maanantai 28. maaliskuuta 2016

Hyppynollaa pukkaa

Tänään kisailtiin Pennin kanssa siellä TAMSKin uudessa, hienossa hallissa, eikä se SM-nollatili kyllä karttunut yhtään. Tai siis saatiin me yksi hyppynolla, mutta niitähän meillä on jo vaikka kuinka, kolmea aginollaa se vielä pyytää, että osallistumisoikeus SM-kisoihin on plakkarissa.

Halli oli uusi ja hieno, ja erittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Pohja oli toisessa päässä ilmeisesti Jutagrass, joka nyt on meille aivan unelma, ja toisessa päässä inasen liukkaampi ja vähemmän joustava tavallinen keinonurmi. Lämmitetyt vessatkin löytyivät pihasta, ja kaikki toimi aika hienosti, kuten TAMSKin kisoissa yeensä. Tänne tullaan siis mieluusti uudestaankin.

Eka rata meillä oli Muotkan agirata, joka meni oikeastaan aika hienosti, mitä nyt keinulla tuli virhe. Pennillä on muutenkin ollut kiire keinulta pois aina välillä, ja nyt se tuli sieltä jo todella aikaisin sivuun. Keinu oli hirmu hidas, ja siinä oli kevyillä koirilla muutenkin ongelmia tänään. Tällä radalla haastava kepeillemeno onnistui hienosti, puomi toimi, ja lopun persjättökuvio sujui varsin mallikkaasti. HYL, koska uusin keinun.



Toka rata oli Mujusen hyppäri, johon kuului mm. neljä suoraa putkea ja varsin erikoinen kepeille meno. Kepeille päästiin oikein, ja niiden jälkeisestä takaakiertohässäkästäkin selvittiin. Putkilla vedätin aika rohkeasti, ja lopun persjättöön ehdin hyvin. Vikalla putkella Pennillä meni hetkeksi mamma hukkaan, mutta onneksi se löysi ohjaajan ja päätyi siis nollilla maaliin.



Viimeisellä agiradalla olin superhuolellinen A:n kanssa, samoin keinun, ja vaikea kepeillemenokin onnistui puolivalssin kautta, mutta Pennipä lopetti pujottelun kesken. Siitä sitten suihkittiin puhtaasti loppuun, puomin kontaktin se otti, muttei pysännyt, joten palautin sen sinne.



Kaikki kolme rataa olivat sujuvia ja vauhdikkaita, ja Penni hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna kotikisoissa, hieronnasta oli siis hyötyä. Nyt vaan ei oikein jaksa iloa repiä siitä, että sitä aginollaa ei taaskaan saatu, niin pienestä se oli kiinni, mutta ei. On tässä vielä pari kuukautta aikaa, pitää siis kääntyä kisakalenteri puoleen ja suunnitella huolellisesti.

Niin ja oli meillä myös turistikoira Pitsi mukana, sen olisi mielestään pitänyt päästä radallekin, vaikka juuri eilen treenasi varsin hienosti rataa seuran treeneissä.

Turisti-Pitsi, joka yritti syödä toisten voileivät.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Liki ei killat ko Raumal

Huhhuh, kuusi rataa juostu vähän reilussa kahdessa tunnissa, saattaapi olla, että tapojeni vastaisesti venyttelen tänään! Saman säkäluokan kaikki radat juostiin peräjälkeen, joten palautumisaika jäi vähän vähäiseksi ratojen välissä, ja muutenkin tuntui kiirettä pitävän.

Kisapaikka oli siis tuttu halli Noormarkussa, olihan sentään kotikisoista kyse. Tuomarina meillä mineillä oli Johanna Wüthrich, jonka radat olivat olikein kivat ja nimenomaan mineille passelit.

Urakka aloitettiin hyppärillä, ja Pennipä tykitti heti oikein mainion nollan etenemällä 4,11 m/s. Tein muutaman rohkean persjätön, ja liikuin mielestäni ihan kohtalaisesti itsekin. Pitsikin teki muuten puhtaan radan, mutta unohdin pujottelua edeltävälle hypylle suunnittelemani puolivalssin, ja sehän pujahti tokaan keppiväliin. Uudella yrityksellä homma kuitenkin luonasi, ja onnistuipa se persjättökin aika kivasti sinne keppien jälkeen. Siis Pennille nolla, sij. 9/30, Pitsille 5.




Tokalla agiradalla Pennin puomi toimi, jee! Tahkoamisesta on siis ollut hyötyä! Harmi vaan, että hosuin itse A-esteellä ja vapautin liian aikaisin, plaah. Muuten ihan ok rata, ei ihan niin hyvä fiilis kuin hyppärillä, mutta kelpo menoa kuitenkin. Pitsi yllätti, ja pyöräytti tästä nollan, jee! Siis Pitsin eka aginolla kolmosista kirjaan. A:n kontakti oli vähän siinä ja siinä, ja keppejä edeltävän vastakäännöksen tein liian myöhään, mutta pääosin olen rataan tyytyväinen.



Kolmannella radalla alkoi jo vähän väsy painaa, ja rataantutustumisessakin tuli kiire. Viiden minuutin tutustuminen alkoi heti kun numerot oli lyöty paikoilleen, ja käsitys radasta ja keskeneräiseksi. Pennin rata alkoi hyvin ja vauhdikkaasti, mutta yhteen takaakiertoon se lasahti niin hirveää vauhtia, etten ehtinyt asemoitua valmiiksi, ja hyllyhän siitä tuli. Pitsi hyppäsi A:n kontaktin, ja ohjasin sen väärin takanurkan hyppypätkällä, piti tehdä takaakiertovalssi ja teinkin jostain syystä vastakäännöksen. No, kyllä niitä nollia jo tehtiinkin, ja kumpikin koira selvitti radan alkuvaiheen rengashaasteen virheittä. Siinä piti siis jättää koiraa vähän yksin tekemään rengasta ja kiirehtiä edelle valssiin, ei ongelmia tässä. Pennin puomi toimi tälläkin radalla, jee! Kummallekin siis HYL.

Harmittaa toki jälleen tuo melkein nolla, oma moka kun sähläsin. No, jospa nyt olis kaikki mahdolliset virheet tehty, ja pian päästäisiin jo niitä nollia lätkimään kirjaan... Hierontaa tai fyssaria pitää kyllä saada tähän väliin, kumpikin koira hyppäsi mielestäni huonosti tänään. Päivän iloisin asia oli kuitenkin se, että Pitsi oli onnesta soikea päästessään kisailemaan! Ei ehtinyt kytätä tuomaria, eikä mitään muutakaan, kova hinku oli radalle, eikä tarvinut käskeä istumaan kahta kertaa, niin kiire oli radalle päästä, että pylly tipahti nurmeen heti ekalla kehotuksella! :)

Nollatilanne on siis sellainen, että Pennillä on 2 aginollaa ja 5 hyppynollaa sisältäen tuplan, Pitsillä nyt sitten yksi kumpaakin sorttia.

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Reissukoirat reissussa

Nyt on Lappeenrannan-turneelta kotiuduttu, ja pyykitkin melkein pesty. Retki oli monella tapaa onnistunut, seura oli mahtavaa, maisemat samoin, ja uusiinkin ihmisiin pääsin tutustumaan. Kisameininki oli Lappeessa rentoa ja mukavaa, metsästyskoiria näkyi radalla enemmän kuin tällä syrjällä Suomea. 9-ryhmän pikkukoirat loistivat poissaolollaan, ja show-kelpieitä näytti olevan poikkeuksellisen paljon.

Meillä oli kolme rataa, joista kaksi tuomaroi Sami Topra, yhden reissukaverimme eli Reetta Pirttikoski.

Pitsin eka rata oli muuten ok, mutta se vähän kyttäili tuomaria, ja oli puomilla hidas. A:lla se häiriintyi tuomarista siinä määrin, että jätti kontaktin ottamatta, siitä 5. Penni teki tällä radalla sen tutun melkein-nollan, eli pomppasi puomin kontaktin. Plaah. Pitsi 5, Penni HYL.

Tokalla radalla Pitsiä haittasi tuomari pujottelussa, mutta ihan hyvääkin pätkää tehtiin. Penni teki nollan, myös puomi oli ok, mutta saatiin yliaikaa 0,17 sekuntia. Kyllä ärsytti! Mutta ei voi mitään, varmistelin vähän liikaa, ja se sitten kostautui näin. Pitsi HYL, Penni ya-nolla.



Hyppärillä ajattelin että nyt vaan mennään eikä meinata, Pitsin hyppärin alku oli upea! Renkaalla varmistelin, ja siksi radan keskiosa oli vähän kökkö, mukaan lukien meikäläisen huonosti ajoitettu takanaleikkaus. Vauhtia Pitsillä oli 4,05 m/s, sijoitus oli 9/28. Pitsille  saatiin kuitenkin tästä eka kolmosten nolla kisakirjaan, jee! Penni kulki muuten hyvin, mutta viipyi ekassa putkessa vähän kauan, ja se sekoitti oman ajoitukseni pakkovalssissa. Koira siis hyppäsi kolmoshypyn väärin päin. Testasin kuitenkin itsenäistä rengasta Pennille, ja se onnistui yli odotusten! Eli ihan hyviäkin kohtia oli Pennin hyppärissä. Pitsi nolla, Penni HYL.






Iltaohjelmassa meillä oli ravintolassa käyntiä, juoruilua ja herkuttelua, eipä paljon hauskempaa olisi voinut olla! Ekana yönä tosin tuli hotellissa palohälytys, mutta sen oli kuulemma aiheuttanut joku huoneessaan tupakoinut känniääliö. Hotelli (Scandic Patria) oli muuten oikein koiraystävällinen, huoneessa oli siisti laminaattilattia, ja sieltä pääsi suoraan omasta ovesta hotellin sisäpihalle pikapisulle. Pinserit antaa 4/5, oli tullut 5, jos sen sisäpihalla asuneen oravan olisi saanut syödä...

Tästäkö pääsee sänkyyn? Ai eikö?

Aurinko lämmitti palvojiaan

Design-huonekalut haltuun hotellilla!

Kisahalli: sopivan kokoinen ja valoisa.

Syntisen hyvä suklaakakku, tätä edeltänyt sisäfile ei ehtinyt kameraa nähdä...

Lappeenrannan linnoitus

Pinsut linnoituksella, taustalla Saimaa.

Siellä se orava on. Se nauraa meille!



keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Viimeistelyt reerassa

Kumpikin koira on nyt viimeistelytreenannut viikonlopun kisareissua varten, kumpikin itselleen sopivalla tavalla.

Penni kävi sunnuntaina tekemässä kontaktitreenin seuran treeneissä. Se oli innokas ja tehokas, ja toimi pääasiassa hyvin. Saa nähdä miten sen kanssa käy lauantaina!

Pitsillä oli tänään Reetan treenit, ja kylläpäs olikin kivaa. Sitä sai ohjata rohkeasti ja ennakoiden, ja se teki töitä tosi näppärästi. Olen koko ajan pitänyt mielessä ne Teemu Linnan sanat sieltä joulukuun koulutuksesta, ei sitä koiraa tarvitse vahtia, anna sen mennä! Voi kunpa vaan uskaltaisin kisatilanteessakin antaa sen mennä, etenkin jos sille sattuu tosi vauhdikas ja sujuva päivä lauantaina.

Perjantaina siis suunnataan töiden jälkeen Lappeenrantaan, lauantaina kumpikin koira kisaa kolme rataa, ja sunnuntaina ollaan ihan turistina vaan. Yöpyminen tapahtuu jossakin hotellissa, ja iltaohjelmaakin on jo suunniteltu. Kiva pieni irtiotto arjesta!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Ratatreenin rata

Unohtui edellisessä mainita, minähän ne treenit järjestin, ja olin siis myös vastuussa ratasuunnittelusta. Olen nyt yrittänyt vähän sitäkin hommaa opetella, vaikka haastavalta se välillä tuntuu. Nyt, kun työkiireet pukkasivat päälle, tein kompromissin, ja käytin pohjana yhtä ikivanhaa 3lkan kisarataa. Muokkasin radasta helpomman, kuitenkin säilyttäen perusideat: putkijarrut ja suorien putkien tuoman vauhdin.


1-3
2-esteelle voi tehdä vastakäännöksen, niisto-persjätön tai kabai-sokkarin. Pitsi kääntyi tällä jälkimmäisellä tosi hyvin. Putkijarru pitää muistaa.

7-11
Rata rakentui halliin hiukan eri tavalla kuin tässä, mutta 8-esteelle piti edelleen törkätä, koira ei ota sitä ilmaiseksi. Tein itse kummallakin koiralla kokeilumielessä takaaleikkauksen 9-10 väliin, hyvin hakivat siitä putkeen.

11-14
Putkien väliin ehti hyvin persjättöön, kun ei tarvinnut saatella kovin pitkälle 11-putkeen. Hypyllä 13 ei edes tarvitse takaakiertoa tehdä, koira kaartaa esteen taakse itse, ja päällejuoksu riittää.

14-19
Tein tähän 14-hypylle takaakierron seinän puolelta, varmaan putken puolikin olisi mahdollinen. Taas pitää muistaa putkijarru.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Treenin ihanuutta

Joskus vaan kaikki sujuu. Esim. tänään!

Pennillä oli nollatreenin tavoitteena hyvä puomi. Nopealla ja oikealla suorituksella saisi heti palkan, ja näin kävi, olin tosi tyytyväinen! Videolla ylimääräistä kiljuntaa ja möyrimistä lelun kanssa.



Pitsi nyt vaan oli Pitsi. Tarviiko tästä muuta sanoa? Lopun pientä aivopierua lukuun ottamatta todella mallikas suoritus, tykkään edelleen tästä koirasta kuin hullu puurosta! Vaikka ei puurossakaan niin hirveesti vikaa taida olla...?



tiistai 1. maaliskuuta 2016

Flip ja flop

Viime keskiviikon Reetan treenit peruuntuivat, mutta sunnuntaina päästiin seuran treeneihin mukavan haastavalle ja tekniselle radalle. Kontakteista käytössä oli vain keinu, eikä keppejäkään ollut, mutta tekemistä kyllä piisasi.

Radalla oli varsin haastavia putken valikointikohtia, koska kaksi putkea oli sijoitettu suorastaan lusikka-asentoon keskenään. Tämä ratkaistiin flipillä, joka onnistui meiltä nappiin joka kerta, molemmista suunnista. Hyvä me! Pitsi oli tosi hyvin kuulolla, ja itselläkin ajoitukset osuivat kohdalleen.

Radan puolivälissä tehtiinkin sitten jaakotuksia oikein urakalla. Näissä ilmeni ongelmia, jotka johtuivat sekä meikäläisen ontuvasta tekniikasta, että huonosta ajoituksesta. Lisäksi en tuntunut oikein ensin tajuavan, että jaakotuksen ohjaamiseen vaikuttaa myös se, mitä tapahtuu ennen sitä jaakotusta. Tämä siis harjoituslistalle!

Treenistä on koostevideokin, kamera sijaitsi hiukan turhan alhaalla, mutta kyllä siitä jotain näkee. Loppun nollaveto oli muuten nolla, mutta Pitska pujahti neloshypyn ohi. Se sietää edelleen huonosti sitä kun vilkuilen esteitä, tätä on vaikea muistaa, kun Penni ei sitä edes huomaa.