Minä

Mökillä syyskuussa 2012
Olen kolmekymppinen koiraharrastaja, joka asustaa laumansa kera Porissa. Harrastan koirieni kanssa agilityä, näyttelyitä, mejää ja canicrossia, myös dobo-pallon päällä tykkäämme keikkua kukin vuorollamme. Olen harrastusten suhteen varsin ennakkoluuloton! Blogissa kirjoitan treeneistä, kisoista, näyttelyistä, retkistä ja koiramaailman ilmiöistä, mistä nyt milloinkin huvittaa kirjoittaa. Blogin tarkoitus on lähinnä toimia suunnitelmallisen harjoittelun tukena ja jakaa puuhiamme koirakavereiden kanssa, mutta saavat sen välityksellä toki muutkin elämäämme tutustua.

Yritän laitella blogiin kuvia ja videoita, editointiohjelman kanssa näpräily on varsin viihdyttävää. Mitään järkkärikameraa minulla ei tietenkään ole, saatte tyytyä kännykkäräpsyihin.  Treenaan paljon yksin, ja kuvaan suorituksia kännykällä videolle, joten joskus niitä treenivideoita päätyy tänne blogiinkin, joskus poistelen ne puhelimesta saman tien.

Onnistunut kisareissu Maalahteen Pennin (vas) ja Pitsin (oik) kanssa 21.1.2017.
Olen koiraperheen lapsi, ja siis oppinut uittamaan pääsiäistipuja koirien vesikupissa, istumaan näyttelykehän laidalla ja nyppimään koirankarvoja margariinipaketista jo varhaisella iällä. Ensimmäinen ikioma koirani oli kodinvaihtaja-papillon Eppu, joka valitettavasti menehtyi 5-vuotiaana toisen koiran hyökkäyksestä saamiinsa vammoihin. Eppu oli kummallinen pieni otus, jota elämä (ja aiempi omistaja) oli aina vähän potkinut päähän, mutta sen kanssa muutin pois lapsuudenkodistani ja myöhemmin myös synnyinmaastani. Pari vuotta Epun kuoleman jälkeen kypsyttelin ajatusta "pienestä, mustasta ja lyhytkarvaisesta" koirasta, ja kun elämäntilanne oli sopiva, hankittiin taloon Humblepup-kennelistä kääpiöpinserinarttu Penni (Humblepup Goldie). Vailla suurempia tavoitteita hankittu Penni on osoittautunut keskinkertaiseksi näyttelykoiraksi, mutta sitäkin innokkaammaksi agiliitäjäksi, joten sen harrastelu painottuu agilityyn. Pennin ollessa kolmevuotias tarjoutui monen mutkan kautta mahdollisuus toisen koiran hankintaan, ja Penni sai siis kaverikseen A'dreams-kennelistä  kääpiöpinserinarttu Pitsin (A'dreams Black Katinka). Sen hankintaan vaikuttivat sekä agility- että näyttelyharrastus. Näyttelypuolella Pitsi on lunastanut odotuksensa hienosti, ja agilityssäkin se vaikuttaa melkoisen tehokkaalta pikku pakkaukselta.

Agility vei mennessään siinä määrin, että ajankohtaiseksi tuli lajiin sopivan harrastuskoiran hankkiminen. Pitkän odotuksen jälkeen sain vihdoin mahdollisuuden oman mudin hankintaan, ja Polkka-mudi (Take One Just Like Magic) saapui laumaamme tammikuussa 2017.
Pitsin kanssa Mynämäellä toukokuussa 2013

Agissa edustan West Coast Agility Teamia, sen lisäksi kuulun Suomen Kennelliittoon ja Suomen Kääpiöpinserit ry:hyn.



Otan mielelläni vastaan palautetta blogista, ja kirjoitan aika ajoin myös aiheista, joita lukijat ovat toivoneet. En kuitenkaan koskaan kirjoita muista ihmisistä tai heidän tekemisistään saati koiristaan, vaan keskityn siihen, mihin soisin muidenkin koiraharrastajien keskittyvän; omien koirien kanssa puuhailuun.


Henna Pöysti

poystihenna (at) gmail.com




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti