Treeniä, treeniä ja sääntömuutoksia

Pitsi ja Polkka ovat viime aikoina treenailleet, Penni on ottanut rennosti.

Pitsi on käynyt mm. seuramme jäsenen varainkeruutreenissä harjoittelemassa erikoisesteitä ja erilaisia ohjausvalintoja, treeni oli tehokas ja hyödyllinen! Okseria pitää treenailla enemmän, siitä räpsähti rima ekalla yrityksellä. Persjätöt sujuivat upeasti, mutta kaksi perättäistä takaaleikkausta olikin jo haastavampaa. Pitää ehkä namimaatilla treenailla tätä? Reetan treeneissä Pitsi oli mainio, löydettiin kivasti sille sopivia ohjaustekniikoita ja pääsin liikkumaan rivakasti.

Polkka on tehnyt kotona perustaitotreenejä, hallilla samoin. Roskatynnyrin kiertämistä, luoksetuloja, tolppakäännöksiä. Tänään tehtiin houkuttelua, jossa avustaja kutsuu koiraa rapistellen nameja ruokakuppiin, ja ohjaaja kutsuu sitten koiran pois houkuttelevan kupin ääreltä. Polkka tuli kiltisti joka kerta, eikä lopussa edes viitsinyt mennä kupille! Jotain on siis osattu tehdä oikein, sen lisäksi että lelupalkka nyt vaan on tälle koiralle se ykkönen. Polkka pääsi Reetan treeneissäkin vähän treenailemaan, kun kerran aikaa oli. Se harjoitteli ohjauksesta kuolleelle lelupalkalle menoa, ja osasi kyllä hienosti sekä keskittyä tehtävään että luopua lelusta fokusoiden ohjaajaan. Hieno pieni karvaeläin!

Aurinko kuin kesällä, lämpötila kuin talvella...

Koiranpäivän terveiskuva

Lelupalkkaa olen käyttänyt myös lenkeillä ohituksissa, toimii kuin junan vessa! Parissa mätsärissäkin on käyty sosiaalistumassa, vielä ei kuitenkaan olla uskallettu kehään asti.

Penni on ottanut rennosti ja odotellut torstaina koittavaa 8-vuotissynttäriään. Se on kyllä komeassa kunnossa ikäisekseen, ja olenkin ajatellut ilmoittaa sen kertaalleen näyttelyyn vielä veteraaniluokkaan. Sitten sillä on jokaisesta ikäluokasta tulos, valioluokka nyt toki jää käymättä.

Lauman nuorin ja vanhin

Säännötkin muuttuivat, ja agimaailman some kuohuu. Säkäluokkia on vuoden 2018 alusta kolmen sijasta viisi, siis kauan kaivattu pikkumaksiluokka saatiin, samoin kaikkein pienimmille tarkoitettu pikkuminiluokka. Kyllä helpottaa Polkan kanssa ajatus siitä, että jos se nyt kuitenkin venahtaa yli 43-senttiseksi, niin meidän agilityura ei pääty automaattisesti siihen, vaan mahdollisuus kisaamiseen ihan SM-tasolla asti on edelleen olemassa! Tervetullut muutos oli sekin, että hyppykorkeudet tipahtivat 5 cm joka luokassa. Uudet säännöt aiheuttavat varmasti kohinaa vielä pitkään ensi vuoden puolelle, mutta se nyt on väistämätöntä. Koiran kannalta ajateltuna tämä nyt oli ainakin minun mielestäni paras vaihtoehto.

Leluja ja toistoja

Shoppasin koirille uuden, hauskan palkkalelun. Kyseessä on ennenkin suosimani Tug-E-Nuffin simpukkalelu, joka on siis vähän kuin litteä pallo. Sen sisään voi piilottaa pienen herkun, jonka koira saa itse kaivelemalla esiin. Mainio ratkaisu namipalkan heittämiseen, koira näkee, mihin nami laskeutuu, eikä namia lentele pitkin hallia.

Pitsi näyttää: tälläi näi!

Simpukka kiinni

Simpukka auki

Pitsin kanssa kävin keskiviikkona hallilla lelua testaamassa, ja se kyllä tykkäsi kovasti. Tehtiin rataa, jossa sai thedä mm. persjättöjä ja vippauksenkin taas pitkästä aikaa. Se toimi Pitsillä muuten hyvin, mutta se teki se viskileikkauksena muutaman kerran! Outo pikkukoira, ehkä sitten liikuin jotenkin hassuun suuntaan sen mielestä. Olisipa kyllä kätevää, jos voisi tuonkin ohjauksen noin päin sille opettaa, tosin en tiedä miten se sitten erottelisi tämän ja vippauksen välillä? Ei varmaan oikein mitenkään.

Pitsin kanssa aloitetaan nyt tekniikkatreenit, enkä siis tarkoita ohjaustekniikoita. Haluan sen kontakteista ja pujottelusta entistäkin varmemmat ja nopeammat. SM-kisoissa nähty pujottelun sijoittelu a) putken kylkeä kohti b) putken sisäänmenon viereen varmaan tulee toistumaan kisaradoilla lähikuukausina.

Tekniikkajuttuja tehtiin Pitskan kanssa sunnuntaiaamuna, ja sepäs olikin pätevä! Pujottelua teki aivan itsekseen kivasti minun jäädessä taakse, A sujui, samoin puomi. Lisäksi tehtiin vippaus molempiin suuntiin ja putkiin irtoamista. Tämmöinen vähän kaikkea -treeni tuntui sopivan pitskalle, kun ei tarvinnut hinkuttaa samoja juttuja uudestaan ja uudestaan.

Penni teki rataa, ja oli tosi näppärä! Keskittymisessä ehkä olisi ollut parantamisen varaa. Simpukkalelusta se tietenkin tykkäsi kovasti.

Yritän saada jotain videota taas tänne pitkästä aikaa, katsotaan mitä keksitään!