Seuramme järjestämä mätsäri sujui yli odotusten! Osanottajia tuli peräti 150 kpl, ja siitä huolimatta koko homma oli iltayhdeksään mennessä ohi, kun kehät olivat alkaneet kuudelta. Tässä oleellisimmat havainnot siitä, mikä meni hyvin ja missä vielä olisi voinut parantaa:
+ Ilmoittautumispisteitä järkkäsimme yhteensä 5 kappaletta, jokaiselle kisalle omansa, paitsi vetskut ja lapsi + lelukoira olivat samassa. Tämä teki ilmoittautumisesta nopeaa ja sujuvaa.
+ Parkkiinohjaus oli ihan must, autoja saapui yli 100 kpl, eivät mitenkään olisi mahtuneet ilman huolellista suunnittelua ja päteviä ohjaajia.
+ Kannatti aloittaa kaikki kehät yhtä aikaa. Homma saatiin vietyä ripeästi ohi.
+ Mainostus oli vähintään riittävää, tietoa saatiin levitettyä monella tapaa.
+ Hinnoittelu osui mielestäni ihan nappiin, me oltiin aikalailla keskihintainen mätsäri.
- Äänentoistolaitteisto olisi ollut kiva, megafonista oli patterit loppu eikä ehditty ostaa uusia.
- Puffetin vohvelit alkoivat mennä kaupaksi vasta ihan loppuvaiheessa, vaikka muuten puffetti myi hyvin. Olisi pitänyt saada mainostettua niitä enemmän!
- Ensi kerralla järjestämisvastuuta osataan jakaa paremmin, nyt esim seuran palkintovastaavalle osui mielestäni vähän kohtuuttoman paljon hommia, vaikka häntä kävinkin auttelemassa.
Talkooporukka oli taas kerran todella tehokasta ja osaavaa, on ilo järkätä kaikenlaista, kun on niin mahtava porukka jolla sitä hommaa voi tehdä!
P.s. Ilmoitin Pennin ensi sunnuntaiksi Vaasaan kisoihin.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2016
maanantai 25. heinäkuuta 2016
Agipitsin huumaa vm. 2016
On se vaan aina niin mukava tapahtuma, kesä on kauneimmillaan ja tunnelma on mukavan leppoisa! Agipitsi hurmaa vuosi toisensa jälkeen, ja aina sinne tulee mentyä uudestaan. Siitä huolimatta, että Pennihän ei ole koskaan Raumalla suurempaa menestystä saanut, ei varmaan edes yhtään 3lkan nollaakaan.
Perjantaina oli iltakisat, ja vain yksi startti kullekin säkä- ja tasoluokalle. Tuomarina oli unkarilainen Tamas Traj, ja kolmosten rata oli helpohko ja hyvin suoraviivainen. Nollaa siis tyrkytettiin ihan tarjottimella, ja sehän me Pennin kanssa napattiin, vieläpä sijoituksella 4/19. Penni kulki todella hyvin ja poikkeuksellisen lujaa, etenemä oli ennätykselliset 4,18 m/s. Keinun jälkeen tapahtui jokin kömmähdys, enkä päässyt siitä liikkeelle ollakseni ajoissa viimeisessä valssissa, mutta Penni onneksi osui silti oikeille esteille.
Lauantain vietin sukujuhlissa Luvialla, joten ei siitä sen enempää, kahvi oli erinomaista, kuten muutkin trahteeraukset.
Sunnuntaina piti vielä jaksaa kolme starttia helteessä, onneksi sentään häkit saatiin hyvään varjoon ja pieni tuulenvirekin paikalla kävi, ainakin osan päivästä. Kisakentillä oli kuitenkin tosi kuuma, ja pelkäsin että Penni lässähtää ihan totaalisesti, kuten se usein helteessä tekee.
Eka rata oli Marja Lahikaisen agirata, hän taisikin olla meille uusi tuomarituttavuus. Rata ei mielestäni ollut varsinaisesti vaikea, mutta kyllä siinä tekemistä oli, putki-kontakti-erottelua ja muuta. Vähän jännäsin erityisesti okseria jolle piti tehdä ennakoiva valssi, Pennillä on ollut tapana räpsiä rimoja oksereista, jos niissä pitää kääntyä tiukasti. Tein sitten valssini strategisesti vähän myöhässä, ja homma toimi hienosti. Maaliin päästiin nollilla, aikakin riitti hyvin (etenemä 4,0!) ja suureksi hämmästykseksi mehän saatiin toinen sija! Oltais saatu vielä sertikin, mutta voittajalle se sitten meni aivan oikeutetusti tietenkin. Huikeeta! Penni palkinnoilla kolmosissa ilman yliaikaa, eka kerta ikinä!
Tältä radalta on muutamia kuviakin, ne on ottanut Tanja Nummelin:
Ja palkintoja saatiin, mm. ihana muumimuki, jossa 2. suosikkihahmoni Esi-isä. Ykkönen on tietty pikkukoira Surku Yniäinen, joka on aivan varmasti rodultaan kääpiöpinseri.
Tästä menestyksestä häkeltyneenä suunnattiin päivän tokalle radalle, siis unkarilaistuomarin hyppärille, joka oli varsinainen kiemura. Kaikenlaista piti tehdä koko ajan, ottaa riskejä, vetää koiraa esteiden etupuolelle ja leijeröidä. Huhhuh. Ja kaikki tämä olisi pitänyt suorittaa pehmeäpohjaisella kentällä yli 3,95 m/s etenemällä. Ihmeen kaupalla me selvittiin kaikista kiemuroista, ja vieläpä ihan kunnialla, mutta aika ei tietenkään riittänyt. Pennin etenemä oli 3,7 m/s, joka olisi jollain muulla tuomarilla varmasti riittänyt. Noh, minkäs teet, tupla olisi ollut kiva, mutta olin kuitenkin rataan hirveän tyytyväinen. Ja kun nollia tuli vähän, eikä melkein kukaan muukaan ehtinyt aikaan, niin saatiin tällä yliaikanollalla kuitenkin kolmas sija ja lisää palkintoja, jee!
Viimeiselle radalle lähdettiin kirjaimellisesti hiki hatussa, ei ollut helppo baana sekään. Tämäkin rata sujui vallan hienosti, mutta oma keskittyminen herpaantui ihan helpossa kohdassa, ja Penni tuli yhden hypyn ohi, hypätäkseen sen sitten väärään suuntaan. HYLlyhän siitä heilahti, mutta mitäs tuosta, vauhti oli edelleen kohtalainen ja kontaktit toimivat. Keinu taisi olla jopa hyvä!
Oli kyllä mahtava viikonloppu! Tuo toinen sija, joka ekassa kisassa saatiin, oli meikäläisen agiuran tähän asti paras saavutus. Ollaan me voitettukin, mutta vain ykkösissä ja kakkosissa. Penni on ilmeisesti viellä 7-vuotiaana päättänyt löytää itsestään uusia vaihteita, mikäs sen mukavampaa, koirahan vain paranee vanhetessaan! :) Nyt täytyy löytää sille sopivia pikkukisoja, joissa on tsäänssit pärjäämiseen, ja pitää hyvä huoli sen kropasta. Ikä ei siinä kyllä vielä näy, muuten kuin muutamana harmaana karvana.
Perjantaina oli iltakisat, ja vain yksi startti kullekin säkä- ja tasoluokalle. Tuomarina oli unkarilainen Tamas Traj, ja kolmosten rata oli helpohko ja hyvin suoraviivainen. Nollaa siis tyrkytettiin ihan tarjottimella, ja sehän me Pennin kanssa napattiin, vieläpä sijoituksella 4/19. Penni kulki todella hyvin ja poikkeuksellisen lujaa, etenemä oli ennätykselliset 4,18 m/s. Keinun jälkeen tapahtui jokin kömmähdys, enkä päässyt siitä liikkeelle ollakseni ajoissa viimeisessä valssissa, mutta Penni onneksi osui silti oikeille esteille.
Lauantain vietin sukujuhlissa Luvialla, joten ei siitä sen enempää, kahvi oli erinomaista, kuten muutkin trahteeraukset.
Sunnuntaina piti vielä jaksaa kolme starttia helteessä, onneksi sentään häkit saatiin hyvään varjoon ja pieni tuulenvirekin paikalla kävi, ainakin osan päivästä. Kisakentillä oli kuitenkin tosi kuuma, ja pelkäsin että Penni lässähtää ihan totaalisesti, kuten se usein helteessä tekee.
Eka rata oli Marja Lahikaisen agirata, hän taisikin olla meille uusi tuomarituttavuus. Rata ei mielestäni ollut varsinaisesti vaikea, mutta kyllä siinä tekemistä oli, putki-kontakti-erottelua ja muuta. Vähän jännäsin erityisesti okseria jolle piti tehdä ennakoiva valssi, Pennillä on ollut tapana räpsiä rimoja oksereista, jos niissä pitää kääntyä tiukasti. Tein sitten valssini strategisesti vähän myöhässä, ja homma toimi hienosti. Maaliin päästiin nollilla, aikakin riitti hyvin (etenemä 4,0!) ja suureksi hämmästykseksi mehän saatiin toinen sija! Oltais saatu vielä sertikin, mutta voittajalle se sitten meni aivan oikeutetusti tietenkin. Huikeeta! Penni palkinnoilla kolmosissa ilman yliaikaa, eka kerta ikinä!
Tältä radalta on muutamia kuviakin, ne on ottanut Tanja Nummelin:
Ja palkintoja saatiin, mm. ihana muumimuki, jossa 2. suosikkihahmoni Esi-isä. Ykkönen on tietty pikkukoira Surku Yniäinen, joka on aivan varmasti rodultaan kääpiöpinseri.
 |
| Olen oppinut vetämään mahaa sisään palkintojenjaossa. |
 |
| Esi-isä |
Viimeiselle radalle lähdettiin kirjaimellisesti hiki hatussa, ei ollut helppo baana sekään. Tämäkin rata sujui vallan hienosti, mutta oma keskittyminen herpaantui ihan helpossa kohdassa, ja Penni tuli yhden hypyn ohi, hypätäkseen sen sitten väärään suuntaan. HYLlyhän siitä heilahti, mutta mitäs tuosta, vauhti oli edelleen kohtalainen ja kontaktit toimivat. Keinu taisi olla jopa hyvä!
Oli kyllä mahtava viikonloppu! Tuo toinen sija, joka ekassa kisassa saatiin, oli meikäläisen agiuran tähän asti paras saavutus. Ollaan me voitettukin, mutta vain ykkösissä ja kakkosissa. Penni on ilmeisesti viellä 7-vuotiaana päättänyt löytää itsestään uusia vaihteita, mikäs sen mukavampaa, koirahan vain paranee vanhetessaan! :) Nyt täytyy löytää sille sopivia pikkukisoja, joissa on tsäänssit pärjäämiseen, ja pitää hyvä huoli sen kropasta. Ikä ei siinä kyllä vielä näy, muuten kuin muutamana harmaana karvana.
torstai 21. heinäkuuta 2016
Takaakiertoja & tekniikkaa
Tänään oli meikäläisen vuoro vetää seuran kesätreenit, täsmätreenin aiheeksi olin valinnut takaakierrot. Koirakkoja oli viisi, radanrakennus sujui todella sutjakasti, ja muutenkin treenistä jäi hyvä fiilis. Toivottavasti myös treenaajille.
Eri koirakoilla haasteet olivat erilaiset, mutta kaikkien kanssa edistystä tapahtui. Kaikkien kanssa päästiin tekemään hyviä korjauksia, ja uskon että treenaajat saivat ahaa-elämyksiä.
Itsekin treenasin Pennin kanssa puomia, ihan vain pari toistoa, ja Pitsin kanssa A:ta ja keppejä. A oli hyvä, siinä ei mitään ihmeellistä, keppejä kuvasin vähän videollekin.
Ideana oli taas avo/umpikulma ja meikäläisen liikkuminen ihan eri suuntaan, hyvin Pitska pärjäsi. Muutamia huteja tuli, mutta ne johtuivat meikäläisen huolimattomuudesta ja koiran innokkuudesta.
Seuraavan Pitsin keppitreenin aiheena voisikin olla vaikka sellainen houkutteleva putkenpää, joka SM-kisoissakin nähtiin...
Huomenna alkaa agipitsi, jee! Penni vetäisee yhden startin heti huomenna, ja kolme sitten sunnuntaina. Kiva päästä kisaamaan pitkästä aikaa, edelliset startit ollaan juostu SM-kisoissa. Tavoitteena edes yksi nolla, saa nähdä miten käy!
Eri koirakoilla haasteet olivat erilaiset, mutta kaikkien kanssa edistystä tapahtui. Kaikkien kanssa päästiin tekemään hyviä korjauksia, ja uskon että treenaajat saivat ahaa-elämyksiä.
Itsekin treenasin Pennin kanssa puomia, ihan vain pari toistoa, ja Pitsin kanssa A:ta ja keppejä. A oli hyvä, siinä ei mitään ihmeellistä, keppejä kuvasin vähän videollekin.
Ideana oli taas avo/umpikulma ja meikäläisen liikkuminen ihan eri suuntaan, hyvin Pitska pärjäsi. Muutamia huteja tuli, mutta ne johtuivat meikäläisen huolimattomuudesta ja koiran innokkuudesta.
Seuraavan Pitsin keppitreenin aiheena voisikin olla vaikka sellainen houkutteleva putkenpää, joka SM-kisoissakin nähtiin...
Huomenna alkaa agipitsi, jee! Penni vetäisee yhden startin heti huomenna, ja kolme sitten sunnuntaina. Kiva päästä kisaamaan pitkästä aikaa, edelliset startit ollaan juostu SM-kisoissa. Tavoitteena edes yksi nolla, saa nähdä miten käy!
Mätsäriin, mätsäriin!
Meikäläisen viimeiset lomaviikot ovat vierähtäneet missäs muussakaan kuin yhdistyksen hommissa, olen järkkäillyt varainkeruuta mätsärin muodossa.Tapahtuman järkkääminen vie yllättävän paljon aikaa & bensaa, mutta uskon, että lopussa kiitos seisoo. Yhdistyksen harrastuspaikkahanke kaipaa rahoitusta, ja uskon, että tällä tavalla sitä saadaan edes vähän.
Tästä on vielä tulossa vinkkipostaus sitten jälkikäteen, kun osaan sanoa, mikä meni hyvin ja mikä huonosti! :D
Tervetuloa kuitenkin mätsäilemään!
Tästä on vielä tulossa vinkkipostaus sitten jälkikäteen, kun osaan sanoa, mikä meni hyvin ja mikä huonosti! :D
Tervetuloa kuitenkin mätsäilemään!
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
Kisakuumetta!
Nyt on ollut taas yksi niitä viikonloppuja, jolloin tuntuu, että KAIKKI ovat kisoissa! Tai oikeastaan sama fiilis oli jo viime viikonloppuna, kun oli Agirotu. Kisakuume on meikäläiselläkin kova, onneksi perjantaina päästään pinkomaan yksi startti, tasan viikon päästä sunnuntaina kolme.
Olen yrittänyt suunnitella kisakalenteria loppukesälle/alkusyksylle, ja kylläpäs on ollut vaikeaa. Onneksi sentään syyskuun ekan viikonlopun dilemma, kotikisat vs. rotumestaruuskisat, ratkesi sillä, että kotikisat pidetään ulkona. Rotumestikset ovat Kouvolassa ja mahdollisesti hallissa, sinne osallistuu siis ainakin Penni, ehkä myös Pitsi.
Elokuussa kisoja onkin tarjolla monenmoisia, on Ellivuoren kisaviikonloppua ja muuta. TSAU:lla olisi jo hallikisatkin, joihin ehkä Pitsikin voisi osallistua. Vaasassa en ole koskaan käynyt kisoissa, Janakkalassakin on kisat varsin kivoilla tuomareilla. Onpa hankalaa! Syyskuussa on helpompaa, siellä on sitten em. rotumestisten lisäksi piirinmestaruuskisat Raumalla 11.9. ja muutakin mukavaa.
Ollaankos me sitten valmiita kisoihin?
Penni on. Se on lepäillyt, tehnyt kontakteja, yrittänyt kääntyä tiukemmin. Tänään annoin yhden tutun kokeilla Penniä, ja sehän kulki varsin mainiosti. Aion käydä kertaalleen tekemässä kontakteja ennen Agipitsiä, ja sitten me ollaankin pukusuunnittelua vaille valmiita.
Pitsistä en tiedä! Se tekee kaiken kiltisti ja hienosti. Pujottelujutut edistyy, tänään tehtiin A-estettä uusilla bumpereilla. Hallilla asuvat bumperit ovat niin pitkät, että ne näkyvät esteen sivuista, nämä uudet ovat kapeammat ja muutenkin pienet ja kivan kevyet. Ja ihan meidän omat! Pitsin A:n toimivuudesta ei oikein tiedä ennen kuin sen kanssa on päässyt kisaamaan, pitää katsoa mikä on onnistumisprosentti kisavireessä. Treeneissä se tekee sen hyvin bumpereilla, ilman en ole taas hetkeen kokeillut. Pitää uskaltautua siihen alkavalla viikolla. Ja löytää kadoksissa oleva naksutin!
Alla video Pitsin A-treenistä, on se kyllä kiltti ja viisas.
Yleisesti ottaen tuntuu, että nämä kesän tekniikkatreenit vievät meitä eteenpäin, mutta että muuten junnataan paikoillaan. Olen hakenut syksyksi treenipaikkaa Reetalta, voi kunpa tieto tulisi pian & päästäisiin hommiin! Lisäksi havittelen yksäreitä Turun suunnalta, toivottavasti tulevat pian myyntiin. Intoa meillä ainakin piisaa!
Olen yrittänyt suunnitella kisakalenteria loppukesälle/alkusyksylle, ja kylläpäs on ollut vaikeaa. Onneksi sentään syyskuun ekan viikonlopun dilemma, kotikisat vs. rotumestaruuskisat, ratkesi sillä, että kotikisat pidetään ulkona. Rotumestikset ovat Kouvolassa ja mahdollisesti hallissa, sinne osallistuu siis ainakin Penni, ehkä myös Pitsi.
Elokuussa kisoja onkin tarjolla monenmoisia, on Ellivuoren kisaviikonloppua ja muuta. TSAU:lla olisi jo hallikisatkin, joihin ehkä Pitsikin voisi osallistua. Vaasassa en ole koskaan käynyt kisoissa, Janakkalassakin on kisat varsin kivoilla tuomareilla. Onpa hankalaa! Syyskuussa on helpompaa, siellä on sitten em. rotumestisten lisäksi piirinmestaruuskisat Raumalla 11.9. ja muutakin mukavaa.
Ollaankos me sitten valmiita kisoihin?
Penni on. Se on lepäillyt, tehnyt kontakteja, yrittänyt kääntyä tiukemmin. Tänään annoin yhden tutun kokeilla Penniä, ja sehän kulki varsin mainiosti. Aion käydä kertaalleen tekemässä kontakteja ennen Agipitsiä, ja sitten me ollaankin pukusuunnittelua vaille valmiita.
Pitsistä en tiedä! Se tekee kaiken kiltisti ja hienosti. Pujottelujutut edistyy, tänään tehtiin A-estettä uusilla bumpereilla. Hallilla asuvat bumperit ovat niin pitkät, että ne näkyvät esteen sivuista, nämä uudet ovat kapeammat ja muutenkin pienet ja kivan kevyet. Ja ihan meidän omat! Pitsin A:n toimivuudesta ei oikein tiedä ennen kuin sen kanssa on päässyt kisaamaan, pitää katsoa mikä on onnistumisprosentti kisavireessä. Treeneissä se tekee sen hyvin bumpereilla, ilman en ole taas hetkeen kokeillut. Pitää uskaltautua siihen alkavalla viikolla. Ja löytää kadoksissa oleva naksutin!
Alla video Pitsin A-treenistä, on se kyllä kiltti ja viisas.
Yleisesti ottaen tuntuu, että nämä kesän tekniikkatreenit vievät meitä eteenpäin, mutta että muuten junnataan paikoillaan. Olen hakenut syksyksi treenipaikkaa Reetalta, voi kunpa tieto tulisi pian & päästäisiin hommiin! Lisäksi havittelen yksäreitä Turun suunnalta, toivottavasti tulevat pian myyntiin. Intoa meillä ainakin piisaa!
tiistai 12. heinäkuuta 2016
Hallil eka, hallil vika
Viimeisen neljän päivän aikana ollaan viihdytty hallilla poikkeuksellisen paljon! Yleensähän luotan mieluummin treenin laatuun kuin määrään, mutta nyt olen päättänyt, että käyn Pitsin kanssa tekemässä tekniikkajuttuja kaksi kertaa viikossa. Siis pääasiassa pujottelua ja kontakteja. Haluan niihin lisää varmuutta ja nopeutta, lisää mahdollisuuksia nipistää sekunteja radalla.
Perjantaina Pitska ja Penni tekivät hallilla ollutta hyppäriä kumpikin, ja kauhukseni huomasin, että putkijarrut ei toimi kummallakaan koiralla. Lisäksi Pitsi harjoitteli pujottelua "seinää päin", knuutituksia ja hankalia sisäänmenoja kepeille.
Sunnuntaina lähdin hallille, kun ajattelin, että viikolla en varmaan kerkeä, ja nyt hinkattiin putkijarrut kuntoon. Kumpikin koira teki oikein hyvin, kun näytin vähän vastakkaista kättä ennen putkeen sujahdusta. Reilut palkat näistä, ja kumpikin teki oikein hyvin. Pitsi teki pujotteluharjoituksia, joissa liikkuin itse koiraa hämäävällä tavalla + hämynä oli vielä ylimääräinen putkikin pujottelun takana (piirros alla, putkeen ei siis mennä ollenkaan). Yritän nyt käyttää mielikuvitusta ja keksiä kaikki mahdolliset hankalat kulmat ym. ennen kuin Pitska palaa tauoltaan kisakentille.
Kuvan pujotteluharjoituksessa oli siis ideana se, että koira joutuu tulemaan avokulmaan/umpikulmaan, ja ohjaaja juoksee ulkokaarteessa. Tätä ei olla varmaan koskaan ennen harjoiteltu, kysynpähän vaan että miksi?
Maanantaina tupsahti kännykkään peruutuspaikka ohjatuun täsmätreeniin, joten tartuin tilaisuuteen ja lähdin parantamaan meidän valsseja (ja puolivalsseja). Niissä olikin tekemistä, erityisesti ihan tavallisissa valsseissa.
Ongelmana oli se, että paitsi että koira hyppää suoraksi hypyn jolla pitäisi kääntyä, se myös ottaa ns. korjaavan laukan suoraan sen sijaan että korjaisi linjaansa kohti seuraavaa estettä. Palkkaamalla saatiin tilannetta paremmaksi, tätä täytyy itsekin jatkaa. En osaa sanoa mistä ongelma johtuu, olenko itse väärässä paikassa (joskus olen, joskus en), varooko koira pohjaa, onko se alun perinkin nuorena oppinut tekemään noin, onko se jumissa vai vähän kaikkea edellä mainittua? Fyssarin ainakin varasin sille parin viikon päähän.
Videolta näkyy parempia ja huonompia suorituksia tuon kolmosesteen valssin kanssa. Muuten sujui ihan ok, puolivalssit oli hyviä joka kerta. Lopussa huomaa, että Pitsi vähän väsähtää, vauhti ainakin hiipuu. Pitää antaa sen vähän huilia nyt. Videoon muuten jäi typerästi tuo editoriohjelman vesileima, katsotaan jos siitä pääsisi eroon tavalla tai toisella.
Pennin aion ilmoittaa Agipitseille Raumalle, tod näk perjantaina se ainoa tarjolla oleva rata ja sunnuntaina kaikki kolme.
Perjantaina Pitska ja Penni tekivät hallilla ollutta hyppäriä kumpikin, ja kauhukseni huomasin, että putkijarrut ei toimi kummallakaan koiralla. Lisäksi Pitsi harjoitteli pujottelua "seinää päin", knuutituksia ja hankalia sisäänmenoja kepeille.
Sunnuntaina lähdin hallille, kun ajattelin, että viikolla en varmaan kerkeä, ja nyt hinkattiin putkijarrut kuntoon. Kumpikin koira teki oikein hyvin, kun näytin vähän vastakkaista kättä ennen putkeen sujahdusta. Reilut palkat näistä, ja kumpikin teki oikein hyvin. Pitsi teki pujotteluharjoituksia, joissa liikkuin itse koiraa hämäävällä tavalla + hämynä oli vielä ylimääräinen putkikin pujottelun takana (piirros alla, putkeen ei siis mennä ollenkaan). Yritän nyt käyttää mielikuvitusta ja keksiä kaikki mahdolliset hankalat kulmat ym. ennen kuin Pitska palaa tauoltaan kisakentille.
Maanantaina tupsahti kännykkään peruutuspaikka ohjatuun täsmätreeniin, joten tartuin tilaisuuteen ja lähdin parantamaan meidän valsseja (ja puolivalsseja). Niissä olikin tekemistä, erityisesti ihan tavallisissa valsseissa.
Ongelmana oli se, että paitsi että koira hyppää suoraksi hypyn jolla pitäisi kääntyä, se myös ottaa ns. korjaavan laukan suoraan sen sijaan että korjaisi linjaansa kohti seuraavaa estettä. Palkkaamalla saatiin tilannetta paremmaksi, tätä täytyy itsekin jatkaa. En osaa sanoa mistä ongelma johtuu, olenko itse väärässä paikassa (joskus olen, joskus en), varooko koira pohjaa, onko se alun perinkin nuorena oppinut tekemään noin, onko se jumissa vai vähän kaikkea edellä mainittua? Fyssarin ainakin varasin sille parin viikon päähän.
Videolta näkyy parempia ja huonompia suorituksia tuon kolmosesteen valssin kanssa. Muuten sujui ihan ok, puolivalssit oli hyviä joka kerta. Lopussa huomaa, että Pitsi vähän väsähtää, vauhti ainakin hiipuu. Pitää antaa sen vähän huilia nyt. Videoon muuten jäi typerästi tuo editoriohjelman vesileima, katsotaan jos siitä pääsisi eroon tavalla tai toisella.
Pennin aion ilmoittaa Agipitseille Raumalle, tod näk perjantaina se ainoa tarjolla oleva rata ja sunnuntaina kaikki kolme.
maanantai 11. heinäkuuta 2016
Tuomarit, nuo pirskatin puusilmät
Koiraharrastuksessa sitä joutuu erinäisten tuomareiden eteen koiransa kanssa lajista riippumatta, mutta tällä kertaa asetelma kääntyi, ja pääsin itse leikkimään tuomaria. Minut siis pyydettiin tuomariksi mätsäriin Kokemäelle, ja kun parin aiemman tuomarointikerran perusteella tykkäsin hommasta, päätin mennä mukaan. Tapahtuma oli oikein hyvin järjestetty ja tunnelma mukavan leppoisa, ilta vierähti mukavasti. Kahvi oli erinomaista.
Tuomaroin viitisenkymmentä pientä pentua ja aikuista, ja sain kunnian tuomaroida BIS-kehän. Koiramäärät olivat siis aika hulppeita, yhteensä mätsäriin osallistui peräti 135 koiraa! Pienellä paikkakunnalla arki-iltana se on melkoisen hyvin.
Mätsäreiden ongelma on vähän se, että mitään tarkkoja sääntöjä ei ole, ja jokainen tuomaroi vähän oman makunsa mukaan. Toiset kiinnittävät enemmän huomiota koiran rakenteeseen ja liikkeiden laatuun, toiset koirakon yhteistyöhön tai kuka mihinkin. Minun mielestäni mätsärissä ei pitäisi koiran ulkomuotoa arvioida, se tulee jättää hommaan koulutettujen ulkomuototuomareiden tehtäväksi.
Näillä eväillä siis pärjää ainakin meikäläisen kehässä:
1. Koiran tulisi näyttää terveeltä ja hyväkuntoiselta, mielellään edes kohtuullisen puhtaalta. Ei ylipainoa, takkuja tai liian pitkiä kynsiä, saati ontumista.
2. Koiralla ja handlerilla pitäisi olla kehässä kivaa. Ei tarvitse irvistellä pepsodent-hymyä, mutta ei pidä ottaa liian vakavastikaan. Jos koira ansaitsee kehut, sitä kannattaa kehua! Ja jos se koira ei näytä juuri tänään ihan kauneinta käytöstään, pitäisi siitäkin tilanteesta selvitä kohtelematta koiraa huonosti.
3. Koirakolla pitäisi olla jokin käsitys siitä, mitä kehässä tehdään. Tässä kohtaa varmaan voi puhua kehäkäytöksestä, eli siitä, että esittäjä saa koiran seisomaan paikoillaan ryhdikkäänä, ravaamaan suoraan ja suorana, ja että koira antaa tuomarin tutkia itsensä ilman vastaväitteitä. Rotuominaisuudet toki otan huomioon, en oleta, että esim. kultainen noutaja ja cekoslovensky vclak suhtautuvat vieraaseen ihmiseen samalla tavalla.
4. Koiran rodulla tai sen puuttumisella ei ole minulle mitään merkitystä. Olen laittanut BIS1-sijalle sekarotuisen, ja olen muuten laittanut rotukoirankin. Kummallakin koiralla oli handlerinsa kanssa kivaa, ne olivat terveen ja hyväkuntoisen näköisiä, reippaita otuksia, joiden mielestä kehässä oleminen oli mukavaa hommaa ja jotka esitettiin taitavasti.
Tuomaroin viitisenkymmentä pientä pentua ja aikuista, ja sain kunnian tuomaroida BIS-kehän. Koiramäärät olivat siis aika hulppeita, yhteensä mätsäriin osallistui peräti 135 koiraa! Pienellä paikkakunnalla arki-iltana se on melkoisen hyvin.
Mätsäreiden ongelma on vähän se, että mitään tarkkoja sääntöjä ei ole, ja jokainen tuomaroi vähän oman makunsa mukaan. Toiset kiinnittävät enemmän huomiota koiran rakenteeseen ja liikkeiden laatuun, toiset koirakon yhteistyöhön tai kuka mihinkin. Minun mielestäni mätsärissä ei pitäisi koiran ulkomuotoa arvioida, se tulee jättää hommaan koulutettujen ulkomuototuomareiden tehtäväksi.
Näillä eväillä siis pärjää ainakin meikäläisen kehässä:
1. Koiran tulisi näyttää terveeltä ja hyväkuntoiselta, mielellään edes kohtuullisen puhtaalta. Ei ylipainoa, takkuja tai liian pitkiä kynsiä, saati ontumista.
2. Koiralla ja handlerilla pitäisi olla kehässä kivaa. Ei tarvitse irvistellä pepsodent-hymyä, mutta ei pidä ottaa liian vakavastikaan. Jos koira ansaitsee kehut, sitä kannattaa kehua! Ja jos se koira ei näytä juuri tänään ihan kauneinta käytöstään, pitäisi siitäkin tilanteesta selvitä kohtelematta koiraa huonosti.
3. Koirakolla pitäisi olla jokin käsitys siitä, mitä kehässä tehdään. Tässä kohtaa varmaan voi puhua kehäkäytöksestä, eli siitä, että esittäjä saa koiran seisomaan paikoillaan ryhdikkäänä, ravaamaan suoraan ja suorana, ja että koira antaa tuomarin tutkia itsensä ilman vastaväitteitä. Rotuominaisuudet toki otan huomioon, en oleta, että esim. kultainen noutaja ja cekoslovensky vclak suhtautuvat vieraaseen ihmiseen samalla tavalla.
4. Koiran rodulla tai sen puuttumisella ei ole minulle mitään merkitystä. Olen laittanut BIS1-sijalle sekarotuisen, ja olen muuten laittanut rotukoirankin. Kummallakin koiralla oli handlerinsa kanssa kivaa, ne olivat terveen ja hyväkuntoisen näköisiä, reippaita otuksia, joiden mielestä kehässä oleminen oli mukavaa hommaa ja jotka esitettiin taitavasti.
 |
| Tämmöinen Best in Show löytyi Kokemäellä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)