keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tuunausta ja muuta pientä

Keli on taas pikkuisen pakkasen puolella, joten metsälenkeistä on otettu kaikki ilo irti. Pitsi tuossa nukkuu sievällä kerällä, Penni kuorsaa kuin rekkamies, sen verran rasittuneita he ovat tämän päivän retken jäljiltä.

Alennusmyynneistä sain jopa hankittua sen kauan kaipaamani toppatakin, sekä toppahousut, joissa on sivuissa koko matkalla vetoketjut. Kisoissa ja treeneissä kätevät! Housuista ei ole kuvaa, mutta takista on, se on mielestäni hirmuisen nätti:


Hankintojen lisäksi olen harrastanut tuunaamista, eli nypeksin Back on Track -takeistamme ne turhat perskolmiot pois ja tikkasin liepeisiin pienet käänteet. Tarkoituksena siis on, että kakka päätyy pinserin pyllystä suoraan maahan, ei takin sisäpintaan, kuten tähän asti.




Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, ensi viikolla onkin taas oikein ohjatut Reetan treenit, niistä siis juttua silloin. :)

maanantai 26. joulukuuta 2016

Katsaus vuoteen 2016

On tullut jälleen vuosikatsauksen aika. Tänä vuonna jätän humanistivitsit väliin, ja siirryn suoraan asiaan.

Pennin vuosi on ollut aivan uskomaton.

Alkuvuodesta tahittiin puomiongelman kanssa, mutta ahkeralla ja oikeanlaisella treenillä on päästy siinä asiassa aina vaan parempiin tuloksiin. Täysin tyytyväinen en varmaankaan ole koskaan, mutta kyllä se nyt joten kuten tuntuu toimivan. Huhtikuussa Penni sai SM-nollat kasaan, ja osallistui siis kesäkuussa tokaa kertaa elämässään SM-kisoihin.

Ennen SM:iä tehtiin kuitenkin ikimuistoinen reissu, eli eka kisamatka ulkomaille, kisattiin siis Pohjois-Ruotsissa Luleåssa kahtena päivänä. Yksi palkintosijakin saatiin, pääosassa oli tutustuminen paikalliseen kisakulttuuriin. Kokemus oli sen verran positiivinen, että reissu tuskin jää viimeiseksi laatuaan!

Palkintoporsas Luelåssa Ruotsissa.

SM:ät olivat Lahdessa, sää ei tällä kertaa oikein suosinut. Joukkueradalla Pema teki melkein nollan, mutta liukastui keinulta. Yksilöissä se hyppäsi heti tokan hypyn väärin päin, mutta mitäpä tuosta, reissu oli hauska ja ikimuistoinen!

SM-kisapaikka perjantaina, kun keli oli vielä upea.
Heinäkuun Agipitseiltä alkoi Pennin mieletön pärjäämisputki. Se avasi SM-nollatilinsä ja otti peräti kaksi top3-sijoitusta ihan isoissa koirakkomäärissä! Olin onnesta soikea, ja kuvittelin, että ei tämän paremmin voi enää mennä!

Team P Agipitsien kuvakehyskuvassa.
Kyllä voi! Elokuussa Penni teki koko kisauransa suurimman saavutuksen, ja otti Vaasassa nollavoiton ja SERT-A:n käynnistäen valiokellonsa. Olen vieläkin tästä reissusta onnellisen järkyttynyt ja järkyttävän onnellinen!

Sertityttö Vaasassa merenrannassa.


Tämän jälkeen tehtiin kotikisoissa tupla, ja sen jälkeen toinen syyskuun piirnimestaruuskisoissa Raumalla. Piirinmestisten tupla riitti peräti hopeasijaan kisassa, jossa oli ollut peräti 27 koirakkoa, hyvä me! Osasin uumoilla, että tuplaan on mahdollisuudet, mutta mitalista en osannut edes uneksia. Näissä kisoissa Penni myöskin täräytti itselleen SM-nollat täyteen vuoden 2017 kisoja varten.

Satakunnan kennelpiirin Piirm-hopeamitalisti vuosimallia 2016!


Loka-marraskuussa huilittiin ja tehtiin lisää nollia, myös pari vähemmän onnistunutta kisareissua mahtui mukaan. Joulukuussa kisailtiin ihan muuten vaan, ja saatiin yllättäen kolmas sija hyppärillä Seinäjoella. Vuoden viimeiset kisat olivat itsenäisyyspäivänä TAMSKilla.

Pennin tavoitteena oli tälle vuodelle saada varmistelu pois, ja parantaa nollaprosenttia. Näissä on todellakin onnistuttu! Meno on radalla enimmäkseen rentoa, ja nollia on tehty peräti 21 kpl (Ruotsissa tehty mukana laskuissa). Viime vuoden nollaprosentti meillä oli 22%, tänä vuonna se on peräti 34%. Ei varmaan huippuluokkaa sekään, mutta onhan siinä meille huikea 12 prosenttiyksikön nousu! Nollavarmuuden kasvusta kertoo sekin, että tänä vuonna me puksuteltiin Pennin kanssa peräti neljä tuplanollaa. Viime vuoden nopein etenemä oli Pennillä ollut 4,07 m/s hyppärillä, tänä vuonna se pisteli menemään nopeimmillaan 4,23 m/s ja vieläpä agiradalla!

En nyt oikein tiedä, miten summaisin Pennin vuoden muuten kuin sanomalla, että on se kova koira. En aio sanoa, että onhan se hidas ja plaaplaa, mutta silti pärjää aina välillä ja plaaplaa, vaan totean, että on se kyllä taitava ja kovapäinen kisakaveri, ja olen minäkin sitä oppinut kisatilanteissa ohjaamaan. Voi olla, että 2016 on Pennin hienoin kisavuosi ikinä, en aio sitä latistaa pyytelemällä anteeksi tai nöyristelemällä. Nopein nolla voittaa, ja joskus se vaan on joku muu kuin se ennakkosuosikki. Nöyrin mielin silti jatkan tästä eteenpäin, sen verran haastavaa on Pemun kanssa kisaaminen ollut ennen tätä uskomatonta kautta, että pienikin menestys sen kanssa maistuu todella makealta. Tavoitteena meillä on jatkaa samaan malliin, tehdä rohkeita ja nopeita ratoja ja runsaasti nollia!

Penni harrasteli tänäkin vuonna verijälkeä, mutta kokeeseen ei uskaltauduttu vieläkään. Osansa oli toki koemaksuillakin, valmiin jäljen koe kun kustantaa satasen. Jospa ensi kesänä sitten?


Pitsin kausi ei ole tuloksellisesti ollut aivan yhtä huikea kuin Pennin, mutta on sekin ottanut valtavia edistysaskeleita kisaamisen suhteen!

Maaliskuussa Pitsi teki ensin ekan 3lkan nollansa Lappeenrannassa, ja sitten tykitti kotikisoissa tuplan tuupaten meikäläisen ekaa kertaa ikinä palkintopallille kolmosissa. Kaksi kolmossijaa samoissa kisoissa valoi uskoa ohjaajaan, ekaa kertaa pitkästä aikaa tuntui, että on tässä touhussa jotain järkeäkin!

Pieni koira, suuret palkintopussukat
Pikku hiljaa uskalsin laajentaa Pitsin "kisareviiriä", ja onnistumisia koettiin mm. ATT:n kisoissa yksittäisten nollien muodossa.

Kesällä Pitsi ei kisannut, mutta syksyllä se ponkaisi jälleen varsin sujuville radoille. A-esteen kanssa on ollut pientä ongelmaa, mutta emme anna sen masentaa itseämme. Sijoituksia Pitsi ei kerännyt enää loppuvuodesta, mutta sitäkin onnistuneempia suorituksia. Kisaamaan päästiin Seinäjoella, Maalahdessa ja jopa TSAU:n hallissa kahden radan kisoissa, koiran pysyen koko ajan rentona!

Pitsin tavoite tälle vuodelle on ollut saada kisasuorituksista sujuvia ja rentoja, ja siinä ollaan onnistuttu. Myös korkea nollaprosentti on ollut tavoitteissa, mutta siihen ei oikein olla kyllä päästy. Nollia Pitsi on tehnyt tänä vuonna 7 kpl, nollaprosentin ollessa 29%. No, ei huono sekään, mutta ilman A:n kontaktivirheitä oltaisiin varmaankin lähellä 50%:ia.

Ensi kaudella Pitsin tavoite on saada nollaprosentti ylös, eli vihdoin ja viimein A-este toimimaan. Siihen saadaankin apuja heti tammikuussa Iida Vakkurin juoksariseminaarista. Tulostavoitteena Pitsillä on päästä kolmen parhaan joukkoon mahdollisimman usein silloin, kun nolla napsahtaa. Ilman tätä A-ongelmaa asettaisin Pitsin tavoitteeksi sertin, mutta niin kauan kuin homma toimii osittain tuurilla, on mielestäni turha kurkotella kuuseen.

Pitsillä ei verijälkihommat oikein sujuneet tänä vuonna, se otti jopa hiukan takapakkia. Täytyy panostaa tähän ensi kesänä.

Pitsi saa jatkaa Turun suunnalla valmentautumista ensi vuonna, toivottavasti kuukausiyksärien merkeissä. En tiedä kumpi näistä on nyt ykköskoiran virassa, kun Penni vaan tuntuu pärjäävän paremmin, mutta Pitsin kanssa treenatessa opin itse enemmän uusia asioita.



Monta kisakautta olen jaksanut puurtaa sekä Pennin että Pitsin kanssa ilman varsinaista tuloksellista menestystä. Monesti olen myös pohtinut, onko tässä mitään järkeä, kun mielestäsi ihan hyvän nollan jälkeen olet sijalla 16, tai mikä pahinta, yliajalla. Tämä kisakausi on vihdoin osoittanut, että kyllä mekin joskus pärjätään, ja kyllä meidänkin kova työ ja ahkera harjoittelu joskus palkitaan. Menestykseen tarvitaan työn ja taidon lisäksi myös pieni ripaus tuuria, varsinkin tässä lajissa, ja sitäkin meille on tänä vuonna osunut aika ajoin.

Vuodelta 2017 odotan uusia tuulia ja taitoja valmentautumisen muodossa. Nyt on vihdoin minullekin mahdollista panostaa treenaamiseen, joten aion sen todellakin tehdä. Aloitin itse asiassa jo tänään, treenilistalla oli valsseja, japseja ja kontakteja...




sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Lomailua ja loikoilua

Koirat ovat tosiaan lomailleet, ja vain ja ainoastaan lenkkeilleet tällä viikolla. En tiedä nauttivatko ne lomastaan, vai onko niillä tylsää, mutta hyväähän se tekee sekä henkisesti että fyysisesti vähän ladata akkuja.

Metsä- ja peltolenkkiä ollaan tehty, ja siis peruskuntoa kohotettu spurttienkin muodossa, välillä maassa viipyvä lumipeite innostaa otukset pinkomaan kuin pienet oravat.

Perjantaina käytiin Raumalla fyssarilla, Pitsiä ahdisti, Penni oli ihan ihmisiksi. Kummassakaan koirassa ei ollut pahoja jumeja, kaikki saatiin kuulemma kivasti auki.

Pitsi arvostaa joululahjaansa silminnähden.

Penni on näissä hoitoasioissa niin pro, että sen voi jättää yksin hoidettavaksi, ja niin me suunnattiinkin lapsosen kanssa syömään Vanhaan Raumaan. Suositusten perusteella valittiin ruokapaikaksi Osteria da Filippo, viihtyisä, pieni italialainen, jossa palvelu oli erinomaista ja pitsa aivan taivaallisen maukasta! Kahvia en testannutkaan.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kaikki tiet vievät Turkuun

Eilen käytiin taas Turussa Elina Jänesniemen yksärillä, ja retki oli monin tavoin onnistunut. Treeni oli hyvä, seura erinomaista ja ruokakin siedettävää, kun sitä viimein jostan kotimatkalla onnistuttiin saamaan.

Hyvää tällä kertaa:
+ leijeröinnit sujuivat uskomattoman hienosti, ei pienintäkään ongelmaa!
+ uskalsin liikkua
+ kepeille meno sujui virheettömästi, vaikka olikin vähän haastava

Kehitettävää
- jaakotuksen paikka ja lopetus olivat hukassa, en saanut koiraa haluamalleni esteelle sitten millään
- valsseissa käännän pään liian aikaisin -> koira hyppää pitkäksi
- takaakierto-niistoissa pitää koittaa säilyttää taakse ohjaava käsi vähän kauemmin ja välttää sen niistokäden tökkäämistä koiran naamalle



Paljon saatiin siis taas treenattavaa! Oikein sormet syyhyävät päästä noiden valssien ja muiden kimppuun, pyörityksistä puhumattakaan.

Nyt kuitenkin pinserit pääsevät pienelle agilomalle, ovathan ne nyt pitkään tehneet hommia ilman kunnollista lomaa. Treenien pariin palataan joulun välipäivinä, kisaradoille suunnataan kotikisoissa loppiaisena.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän kisat

Itsenäisyyspäivänä kisailtiin pitkästä aikaa TAMSKilla. Taas muistan, miksi tykkään ja en tykkää siitä kisapaikasta: homma toimii kuin junan vessa, meileihin vastataan muutamassa tunnissa & videotkin saa omista suorituksista alle vuorokaudessa, mutta kisapaikalla korvia huumaava meteli meinaa halkoa ihmisen pään. Lisäksi nuo 40-60 koirakon kisat nyt vaan ovat vähän pitkäveteisiä olla ja odotella. No, ehkä sitten ensi vuoden itsenäisyyspäivänä uudelleen?

Pitsi veti lonkkaa ja Penni kisasi, kolmen radan verran.

Eka rata oli hyppäri, joka tehtiin varsinaisessa flow-tilassa, kunnes kävin liian ahneeksi (tai oikeastaan huolimattomaksi) ja yritin saksalaisen tilalle pakkovalssia ilman, että olisin ottanut minkäänlaista kontaktia koiraan. Sehän hyppäsi selän takaa tietenkin, eli HYL. Oma vika, pikku sika. Harmoninen ja hieno kokonaisuus muuten.

Keskimmäisellä agiradalla Pemu teki nollan, siitä on huonolaatuinen videokin:


Tämä rata sujui suunnitelmien mukaan, erityisen iloinen olen takareunan hypyistä, joilla en jäänyt nysväämään enkä varmistelemaan, vaan etenin koko ajan koiraa samalla linjaten.

Viimeisellä radalla sujui kaikki paitsi esteet 2 ja 3, Penni taisi olla jo väsy, nenä meni maahan ja tekeminen oli vähän puolivillaista. Sieltä siis HYL.

Olen retkeen hirveän tyytyväinen, saatiin oikein hienoja fiiliksiä radalla, yksi hyvä opetus/muistutus ja yksi kokonaisuutena nappiin mennyt rata, jolta nolla. Ja kisakirjan aukeama täyteen. Hyvä me! :)

SM-nollia on siis tehty kesän jälkeen 13 kappaletta, olen tästä onnellinen ja koirastani todella ylpeä. Tähän loppuu meidän kisavuosi, tammikuussa palaillaan kentille kotikisojen merkeissä.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Tuplaa pukkaa!

Ilmoitin koirat taas Seinäjoelle, siellä kun oli viimeksikin niin mukavaa, vaikkei kummoisia tuloksia saatukaan aikaan. Tällä kertaa kuudesta startista nollia tehtiin kolme, varsin mukavalla prosentilla siis!

Tänään kisasin pitkästä aikaa "koirat väärinpäin", siis lähtöjärjestysessä ensin Pitsi, sitten Penni. Hyväähän se tekee, mutta kyllä huomasi, ettei Pitsin kanssa tekeminen ollut niin hyvää kuin "oikein päin" kisatessa.

Pitsin eka rata oli muuten mukava, mutta hosuin yhden lukituksen -> kielto, ja A:n kontaktille se nyt ei tokikaan osunut. Puomi sujui hyvin, vaikka se oli aivan yleisön vieressä, ja tuomarikin jolkotteli siinä rinnalla, jee! Penni rätkäytti ekan riman, ja meni pujottelun alusta ohi, meikäläisen piikkiin kumpikin virhe. Huolimatonta suunnittelua ja huono rytmi, ei siinä ihmeempää.

Tokalle radalle sain viimein ujutettua Pitsille sen kauan miettimäni vippauksen, se toimi hyvin, ja kun A:n kontaktillekin osuttiin, niin Pitsipä nappasi aginollan. Sijoitus taisi olla 7/26, tai jotain sinne päin. Pennin kanssa ohjaussuunnitelma oli tietty hiukan erilainen, mutta nollan teki sekin, ja pysähtyipä oikein hienosti puomin kontaktillekin! Pennin sijoitus ehkä 11/26?

Hyppäri olikin aika kinkkinen, tai ei siinä mitään ihmeellistä varsinaisesti ollut, mutta koko ajan piti tehdä kauheasti jotain, tehtävää tehtävän perään. Piti linjata, vetää välistä, kääntää, tehdä saksalaista, persjättöä, valssia jne. jatkuvalla syötöllä. Pitsin kanssa möhlin välistävedon ja yhden persjätön, otin asiasta opikseni, ja tein Pennin kanssa vähän eri tavalla tai huolellisemmin ne kohdat. Penni puksutteli kivasti maaliin ja sijoittui, yllättävää kyllä, kolmanneksi! Enpä olisi uskonut että hyppärillä päästään ikinä palkinnoille, niillä on yleensä vauhdit meille ihan liian kovia. Nollia tuli 26 koirakosta 5 kpl, eli ei edes oltu hitaimpia!

Palkinnoiksi saatiin starttilahjakortti, lelu ja puruluita. Niin ja nämähän oli sellaaset hyväntekeväisyyskisat, hallia sponsoroiva koiranruokavalmistaja nimittäin lahjoitti eläinsuojeluyhdistykselle yhden kilon koiranruokaa jokaisesta kisoissa tehdystä nollasta! Kiva idea, kyllä lämmittää mieltä, että mekin urakoitin 3 kg sapuskaa kodittomille koiruuksille.

Kisailu jatkuu siis vielä tiistaina Tampereella, Pema kipittää siellä kolme rataa, ja sitten alkaakin joulutauko!


Niin ja kisavideoita ei nyt taaskaan ole, kun yksin olin reissussa. Plääh.


Aurinko? Mitä ihmettä!