampin linja-autoasemalla vaihdettiin kulkupeliksi taksi. Taksikuski ihmetteli Pitsiä, että miten voi olla noin pieni koira noin hyvin koulutettu, ettei se edes hyppää kuljetusboksista pois ilman lupaa! Itse kyllä ihmettelin sitä, miten hienosti ja kärsivällisesti nuori ja kokematon otus matkusti linkkarissa 4 tuntia ja 40 minuuttia vain yhden pikaisen pissatauon turvin!
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen päästiin Länsisatamasta laivaan, ja parin tunnin keinuttelun jälkeen oltiinkin Virossa. Koirat (2 x kääpiö ja 3 x weimar) odottelivat laivamatkan kiltisti autossa. Hotellikin (Hotell Susi) löytyi pienen kiertoajelun jälkeen, ja pääsimme aavistuksen viileään huoneeseemme yöpuulle. Raikas huoneilma on kiva juttu, mutta 16 astetta on vähän vilpoinen nukkumislämpötila! Onneksi kämppä lämpesi nopeasti patterin, kolmen ihmisen ja viiden koiran turvin.
Lauantaiaamuna suunnattiin näyttelypaikalle, siis Saku Suurhalliin n. 15 min ajomatkan päähän. Halli oli nimestään huolimatta pienehkö, tai oikeastaan aika sopivan kokoinen. Näyttelyjärjestelyt olivat hyvin samanlaiset kuin Suomessa, jopa kehäjärjestys on nykyään sama, ja lähes kaikki kehätoimitsijat puhuivat suomea tai ainakin auttavaa englantia.
Lauantain tuomarina meillä oli oikein mukavanoloinen, hymyileväinen Galina Kalininchenko (UKR), jonka arvio Pitsistä oli seuraavanlainen:
Hyvä koko ja sukupuolileima. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi. Hieman pysty olkavarsi ja lyhyt etuaskel, muuten hyvä etuosa. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä luonne. Hyvä turkin laatu.
Kilpailuluokassa Pitsi sijoittui toiseksi, ei siis saanut junnusertiä, mutta PN-kehässä tuomari poimikin Pitsin jatkoon, ja valitsi sen neljänneksi! Pitsi siis nappasi elämänsä ensimmäisen PN-sijoituksen tuloksella JUK2 ERI SA PN4. Olin hyvin tyytyväinen, ja kun vielä Pitsi debytoi kasvattajaryhmässä, joka oli KP ROP BIS3, kelpasi körötellä hotellille yöunille. Kasvattajaryhmiä oli isossa kehässä yli 20 kpl, joten kolmesta junnusta ja yhdestä valiosta koostuva ryhmämme pärjäsi yli odotusten.
Sunnuntaina skabat alkoivat tuntia aiemmin, tällä kertaa meille oli osunut tuomariksi virolainen Juta Haranen. Hänkin oli ystävällisen ja mukavan oloinen, ja käsitteli koiraa kauniisti pöydällä. Hän näytti tykkäävän Pitsistä kovasti:
Erittäin hyvä tyyppi. Yhdensuuntaiset pään linjat. Feminiininen pää ja ilme. Vahva ylälinja. Hyvin kehittynyt eturinta. Hyvä luusto ja kulmaukset. Erittäin hyvä luonne. Liikkuu erittäin hyvin.
Pitsi esiintyi oikein eloisasti ja kauniisti kilpailuluokkaan asti, missä se harmillisesti säikähti jotain, eikä sitten nostanut häntää liikkeessä. Se päätyi taas toiselle sijalle, ja tuomari perusteli valintaansa sillä, että hännän tulee pysyä ylhäällä. No, toinen sija ja SA on kuitenkin aika hyvä saavutus, vaikkei tänään PN-sijoitusta irronnutkaan. Se meidän eilinen neljäs sijakin meni hieman tukevalle, täystypälle veteraanille, jota kuulemma esitti joku tunnettu paikallinen näyttely- ja koiraharrastaja. Kasvari oli jälleen KP ja ROP, mutta isoon kehään ei nyt ehditty jäädä, kun piti rientää ostoskeskuksen kautta satamaan.
Laivamatka kotiin sujui väsyneen hilpeissä tunnelmissa, aikomus oli tulla junalla takaisin Poriin, mutta bongasinkin laivalla yhden vanhan tutun, jonka kyydissä päästiin Harjavaltaan saakka. Sieltä A nouti koko konkkaronkan, myös mummulassa talvilomaa viettäneen Pennin.
Koirat eivät ole olleet kovin väsyneitä epänormaalin viikonloppunsa jäljiltä, vaan juoksivat kumpikin ihan kelvolliset agitreenit maanantaina. Pennin ajattelin jopa ilmoittaa kisoihin. Lenkkeilyä on suoritettu lähinnä metsässä vapaana, se on mukavan rentouttavaa! Pitkien, pääasiassa boksissa vietettyjen päivien ja öiden jälkeen teki hyvää Pitsillekin vähän oikoa kinttujaan.
Reissu oli oikein hauska, ja päästiinpä myös tutustumaan uusiin koiraharrastajiinkin. Junnuvalion titteliä Pitsi nyt tuskin lähtee tavoittelemaan, otollisia näyttelyitä ei enää kovin montaa ole, eikä minulla ole mahdollisuutta koiraa lähteä niihin kuskaamaan ihan joka kuukausi. Toisten mukaankin sen toki voisi antaa, mutta toisaalta tämä on minun harrastukseni, enkä tiedä minkälaista harrastamista se sitten olisi istua kotona sohvalla ja odotella tuloksia. Aivan varmasti me vielä jossain vaiheessa suunnataan Viroon näyttelyyn, sen verran mukavasti matkailu taas pitkästä aikaa avarsi maailmaa! Eikä se koiran kanssa reissaaminen niin hankalaa ollut laisinkaan, Pitsille pitää kyllä antaa täydet pisteet matkasta, on se aika reissunainen noin pieneksi otukseksi!
Matkaan lähdettiin Porista linja-autolla klo 11, ja Helsingissä Kampin linja-autoasemalla vaihdettiin kulkupeliksi taksi. Taksikuski ihmetteli Pitsiä, että miten voi olla noin pieni koira noin hyvin koulutettu, ettei se edes hyppää kuljetusboksista pois ilman lupaa! Itse kyllä ihmettelin sitä, miten hienosti ja kärsivällisesti nuori ja kokematon otus matkusti linkkarissa 4 tuntia ja 40 minuuttia vain yhden pikaisen pissatauon turvin!
 |
| Näyttelykehiä Saku Suurhallissa, huomaa myös Hese! |
 |
| Väsynein ilmein kehässä lauantaina |
Lauantain tuomarina meillä oli oikein mukavanoloinen, hymyileväinen Galina Kalininchenko (UKR), jonka arvio Pitsistä oli seuraavanlainen:
Hyvä koko ja sukupuolileima. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi. Hieman pysty olkavarsi ja lyhyt etuaskel, muuten hyvä etuosa. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvä luonne. Hyvä turkin laatu.
 |
| BIS3-kasvari ison kehän palkintojenjaossa! Koirat vasemmalta oikealle ADB Doris, Katinka, Diamond ja Viper. |
Sunnuntaina skabat alkoivat tuntia aiemmin, tällä kertaa meille oli osunut tuomariksi virolainen Juta Haranen. Hänkin oli ystävällisen ja mukavan oloinen, ja käsitteli koiraa kauniisti pöydällä. Hän näytti tykkäävän Pitsistä kovasti:
Erittäin hyvä tyyppi. Yhdensuuntaiset pään linjat. Feminiininen pää ja ilme. Vahva ylälinja. Hyvin kehittynyt eturinta. Hyvä luusto ja kulmaukset. Erittäin hyvä luonne. Liikkuu erittäin hyvin.
 | ||
| Kasvarin kriisipalaveri kehässä sunnuntaina. |
Laivamatka kotiin sujui väsyneen hilpeissä tunnelmissa, aikomus oli tulla junalla takaisin Poriin, mutta bongasinkin laivalla yhden vanhan tutun, jonka kyydissä päästiin Harjavaltaan saakka. Sieltä A nouti koko konkkaronkan, myös mummulassa talvilomaa viettäneen Pennin.
Koirat eivät ole olleet kovin väsyneitä epänormaalin viikonloppunsa jäljiltä, vaan juoksivat kumpikin ihan kelvolliset agitreenit maanantaina. Pennin ajattelin jopa ilmoittaa kisoihin. Lenkkeilyä on suoritettu lähinnä metsässä vapaana, se on mukavan rentouttavaa! Pitkien, pääasiassa boksissa vietettyjen päivien ja öiden jälkeen teki hyvää Pitsillekin vähän oikoa kinttujaan.
Reissu oli oikein hauska, ja päästiinpä myös tutustumaan uusiin koiraharrastajiinkin. Junnuvalion titteliä Pitsi nyt tuskin lähtee tavoittelemaan, otollisia näyttelyitä ei enää kovin montaa ole, eikä minulla ole mahdollisuutta koiraa lähteä niihin kuskaamaan ihan joka kuukausi. Toisten mukaankin sen toki voisi antaa, mutta toisaalta tämä on minun harrastukseni, enkä tiedä minkälaista harrastamista se sitten olisi istua kotona sohvalla ja odotella tuloksia. Aivan varmasti me vielä jossain vaiheessa suunnataan Viroon näyttelyyn, sen verran mukavasti matkailu taas pitkästä aikaa avarsi maailmaa! Eikä se koiran kanssa reissaaminen niin hankalaa ollut laisinkaan, Pitsille pitää kyllä antaa täydet pisteet matkasta, on se aika reissunainen noin pieneksi otukseksi!
maanantai 21. tammikuuta 2013
Pääosassa Pitsi
Penni on lähiaikoina taukoillut harrastuksista juoksun vuoksi, Noormarkun hallille ei juoksuisena ole asiaa, ja WeCAn treeneihin ei viime viikolla päästy, kun lusmu ohjaaja lähtikin elokuviin Hobittia katsomaan. No, kai sitä kerran voi treenit jättää välistä ilman hyvää syytä. Ei sitä aina vaan muista, mitkä treenit on millekin päivälle itselleen organisoinut, ja joskus tulee luvattua päällekkäisyyksiä.
Pitsi onkin sitten puuhaillut monenmoista, myös Pennin edestä: näyttelytreenit ovat sujuneet hyvin, ja sunnuntaina päästiin tositoimiin Turku KV:ssa. Tuomari oli norjalainen Petter Fodstad, joka vaikutti oikein mukavalta, selitti ja perusteli valintojaan ja oli muutenkin ystävällisen oloinen. Pitsi seisoi pöydällä kiltisti, ja esiintyi periaatteessa kuten pitikin, mutta oli kovin jännittynyt oikeastaan koko reissun ajan. Toivotaan, että kyseessä oli jokin ohimenevä, yli kuukauden reissutauosta johtuva teinijuttu, ainakin se onneksi ilostui kun sille vähän höpötteli ja hassutteli. Tuomari totesi siinä arvostelun lomassa että lisää harjoitusta vaan, hän on hieman hermostunut, mutta liikkuu todella hyvin.
Kahdestatoista (vai 11?) junnunartusta Pitsi oli neljäs, ja sai onneksi ERIn. Arvostelu suoraan sanoen lämmitti omistajan mieltä, on se kiva kun joku muukin mun lisäksi tykkää tuon koira ulkomuodosta:
Pitsi onkin sitten puuhaillut monenmoista, myös Pennin edestä: näyttelytreenit ovat sujuneet hyvin, ja sunnuntaina päästiin tositoimiin Turku KV:ssa. Tuomari oli norjalainen Petter Fodstad, joka vaikutti oikein mukavalta, selitti ja perusteli valintojaan ja oli muutenkin ystävällisen oloinen. Pitsi seisoi pöydällä kiltisti, ja esiintyi periaatteessa kuten pitikin, mutta oli kovin jännittynyt oikeastaan koko reissun ajan. Toivotaan, että kyseessä oli jokin ohimenevä, yli kuukauden reissutauosta johtuva teinijuttu, ainakin se onneksi ilostui kun sille vähän höpötteli ja hassutteli. Tuomari totesi siinä arvostelun lomassa että lisää harjoitusta vaan, hän on hieman hermostunut, mutta liikkuu todella hyvin.
Kahdestatoista (vai 11?) junnunartusta Pitsi oli neljäs, ja sai onneksi ERIn. Arvostelu suoraan sanoen lämmitti omistajan mieltä, on se kiva kun joku muukin mun lisäksi tykkää tuon koira ulkomuodosta:
tiistai 11. joulukuuta 2012
Messari 2012
Huh, mikä reissu! Kauniita koiria, erinomaiset näyttelyjärjestelyt ja mukavaa seuraa sekä näyttelyssä että iltaohjelmassa, siis varsin hauska viikonloppu!
Pitsin tulokset eivät ihan tavoitteita täyttäneet, lauantain tuomari oli hieman mielenkiintoinen tuttavuus kaikin puolin, ja totesi Pitsusta seuraavaa:
 |
| Kehä isolla Koolla! |
Pitsin tulokset eivät ihan tavoitteita täyttäneet, lauantain tuomari oli hieman mielenkiintoinen tuttavuus kaikin puolin, ja totesi Pitsusta seuraavaa:
 |
| Pitsi poseerauslavalla hieman huonosti aseteltuna |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)