Att tävla i Sverige - siis kisaaminen Ruotsissa

Olen saanut paljon kyselyitä siitä, miten tämä Ruotsissa tai ylipäätään ulkomailla agissa kisaaminen oikein käytännössä tapahtuu. Tähän postaukseen kokoan vinkit siitä, miten hommat meidän kohdalla hoituivat keväällä 2016. Säädökset ja vientisäännöt ym. muuttuvat koko ajan, joten Evirasta saa aina parhaiten ajan tasalla olevan tiedon rokotusten ja madotusten suhteen.

Ohjaaja
Ohjaajan piti luoda itselleen käyttäjätili Ruotsin agilityliiton tietokantaan SAgiKiin. Omia tietoja muokkaamalla saattoi lisätä itselleen yhteystietoja ja koiria, ihan kuten Suomenkin systeemissä. Oletan, että ohjaajalla pitää olla kotimaansa lisenssi, mutta ei sitä kyllä missään kohtaa kysytty, eikä seuraakaan. Lähtölistaan ilmestyi seuran kohdalle teksti "Finland", vaikka SAgiKissa seuran kohdalla lukee "Foreign club".


Koira
Ennen kuin koiran saattoi lisätä itselleen SAgiKissa, piti sen tiedot saada Ruotsin kennelliiton "koiranettiin" eli Hunddataan. Se tapahtui näppärästi ja nopeasti lähettämällä kuva/skannaus koiran suomalaisesta rekisteritodistuksesta Ruotsin kennelliittoon osoitteeseen reg@skk.se. Hunddataan lisäämisessä kesti yhden arkipäivän verran, eikä se maksanut mitään.


Koira lisätään ohjaajalleen SAgiKissa syöttämällä rekisterinumero sille tarkoitettuun kenttään, ihan kuten Suomessakin. Lisäksi pitää valita koiran koko- ja tasoluokka, laitoin tietenkin samat kuin täälläkin, siis mini 3. Ruotsissa koirat keräävät nousupisteitä ("pinnejä") hyppy- ja agiradoilta erikseen, joten sama koira voi olla vaikkapa 3lkassa hyppäreillä ja 1lkassa agiradoilla.

Matkustaakseen Ruotsiin & kisatakseen siellä koira tarvitsee samat rokotukset kuin täälläkin, sekä lemmikkieläinpassin. Pennin passi hankittiin tätä matkaa varten, se maksoi 58 euroa ja on voimassa koiran eliniän. HUOM! Palatakseen takaisin Suomeen koira tarvitsee matolääkityksen ekinokokkoosia vastaan. Evira opastaa aiheesta näin:

"Lääkitys on asianmukainen annos pratsikvantelia tai epsiprantelia sisältävää, koiralle hyväksyttyä lääkettä ekinokokkoosia aiheuttavia heisimatoja vastaan. Se annetaan Suomen ulkopuolisessa maassa 1-5 vrk ennen maahantuloa. Lääkettä ei siis voi antaa enää rajalla juuri ennen rajan ylitystä. "

Eli käytännössä koiralle pitää syöttää matolääke 1-5 vrk ennen Suomeen paluuta, ja siitä pitää saada eläinlääkärin merkintä tai leima lemmikkieläinpassiin. Siis jos aiot palata Suomeen sunnuntaina, on leima haettava viimeistään lauantaina. Me hommasimme leimamme ruotsalaiselta eläinklinikalta, ja pulitimme siitä suolaiset 21 euroa.

Ilmoittautuminen
Ilmoittautuminen hoidettiin niinikään SAgiKissa, kilpailu valitaan listasta ja koira omista koirista, kuten täälläkin. Systeemi näyttää fiksusti merkin niiden kisojen kohdalla, joihin ilmoittautujalla on sopiva koira. Ainoa ero Suomen systeemiin on se, että ilmoittautumiset tupsahtivat kirjaimellisesti ostoskoriin, jonne ne saattoi jättää pariksi päiväksi, ja käydä sitten maksamassa pois Visalla. Mastercard olisi käynyt myös, muista korteista en osaa sanoa. Ei siis tarvinnut räpeltää erikseen verkkopankkia, jee!


Heti ilmoittautumisen jälkeen ohjaajan ja koiran nimet tupsahtavat näkyviin kyseisen kisan osanottajalistaan. Kyllä, SAgiKista näkee siis etukäteen, ketkä aikovat osallistua mihinkin kisaan, ja millä koirilla. Koirien tietoja voi vieläpä tarkastella suorasta linkistä, joka näyttää koirien saamat sertit, nollaprosentit, muutamat viimeiset kisat ja kaikki. Joillakin koirilla on nimensä perässä keltainen tähti, näillä koirilla on valiotitteliin tarvittavat sertit täynnä.

Vastaava koetoimitsija eli tävlingsledare vastaa tiedusteluihin sähköpostilla ihan kuten Suomessakin, ainakin, kun tiedustelut lähetti ruotsiksi. Varmasti vastaavat kyllä englanniksikin.

Kisavalikoima on Ruotsissa suppeampi kuin täällä, kisoja on määrällisesti vähemmän, ja niissä on vähemmän startteja tarjolla, kuin täällä. Kahden startin päivät ovat tosi yleisiä, samoin joukkuekisat.

Hyödyllistä sanastoa
anmälan                     ilmoittautuminen
tävling                       kilpailu
avmaskning               madotus
sista anmälningsdag  viimeinen ilmoittautumispäivä
stängd för anmälan    ilmoittautumisaika on päättynyt
öppen för anmälan     ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä
inbjudan                     kisakutsu
domare                       tuomari
agilityklass                 agikisa
hoppklass                   hyppykisa
storlek                        koko, kokoluokka
startlista                     lähtölista
efteranmälning           jälki-ilmoittautuminen
ekipage                       koirakko
funktionär                   toimitsija
officiell                       virallinen
inofficiell                    epävirallinen
lag                               joukkue, joukkuekisa
PM                              kisakirje (joka muuten näkyy vain SAgiKissa, ei tulee meiliin, kuten täällä)
fullcertad                     koiralla on valiotitteliin tarvittavat sertit täynnä
banvandring                rataantutustuminen
referenstid                   ihanneaika
prisutdelning               palkintojenjako
diskad                          hylätty

Ekaa kertaa ulkomailla

Juu, olen minä ennenkin käynyt ulkomailla, mutta en kisaamassa agilityä. Nyt on sekin puute korjattu, kisattiin siis Pennin kanssa neljä starttia viikonloppuna Pohjois-Ruotsissa Luleåssa sillä välin kun Pitsi lomaili mummulassa. Hauskaa oli ja palkintosijakin saatiin, varsin onnistunut reissu siis! Videoitakin reissulta on, mutta niistä ei paljon iloa ole, kun ne on kuvattu todella kaukaa (ettei mukana ollut lapsi häiritsisi koiraa). Moni lähtee ulkomaankisoihin sertejä metsästämään, meillä nyt ei sellaisia tavoitteita ollut, tarkoituksena oli lähinnä yhdistää hauska perheloma ja harrastusreissu, ja siinä kyllä onnistuttiinkin.

Camp Finland, teltassa myös lapsi ja reissun myötä neloslevelille noussut kepo.

Finnjävel?

Itsepalveluilmo. Ota yliviivaustussi, etsi nimesi, viivaa yli, ja kirjoita lähtönumerosi muistiin. Siis kaikki numerot, koska joka startissa on eri numero, ja listat kerätään pois ennen kisan alkua. Fiksua, eikö totta?

Aika huikea kisapaikka! Taustalla Måttsundsbackenin laskettelukeskus.

Tarjolla oli siis paikalliseen tapaan kaksi rataa lauantaina ja kaksi sunnuntaina, kumpanakin päivänä yksi agi ja yksi hyppy. Lauantaina Penni oli matkasta uupunut, ja oli vähän hidas, eikä ekalla radalla osannut pujotella. Ympärillä hyörivät ihmiset ja koirakot vähän häiritsivät, nämähän olivat vuoden ekat ulkokisat meille. Agiradalta 10, hyppäriltä yliaikanolla ja sij.3, saatiin myös SM-pinne. Niitä pitää kerätä päästäkseen ruotsinmestaruuskisoihin, joihin me nyt ei muutenkaan saataisi osallistua. Palkinnoiksi saatiin kiva ruusuke ja maailman rumin vinkulelu.

Palkintopallilla, myös lapsi halusi mukaan tietenkin.

Sunnuntaina vuorossa oli taasen kaksi rataa, kummaltakin tehtiin nolla, mutta agiradalla Penni harhautui hetkeksi tuijottamaan yleisöä, ja yliaikaa saatiin 0,6 sekuntia. Olisin tietty voinut itse pitää paremman kontakin koiraan, ei ehkä olisi harhautunut. Sijoitukset olivat näiltä radoilta 4. ja 5., osallistujia kaikissa viikonlopun kisoissa oli mineissä 18-22 kpl. Hyppärillä tehtiin nolla ihan aikaan ehtien, mutta sitäpä ei kirjattu meidän kisakirjaan, koska viides sija ei oikeuttanut SM-pinneen. Hieman harmitti, mutta mitäpä tuosta, kyllä me niitä hyppynollia ehditään napsia pitkin vuotta.

Penni & Pennin rusutti, taustalla Måttsundsbacken ja käynnissä oleva autobingo (ruotsalainen kansanhuvi?)

Kisaaminen Ruotsissa oli aika samanlaista kuin Suomessakin, järjestelyissä oli pieniä eroja. Koirakkojen tekninen osaaminen oli ihan ok tasolla, mutta monista ohjaajista kyllä huomasi, että eipä heille ollut kukaan huutanut, että ohjaa jalalla, älä käsillä, eikä varsinkaan KATSO KOIRAA! Niin kyllä menivät koirat hukkaan putkien jälkeen, kun ei edes päin vilkaistu. Putkijarruja eivät koirat osanneet, eivätkä ohjaajat muistaneet tehdä. Oli toki taitaviakin ohjaajia, mm. joku mies maajoukkueesta viiden sheltin kanssa. Shelttejä oli paljon, samoin pieniä ja keskikokoisia villakoiria. Radat eivät olleet kovin vaikeita, mutta oli niissä toisaalta putki-kontakti-erotteluja ja muuta pientä puuhaa. Estevälit olivat pääosin pitkiä, tai sitten yhtäkkiä aivan liian lyhyitä (4 m).

Sen minkä viimeinen hotelli hävisi siisteydessä, se voitti näköalassa. Aurinko muuten paistoi vuorokauden ympäri, ei huono lomakeli!

Matkustamisen puolesta homma oli helppoa, meillä oli teltta mukana, ja mies ja lapsi viihtyivät siellä varsin hyvin. Kisapaikan puffetistakin sai oikein lämmintä lounasta edulliseen 50 kr hintaan. Laivassa oli hauskaa kaikilla, lapsi rakastui pallomereen ja mies noutopöydän ribseihin. Luleåssa yövyttiin Scandicissa, jota voin suositella sataprosenttisesti; todella siisti, viihtyisä huone, kerrossänky lapselle, ystävällinen palvelu ja erinomainen, runsas aamiainen. Hintakin kisatarjouksella vain n. 77 e/yö! Viimeinen yö oltiinkin Umeåssa keskustahotelli Comfort Hotel Winnissä, joka ei sitten ollutkaan ihan yhtä puhdas ja viihtyisä, mutta palvelussa tai aamiaisessa ei ollut moittimista. Ajaminen Ruotsissa oli helppoa, tiet olivat hyvät ja ohituskaistoja piisasi. Liikenneympyröissä oli hauskasti lähes aina kaksi kaistaa, mutta siihenhän on täällä Porissa jo päässyt tottumaan.

Kisakoira ottaa rennosti kotimatkalla laivassa, löytyihän sentään aurinkopläntti!

Reissu oli kyllä kaikin puolin antoisa, varmasti lähdetään uudelleenkin ulkomaille kisailemaan. Ruotsi nyt on helppo, kun matka on lyhyt ja kieltäkin osaan. Ilman ruotsintaitoa olisin kyllä ollut hukassa, mitään aikatauluja kun ei kisoille ollut. Ykköset aloittivat aamulla klo 8, ja siitä sitten vaan omalla painolla eteenpäin. Kuulutukset olivat tietenkin ruotsiksi, niitä oli pakko ymmärtää, jos aikoi olla oikealla kentällä oikeaan aikaan.

P.s. Suomessa elää virheellinen käsitys Back on Track -tuotteista ja Ruotsin doping-säännöstöstä. Olen monta kertaa lukenut/kuullut, että Ruotsissa ei BoTteja saisi kisoissa käyttää, koska ne lasketaan siellä dopingiksi. Tämä EI pidä paikaansa ainakaan agilityssä, kävin erikseen kysymässä koetoimitsijalta!