Ensimmäinen estehankinta!

Ostinpa muuten viime viikolla sopivan tilaisuuden tarjoutuessa itselleni pujottelun. Este on ihan sääntöjen mukainen, ja mallia vinokepit. Todella näppärä vehje siinä vaiheessa, kun Polkkis aloittaa keppitreenit vuoden päästä!

Polkka 8 viikkoa - leikkiä ja ulkoilua

Polkka on solahtanut laumaan vallan hienosti. Ekana yönä se oli tosi rauhallinen, mutta sen jälkeen kiljui pari yötä kuin pieni hyeena. Säädimme vähän pentuaitausta, ja nyt saan käteni yöllä sen pedille, joten yöt ovat sujuneet paljon paremmin.

Rento eläin.

Ypöyksin pentu ei ole ollut, mutta pinsujen kanssa - tai niistä portilla erotettuna - se on ollut nyt 4 - 5 tuntia päivässä. Onneksi meidän perheessä työajat menevät lähes aina ristiin, ja pitkiä yksinoloja ei koirille tule.

Tiistaina käytiin Elinalla Turussa, päätin käyttää yksärin kokonaan yksin, ja se olikin tosi hyvä ratkaisu! Pitsi teki rataa, ja oli ihan huippuhyvä. Radassa oli paljon vaikeita juttuja, mm. ihan ihmeellinen kepeillemeno putkiansan kera, ja kaiken Pitsi osasi. Ja hurjaa vauhtia kiitäen! Saatiin kehuja hyvästä rytmistä ja rohkeasta etenemisestä. Kotiläksyksi kontaktitreeniä, ylläri ylläri. Tällä kertaa tuntui, että liikuin itsekin hyvin, onneksi ei ole videota todistamassa toisin...

Polkka oli mukana yksärillä, ja pääsi lopuksi halliin leikkimään. Teimme kahden lelun leikkiä ja yhden luoksetulon, molemmat sujuivat loistavasti. Kotiläksyiksi saatiin juuri näitä harjoiteltuja juttuja, katsekontakti ja istuminen.

Vielä en ole hirveästi Polkkaa erikseen koulutellut, se on niin hirmuisen pieni vielä! Naksuttimeen olen sen ehdollistanut, tänään aamulla nakstuin ekan kerran katsekontaktia. Luoksetuloa on tietenkin harjoiteltu joka päivä, siihenkin saatiin tiistaina hyvät neuvot. Olen yrittänyt panostaa leikkimiseen, siitä tämä otus tykkää kuin hullu puurosta.

Loppuun vielä äänekäs ulkoilukuva, ollaan käyty tepsuttelemassa pellolla, ja kivaa on ollut. Unna-parsoninkin kanssa on leikitty, mutta siitä ei ole kuvia, koska oli niin pimeää.

Niin ja se Penni, se sai tänään sähköpostia, että on päässyt 18.2. Vantaalla järjestettäviin halli-SM-kisoihin! Ovat ensimmäiset laatuaan, ja olemme iloisia mukaan pääsystä!

Kaikki tiet vievät Turkuun

Eilen käytiin taas Turussa Elina Jänesniemen yksärillä, ja retki oli monin tavoin onnistunut. Treeni oli hyvä, seura erinomaista ja ruokakin siedettävää, kun sitä viimein jostan kotimatkalla onnistuttiin saamaan.

Hyvää tällä kertaa:
+ leijeröinnit sujuivat uskomattoman hienosti, ei pienintäkään ongelmaa!
+ uskalsin liikkua
+ kepeille meno sujui virheettömästi, vaikka olikin vähän haastava

Kehitettävää
- jaakotuksen paikka ja lopetus olivat hukassa, en saanut koiraa haluamalleni esteelle sitten millään
- valsseissa käännän pään liian aikaisin -> koira hyppää pitkäksi
- takaakierto-niistoissa pitää koittaa säilyttää taakse ohjaava käsi vähän kauemmin ja välttää sen niistokäden tökkäämistä koiran naamalle

Paljon saatiin siis taas treenattavaa! Oikein sormet syyhyävät päästä noiden valssien ja muiden kimppuun, pyörityksistä puhumattakaan.

Nyt kuitenkin pinserit pääsevät pienelle agilomalle, ovathan ne nyt pitkään tehneet hommia ilman kunnollista lomaa. Treenien pariin palataan joulun välipäivinä, kisaradoille suunnataan kotikisoissa loppiaisena.

Takaakiertoja & tekniikkaa

Tänään oli meikäläisen vuoro vetää seuran kesätreenit, täsmätreenin aiheeksi olin valinnut takaakierrot. Koirakkoja oli viisi, radanrakennus sujui todella sutjakasti, ja muutenkin treenistä jäi hyvä fiilis. Toivottavasti myös treenaajille.

Eri koirakoilla haasteet olivat erilaiset, mutta kaikkien kanssa edistystä tapahtui. Kaikkien kanssa päästiin tekemään hyviä korjauksia, ja uskon että treenaajat saivat ahaa-elämyksiä.

Itsekin treenasin Pennin kanssa puomia, ihan vain pari toistoa, ja Pitsin kanssa A:ta ja keppejä. A oli hyvä, siinä ei mitään ihmeellistä, keppejä kuvasin vähän videollekin.

Ideana oli taas avo/umpikulma ja meikäläisen liikkuminen ihan eri suuntaan, hyvin Pitska pärjäsi. Muutamia huteja tuli, mutta ne johtuivat meikäläisen huolimattomuudesta ja koiran innokkuudesta.

Seuraavan Pitsin keppitreenin aiheena voisikin olla vaikka sellainen houkutteleva putkenpää, joka SM-kisoissakin nähtiin...

Huomenna alkaa agipitsi, jee! Penni vetäisee yhden startin heti huomenna, ja kolme sitten sunnuntaina. Kiva päästä kisaamaan pitkästä aikaa, edelliset startit ollaan juostu SM-kisoissa. Tavoitteena edes yksi nolla, saa nähdä miten käy!

Kisakuumetta!

Nyt on ollut taas yksi niitä viikonloppuja, jolloin tuntuu, että KAIKKI ovat kisoissa! Tai oikeastaan sama fiilis oli jo viime viikonloppuna, kun oli Agirotu. Kisakuume on meikäläiselläkin kova, onneksi perjantaina päästään pinkomaan yksi startti, tasan viikon päästä sunnuntaina kolme.

Olen yrittänyt suunnitella kisakalenteria loppukesälle/alkusyksylle, ja kylläpäs on ollut vaikeaa. Onneksi sentään syyskuun ekan viikonlopun dilemma, kotikisat vs. rotumestaruuskisat, ratkesi sillä, että kotikisat pidetään ulkona. Rotumestikset ovat Kouvolassa ja mahdollisesti hallissa, sinne osallistuu siis ainakin Penni, ehkä myös Pitsi.

Elokuussa kisoja onkin tarjolla monenmoisia, on Ellivuoren kisaviikonloppua ja muuta. TSAU:lla olisi jo hallikisatkin, joihin ehkä Pitsikin voisi osallistua. Vaasassa en ole koskaan käynyt kisoissa, Janakkalassakin on kisat varsin kivoilla tuomareilla. Onpa hankalaa! Syyskuussa on helpompaa, siellä on sitten em. rotumestisten lisäksi piirinmestaruuskisat Raumalla 11.9. ja muutakin mukavaa.

Ollaankos me sitten valmiita kisoihin?

Penni on. Se on lepäillyt, tehnyt kontakteja, yrittänyt kääntyä tiukemmin. Tänään annoin yhden tutun kokeilla Penniä, ja sehän kulki varsin mainiosti. Aion käydä kertaalleen tekemässä kontakteja ennen Agipitsiä, ja sitten me ollaankin pukusuunnittelua vaille valmiita.

Pitsistä en tiedä! Se tekee kaiken kiltisti ja hienosti. Pujottelujutut edistyy, tänään tehtiin A-estettä uusilla bumpereilla. Hallilla asuvat bumperit ovat niin pitkät, että ne näkyvät esteen sivuista, nämä uudet ovat kapeammat ja muutenkin pienet ja kivan kevyet. Ja ihan meidän omat! Pitsin A:n toimivuudesta ei oikein tiedä ennen kuin sen kanssa on päässyt kisaamaan, pitää katsoa mikä on onnistumisprosentti kisavireessä. Treeneissä se tekee sen hyvin bumpereilla, ilman en ole taas hetkeen kokeillut. Pitää uskaltautua siihen alkavalla viikolla. Ja löytää kadoksissa oleva naksutin!

Alla video Pitsin A-treenistä, on se kyllä kiltti ja viisas.

Yleisesti ottaen tuntuu, että nämä kesän tekniikkatreenit vievät meitä eteenpäin, mutta että muuten junnataan paikoillaan. Olen hakenut syksyksi treenipaikkaa Reetalta, voi kunpa tieto tulisi pian & päästäisiin hommiin! Lisäksi havittelen yksäreitä Turun suunnalta, toivottavasti tulevat pian myyntiin. Intoa meillä ainakin piisaa!

Leluja ja toistoja

Shoppasin koirille uuden, hauskan palkkalelun. Kyseessä on ennenkin suosimani Tug-E-Nuffin simpukkalelu, joka on siis vähän kuin litteä pallo. Sen sisään voi piilottaa pienen herkun, jonka koira saa itse kaivelemalla esiin. Mainio ratkaisu namipalkan heittämiseen, koira näkee, mihin nami laskeutuu, eikä namia lentele pitkin hallia.

Pitsi näyttää: tälläi näi!

Simpukka kiinni

Simpukka auki

Pitsin kanssa kävin keskiviikkona hallilla lelua testaamassa, ja se kyllä tykkäsi kovasti. Tehtiin rataa, jossa sai thedä mm. persjättöjä ja vippauksenkin taas pitkästä aikaa. Se toimi Pitsillä muuten hyvin, mutta se teki se viskileikkauksena muutaman kerran! Outo pikkukoira, ehkä sitten liikuin jotenkin hassuun suuntaan sen mielestä. Olisipa kyllä kätevää, jos voisi tuonkin ohjauksen noin päin sille opettaa, tosin en tiedä miten se sitten erottelisi tämän ja vippauksen välillä? Ei varmaan oikein mitenkään.

Pitsin kanssa aloitetaan nyt tekniikkatreenit, enkä siis tarkoita ohjaustekniikoita. Haluan sen kontakteista ja pujottelusta entistäkin varmemmat ja nopeammat. SM-kisoissa nähty pujottelun sijoittelu a) putken kylkeä kohti b) putken sisäänmenon viereen varmaan tulee toistumaan kisaradoilla lähikuukausina.

Tekniikkajuttuja tehtiin Pitskan kanssa sunnuntaiaamuna, ja sepäs olikin pätevä! Pujottelua teki aivan itsekseen kivasti minun jäädessä taakse, A sujui, samoin puomi. Lisäksi tehtiin vippaus molempiin suuntiin ja putkiin irtoamista. Tämmöinen vähän kaikkea -treeni tuntui sopivan pitskalle, kun ei tarvinnut hinkuttaa samoja juttuja uudestaan ja uudestaan.

Penni teki rataa, ja oli tosi näppärä! Keskittymisessä ehkä olisi ollut parantamisen varaa. Simpukkalelusta se tietenkin tykkäsi kovasti.

Yritän saada jotain videota taas tänne pitkästä aikaa, katsotaan mitä keksitään!

SM-kisakrapulaa

Jopas oli mahtava SM-kisareissu! Lahden kylänraitti nyt ei ehkä kauneudellaan sykähdyttänyt, mutta retki oli onnistunut ja tunnelma mahtava. Tavoitteet eivät aivan täyttyneet, mutta jälleen ainakin meikäläisen valtasi onni siitä, että yleensäkin saatiin olla mukana. Paikalla oli niin paljon niin taitavia koiria ja ohjaajia, että oli kunnia saada juosta omatkin ratansa siellä muiden seassa.

Perjantaina tsekattiin kisapaikka, ja sää oli kaunis. Hotelli löytyi, ruokapaikkakin melkein, ja tunnelma oli odottava.

Perjantaina sää oli aurinkoinen, ja nurmivallin päältä oli kiva seurata kisoja.

Lauantaina sää oli aamusta iltaan kammottava. Vettä tuli välillä paljon, välillä vähän, välillä vaakasuoraan ja milloin mistäkin suunnasta. Kuivat vaatteet loppuivat jo puolilta päivin, ja märissä sitten kykittiin iltaan saakka.

Ilma oli kuin morsian.

 Pennikin siis joutui juoksemaan joukkueratansa vesisateessa, yäk! Vettä tuli ja tuuli piiskasi sitä poikittain päin naamaa, mutta radalle mentiin. Lähtökarsinassa Penni katsoi sen näköisenä, että nyt et akka ole ihan tosissas, mutta kyllä se sinne radalle kuitenkin lähti. Rata ei ollut kovin vaikea, siinä oli yksi helppo putki-puomi-erottelu, välistävedon paikka ja keinu hankalasti aitaa kohti.

Pennin vauhti oli vähän puolivillainen, mutta se teki kaiken kiltisti ja kuuliaisesti sateesta huolimatta. Uskalsin itse ohjata aika rohkeastikin, siis selvää parannusta viime vuoteen, kun meinasin kuolla hengästyksestä ja paniikista jo radan puolivälissä. Märältä keinulta Pemu kuitenkin liukastui alas, luulin itse, että vain yksi tassu oli koskettanut maata, mutta livestreamilta kyllä näkyi, että koko koira käväisi pienen hetken verran kanveesissa. Vitonenhan siitä napsahti, sinänsä harmi, kun oli ihan puhdas vahinko tuo liukastuminen. No, mitäpä pienistä, joukkueemme yhteistulos oli muutenkin jossain 20 virhepisteen huonommalla puolella, ja sijoituksemme n.70:stä minijoukkueesta 40.

Seurasimme joukkuefinaalit loppuun huonosta säästä huolimatta, ja olihan se jännää! Iltaa vietettiin hotellin ravintolassa mainiossa seurueessa, elämä kyllä piteni taas nauramisen myötä muutaman kuukauden edestä!

Sunnuntaina luovutimme huoneen vasta puolilta päivin, meidän rataantutustuminenkin alkoi vasta klo 14:30. Tällä kertaa tuomarina oli Lee Gibson, kisojen ulkomainen tuomarivieras, jolla näköjään mielikuvitusta ratojen suhteen piisasi. Minien karsintaradan alussa oli takaakiertohyppy noin metrin päässä suoran putken suusta, ja pujottelu mutkaputken "selkäpuolta" päin puolen metrin etäisyydellä. Pohdin pitkään aloitusta, ja päädyin runnomaan siihen pakkovalssin. Penni olisi varmaankin odottanut käskystä, mutta vauhti olisi tipahtanut välittömästi, joten sitä vaihtoehtoa en halunnut valita. Alku ei mennyt suunnitelman mukaan, käännyin hiukan liian aikaisin ja työnsin koiran hypyn väärälle puolelle. Hups. Hyl. Noh, mitäs pienistä, keppivirhettä lukuun ottamatta mentiinkin vauhdilla loppuun, radan puolivälissä oli oikein kivaakin pätkää.

Tiukka keskittyminen päällänsä oikeanpuolimmaisessa lähtökarsinassa. Viimeisessä karsinassa Penni huusi kuin syötävä, koska joku muu oli pääsemässä HÄNEN radalleen ensin.

Omien ratojen jälkeen katsottiin maksien hui niin hirveän jännä finaali, sekä minien finaali. Sitten köröteltiin kotiin aika puhkiväsyneinä, ja painuttiin pehkuihin.

Koirat pärjäsivät koko viikonlopun hyvin, eikä Penni ollut lainkaan väsynyt Ruotsin-reissusta. Pitsikin oli mukana turistina. Hotellissa meillä oli kolmaskin koira omistajineen huonekamuna, eikä tästäkään aiheutunut mitään ongelmia. Ruokinnat ja uloslähdöt hoidettiin kivasti vuorosysteemillä, eikä kahnauksia tullut.

Kisakuume kyllä kasvoi entisestään, voi miten ihanaa on kisata omalla koiralla, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi painella menemään niin että hippulat vinkuu! Nopeita me ei edelleenkään olla, eikä meistä sellaisia tule, mutta kyllä me siistiä rataa osataan tehdä tarpeen vaatiessa. Osasin sentään tehdä enimmäkseen järkevät ohjaussuunnitelmat ja toteuttaakin ne muuttamatta suunnitelmaa, kuten Ruotsissa tein. Opin siis kerrasta!

Kesän jatkosuunnitelmat ovat vähän avoinna nyt, luulen että nyt pinsut lomailevat muutaman viikon, ja Penni palaa kisakentille agipitsiä varten heinäkuussa. Elokuu me ehkäpä treenaillaan, ja syyskuussa sitten hallikauden alkaessa ryhdytään taas tositoimiin, tänä vuonna kahdella koiralla.

Huikea kisapäivä!

Olin jo vaarassa luisua agimasennukseen, kun Pennin nollatili ei meinannut karttua, mutta tänään saatiin vahvistusta sille, että ollaan me jotain tehty oikein. Päivän neljästä startista Pemu ja Pitsi nappasivat yhteensä kolme nollaa ja peräti kaksi palkintosijaa! Huikea juttu, en olekaan koskaan ennen ollut kolmosluokassa palkinnoilla niin, että olisin ihan puhtaan nollan kanssa siellä ollut. Yliaikanollalla on Penni päässyt kolmanneksi pari kertaa.

Kisat käytiin Noormarkussa tutulla hallilla, tarjolla oli yksi agi ja yksi hyppy, tuomarina Asko Jokinen. Radat olivat hiukan kiemuraiset, mutta linjoiltaan oikein järkevät, ja nimenomaan minikoiralle passelit.

Agiradalla Pennin draivi oli kerrassaan hieno, ja se selvitti radan ongelmitta. A-esteellä sille kävi jokin pikku köpäys, ja se lensi kaaressa esteen harjan yli, muttei onneksi loukannut itseään vaan osui kontaktille. Tuntui niin hyvältä saada pitkästä aikaa aginolla taskuun, kyllä meinasi jo usko loppua! Pemulle siis nolla peräti 4,07 m/s etenemällä, taitaa olla Pemun henkkoht ennätys agiradalta! Sijoitus oli 4/28, johon olin oikein tyytyväinen.

Pitsin agirata meni niinikään mukavasti, erityisesti kepit se hoiti varsin ammattimaisesti, kun kerran annoin sen tehdä niin omassa rauhassaan (hyvä minä). A-estettä vähän jännäsin etukäteen, koska siitä poistuttiin hankalasti takaviistoon, mutta hyvin meni sekin. Sain koko radan ohjattua sen ihan hyviä linjoja, ei tullut isoja kaarroksia mihinkään. Pitsille nolla, etenemä 4,09 m/s ja sijoitus 3/28!

Pennin hyppärin alussa kolmosesteellä muljautin nilkkani, ja siihen sattui aikalailla. Rata lähti kuitenkin hyvin käyntiin, ja etenikin kivasti siihen asti, kunnes olin auttamatta myöhässä, ja koira solahti putkeen, vaikkei olisi pitänyt. Pennillä jotenkin keskittyminen herpaantui tällä radalla, se jopa nuuski vähän mennessään. Lopussa oli hyviäkin kohtia, mm. yksi rohkea ja toimiva persjättö. HYL.

Pitsin kanssa lähdin hyppärille fiilistelemään, ja fiiliksiä saatiinkin. Testasin pujottelussa eteen irtoamista oikein kunnolla, ja se toimi moitteettomasti. Muutenkin kaikki meni suunnitelman mukaan, erityisesti radan keskikohta, jossa moni asia olisi voinut mennä metsään. Pitsin vauhti ei ollut ihan 100% tällä radalla, ehkä pitkä odottelu oli kumpaakin koiraa vähän löysyttänyt. Pitsille siis tästäkin nolla, eli tuplanolla, etenemällä 4,13 m/s, sijoitus 3/27!

Hyppärin palkintojenjako, tuomarikin vilahtaa oikealla.

Palkintoporsas palkintoineen

Palkinnoiksi saatiin leluja, puruluita ja suklaata, mutta päivän paras palkinto oli kyllä mieletön onnistumisen tunne! Vielä kun paikalla olivat oikeastaan melkein kaikki treenikaverit, ja kannustus oli aika äänekästä, oli päivässä kyllä aikamoista urheilujuhlan tuntua. Tällä jaksaa taas puurtaa pitkän aikaa!

Hyppynollaa pukkaa

Tänään kisailtiin Pennin kanssa siellä TAMSKin uudessa, hienossa hallissa, eikä se SM-nollatili kyllä karttunut yhtään. Tai siis saatiin me yksi hyppynolla, mutta niitähän meillä on jo vaikka kuinka, kolmea aginollaa se vielä pyytää, että osallistumisoikeus SM-kisoihin on plakkarissa.

Halli oli uusi ja hieno, ja erittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Pohja oli toisessa päässä ilmeisesti Jutagrass, joka nyt on meille aivan unelma, ja toisessa päässä inasen liukkaampi ja vähemmän joustava tavallinen keinonurmi. Lämmitetyt vessatkin löytyivät pihasta, ja kaikki toimi aika hienosti, kuten TAMSKin kisoissa yeensä. Tänne tullaan siis mieluusti uudestaankin.

Eka rata meillä oli Muotkan agirata, joka meni oikeastaan aika hienosti, mitä nyt keinulla tuli virhe. Pennillä on muutenkin ollut kiire keinulta pois aina välillä, ja nyt se tuli sieltä jo todella aikaisin sivuun. Keinu oli hirmu hidas, ja siinä oli kevyillä koirilla muutenkin ongelmia tänään. Tällä radalla haastava kepeillemeno onnistui hienosti, puomi toimi, ja lopun persjättökuvio sujui varsin mallikkaasti. HYL, koska uusin keinun.

Toka rata oli Mujusen hyppäri, johon kuului mm. neljä suoraa putkea ja varsin erikoinen kepeille meno. Kepeille päästiin oikein, ja niiden jälkeisestä takaakiertohässäkästäkin selvittiin. Putkilla vedätin aika rohkeasti, ja lopun persjättöön ehdin hyvin. Vikalla putkella Pennillä meni hetkeksi mamma hukkaan, mutta onneksi se löysi ohjaajan ja päätyi siis nollilla maaliin.

Viimeisellä agiradalla olin superhuolellinen A:n kanssa, samoin keinun, ja vaikea kepeillemenokin onnistui puolivalssin kautta, mutta Pennipä lopetti pujottelun kesken. Siitä sitten suihkittiin puhtaasti loppuun, puomin kontaktin se otti, muttei pysännyt, joten palautin sen sinne.

Kaikki kolme rataa olivat sujuvia ja vauhdikkaita, ja Penni hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna kotikisoissa, hieronnasta oli siis hyötyä. Nyt vaan ei oikein jaksa iloa repiä siitä, että sitä aginollaa ei taaskaan saatu, niin pienestä se oli kiinni, mutta ei. On tässä vielä pari kuukautta aikaa, pitää siis kääntyä kisakalenteri puoleen ja suunnitella huolellisesti.

Niin ja oli meillä myös turistikoira Pitsi mukana, sen olisi mielestään pitänyt päästä radallekin, vaikka juuri eilen treenasi varsin hienosti rataa seuran treeneissä.

Turisti-Pitsi, joka yritti syödä toisten voileivät.

Sitä saa mitä tilaa

Joku tangoprinssi tai muu vastaava tuommoistakin on veisannut, ja kyllä siinä totuuden siemen piilee. Sunnuntain kisat olivat meikäläiselle oppimiskokemus, siitä ei pääse mihinkään. No, nyt on ainakin meininki oikea, ja suunta toivottavasti ylöspäin.

Eka rata alkoi hyvin ja vauhdikkaasti, vaikka rimat olivat tapissa. Penni ei oikein ole tottunut hyppäämään 35-senttisiä, mutta hyvin se niistä pötki yli. Homma kosahti A-esteelle, sieltä Pemu loikkasi ihan älyttömän korkealta alas käymättä edes lähellä kontaktia. Otin esteen uusiksi, ja karautin kohti maalia. Eka rata siis HYL.

Toka rata oli vähän haastavampi, heti alun kuvio putkiansoineen ja saksalaisineen erotteli jyvät akanoista. Tai teki siihen moni muutakin kuin saksalaisen, mutta se oli meidän valinta, ja toimi hyvin. Kaikki muukin toimi hyvin, ja etenkin kepeille meno oli hieno ja yllättävänkin itsenäinen, mutta radan loppuvaiheessa kosahti puomi. Penni lensi kuin liito-orava kontaktialueen yli, ja minä tyhmä hosuin niin, etten edes ehtinyt tätä nähdä. Olin rataantutustumisessa opetellut radan lopun väärin, ja jouduin siis muuttamaan ohjaussuunnitelmaa pari minuuttia ennen radalle menoa. Siihen nähden radan loppu oli kyllä hyvin onnistunut, vaikkei oma keskittyminen sitten puomille asti riittänytkään.

Tässä video radasta, tältä siis 5 virhepistettä.

Tästä omasta huolimattomuudestani ja hosumisestani sisuuntuneena päätin, että viimeisellä radalla se koira ottaa sen kontaktin ja pysähtyy siihen, vaikka mikään muu ei onnistuisi. Päätöstä tuki vielä se, että tällä videon radalla Penni olisi ollut 20 koirakon kisassa toinen, jos vaan se kontakti olisi tullut otettua. Ei pitäisi jossitella, enkä sitä yleensä tee, mutta nyt oli pakko.

Viimeisellä radalla puomi oli vasta hiukan radan puolivälin jälkeen, ja yllätyin itsekin siitä, miten helpolta ja vaivattomalta meno tuntui, kun ei tarvinnut miettiä tulosta, eikä mitään muuta kuin sitä puomia. Uskalsin ohjata rohkeammin ja olla varmistelematta yhtään mitään, voi että kun tuntui hyvältä! Puomilla otin Penniin katsekontaktin ja sanoin sen nimen, ja siihen päälle kontaktikäskyn. Se hidasti, otti kyllä kontaktin, mutta tupsahti alas kontaktipinnalta omin lupineen esteen sivuun. Alla olevasta nollasta huolimatta käskytin sen takaisin puomille ja 2on2off-asentoon, ja jatkoin radan loppuun. Se meni yhtä kohtaa lukuun ottamatta oikein hyvin, eli nolla olisi voinut tulla, mutta tämä oli nyt mielestäni parempi vaihtoehto.

Nollia ei saatu, eikä puomiongelmaa tällä yhdellä kerralla korjattu, mutta nyt tuntuu, että sisu riittää asiaan puuttumiseen myös kisatilanteessa. Harjoituksia jatketaan sunnuntaina epiksissä. Ja tuokin videon rata, ei siihen voi kuin olla tyytyväinen, jos yhtä pientä virhettä ei oteta lukuun!

Hyvä fiilis, parempi treeni

Sunnuntaisen ärrinmurrintreenin jälkeen yritin pakottautua hyvälle tuulelle keskiviikon Reetan treenejä varten. Se onnistui yllättävän hyvin, vaikka perheen ihmisipanakin oli mukana pitkästä aikaa. Joskus vuosi sitten yritin kertaalleen ottaa lapsen treeneihin mukaan, mutta siitä ei tullut mitään. Lapsi ei jaksanut odotella, eikä Penni osannut keskittyä muuhun kuin lapsen vahtimiseen. Tällä kertaa oli mukana Pitsi, ja homma sujui sekä lapsen että koiran osalta yli odotusten!

Pitsi ei lapsesta pahemmin häiriötä ottanut, pari kertaa kävi häntä heiluen pusuttelemassa radan reunalla istuvaa bestistään. Rata oli kerrassan mainio, siinä oli tiukkoja valsseja, ulkokaarteesta putkeen lähetyksiä, persjättöjä ja linjaamista, kaikki kontaktit ja pujottelun leijeröinti. Pitsi teki työtä käskettyä, siis aina oikein, kun vaan itse ohjasin oikein. Olin kyllä koiraan tosi tyytyväinen, mutta niinhän Pitsin kanssa useimmiten saa ollakin.

Hyvää tänään:
+ pujottelun leijeröinti meni laakista oikein, vaikka sisään lähetettiin poispäinkäännöksellä, ja koiran ja ohjaajan väliin jäi iso mutkaputki
+ puomilla koira tuli joka kerta suoraan etutassut maahan asti, jee!
+ putki-puomi-ertottelu meni joka kerta oikein

Parannettavaa:
- keinulla oli vähän epävarmuutta ja hidastelua, täytyy muistaa pitää oma katse koirassa. Täytyy myös harjoitella enemmän eteen irtoamista keinulla.
- omassa radanluvussa oli taas pientä sanomista, on hyvä uskaltaa tehdä persjättöjä, mutta niitä ei pidä yrittää paikkoihin, joissa tarvitaan voimakkaampaa kääntämistä.

Sunnuntaina onkin sitten Pennin vuoro kisailla, jälleen TSAUn kivassa ja lämpimässä hallissa. Voisin asettaa tavoitteeksi yhden nollan, toivotaan, että puomi toimii, ja oma pakka pysyy kasassa. Tuomarit ovat ainakin itselle mieleiset, toisen radalla muistaakseni Penni on ottanut nollavoiton, ja toisen radalta Pitsi on saanut LUVAn. Radalle siis pinkaistaa positiivisella meiningillä.

Videoitua treeniä

Sain pitkästä aikaa aikaiseksi videoida omatoimitreeniä, ja kyllä siitä taas jotain hyötyä oli. Mitään videokameraa, saati Go Prota meikäläisellä ei tietenkään ole, vaan kännykän räpellän muovituolille kaulahuivin tai kengän varaan pystyyn, ja toivon, että se pysyy siinä sen aikaa kun pätkiä koirien kanssa teen. Hankalaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.

Tarkoitus oli kuvata Pitsin A:ta, mutta kännykkä oli sitten heilahtanut niin, että este näkyi muuten kokonaan, mutta kontaktialue ei ollenkaan. Pöh. No kuvasin onneksi muutakin, ihan mielenkiinnosta kummankin koiran puomia, sekä Pennin ratatreenin. Pitsi ei rataa tehnytkään, sillä on huomenna Reetan treeni.

Tässä video:

Pitsin puomi oli hieno! Paljon palkkaa ja kehuja, iloisin mielin alas asti.

Penninkin puomi oli mainio! Videon ekalla toistolla se menee vinoon kontaktille, koska se tietenkin aavistaa, että puomilta jatketaan oikealle. Palkkasin Penniä heittämällä namirasiaa, ja olin suunnitellut, että jos se hyppää kontaktin kuten kisoissa viimeksi teki, laitan sen heti mitään puhumatta remmiin, ja vien autoon hetkeksi. No, ei tarvinnut. Tämä täytyy toteuttaa myös kisatilanteessa jos (kun) pomppimisia vielä ilmenee.

Pennin rata oli ihan jees, sillä oli palkka odottamassa viimeisen hypyn takana kamerasta katsottuna oikeanpuoleisessa takakulmassa. Sinne se yrittikin vähän rynniä jälkimmäisen A:n jälkeen. A:t olivat hitaat, puomi hyvä, keinut ihan ok. Pujottelut olivat muuten hyvät, mutta vaikeammalla sisäänmenolla änkesin varmaan itse liian lähelle, ja Pemu meni väärälle puolelle keppejä.

Tästä jatketaan huomenna ohjatusti Pitsin kanssa, onpa kiva päästä ohjattuun treeniin! Tänään illalla pääsin vielä nauttimaan harvinaista herkkua, olin siis Raumalla Janita Leinosen luennolla agikoiran koulutuksesta. Paljon tuli vahvistusta jo tutuille asioille, ja paljon tuli uutta, luento oli todella antoisa ja opettavainen!

Nollia, mutta vääränlaisia

Juu, nolliakin voi saada vääränlaisia, tosin olen edelleen jokaisesta jollain tasolla iloinen.

Tämän päivän kisareissu ei ollut great success, mutta ei se nyt ihan niin huono retki ollut, kuin etukäteen pelkäsin. Kisat olivat siis Seinäjoella, ja herätys oli viideltä, mutta edelleen tässä reilut 12 tuntia myöhemmin samoilla silmillä killitetään. Pimeässä ajaminen on kyllä ällöä, etenkin runsasriistaisilla alueilla. Alkaa pieni ihminen nähdä kaikenlaisia sarvipäitä pitkin pientareita.

Päivän tulossaldo oli siis seuraavanlainen:

Penni: HYL, 5, nolla
Pitsi: yliaikanolla, HYL, HYL

Pennin plussat ja miinukset:
+ pujottelussa ei pienintäkään ongelmaa, ei edes haastavammalla sisäänmenolla!
+ hyvä vauhti (hyppärillä yli 4 m/s), hyvä draivi, lähdöt onnistuivat
+ hieno loppusuora hyppärillä

- ekalta radalta poistin koiran puomin jälkeen, hyppäsi kontaktin sikamaisesti

Penni olisi tänään tehnyt tuplan, ellen olisi itse sählännyt B-kisassa A-esteen kontaktia. Vapautin siis liian aikaisin, ja siitä tuli sen radan ainoat virhepisteet, aikaakin jäi nelisen sekuntia käyttämättä. Hyppärinolla me kuitenkin saatiin, vaikka niitähän meillä jo tarvittavat kaksi on. Ratana hyppäri oli kuitenkin hyvä ja ohjasin mielestäni rohkeasti, tein useamman persjätön, yhden jopa aika hurjaa juoksemista vaativaan paikkaan.

Pitsin plussat ja miinukset:

+ A-este toimi! Kummallakin radalla!
+ Lähtötilanteet olivat kohtuullisen levolliset
+ Rengas onnistui 2/3
+ Haki A-esteen itsenäisesti, vaikka itse vaan juoksin ja luotin koiraan

- Tuomaria Pitsi jännitti tänään kovasti
- Puomi oli ok, mutta olisi voinut olla paljon nopeampikin
- Renkaasta se juoksi taas kerran ohi

Pitsin nollaradan yliaika johtui tuomarin pällistelystä, se siis toppasi puomilla, ja kääntyi muutenkin vilkuilemaan tuomaria pari kertaa. Rata tuntui kuitenkin helpolta tehdä sen kanssa, voi kun pääsisi ihan todellisessa vauhdissa kisailemaan sen kanssa taas! Häiriön puolesta tämä oli kyllä pahin, missä Pitsi on nyt ollut, yleisöä ja koiria kahdella sivulla, ja harvinaisen liikkuvainen tuomari. Häiriintymisen takia ne kaksi jälkimmäistä rataa menivätkin hylyiksi, toivotaan, että ei tullut takapakkia.

Videoita ei nyt kisapäivästä ole, kun kerran olin yksin liikkeellä, eikä niissä paljoa näkemistä olisi ollutkaan. Pennin hyppärin olisin halunnut nähdä, etenkin se onnistunut persjättökohta olisi ollut kiva katsoa.



No, eipä paljon kostuttu siitä kisareissusta, mutta tämmöistä tämä on. Nähtiin kuitenkin muutamia maajoukkuetason koirakkoja tositoimissa, ja se kyllä antaa aina uusia ideoita ja ihailunaiheita. Ohjausratkaisuja etenkin tykkään katsoa, ja yritän ottaa niistä oppia.


P.s. Täytyy kyllä kehaista sitä Seinäjoen porukkaa, hienot kisat pyörittivät taas, ja kyllä se niiden halli vaan on komea. Nyt olivat saaneet sisävessatkin sinne, oli vallan luksusta!

10/12!

Pitsin A:ta käyty hinkkailemassa, onnistumisprosentti kasvoi! Nyt siis kahdestatoista toistosta vain kaksi meni mönkään. On se vaan viisas koira ja kova pohdiskelemaan, pääkoppa prosessoi koko ajan ja jokaista toistoa. Vaikka ei uskoisi.

Hallilla sattui olemaan myös nollaratatreenit, joihin osallistuin Pennin kanssa, tai siis se teki radasta esteet 1-4 ja kepit siihen perään etupalkalla, aivan moitteettomasti ja hyvällä draivilla.

Eli tilanne ei nyt ehkä näytä ihan toivottomalta huomista ajatellen, kyllä sinne kisoihin nyt sitten lähdetään.

Aamupäivällä käytiin riehumassa mummulassa, ja ilta vietetään rentoutuen ja herkutellen, ei tässä pimeydessä ja kaamoksessa oikein jaksa olla kovin reipas muutenkaan.

Kääpiöpinseri venyneessä (vas.) ja supistuneessa (oik.) muodossaan.

Lentopyllyt?

Kisoihin valmistautumisen eväät: eläinperäistä proteiinia, hiilareita, vitamiineja ja sekä kuumaa että kylmää nesteytystä.

Korjausliikkeitä

Tänään poikkesin hallilla korjailemassa viikonlopun kisoissa ilmenneitä ongelmia.

Pitsillä ei ollut pienintäkään ongelmaa renkaan kanssa, se sujui virheettömästi. A-esteellä on kyllä nyt ongelmia oikein olan takaa, en saanut onnistumisprosenttia edes 70 kieppeille! Kuvasin sitä videolle
sivusta, mutta kotona vasta huomasin, että kuvakulma on sellainen, ettei siitä edes näe osuuko koira vai ei. Kuvaamisesta oli kuitenkin se hyöty, että nyt ymmärrän paremmin, mistä kiikastaa. Eka osuma pitäisi saada alemmas, ja osumien välinen askel pitemmäksi. Täytyy pohtia asiaa.

Penni kävi kokeilemassa, osaako se pujotella. No, osaa se, vaikka palkka odottaa keppien päässä, ihan sama mitä teen,. Voin vaikka juosta takaperin:

Noh, sunnuntaina on kisat, ja kummankin koiran kanssa on ongelmia. Varmaan oikein ratkiriemukas reissu tulossa, jospa ottaisin tavoitteeksi Pitsin kanssa iloisen ja reippaan meiningin, ja Pennin kanssa vaikka onnistuneet kontaktit? Nollista ei varmaan tarvi haaveilla, saati siitä tuplasta, jonka Penni tarvitsisi.

Kolmosten korkkaus ja komeat hyllyt

No niin, nyt on kisattu ekaa kertaa Pitsillä kolmosissa, ja myös ekaa kertaa kahdella koiralla samassa virallisessa kisassa. Tuloksilla ei juhlittu, kun ei niitä edes saatu, mutta tuleville palkinnoille ainakin ihan hyvät hyllyt. Kisasin nyt siis ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa kahdella koiralla samassa kisassa, ja vähän täytyy vielä harjoitella tuota asiaan liittyvää mind gamea, niin sanotusti.

Penni oli tänään vähän pököpää, ihan suoraan sanoen.

A-radan alun sähläsin itse, olin taas lähdössä myöhässä ja muutenkin toikkaroin missä sattuu. Sain kuitenkin homman rullaamaan, mutta taas Penni hyppäsi puomin kontaktin! Lisäksi se lopetti pujottelun kesken, kun lähdin tekemään valssia sinne pujottelun loppuun. Tämä harmitti erityisesti, koska juuri tämmöinen kohta onnistui viimeksi kisatreeneissä hienosti, ja olen yrittänyt paukuttaa päähäni, että Penniin täytyy luottaa enemmän siinä pujottelussa. Pöh. Sama virhe toistui toisella radalla, tosin siinä ei ollut mitään valssia, ihan vaan olisi pitänyt pujotella. Nyt toimi sentään puomin kontakti, kun väkisin sen siihen pysäytin. Hyvin meni tokan radan alku ja siihen kuulunut saksalainen, vaikka etukäteen sitä vähän pohdin, kun siitä piti jatkaa pujotteluun.

Pennillä oli hyvä vauhti ja hyvä meininki, mutta hajoaako siltä nyt pakka sen takia, kun kierrokset nousevat? Täytyy varmaan laittaa se pujottelemaan verkkojen kanssa hallilla... Pennille siis 2 x HYL.

Pitsikin otti kaksi hyllyä,  mutta muuten se oli iloinen yllättäjä! Se ei ottanut mistään mitään häiriötä vaan keskittyi tekemiseen täysillä, lukuun ottamatta ekan radan lähtöä, johon se ei olisi halunnut istua. Kärsivällisesti vaadin siltä istumista, ja se näköjään istuikin, mutta nousi heti ylös kun lähdin liikkeelle. Pysyi kuitenkin paikallaan. Tokalla radalla jätinkin sen jo rohkeasti kolmen esteen päähän, vautsi vau!

Pitsin pujottelut olivat aivan taivaallisen hienot, ja puomikin oli varsin kelvollinen siihen nähden, mitä se olisi voinut olla. A ei toiminut, mutta se nyt ei ollut yllätys, onneksi tiedän, mitä sille pitää tehdä. Renkaasta Pitska halusi mennä ohi molemmilla radoilla, mutta ei sitä voi siitä ruveta ärjymään, pääasia että koira kulkee ja kivaa on.

Pitsin vauhti oli mahtava, itsellä oli paikoin vaikeaa pysyä mukana, mutta ihan onnistuneitakin ohjauksia tehtiin. Oon ihan hirmuisen tyytyväinen Pitsiin ja iloinen siitä, miten iloinen se oli radalla! Ei puhettakaan ahdistuksesta tai mistään kyttäilystä, ei kytännyt koiria eikä ihmisiä. Ihanaa!

Tässä video, jossa kummankin koiran radat:

Viikon päästä jatketaan kisailua Seinäjoella, 3 rataa per koira. Olisi ehkä pitänyt jättää väliin tämä reissu, mutta tänä vuonna on enää kaksi Pitsille soveltuvaa kisaa, en voinut vastustaa kiusausta!

Aina joku kohta prakaa

Kyllä niin on ollut taas tyypillistä agilityä Pitsin kanssa lähiaikoina: kun yksi asia toimii, toinen leviää käsiin, ja kun saat toisen kuntoon, kosahtaa kolmas. No, tätä tää on, kaikkea ei ehdi treenata koko aikaa, resurssit ovat rajalliset, enkä halua rikkoa koiraa.

Viime viikon ratatreeneissä puomi oli tuplasti parempi kuin viimeksi. Pitsi tuli ilman pysähdyksiä alas asti, ei nyt salamannopeasti, mutta kuitenkin ihan juosten. Hienoa! A-esteellä se teki virheitä, mutten niihin tietenkään siellä voinut puuttua. Pujottelu oli upea, pääsin hienosti irtoamaan pitkälle eteen persjättöön/valssiin.

Sunnuntaitreeneissä A oli parempi, puomi edelleen hyvä, mutta nyt olikin vauhtia ja virettä sen verran, että tiukkaan umpikulmaan meno kepeille ei meinannut luonata. Pitää itse olla maltillinen näissä, Pitsin pujottelu on aina ollut niin varma, etten ole kauheasti joutunut sitä omalla sijainnilla tai liikkeellä tukemaan.

Tänään kävin sitten tekemässä sitä A-estettä, ja hoksasin, mistä kiikastaa. Olen pitänyt siinä kahta bumperia, ja koira on tehnyt koko ajan niillä oikein. Olen siis kuvitellut, että näin saan koiralle lihasmuistiin oikean suoritustavan, kun vaan toistoja kertyy, mutta ei. Nyt kun otin alemman bumperin pois, eipä se venyttänytkään itseään tarpeeksi osuakseen kontaktille. Naksuttimen ja makaronilaatikon avulla saatiin kuitenkin hyviä toistoja aikaan, pitää olla tarkka oikeasta fokuksesta ja  panostaa tähän kisojen jälkeen!

Kisoihin siis mennään sunnuntaina, vaikka harmittaa, kun ei se A nyt varmaan toimi. Miksi, oi miksi en ole jo alkukesästä hoksannut tätäkin asiaa? Olisi ollut koko kesä aikaa treenata sitä A:ta, ja nyt voisi vaan lasketella menemään kisoissa. Pöh.



Penni teki kaksi kertaa puomin täysillä alas asti oikeaan paikkaan pysähtyen, ja rynnisti etupalkkana odottavalle makaronilaatikolle. Hirmuisen vauhdin se kyllä sai, pitää varmaan hommata samaa sapuskaa evääksi sunnntainakin!


Tämän viikon ratatreenit jätän nyt väliin, mutta sain kuitenkin kunnian suunnitella sinne radan. Tai siis uuden numeroinnin valmiiseen estepohjaan, että selviävät mahdollisimman vähällä esteiden siirtelyllä. Voin julkaista radan tännekin, mutta vasta ratatreenien jälkeen. ;)

Just train?

No nyt on treenattu! En oikein tiedä missä välissä moista on ehditty, mutta on ehditty kuitenkin.

Penni teki perjantaina rataa, ja kivasti tekikin. Ei ollut valittamista sen touhuissa, vauhtia piisasi, järkeä ehkä ei. Pemu menee kisoihin sunnuntaina Vantaalle, siellä on siis kääpiöpinsujen rotumestaruudet, mestaruus ratkeaa agiradan ja hyppärin yhteistuloksen perusteella. Pitsi harjoitteli samalla kertaa poispäinkääntöjä pujotteluun avokulmaan ja umpikulmaan, ja näihin saatiin oikein hyvä fiilis aikaiseksi. Koirahan osaa mitä vaan sen pujottelunsa kanssa, oman liikesuunnan ja ohjauksen kanssa täytyy vaan olla tarkka, ettei puske sitä väärään väliin.

Sunnuntaina oli ryhmätreenit, ja pohdittiin Riinan kanssa Pitsin puomia. Siitähän oli juttua silloin Janakkalan kisojen yhteydessä, että alastuloon se ei meinaa tulla maahan asti pysähtymään. Nyt sain ohjeeksi käskyttää vain kerran, ja käyttää siellä alastulolla superpalkkaa (maksamakkaraa!) joko valmiina tai avustajan laittamana. Jotkut kai suosivat myös sitä, että vain nopeat suoritukset palkataan, mutta se voi olla pienelle Pitskalle vähän liian julmaa, se varmaankin luulisi tehneensä jotakin väärin ja alkaisi tarjota kaikenlaista muuta siihen kontaktille. Katsotaan millaista edistystä noilla Riinan ohjeilla saadaan aikaan.

Keskiviikkona oli Pitsillä Reetan yksäri, ja kylläpäs oli taas antoisaa! Oman koutsin yksityiskäyttö puolen tunnin ajaksi oli juuri se, mitä me tähän väliin tarvittiin. Esitin etukäteen toiveen, että haluaisin nyt harjoitella sitä takaa ohjaamista, mitä Janakkalan kisoissa olisin vähän tarvinnut.

Radalla saatiinkin harjoitella mm. poispäinkääntöjä, takana leikkauksia ja viskileikkauksia. Näistä viimeinen on meille vähän vieraampi, mutta sujui hienosti, eikä erottelu tämän ja sylivekin välillä tuottanut vaikeuksia. Lisäksi tehtiin oikein onnistuneesti leijeröintiä, ensi yrittämällä oikein, jee! Tuntuu kyllä siltä, että työkalupakkiin saatiin tänään monta hyvää työvälinettä, joita uskallan varmaan kisatilanteessä käyttääkin.

Videolla on joitakin pätkiä treenistä, myös niitä vähemmän onnistuneita. Alun pakkovalssiin ei Pitska meinannut millään ehtiä, joten sitä vähän liioittelen ekassa pätkässä.

Vihdoinkin video!

No vihdoinkin saadaan blogiin videotakin pitkästä aikaa, ja yksi kuvakin, olkaa hyvät:

Joko mää pääsen?

Penni oli siis tänään Reetan treeneissä Noormarkussa, ja kylläpäs meillä oli mukavaa! Rimat olivat matalahkot ja rata pitkä, hyvin päästiin 2 x 10 minuutissa se loppuun saakka, ja vielä kokonaisuutena läpikin.

Tässä hyvin ja huonosti menneitä asioita:

+ Vauhti oli hyvä! Penni oli oikein säpäkällä tuulella, ja pujottelikin tosi tehokkaasti. Se jopa haukkumalla komensi töpeksivää/hidastelevaa ohjaajaa, jippii!
+ Putki-puomi erottelu toimi kuten pitikin hienosti onnistuneen flipin ansiosta.
+ Liikuin itse rohkeasti, enkä nössöillyt.

- "Päällejuoksu" pujottelun päähän ei toiminut laisinkaan, Penni lähti heti perään tokavikasta välistä. Ratkaisin ongelman vaihtamalla puolen ennen keppejä.
- Puomin sivuirtoamisessa Pemu yritti poistua puomilta jo ennen kontaktialuetta, pitää korjata niillä pituusesteen "tolpilla" sitä taas.
- Kuskilla loppui kunto! Videonkin lopussa näkyy, miten tossu alkaa painaa jo niin paljon, että loppusuora menee hölkkäämiseksi.

Oli kyllä hauskaa treenata ohjatusti Pennin kanssa pitkästä aikaa, se sai kehuja vauhdista ja tehokkuudesta, ja siitäkin, että luki rataa yllättävän itsenäisesti silloin, kun ohjeistus oli vähän turhan vähäistä, köh köh. Ja Pennihän suorastaan loisti onnesta, kerrankin jakamatonta huomiota ja niin paljon agia kuin jaksaa mennä!

Halli-iltoja

Lauantai-ilta vierähtää kivasti hallilla, ja niin muuten sunnuntai-iltakin. Lauantaina oli tarkoitus tehdä vähän Pennin kanssa, sunnuntaina oli Pitsin ohjatut treenit, jotka kestävät niin myöhään, etten viitsi jäädä niiden jälkeen enää Pennin kanssa häärimään.

Pemu teki lauantaina kevyesti matalilla rimoilla, lähinnä mielenvirkistykseksi. Radan alussa oli pussi heti tokana esteenä, ja sen sisäänmenolle olikin hyvä harjoitella vedätystä. Penni oli kaikinpuolin säpäkkä ja varsin onnellinen päästessään radalle, pidin pätkät lyhyinä ja palkkaamiset tiheinä. Pujottelulle harjoiteltiin myös vedättämistä, tein valsseja pujottelun loppuun ja avustaja palkkasi.

Olisi kyllä kiva saada Penni pujottelemaan kisatilanteessa samalla tavalla, kuin treeneissäkin. Mitenköhän sekin sitten onnistuisi? Kisoissa se ei oikein ime pujotteluun, ja pujotteluvauhti on tosi hidas. Pitäisi ehkä käydä epiksissä sen kanssa, niin että voisi palkata pujottelusta? No, virallisiin kisoihin ainakin mennään nyt sitten 4.10. Maalahteen, till Malax, ska man säga.


Pitsi teki ohjatuissa treeneissä ihan rataa, ja saatiin hyviä vinkkejä ohjausten valintaan. Meikäläisellä on siis välillä tapana tupeksia koiran tiellä, tai valita muuten vaan sellaisia ohjauksia, jotka syövät Pitsiltä vauhtia. Esim. puolivalssi osoittautui sangen hyödlliseksi ohjaukseksi, olen sen aiemmin toki osannut, mutta käyttänyt aika vähän. Pitsi toimi varsin mukavasti, teki jopa vippauksen tippaakaan epäröimättä, vaikka sitä on sen kanssa harjoiteltu kokonaista kaksi kertaa, viimeksi yli vuosi sitten!

Treeneissä on kyllä ollut kiva käydä, ja nyt löysin taas uuden, hyvän lenkkireitinkin. Heijastinliiviä sai kyllä päälleen pukea jäähdyttelylenkille, sen verran alkaa olla pimeää jo!