Osaan ehkä sittenkin

Tänään tarjoutui tilaisuus ohjattuun treeniin Pitsin kanssa, enkä tietenkään voinut olla tarttumatta tilaisuuteen, vaikka Pitsi juuri eilen treenasikin. Vauhtia oli vielä tänäänkin vaikka muille jakaa, nyt onneksi löytyi vähän hallintaakin!

Tehtiin siis ihan rehellistä ratatreeniä, jossa oli monenlaista ohjausta, saksalaista, persjättöä, ja kahteen kohtaa melkein uusi tuttavuus, siis viskileikkaus. Ollaan me tätä joskus kokeiltu, joo, mutta aika vähälle on jäänyt, vaikka ihan kätevä ohjaus onkin. Etenkin tähän rataan se sopi kuin nenä päähän:

Sinisen reitin mukaan siis  teimme, sillä sai huomattavasti paremman linjan putkelle, kuin siivekkeen ympäri pyörittämällä olisi saanut. Lisäksi tässä pääsi ohjaaja liikkumaan mukavasti kohti putkea, ei tarvinnut himmailla! Pitsi palkattiin ensin pari kertaa ihan vaan oikeaan suuntaan hyppäämisestä, ja sehän hoksasi homman heti. Tärkeää oli ohjaajan sijainti ja liikesuunta, sekä ylimääräinen käskytys (mene mene, tms.), että koira uskaltaa hypätä "pitkäksi".

Pitsi oli kyllä todella näpsä ja nopea tänään, itsekin keskityin ohjaamiseen viime kertaa paremmin. Olen varmasti jankuttanut tätä ihan väsymiseen asti, mutta Pitsiä on äärettömän hieno ohjata, se kiitää kuin ajatus.


Meinasi unohtua, mutta onneksi muistin, että Penni täyttää tänään kuusi vuotta! Hän on juhlistanut merkkipäiväänsä lähinnä nukkumalla ja lenkkeilemällä, taidan paistaa sille vähän jauhelihaa juhlan kunniaksi! :)

Penni 3 kk iässä, sottapytty jo pienenä!

EVO, en vaan osaa

Tai siis tänään en osannut, siis ohjata Pitsiä! Sillä oli jokin rakettivaihde päällä, meni ihan julmetunmoista vauhtia ja irtosi ties minne esteille. No, se ei olekaan pariin viikkoon päässyt agia tekemään, tämmöinen se aina yleensä onkin tauon jälkeen.

Hallissa oli ihan kiva rata, yritin kuvatakin videolle, mutta kännykä oli tehnyt tenän eikä siinä mitään videota ollut tallentuneena. Pääasiassa Pitsi meni superkivasti, mutta sinkoili vähän minne sattuu joissakin kohdissa, kun en osannut valita siihen vauhtiin sopivia ohjauksia. Poispäinkäännöllä se sinkosi ihan toiselle reunalle asti, persjätöllä pinkaisi suoraksi melkein seinää päin. Ne pätkät, jotka tänään onnistuivat, olivat kuitenkin niin hienoja, etten jaksa masentua noista räpellyksistä! On kyllä upea koira, vaikkei siitä mitään kisatykkiä ikinä tulisikaan, se kyllä opettaa ohjauksellisesti ihan jo treeneissäkin meikäläiselle valtavasti asioita.

Pennikin teki ihan vähäsen, siis niitä samoja pujotteluunmenoja, kuin viimeksi Reetan treenissä oli. Siis avo- ja umpikulmaa 90 asteen sisäänmenolla, ja vielä takaa leikaten. Pitäisi kyllä unohtaa omat asennevammat ("ei tää opi", "ei tää osaa", "ei tää pysty") Pennin kohdalla ja treenata vaan, kyllä se oikeasti osaa ja oppii ja tekee, kun vaan on motivaatio kohdallaan. Pitsi on opettanut mua tässä pujotteluasiassa, ja nyt pystyn oikeasti auttamaan Penniä pujottelussa, enkä vaan sähläämään ja häiritsemään.


Kuntoharjoittelusta sen verran, että tuo kahvakuula-ajatus on kyllä rehellisesti sanoen jäänyt ajatuksen asteelle, ja saa toistaiseksi jäädäkin. Hölkkäämässä olen käynyt tällä viikolla kahdesti, ensin tiistaina 6,6 km ja eilen 3,6 km, lisäksi olen treenannut agia kahdesti, eli ollut sangen reipas! Kahvakuulaan tartun heti kun kouluhommat helpottavat, vielä pitäisi pari viikkoa jaksaa puskea täysillä...

Ulkotreenejä odottelen kovasti, tänään paistoi aurinko vielä kun hallilta ysin jälkeen kotiin köröttelin, alkaa melkein tuntua kesältä jo...

Nyt loppui vätystely!

Penni pääsi tänään taas äkkilähtötreeneihin peruutuspaikalle, ja oli ihan mainio. Kuvittelin ensin, että se oli vähän hidas, mutta ei kuulemma, olin vaan itse nopea :D Kiva kuulla, ja kiva myös tehdä Pemun kanssa rataa ihan kunnolla.

Radalla oli juuri Pennin tarvitsemia harjoituksia, mm. takaaleikkaus pujotteluun, ja ihme kyllä se onnistui muutaman hinkkauksen jälkeen. Muutenkin kaikki tuntui kumman helpolta ja sujuvalta, paitsi aivan viimeisellä pätkällä, jolloin meikäläisen ohjaus lopahti jälleen. Syy tähän oli väsymys, mulla ei yksinkertaisesti kunto riitä pitkään treenipätkään!

Syksy ja talvi ovat menneet niin kouluhommien ikeessä, etten ole ehtinyt hölkätä juuri lainkaan, saati kahvakuulailla, en itse asiassa ole edes nähnyt mokomaa mötikkää moneen kuukauteen. Nyt se on kyllä kaivettava esiin (vaatehuoneesta?), ja juoksutossut samoin. Ei ole mitään järkeä maksaa 15 min treenistä, jos ei jaksa tehdä täysillä kuin 10 min!

Lupaankin siis tästä viikosta alkaen hölkätä kolmesti viikossa (agitreenit voi laskea yhdeksi kerraksi) sekä kahvakuulata kahdesti viikossa. Uskoisin että tästä on jo apua, palataan tuloksiin lähempänä kesää!

Penni aksaa + mejä-touhuja

Penni pääsi yllättäen ohjattuihin agitreeneihin maanantaina, monta sattumaa siihen tarvittiin (mm. erään Pori-Tampere-bussivuoron lopettaminen), mutta pääsi kuitenkin. Päätin ottaa treeniin Pennin, koska Pitsihän teki viime viikolla jo kahdesti agia ja oli näyttelyssäkin sunnuntaina, kyllä nyt oli jo Pemun vuoro, vaikka sillä piti lomaa ollakin.

Penniä ei töihin "joutuminen" haitannut yhtään, päin vastoin se oli niin innoissaan, että väsähtikin yllättävän nopeasti. Pemu oli tehokas ja kuuliainen, vauhtia löytyi mukavasti hyppyradan tarpeiksi.  Radalla sai tehdä monenlaista ohjausta, mm. twistiä, persjättöä ja flipinkin yhteen kohtaan. Penni ei ole flippiä ennen tehnyt, mutta eipä sitä tarvitse opettaa, on onneksi koiralle hirmu luonnollinen ohjaus.  Pitää vaan itse olla riittävän nopea sen "ensimmäisen käden" kanssa, ts. oikeastaan siitä "toiseen käteen" siirryttäessä, ei saa jäädä tuijottelemaan koiraa!

Meni kyllä itselläkin kintut sen verran hapoille tuolla radalla, että venyttelin oikein kunnolla treenin päälle, ja katso, pohkeet eivät ole kipeät! Viime viikollahan olivat niin juntturassa, että hevoisten 2-teholinimentillä niitä auki hieroskelin.


Sunnuntaina oli taas mejä-päivä, Pitsille tehtiin helpohko suora jälki ja Pennille pidempi ja vähän haastavampi. Jäljet olivat ajettaessa n. 15 h ikäiset, ja kyllä illalla vähän mietitytti se Pennille tehty, että mahdoinko haukata liian ison palan; pituutta jäljellä oli n. 3 x 50 m, ja matkan varrella oli vaikeakulkuista maastoa, peuran jälkiä ja papanoita, kapean vesiojan ylitys, sekä sopivan ylityskohdan etsimisestä johtuvia typeriä mutkitteluita.

Penni kuitenkin yllätti iloisesti, ja selvitti jäljen hienosti, ojan ylitykset ja kaikki! Parissa kohdassa ilmeisesti riistan hajut vähän sekoittivat, ja se pyörähteli hiukan laajemmalla alueella, mutta muuten seurasi jälkeä hienosti, mutkat ja ojat ja kaikki.

Pitsilläkin sujui tänään paremmin kuin viimeksi, intoa ainakin piisasi, ja pienestä tuulenvireestä johtuen (ilmeisesti?) se nappasi jäljestään ilmavainun. Sillä se meni kaadolle asti, pari kertaa olisi joutunut hukkaan matkalla, jos olisin seurannut sen perässä. Luulisin, että lamppu syttyi nyt jälleen, ja parin viikon sulattelun  jälkeen homma toimii taas.

Keväisiä hankintoja

Meikäläisen jalat eivät valitettavasti kestä samoja lenkkareita kuin korkeintaan vuoden päivät, ja kun vaihtoaika osuu kivasti kevääseen, niin kävinpä sitten hyödyntämässä läheisen Budget Sportin tarjouspäivät.

Vasemmanpuoleisen parin hankin siis tänään, oikeanpuoleisella on ikää n. 11 kk, ja ne ovat käyneet kyllä pesukoneessakin ainakin kolmesti, vaikka värin perusteella voisi jotain muuta ajatella. Pohja alkoi irrota tuosta pystyssä olevasta tossusta, ikävästi meni risut sinne väliin metsälenkeillä! Kyljellään olevan pohjassa ei ole purkkaa, se on vaan kulunut tuommoiseksi.

Lisäksi mukaan tarttui edullinen Puman urheilutoppi, joka sopii vaikkapa kesäisiin agikisoihin, mikäli säät suosii.

Kyllä kelpaa aloitella kesäkautta! :)

Vara-CACIB Vaasasta

Tänään köröteltiin Porista suoraa tietä Pohjoiseen eli Vaasaan, kansainväliseen näyttelyyn Botniahalliin, joka osoittautui mukavan valoisaksi ja tyylikkääksi näyttelypaikaksi.

Halli oli hieno, ja järjestelyt ensiluokkaiset! Kahvikin oli hyvää!

Koiria oli ilmoitettu 27 kpl, näistä valionarttuja neljä kappaletta. Kilpailuluokka oli loppujen lopuksi kahden kauppa, ja ilokseni Pitsi päihitti norjalaisen, sangen näpsäkän näköisen pikkunartun voittaen valiot, jee! PN-kehässä Pitsille kävikin tietysti Pitsit, eli nuortenluokan narttu (oma puolisisko) kiilasi ohi ykköspallille, ja sai sen CACIBin, jota me oltiin lähdetty tavoittelemaan. Pitsille lankesi oranssi rusetti eli VARA-CACIB, ja toinen sija narttukisassa. Ensin vähän ärsytti, mutta ei enää, on tuo kuitenkin hieno sijoitus, kun on ulkomailta asti kilpakumppaneita vastassa! Sitä paitsi, jos niistä vastustajista pitäisi jollekin se CACIB antaa, niin olisin kyllä valinnut saman nartun kuin tuomarikin. Hyvälle koiralle häviäminen ei harmita!

Miellyttävä ilme?

Maija Sylgrénin arvostelu Pitsitä oli seuraavanlainen:

3v. erinomaisen tyyppinen, oikeat rungon mittasuhteet, miellyttäväilmeinen pää, hieman pitkät korvat, hyvä kaula ja ylälinja, toivoisin syvemmän ja aavistuksen pidemmän rintakehän. Sopiva raajaluusto ja kulmaukset, hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu kepeästi takaa, muuten hyvin. Hyvä karvanlaatu ja väri.
VAL ERI 1 SA PN 2 VA-CACIB

Tuomari oli tarkka ja kiinnitti mielestäni huomiota oleellisiin asioihin, kuten pitääkin. EH:ta tuli paljon, vain muutama SA. Taisi siellä jokin H:kin vilahtaa.

Meidän porukasta löytyi myös päivän ROP-uros, sekä ROP-veteraani, ja neljän koiran valikoimalla sitten tempaistiin myös ROP-kasvari ja KP. Isosta kehästä ei saatu menestystä, hurmaavaa virnuilua iäkkäältä miestuomarilta kylläkin. Kasvari esiintyi isossa kehässä oikein tyylikkäästi, eli ei tarvinnut sitäkään hävetä!

Odottelun käytin shoppailuun, ja hommasin sen Kennelliiton trikoopipon, jota hypistelin jo tammikuun Turku kv:ssa. Lisäksi ostin Pitsille EU-passiin violetit kannet.

Näyttely oli viihtyisä ja hyvin järjestetty, missään kohtaa ei ollut ahdistavan ahdasta. Yllättävän paljon oli kyllä pisua ja kakia matoissa iltapäivällä, oikein löyhkäsi! Ja tämä ei siis johtunut siivoustiimistä, vaan näytteilleasettajista, joilla oli vissiin koirien vessakäynnit unohtuneet... Ja kyllä se vähän niin on, että jos omalla koiralla se vahinko käy, niin se pitäisi osata siivota pois, eikä vaan jättää pökäleitä pitkin käytävää ja jatkaa matkaa!



P.s. Jossain mielenhäiriössä ilmoitin Pitsin Harjavallan ryhmikseen, vaikka kaksi vuotta sitten vannoin, että ei enää ikinä (Pitsi oli saanut Raumalta sertin lauantaina, ja sunnuntaina tupsahti kehästä sileällä ERIllä ulos Harjavallassa). Näyttelyharrastajan "ei ikinä" on tunnetusti kaksi vuotta, paitsi jos kyseessä on Druskininkai, niin sitten se on kolme...

Ylösnousemus pääsiäisen kunniaksi

Ei, minä en ole millään muotoa uskonnollinen ihminen, enkä  muuten edes kuulu kirkkoon, mutta pääsiäisen kunniaksi ajattelin herättää blogin jälleen henkiin. Edellisestä postauksesta onkin kulunut puoli vuotta, eli on jo aikakin! Paljon on tapahtunut tässä välissä, mutta opiskeluvuosi on meikäläisellä ollut niin hektinen, etten ole blogiin ehtinyt paneutua. Syyslukukaudella ei oikein paukut riittäneet edes kisaamiseen tai näyttelykäynteihinkään, treenattu ollaan kuitenkin. En nyt ala tähän kaikkea tapahtunutta edes listata, vaan yritän jatkaa suunnilleen siitä mihin viimeksi jäätiin.

Pitsi kävi tammikuussa Turku kv:ssä saamassa ekan CACIBinsa, jee! Koiria oli taas reippaasti yli 60 kpl, mutta tuloksella VAL ERI 1 PN 2 se valkoinen rusetti kuitenkin irtosi, huippua! Jännitin etukäteen irlantilaista tuomaria, mutta turhaan, oli ihan samoilla linjoilla meikäläisten kanssa ja antoi kyllä hyvin Pitsin näköisen arvostelunkin. Maaliskuussa näyteltiin uudelleen Turkkusessa, mutta ranskalainen tuomari ei ymmärtänyt hyvän päälle, joten sieltä vain sileä ERI. Seuraavat näytelmät ovat 12.4. Vaasassa, niistä luvassa raporttia sitten jälkeenpäin. CACIB-tili on nyt kuitenkin auki ja inttikello käynnissä, hyvä hyvä!


Penni on ollut tämän talven yllättäjä, se on nimittäin kerännyt agilityn SM-kisoihin tarvittavat kilpailutulokset täyteen, ja vielä ylikin! Rotumestiksissä silloin lokakuussa se teki hyppärinollan, ja sitten kisailin sen kanssa huvikseni vähän, ja se teki lokakuun lopulla yllättäen tuplanollan TAMSKin kisoissa. Siitä se idea sitten lähti, ja nyt on nollia jo yhteensä 8 kpl sisältäen peräti kaksi tuplaa! Näistä jälkimmäisen se teki eilen ATT:n pääsiäiskisoissa. Penni on edelleen Penni, välillä toimii, välillä ei, mutta on se kyllä hienojakin ratoja tehnyt etenkin tässä kevään mittaan. Eilen se ei ollut ihan parhaimmillaan (mm. ekalla radalla juoksi keinun alle tutkimusretkelle) eikä nopeimmillaan, mutta kaksi rataa se nollilla kiskoi maaliin, ja aikakin riitti kummassakin. Pemu on tehnyt myös uusia nopeusennätyksiä, Seinäjoella helmikuussa 3,98 m/s agiradalla. Hyppärin ennätyshän sillä on vanha 4,17 m/s vuodelta 2013(?). Videolla lokakuinen tuplanolla TAMSKin tallilla.

Ai että mitäs nyt sitten ruvetaan tekemään? No ainakin varailemaan majoitusta Ouluun SM-kisojen ajaksi, jos ei muuta. Pitsi saa treenailla, Penni lomailla, ulkokauden pyörähtäessä käyntiin Pemu pääsee taas radalle. Pitsi on käynyt vähän epiksissä, ja pääsee varmaan kisailemaan lähitulevaisuudessa sekin.

Viime syksynä innostuin kovasti jäljestämisestä, ja nyt pääsiäisenä päästiin taas senkin homman makuun, kun kelit ovat taas lajiin sopivat. Penni jäljesti tosi hyvin ja melko täsmällisesti, tiesi heti mitä tehdään ja  oli selvästi innoissaan. Pitsillä meni homma vähän pyörimiseksi, pätkittäin sekin veti ihan hyvin, mutta alueella yön aikana liikkuneen riistan hajut taisivat vähän sekoittaa sitä. Meidän potkimien makauspaikkojen lisäksi kun jäljen varrelta löytyi niitä ihan oikeita, peurojen tekemiä makauksia.

Alla kuvia jäljestysretkeltä, huomatkaa uusi jälkiliina ekaa kertaa käytössä! ;)

Pitsi löytää jotain.

Pitsi ei löydä mitään.

Penni pääsee!

Penni työn touhussa.