tiistai 28. tammikuuta 2014

Uusia aksaoppeja

Maanantain treeneissä oli sangen juhlava tunnelma, kun sekä Pitsi että hiljattain kolmosluokkaan noussut Hertta tarjosivat kakkua kumpikin. Alkaa pian toppahousut kiristää koko ryhmällä, totesinkin, että pitäisi olla huonommat treenikamut, muuten pääsee kohta lihomaan! Yhteishengen luomiseen nuo kakkukestit kuitenkin ovat hyvä keino, kiva juhlia saavutuksia kaveriporukalla.

Rata oli taattua laatua, heti alkuunsa päästiin opettelemaan uutta ohjausta, siis sylivekkiä. Hiukan jännitti kyseinen homma, me ollaan aika paljon panostettu takaakiertoihin lähiaikoina, ja  liika liike siivekettä kohti pyöräyttää Pitsin nopeasti taakse. Tässä siis piti saada koira asemoitua oikein jo lähestymisvaiheessa, jotta hyppy suuntautuisi optimaaliseen suuntaan. Onneksi koira teki jo alussa oikein, ja päästiin palkkaamaan heti oikeista suorituksista. Täytyy varmaan yrittää pienentää sekaannuksen riskiä keksimällä jokin jippo tähän ohjaukseen (käsi alemmas?), nyt ainakin koiran nimen sanominen toi sen lähelle kättä aika kivasti.

Toinen uutuus tällä treenikerralla oli pöytä. Eipä ole Pitsin kanssa ennen tullut vastaan, mutta onhan se hyvä opettaa jo kisauransakin aloittaneelle koiralle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Pitsi ihmetteli ensin koko juttua vähän, mutta kun käytin samaa käskyä kuin puomilla (kiipee), se hoksasi esteen jujun. Paikallaan se kyllä pysyy kohtalaisesti, etenkin nyt kun sai siitä välillä palkkaakin. Pöytä on mielestäni vähän turha este, ja onneksi tuomarit tuntuvat olevat pääsääntöisesti samaa mieltä, virallisissa kisoissa se on tullut vastaan vain kerran (3lkan agirata Janakkalassa viime kesänä).



Muuten olikin sitten koiralla ilmeisesti missivaihde jäänyt vähän päälle, korvasta korvaan kävi välillä sen verran kova pohjoistuuli, ettei meinannut edes perusasento meidän muotovaliolta alkuun onnistua! Pieni kurinpalautus lienee siis paikallaan, tiedän ainakin, mitä iltaruokien kanssa puuhaillaan seuraavat viikot.

Ruuista puheen ollen, Pitsi sai niin eksoottisen ruokasäkin valioitumislahjaksi että huhhuh! Sapuskan merkkiä en nyt tähän hätään muista, mutta se sisälsi mm. riisiä, lammasta ja viherhuulisimpukkaa. Kyllä, luit oikein. Hieman epäillen lastasin kyseisiä nappuloita koirien kuppeihin eilen illalla tavanomaisen Belcandon kaveriksi, ja hupsis, simpukkanappulat hävisivät tuulenvarjoon heti ensimmäisinä. Erikoista porukkaa!

Tänään Pitsi sai myös postissa valiodiplomin ja suurensuuren ruusukkeen, jonka mies ystävällisesti tilasi sille Showlinkin verkkokaupasta. Diplomi on kyllä komea, hieno idea laittaa siihen kauniit maalaukset kotimaisista roduista. Eikä tuo ruusukekaan ainakaan vaatimaton ole!


Hallille pitäisi ehtiä treenailemaan, Pennikin kaipaisi muutakin tekemistä kuin lenkkiä ja doboa. Tai doboa se nyt tykkäisi tehdä vaikka joka päivä, siinä saa sapuskaa! Kisojakin pitäisi katsella. Seuraava varsinainen etappi on kuitenkin 15.2. Elina Jänesniemen treeni Kaarinassa, sitä odotan innolla!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Valkosuklaakääpiöpinseri

Pitsi järkkäsi tänään valiokahvit muutamille paikallisille koirakamuille. Aiempaa kokemusta meillä ei vastaavasta tilaisuudesta ollut, mutta todettiin, että hyvä kakku varmaan korvaa puuttuvan protokollan, ja pyöräytin siis sacherkakun Kinuskikissan ohjeella. Tarkoitus ei ole siirtyä leivontablogiksi, mutta sen verran täytyy mainostaa, että kyseisen sivuston ohjeet ovat juuri niin hyviä ja simppeleitä, että tämmöinen hieman tumpelompikin leipuri saa niillä oikein maukkaat sortit pöytään.

Kakun päälle taiteilin valkosuklaasta kääpiöpinserin, sekä tietty koiran nimen ja uuden tittelin. Homma sujui näppärästi leivipaperille mallin mukaan pursottaen, kuvion annettiin jäätyä pakastimesssa ja lopuksi se siirrettiin nopeasti mutta varovaisesti kakun päälle. Jälki ei ole maailman siisteintä, mutta haroitus tehnee mestarin tässäkin lajissa.


Koirat eivät tietenkään kakkua saaneet (eihän siinä ollutkaan kuin n. 3/4 kg tummaa suklaata), vaan herkuttelivat eilen juustohampurilaisilla. Hirmuisen epäterveellistä, eikä lainkaan koirille soveltuvaa ravintoa, mutta so what. Pitää niillekin jotain spesiaalia joskus tarjota, ja hampparit näyttävät niille maistuvan suolakurkkuineen päivineen. Meidän koirat eivät näitä aniharvoin ahmittuja hampurilaisia lukuun ottamatta saa ihmisten ruokaa lainkaan, joten se kerran tai pari vuodessa kohdalle osuva mäkkisafka on niille varsinaista gourmeta. Ja ei, niillä ei edelleenkään mene maha sekaisin, sen verran hyvin ovat itsensä sammakonraadoilla ja lapsen kakkavaipoilla siedättäneet (meneeköhän mäkkärin ruoka näiden kanssa samaan kategoriaan?).

Oli hirveän hauskaa kokoontua koirakamujen kanssa kerrankin kiireettä jutustelemaan ja herkuttelemaan, lämmin kiitos kaikille kävijöille sekä meitä muuten onnitelleille tai muistaneille!


P.s. Huomisiin agitreeneihin Pitsi aikoo viedä mutakakun ja kaffetta, eli älkää peljätkö, kukaan ei jää ilman, eikä ainakaan pääse laihtumaan!



tiistai 21. tammikuuta 2014

Se surullisenkuuluisa SERT

Kuten aika moni Facebookista ehtikin lukea, viime päivät ovat menneet melkoisen hässäkän vallassa. Olen saanut monia kyselyjä koskien sunnuntaisen Turku kv:n tapahtumia, tai oikeastaan kyse on siitä yhdestä SERTistä, joka näyttelyssä eräälle kääpiöpinserinartulle jaettiin. Arvostan suuresti sitä, että ihmiset ovat kysyneet asiasta suoraan minulta, eivätkä vain kuiskineet selän takana, kiitos siitä!

Koska tutkimusten mukaan 90% ihmisistä jaksaa lukea vain ensimmäiset kymmenen riviä, menen suoraan asiaan, lukekoot loppuun, ken haluaa.

Näyttelyssä tapahtui seuraavaa:
Paras narttu -kehässä SERT jaettiin koiralle (PN 2), joka ei näyttelysääntöjen mukaan olisi saanut sitä vastaanottaa. Kyseisellä koiralla siis oli jo Suomen muotovalion arvoon oikeuttavat näyttelytulokset kasassa. Soitin asiasta maanantaiaamuna Kennelliittoon, ja tänään tiistaina SERT siirrettiin vara-sertin saaneelle koiralle, siis meidän Pitsille (PN 3). Tämä oli Pitsin neljäs SERT, ja ensimmäinen yli 24 kk iässä saatu, joten tällä SERTillä Pitsi valioitui 2 vuoden 15 päivän iässä ensimmäisestä mahdollisesta näyttelystään. Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Tapahtunut virhe valkeni minulle vasta kotona näyttelypäivän iltana, kun eräs avulias, ihana ihminen siitä rohkeasti huomautti (ISO KIITOS vielä kerran!). Ei sitä nyt normaalisti tule selailtua jalostustietokantaa kesken näyttelypäivän, ja tarkisteltua sieltä minkälaisia tuloksia kenenkin koira on saanut, eikä meillä ollut mitään syytä epäillä tilanteen oikeellisuutta. Kokeneemmilta harrastajilta ja Pitsin kasvattajalta saamani avun kautta vyyhti lähti selviämään, ja tosiaan tänään ovat jo näyttelyn oikeat tulokset näkyvissä jalostustietojärjestelmässä.

Miksi näin sitten pääsi käymään? Sitä minäkin ihmettelen! Pitsin edelle sijoittuneen koiran handleri vaikutti palkintoja jaettaessa kovin epävarmalta SERTin suhteen, melkein jo kieltäytyi, mutta kun äänekäs huutokuoro kehän laidalla auliisti ilmoitti, että saa ottaa, niin hän otti. Ja kehäsihteeri antoi. Kehäsihteeriä ei voi tilanteesta syyttää, hän toimi saamansa virheellisen tiedon valossa. Miksi sitten huutokuoro, johon koiran kasvattajakin kuulemma lukeutui, halusi nolata tämän handleriraukan, ja yrittää saada koiralle SERTin, vaikka varmasti kokeneina harrastajina tiesivät, ettei se sitä saisi ottaa? Tässäpä meillä toinen ihmetyksen aihe! Mikäli tarkoituksena oli estää Pitsin valioituminen, oli yritys heti alkuunsa tuhoon tuomittu. Kennelliitto nimittäin (ylläri!) tarkistaa kaikki tulokset automaattisesti ennen niiden päätymistä jalostustietojärjestelmään, ja virhe olisi todennäköisesti huomattu viimeistään tässä vaiheessa.

Jos tempauksen tarkoituksena oli kiusanteko ja mielipahan aiheuttaminen, siinä he ainakin väliaikaisesti minun kohdallani onnistuivat. Kuten kaikki paikalla olleet varmasti huomasivat, luulin ensin PN-kehässä, että Pitsi valioitui, olihan se palkintopallilla kahden valioluokan koiran jälkeen. Pettymys oli kova, kun käteen lyötiinkin se vaaleansininen rusetti (missä lienevät meidän sinivalkoinen & punavihreä rusetti?). Kurjinta koko sopassa on se, että nyt emme päässeet oman tiimin kesken juhlistamaan sunnuntaina uutta valiota, emme ottaneet kuvia koirasta ja FI MVA -ruusukkeesta näyttelyn valokuvauspaikalla, enkä saanut tuulettaa koirani upeaa menestystä kehässä! Sitähän varten kai tuloksia hankitaan, että niistä voisi iloita, ja ilon jakaa ystävien kanssa? Kerrankin olisi ollut tilaisuus vetää epäsuomalaiseen tapaan pieni voitontanssi ja halailla ihanaa, vastavalioitunutta koiraa, ja ehkä vähän sen paikalla ollutta kasvattajaakin. Winter Dog Show on suuri, perinteikäs näyttely, jossa menestyminen on mielestäni juhlistamisen arvoinen asia.


Voitontanssi suoritettiin sitten tänään iltapäivällä meidän keittiössä täällä Porissa, kun kennelliiton meili koneelle kilahti. Hetkeä myöhemmin alkoikin tulvia onnitteluja, ja ilta on mennyt varsinaisessa valiohuumassa. Pitsi aikoo juhlistaa valioitumistaan mm. syömällä pekonihampurilaisen ja tarjoamalla kakkukahvit ensi maanantain agitreeneissä treeniryhmäläisille, kakkutoiveita otetaan vastaan! Muuten se vaikuttaa olevan nimensä eteen pian tupsahtavasta tittelistä autuaan tietämätön, ja toimii kuten ennenkin, halailee nimittäin tälläkin hetkellä villasukkaa pesäkolossaan varsin onnellisen oloisena.



Jos jollekin jäi vielä jotakin epäselvää, tai asia muuten kiinnostaa enemmän, niin minuun voi ihan rohkeasti ottaa yhteyttä. Olen varsin säyseä ihminen, ja puremiskynnykseni on sangen korkea. Minut tavoittaa esim. Facebookissa yksityisviestitse, tai vaikkapa sähköpostitse osoitteesta poystihenna @ gmail.com (jätä välit pois).

Ja tosiaan, minä ihan sydämestäni haluan uskoa ihmisten hyvyyteen ja toivon ihan todella, että kaikki oli vain väärinkäsitystä. Ihan oikeasti.




P.s. Pitsi kävi muuten lauantaina oman seuran agilityepiksissä, ja voitti avoimen luokan, jee! A-este toimi moitteettomasti, kuten oikeastaan suurin piirtein kaikki muukin, ja kivaa oli. Videon laitan, jahka ehdin. Ei muuta kuin kisakalenteria selaamaan! :)






maanantai 6. tammikuuta 2014

Agivuosi korkattu kelvollisesti!

Kauan kauhulla odotettu Pitsin kisauran korkkaus tapahtui eilen, kukaan ei kuollut, eikä kattokaan pudonnut niskaan. Etukäteisfiiliksistä tosin olisi jotain tämänsuuntaista voinut uumoilla, mutta itse kisapäivänä oma pää pysyi kasassa harvinaisen hyvin, eikä koirakaan paineistunut kisatilanteesta ihan hirveästi.

Agiratoja pisteltiin menemään kolme kappaletta, tuloksilla 5 (keppi), 10 (keppi, kielto) ja HYL. Odotukset eivät olleet korkealla, koska torstain kenraaliharjoituksessa Pitsi päätti pompata A-esteen kontaktikehikon yli viisi kertaa. Ärsytti, harmitti ja ihmetytti, sehän on ollut yksi niistä varmimmista jutuista, jotka tuo koira osaa, onhan sitä nyt vuosi jo harjoiteltu! Luulisin, että yhtäkkinen "osaamattomuus" ei ole oikeasti osaamattomuutta, vaan koordinaation puutetta, koiran vauhti on viime aikoina kasvanut, eikä rytmi esteellä ole enää sama kuin silloin, kun kehikkoon osumista alun perin harjoiteltiin. Siis back to the drawing board, eli kehikkoa ja naksutinta kehiin, eiköhän se siitä. Jos ei, niin sitten pitää keksiä jotain muuta, pysäytyskontaktia en sille aio nyt ruveta vaihtamaan!

Ekalla radalla tapahtui jotain niin omituista, etten vielä startin jälkeenkään meinannut uskoa sitä todeksi; Pitsi otti varaslähdön! Miten ihmeessä!? Olin niin järkyttynyt, että lähdin ohjaamaan rataa varaslähdöstä huolimatta, ja kepeille tietenkin rynnistettiin niin hallitsemattomassa kaaoksessa, että toka keppiväli meni pitkäksi siitä 5. Korjasin, ja nollilla päästiin rata loppuun, A-este oli kamalaa katsottavaa, mutta ilmeisesti jokin varvas sinne kontaktille kuitenkin osui. Keinu sujui hyvin, puomi oli aivan täydellinen ja todella nopea, kuten muillakin radoilla. Vitosella pääsi kuitenkin vielä kolmannelle sijalle, osallistujia taisi olla 9 kappaletta.

Tokalla radalla alku ja loppu sujuivat hyvin, puoliväli olikin sitten jotain muuta. Lähdössä Pitsi istui kuin syntinen kirkossa, paikallaan, mutta kiemurrellen. Sen ekan startin varastus taisi vaan johtua jännän tilanteen aiheuttamista paineista, ja olin kuitenkin silloin kävelemässä aika kauas ja vieläpä muurin taakse, jolloin tietenkin katosin koiran näkökentästä hetkeksi. Jos se olisi varastanut uudelleen, olisin vienyt sen kylmästi pois radalta. Vaikka se on kiltti ja lempeä otus, se on samalla kuitenkin niin tyypillinen rotunsa edustaja, että pieni periksi antaminen olisi todennäköisesti kostautunut vielä pitkään.

Tokalla radalla siis pieleen meni A-este, ja omituisesti pujottelu. Vauhti ja into olivat niin kovat, ettei koira malttanut ajatella tekemisiään, ja töpeksi pujottelun kahdesti. Lisäksi hiukan riskaabeliin paikkaan laitettu rengas sujui täydellisesti, ja siitä innostuneena kehuin koiraa, joka sitten luuli saavansa namia, ja teki kiellon renkaan jälkeiselle esteelle. Eli koirakko, joka ei yleensä koskaan tee virhettä kepeillä, kontakteilla eikä ainakaan lähdössä, onnistui sössimään nämä kaikki kolme samoissa kisoissa. Pitäisi varmaan olla ihan kauhistunut ja masentunut, mutten jotenkin jaksa, koira on nuori ja kisatilanne vielä uusi asia, ja oli radoissa paljon hyvääkin. Virhepisteitä tuli tältä toiselta radalta 10 + yliaikaa, mutta jollain ihmeen konstilla sekin oikeutti kolmanteen sijaan. Palkintoina saatiin kummastakin startista Oriflamen shampoita yms. tuotteita, ihan kiva palkinto kun tarpeeseen tulee (kyllä, myös me peseydymme aika ajoin), mutta ehkä jokin rusetti olisi kuitenkin ollut kivampi muisto pinsurin ekoista starteista.

Kolmannellakin radalla lähtötilanne meni kuten piti, mutta mokasin itse pitkän etäisyyden kolmoshypyn ja nelosputken välillä, koira meni juuri sinne minne ohjattiinkin, eli putken väärään päähän. Toisaalta ihan hyvä, koska päästiin harjoittelemaan asioita loppuradan ajan ilman suorituspaineita. A-este oli inasen parempi, koira sentään jarrutti harjalla ja yritti tehdä kontaktin oikein. Nyt pujottelukin sujui, ja siitä riemastuneena (sekä myöhästyneestä valssista hämääntyneenä) Pitsi sai rakettikohtauksen ja suoritti parit omavalintaiset esteet vielä radan puolivälin jälkeen. No, ehkäpä olen tästä viisastuneena ajoissa sen valssini kanssa sitten ensi kerralla.



Ongelmia siis tuottivat tänään se A, sekä maltin säilyttäminen kisavireessä. Pujotella tuo koira osaa, sen voi todistaa kuka vain meidän kanssa treenannut, eikä se varastelukaan ole oikein koiralle tyypillistä toimintaa. Kisatilanne on vähän jännä, ehkä sekin teki osansa, että kotihallissa nyt vaan on aina vähän tavallista hauskempaa. Positiivisesti olen yllättynyt sekä koiran vauhdista, että siitä puomista, enpä muista koska se olisi niin lujaa juossut puomilla, että itsekin joutuu pistämään vipinää kinttuun ehtiäkseen kontaktille ajoissa! Pitsillä oli kivaa, se oli iloinen ja reipas ja nopea, eli ihan oikeassa fiiliksessä sen puolesta. Lisäksi se jaksoi kaikki kolme starttia odotteluineen yllättävän hyvin. Tekniset asiat kun saadaan kuntoon, niin päästään pitämään radalla hauskaa!

Iltapäiväksi koirat pääsivät kotiin lepäilemään, ja jatkoin itse kisatalkoissa kuuluttajan hommissa. 2-luokassa omat treenikaverit pärjäsivätkin niin hienosti, että kuuluttajan oli välillä vaikea hillitä riemunkiljahduksiaan, ne kun eivät mikkiin huudeltuina taida kuulostaa kovin hyviltä. Hienoja tuloksia tekivät ainakin Jonna ja Hertta, Inka ja Piske sekä Reija ja Rico, onnittelut niistä heille!


P.s. Hiukan täytyy kyllä omaa seuraa kehaista, kaikki kisajärjestelyt sujuivat hienosti, aikataulu piti, ja kisat päättyivät puolisen tuntia etuajassa! Radanrakennus oli ripeää ja tulospalvelu pelasi salamannopeasti uusista säännöistä (vkt vahvistaa tulokset) huolimatta! Kyllä me vaan ollaan hyviä järjestämään kisoja!