Pinserit kisailee, Polkka 14 viikkoa

Viime viikolla ei vain ollut aikaa blogin päivittämiseen, mutta nyt kun on ihan vapaa viikonloppu ilman kisoja tai muita menoja, ehtii hyvin kerrata kuulumisia.

Pinserit kisasivat kumpikin kotikisoissa 3 starttia. Penni teki hienosti 3 nollaa, joista kahdessa oli hitunen yliaikaa. Ärsytti niin maan perusteellisesti, mutta minkäs teet. Ehkä se on vähän jumissa, vaikka on hierojalla ja fyssarilla käynytkin, ehkä seisoin itse sen tiellä muutamassa kohdassa ja hidastin sitä entisestään. No, hyvä saavutus kuitenkin, 3 ratavirheetöntä rataa, ei olisi onnistunut meiltä pari vuotta sitten!

Pitsi ei ollut nytkään ihan oma itsensä, se kyllä meni ja kuunteli ja toimi, mutta vauhtia jäi uupumaan. Agiradalta se otti kuitenkin ihan hyvän nollan, rataa ei valitettavasti ole videolla.

Ilmoitin molemmat pinserit Seinäjoelle ensi lauantaiksi, toivotaan että Penni pystyy liikkumaan ja Pitsi uskaltaa liikkua. Tänään ainakin hallilla kulkivat hienosti, tein helpohkon radan nollatreeninä, ja sitten namimasiinalla kontakteja ja pujottelua. Tiistaina Pitsi oli Reetan treeneissä oikein mainio, ja teki kaikki kinkkiset saksanmutkat tosi pätevästi.

Polkka puolestaan on jo 14-viikkoinen, apua! Mihin tämä pentuaika oikein menee?

Pentukurssilla on käyty jo kaksi kertaa, siellä on sujunut hienosti. Nyt on harjoiteltu kotitreenissä perusasentoa, maahanmenoa, hiukan paikallaolon alkeita ja etutassut kupin päällä tasapainoilua. Hyvällä asenteella Polkka kaiken uuden tekee ja oppii, palkkaaminen on helpompaa kuin pinsereillä siksi että tällä ei ole ihan niin hirveä hoppu tarjota 7 eri asiaa sekunnissa.

Hallillakin käytiin tänään, tehtiin luopumista, leikittiin kahdella lelulla ja harjoiteltiin luoksetuloja ja kuolleelle palkalle juoksua yhdessä.

Lenkkeilty on edelleen Polkan kanssa erikseen, nyt käytiin jo ihan remmilenkilläkin kerran ja harjoiteltiin ohituksia. Eivät ihan sujuneet, mutta jostain pitää aloittaa. On kyllä tavallaan positiivinen ongelma, jos koira väkisin haluaa jokaisen ihmisen luokse! Irtolenkkeilyssä on suosittu epätasaista maastoa, sääkin on suosinut, vaikka lunta ei enää olekaan.

Ehkä mussa sitten on pientä erakonvikaa, mutta kyllä dyyneillä tarpominen kahdestaan koiran kanssa on rentouttavaa, erinomainen tapa aloittaa viikonloppu!

Itsenäisyyspäivän kisat

Itsenäisyyspäivänä kisailtiin pitkästä aikaa TAMSKilla. Taas muistan, miksi tykkään ja en tykkää siitä kisapaikasta: homma toimii kuin junan vessa, meileihin vastataan muutamassa tunnissa & videotkin saa omista suorituksista alle vuorokaudessa, mutta kisapaikalla korvia huumaava meteli meinaa halkoa ihmisen pään. Lisäksi nuo 40-60 koirakon kisat nyt vaan ovat vähän pitkäveteisiä olla ja odotella. No, ehkä sitten ensi vuoden itsenäisyyspäivänä uudelleen?

Pitsi veti lonkkaa ja Penni kisasi, kolmen radan verran.

Eka rata oli hyppäri, joka tehtiin varsinaisessa flow-tilassa, kunnes kävin liian ahneeksi (tai oikeastaan huolimattomaksi) ja yritin saksalaisen tilalle pakkovalssia ilman, että olisin ottanut minkäänlaista kontaktia koiraan. Sehän hyppäsi selän takaa tietenkin, eli HYL. Oma vika, pikku sika. Harmoninen ja hieno kokonaisuus muuten.

Keskimmäisellä agiradalla Pemu teki nollan, siitä on huonolaatuinen videokin:

Tämä rata sujui suunnitelmien mukaan, erityisen iloinen olen takareunan hypyistä, joilla en jäänyt nysväämään enkä varmistelemaan, vaan etenin koko ajan koiraa samalla linjaten.

Viimeisellä radalla sujui kaikki paitsi esteet 2 ja 3, Penni taisi olla jo väsy, nenä meni maahan ja tekeminen oli vähän puolivillaista. Sieltä siis HYL.

Olen retkeen hirveän tyytyväinen, saatiin oikein hienoja fiiliksiä radalla, yksi hyvä opetus/muistutus ja yksi kokonaisuutena nappiin mennyt rata, jolta nolla. Ja kisakirjan aukeama täyteen. Hyvä me! :)

SM-nollia on siis tehty kesän jälkeen 13 kappaletta, olen tästä onnellinen ja koirastani todella ylpeä. Tähän loppuu meidän kisavuosi, tammikuussa palaillaan kentille kotikisojen merkeissä.

Tuplaa pukkaa!

Ilmoitin koirat taas Seinäjoelle, siellä kun oli viimeksikin niin mukavaa, vaikkei kummoisia tuloksia saatukaan aikaan. Tällä kertaa kuudesta startista nollia tehtiin kolme, varsin mukavalla prosentilla siis!

Tänään kisasin pitkästä aikaa "koirat väärinpäin", siis lähtöjärjestysessä ensin Pitsi, sitten Penni. Hyväähän se tekee, mutta kyllä huomasi, ettei Pitsin kanssa tekeminen ollut niin hyvää kuin "oikein päin" kisatessa.

Pitsin eka rata oli muuten mukava, mutta hosuin yhden lukituksen -> kielto, ja A:n kontaktille se nyt ei tokikaan osunut. Puomi sujui hyvin, vaikka se oli aivan yleisön vieressä, ja tuomarikin jolkotteli siinä rinnalla, jee! Penni rätkäytti ekan riman, ja meni pujottelun alusta ohi, meikäläisen piikkiin kumpikin virhe. Huolimatonta suunnittelua ja huono rytmi, ei siinä ihmeempää.

Tokalle radalle sain viimein ujutettua Pitsille sen kauan miettimäni vippauksen, se toimi hyvin, ja kun A:n kontaktillekin osuttiin, niin Pitsipä nappasi aginollan. Sijoitus taisi olla 7/26, tai jotain sinne päin. Pennin kanssa ohjaussuunnitelma oli tietty hiukan erilainen, mutta nollan teki sekin, ja pysähtyipä oikein hienosti puomin kontaktillekin! Pennin sijoitus ehkä 11/26?

Hyppäri olikin aika kinkkinen, tai ei siinä mitään ihmeellistä varsinaisesti ollut, mutta koko ajan piti tehdä kauheasti jotain, tehtävää tehtävän perään. Piti linjata, vetää välistä, kääntää, tehdä saksalaista, persjättöä, valssia jne. jatkuvalla syötöllä. Pitsin kanssa möhlin välistävedon ja yhden persjätön, otin asiasta opikseni, ja tein Pennin kanssa vähän eri tavalla tai huolellisemmin ne kohdat. Penni puksutteli kivasti maaliin ja sijoittui, yllättävää kyllä, kolmanneksi! Enpä olisi uskonut että hyppärillä päästään ikinä palkinnoille, niillä on yleensä vauhdit meille ihan liian kovia. Nollia tuli 26 koirakosta 5 kpl, eli ei edes oltu hitaimpia!

Palkinnoiksi saatiin starttilahjakortti, lelu ja puruluita. Niin ja nämähän oli sellaaset hyväntekeväisyyskisat, hallia sponsoroiva koiranruokavalmistaja nimittäin lahjoitti eläinsuojeluyhdistykselle yhden kilon koiranruokaa jokaisesta kisoissa tehdystä nollasta! Kiva idea, kyllä lämmittää mieltä, että mekin urakoitin 3 kg sapuskaa kodittomille koiruuksille.

Kisailu jatkuu siis vielä tiistaina Tampereella, Pema kipittää siellä kolme rataa, ja sitten alkaakin joulutauko!


Niin ja kisavideoita ei nyt taaskaan ole, kun yksin olin reissussa. Plääh.

Aurinko? Mitä ihmettä!

Piirinmestisten videot

Tänään sain kätösiini videot Pennin sunnuntain radoista, tässä niitä nyt sitten tulee:

D-rata, jolta puomilta 5. Ihan mukava rata, jäi vähän kismittämään sen kontaktin lisäksi tuo epäonnistunut takaaleikkaus, juurihan sitä harjoiteltiin...

E-rata, eli PiirM-hyppäri. Tämä meni muuten ihan ok, mutta tuolla mutkaputkien jälkeen koira jotenkin hidastui, liikuinkohan itse liian varovaisesti siinä? Vähän nössöratkaisu oli tuo pakkovalssi kepeille, mutta umpikulma ei varmasti olisi onnistunut kovassa vauhdissa, eikä Pennin kanssa kannata takaaleikata putkeen, ellei ole ihan pakko, se pyörähtää helposti takaisin.

F-rata, eli PiirM-agirata. Muuten ihan ok menoa, varsinkin tuolla ennen keinua, mutta lyhyen putken (A:n alla) nopeus yllätti, ja keppien jälkeen ihan vaan kämmäsin. Onneksi koira ei kummassakaan kämmäyksessä ylittänyt esteen linjaa, joten niitä ei tuomittu kielloiksi.

Kaiken kaikkiaan Penni kulki ihan mukavasti, mutta hyppäsi mielestäni huonosti. Onneksi tosiaan hieroja-aika on jo varattuna tälle viikolle. Hyvinhän se on nyt ulkokentillä kulkenut, mielenkiinnolla odotan, mitä tapahtuu hallikauden alkaessa!

Tässä vielä minien mitalikolmikko kokonaisuudessan.

Juoksin itse ekaa kertaa ikinä kompressiosäärystimet jalassa, ja nepäs tuntuivat kivoilta. Pohkeet eivät väsyneet ihan niin paljoa, kuin tavallisesti.

Uskomattomia onnistumisia!

Piirinmestaruuskisojen tavoitteeksi asetin sen, että saataisiin aikaan yhteistulos, ja sitä myötä jonkinlainen sijoitus mestaruuskisassa. Meidän kennelpiirissä mestaruus ratkeaa kahden radan (agi ja hyppäri) yhteistulosten perusteella, joten näissä kisoissa on hyvä treenata omaa paineensietokykyä; jäädytkö vai toimitko, kun ekalta radalta tulee nolla, ja tokallakin pitäisi onnistua?

Penni kisasi kolme rataa, joista ensimmäinen oli "lämmittelykisa", eikä siis vaikuttanut piirinmestaruuskisaan. Meidän suoritus oli muuten hyvä ja sujuva, mutta takaaleikkauksessa meikäläisen huonon ajoituksen vuoksi Penni pyörähti vähän ympäri, ja puomilla olin itse huolimaton, siitä 5. Ihan hyvä muistutus minulle, vaikka nyt onkin mennyt hyvin, pitää edelleen olla tarkkana ja tehdä huolellisesti!

Toka rata oli PiirM-hyppäri, ei valtavan vaikea, mutta ei ihan yksioikoinenkaan. Putkensuita sai varoa, ja ansaesteitä oli siellä täällä. Yritin edetä mahdollisimman vauhdikkaasti ilman varmistelua, ainoastaan kepeille tein kahdesta huonosta vähemmän huonon vaihtoehdon, eli pakkovalssin aloitukseen. Tältä radalta Pennille nolla, etenemä oli vähän alle 4,0 m/s. Sijoitus taisi olla 10., tai 8., tai jotain sinne päin.

Kolmas rata olikin rakennettu aika ripeästi, ja unohduin vähän seurailemaan hyppärin viimeisiä koirakkoja, vaikka olisi pitänyt olla kuikuilemassa seuraavaa rataa radanreunalta. Ärsyynnyin jo omaan typeryyteeni, mutta onneksi järjestäjät päättivät pitää 10 min tauon niin että ehditin kuikuiluni tehdä ja opetella estejärjestyksen.

Aika vähillä paineilla pääsin viimeiselle radalle, en oikein ollut seurannut muiden suorituksia, enkä siis tiennyt tuloksista muuta kuin että ekalta radalta oli nollia tullut ainakin 8 kpl. Meidän rata oli muuten jälleen hyvä, sujuva ja vauhdikaskin, mutta sekä keppien alussa että lopussa oli pientä sähellystä. Alussa tepposet teki lyhyt putki, josta koira sinkosikin odotettua nopeammin kepeille, ja lopussa meikäläisen hosuminen, ehkä ne hermot olivat sittenkin hiukan pinkeät tässä kohtaa. Oletin, että ne räpellykset olisi tuomari tulkinnut kielloiksi, mutta ei, nolla me onneksi saatiin, aikakin riitti nippa nappa.

Nollia tuli taas mielestäni runsaasti, ja kävin siinä jo rennosti jäähdyttelemässäkin, kun ajattelin, että ei meidän hitaalla tuplalla oikein mitään tee, ehkä viiden parhaan joukkoon pääsee, jos tuuri käy. Vohvelia jonottaessani tuli joku tuttu onnittelemaan, ja sitten toinenkin, ja sitten oli pakko kurkata tuloslistat; yhteistuloksissa meidän tuplalla olikin päässyt toiselle sijalle! Tuplia olikin tehty vain kolme, vaikka nollia muuten tulikin runsaasti, ja näistä kolmesta meidän oli toisiksi nopein! Penni siis voitti piirinmestaruushopeaa 29:n koirakon joukosta!

(Kuvat on ihan sikin sokin, eikä blogger anna siirtää niitä, mutta samapa tuo! Videoita tulee ensi viikon aikana!)

Penni ei päässyt mukaan palkintojenjakoon, sille kun tulee niin herkästi riitaa.

Palkintoporsas kukkineen & palkintoineen, Iittalan jonkin sortin lasilautaselta se näyttää. Pokaali tai mitali olisi ollut kivampi, mutta mitäs tuosta, onpahan ainakin käyttöesine, ja kaunis sellainen.

Minien PiirM-tulokset, koirakoita oli yhteensä mukana 29 kpl.

En nyt oikein itsekään tiedä miten suhtautua tähän Pennin yhtäkkiseen menestykseen, meillähän on nyt jo ennen syyskuun puoliväliä SM-nollat täynnä, kaksi tuplaa, voittonolla, agiserti ja PiirM-hopea! Kyllä niin makealta maistuu nyt tämä kun kaikki sujuu ja tuloksiakin tulee, on niitä yliaikanollia, hyllyjä ja vitosia ollut ihan riittämiin. En olisi ikipäivänä osannut esim alkuvuodesta kuvitella, että nollat vaan tulevat helpolla jo nyt, saati että saadaan sertikin vielä! En oikein tiedä, pitäisikö koko koirakon eläköityä, taidetaan olla urakehityksemme huipulla nyt!

Tämänpäiväinen menestys osoitti jälleen kerran, että vaikka Pennissä harrastuskoirana on omat puutteensa, ja vaikka se olisikin huono hyppääjä ja hiukan hidaskin, niin asenteella ja taistelutahdolla se paikkaa nuo vikansa. Meillä on niin mahtava kausi meneillään, että täytyy nyt nauttia siitä täysillä ja kisata rennosti, ilman nollapaineita!

P.s. Torstaina PiirM-mitalisti pääsee hierontaan hemmoteltavaksi, se on sen todellakin ansainnut!

Syyskuun syksyiset kisat

Tänä viikonloppuna oli kotikisojen vuoro. Päätin tosiaan skipata rotumestaruuskisat ja jäädä Poriin, enkä valintaani katunut. Penni juoksi kolme starttia ja pyöräytti kisakirjaansa oikein tuplanollan agiradoilta!

Kisapaikkana meillä oli eräs paikallinen pallokenttä, jonka pohja osoittautuikin muistikuviani paremmaksi. Pennillä on aiempina vuosina ollut vaikeuksia keskittyä tällä kentällä, mutta nyt ei ongelmista ollut tietoakaan. Ja kahvihan meidän kisoissa on aina erinomaista!

Eka rata oli agirata, ja se meni aika mukavasti. En päässyt A:lta irtoamaan yhtään, joten sen jälkeinen kuvio meni vähän uusiksi, oikeille esteille kuitenkin onneksi päädyttiin. Kepeille mentiin pitkän suoran päässä pituuden ja hypyn jälkeen, ja yllärinä Penni selvitti homman virheittä, kun annoin sille tilaa mennä kepeille itsekseen. Tältä radalta saatiin nolla ja sijoitus 6/23 oikein mukavalla etenemällä 4,01 m/s.

Tokalle radalle melkein jo annoin tuplapaineiden iskeä, mutta medejä samalla radalla seuranneena totesin, että tällä radalla oli pakko vaan juosta lujaa ja luottaa koiraan. Näin tein, ja sain onnistumaan vauhdikkaan persjätön radan alkupuolella sekä valssin renkaalle radan puolivälissä. Nollilla tultiin maaliin jälleen, tällä kertaa huikealla etenemällä 4,23 m/s! Taitaa olla Pennin henkilökohtainen ennätys! Fiilis oli radan jälkeen mahtava, en ollut varmistellut yhtään, vaan luottanut siihen että Pemu tekee oman osansa radasta. Pennin sijoitus tällä radalla oli 5/27.

Hyppärikin sujui varsin kivasti, harmiksi kuitenkin olin valinnut vähän huonon ohjauksen kepeille, ja Pemu päätyi väärälle puolelle aloitusta. Pienen kehityskeskustelun jälkeen rata jatkettiin virheittä loppuun. Tältä radalta siis vitonen.

Radat olivat kaikenkaikkiaan mukavat, tuomari Johanna Nyberg oli tehnyt varsin virtaavat ja juostavat radat, joilla piti osata liikkua rohkeasti antamatta silti vauhtisokeuden iskeä. Paikoin liikuin mielestäni ihan hyvin, yritin ainakin olla päkiöillä ja pistää töppöstä toisen eteen.

Olipa kyllä mahtavaa saada tupla kirjaan jo syyskuun alussa! Viime kaudella sitä jouduttiin hiukan puskemaan kevättalvella. Sijoitusten suhteen palattiin takaisin maan pinnalle kahden palkintojentäyteisen reissun jälkeen, mutta ei haittaa, on meillä kyllä hirveä nollaputki päällä nyt. SM-nollia on plakkarissa 5 aginollaa sisältäen tuplan, mahtavaa!

Sunnuntai vierähti talkootöiden merkeissä. Sää ei oikein suosinut, mutta meininki oli hyvä!

Vieläkin parempi kisareissu!

Eilen illalla totesin armaalle aviomiehelleni, että tuntuu niin hienolta lähteä kisoihin, kun viimeksi meni niin hyvin, vaikka enää ei varmaan koskaan mene yhtä hyvin. Kaksi viikkoa sitten Penni siis oli toinen ja kolmas Agipitseillä, mutta tänään se hopea kirkastettiin ihan kärkisijaksi!

Kisat olivat Vaasassa VAS:in Rantareviirillä eli ulkokentällä, joka sijaitsi ihanasti meren rannassa, puistoalueen laidalla. Kisapaikka oli aivan ihana, aurinkoa, merta ja leppoisaa tunnelmaa! Kahvi jäi nyt kyllä testaamatta, kun oli sen verran lämmin keli.

Eka rata oli kaikille säkäluokille vähän kinkkinen, se ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta eka rima ja pari muutakin olivat maksimikorkeudessa, ja tuomari (Anne Viitanen) oli lentokeinuista erittäin tarkka. Keinulle oli muutenkin vähän hankala linja, jonka Penni onneksi selvitti hyvin lentävästä lähdöstä huolimatta. Rata sujui ihan mukavasti, yksi persjättö vähän töksähti kun olin myöhässä, mutta muuten meno oli hyvää ja sujuvaa. A:n jälkeen piti tehdä pakkovalssi suoralle putkelle ja viimeistellä loppusuora, mutta unohdin mitä olin tekemässä ja lähetin putkeen väärältä puolelta! Jollain ihmeen kaupalla ehdin kiertää sinne päähän asti ja pelastella loppusuoran, nollilla maaliin!

Radan jälkeen suoraan sanoen vitutti. Penni oli ollut kisan viimeinen koirakko, ja tiesin, että nollia ei kovin montaa ollut tullut, kuulutusten mukaan Pennin lisäksi vain yksi, joka näytti aika vauhdikkaalta sen mitä siitä hiukan telttojen välistä ehdin nähdä. Oletin siis hävinneeni ykkössijan ajassa, ja sehän olisi SERTiin vaadittu. Hämmästys olikin suuri, kun tulokset kuulutettiin, Penni oli voittanut 0,04 sekunnin erolla kakkoseen ja saanut agisertin! Yleensä vältän kaikkia tunteenpurkauksia mutta nyt tuli kyllä pienet ilon kyyneleet tirautettua matkakaverin olkapäätä vasten, ihan uskomatonta!

Rata ei ollut kaunis, mutta kerrankin meillä oli tuuria matkassa sen 0,04 sekunnin verran, ja Pennillä on nyt valiokello käynnissä!

Muut radat menivätkin sitten voitonhuumassa pipariksi, tokalla agiradalla kosahti pujottelu (olin ilmeisesti hätäinen törkkäisyssä, eikä Pennin hätäisyys auttanut) ja hyppärillä kolmesta tarjolla olevasta putkenpäästä Penni arvasi väärin, kun en sille tarpeeksi selkeästi oikeaa vaihtoehtoa kertonut. Kaikilla radoilla fiilis oli hyvä ja loppua kohden oma ohjaaminenkin oli vähemmän jäykkää, kuin tässä ekalla radalla.

Tässä kuvia ikimuistoisesta päivästä, kerrankin me onnistuttiin ihan täysillä, isommin kuin koskaan ennen!

"Ottasitko sää tämmösen sertin?" "-No kernaasti!"

Keskustelutilaisuus palkintopallilla

Onnea, grattis!

<3

En nyt oikein osaa käsittääkään tätä, että Pennillä on tosiaan agivaliokello käynnissä! Sertejä pitäisi siis kerätä vielä kaksi lisää, joista jälkimmäinen saadaan ottaa vastaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Lisäksi sertien tulee olla kolmelta eri tuomarilta. Pennihän on 7-vuotias, voi olla, että se on vuoden päästä oikein hyvässä iskussa ja kisakunnossa, tai sitten ei. Vaikka siitä ei valiota koskaan tulisikaan, on jo nollavoitto ja yleensäkin sertin saaminen meille iso saavutus! Ja niin, joo, ne maajoukkuekarsinnat, nollavoittohan on sinne kriteerinä myös... En pysty sellaista edes miettimään nyt, vaan ryhdyn palkitsemaan itseäni suklaajäätelöllä!

P.s. SM-nollia on kasassa nyt 3A, siis enää neljä puuttuu sisältäen tuplan, ja aikaa on 10 kk!

SM-karkelot kutsuvat!

Tänään on se päivä, kun Team Pöysti & pinserit kurvaavat kohti agin SM-kisoja. Tätä varten on nollia kerätty ja kisoja kierretty, nyt päästään nauttimaan arvokisatunnelmasta! Kaikki ilo on otettava irti, koska mikäli SAGI päättää kiristää kisojen pääsykriteerejä tulevaisuudessa, ei meillä sinne enää ole asiaa. Seitsemän nollaa sisältäen tuplan (tai vielä kaksikin) on meille ihan asiallinen ja mahdollinen pääsyvaatimus, voittonollat ym. taasen eivät.

Kisat käydään Lahden Nastolassa, yöpymiset suoritamme Cumulus Lahdessa. Penni kisaa lauantaina joukkuekisassa West Coast Agility Teamin joukkueessa numerolla 209/3 ja sunnuntaina yksilökisassa koko roskan kolmanneksi viimeisenä numerolla 278. Siinä sitten iloisena odottelen koko päivän rataantutustumista, joka alkaa klo 14:30.

Tavoitteet? No, jätetään ne mitalit nyt muille, ja otetaan tavoitteeksi ratavirheettömät suoritukset kummaltakin radalta. Jos ihanneajat ovat samaa tasoa kuin viime vuonna (4,2 m/s), ei meillä taida olla jakoa aikavirheettömiin nolliin saati finaalipaikkaan. Parhaamme kuitenkin lähdetään tekemään, toivotaan nyt, ettei ihan kaatamalla sada!

Fiiliskuva vuodelta 2015, tunnelmat karsintaradan jälkeen olivat onnelliset!

Nollat kasassa!

Kauan siinä kesti, ja kyllä jo meinasi epätoivo iskeä, mutta nyt ne nollat on Pennillä kasassa! Osallistumisoikeus SM-kisojen yksilökisaan heltisi siis tänään Liedossa TSAU:n vappukisoissa.

Juoksin tänään neljä rataa, Pennillä kolme agirataa, ja Pitsillä hyppärin. Tuomareina olivat Eija Berglund ja Timo Teileri, joista jälkimmäisen radat osoittautuivat tänään meille helpommiksi.

Eka rata oli vähän haastava, siinä oli haastava 45 asteen keppikulma suoraan A-esteeltä, lukuisia takaakiertoja ja jonkin verran ansaesteitäkin. Takaakiertoja piti pahimmillaan vääntää pari kappaletta peräkkäin niin, että ensin tehtiin takaakiertovalssi ja sitten heti perään täysin vastakkaiseen suuntaan takaakiertopersjättö. Omat jalat tuntuivat menevän solmuun ihan koko ajan, ja olo oli kömpelö, mutta jotenkin sinne maaliin sitten nollilla kuitenkin päästiin. Aikaa jännitin pitkään, tulospalvelu hidasteli tietysti juuri meidän kohdalla, mutta -1,52 ajalla saatiin nolla ja sijoituttiin peräti neljänneksi! Koirakkoja kisassa oli 26.

Toka rata oli suoraviivaisempi, ja siinäkin edettiin varsin hyvällä vauhdilla ihan viimeiselle neljännekselle asti. Siellä sitten sain jonkin ihme aivopierun, ja yritin tehdä persjätön puomille, no, ei se tietenkään toiminut. Tästä HYL, koska palautin Pennin kontaktille.

Tässä kohtaa menin ihan kunnolla sekaisin, kun luulin, että nyt on hyppäri ja Pitsin vuoro kisata. Eipäs ollutkaan, vaan Pennin kolmas agirata. Se oli helpohko ja vauhdikas, Penni eteni mukavasti, lopussa vähän panikoin itse mutta nollilla mentiin maaliin taas. Radalla ei ollut puomia, onneksi! Aikaa jännättiin taas tulostaulun edessä porukalla, ja suureksi iloksi se oli -1,42! Tämä rata saatiin myös videolle.

Pitsi vetäisi hyppärin, vaikka olin varautunut ottamaan sen kisasta pois, jos se vaikuttaisi ahdistuneelta meluisassa hallissa. Muutamat koirat siellä hämääntyivätkin, kun viereisen radan ohjaajat huusivat kovaäänisesti, tai toisten koirat tuotiin radan vierelle vinguttamaan vinkulelua. Kyllä, tuotiin, useita kertoja, vaikka pyydettiin siirtymään kauemmas. Vappufiilis ei siis ihan kaikilla ollut yhtä iloinen ja yhteishenkinen.

Pitsi oli hyppärillä todella hyvä. Se olisi tehnyt nollan mukavalla ajalla, mutta jätin kääntämättä kunnolla kolmoshypyllä, ja matkaan tarttui yksi ylimääräinen hyppy. Muuten olin koiraan tyytyväinen, eihän se edes miettinyt sitä toista rataa, eikä yleisöä! Tästäkin radasta on video:

Penni oli kyllä tänään kaikin puolin hirmuisen hyvä, se keskittyi ihan täysillä ja kulki aika lujaa. Myös Pitsi toimi tosi hienosti, olen kaikin puolin tosi tyytyväinen! Saatiin siis sekä hyviä fiiliksiä että hyviä tuloksia tänään. Hätäpäissäni ehdin jo viikolla ilmoittaa Pennin helatorstaille TAKUTin kisoihin Tampereelle, mutta saattaa jäädä menemättä, räkätauti on itsellä edelleen voimissaan, eikä koko päivän ulkokisat kiehdo tässä epävakaisessa säässä kovinkaan paljoa.

Huikea kisapäivä!

Olin jo vaarassa luisua agimasennukseen, kun Pennin nollatili ei meinannut karttua, mutta tänään saatiin vahvistusta sille, että ollaan me jotain tehty oikein. Päivän neljästä startista Pemu ja Pitsi nappasivat yhteensä kolme nollaa ja peräti kaksi palkintosijaa! Huikea juttu, en olekaan koskaan ennen ollut kolmosluokassa palkinnoilla niin, että olisin ihan puhtaan nollan kanssa siellä ollut. Yliaikanollalla on Penni päässyt kolmanneksi pari kertaa.

Kisat käytiin Noormarkussa tutulla hallilla, tarjolla oli yksi agi ja yksi hyppy, tuomarina Asko Jokinen. Radat olivat hiukan kiemuraiset, mutta linjoiltaan oikein järkevät, ja nimenomaan minikoiralle passelit.

Agiradalla Pennin draivi oli kerrassaan hieno, ja se selvitti radan ongelmitta. A-esteellä sille kävi jokin pikku köpäys, ja se lensi kaaressa esteen harjan yli, muttei onneksi loukannut itseään vaan osui kontaktille. Tuntui niin hyvältä saada pitkästä aikaa aginolla taskuun, kyllä meinasi jo usko loppua! Pemulle siis nolla peräti 4,07 m/s etenemällä, taitaa olla Pemun henkkoht ennätys agiradalta! Sijoitus oli 4/28, johon olin oikein tyytyväinen.

Pitsin agirata meni niinikään mukavasti, erityisesti kepit se hoiti varsin ammattimaisesti, kun kerran annoin sen tehdä niin omassa rauhassaan (hyvä minä). A-estettä vähän jännäsin etukäteen, koska siitä poistuttiin hankalasti takaviistoon, mutta hyvin meni sekin. Sain koko radan ohjattua sen ihan hyviä linjoja, ei tullut isoja kaarroksia mihinkään. Pitsille nolla, etenemä 4,09 m/s ja sijoitus 3/28!

Pennin hyppärin alussa kolmosesteellä muljautin nilkkani, ja siihen sattui aikalailla. Rata lähti kuitenkin hyvin käyntiin, ja etenikin kivasti siihen asti, kunnes olin auttamatta myöhässä, ja koira solahti putkeen, vaikkei olisi pitänyt. Pennillä jotenkin keskittyminen herpaantui tällä radalla, se jopa nuuski vähän mennessään. Lopussa oli hyviäkin kohtia, mm. yksi rohkea ja toimiva persjättö. HYL.

Pitsin kanssa lähdin hyppärille fiilistelemään, ja fiiliksiä saatiinkin. Testasin pujottelussa eteen irtoamista oikein kunnolla, ja se toimi moitteettomasti. Muutenkin kaikki meni suunnitelman mukaan, erityisesti radan keskikohta, jossa moni asia olisi voinut mennä metsään. Pitsin vauhti ei ollut ihan 100% tällä radalla, ehkä pitkä odottelu oli kumpaakin koiraa vähän löysyttänyt. Pitsille siis tästäkin nolla, eli tuplanolla, etenemällä 4,13 m/s, sijoitus 3/27!

Hyppärin palkintojenjako, tuomarikin vilahtaa oikealla.

Palkintoporsas palkintoineen

Palkinnoiksi saatiin leluja, puruluita ja suklaata, mutta päivän paras palkinto oli kyllä mieletön onnistumisen tunne! Vielä kun paikalla olivat oikeastaan melkein kaikki treenikaverit, ja kannustus oli aika äänekästä, oli päivässä kyllä aikamoista urheilujuhlan tuntua. Tällä jaksaa taas puurtaa pitkän aikaa!

Hyppynollaa pukkaa

Tänään kisailtiin Pennin kanssa siellä TAMSKin uudessa, hienossa hallissa, eikä se SM-nollatili kyllä karttunut yhtään. Tai siis saatiin me yksi hyppynolla, mutta niitähän meillä on jo vaikka kuinka, kolmea aginollaa se vielä pyytää, että osallistumisoikeus SM-kisoihin on plakkarissa.

Halli oli uusi ja hieno, ja erittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Pohja oli toisessa päässä ilmeisesti Jutagrass, joka nyt on meille aivan unelma, ja toisessa päässä inasen liukkaampi ja vähemmän joustava tavallinen keinonurmi. Lämmitetyt vessatkin löytyivät pihasta, ja kaikki toimi aika hienosti, kuten TAMSKin kisoissa yeensä. Tänne tullaan siis mieluusti uudestaankin.

Eka rata meillä oli Muotkan agirata, joka meni oikeastaan aika hienosti, mitä nyt keinulla tuli virhe. Pennillä on muutenkin ollut kiire keinulta pois aina välillä, ja nyt se tuli sieltä jo todella aikaisin sivuun. Keinu oli hirmu hidas, ja siinä oli kevyillä koirilla muutenkin ongelmia tänään. Tällä radalla haastava kepeillemeno onnistui hienosti, puomi toimi, ja lopun persjättökuvio sujui varsin mallikkaasti. HYL, koska uusin keinun.

Toka rata oli Mujusen hyppäri, johon kuului mm. neljä suoraa putkea ja varsin erikoinen kepeille meno. Kepeille päästiin oikein, ja niiden jälkeisestä takaakiertohässäkästäkin selvittiin. Putkilla vedätin aika rohkeasti, ja lopun persjättöön ehdin hyvin. Vikalla putkella Pennillä meni hetkeksi mamma hukkaan, mutta onneksi se löysi ohjaajan ja päätyi siis nollilla maaliin.

Viimeisellä agiradalla olin superhuolellinen A:n kanssa, samoin keinun, ja vaikea kepeillemenokin onnistui puolivalssin kautta, mutta Pennipä lopetti pujottelun kesken. Siitä sitten suihkittiin puhtaasti loppuun, puomin kontaktin se otti, muttei pysännyt, joten palautin sen sinne.

Kaikki kolme rataa olivat sujuvia ja vauhdikkaita, ja Penni hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna kotikisoissa, hieronnasta oli siis hyötyä. Nyt vaan ei oikein jaksa iloa repiä siitä, että sitä aginollaa ei taaskaan saatu, niin pienestä se oli kiinni, mutta ei. On tässä vielä pari kuukautta aikaa, pitää siis kääntyä kisakalenteri puoleen ja suunnitella huolellisesti.

Niin ja oli meillä myös turistikoira Pitsi mukana, sen olisi mielestään pitänyt päästä radallekin, vaikka juuri eilen treenasi varsin hienosti rataa seuran treeneissä.

Turisti-Pitsi, joka yritti syödä toisten voileivät.

Liki ei killat ko Raumal

Huhhuh, kuusi rataa juostu vähän reilussa kahdessa tunnissa, saattaapi olla, että tapojeni vastaisesti venyttelen tänään! Saman säkäluokan kaikki radat juostiin peräjälkeen, joten palautumisaika jäi vähän vähäiseksi ratojen välissä, ja muutenkin tuntui kiirettä pitävän.

Kisapaikka oli siis tuttu halli Noormarkussa, olihan sentään kotikisoista kyse. Tuomarina meillä mineillä oli Johanna Wüthrich, jonka radat olivat olikein kivat ja nimenomaan mineille passelit.

Urakka aloitettiin hyppärillä, ja Pennipä tykitti heti oikein mainion nollan etenemällä 4,11 m/s. Tein muutaman rohkean persjätön, ja liikuin mielestäni ihan kohtalaisesti itsekin. Pitsikin teki muuten puhtaan radan, mutta unohdin pujottelua edeltävälle hypylle suunnittelemani puolivalssin, ja sehän pujahti tokaan keppiväliin. Uudella yrityksellä homma kuitenkin luonasi, ja onnistuipa se persjättökin aika kivasti sinne keppien jälkeen. Siis Pennille nolla, sij. 9/30, Pitsille 5.

Tokalla agiradalla Pennin puomi toimi, jee! Tahkoamisesta on siis ollut hyötyä! Harmi vaan, että hosuin itse A-esteellä ja vapautin liian aikaisin, plaah. Muuten ihan ok rata, ei ihan niin hyvä fiilis kuin hyppärillä, mutta kelpo menoa kuitenkin. Pitsi yllätti, ja pyöräytti tästä nollan, jee! Siis Pitsin eka aginolla kolmosista kirjaan. A:n kontakti oli vähän siinä ja siinä, ja keppejä edeltävän vastakäännöksen tein liian myöhään, mutta pääosin olen rataan tyytyväinen.

Kolmannella radalla alkoi jo vähän väsy painaa, ja rataantutustumisessakin tuli kiire. Viiden minuutin tutustuminen alkoi heti kun numerot oli lyöty paikoilleen, ja käsitys radasta ja keskeneräiseksi. Pennin rata alkoi hyvin ja vauhdikkaasti, mutta yhteen takaakiertoon se lasahti niin hirveää vauhtia, etten ehtinyt asemoitua valmiiksi, ja hyllyhän siitä tuli. Pitsi hyppäsi A:n kontaktin, ja ohjasin sen väärin takanurkan hyppypätkällä, piti tehdä takaakiertovalssi ja teinkin jostain syystä vastakäännöksen. No, kyllä niitä nollia jo tehtiinkin, ja kumpikin koira selvitti radan alkuvaiheen rengashaasteen virheittä. Siinä piti siis jättää koiraa vähän yksin tekemään rengasta ja kiirehtiä edelle valssiin, ei ongelmia tässä. Pennin puomi toimi tälläkin radalla, jee! Kummallekin siis HYL.

Harmittaa toki jälleen tuo melkein nolla, oma moka kun sähläsin. No, jospa nyt olis kaikki mahdolliset virheet tehty, ja pian päästäisiin jo niitä nollia lätkimään kirjaan... Hierontaa tai fyssaria pitää kyllä saada tähän väliin, kumpikin koira hyppäsi mielestäni huonosti tänään. Päivän iloisin asia oli kuitenkin se, että Pitsi oli onnesta soikea päästessään kisailemaan! Ei ehtinyt kytätä tuomaria, eikä mitään muutakaan, kova hinku oli radalle, eikä tarvinut käskeä istumaan kahta kertaa, niin kiire oli radalle päästä, että pylly tipahti nurmeen heti ekalla kehotuksella! :)

Nollatilanne on siis sellainen, että Pennillä on 2 aginollaa ja 5 hyppynollaa sisältäen tuplan, Pitsillä nyt sitten yksi kumpaakin sorttia.

Kisavuosi korkattu komeasti!

Aloitimme tänään kisavuoden 2016 kirmaamalla Pennin kanssa neljä starttia TSAU:n hallikisoissa Liedossa. Näissä on aina sen verran häiriötä, kun kerran kahdella radalla yhtä aikaa mennään, etten ilmoittanut Pitsiä ollenkaan. Muutenkin tavoitteena on ollut saada ensisijaisesti Pennille SM-nollat mahdollisimman hyvin plakkariin, ja sitten vasta keskittyä Pitsin kisailuihin.

Edelliset kisat olivat itsenäisyyspäivänä, siis n. 1½ kk sitten. Aamulla mietin, että jos yhden nollan saisi, mutta Pennipä tekaisi kaksi, vieläpä peräkkäin, eli nyt meillä on tämän kauden tupla taskussa, jee! :)

Radat menivät suunnilleen näin:

A-rata agi: HYL
Penni oli todella innoissaan, mutta sillä taisi mennä jokin roska, ehkä kumirouheenpala sieraimeen tai kurkkuun, koska se yski ja räki koko radan. Meinasin jo keskeyttää, mutta kun nollaa pukkasi, niin ajattelin että jatketaan nyt, kyllä se sitten pysähtyy jos huono olo tulee. Yli puolen välin päästiin, kunnes Penni ei yskimiseltä ehtinyt seurata ohjausta, vaan hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, muuten ihan virheetön rata. Huono tuuri tietenkin ärsytti, mutta minkäs teet.

B-rata agi: HYL
Tämä olisi ollut helppo rata, mutta sähläsin itse vähän radan vaikeimmassa kohdassa, eikä Penni sietänyt sitä, joten jälleen hyppy väärin päin. Myöhemmin tuli erimielisyyttä puomin kontaktista, sinne ei nyt vaan olisi voinut pysähtyä. Keskeytin radan tietenkin kontaktitreenailun jälkeen. Tällä radalla oli Pemulla paras vauhti ja meininki.

C-rata agi: nolla, aika -4,3 s
Nyt saatiin nolllatili auki, jee! Rata ei ollut kovin kaunis eikä sujuva, Pemu taisi ottaa vähän itseensä siitä kontaktitaistelusta B-radalla. Jännäsin etukäteen puomia, mutta jollain tuurilla se sen kontaktin otti. Keinukin sujui ongelmitta, ja maaliin päästiin nollilla suunnilleen 3,9 m/s etenemällä.

D-rata agi: nolla, aika -2,9
Hyppäri ei ollut aivan helppo, etenkin meidän lentävä lähtö tuotti päänvaivaa. Jouduin tekemään kaksi takaaleikkausta, joista kumpikaan ei ollut aivan onnistunut, ja jopa leijeröinnin, joka meni kyllä ylättäen ihan nappiin! En onneksi kerännyt hirveitä paineita radalle, ihanneaika kuulosti etukäteen aika tiukalta, mutta hyvinhän me siihen ehdittiin.


Videolla nollaradat, A-rata ei tullut videolle ja tuossa B-radan toheloinnissa nyt ei nähtävää ollut:

Olen monesti miettinyt, että pitäisikö Pennin kanssa unohtaa kisailut, kun sen kanssa on välillä niin kovin vaikeaa. Eikä se edes hyvin mennessään mene erityisen lujaa, ainakaan niin, että sen kanssa voisi päästä palkinnoille. Tänään se kuitenkin näytti, että kyllä sitä pitää kisoihin viedä, koska se yritti ekalle radalle kirjaimellisesti kiivetä väliaidan yli! Niin kova oli polte kisaradalle, ettei omaa vuoroa olisi malttanut odottaa lainkaan.

On se ihanaa, kun on sellainen harrastus, josta koirakin nauttii täysillä ja vielä vähän enemmänkin!

SM-nollia kasassa: 2A 4 H **

P.s. Kävin eilen pikaisesti hallillakin, Penni teki kontakteja ja Pitsi kotiläksyjä. Pakkanen on lauhtunut, niin uskalletaan taas treenailla.

Treenejä vuonna 2016:
Penni 3
Pitsi 4

Nollia, mutta vääränlaisia

Juu, nolliakin voi saada vääränlaisia, tosin olen edelleen jokaisesta jollain tasolla iloinen.

Tämän päivän kisareissu ei ollut great success, mutta ei se nyt ihan niin huono retki ollut, kuin etukäteen pelkäsin. Kisat olivat siis Seinäjoella, ja herätys oli viideltä, mutta edelleen tässä reilut 12 tuntia myöhemmin samoilla silmillä killitetään. Pimeässä ajaminen on kyllä ällöä, etenkin runsasriistaisilla alueilla. Alkaa pieni ihminen nähdä kaikenlaisia sarvipäitä pitkin pientareita.

Päivän tulossaldo oli siis seuraavanlainen:

Penni: HYL, 5, nolla
Pitsi: yliaikanolla, HYL, HYL

Pennin plussat ja miinukset:
+ pujottelussa ei pienintäkään ongelmaa, ei edes haastavammalla sisäänmenolla!
+ hyvä vauhti (hyppärillä yli 4 m/s), hyvä draivi, lähdöt onnistuivat
+ hieno loppusuora hyppärillä

- ekalta radalta poistin koiran puomin jälkeen, hyppäsi kontaktin sikamaisesti

Penni olisi tänään tehnyt tuplan, ellen olisi itse sählännyt B-kisassa A-esteen kontaktia. Vapautin siis liian aikaisin, ja siitä tuli sen radan ainoat virhepisteet, aikaakin jäi nelisen sekuntia käyttämättä. Hyppärinolla me kuitenkin saatiin, vaikka niitähän meillä jo tarvittavat kaksi on. Ratana hyppäri oli kuitenkin hyvä ja ohjasin mielestäni rohkeasti, tein useamman persjätön, yhden jopa aika hurjaa juoksemista vaativaan paikkaan.

Pitsin plussat ja miinukset:

+ A-este toimi! Kummallakin radalla!
+ Lähtötilanteet olivat kohtuullisen levolliset
+ Rengas onnistui 2/3
+ Haki A-esteen itsenäisesti, vaikka itse vaan juoksin ja luotin koiraan

- Tuomaria Pitsi jännitti tänään kovasti
- Puomi oli ok, mutta olisi voinut olla paljon nopeampikin
- Renkaasta se juoksi taas kerran ohi

Pitsin nollaradan yliaika johtui tuomarin pällistelystä, se siis toppasi puomilla, ja kääntyi muutenkin vilkuilemaan tuomaria pari kertaa. Rata tuntui kuitenkin helpolta tehdä sen kanssa, voi kun pääsisi ihan todellisessa vauhdissa kisailemaan sen kanssa taas! Häiriön puolesta tämä oli kyllä pahin, missä Pitsi on nyt ollut, yleisöä ja koiria kahdella sivulla, ja harvinaisen liikkuvainen tuomari. Häiriintymisen takia ne kaksi jälkimmäistä rataa menivätkin hylyiksi, toivotaan, että ei tullut takapakkia.

Videoita ei nyt kisapäivästä ole, kun kerran olin yksin liikkeellä, eikä niissä paljoa näkemistä olisi ollutkaan. Pennin hyppärin olisin halunnut nähdä, etenkin se onnistunut persjättökohta olisi ollut kiva katsoa.



No, eipä paljon kostuttu siitä kisareissusta, mutta tämmöistä tämä on. Nähtiin kuitenkin muutamia maajoukkuetason koirakkoja tositoimissa, ja se kyllä antaa aina uusia ideoita ja ihailunaiheita. Ohjausratkaisuja etenkin tykkään katsoa, ja yritän ottaa niistä oppia.


P.s. Täytyy kyllä kehaista sitä Seinäjoen porukkaa, hienot kisat pyörittivät taas, ja kyllä se niiden halli vaan on komea. Nyt olivat saaneet sisävessatkin sinne, oli vallan luksusta!

Rotumestaruuskisoissa mestaroimassa

Kääpiöpinsereiden agimestaruuksista kisattiin eilen 18.10. Vantaalla Ojangon koiraurheilukeskuksessa, ja sepäs vasta olikin tyylikäs kisapaikka! Ulkokenttiä oli enemmän kuin pinserillä varpaita, ja hallikin oli avara, lämmin ja valoisa. Kisajärjestelytkin olivat ripeät ja ammattimaiset, kyllä kelpasi kisailla!


Eka rata oli taattua laatua eli Mujusen hyppäri, tiesin jo etukäteen, että tästä tulee hauskaa. Alussa olin hiukan myöhässä kun Penni lähtikin oletettua lujempaa liikkeelle, ja mun huonosta sijainnista johtuen se kiersi kakkosesteen väärältä puolelta, mutta ei hätiä mitiä, moisesta ei tule virheitä, ja nollilla puksuteltiin maaliin saakka. Etenemä oli meille melko kova 4,08 m/s, siis toinen kerta kun Penni ylittää tuon maagisen 4 m/s rajan, jee! Tästä siis kauden kolmas SM-nolla plakkariin.

Tokalla radalla olikin jo hiukan paineita, se kun oli jälkimmäinen niistä kahdesta radasta, jotka laskettiin rotumestaruuskisan yhteistulokseen. Hyppäriltä oli tullut paljon nollia, agirata osoittautui vähän haastavammaksi. Teimme huolellista, mutta hiukan hidasta työtä koko radan, ja ohjaukset toimivat kuten pitikin, pujottelu oli mielestäni hyvä. Puomilla jo vilahti mielessä tupla ja menolippu SM-kisoihin, mutta ei, Penni, joka ei yleensä koskaan tee puomilla kontaktivirhettä (edellisestä on aikaa varmaan kolme vuotta), päätti hypätä oikein korkealta kontaktin li ja posottaa maaliin. Se siitä tuplasta, sillä olisi päästy rotukisassakin 4 parhaan joukkoon.

Viimeisellä radalla ei enää paineita ollut, ja meno oli rennompaa. Alussa piti heti pistellä menemään pimeään putkikulmaan, mutta Pemu selvitti sen hienosti. Keinulta se tuli harmillisesti ohi, olin varmaan itse hiukan hätäinen siinä. Radan takaosassa tehtiin pari kivaa persjättöä, ei tämäkään nyt huono rata ollut. Tästäkin on video, latailen sen youtubeen myöhemmin (siis kun olen kiinni koulun wlanissa, ja videot sujahtavat tuubiin sekunnissa).

Päivä oli kaikin puolin hauska, oli hienoa nähdä niin valtavan hyviä suorituksia kääpiöpinsereiltä! Kolmosissa meitä kisasi tänä vuonna peräti 22 kappaletta.

Mites tästä nyt jatketaan, no, kontaktitreenien merkeissä! Kumpikin eläin saa ottaa nyt sen puomin tehotreeniin, Pitsille pitää saada nopeutta mennä sinne kontaktialueen päähän asti, Pennille näköjään varmuutta lisää kisatilanteisiin.

Pitkät piirinmestaruuskisat

Piirinmestaruuskisoissa puuhailtiin koko viikonloppu, perjantaina ensin pystytystalkoita, lauantaina kisailin itse ja talkoilin siinä sivussa, ja sunnuntainakin olin talkoissa. Kokonainen kisaviikonloppu on melkoinen ponnistus kahdelta pieneltä seuralta, ja hienosti kyllä väki jaksoi painaa hommia! Kiitostakin saatiin kisaajilta järjestelyistä, ja se tietysti lämmitti kaikkien mieltä.

Kisat pidettiin Harjavallan palveluskoirakerhon kentällä Hosiossaaressa, on se vaan niin ihana paikka lenkkipolkuineen! Perjantaina lenkkeiltiin poluilla vitosen kiekka, josta puolet kaatosateessa. Penni vähän kylmettyi ja meni ilmeisesti selästään hiukan jumiinkin, täytyy varata sille hieroja.

Omalla kohdalla kisat menivät ihan kohtalaisesti, vaikkei koiruus ihan parhaimmillaan ollutkaan. Se oli vähän hitaan oloinen, erityisesti pujottelussa, ja siitä johtuen sähläsinkin pujottelun kahdella ekalla radalla; yritin kovasti auttaa, kun homma näytti niin vaivalloiselta, mutta seurauksena koira tupsahti kepeiltä ulos. Viimeisellä radalla (josta myös video) maltoin mieleni, ja köpöttelin kiltisti radan loppuun Pennin kanssa. Tuloksena meille hyppärinolla, aikaa jäi käyttämättä 0,11 sekuntia, eli se oli Pennin toinen SM-nolla tälle kautta. Ei kovin hienoa, eikä hyvän tuntuista, mutta nolla mikä nolla.

Tällä radalla olin tyytyväinen alkuhässäkkään, jossa olisi moni asia voinut mennä pieleen, muttei mennyt. Toinen kiva kohta oli mielestäni tuo takakulman hypyiltä viimeiseen putkeen, ensinnäkin uskalsin tehdä persjätön ennen muuria, ja toisekseen selvitimme putkiansan varsin mallikkaasti ja vielä ihan vauhdillakin. Olin ensin ajatellut niistoa, mutta se on kyllä riskialtis putkensuun ammottaessa kutsuvana, ja varmasti hitaampi kuin tämä pakkovalssi-jaakotus, jonka siihen sitten hetken mielijohteesta tein. Pemu oli kiltti ja kuuliainen, ja ihan innostunutkin, vauhti vaan varisi upottavaan pohjaan ja jäykkiin lihaksiin. Etenemä nollan tuottaneella hyppärillä oli tasan 3,7 m/s.

Piirinmestaruuskisassa Pennin sijoitus oli 7/36, olen tähän hyvin tyytyväinen, saatiin sentään edes tulos! Kisassa siis huomioitiin kahden viimeisen radan hteistulos, joista hyppäriltä saimme nollan ja agiradalta keppivitosen + yliaikaa.

Sunnuntai aukeni sumuisissa merkeissä, mutta alkoi se aurinkokin sitten lämmittää. Kisat vietiin loppuun kunnialla, vaikka toimistotätejä vähän väsyttikin, ja loppusiivouksen jälkeen saikin karauttaa kotiin pesemään koko viikonlopun pyykkejä ja valmistautumaan alkavaan syyslukukauteen.

Kisakenttä sunnuntaina klo 8:15

Viimeisiä viedään, kahvia mennyt jokunen kuppi!