Ja taas on päivitysten väli venynyt aivan liian pitkäksi! Töissä on jälleen pitänyt kiirettä, mutta nyt ongelmaa on ollut myös videoiden lisäämisen kanssa. En ole sitten viitsinyt ruveta kirjoittelemaan pelkkää tekstiä ilman videoita, eikä tässä kurassa ja vesisateessa otetut kuvatkaan kauneudellaan loista.
En nyt ala kerrata kaikkea mitä on tehty, mutta kisoissa on käyty, Pennillä nollia on nyt 10 kpl ja Pitsillä 2 kpl. Pitsi on kulkenut kisoissa loistavasti, mutta A-esteen kanssa on ollut ongelmia. Niihin ilmeisesti odotan ratkaisua tippuvaksi taivaasta, koska en ole oikein mitään osannut asian suhteen tehdä. Pennillä on ollut vähän haasteita, viime kisoissa se hidasteli eikä oikein syttynyt, kun oli lähtijänä ensimmäinen enkä saanut sitä hetsattua, sitä edellisissä se haikaili mukana olleen isukin perään.
Treeneissä on käyty joka toinen viikko Reetalla, ja kahteen kertaan myös Turussa Jänesniemen Elinalla. Sieltä on saatu loistavia vinkkejä ja hyviä kotiläksyjä, joita käytiin myös tänään tekemässä hallilla.
Videon on muuten kuvannut tuo meidän 4 v ihmisipana, ei hullumpi! Ipana on treenannut aina välillä Pennin kanssa pieniä ratapätkiä, edistystäkin on jo hiukan näköpiirissä. Pääasia kuitenkin on, että kummallakin on hauskaa ja lapsi saa liikuntaa & oppii yhteistyötä koiran kanssa.
Koitan lähipäivinä lykkiä lisää videoita kännykästä youtubeen, siellä on kaikenlaista sekä kisoista että treeneistä.
Tällä hetkellä suunnitelmiin kuuluvat Seinäjoen kisat 3.12. sekä Elinan yksäri 9.12., muuta ei sitten olekaan lyöty lukkoon. Kahden kotiviikonlopun jälkeen kisavarvasta kutittaakin mukavasti!
Niin se vaan on, että alkaa olla syksy. Työt alkoivat, ja aikaa on vähemmän, mutta hyvin sitä on onneksi riittänyt perheelle ja koirille. Blogi on vähän ollut paitsiossa, mutta nyt tulee tiivistelmää meidän elokuusta. Muutaman päivän päästä onkin jo syyskuu, ja kesä on ihan virallisesti ohi.
Vaasassa kisattiin ja onnsituttiinkin hienosti elokuun alussa. Sen jälkeen ei olla kisattu, mutta osallistuttiin neljän kerran ohjaustekniikkakurssille täälllä Porissa. Varsinaiset treenit meillä alkavat vasta lähempänä syyskuun puoliväliä, joten hinku ohjattuun treeniin ja uutta oppimaan oli vastustamaton. Kurssi oli tiivis ja tehokas, mutta ajankohta oli meikäläiselle vähän huono; 21:15 maanantai-iltana. Kesälomalla se menikin kivasti, mutta töiden alettua ei oikein keskittyminen ja oppimiskyky meinanneet riittää enää klo 22 jälkeen.
Kurssin ekalla kerralla käsiteltiin valssia ja puolivalssia. Tähän otin Pitsin, ja se meni ihan kohtalaisesti. Valssit pitää vaan tehdä päkiöillä ja saada nopeammin valmiiksi, kuten on ennenkin ollut puhe.
Toka kurssikerta käsitteli pakkovalssia, pakkovalssi-valssia ja pakkovalssi-jaakotusta. Tässä tein vähän molemmilla koirilla, ja sain ohjeeksi olla menemättä liian pitkälle tekemään merkkausta, että pääsen paremmin liikkeelle. Pakkovalssi-jaakotus sujui Pennin kanssa tosi loistavasti.
Kolmannella kerralla tehtiin sylkkäriä ja saksalaista, tästä on Pitsin kanssa videotakin alla. Saksalaisessa olen vähän hidas, tätä pitää harjoitella! Sylkkärissä on ongelmana ollut se, että Pitsi mielellään ennakoi ja hakeutuu rimalle liian aikaisin, jolloin hyppysuunta ei ole optimaalinen. Paljon on siis lähiviikkoina tehty töitä sen kanssa, että Pitsi kääntyisi ensin ja hyppäisi sitten vasta, ja kyllä videolla joitakin onnistuneitakin toistoja näkyy.
Viimeiseen treeniin otin Pennin, koska siinä käytiin läpi ohjauksia, jotka on kumpikin Pemulle aika vieraita ja vähän käytettyjä: takaaleikkaus ja poispäinkäännös. Pematsu yllätti suoriutumalla kummastakin loistavasti, tästäkin on videota. Vähän se meinasi jäädä kättä katsomaan ratapätkän ekalla takaaleikkauksella, mutta poikkari ja toka takaaleikkaus sujuivat hienosti. Näihinkin sain hyviä treenivinkkejä tulevaisuuden varalle.
Ja tässä se video kahdelta viimeiseltä treenikerralta:
Lähitulevaisuuden suunnitelmissa siintävät kotikisat 3.9. (pallokentällä, ei vielä seuran omalla kentällä) sekä piirinmestaruuskisat Raumalla 11.9. Edelleen harmittaa, kun meidän kennelpiirissä ei joukkuekisaa järjestetä, mutta minkäs teet. Tavoitteeksi piirinmestiksiin otamme yhteistuloksen saamisen, viime vuonna Penni teki nollan ja vitosen, ja oli näillä yhteistuloksissa seitsemäs.
Penni kävi tänään syyskauden viimeisissä seuran treeneissä näyttämässä, mistä pinseri pissii. Se siis revitti eilisellä koulutusradalla sellaista vauhtia, että heikommilla meinasi katsomossa joulutortut mennä väärään kurkkuun.
Ekaan putkiansaan se ei edes katsonut, ja teki 5/6 japanilaista täysin oikein, 3/3 saksalaista täysin oikein, valssit napsahteli kohdalleen ja isompaa ongelmaa ei ollut melkein missään. Pujotteluun meno oli sille vaikea, mutta muuten se pisteli menemään kuin vanha tekijä. Ja sehän se onkin, vanha ja luotettavan epäluotettava.
Itselleni annan nyt papukaijamerkin niistä japanilaisista, eilen Pitsin kanssa tein vaihdon ainakin kolmesti liian aikaisin, nyt kerran liian myöhään, ja muuten koko ajan oikea-aikaisesti. Jee!
Me ollaan Pitsin kanssa edistytty, jee! Niin pitkään junnattiin paikallaan ilman ryhmäpaikkaa ja ilman ohjattuja treenejä, että pienetkin edistysaskeleet suorastaan hivelevät meidän agilityitsetuntoa.
Tänään oli siis Reetan treenit, ja rata oli kyllä pitkä, vähän yli 30 estettä. Tehtiin oma treenimme 2 x 10 min pätkissä, oikein hyvä ratkaisu, jaksettiin kumpikin sekä keskittyä että juosta vallan mainiosti.
Radan alussa tarvittiin tarkkoja ajoituksia ja oikeita linjoja, onnistui meiltä varsin hyvin. Vältettiin myös A-esteen jälkeinen ansaputki, kyllä se koira vaan on kuuliainen!
Puomilla piti vähän pohtia, täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Pitsi oikeasti lähtee sieltä kontaktilta vain yhdellä vapautuskäskystä, ilman muutoksia meikäläisen liikkumisessa. Eilisellä luennolla opittiin kontaktipeliä, joka saattaa olla oikea lääke tähän ongelmaan, siis tietenkin meikäläisen tarkemman työskentelyn lisäksi. Palataan tähän tuonnempana, täytyy muutenkin alkaa tuota kontaktiasiaa vahvistaa kotonakin enemmän, vaikka koirat aikuisia ovatkin.
Radan jälkimmäisen puoliskon päällejuoksu - viskileikkaus - pakkovalssi - hommeli osoittautui haastavaksi, Pitsi pyrki hyppäämään väärään suuntaan, tai pyyhkäisemään väärälle esteelle, tai menemään putkeen hypyn sijasta. Siis minun ajoituksessa oli häikkää, tuntuvat niin kömpelöiltä nuo pakkovalssit taas. No, ongelmista selvittiin, ja voi vau mitä viskejä! Se meni aivan oikein joka ikinen kerta, ja vielä hyvällä vauhdilla, vaikka vasta hiljattain olen ohjauksen itse opetellut ja koiralle opettanut! Se meni niin hyvin, että uskaltaisin käyttää sitä kisoissa. Positiivista oli myös se, että Pitsi kesti tuon kohdan hinkkaamisen todella hyvin, ei turhautunut eikä tylsistynyt.
Toinen edistysaskel oli keppien päähän onnistunut persjättö, huolimatta kutsuvana ammottavasta putkensuusta, joka oli keppien perässä suoralla linjalla. Tätä ei saatu videolle.
Videopätkät ovat meidän ekalta kymmenminuuttiselta, jälkimmäistä puoliskoa ei ehditty kuvata.
Ilmoitin koirat Seinäjoelle kisoihin ensi lauantaille, Pennille kaikki kolme rataa, Pitsille vain hyppäri. Lompakko ei nyt taivu kuuteen starttiin, ja Pitsille voi olla parempi nyt olla tekemättä sitä A:ta kisoissa. Toivotaan, ettei oma olotila mene ihan hirveäksi, tänään nimittäin alkoi räkätauti, joka toivottavasti myös loppuu pian!
Pennipäs ei ollut moksiskaan kauden ekoista ulkokisoistaan, vaan mennä puksutteli tasaiseen tahtiinsa kaikilla kolmella radalla. Olin varautunut siihen, että se voi tehdä ihan mitä vaan, tuoreessa muistissa ovat viime elokuun skabat, joissa se hyppi pois kontaktien ylösmenoilta, ihan vaan näin yhtenä esimerkkinä siitä, mitä se saattaa päähänsä saada.
Radat olivat sopivan haastavat mutta aika virtaavat, kisajärjestys hassu agi-hyppäri-agi.
Agiradalla Pemu loikkasi puomin kontaktin ohi heti alkutöikseen, ja se sitten otettiin uusiksi, joten tuloksena HYL. Rata oli muuten sujuva ja aika vauhdikaskin, mutta A:n kontaktin se kyllä taisi loikata, olin itse huolimaton! Videolta huomasin, että Pennihän teki aika mahtavan keinun tässä ekalla, hyvä hyvä!
Toka rata oli se hyppäri, sieltä Pemu sai nollan ja viidennen sijan, etenemän ollessa meille ihan kelpo 4,04 m/s. Jokainen neljän metrin ylitys Pennin kanssa on saavutus, videon perusteella vauhti ei ollut aivan päätä hiumaava, mutta ainakin se kääntyy melko tiukasti. Radan puolivälin jälkeen tein vähän uhkarohkean persjätön ennen pussia, mutta sehän toimi upeasti, ja Pemu selvitti pussinkin aika sutjakkaasti. Pikkukoirille se joskus tuottaa vähän vaikeuksia, jos kangas on raskasta sorttia.
Viimeistä rataa ei videolle saatu, sinne me lähdettiin harjoittelemaan kahta asiaa: sitä A:n kontaktia, sekä viime viikon ohjaustekniikkana ollutta saksalaista. Kumpikin harjoiteltava asia sujui radalla täydellisesti, jee! Virhepisteitä saatiin kuitenkin kymmenen, ekat viisi renkaan ohihypystä ja tokat pujottelusta. Näistä kahdesta tuota rengasta täytyy vähän treenailla "huonoilla" lähestymisillä, ja tuo pujottelu oli ihan puhtaasti meikäläisen hosumisesta kiinni. Sain kuitenkin hyvä fiiliksen päälle ja uskalsin ohjata vähän rohkeammin.
Videolla siis eka ja toka rata tältä päivältä.
Kisapaikka oli aika mainio, siis koulukeskuksen pallokenttä. Kentältä avautui hienot näkymät järvelle, tulipa melkein kesäinen fiilis, ainakin silloin, kun aurinko vähän pilkahti esiin! Toivotaan, että sää suosii myös ensi viikonloppuna, silloin kisaillaankin Noormarkussa.
Tänään päästiin sinne Harjavallan ryhmikseen, johon ilmoittamista jo melkein kaduin jossain vaiheessa. Olen Pitsin kanssa vältellyt itä-eurooppalaisia tuomareita, ne kun eivät tunnu tuosta koirasta oikein välittävän, mutta tänään saatiin ihan kohtalainen tulos tsekkiläiseltä tuomarilta.
Kääpinnejä oli kehässä yhteensä 43 kpl, valionarttuja 4 kpl. Näistä Pitsi sijoittui toiseksi, ja sai SA:n. PN-kehässä ei enää sijoituttu. Pitsin esiintyminen oli tänään parempaa kuin viimeksi Vaasassa, tai Turussa, nyt se seisoi mielestäni paremmin omilla jaloillaan, ja pöydälläkin seisoi todella kauniisti. Tuomari, siis Iuza Beradze, halusi sanella arvostelun koiran seistessä pöydällä, ja muutenkin organisoi kehänsä vähän hassusti; ensin katsoi kaikilta hampaat ja yleiskuvan pöydällä, sitten liikutti jokaisen edestakaisin, ja sitten vasta aloitti yksilöarvostelut. Ympäri mentiin vasta kilpailuluokassa.
Suuret, tasaiset kehät, ja kauheen kiva ilma!
Pitsin arvostelua en nyt löydä mistään, mutta kirjaan sen kyllä tänne, jahka se vastaan kävelee. Kaunista päätä ja kaulaa ainakin oli, rintakehään toivottiin lisää tilavuutta. Kulmaukset ja liikkeet olivat hyvät, muistaakseni myös eturinta. Tulos oli siis VAL ERI 2 SA.
Pennikin oli mukana näytelmissä, ja treffasi kasvattajansa taas parin vuoden tauon jälkeen. Oli kiva päästä kertomaan, että hyvin on voitu, ja terveenä oltu! :) Muutenkin oli hauska nähdä muitakin tuttuja pitkästä aikaa.
Tääl me sit oltiin!
Penni käväisi maanantaina Marjo Heinon agitreeneissä, mutta siitä nyt ei tullut yhtään mitään! Perheen nuorin, siis ihmislapsi, oli myös mukana, ja ilmeisesti häiritsi Pennin keskittymistä aikalailla. Perjantaina käväisin Pemun kanssa ulkokentällä, ja se kulki aivan mainiosti, mitä nyt haisteli vähän jotain pupuhajuja. Syytä olisi kulkea, ekat ulkokisat odottavat jo ensi lauantaina! Ohjelmassa oli jälleen ohjaustekniikka, tällä kertaa saksalainen. Videota ei valitettavasti ole, mutta kaunis valokuva kontaktilta kuitenkin.
Penni. Kuva: Susanna Nieminen
P.s. Täydet pisteet HPSH:lle ryhmänäyttelyn järjestelyistä, toiset ne vaan osaa!
