maanantai 31. elokuuta 2015

Kisakuvia Sastamalasta

Juuri pääsin valittamasta, ettei mun koirista ole ikinä kuvia missään, ja no, nyt taas on. Kuvat ovat lauantain kisoista Sastamalasta, ja ne on ottanut K. Silveri. Tuon viimeisen taidan laittaa kehyksiin, on sen verran onnistunut otos mielestäni!





Eipä ihme, jos rima räpsähti, tällä alastuloasennolla saapi olla tyytyväinen että rima pysyi kannakkeissaan ja koira pystyssä.

<3

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Nollatili auki!

Jokainen agissa kisannut tietää, että joskus niitä nollia vaan tulee, ja joskus ei sitten millään. Pennin kanssa on lähiaikoina ollut tätä jälkimmäistä meininkiä, lähellä on käynyt, ja viimeksi tuli ya-nollakin, mutta ekaa SM-nollaa ensi vuoden kisoja varten ei vain ole tullut. Tänään se kuitenkin napsahti, ja nollatili on auki. :)

Kisat olivat Sastamalassa samassa paikassa kuin toukokuussakin, tällä kertaa tuomarina oli Sari Mikkilä.

A-rata alkoi hienosti, yllytin Penniä riehumaan lähdössä, ja lähtikin näpäkästi liikkeelle. Rata kulki hyvin kepeille asti, siellä töpeksin itse, olisi pitänyt joko antaa reilusti tilaa tai mennä ihan näyttämään se aloitus. Tein jotain siltä väliltä sillä seurauksella että Penni teki sisäänmenovirheen. Sen jälkeen testasin vähän puomin kontaktia irtoamalla hiukan tavallista enemmän, ei pitänyt, joten palautin sille ja sitten karautettiin suorinta reittiä maaliin.

B-radalla lähtö oli jälleen hyvä, tein itse pieniä rytmitysvirheitä alussa, mutta koira toimi niistä huolimatta hyvin. 8-hypyllä Pemu löi jalkansa taas rimaan ja vauhti tipahti hetkellisesti, mutta sain tsempattua sen liikkeelle. Tein yhden ei-suunnitellun persjätönkin, joka onnistui tosi hyvin, ja muutenkin rata oli hyvä ja sujuva. Tuloksena nolla, aika -3 ja jotain, sijoitus 7/21. Olin varsin tyytyväinen tähän, aikaakin jäi tällä kertaa ihan reilusti. Etenemä oli muistaakseni 3,81 m/s, eli ihan ok Pemulle.



Kisapäivä sujui rattoisasti hyvässä seurassa, ja vaikkei tällä kertaa palkinnoille asti päästykään, saatiin sentään kotiinviemisiksi rehti, paikallinen ruisleipä.






Penni ei nyt tällä kertaa saanut hampurilaista, mutta kyllä sen iltaruokakuppiin taisi yksi pekonisiivu sujahtaa. Kelpaa makustella sitä, viikon päästä voikin sitten tienata lisää piirinmestiksissä.

torstai 27. elokuuta 2015

Plussat ja miinukset Pitsin treenissä

Pitsi oli eilen Tuulia Liuhdon koulutuksessa Lattiksella, ja oli kyllä niin antoisa treeni, että huhhuh! Rataantutustumisesta asti saatiin arvokkaita vinkkejä ohjauksiin ja linjoihin liittyen, iso painoarvo oli kontaktilla koiraan. Sehän se tuppaakin unohtua, kyllä sen tietää, että pitäisi katsoa, mutta eipä sitten aina tule katsottua, eikä vaadittua sitä katsetta siltä koiralta.

Rata oli pitkä ja paperilla vaikea, käytännössä osoittautuikin helpommaksi, kuin luulin. A-estettä emme voineet tehdä, koska hallin pienuudesta johtuen se oli jouduttu laittamaan aika lähelle seinää, enkä uskaltanut juoksuttaa Pitsiä seinää kohti, se olisi varmaan osannut siitä kyllä kääntyä, mutta pienikin kompastuminen tai liukastuminen olisi vienyt sen pää edellä seinään. Ei turhia riskejä, kiitos!

Treenejä ei nyt videoitu, kun olin viimeisessä vuorossa, mutta tässä nyt jotain koontia hommasta:

Hyvin meni tänään:
+ei jääty tahimaan mihinkään tiettyyn kohtaan, vaan saatiin koko rata tehtyä
+saksalainen sujui hyvin, samoin sitä edeltänyt persjättö
+poispäinkäännöstä saatiin kehuja

Parantaa olisi voinut:
-koiran draivi ja vauhti ei kokonaisuudessaan ollut sitä mitä se on kotihallilla
-omat jalat pitää siivota pois koiran linjalta nopeammin

Koulutus oli meikäläisen mittapuulla aika hintava, eikä varmaan juuri sen puolesta ole mahdollista Tuulian treeneihin päästä nyt, mutta tulevaisuudessa, kun tilanteet toivottavasti muuttuvat, pyrin  varmasti hänelle uudestaan. Hienoa nähdä, että MM-mitalisti ja moninkertainen SM-mitalisti jaksaa aidosti motivoitua meidän ruohonjuuritasolaisten kouluttamisesta iltamyöhään asti! Siinä vasta esimerkki monelle vähemmän ansioituneelle asiantuntijalle!

---

Kesän ajan olen kouluttanut itsekin vähän agilityä, paria ryhmää viikossa. On ollut upeaa nähdä ryhmäläisten kehitys kesäkuun ekoilta alkeiskurssikerroilta tämän illan viimeisiin treeneihin, joissa päästeltiin ihan jo rataa, ja tehtiin oikein ohjaustekniikoitakin.

Isoimman vaikutuksen meikäläiseen ovat tehneet kurssilaisten koirat, joista jopa ne hiukan aremmatkin ovat kurssien aikana rohkaistuneet ja todellakin innostuneet omistajansa kanssa tekemisestä! Sen takia tämä ehkä onkin niin mainio harrastus, kun koiran ilon oikein näkee ja kuulee.

Täytyisi muutenkin yrittää pitää mielessä, että vaikka en noiden pinsujen kanssa siellä tuloslistan kärjessä kovin usein komeile, enkä varsinkaan menesty missään isommissa kisoissa, ollaan me tultu aika pirun pitkä matka omalta alkeiskurssiltamme, ja osataan aika paljon asioita, myös kisatilanteessa. Jotenkin sitä vaan on aina niin kriittinen, ja haluaa eteenpäin, vaikka on jo saavuttanut aika  paljon enemmän kuin alkeiskurssilla ollessaan suunnitteli.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Sylkkäri & tuplasylkkäri

Tänään treenailtiin suht lyhyesti, koska kummallakin koiralla on ensi viikolla agipuuhaa riittämiin; Pitsi menee tiistaina Tuulia Liuhdon treeniin Lattikselle, ja Penni lauantaina Äetsään kisoihin.

Pennin kanssa ei rataa tarvitse nyt tehdä, sen kanssa testailin erilaisia tapoja tehdä lähtö + 3 ekaa estettä mahdollisimman nopeasti. Parhaaksi osoittautui lentävä lähtö, jossa en pidä koirasta kiinni, vaan innostan sen muuten vähän kierroksille. Tätä pitää testata seuraavissa kisoissa, tuntui vähän, että siinä oli käsistä lähdön edut, mutta oma liikkeellelähtö oli tietenkin ketterämpää, kun ei tarvinnut kumarrella.

Pitsi harjoitteli sylkkäreitä ja tuplasylkkäreitä. Pitsille tämä on varmasti tulevaisuudessa hyödyllinen ohjaus, ja vaikka ei radalla tulisikaan käytettyä, niin se opettaa mielestäni koiralle kääntymistä, tasapainoa ja itsenäistä etenemistä. Ohjaajakin saattaa jotain oppia liikesuunnasta ja jalkojen käytöstä.

Kuviossa oli neljä hyppyä, joita hinkkailtiin edestakaisin, ja kyllä me siihen aika hyvä rytmi saatiin. Vaikeaa oli muistaa, että sivulle ei saanut astua, vaan taakse. Pitsi on kyllä niin herkkä peli ohautumaan, että sille tämmöinen hinkkailu sopii kuin nenä päähän, Pennille taas ei pätkääkään. Jos jotain tässä pitäisi parantaa, niin vauhtia tietenkin, ja lisäksi sitä, että koiralla vaihtuisi laukka joka kerta, kun se hyppää hypyn joka on sylkkärin "vaikutuksen alla."



P.s. Sain oman seuran treeneistä paikan syyskaudelle, valitsin sen ihan ajankohdan perusteella, että pääsisin joskus siellä käymäänkin. Pitsille varmaan tekee hirveän hyvää treenata ryhmässä, odotan innolla treenien alkua! Muuten syksylle onkin sitten kaksi Reetan valmennuspäivää,  ehkä joitain muitakin koulutuksia nappailen, jos kohdalle osuu.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Hieno ja huono kisareissu

Kolme rataa taputeltu eilen Raumalla Pennin kanssa, nollia nolla. Ei siis kovin hehkeä reissu, mutta ihan kivaa oli kuitenkin.

Radat olivat hankalat, ja etenemät ratojen vaikeusasteeseen nähden meille liian kovat. 3,7 m/s olisi pitänyt mennä joka radalla, ja kun yhdellä radalla oli pahimmillaan neljä putki-kontakti-erottelua, ja tehtävää tehtävän perään, ei oikein voitu päästellä menemään. Tosin oma vika, päätinhän jo joulukuussa, että tätä tuomaria vältetään jatkossa, mutta minkäs teet.

Eka rata oli päivän vaikein, mutta hienoisella varmistelulla sain Pemun luotsattua kaikista sen ansoista läpi. Vauhti oli Pennille ihan kohtuullinen, mutta tiesin sen jo maaliin tullessa, että aika ei riitä. Eikä se sitten riittänyt, yliaikaa tuli 2,5 sekuntia. Ei me kyllä ainoita oltu, joilla oli hankalaa, tällä tuloksella nimittäin irtosi kahdenkymmenen koirakon kisassa kolmas sija. Kyllä se hiukan lämmitti mieltä, vaikka mieluumin olisin toki ottanut sijan 13 ja puhtaan nollan.



Tokalla radalla sattui ja tapahtui. Se oli inasen helpompi kuin edellinen, mutta Penni kolautti takajalkansa kolmannen esteen rimaan ja laskeutui jotenkin huonosti toisen etujalkansa varaan. Ilmeisesti sen verran sattui, että loppurata mentiin köpököpövauhdissa, josta huolimatta onnistuin uusilla Speedcrosseillani liukastumaan ja kaatumaan polvilleni radan puolivälin jälkeen. Eipä sillä väliä, se oli kamala rata muutenkin, tulokseksi siitä 5 (liukastumisesta aiheutui kielto) ja yliaikaa.

Kolmannella radalla Pennin jalka oli ilmeisesti edelleen kipeä, ja otin sen pois radalta viidennen esteen jälkeen. Se oli hidas ja selvästi hyppyhaluton. Nyt se aristaa jalkaa vähän, kun sitä painelee tuosta "kämmenselän" kohdalta, mutta ei kyllä onnu yhtään, onnellisena juoksenteli mummulan pihalla.

Onhan se aika masentavaa, kun olet kaikkesi tehnyt, eikä aika vaan riitä, mutta minkäs teet. Koiraa ei voi syyttää, se eteni hyvin siinä ekalla radalla, itse olisin voinut varmistella vähemmän niitä neljää erottelua, ja kontaktejakin, mutta näin kävi. Tavoitteena tuolle radalle lähtiessä oli, että kontaktit menevät hyvin, ja ne kyllä menivätkin. Muutenkin päivä oli mukava, matkaseura sai oikein menestystäkin! Toivottavasti Penninkin nollatili aukeaa seuraavissa kisoissa!


perjantai 7. elokuuta 2015

Speedcrossit Saksanmaalta

Viikko sitten tilaamani Salomon Speedcrossit saapuivat eilen, jee! Ja varsin mallikkaasti saapuivatkin, siis suoraan kotiovelle toimitettuina, oikein kohtuullisessa toimitusajassa.

Väri näyttää todellisuudessa samalta kuin verkkokaupan kuvissakin, ja koko on juuri oikea. Pohjat ovat enemmän turkoosit kuin vaaleansiniset, vaikka tässä kuvassa aika sinisiltä näyttävätkin.

Ei ehkä ihan meikäläisen väri, mutta beggars ain't choosers!

Ongelmia ilmeni heti alkuunsa nauhojen pikalukituksen kanssa, enhän minä semmoiseen ole ennen törmännyt. Mukana tuli ohjeet, joista ei kyllä varsinaisesti ollut apua:
Niin mihin se työnnetään?
Onneksi on youtube, sieltä löytyi hommaan oikein ohjevideo. Enkä vissiin ole ainoa, jolla on asian kanssa ollut vaikeaa, koska kyseistä videota on katsottu melkein viisikymmentä tuhatta kertaa. Ja muutenkin, kandidaatintutkinto kun on jo  taskussa, vieläpä humanistiselta alalta, niin mitä meikäläiseltä nyt voikaan odottaa käytännön asioiden suhteen!

Kengät testasin tositoimissa tänään aamulla Pitsin kanssa, ja kyllä ne olivat ihan maineensa veroiset. Pito oli hyvä, ja kengät tuntuivat tukevilta. Jos jotain pitäisi moittia, niin kovin hengittävät nämä eivät kyllä ole, jalat hikosivat huomattavasti enemmän kuin nahkaisissa nappiksissa. Mutta nämä ilmeisesti hylkivät vettä, joten se varmaankin vaikuttaa tuohon hengittävyyteen.

Pitsi oli niin Pitsi taas, sen kanssa on vaan ihan mahtavaa tehdä tätä lajia <3


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Jalka toimii!

Jihuu, meikäläisen nilkka on taas treenikunnossa! Se ei ole kipeytynyt agilitystä, mäkilenkeistä eikä hölkkäämisestä, voin siis huokaista helpotuksesta.

Puuhailin taas itsekseni hallilla, kumpikin koira oli näppärä ja mukavasti menossa.

Rata vaati sivuirtoamista kepeiltä ja leijeröintiä, sitä siis harjoiteltiin erityisesti Pitsin kanssa. Pennin kanssa vähemmän, sille ei taida sen elinaikana saada niin vahvaa pujottelua tehtyä, että moinen onnistuisi ilman etupalkkaa. Pitsi harjoitteli lisäksi 90 asteen avokulmaan ja umpikulmaan menoja takaa leikaten, ja yllätti positiivisesti! Oikein joka ainoa kerta! Se varmaan helpotti hiukan, kun kepit olivat seinän vierellä, pitääpä testata uusiksi niin, että kepit ovat keskellä rata-aluetta.

Muuta ihmeellistä radassa ei sitten ollutkaan, paitsi ehkä muurin takaakierrot. Ne olivat kummallakin vähän hitaat ensin, mutta paranivat harjoituksen myötä. A-este oli kummallakin koiralla varsin mainio.

Kyllä oli ihanaa treenata pitkästä aikaa! :)


Pitsistä kuvasin pienen videonkin, puolivälissä näkyvä törmäys muuriin aiheutti onneksi vain kuhmun koiralle päähän.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Pitsin Pori KV

Porin kansainvälinen näyttely on siitä kiva, että sinne on lyhyt matka, ja siellä on aina paljon tuttuja ja kavereita. Kahvikin on aina ollut vähintään kelvollista, ja parkkimaksu edullinen. Jostain kumman syystä minkäänlaista menestystä ei Porista olla koskaan Pitsin kanssa saatu, ja sama linja jatkui tänään.

Tuomarina oli serbialainen Nemanja Jovanovic, joka jakoi ERIä avokätisesti. Pitsikin sellaisen sai, mutta jäi harmillisesti kilpailuluokassa kolmanneksi. Tulos oli siis VAL ERI 3 SA, arvostelu tulee tässä (käänsin itse):

Erinomainen tyyppi. Oikein hieno pää. Hieman suuret korvat. Korrekti kaula ja ylälinja. Voisi olla edestä voimakkaammin kulmautunut. Hyvin kulmautunut takaa, mutta lanne hieman jyrkkä. Hieman lyhyet etuaskeleet.

Pitsi esiintyi kauniisti siihen nähden, että näyttelyremmi on viimeksi ollut kaulassa toukokuussa Harjavallan ryhmiksessä. Se taisi jopa vähän tykätä tästä tuomarista, vaikka pitkä, tumma mies olikin tummassa päällystakissa, ainakin Pitsi hypähti iloisesti nuolemaan kättä, kun tuomari sitä tarjosi.

Valokuvia en näyttelyssä huomannut ottaa, joku siellä kehänlaidalla kuvasi järkkärillä, katsotaan, jos kuvia johonkin myöhemmin ilmestyisi.




Meikäläisen nilkka alkaa olla jo aika hyvän tuntuinen, varmaankin viikonmittaisen Burana-kuurin ansiosta. Hallilla olen käynyt kerran, ja silloin en kyllä juossut metriäkään, lähinnä lähettelin koiria esteille, että niillä olisi edes jotain ajankulua ja puuhaa. Tykkäsivät kyllä kovasti, Pitsin pimeät putkikulmat vahvistuivat, ja Penni pujotteli ekaa kertaa ikinä aivan yksin kepit päästä päähän, jäin siis itse paikalleni seisomaan.

Huomenna aion jo mennä ihan oikeaa aksaa, toivotaan, että nilkka kestää! Vammasta huolestuneena tilasin jo hiukan joustavampipohjaiset kengätkin agia ajatellen, kun ne edullisesti satuin verkkokaupasta löytämään. Tulossa on siis Salomon Speedcross 3 -maastojuoksukengät, värissä Light Onyx/Dark Cloud, eli siniharmaat ne taisivat ainakin meikäläisen silmään olla. Kengät tulevat Saksasta, ja ovat täällä todennäköisesti alkavan viikon aikana.