Kesäkuu, minne menit?

Kesäkuu vilahti ohi jotta kohahti, ja mitään en ole ehtinyt blogiin kirjoitella. Ei silti, en ota asiasta paineita, mutta Polkan kasvua ja kehitystä olisi kyllä kiva tallentaa tännekin. Kesän isoin juttu meidän perheessä on ollut muutto maalle, siihen ja tänne kotiutumiseen on kyllä mennyt tovi jos toinenkin.

Kesäkuun touhut koirittain lajiteltuina, olkaa hyvät:

Pitsi ei ole tehnyt kyllä paljon mitään. Tai kävi se toukokuun lopussa treenaamassa Turussa, ja sitten se on yrittänyt sopeutua maalaiselämään täällä keskellä susien ja karhujen kotiseutuja. Koko perhe, sekä ihmiset että koirat, on kyllä viihtynyt valtavan hyvin täällä! Pitsi pääsee viikon päästä Sanni Kariniemen treeniin Turkuun, ja alkavalla viikolla pitäisi käydä vähän hallilla treenimässä. Kotipihassa on tehty keppikulmia ja muuta pientä.

Penni on ollut kisoissa hirveän huono koko kevään, ja olenkin roudannut sitä fyssarille jatkuvalla syötöllä. Aina se on jumissa, eli ilmeisesti se sitten törmäilee Polkan kanssa jonkin verran. Lihaskunto sillä on parantunut huomattavasti, se on ihan herkullisen lihaksikas tällä hetkellä!

Pemu kävi SM-kisoissakin Lappeenrannassa, ja oli kyllä mukava reissu. Lauantaina joukkueradalta otettiin 5, kun typerä eka rima putosi, mutta kahden muun joukkuelaisen onnistuessa meidän lopullinen sijoitus oli 8/66, jee! Yksilökisan karsintaradalla olin ihan todella väärässä mielentilassa itse, enkä oikein edes yrittänyt, mutta rata oli tosi onnistunut yhtä ylimääräistä hyppyä lukuunottamatta.

Viime viikolla startattiin epiksissä ihan kokeeksi, ja siellä Penni meni aika mukavasti jo, aion siis ilmoittaa sen agipitsiin Raumalle. Kotona Pemu on ihan elementissään, se rakastaa auringossa köllöttelyä ja on käynyt uimassakin pari kertaa. Ruokintaan olen Pennille lisännyt fyssarin ohjeesta B-vitamiinia, jonka pitäisi edistää lihasaineenvaihduntaa.

Polkka on kasvanut ja kehittynyt, korkeutta sillä on nyt 40 - 41 cm ja turkki on muuttunut aika karheaksi. Se on edelleen harjoitellut perustottelevaisuutta, ja etenkin paikallaolo on edistynyt huimasti. Agipuolella Pokke on tehnyt samoja tuttuja wrappeja ja muita, sekä ekoja pieniä valssiharjoituksia. Lisäksi on tehty harvakseltaan hyppytekniikka ja tietenkin lenkkeilty ja uitu ja muuta mukavaa. Polkka on todellinen ulkokoira, se nauttii maalla olosta ja pihamaan partioinnista ihan koko sydämestään. Näyttelyynkin sen ilmoitin, siis Pori KV:hen tämän kuun lopulla. Saa nähdä mitä siitä tulee, pitäisi päästä johonkin mätsäriin ensin!

P.s. Yritän muistaa laittaa SM-kisojen kuvat ja videot joku päivä, että ne pysyvät tallessa täällä! Lisäksi yritän ehtiä kirjoittaa kenttä- ja esteprojektista mahdollisimman pian.

Treenejä ja maalaushommia

Taas on venähtänyt postausten väli harmillisen pitkäksi, pahoittelen! Tässä välissä on puuhailtu monenlaista, ja käyty yhdet kisatkin Pennin kanssa.

Penni avasi ulkokauden Sastamalassa, mutta eipä sieltäkään nollia saatu. 0,8 sekunnin päähän jäi, jälleen kerran. Varasin Pemulle nyt taas fyssarin, jos siellä kuitenkin on jotain, mikä moista aiheuttaa. Tuntuu hullulta lähteä tällä koiralla nyt SM:iin, mutta iän puolesta nämä saattavat olla sen viimeiset SM:ät, joten en raaski väliinkään jättää, kun kerran koirasta ei ole mitään fyysistä vikaa paikannettu.

Pitsi on käynyt omalla hallilla treenaamassa ja siellä se on mennyt aivan upeasti. Puomikin sujuu nyt hyvin alas asti, täytyy jatkaa harjoituksia sen suhteen. Ensi tiistaina on Pitsin kevään viimeinen yksäri Turussa, todellakin toivon, että treenejä saadaan jatkaa kesällä!

Polkka on käynyt pari kertaa tokossa ja pari kertaa Reetan pentuagikurssilla. Tokossa on ollut ihan mukavaa, ja riittävän epähinkkaavaa, ollaan harjoiteltu perusasentoa ja maahanmenoa. Ja luoksetuloja tietenkin. Perusasentoa tuo tarjoaakin jo mukavasti, kaikki muukin sujuu kivasti, mutta toistoja tarvitaan ja käsiapujen häivytystä. Paikallaolo sujuu kotona kohtalaisesti, mutta sitä täytyisi muistaa treenata muuallakin enemmän.

Agipuolella ollaan harjoiteltu edelleen multiwrappeja, palkalle juoksuja ja sen sellaista, nyt viimeksi oikein jo putkeenkin päästiin. Siitä on ihan videomatskuakin olemassa:

Polkka on oppinut uusia juttuja hienosti, ja erityisen iloinen olen meidän hienosta kontaktista! Se jaksaa hyvin tehdä hommia minun kanssa, vaikka muutkin pennut puuhailevat hallissa yhtä aikaa. Lelupalkalla on pääasiassa menty tähän asti, namejakin se saa mm. juuri siitä kontaktista, ja lelun luovuttamisesta.

Oppimiskykyhän Polkalla on valtava, ja se kyllä näennäisesti jaksaisi tehdä vaikka miten paljon asioita yhdellä treenikerralla. Todellisuudessa se kuitenkin väsähtää jo aika pienestä, varsinkin, kun tehdään uusia juttuja, ja olen yrittänyt olla tarkkana treenin keston kanssa. Mieluummin vähän liian vähän, kuin vähän liian paljon. Lisäksi pidän sillä täysin treenivapaita päiviä, jolloin vaan lenkkeillään vapaana ja nautitaan kohta kesäksi kallistuvasta keväästä. Se on pentu vain kerran, antaa sen nyt nauttia siitä täysin rinnoin.

Ai niin, ja ne maalaushommat: Asiahan on nyt niin, että meidän perhe muuttaa. Haave omakotitalosta toteutui viimein, ja kuinkas ollakaan, ko. talon pihamaalla mahtuu tekemään agilityä! Siitä ja esteprojektista lisää myöhemmin, tässä kuitenkin esimakua esteistä ja maalaushommista:

Lisää kuvateksti

Treeniä, treeniä ja sääntömuutoksia

Pitsi ja Polkka ovat viime aikoina treenailleet, Penni on ottanut rennosti.

Pitsi on käynyt mm. seuramme jäsenen varainkeruutreenissä harjoittelemassa erikoisesteitä ja erilaisia ohjausvalintoja, treeni oli tehokas ja hyödyllinen! Okseria pitää treenailla enemmän, siitä räpsähti rima ekalla yrityksellä. Persjätöt sujuivat upeasti, mutta kaksi perättäistä takaaleikkausta olikin jo haastavampaa. Pitää ehkä namimaatilla treenailla tätä? Reetan treeneissä Pitsi oli mainio, löydettiin kivasti sille sopivia ohjaustekniikoita ja pääsin liikkumaan rivakasti.

Polkka on tehnyt kotona perustaitotreenejä, hallilla samoin. Roskatynnyrin kiertämistä, luoksetuloja, tolppakäännöksiä. Tänään tehtiin houkuttelua, jossa avustaja kutsuu koiraa rapistellen nameja ruokakuppiin, ja ohjaaja kutsuu sitten koiran pois houkuttelevan kupin ääreltä. Polkka tuli kiltisti joka kerta, eikä lopussa edes viitsinyt mennä kupille! Jotain on siis osattu tehdä oikein, sen lisäksi että lelupalkka nyt vaan on tälle koiralle se ykkönen. Polkka pääsi Reetan treeneissäkin vähän treenailemaan, kun kerran aikaa oli. Se harjoitteli ohjauksesta kuolleelle lelupalkalle menoa, ja osasi kyllä hienosti sekä keskittyä tehtävään että luopua lelusta fokusoiden ohjaajaan. Hieno pieni karvaeläin!

Aurinko kuin kesällä, lämpötila kuin talvella...

Koiranpäivän terveiskuva

Lelupalkkaa olen käyttänyt myös lenkeillä ohituksissa, toimii kuin junan vessa! Parissa mätsärissäkin on käyty sosiaalistumassa, vielä ei kuitenkaan olla uskallettu kehään asti.

Penni on ottanut rennosti ja odotellut torstaina koittavaa 8-vuotissynttäriään. Se on kyllä komeassa kunnossa ikäisekseen, ja olenkin ajatellut ilmoittaa sen kertaalleen näyttelyyn vielä veteraaniluokkaan. Sitten sillä on jokaisesta ikäluokasta tulos, valioluokka nyt toki jää käymättä.

Lauman nuorin ja vanhin

Säännötkin muuttuivat, ja agimaailman some kuohuu. Säkäluokkia on vuoden 2018 alusta kolmen sijasta viisi, siis kauan kaivattu pikkumaksiluokka saatiin, samoin kaikkein pienimmille tarkoitettu pikkuminiluokka. Kyllä helpottaa Polkan kanssa ajatus siitä, että jos se nyt kuitenkin venahtaa yli 43-senttiseksi, niin meidän agilityura ei pääty automaattisesti siihen, vaan mahdollisuus kisaamiseen ihan SM-tasolla asti on edelleen olemassa! Tervetullut muutos oli sekin, että hyppykorkeudet tipahtivat 5 cm joka luokassa. Uudet säännöt aiheuttavat varmasti kohinaa vielä pitkään ensi vuoden puolelle, mutta se nyt on väistämätöntä. Koiran kannalta ajateltuna tämä nyt oli ainakin minun mielestäni paras vaihtoehto.

Kevät tulee sittenkin

Pitkän talven jälkeen alkaa vihdoin tuntua keväältä, ja ihanista keleistä huolimatta se tietää meikäläisen työmaalla kiirettä. No, perheen ja koirien kanssa puuhasteluun on kyllä aikaa riittänyt, mutta en sitten ole ehtinyt kirjoittaa niistä puuhista tänne. Nyt ehdin, joten pikakertauksena mennään melkeinpä kolmen viikon asiat, valokuvia ym. yritän ehtiä laittaa myöhemmin.

Penni on ottannut agin suhteen rennosti, käynyt parit kisat ja tehnyt yliaikanollia. Olen aloittanut sille kunnonkohotuskuurin nyt kun tanner on taas sula, ja eilisissä Maalahden kisoissa sen vauhti olikin jo vähän parempi. Epäilin hitauden syyksi jumeja ja käytin koiraa hierojalla ja fyssarilla, mutta treeneissä se kyllä kulkee vikkelästi. No, painamme leuan rintaan ja jatkamme kohti uusia pettymyksiä, mikäli vauhti ei tästä enää nouse takaisin siihen mitä se oli, saa pian veteraaniksi kääntyvä Pennonen harkita eläköitymistä kesän SM-kisojen tai PiirM-kisojen jälkeen. Agilomaa se saa nyt viettää hetken, jospa vauhti sieltä tulisi takaisin.

Kunnonkohotuksen lisäksi Penni on nyt nauttinut ihan purkista MSM:ää kolmisen viikkoa, se ei ole antanut mitään epäilystä nivelkipuihin, mutta kyllähän 8-vuotias harrastuskoira saattaa jo pientä nivelravinnetta kaivata.

Pitsi oli Jänesniemen yksärillä, ja osoitti, että sille ei tuo käskyllä ohjaajan puolelle hyppyä tuleminen passaa ollenkaan, koska se haluaa pitää pienen etäisyyden ohjaajaan. Ajatuksesta siis luovuttiin ja treenattiin normaalisti. Toisella yksärillä harjoiteltiin mm. putki-kontaktierottelua ja vaikeita kepeille menoja, Pitsi oli oikein taitava! Kisoissa Pitsi on mennyt nyt paremmin, varsinkin Maalahdella se kulki todella upeasti, mutta nollia ei oikein saada sähläävän ohjaajan vuoksi. Tai taisi se Seinäjoella tehdä yhden hyppynollan:

Liedon pääsiäiskisoissa se teki neljä rataa, yhden vähän vaisumman, kaksi ihan hyvää rataa ja sitten vielä yhden, jossa fiilis oli aivan huikea ja flow-tila jatkui kakkosesteeltä melkein radan viime metreille asti. Hyllyksi meni, muttei harmittanut yhtään, kun koira oli pistänyt parastaan, eikä omaakaan ohjausta tarvinnut hävetä:

No, ohjeeksi saatiin yksärillä se, että kisata pitäisi joka viikonloppu, ja yritän nyt aika tiiviisti tätä noudattaa. Ihan joka viikonloppuun ei perheellisen ja työssäkäyvän aika riitä, mutta katsotaan, mihin pystytään.

Polkka oli myös kahdella yksärillä leikkimässä & opettelemassa perustaitoja, ja sai läksyksi mm. tolpan kiertoa ja erinäisiä lelun kanssa tehtäviä harjoitteita. Tolpan kierto sujuu jo hyvin varsinkin vastapäivään, ja nyt aloitettiin myös peruuttamisen alkeet. Se kyllä hoksaa hienosti ja nopeasti, varsinkin kun mukana on naksutin. Läksyksi saatiin myös kottikärryissä istuskelua ja luoksetuloja häiriön tai houkutusten ohi. Nyt olisi paljon mätsäreitä tarjolla, mutta enpä ole ehtinyt Polkalle seisomista ja ravaamista opettaa, kylmiltäänkin se varmaan tekisi, mutta häiriön takia en uskalla vielä kokeilla.

Polkka on ollut mukana kisareissuilla ja selvinnyt retkistä loistavasti. Häkissä se välillä vähän huutelee, mutta rauhoittuu kuitenkin varsinkin saadessaan luun häkkiin. Pieniä treenejäkin on kisapaikoilla tehty, leikkimistä, perustaitoja, luopumista jne. Se keskittyy kyllä hienosti tekemiseen, vaikka nyt ei missään häiriöllisellä treenipaikalla käydäkään pentukurssin päätyttyä 2 viikkoa sitten. Uusi kurssi alkaakin sitten toukokuussa, ja kesällä saamme toivottavasti jatkaa Jänesniemen yksäreillä.

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on kisojen lisäksi kaikkea jännää, mm. erikoisestetreeniä, hyppytekniikkakoulutusta ja mentaalivalmennusluentoa. Kyllä on kiva olla jäsenenä seurassa, joka on aktiivinen ja ajan hermolla koulutusten suhteen!

Pinserit kisailee, Polkka 14 viikkoa

Viime viikolla ei vain ollut aikaa blogin päivittämiseen, mutta nyt kun on ihan vapaa viikonloppu ilman kisoja tai muita menoja, ehtii hyvin kerrata kuulumisia.

Pinserit kisasivat kumpikin kotikisoissa 3 starttia. Penni teki hienosti 3 nollaa, joista kahdessa oli hitunen yliaikaa. Ärsytti niin maan perusteellisesti, mutta minkäs teet. Ehkä se on vähän jumissa, vaikka on hierojalla ja fyssarilla käynytkin, ehkä seisoin itse sen tiellä muutamassa kohdassa ja hidastin sitä entisestään. No, hyvä saavutus kuitenkin, 3 ratavirheetöntä rataa, ei olisi onnistunut meiltä pari vuotta sitten!

Pitsi ei ollut nytkään ihan oma itsensä, se kyllä meni ja kuunteli ja toimi, mutta vauhtia jäi uupumaan. Agiradalta se otti kuitenkin ihan hyvän nollan, rataa ei valitettavasti ole videolla.

Ilmoitin molemmat pinserit Seinäjoelle ensi lauantaiksi, toivotaan että Penni pystyy liikkumaan ja Pitsi uskaltaa liikkua. Tänään ainakin hallilla kulkivat hienosti, tein helpohkon radan nollatreeninä, ja sitten namimasiinalla kontakteja ja pujottelua. Tiistaina Pitsi oli Reetan treeneissä oikein mainio, ja teki kaikki kinkkiset saksanmutkat tosi pätevästi.

Polkka puolestaan on jo 14-viikkoinen, apua! Mihin tämä pentuaika oikein menee?

Pentukurssilla on käyty jo kaksi kertaa, siellä on sujunut hienosti. Nyt on harjoiteltu kotitreenissä perusasentoa, maahanmenoa, hiukan paikallaolon alkeita ja etutassut kupin päällä tasapainoilua. Hyvällä asenteella Polkka kaiken uuden tekee ja oppii, palkkaaminen on helpompaa kuin pinsereillä siksi että tällä ei ole ihan niin hirveä hoppu tarjota 7 eri asiaa sekunnissa.

Hallillakin käytiin tänään, tehtiin luopumista, leikittiin kahdella lelulla ja harjoiteltiin luoksetuloja ja kuolleelle palkalle juoksua yhdessä.

Lenkkeilty on edelleen Polkan kanssa erikseen, nyt käytiin jo ihan remmilenkilläkin kerran ja harjoiteltiin ohituksia. Eivät ihan sujuneet, mutta jostain pitää aloittaa. On kyllä tavallaan positiivinen ongelma, jos koira väkisin haluaa jokaisen ihmisen luokse! Irtolenkkeilyssä on suosittu epätasaista maastoa, sääkin on suosinut, vaikka lunta ei enää olekaan.

Ehkä mussa sitten on pientä erakonvikaa, mutta kyllä dyyneillä tarpominen kahdestaan koiran kanssa on rentouttavaa, erinomainen tapa aloittaa viikonloppu!

Pinserit lomailee & Polkka 12 viikkoa

Pinsut ovat huilineet kisatohinoista ja nauttineet lähinnä lenkkeilystä. Kotona olen aktivoinut niitä tuolla hankkimallani Train & Treat -namiautomaatilla, joka oli kyllä mainio ostos! Uskon, että siitä on vielä paljon iloa monessakin koulutustilanteessa ja aion tehdä siitä myöhemmin erillisen postauksen/tuotearvion.

Tiistaina Pitsin piti mennä agitreeneihin treenaamaan ja Polkan turistiksi, mutta osat vaihtuivat yllättäen. Pitsi oli ihan puolivillaisen oloinen, ehkä johtuen maanantaisesta rokotuksesta, joten "treenaamaan" pääsikin Polkka. Se siis leikki kahden lelun leikkiä ja teki luoksetuloja lelupalkalla, jee. Ja hienosti leikkikin, keskittyi hommiin ja jaksoi tehdä hyvin sen mitä vaadittiin.

Tulin, näin, treenasin.

Myös Pennin kanssa on leikitty kaikenlaista:

Maanantaina tosiaan rokotettiin sekä Polkka että Pitsi, Polkalla oli painoa 5,4 kg. Korkeudeltaan se on varmaankin n. 30 cm tai vähän päälle, hyvin kasvaa, siis. Eläinlääkäri ei rotua tunnistanut, mutta siitä en ole yllättynyt!


Muuten Polkan viikkoon on kuulunut perustaitoja koirahäiriössä, ulkoilua & painimista Lyyti-pennun kanssa sekä sosiaalistumisretki Ruosniemen laskettelurinteelle. Perustaitojen osalla ollaan opeteltu käsikosketus sekä aloiteltu perusasentoa. Kummatkin tuo tuntuu hoksaavan nopeasti, ja tekee nyt ruokapalkallakin mukavasti, kunhan ruoka on tarpeeksi hyvää (keitettyä porsaankieltä). Ulkokentällä käytiin leikkimässä muuten vaan, ja tehtiin parit onnistuneet toistot etupalkalle juoksussa.

Luoksetuloa vahvistetaan joka päivä, ja vapaana ulkoilu/lenkkeily on sujunut toistaiseksi hienosti. Pentu hakee kontaktia tosi hyvin, ja joutuessaan minusta "hukkaan" se juoksee kiljuen perään heti meikäläisen bongatessaan. Polulla se kokee olevansa hyvinkin älykäs ja kaahaa edelle, pysähtyen kuitenkin odottamaan vähän matkan päähän. Olen sitten välillä poikennut metsään ihan piruuttani, oppiipahan olemaan ennakoimatta.

Mettämudi

Muuten sitten elämäntaidoissa Pokkeli on oppinut sen tärkeimmän, nimittäin sohvalle hyppäämisen:

Sohvalla

En nyt ole ihan varma, onko polvenkorkuiseksi kasvavan koiran tarve oleilla sohvalla, mutta no, katsotaan miten käy. Sänkyynhän meillä ei ole asiaa yhdelläkään koiralla, Penni pääsi kerran pienenä, kun oli kuumeessa.

Sunnuntaina Pokkeli pääsi ekaa kertaa Raumalle, kun pinsut kävivät fyssarilla. Vanhassa Raumassa seikkailtiin ja sosiaalistuttiin, hienosti tuo osaa jo myöskin odottaa autossa. Pinskut olivat vuodenaikaan sopivasti jumissa sekä rinta- että lannerangastaan, mutta mitään kovin vakavaa ei kuulemma kummallakaan onneksi ollut. Pennin jumiutumista olen vähän pelännyt, se kun painii Polkan kanssa päivittäin aika antaumuksella.


P.s. Tällä viikolla saatiin muuten Polkan MyDog DNA -tuloksetkin, se on testin mukaan vapaa (testiin sisältyvistä) perinnöllisistä sairauksista, kantaa sekä pientä että suurta kokoa ja on väriltään ruskea, genotyypiltään musta. Se ei ole piilo-merle, eikä sillä ole töpögeeniä, hyvä hyvä!

EO-karsinnat, halli-SM:t ja Polkka 10 viikkoa

Jälleen on pieni mudi päässyt reissuun ja samalla sosiaalistumaan, käytiinpä siis eilen Vantaalla EO-karsinnoissa ja halli-SM:issä. Penni osallistui, Pitsi ja Polkka retkeilivät mukana muuten vaan.

Kisailut suoritettiin Ojangossa, puitteet olivat siis komeat, joskin hieman ahtaat. 1-kentän päätyyn tuotu kisakatsomo toi tunnelmaa, melkein rupesi jännittämään, kun sen halliin astuessani huomasin!

Eka rata meillä oli agirata, jolla ansaesteitä piisasi. Riskikohtia oli monia, ja yllättäen vältimme ne kaikki! Nollaa ei kuitenkaan saatu, Penni ropsautti okserin riman alas. Olisin itse voinut malttaa vähän sen kääntämisen kanssa ja varmistaa, mutta eipä tullut mieleen. No, hyvä rata kuitenkin.

Hyppäriltä tehtiin ihan sujuva nolla, vaikka siellä oli meille vaikeita juttuja, jee! Kepeille meno etenkin oli Pennille hyvin haastavaa mallia, mutta nyt vaan päätin, että se onnistuu.

Viimeisellä agiradalla oltiin jo vähän väsyneitä, ja rata oli pitkä kuin nälkävuosi. Ihan hyvin selvittiin virheittä lähes loppuun asti, kepeillä mokasin itse ja ryntäsin, sieltä aloituksesta 5.

Kokonaisuuteen olen tyytyväinen, vaikka karsintapisteitä emme tietenkään saaneet, ja finaalitin seurattiin tänään kotisohvalta käsin. Penni teki parhaansa ja liikkui sekä hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna, hieroja on siis tehnyt tehtävänsä!

Polkka oli mukana ja katseli menoa, sekä treffasi äitiään ja siskojaan. Jälleennäkemiset olivat riemukkaita, ja kiva oli treffata kasvattajaakin, kun muuten ei tuttuja kisoissa pahemmin ollut.

Torstaina Polkka täytti 10 viikkoa, sen ohjelmistoon on nyt kuulunut paljon leikkimistä, lelulla ja ilman, sekä perustaitojen treenailua.  Treenailut ovat sujuneet mukavasti, kaikenlaiset kaulapannat ja valjaat tosin harmittavat Polkkaa aivan vietävästi, varsinkin kiihtyneessä mielentilassa, eli niiden kohdalla pentunen saa nyt vähän siedätyshoitoa. Viikolla käytiin myös jäällä juoksentelemassa, ja sekös vasta oli mukavaa! Olen itse vähän arka liikkumaan jäällä, mutta nyt kun siellä joku ajeli autollakin, päättelin jään kyllä kantavan minutkin...

Polkka 9 viikkoa - retkiä ja perustaitoja

Kyllä se aika vaan rientää, Polkka on jo 9-viikkoinen! Tämä viikko ollaan panostettu perustaitojen oppimiseen ja ulkoiluun, myös sosiaalistumisretkillä ollaan käyty.

Tööt!

Tällä viikolla Polkka löysi uuden ihanan ystävän, nimittäin Lyyti-vesikoiran. Niillä leikit sujuivat heti alusta alkaen hienossa yhteisymmärryksessä. Myös Unna-parsonin kanssa leikittiin, ja alkoipa jopa Pennikin lämmetä Polkan leikkiinkutsuille!

Penni <3 Polkka

Tällä viikolla ollaan harjoiteltu naksuttimen avulla katsekontaktia, ja nyt tänään jo häkkiinmenoakin. Luoksetuloa ollaan treenattu ahkerasti kotona ja ulkona. Polkka tuntuu oppivan nopsasti, ja sen mielenkiinto ruokaa kohtaan paranee koko ajan, jes! Vielä sitä saadaan kyllä vahvistaa edelleen. Leluilla on leikitty myös, sekä yhdellä että kahdella lelulla.

Ulkoilua ollaan tehty erinäisillä pelloilla, omassa pihassa ja mummulan pihassa. Metsään pitäisi päästä alkavalla viikolla, tekisi pentukoiran ketteryydelle oikein hyvää.

Ja nytkö tässä sitten pitäisi lumessa istua?

Sosiaalistamista ollaan puuhailtu kotona ja muualla, vieraita on käynyt, ja ollaan käyty ihmisten ilmoilla. Kaikki vieraat Polkka ottaa vastaan ilolla, riehakkaasti pusutellen. Agitreeneissä vieraat koirat vähän jännittivät ensin, mutta niinhän niiden kuuluukin pientä pentua jännittää. Kiinnostuneena Polkka kyllä sylistä katseli, kun suuri idolinsa Raili suoritti rataa. Perjantaina vierailtiin Puuvillassa, oikein valvomossa asti, ja lauantaina vuorossa oli Itäkeskuksen Prisman Musti ja Mirri. Ollaan siis päästy tutustumaan hissiin, parkkihalliin, tuulikaappiin, liukuoviin ja vaikka mihin. Joka paikkaan pentu mennä viipottaa iloisesti häntä kippurassa! Autossa Polkka odottelee jo tosi rauhallisesti yksinkin, eikä enää metelöi ajon aikanakaan.

Polkka pienoinen, 9 viikkoa.

Kotiutumisen ja tutustumisen myötä Polkan luonne on alkanut hahmottua minulle, ja olen kyllä pentuuni enemmän kuin tyytyväinen! Se on iloinen, rohkea, leikkisä, älykäs, seurallinen ja sinnikäs. Siis juuri sellainen, kuin halusinkin, ja juuri sellainen, kuin mudin tulee rotumääritelmällisesti olla. Ulkonäön puolesta en vielä osaa paljoa sanoa, väriltään Polkka on tasaisen ruskea ilman valkeita merkkejä, ja se on mittasuhteiltaan neliömäinen. Häntä on tiukalla kippuralla, ja kulmaukset ovat sekä edessä että takana maltilliset. Korvat ovat vielä lupassa tai oikeastaan höröllään, mutta luulisin, että ne ovat keskikokoiset.