lauantai 27. toukokuuta 2017

Treenejä ja maalaushommia

Taas on venähtänyt postausten väli harmillisen pitkäksi, pahoittelen! Tässä välissä on puuhailtu monenlaista, ja käyty yhdet kisatkin Pennin kanssa.

Penni avasi ulkokauden Sastamalassa, mutta eipä sieltäkään nollia saatu. 0,8 sekunnin päähän jäi, jälleen kerran. Varasin Pemulle nyt taas fyssarin, jos siellä kuitenkin on jotain, mikä moista aiheuttaa. Tuntuu hullulta lähteä tällä koiralla nyt SM:iin, mutta iän puolesta nämä saattavat olla sen viimeiset SM:ät, joten en raaski väliinkään jättää, kun kerran koirasta ei ole mitään fyysistä vikaa paikannettu.

Pitsi on käynyt omalla hallilla treenaamassa ja siellä se on mennyt aivan upeasti. Puomikin sujuu nyt hyvin alas asti, täytyy jatkaa harjoituksia sen suhteen. Ensi tiistaina on Pitsin kevään viimeinen yksäri Turussa, todellakin toivon, että treenejä saadaan jatkaa kesällä!

Polkka on käynyt pari kertaa tokossa ja pari kertaa Reetan pentuagikurssilla. Tokossa on ollut ihan mukavaa, ja riittävän epähinkkaavaa, ollaan harjoiteltu perusasentoa ja maahanmenoa. Ja luoksetuloja tietenkin. Perusasentoa tuo tarjoaakin jo mukavasti, kaikki muukin sujuu kivasti, mutta toistoja tarvitaan ja käsiapujen häivytystä. Paikallaolo sujuu kotona kohtalaisesti, mutta sitä täytyisi muistaa treenata muuallakin enemmän.

Agipuolella ollaan harjoiteltu edelleen multiwrappeja, palkalle juoksuja ja sen sellaista, nyt viimeksi oikein jo putkeenkin päästiin. Siitä on ihan videomatskuakin olemassa:



Polkka on oppinut uusia juttuja hienosti, ja erityisen iloinen olen meidän hienosta kontaktista! Se jaksaa hyvin tehdä hommia minun kanssa, vaikka muutkin pennut puuhailevat hallissa yhtä aikaa. Lelupalkalla on pääasiassa menty tähän asti, namejakin se saa mm. juuri siitä kontaktista, ja lelun luovuttamisesta.

Oppimiskykyhän Polkalla on valtava, ja se kyllä näennäisesti jaksaisi tehdä vaikka miten paljon asioita yhdellä treenikerralla. Todellisuudessa se kuitenkin väsähtää jo aika pienestä, varsinkin, kun tehdään uusia juttuja, ja olen yrittänyt olla tarkkana treenin keston kanssa. Mieluummin vähän liian vähän, kuin vähän liian paljon. Lisäksi pidän sillä täysin treenivapaita päiviä, jolloin vaan lenkkeillään vapaana ja nautitaan kohta kesäksi kallistuvasta keväästä. Se on pentu vain kerran, antaa sen nyt nauttia siitä täysin rinnoin.

Ai niin, ja ne maalaushommat: Asiahan on nyt niin, että meidän perhe muuttaa. Haave omakotitalosta toteutui viimein, ja kuinkas ollakaan, ko. talon pihamaalla mahtuu tekemään agilityä! Siitä ja esteprojektista lisää myöhemmin, tässä kuitenkin esimakua esteistä ja maalaushommista:

Lisää kuvateksti



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Onneksi on Polkka

Keskiviikkona meidän aktiivinen seura järjesti mentaalivalmennuksen luennon, asiantuntijana toimi Top Teamiakin valmentanut Anne Talvitie. Luento oli oivallinen ja oivalluksia aiheuttava, kova into jäi kuulla lisää aiheesta.

Oppeja pääsin kokeilemaan käytännössä sunnuntaina AK6 kisoissa tutussa Noormarkun hallissa. Fiilis oli positiivinen ja itsevarma, kun pitkästä aikaa pääsin kisailemaan kahdella koiralla, Pitska on kisannut viimeksi pääsiäisenä, Penni ihan huhtikuun alussa. Kengätkin kiilsivät uutuuttaan, tilasin mistä lie nettikaupasta violetit Salomon Speedcross 4:set vähän alle 90 eurolla.

Uudet ja ihanat!

Vasemmalla ennen käyttöä, oikealla käytön jälkeen.


No. Ei se nyt kyllä hyvin mennyt. Penni oli ekalla radalla ihan ok, mutta myöhästyneestä takaakierto-ohjauksesta johtuen se törmäsi jalkaani, ja siitä saatiin 5. Muuten ihan ok rata, mitä nyt lentokeinu, kun testasin vedätystä. Kaksi muuta rataa oli kamalaa könyämistä, koira oli hidas ja ohjaajaa vitutti, vaikka kaikkeni yritin tehdä hetsaamisen eteen & valita ohjaukset, joissa vauhti säilyisi.

Pitsillä meni vielä enemmän pieleen. Se veti aamulla ihan paniikkiin hallissa, enkä voinut ekalle radalle startata sen kanssa lainkaan. En tiedä yhtään mitä se pelkäsi, mutta pelkäsipä niin paljon, etten uskaltanut irrottaa sitä remmistä lähtöpaikalla.  Olisi aivan varmasti juossut ulos hallista. Kahdelle seuraavalle sentään päästiin, mutta meno oli hidasta ja pälyilevää. En osaa sanoin kuvata miten paljon ärsyttää se, että koiran kanssa on tehty töitä vuosia ja treenattu ja rampattu valmennuksissa ja vaikka missä, mutta sitä osaamista ei lähes koskaan kisaradalla nähdä. Nytkin halli oli todella tuttu ja turvallinen, eli uudesta paikasta ei voi moinen käytös johtua.

Onneksi meikäläisen ohjaussuunnitelmat kuitenkin niittivät onnistumisia, vaikka ne onnistumiset eivät itselleni langenneetkaan. Ei tietenkään ole kiellettyä katsoa toisilta mallia rataantutustumisessa, mutta ei nyt ehkä kannattaisi kävellä perässä matkimassa. Toisaalta ehkä pitäisi olla imarreltu, jos jonkun mielestä tekemisissäni on sen verran tolkkua, että kannattaa tehdä perässä?

Ja onneksi on Polkka! Se oli taas hirmuisen fiksu nuori neitonen kisapaikalla, keskittyi upeasti ja tarjosi katsekontaktia, vaikka ympärillä tapahtui koko ajan. Polkan matka tästä pisteestä kisakoiraksi on pitkä ja varmasti monivaiheinen, ja mitä tahansa voi tapahtua matkan varrella, mutta sen kanssa sentään on toivoa siitä, että päästään kisaamaan iloisissakin merkeissä. Tai ainakin se sitten ehkä kehittää itselleen erilaisia ongelmia kuin nämä pinserit?

P.s. Huomenna Polkka menee ekaa kertaa toko-treeneihin, ja minä joudun menemään mukaan, voi elämän kevät...

Eka kerta uimassa!

Noutaja- & vesieläimet pulikoi, pikkupaimen katselee ihmeissään

Kurakoira