Uskomattomia onnistumisia!

Piirinmestaruuskisojen tavoitteeksi asetin sen, että saataisiin aikaan yhteistulos, ja sitä myötä jonkinlainen sijoitus mestaruuskisassa. Meidän kennelpiirissä mestaruus ratkeaa kahden radan (agi ja hyppäri) yhteistulosten perusteella, joten näissä kisoissa on hyvä treenata omaa paineensietokykyä; jäädytkö vai toimitko, kun ekalta radalta tulee nolla, ja tokallakin pitäisi onnistua?

Penni kisasi kolme rataa, joista ensimmäinen oli "lämmittelykisa", eikä siis vaikuttanut piirinmestaruuskisaan. Meidän suoritus oli muuten hyvä ja sujuva, mutta takaaleikkauksessa meikäläisen huonon ajoituksen vuoksi Penni pyörähti vähän ympäri, ja puomilla olin itse huolimaton, siitä 5. Ihan hyvä muistutus minulle, vaikka nyt onkin mennyt hyvin, pitää edelleen olla tarkkana ja tehdä huolellisesti!

Toka rata oli PiirM-hyppäri, ei valtavan vaikea, mutta ei ihan yksioikoinenkaan. Putkensuita sai varoa, ja ansaesteitä oli siellä täällä. Yritin edetä mahdollisimman vauhdikkaasti ilman varmistelua, ainoastaan kepeille tein kahdesta huonosta vähemmän huonon vaihtoehdon, eli pakkovalssin aloitukseen. Tältä radalta Pennille nolla, etenemä oli vähän alle 4,0 m/s. Sijoitus taisi olla 10., tai 8., tai jotain sinne päin.

Kolmas rata olikin rakennettu aika ripeästi, ja unohduin vähän seurailemaan hyppärin viimeisiä koirakkoja, vaikka olisi pitänyt olla kuikuilemassa seuraavaa rataa radanreunalta. Ärsyynnyin jo omaan typeryyteeni, mutta onneksi järjestäjät päättivät pitää 10 min tauon niin että ehditin kuikuiluni tehdä ja opetella estejärjestyksen.

Aika vähillä paineilla pääsin viimeiselle radalle, en oikein ollut seurannut muiden suorituksia, enkä siis tiennyt tuloksista muuta kuin että ekalta radalta oli nollia tullut ainakin 8 kpl. Meidän rata oli muuten jälleen hyvä, sujuva ja vauhdikaskin, mutta sekä keppien alussa että lopussa oli pientä sähellystä. Alussa tepposet teki lyhyt putki, josta koira sinkosikin odotettua nopeammin kepeille, ja lopussa meikäläisen hosuminen, ehkä ne hermot olivat sittenkin hiukan pinkeät tässä kohtaa. Oletin, että ne räpellykset olisi tuomari tulkinnut kielloiksi, mutta ei, nolla me onneksi saatiin, aikakin riitti nippa nappa.

Nollia tuli taas mielestäni runsaasti, ja kävin siinä jo rennosti jäähdyttelemässäkin, kun ajattelin, että ei meidän hitaalla tuplalla oikein mitään tee, ehkä viiden parhaan joukkoon pääsee, jos tuuri käy. Vohvelia jonottaessani tuli joku tuttu onnittelemaan, ja sitten toinenkin, ja sitten oli pakko kurkata tuloslistat; yhteistuloksissa meidän tuplalla olikin päässyt toiselle sijalle! Tuplia olikin tehty vain kolme, vaikka nollia muuten tulikin runsaasti, ja näistä kolmesta meidän oli toisiksi nopein! Penni siis voitti piirinmestaruushopeaa 29:n koirakon joukosta!

(Kuvat on ihan sikin sokin, eikä blogger anna siirtää niitä, mutta samapa tuo! Videoita tulee ensi viikon aikana!)

Penni ei päässyt mukaan palkintojenjakoon, sille kun tulee niin herkästi riitaa.

Palkintoporsas kukkineen & palkintoineen, Iittalan jonkin sortin lasilautaselta se näyttää. Pokaali tai mitali olisi ollut kivampi, mutta mitäs tuosta, onpahan ainakin käyttöesine, ja kaunis sellainen.

Minien PiirM-tulokset, koirakoita oli yhteensä mukana 29 kpl.

En nyt oikein itsekään tiedä miten suhtautua tähän Pennin yhtäkkiseen menestykseen, meillähän on nyt jo ennen syyskuun puoliväliä SM-nollat täynnä, kaksi tuplaa, voittonolla, agiserti ja PiirM-hopea! Kyllä niin makealta maistuu nyt tämä kun kaikki sujuu ja tuloksiakin tulee, on niitä yliaikanollia, hyllyjä ja vitosia ollut ihan riittämiin. En olisi ikipäivänä osannut esim alkuvuodesta kuvitella, että nollat vaan tulevat helpolla jo nyt, saati että saadaan sertikin vielä! En oikein tiedä, pitäisikö koko koirakon eläköityä, taidetaan olla urakehityksemme huipulla nyt!

Tämänpäiväinen menestys osoitti jälleen kerran, että vaikka Pennissä harrastuskoirana on omat puutteensa, ja vaikka se olisikin huono hyppääjä ja hiukan hidaskin, niin asenteella ja taistelutahdolla se paikkaa nuo vikansa. Meillä on niin mahtava kausi meneillään, että täytyy nyt nauttia siitä täysillä ja kisata rennosti, ilman nollapaineita!

P.s. Torstaina PiirM-mitalisti pääsee hierontaan hemmoteltavaksi, se on sen todellakin ansainnut!

Retkeilyä, rentoa oloa ja kevätaurinkoa

No nyt ei olla kisattu, eikä oikein treenattukaan, paitsi viime viikolla. Reetan treenit veti Tanja Kurikka, joka oli varsin mukava, uusi kouluttajatuttavuus. Hän panosti kovasti liikkumiseen ohjeissaan, eli treenin teemat sopivat meikäläiselle oikein passelisti. Erityisesti pohdittiin valsseja, niiden tekemisen tekniikkaa ja sijoittamista.

Pitsi juoksi ensin, ja oli aika hyvä. Se teki kaiken oikein ja kuuliaisesti, jokin viimeinen terä kuitenkin jäi tällä kertaa puuttumaan. Penni oli tosi raivokkaalla tuulella ja tykitti hyvää vauhtia, tekipä radan lopuksi nollilla läpikin. Tällä kertaa siis Penni veti kehut kotiin, poikkeuksellisesti.

Agilityrintamalla saatiin sellainen uutinen, että Penni on valittu edustamaan seuraamme WeCA:a SM-joukkueeseen tänäkin vuonna. Enpä olisi ikinä uskonut, että Pemu on jonain päivänä SM-joukkueessa, saatika kahtena vuotena peräkkäin! Aika pitkälle on tämän meikäläisen ekan agikoiran kanssa päästy, kun tosiaan ihan nollasta silloin aika tarkkaan kuutisen vuotta sitten aloitettiin. Olen joukkuepaikasta todella iloinen, ja koirastani varsin ylpeä :)

Yksilö-SM karsintarata 2015

Nyt olen antanut koirille vähän lepotaukoa, ollaan tehty pitkiä lenkkejä rauhalliseen tahtiin, ja tänään käytiin Pomarkussa Isonevallakin taas pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta onkin hippasen yli kaksi vuotta, ipana oli silloin niin pieni, että oli kantorepussa, kun ei jaksanut pitkästi kävellä. Eikä olisi pysynyt pitkospuilla.

Koirat on pakko pitää kiinni, ne uppoavat heti kaulaa myöten, jos poistuvat pitkospuilta. Kokeiltu on.

Vino horisontti, mutta kelvatkoot!

Blogi jääkin nyt pienelle alkukesän tauolle, mutta lupaan, että tauon jälkeen meillä on varmasti jotain mielenkiintoista päivitettävää! ;) Ja ei, se ei valitettavasti ole pentu.

P.s. Sain äitienpäivälahjaksi uuden treenikassin, jee! Vanhastahan koirat söivät itsensä läpi hiljattain. Lisäksi tilasin nettikaupasta vähän urheiluvaatetta, katsotaan jos niistä saisi vielä postauksen kasaan ennen taukoa.

Hyppynollaa pukkaa

Tänään kisailtiin Pennin kanssa siellä TAMSKin uudessa, hienossa hallissa, eikä se SM-nollatili kyllä karttunut yhtään. Tai siis saatiin me yksi hyppynolla, mutta niitähän meillä on jo vaikka kuinka, kolmea aginollaa se vielä pyytää, että osallistumisoikeus SM-kisoihin on plakkarissa.

Halli oli uusi ja hieno, ja erittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Pohja oli toisessa päässä ilmeisesti Jutagrass, joka nyt on meille aivan unelma, ja toisessa päässä inasen liukkaampi ja vähemmän joustava tavallinen keinonurmi. Lämmitetyt vessatkin löytyivät pihasta, ja kaikki toimi aika hienosti, kuten TAMSKin kisoissa yeensä. Tänne tullaan siis mieluusti uudestaankin.

Eka rata meillä oli Muotkan agirata, joka meni oikeastaan aika hienosti, mitä nyt keinulla tuli virhe. Pennillä on muutenkin ollut kiire keinulta pois aina välillä, ja nyt se tuli sieltä jo todella aikaisin sivuun. Keinu oli hirmu hidas, ja siinä oli kevyillä koirilla muutenkin ongelmia tänään. Tällä radalla haastava kepeillemeno onnistui hienosti, puomi toimi, ja lopun persjättökuvio sujui varsin mallikkaasti. HYL, koska uusin keinun.

Toka rata oli Mujusen hyppäri, johon kuului mm. neljä suoraa putkea ja varsin erikoinen kepeille meno. Kepeille päästiin oikein, ja niiden jälkeisestä takaakiertohässäkästäkin selvittiin. Putkilla vedätin aika rohkeasti, ja lopun persjättöön ehdin hyvin. Vikalla putkella Pennillä meni hetkeksi mamma hukkaan, mutta onneksi se löysi ohjaajan ja päätyi siis nollilla maaliin.

Viimeisellä agiradalla olin superhuolellinen A:n kanssa, samoin keinun, ja vaikea kepeillemenokin onnistui puolivalssin kautta, mutta Pennipä lopetti pujottelun kesken. Siitä sitten suihkittiin puhtaasti loppuun, puomin kontaktin se otti, muttei pysännyt, joten palautin sen sinne.

Kaikki kolme rataa olivat sujuvia ja vauhdikkaita, ja Penni hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna kotikisoissa, hieronnasta oli siis hyötyä. Nyt vaan ei oikein jaksa iloa repiä siitä, että sitä aginollaa ei taaskaan saatu, niin pienestä se oli kiinni, mutta ei. On tässä vielä pari kuukautta aikaa, pitää siis kääntyä kisakalenteri puoleen ja suunnitella huolellisesti.

Niin ja oli meillä myös turistikoira Pitsi mukana, sen olisi mielestään pitänyt päästä radallekin, vaikka juuri eilen treenasi varsin hienosti rataa seuran treeneissä.

Turisti-Pitsi, joka yritti syödä toisten voileivät.

Vuosikoosteen aika!

On taas se aika vuodesta, kun humanisti yrittää laskea matematiikkaa. Siis vuosikatsauksen aika. Tasan vuosi sitten blogi olikin tauolla, enkä ilmeisesti ole asettanut tälle vuodelle mitään virallisia tavoitteita, mutta luulisin, että Pennin kanssa tavoitteeksi sopisi nollaprosentin parantaminen ja vauhdin kasvattaminen, Pitsin kohdalla puolestaan sujuvien kisasuoritusten tekeminen.

Penni kisasi tänä vuonna yhteensä 46 starttia, joista nollia oli 10 kpl. Yllättävän monta! Siis pyöristettynä Pennin nollaprosentti on 22%. Viime  vuoden nollaprosenttia en ollut laskenut, enkä nyt jaksa ruveta, mutta edellisvuonna se on ollut 17% ja sitä edellisenä 13%, kehitystä on siis tapahtunut. Eipä tuo edelleenkään huimaava ole tuo 22%, mutta Pennin kanssa pienikin edistys on ison ilon aihe. 

Vuoden nopein etenemä on Pennillä ollut 4,07 m/s hyppärillä. Se on päässyt tänä vuonna useita kertoja yli neljän metrin, mikä tietenkin lämmittää mieltä. Keväällä päätin siirtyä Pemun kanssa lähes kokonaan lentäviin lähtöihin, ja se kannatti! Saatiin lisää vauhtia ja säpäkkyyttä, ja sekunteja karisi ihan selvästi. Muutenkin olen varmaan itse oppinut etenemään rohkeammin, ja koira tulee sitä myötä reippaammin perässä. Hyvä me!

Viime kesänä startattiin Pennin kanssa ekaa kertaa SM-kisoissa sekä yksilöissä että joukkueessa, ja se oli kyllä huikea kokemus. Toivottavasti päästään samoihin karkeloihin ensi vuonnakin! Sen tuplan olisin Pennille mieluusti ottanut tämän vuoden puolella, mutta ei niin ei. SM-nollia Pennillä on nyt 1 x agi ja 2 x hyppy, ei tuplaa, ja yksi ylimääräinen hyppärinolla. Ongelmia on ollut monenlaisia, ja tällä hetkellä ei päästä kisaamaan lainkaan, mutta en luovuta ennen kuin keruuajan päättyessä. Isoin voitto tänä vuonna on ollut se, että fiilis radalla on parantunut huomattavasti, enää ei tunnu siltä kuin vetäisi kivirekeä perässään.

Muutenkin vuosi on ollut Pennin kanssa hyvä, mitä nyt karva on mennyt vähän ohueksi. Kesäkuisen luonnetestin 159 pistettä & laukausvarma oli hieno juttu, omassa rodussaan oikein kelpo tulos, ja olen siitä aiheellisesti ylpeä. Agin piirinmestiksissä Pennin sijoitus oli 7/36, eli ihan mukiinmenevä tulos sekin.

Pennin tavoitteet vuodelle 2016

- SM-kisoihin osallistuminen, mieluiten sekä yksilö että joukkue

Penni kiitää täydellä teholla.

- nollaprosentin kasvattaminen

- saavutetun vauhdin ylläpitäminen/kasvattaminen

Penni SM-yksilökisan karsintaradalla.

Onnelliset fiilikset karsintaradan jälkeen.

Pitsin kanssa on päästy taas pikku hiljaa kisaamisen makuun, ja siitä olen todella onnellinen. Startteja kertyi todella vähän, siis 11 kappaletta, joista nollia oli kaksi kappaletta, siis 18%. Lisäksi oli yksi yliaikanolla, jonka 0,7 sekunnin yliaika  tuli puomilla seisomisesta. Pitsin kanssa kisaaminen on todella nautinnollista ja helpon tuntuista, odotan innolla sen seuraavaa kisakautta!

Pitsilläkin on ollut kaikin puolin kelpo vuosi, näyttelyissä on käyty pari kertaa, tuliaisina 1 x cacib ja 1 x vara-cacib. Enemmänkin olisi käyty, mutta budjetti ei kestä kahta kallista harrastusta, ja mieluummin minä nuo vähät rahani agiin sijoitan.

Pitsin tavoitteet vuodelle 2016

- kisasuoritusten saaminen saumattoman sujuviksi, kisarutiinin hankkiminen

- nollaprosentti mahdollisimman korkealle

Pitsin kohdalla varsinaiset tulostavoitteet saavat nyt vielä jäädä asettamatta, aika näyttää kyllä, mihin sen kanssa päästään ja mihin ei.

Pitsin ekat viralliset kisat tauon jälkeen Seinäjoella heinäkuussa.

Nousu kolmosluokkaan Janakkalassa syyskuussa.

Onnellinen eläin.

Treenaaminen ainakin tulee olemaan ohjattua ensi vuonna, meillä on siis Reetan treenit joka toinen viikko, ja sunnuntaisin seuran treenit. Reetalla aion käydä yksinomaan Pitsin kanssa, Penni voi päästä tuohon toiseenkin ryhmään aina välillä. Itsenäiseen harjoitteluun pitää saada lisää suunnitelmallisuutta, täytyy pohtia miten tämän saisi toteutettua.

Ohjaajan uudenvuodenlupaukset

1. Lakkaan holhoamasta Pitsiä radalla, ja annan sen tehdä kaikkensa täysillä, luottaen koiraan.

2. Pennin kanssa olen huolellisempi, enkä yksinkertaisesti anna sille tilaisuutta pujahtaa keinun ohi, tai jotain muuta typerää.

3. Pidän huolen siitä, että itsenäinen treeni on aina suunniteltua ja monipuolista.

4. Yritän etsiä monipuolisempia keinoja koirien palkkaamiseen ja pitää enemmän hauskaa treeneissä!

Tästä siis suunnataan vuoteen 2016, saa nähdä mitä kaikkea se tuo tullessaan!

Kolmosluokan bileet!

Niin siinä vaan kävi, että omista epäilyistäni huolimatta Pitsi ponnahti tänään kolmosluokkaan! En oikein vieläkään usko tätä todeksi, mutta sertiruusuke tuossa koirien potretin päällä nyt komeilee, ja kisakirjaankin on tämä asia merkattu, tarkistin ainakin kahdesti.

Kisat olivat Janakkalassa, samassa hallissa jossa oltiin Pennin kanssa joskus viime vuoden joulukuussa. Matkaahan tuonne oli aikas paljon enemmän kuin muistin, jotenkin luulin, että Janakkala on siinä heti Tampereen jälkeen, mutta ehei, sehän on vasta Hämeenlinnan jälkeen. Matkaseurakin joutui harmillisesti perumaan tulonsa päivää ennen kisoja, joten ihan kolmestaan sitten koirien kanssa köröteltiin taas kerran. Videoitakaan ei siis ole, kun ei ollut ketään kuvaamassa. No, ensi kerralla ainakin muistan tsekata kartasta kisapaikan sijainnin ennen kuin ilmoittaudun...

Tuomarina oli Ritva Herrala, jonka radat olivat vähän sellaisia piilovaikeita; etenkin nopean ja irtoavaisen koiran kanssa oli kyllä linjaamisessa tekemistä. Kahdella ekalla radalla saatiin se melkein nolla, eka rata kilpistyi pujotteluun, toka takaakiertoon, jossa olin itse huolimaton (en katsonut koiraa) ja koira sitten punki itsensä meikäläisen jalan, käden ja siivekkeen välistä jollain mystisellä tavalla. Pitsi kulki niin rivakkaa vauhtia, että etenkin ekan radan lopussa olin jo hätää kärsimässä, kun  ei takaa leikkaamalla meinannut enää ehtiä mukaan!

Kolmannella radalla se sitten napsahti, meidän viimeinen nolla kakkosista. Vauhti oli huikean hyvä, etenemäksi tosin jäi vain 3,7 m/s, koska meikäläisen liian ronskista törkkäyksestä johtuen Pitska meinasi irrota väärälle esteelle, juoksi 7 m väärään suuntaan, kääntyi kutsusta ympäri ja juoksi sen 15 m takaisin oikealle esteelle. Puoli sekuntia hävittiin voittajalle, mutta eipä haittaa, seitsemän osallistujan kisassa myös toiseksi sijoittunut sai LUVAn. Ja palkintoja, ainakin lelun ja lahjakortin.

Ratojen plussat ja miinukset, sekä kuva kolmosluokan kääpiöpinseristä, joka tällä hetkellä makaa sohvalla onnellisena, vatsa täynnä juustohampparia:

+ Lähdöt onnistuivat täydellisesti. Pitsi istui heti ekalla käskyllä ja odotti levollisena ihan juuri niin kauan kuin käskettiin.

+ A-este 100% oikein juostu kummallakin agiradalla! Jee!

+ Vauhti oli hirmuisen hyvä, ja koiran keskittyminen, tätä lisää!

+ Puomin se tuli reippaasti koko matkan, ei kuitenkaan etujalat maahan asti.

- Puomilla täytyisi saada ne etutassut maahan saakka, tätä pitää harjoitella!

- Oma ohjaussuunnitelma ei aina ollut ihan juuri Pitsille optimaalinen, pitää siis edelleen yrittää kehittää omaa radanlukutaitoa ja kokeilla rohkeasti takaa ohjaamista ym.

- Pitää katsoa koiraa, vaikka on NIIN VITUN KIIRE, vai miten se OMD-ohjaustekniikka nyt meni...

Ei sitä nyt sateessa voinut kuvaa ottaa, siksi Astran etupenkki.

Nyt pitäisi sitten miettiä Pitsillekin kolmosen kisoja, huhhuh! Ja miten ihmeessä onnistun samalla rataantutustumisella tekemään ohjaussuunnitelmat sekä Pennille että Pitsille, aargh!