keskiviikko 28. lokakuuta 2015

2 x 3 = 4?

Humanistin matikalla otsikon yhtälö on aivan kelvollinen, siis kun kahdella koiralla juoksee kolmosten radat, niin yhteensä saapi juosta neljä rataa kotikisoissa marraskuun kahdeksantena päivänä.

Pitsi on siis ilmoitettu ekaa kertaa kolmosten kisoihin, saa nähdä miten koiran käy. Sen kanssa on tietty aina ja ikuisesti oma jännitysmomenttinsa, mutta on tässä uutta ja metkaa sekin, että nyt pitäisi sitten kahdella koiralla kisata samassa kisassa, jossa tulee todennäköisesti olemaan alle 25 osanottajaa. Kiire tulee, sekä henkisesti, että fyysisesti. Toivon, että lähtöjärjestyksessä Penni olisi alkupäässä ja Pitsi loppupäässä, Pitskan kanssa kun ei aina ehdi radan kulkua miettiä, se pitää osata ja juosta ja ohjata. Pennin kanssa voi sekunnin puolikkaan vaikka miettiäkin, ja pysyä silti vielä kartalla.

Kouluhommat ovat taas vieneet aikaa ja jaksamista, mutta lenkkeilystä ja ulkoilusta saa hyvää vaihtelua ja tsemppiä. Haaveilen siitä, että ehtisin verijäljelle vielä ennen lumentuloa. Eipä kyllä tuo sohvalla köllöttelykään hullumpaa ole.

Kyllä se vaan niin on, että kääpiöpinserin pää ja ihmisen polvitaive sopivat täydellisesti yhteen.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Nollan teon harjoittelua

Tänään oltiin oman seuran nollaratatreeneissä, kisanomaisissa treeneissä, harjoituskisoissa, tai miksi niitä nyt ikinä haluaa sanoa. Idea oli se, että kaikki tehtiin kuten oikeissa kisoissa, rataantutustumiset ja kaikki, ja kukin vuorollaan suoritti radan muiden leikkiessä ratahenkilöitä tai tuomaria. Nimet merkattiin itse "lähtölistaan", kukaan ei ottanut aikaa tai pitänyt kirjaa tuloksista, eikä tietenkään palkintojakaan jaettu. Hyvä, kisatilannetta muistuttava boogie saatiin kuitenkin päälle, uskon että tästä hyötyivät sekä koirat että ohjaajat!

Tempaisin kummallakin koiralla radan läpi kahdesti.

Penni oli ekalla kiekalla niin täpinöissään, että hairahtui ihan hukkaankin tuossa pujottelun kohdalla. Ehkä tilanne oli sille liian outo, ei nyt treenihallissa voi kisata? Puomi oli miljoonasti parempi kuin viime kisoissa, ekalla suorituksella se napsahti just eikä melkein, tokalla otti kontaktin, muttei pysännyt. Jälkimmäisellä radalla tehtiin muuten nolla, mutta puomille palautin, koska taaskaan ei tokalla suorituksella pysännyt, tosin nyt tein kiusallani persjätön siihen ihan häiriön vuoksi. Tokaan rataan olin muuten oikein tyytyväinen, kaarrokset olivat pienet ja koira keskittyi. Hyppytekniikka hidastaa Penniä kovasti, se tekee valtavia loikkia ja haaskaa aikaa, mutta eipä mielestäni kannata 6½-vuotiaan koiran kohdalla ruveta asiaa osiin purkamaan. Hyppää miten hyppää, kunhan on hauskaa.

Pitsi hyötyi tästä treenistä todella paljon, videolta vasta huomasin, miten meluisaa hallissa oli. Ja se oli siis hyvä asia! Ekalla kerralla se jätti menemättä yhteen takaakiertoon, koska yleisö ahdisti, ja puomilla se himmaili molemmilla radoilla. Tein nyt tietoisesti sen ratkaisun, että annoin kontaktikäskyn vain kerran, enkä ruvennut toistamaan sitä, vaan odotin hiljaa, että koira tulee etujalat maahan asti. Kauhukseni huomasin vasta videolta, että eihän tuo ota A:n kontaktia ainakaan ekalla radalla, tokasta en näe videolta, mutta heikolta näyttää sekin! Täytyy palata taas tämän asian kanssa vähän taaksepäin, ja toivoa parasta! Pujottelu oli Pitsillä molemmilla kerroilla juuri niin hieno kuin treeneissäkin, siitä olen tosi iloinen. Ja kyllä meikäläisenkin tossu vähän liikahtaa jo tokalla radalla, olen joskus varmaan ollut kömpelömpikin (tämä oli satakuntalainen omakehu, mikäli lukija ei sattunut huomaamaan). Poispäinkääntöä oli pakko kokeilla Pitsin tokalla kiekalla, kun siihen tarjoutui oiva tilaisuus, ja se toimi moitteettomasti.

Tässä kummankin koiran radat nimikoituina:





Samanlaista treeniä erilaisella radalla on luvassa viikon päästä, toivottavasti päästään taas osallistumaan!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

There is no spoon

Ongelmaa ei ole, vaikka sunnuntaina kisoissa siltä vaikuttikin. Penni teki tänään 8 täydellistä puomin kontaktia. Se siis osaa, ongelma taitaa olla kisavireessä, ja sen aiheuttamassa sähläämisessä, siis sekä ohjaajan että koiran osalta. Onneksi seuramme järjestää parit kisaharjoitukset vielä tässä kuussa, päästään "kisatilanteeseen" tekemään näitä puomisuorituksia.

Pitsin puomia, tai siis nopeutta siihen, treenattiin tänään hetsaamalla, ja saatiin oikein hyviä tuloksia! Vauhti oli melkoinen myös alasmenolappeella, ja se meni suoraan 2on2off-asentoon epäröimättä. Tätäkään oivallusta ei olisi saatu aikaan ilman erinomaista treeniseuraa, kiitos siitä!

Perjantain kisaharjoituksia odotellessa ollaan lähinnä nautittu lenkkeilystä, käytiin pitkästä aikaa Enäjärvelläkin ottamassa vähän aamuaurinkoa. Kauniimpaa lenkkipaikkaa saa hakea!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Rotumestaruuskisoissa mestaroimassa

Kääpiöpinsereiden agimestaruuksista kisattiin eilen 18.10. Vantaalla Ojangon koiraurheilukeskuksessa, ja sepäs vasta olikin tyylikäs kisapaikka! Ulkokenttiä oli enemmän kuin pinserillä varpaita, ja hallikin oli avara, lämmin ja valoisa. Kisajärjestelytkin olivat ripeät ja ammattimaiset, kyllä kelpasi kisailla!


Eka rata oli taattua laatua eli Mujusen hyppäri, tiesin jo etukäteen, että tästä tulee hauskaa. Alussa olin hiukan myöhässä kun Penni lähtikin oletettua lujempaa liikkeelle, ja mun huonosta sijainnista johtuen se kiersi kakkosesteen väärältä puolelta, mutta ei hätiä mitiä, moisesta ei tule virheitä, ja nollilla puksuteltiin maaliin saakka. Etenemä oli meille melko kova 4,08 m/s, siis toinen kerta kun Penni ylittää tuon maagisen 4 m/s rajan, jee! Tästä siis kauden kolmas SM-nolla plakkariin.


Tokalla radalla olikin jo hiukan paineita, se kun oli jälkimmäinen niistä kahdesta radasta, jotka laskettiin rotumestaruuskisan yhteistulokseen. Hyppäriltä oli tullut paljon nollia, agirata osoittautui vähän haastavammaksi. Teimme huolellista, mutta hiukan hidasta työtä koko radan, ja ohjaukset toimivat kuten pitikin, pujottelu oli mielestäni hyvä. Puomilla jo vilahti mielessä tupla ja menolippu SM-kisoihin, mutta ei, Penni, joka ei yleensä koskaan tee puomilla kontaktivirhettä (edellisestä on aikaa varmaan kolme vuotta), päätti hypätä oikein korkealta kontaktin li ja posottaa maaliin. Se siitä tuplasta, sillä olisi päästy rotukisassakin 4 parhaan joukkoon.


Viimeisellä radalla ei enää paineita ollut, ja meno oli rennompaa. Alussa piti heti pistellä menemään pimeään putkikulmaan, mutta Pemu selvitti sen hienosti. Keinulta se tuli harmillisesti ohi, olin varmaan itse hiukan hätäinen siinä. Radan takaosassa tehtiin pari kivaa persjättöä, ei tämäkään nyt huono rata ollut. Tästäkin on video, latailen sen youtubeen myöhemmin (siis kun olen kiinni koulun wlanissa, ja videot sujahtavat tuubiin sekunnissa).

Päivä oli kaikin puolin hauska, oli hienoa nähdä niin valtavan hyviä suorituksia kääpiöpinsereiltä! Kolmosissa meitä kisasi tänä vuonna peräti 22 kappaletta.

Mites tästä nyt jatketaan, no, kontaktitreenien merkeissä! Kumpikin eläin saa ottaa nyt sen puomin tehotreeniin, Pitsille pitää saada nopeutta mennä sinne kontaktialueen päähän asti, Pennille näköjään varmuutta lisää kisatilanteisiin.


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Just train?

No nyt on treenattu! En oikein tiedä missä välissä moista on ehditty, mutta on ehditty kuitenkin.

Penni teki perjantaina rataa, ja kivasti tekikin. Ei ollut valittamista sen touhuissa, vauhtia piisasi, järkeä ehkä ei. Pemu menee kisoihin sunnuntaina Vantaalle, siellä on siis kääpiöpinsujen rotumestaruudet, mestaruus ratkeaa agiradan ja hyppärin yhteistuloksen perusteella. Pitsi harjoitteli samalla kertaa poispäinkääntöjä pujotteluun avokulmaan ja umpikulmaan, ja näihin saatiin oikein hyvä fiilis aikaiseksi. Koirahan osaa mitä vaan sen pujottelunsa kanssa, oman liikesuunnan ja ohjauksen kanssa täytyy vaan olla tarkka, ettei puske sitä väärään väliin.

Sunnuntaina oli ryhmätreenit, ja pohdittiin Riinan kanssa Pitsin puomia. Siitähän oli juttua silloin Janakkalan kisojen yhteydessä, että alastuloon se ei meinaa tulla maahan asti pysähtymään. Nyt sain ohjeeksi käskyttää vain kerran, ja käyttää siellä alastulolla superpalkkaa (maksamakkaraa!) joko valmiina tai avustajan laittamana. Jotkut kai suosivat myös sitä, että vain nopeat suoritukset palkataan, mutta se voi olla pienelle Pitskalle vähän liian julmaa, se varmaankin luulisi tehneensä jotakin väärin ja alkaisi tarjota kaikenlaista muuta siihen kontaktille. Katsotaan millaista edistystä noilla Riinan ohjeilla saadaan aikaan.

Keskiviikkona oli Pitsillä Reetan yksäri, ja kylläpäs oli taas antoisaa! Oman koutsin yksityiskäyttö puolen tunnin ajaksi oli juuri se, mitä me tähän väliin tarvittiin. Esitin etukäteen toiveen, että haluaisin nyt harjoitella sitä takaa ohjaamista, mitä Janakkalan kisoissa olisin vähän tarvinnut.

Radalla saatiinkin harjoitella mm. poispäinkääntöjä, takana leikkauksia ja viskileikkauksia. Näistä viimeinen on meille vähän vieraampi, mutta sujui hienosti, eikä erottelu tämän ja sylivekin välillä tuottanut vaikeuksia. Lisäksi tehtiin oikein onnistuneesti leijeröintiä, ensi yrittämällä oikein, jee! Tuntuu kyllä siltä, että työkalupakkiin saatiin tänään monta hyvää työvälinettä, joita uskallan varmaan kisatilanteessä käyttääkin.

Videolla on joitakin pätkiä treenistä, myös niitä vähemmän onnistuneita. Alun pakkovalssiin ei Pitska meinannut millään ehtiä, joten sitä vähän liioittelen ekassa pätkässä.




maanantai 5. lokakuuta 2015

Pennin kisat Maalahdessa

Sunnuntaina kisailtiin Maalahdessa, siis pari tuntia Porista Pohjanmaalle. Meininki olikin kuin ulkomailla, ruotsia puhuttiin runsaasti ja kaikki oli kaikkialla kahdella kielellä.

Tuomarina meillä oli Hilpi Yli-Jaskari, ja radat olivat vallan mainiot, tykkäsin kovasti. Hallin pohjalla oli kivituhkaa, jossa Penni pinkoi yllättävänkin reippaasti eteenpäin, olin varautunut paljon pahempaan hidasteluun!

Eka rata oli haastavahko hyppäri, ja se tössähti meillä heti alkuun. Olin itse huolimaton päällejuoksussa, ja koira sitten jätti hyppäämättä. Hyppäsi kuitenkin yhden toisen esteen, joten siitä hyl. Loppurata mentiin vauhdikkaassa tunnelmassa, Penni kulki yllättän reippaasti uudessa paikassa!

Agilitybana i Malax
Toka agirata oli meidän radoista onnistunein, siitä myös video alla. Selvitimme radan haastavimman kohdan keinulta mutkaputkelle lähes moitteettomasti, siitä olin iloinen etenkin kun nollia tehtiin koko radalta vain kaksi, tuloksia yleensäkin viisi. Pujottelussa Pennille kävi työtapaturma, en oikein tiedä mitä siinä tapahtui, mutta koira skippasi ekan kepin kokonaan, ja siitä siis 5 virhepistettä. Muuten nollilla loppuun oikein onnistuneesti, jee! Tästä muuten saatiin 4. sija, ei pöllömmin.



Viimeiselle radalle lähtiessä Penni ilmeisesti paineistui hiukan lähtömanöövereista, muille radoille olin tehnyt lentävän ja tässä vaadin odottamista. Koira otti siitä hiukan itseensä ja oli aavistuksen hitaampi kuin muilla radoilla, mutta nollilla päästiin melkein loppuun asti, kunnes Penni päätti jaakotuksesta lähteä ihan väärään suuntaan, kääntyä ympäri, ja hypätä saman esteen väärään suuntaan. Moinen töppöily toki harmitti, mutta jälkeenpäin huomasin, että ei meillä varmaan olisi aikakaan riittänyt, kun ihan vikkelätkin koirakot olivat saaneet radalta yliaikaa. Liekö ihan oikein mitattu rata, kun etenemäksi vaadittiin vain 3,5 m/s?

Reissu oli joka tapauksessa hauska ja onnistunut, tänne tullaan varmasti uudestaankin! Kahvi oli siedettävää ja varsin edullista, ja sisävessatkin hallissa oli. Matkaseura nappasi itselleen tuplan ja nollavoiton, joten kotimatkalla pysättiin Kristiinankaupungissa nauttimassa oikein valkosipulihärkää, nam!
Kuseksiminen kielletty, myös toisella kotimaisella!



perjantai 2. lokakuuta 2015

Hankintoja & kirjauutinen

Tehokkaana tarjousten perässä juoksijana olen jälleen onnistunut tekemään edullisia hankintoja. Olisi kiva kannattaa paikallisia eläintarvikeliikkeitä, mutta opiskelijan kukkaro ei aina oikein veny niiden katteisiin, joten nettikauppoihin tulee sijoitettua jonkin verran. Eikä tässä oikein tunnu oikeisiin kauppoihin edes ehtivän, kun aina on joko koulussa tai kouluhommissa.

Paljaspyllyinen Penni saa nyt ruveta syömään biotiinia ja sinkkiä, jospa siihen kasvaisi karvaa talveen mennessä. Erinäisten merilevävalmisteiden lisäksi näitä aineita löytyy yhdistettynä oluthiivasta, jota tilasin tablettimuodossa, kun kerran halvalla sain. Vaikutuksista raportoin myöhemmin.

B1, 2, 3, ja 6-vitamiineja, rautaa, kuparia, sinkkiä ja mangaania.


Se hammastökötti, siis Fortan Dental Care, tai Zahnpflege tuossa purkissa lukee herrakansan kielellä, osoittautui odotuksia tehokkaammaksi! Hinkkasin sitä pinsujen purukalustoon neljänä iltana peräkkäin, ja hammaskivi irtoilee palasina. Täytyy jatkaa purkin ohjeen mukaisesti käsittelyjä kerran viikossa, niin pysvät leegot puhtaina. En tiedä mitä siinä aineessa tarkalleen on, mutta koirat tuntuvat tykkäävän siitä kovasti.

En yleensä koskaan tee heräteostoksia, mutta änään shoppasin tapojeni vastaisesti heräteostoksena Salomonin Escambiat, eli ihan goretex-pintaiset metsälenkkeihin tarkoitetut tossut. Olivat Budget Sportin alessa niin edulliset, etten voinut vastustaa kiusausta, nuo toiset Salomonit kun ovat ylittäneet odotukset täysin.

Pysyiskö näillä pohjilla pystyssä?


Olen unohtanut tänne blogin puolelle tämän kirjoittaa, mutta nyt kun muistan, niin pitää mainostaa kaverin kirjoittamaa koira-aiheista tietokirjaa nimeltä Koko perheen koirakirja. Se on myynnissä tavallisissa kirjakaupoissa, varmaan netistäkin saa tilattua? Kirjassa esitellään koiranpitoa ja koirarotuja hauskan värikkäässä muodossa, ja harrastusosioon näköjään livahtanut jotain tuttuja pikkupinsereitäkin, taitavan Sussen kuvaamina...

Teksti Nina Mäki-Kihniä, kuvat Susanna Nieminen