Pitsi sosiaalistuu ja sisäsiistiytyy!

Pitsillä on ollut varsinainen puuhailuviikko, onneksi se on siinä vaiheessa että energiaa piisaa lähes rajattomasti ja pentua saa välillä komentaa rauhoittumaan.

Perjantaina pinsurit kävivät agihallilla, Penni teki kontakti- ja pujottelutreenin oikein onnistuneesti ja mieluusti, Pitsi harjoitteli näyttelykävelyä ja leikki turkislelulla tutustuen samalla hallin treenialueeseen. Lisäksi Pitsi sai tutustua karvakoira Teslaan, joka olikin sitten ihan kiva, vaikka olikin karvainen. Hetken ihmeteltyään Pitsi taas innostui tutkimusretkeilemään ja oli oikein reippaasti.

Lauantaina Pitsi oli turistina agikisoissa, omalla agihallilla Noormarkussa, ilman Penniä tällä kertaa. Paikallaan istuessa se oli oikein iloinen ja reipas, ja tutustui ihmisiin iloisesti, mutta kävellä se ei olisi halunnut oikein mihinkään. Pysähtymisyrityksistä huolimatta mehän käveltiin, ja kivasti se sitten uskalsi vähän tassutella ympäriinsä. Tämän kyseisen hallin kisat ovat kyllä pennulle aika iso juttu, koska hallissa kaikuu todella voimakkaasti, ja kisavireessä olevat koirathan haukkuvat. Kaikki yhtä aikaa. Samalla Pitsi kuuli myös sekä kuulutuksia että aplodeja ensimmäistä kertaa, ja niihin se suhtautui ihan rauhallisesti.

Sunnuntaina raahasin pennun vielä mätsäriin Ulvilaan, ja tällä kertaa Pitsi oikein osallistui itse kisaan. Kaikki esiintymisen osa-alueet nyt eivät varmasti ole sillä vielä hanskassa, mutta halusin sen kuitenkin kehään viedä kokeilemaan miten yhteistyö sujuu jännässä tilanteessa, ja kun kerran sääkin oli aurinkoinen ja kehät mukavan tilavat, niin jostakinhan se on aloitettava. Juoksemiset sujuivat paremmin kuin odotin, Pitsi tepsutteli vierellä ihan asiallisesti, tosin häntä vielä koipien välissä. Yhden kerran se yritti pysähtyä, mutta sain sen houkuteltua nätisti liikkeelle. Porukassakin se juoksi yllättävän hyvin, vauhti oli onneksi hiljainen. Pöydällä tietenkin jännitti, mutta tuomari vain silitteli pentua ja antoi sille nameja, joten se rentoutui siinäkin ihan ok. Maassa seisominen sujui yli odotusten, Pitsi pysyi hienosti ihan paikoillaan ja ennen kaikkea keskittyi tehtäväänsä! Jännitys oli tietenkin kova, ja häntä pyrki liimaantumaan pyllyyn, mutta siitä huolimatta se onnistui hyvin tekemään siltä pyydetyn asian, vaikka muita koiria oli lähellä paljon. Tuomari ihasteli kaunista pikkupentua, ja antoi tietenkin sinisen nauhan, mutta eipä me siellä palkintojen perässä oltukaan. Penni on voittanut niin monet mätsäripokaalit ja -ruusukkeet, että Pitsin kanssa voidaan keskittyä ihan vain siihen opetteluun palkintojen kalastelun sijasta. Pitsi ottaa ne palkinnot sitten sieltä oikeista näyttelykehistä, jos vaan korvat ja muut ruumiinosat asettuvat oikeille paikoilleen. Korvateipitkin ovat nyt pysyneet hyvin, eilisen päivän se oli ilman teippejä ja illalla ne laitettiin takaisin, korvat pysyivät pystyssä koko päivän.

Sisäsiisteysasiassa ollaan edistytty sen verran, että pentu osaa nyt pyytää ulos. Se ei tee sitä joka kerta kun hätä yllättää, mutta sisälle sattuvat vahingot päätyvät 90% sanomalehdelle. Keksittyään ulos pyytämisen hän päätti pyytää ulos ainakin 15 kertaa yhden illan aikana, ja hänet sitten joka kerta päästettiin, että tämä opittu asia jäisi mieleen. Usein se tekee kakat terassille, mutten ole asiasta moittinut, pääasia että oven ulkopuolelle!

Pitsin sosiaalistamisrumbassa Penni-parka on jäänyt vähän paitsioon, sille pitää kyllä keksiä jotain mielekästä puuhaa illaksi. Olihan sillä selvästi hauskaa mätsärissä, kun sai Chicon kanssa päivystää ja vahtia Pitsin suorituksia, mutta kyllä se tarvitsisi vähän omaakin tekemistä.

Sosiaalistumista ja sisäsiisteyttä

Pitsi on lähipäivinä keskittynyt sosiaalistumaan ja sisäsiistiytymään. Ensinmainittua harrastettiin perjantaina Sunniemessä ihanien kultaisten johdolla. Kultainennoutaja ei sinänsä ole suuri koira, mutta kyllä se parikiloiseen Pitsiin verrattuna on sen verran kookas, että ensikohtaaminen suoritettiin astetta vilkkaammat noutajat kytkettyinä. Pitsi ei tapansa mukaan pelännyt laisinkaan, vaan oli äärettömän iloinen uusista, blondeista ystävistään. Ystävät saatettiin melko nopeasti päästää irti taluttimistaan, ja lopputuloksena oli keittiön lattialla makaava Heta, jonka päällä Pitsi kiipeili innostuneena. Noutajanvalloitus ja olohuoneralli sujuivat siis odotetulla tavoin.

Pitsi on käynyt myös pieniä kävelylenkkejä kodin lähellä ilman Pennin henkistä tukea (sekä tietysti Pennin kanssakin aina välillä), ja pääasiassa pikkulenkit ovat sujuneet hyvin. Tänään Pitsiä pelottivat pihalla sählyä pelaavat pojat, ja niitä sitten ihmeteltiinkin jonkin aikaa. Nyt sujui hihnassa kulkeminen jo aiempaa paremmin, liekö pentu ollut autossa nukuttujen puolen tunnin torkkujen jälkeen vaan sopivassa mielentilassa moiseen.

Sisäsiiteystouhut ovat alusta asti sujuneet sangen lupaavasti Pitsin kanssa; sehän osasi jo meille tullessaan mennä 90% sanomalehdelle asioimaan, huteja ei paljoa satu, ellei ole aivan mahdoton villitys päällä, eikä lehdelle siis siksi oikein ehdi. Ulos asioimisen kanssa en ekalla viikolla pitänyt kiirettä, silloin oli kovasti pakkastakin, ja aiemmasta kokemuksesta tiedän, että väkisin ulkona tönöttämiselle kannattaa kehitellä jokin vaihtoehto, jos se vain suinkin on mahdollista. Meillä vaihtoehdon tarjoaa kätevä asumismuoto, nimittäin takaovesta pentu on helppo tuupata ulos aina, kun se lähestyy takaoven eteen aseteltuja sanomalehtiä pissimisaikeissa. Naksuttimen avulla opetin pennulle, että ulos pissiminen on sitten muuten parasta maailmassa, ja nythän se siis yrittää parhaansa mukaan pissata joka kerta kun sen pihalle vie. Se on pari kertaa jopa yrittänyt huijata, ja siis pelkästään kyykistynyt odottamaan naksausta ja namia ulkona. Näinhän Pennikin pienenä teki, sillä tosin käytössä olivat vain namit. Naksun etu tässä onkin se, että itse ei tarvitse änkeä sinne pihan perimpään nurkkaan lumihangen ja kakkapökäleiden (kuka nekin siivoaisi?) keskelle namittamaan pentua, kun voi vaan tyylikkäästi terassilta naksauttaa, pentu yhdistää sen pissaamiseen ja tulee itse hakemaan naminsa naksuttelijalta.

Valppaat vahdit aurinkokylvyssä

Ulkona käymiseen on saatu kiva rytmi, aina ruuan, unen ja leikin jälkeen, aina kun tulen kotiin, jne. Siis tietyissä kohtaa päivärytmiä pentu tietää, että nyt kuuluisi mennä ulos asioimaan, oli hätä tai ei. Ei se siinä kohtaa maata kaada, vaikkei se juuri silloin pissaisikaan, helppo se sitten työntää ovesta ulos hädän yllättäessä. Hommaa toki helpottaa se, että olen pääasiassa kotona, ja välillä joudun keksimään tikusta asiaa, että saan jonkinlaisia yksinoloharjoituksia pikkukiitiäiselle.

Penni on saanut tyytyväisenä tehdä pitkiä, tai ainakin pitkähköjä, aurinkoisia lenkkejä ilman Pitsiä. Se on muuten käyttäytynyt ihan normaalisti, mutta osaa kyllä käyttää hyväkseen tilanteet, joissa Pitsi vaatii enemmän huomiota; esim. autosta poistumisen käytössäännöt meinasivat ihan kokonaan unohtua Pitsin saavuttua, kun ei Pitsikään niitä tietenkään sisäsyntyisesti voinut osata. Pennin kauhuksi samaa, kärsivällistä käytöstä vaaditaan nyt kummaltakin, siis ensin istutaan, sitten panta kaulaan, ja pois ei tulla ilman lupaa. Luvan saa, kun odottaa sitä hiljaa ja paikoillaan, istuma-asennossa. Tässä on kyllä Pitsin kohdalla tapahtunut mallioppimista, sehän ei siis vielä osaa istua käskystä, mutta kummasti istahtaa samalla kuin Pennikin. Takapihalla puolestaan Pennin naapureiden räksytystaipumus meinasi lähteä lapasesta Pitsin tultua, mutta suojakeli tarjosi mainion mahdollisuuden kurinpalautukseen. Kylkeen kevyesti lasahtava lumipallo muistuttaa kyllä käytössäännöistä, eikä mikään ole kamalampaa kuin se, että joutuu itse sisälle pennun jäädessä vielä ulkoilemaan. Kannattaa siis käyttäytyä nätisti, jos meinaa nauttia aurinkoisista hangista! Tänään juotiin ekat kahvit terassilla, ja Pennikin löysi mustaherukkapensaaseen kesällä kadottamansa tennispallon. Pitsi puolestaan löysi kukkapenkin, ja olikin harvinaisen multainen kyseisen tutkimusretken jälkeen.

Niin kenen tennispallo?