Vuosikoosteen aika!

On taas se aika vuodesta, kun humanisti yrittää laskea matematiikkaa. Siis vuosikatsauksen aika. Tasan vuosi sitten blogi olikin tauolla, enkä ilmeisesti ole asettanut tälle vuodelle mitään virallisia tavoitteita, mutta luulisin, että Pennin kanssa tavoitteeksi sopisi nollaprosentin parantaminen ja vauhdin kasvattaminen, Pitsin kohdalla puolestaan sujuvien kisasuoritusten tekeminen.

Penni kisasi tänä vuonna yhteensä 46 starttia, joista nollia oli 10 kpl. Yllättävän monta! Siis pyöristettynä Pennin nollaprosentti on 22%. Viime  vuoden nollaprosenttia en ollut laskenut, enkä nyt jaksa ruveta, mutta edellisvuonna se on ollut 17% ja sitä edellisenä 13%, kehitystä on siis tapahtunut. Eipä tuo edelleenkään huimaava ole tuo 22%, mutta Pennin kanssa pienikin edistys on ison ilon aihe. 

Vuoden nopein etenemä on Pennillä ollut 4,07 m/s hyppärillä. Se on päässyt tänä vuonna useita kertoja yli neljän metrin, mikä tietenkin lämmittää mieltä. Keväällä päätin siirtyä Pemun kanssa lähes kokonaan lentäviin lähtöihin, ja se kannatti! Saatiin lisää vauhtia ja säpäkkyyttä, ja sekunteja karisi ihan selvästi. Muutenkin olen varmaan itse oppinut etenemään rohkeammin, ja koira tulee sitä myötä reippaammin perässä. Hyvä me!

Viime kesänä startattiin Pennin kanssa ekaa kertaa SM-kisoissa sekä yksilöissä että joukkueessa, ja se oli kyllä huikea kokemus. Toivottavasti päästään samoihin karkeloihin ensi vuonnakin! Sen tuplan olisin Pennille mieluusti ottanut tämän vuoden puolella, mutta ei niin ei. SM-nollia Pennillä on nyt 1 x agi ja 2 x hyppy, ei tuplaa, ja yksi ylimääräinen hyppärinolla. Ongelmia on ollut monenlaisia, ja tällä hetkellä ei päästä kisaamaan lainkaan, mutta en luovuta ennen kuin keruuajan päättyessä. Isoin voitto tänä vuonna on ollut se, että fiilis radalla on parantunut huomattavasti, enää ei tunnu siltä kuin vetäisi kivirekeä perässään.

Muutenkin vuosi on ollut Pennin kanssa hyvä, mitä nyt karva on mennyt vähän ohueksi. Kesäkuisen luonnetestin 159 pistettä & laukausvarma oli hieno juttu, omassa rodussaan oikein kelpo tulos, ja olen siitä aiheellisesti ylpeä. Agin piirinmestiksissä Pennin sijoitus oli 7/36, eli ihan mukiinmenevä tulos sekin.

Pennin tavoitteet vuodelle 2016

- SM-kisoihin osallistuminen, mieluiten sekä yksilö että joukkue

Penni kiitää täydellä teholla.

- nollaprosentin kasvattaminen

- saavutetun vauhdin ylläpitäminen/kasvattaminen

Penni SM-yksilökisan karsintaradalla.

Onnelliset fiilikset karsintaradan jälkeen.

Pitsin kanssa on päästy taas pikku hiljaa kisaamisen makuun, ja siitä olen todella onnellinen. Startteja kertyi todella vähän, siis 11 kappaletta, joista nollia oli kaksi kappaletta, siis 18%. Lisäksi oli yksi yliaikanolla, jonka 0,7 sekunnin yliaika  tuli puomilla seisomisesta. Pitsin kanssa kisaaminen on todella nautinnollista ja helpon tuntuista, odotan innolla sen seuraavaa kisakautta!

Pitsilläkin on ollut kaikin puolin kelpo vuosi, näyttelyissä on käyty pari kertaa, tuliaisina 1 x cacib ja 1 x vara-cacib. Enemmänkin olisi käyty, mutta budjetti ei kestä kahta kallista harrastusta, ja mieluummin minä nuo vähät rahani agiin sijoitan.

Pitsin tavoitteet vuodelle 2016

- kisasuoritusten saaminen saumattoman sujuviksi, kisarutiinin hankkiminen

- nollaprosentti mahdollisimman korkealle

Pitsin kohdalla varsinaiset tulostavoitteet saavat nyt vielä jäädä asettamatta, aika näyttää kyllä, mihin sen kanssa päästään ja mihin ei.

Pitsin ekat viralliset kisat tauon jälkeen Seinäjoella heinäkuussa.

Nousu kolmosluokkaan Janakkalassa syyskuussa.

Onnellinen eläin.

Treenaaminen ainakin tulee olemaan ohjattua ensi vuonna, meillä on siis Reetan treenit joka toinen viikko, ja sunnuntaisin seuran treenit. Reetalla aion käydä yksinomaan Pitsin kanssa, Penni voi päästä tuohon toiseenkin ryhmään aina välillä. Itsenäiseen harjoitteluun pitää saada lisää suunnitelmallisuutta, täytyy pohtia miten tämän saisi toteutettua.

Ohjaajan uudenvuodenlupaukset

1. Lakkaan holhoamasta Pitsiä radalla, ja annan sen tehdä kaikkensa täysillä, luottaen koiraan.

2. Pennin kanssa olen huolellisempi, enkä yksinkertaisesti anna sille tilaisuutta pujahtaa keinun ohi, tai jotain muuta typerää.

3. Pidän huolen siitä, että itsenäinen treeni on aina suunniteltua ja monipuolista.

4. Yritän etsiä monipuolisempia keinoja koirien palkkaamiseen ja pitää enemmän hauskaa treeneissä!

Tästä siis suunnataan vuoteen 2016, saa nähdä mitä kaikkea se tuo tullessaan!

Joulu on taas

Niinhän se taas meni, nimittäin yksi vuosi omaa ja koirien elämää. Vielä ei kuitenkaan ole vuosiyhteenvedon aika, sen sijaan tarjolla on kuvakavalkadi pinsesterien jouluvalmisteluista.

Pitsi inhoaa pölynimuria. Pennikin toki inhoaa sitä, muttei aina jaksa innostua aiheesta, Pitsi puolestaan tykkää kytätä ja jopa hyökkäillä, kun kerrankin uskaltaa isotella jollekin! 

Kinkku, tuo jokaisen kääpiön harmaasuolattu päiväuni! Penni tarkastaa laadun ennen varsinaista paistamista.

No sitten sitä kinkkkua paistettiin ihan älyttömän kauan. Yhdet pysyi hereillä ja luki kirjaa, toiset nukkuivat. Koirat kyllä saivat pienet palat kypsää kinkkua kumpikin, kun kerran sitkeästi jaksoivat valvoa kahteen asti yöllä. Penni oikein ulvoi ja mourusi koiraportin takana, kun nostin kinkkua uunista. Olisi vissiin pitänyt taas päästä laaduntarkkailuhommiin...

Paljon on häärätty ja siivottu ja muuta, mutta nyt on tarkoitus ja tavoite ottaa vaan ihan rennosti. Toivotammekin hyvää joulua kaikille blogin lukijoille, ulkoilkaa, lepäilkää ja herkutelkaa jouluna!

Vuoden härpäke

Joulu lähestyy jo niin kovaa vauhtia, että heikompaa hirvittää, ja saatiinhan me jo yksi joululahjakin näin etukäteen. Olen varmaan aiemminkin valitellut tuota videokuvaamisen hankaluutta, kännykkä kellahtaa niin helposti väärään asentoon, ja akkukin siitä on välillä lopahtanut kesken treenien.

Nyt saatiin tuommoinen Denverin pikkuvideokamera, se on siis samanlainen kuin GoPro, mutta yli puolet halvempi. 

Laite on kyllä näppärä, sen voi siis virittää kuvaamaan treenejä, ja se kuvaa 29 minuuttia putkeen ja lopettaa sitten automaattisesti. Vaihtoehtoisesti tallennuksen voi aloittaa ja keskeyttää kaukosäätimellä (kuului pakettiin), tai tabletilta (voisi vaikka kännykällä, jos olisi android-puhelin). Tabletilla myös näkyy kameran tallentama kuva reaaliaikaisena, laitteet juttelevat keskenään wlanin välityksellä.

Kameran mukana tuli kaikenlaista lisävarustetta kypäräkiinnikkeestä impukuppistandiin, voipi olla että sellaisen suunnilleen metrin korkuisen jalustan sille vielä hankin. Kuvassa näkyvä kirkas muovikotelo on ilmeisesti myös vesitiivis, ihan upottamiseen asti. 

Vielä en ole kameraa tosi toimissa testannut, en vaan ole ehtinyt hallille! Pitsi kävi tänään fyssarillakin, eikä onneksi ole hirveän pahasti jumissa. Ei se kyllä oikein siitä hommasta nauti, pyrkii pakoon aina kun tilaisuus tulee, ja potkiikin vielä kuin pieni eläin. Joka se kyllä onkin.

Uudesta vinkkelistä

Eilen pääsin katselemaan epävirallisia agikisoja ihan uudesta näkökulmasta, eli siis tuomarin silmin. Hiukan epäröiden otin pestin vastaan, enhän ole koskaan ennen ollut tuomarina, mutta uskalsin kuitenkin lupautua, kun sain suunnittelemieni ratojen tarkistukseen apua ihan oikealta tuomarilta.

Ratojen suunnittelu olikin yllättävän haastavaa, halusin tehdä kivat radat, jotka ovat ennen kaikkea turvalliset ja kaikille säkäluokille sopivat. Oman haasteensa asetti Kankaanpään kisahallin pienehkö koko, mutta hyvinhän siitä sitten selvittiin kuitenkin.


Mölliluokka SML 25-35-45

Möllirataan jouduin tekemään paikan päällä yhden muutoksen, seiskaputkesta ei päässytkään turvallisesti puomille, joten lisäsin A-esteen alle ylimääräisen putken, jolta pääsi mukavasti puomille (piirroksessa näyttää vähän hassulta kyllä).

Tässä radassa koirakot pärjäsivät hienosti etenkin ennen puomia ja sen jälkeen olevilla osioilla, suorastakin putkesta (12) osattiin jarruttaa aika hyvin seuraavalle putkelle. Putkella 2/10/15 löydettiin oikeaan päähän putkea aika hienosti! Haastavaksi osoittautui hyppy nro 5, se oli todellisuudessa aavistuksen lähempänä seinää, ja aika monikin koira pyyhälsi sen ohi sisäkautta. Muutamat koirat pyrkivät A-esteelle, kun olisi pitänyt mennä 8-putkeen, mutta kohta oli kyllä hiukan vaativa mielestäni. Nolliakin kuitenkin saatiin, kontaktivirheitä tuli aika rutkasti.



Avoin luokka SML 30-40-55

Avointa luokkaa varten toivottiin suunnilleen 2-luokan tasoista rataa, ja tämä oli mielestäni aikalailla sellainen. Halusin tehdä radan, jossa tarvittiin hallintaa, mutta jossa sai kuitenkin myös päästellä menemään, ja jossa myös ohjaajan huolellisuudella on painoarvoa.

Hyvin onnistui monilta "loppusuora," ts. esteet 13 - maaliin. Tällä radalla ei ollut mitään yksittäistä kohtaa, joka olisi selkeästi kerännyt ohjausvirheitä, eniten virhepisteitä tuli kontakteilta ja kepeiltä. Hypyn 3 olin sijoittanut taktisesti niin, että koira piti muistaa ottaa kunnolla mukaan 2-putkelta, eikä vain posottaa seuraavalle putkelle, ja tähän ansaan muutama ohjaaja menikin. Tällä radalla nähtiin oikein kivoja suorituksia, ja pari viihdyttävää ohjelmanumeroakin, kun pari maksia jatkoi 15-hypyltä viistottain kulkeneen raja-aidan yli katsomoon hypätäkseen sitten takaisin kisakentän puolelle jatkamaan rataa.



Oli kyllä mielenkiintoista tarkastella kisoja "tuomarin" silmin, moni ohjaaja teki loistavia ohjausratkaisuja ja tuki koiraansa hienosti. Ymmärrän jotenkin paremmin nyt sen ilon, jonka tuomari saa siitä, kun joku koirakko tekee upean suorituksen juuri minun piirtämällä kisaradalla!

Penni rokkaa!

Penni kävi tänään syyskauden viimeisissä seuran treeneissä näyttämässä, mistä pinseri pissii. Se siis revitti eilisellä koulutusradalla sellaista vauhtia, että heikommilla meinasi katsomossa joulutortut mennä väärään kurkkuun.

Ekaan putkiansaan se ei edes katsonut, ja teki 5/6 japanilaista täysin oikein, 3/3 saksalaista täysin oikein, valssit napsahteli kohdalleen ja isompaa ongelmaa ei ollut melkein missään. Pujotteluun meno oli sille vaikea, mutta muuten se pisteli menemään kuin vanha tekijä. Ja sehän se onkin, vanha ja luotettavan epäluotettava.

Itselleni annan nyt papukaijamerkin niistä japanilaisista, eilen Pitsin kanssa tein vaihdon ainakin kolmesti liian aikaisin, nyt kerran liian myöhään, ja muuten koko ajan oikea-aikaisesti. Jee!

Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue! :)

Rytmityksiä!

Tänään oli vuorossa kauan odotettu Teemu Linnan koulutus omalla kotihallilla, ja koulutusta kyllä saatiin koko rahan edestä. Radalla piti kiinnittää paljon huomiota omaan liikkumiseen ja siihen mystiseen rytmittämiseen, josta kaikki kyllä puhuvat, mutta eivät oikein osaa tyhjentävästi sitä selittää.

Pitsillä oli sangen hyvä päivä ja se kulki ihan niin hienosti kuin aina muutenkin, saatiin kehuja mm. pujotteluun sisäänmenoista ja siitä, miten hyvin se vaihtaa estefokuksen ja ohjaajafokuksen välillä. Näinhän se juuri onkin, se on teknisesti taitava, ja osaa lukea rataa hyvin, mutta tulee kuitenkin yleensä kiltisti ja kuuliaisesti ohjauksiin. Meiltä onnistui jopa takaakierto ansaputken edessä, ja pujotteluun meno ansaputken edessä, vaikka kumpikaan ei kuitenkaan ekalla yrittämällä. Näissä tarvittiin juuri sitä rytmitystä, että saatiin koiran linja muotoutumaan oikeanlaiseksi.

Käteen jäi lyhyesti muotoiltuna seuraavat asiat:

-oikeaan rytmiin pääsee, kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja liikkuu oikealla nopeudella oikeaan suuntaan
-koiran on siirryttävä estefokuksesta ohjaajafokukseen salamannopeasti
-palkkaus pitää aina suunnitella tarkasti etukäteen; missä kohdassa, mihin suuntaa, riittävän usein jne.
-en saa jäädä vahtimaan Pitsiä, siihen pitää luottaa ja uskaltaa itse edetä
-eurooppalainen valssi
-kun koira kerran reagoi herkästi ohjaajan rytminmuutokseen, voi sen antaa painaa todella lujaa mahdollisimman pitkään, ja tehdä "jarrun" vasta melko myöhään -> ei tule turhaan menetettyä vauhtia

Ja sitten käteen jäi myös tämmöinen aika väsynyt koira:

<3

Seinäjoella jälleen

Eilen kisailtiin jälleen Seinäjoella, keli oli märkä koko päivän, ja kotona oltiin vasta kymmenen maissa illalla, joten en sitten jaksanut ruveta latailemaan videoita ja naputtelemaan tekstiä. Tuskinpa niitä kukaan niin kieli pitkällä odottaakaan, etteikö jaksaisi yhtä päivää vartoa.

Reissu ei nyt taaskaan ollut ihan onnistuneimmasta päästä, yhtään nollaa ei saatu aikaiseksi. Onneksi syyt tähän olivat joka radalla erilaiset, eipähän ainakaan ole tehty mitään systemaattista virhettä.

Ensin oli vuorossa hyppäri, jolle Penni starttasi heti lähtöjärjestyksen alkupäässä. Tulos oli HYL.

+ hieno vauhti!
+ onnistunut alku, etenkin persjättökohta, mietin tätä tosi pitkään
+ hieno irtoaminen 17 putkelle

- ekalla putkella sama töppi kuin SM-kisojen joukkueradalla: takaaleikkasin putkeen, ja Penni tuli samasta päästä ulos. En oikein ymmärrä tätä ongelmaa, pitänee harjoitella?

Sitten oli Pitsin vuoro tehdä samainen hyppäri, sillekin tulos HYL.

+ upea rentous, ilo ja meininki! Ei mitään kyttäilyjä tai himmailua, taattua Pitsi-laatua alusta loppuun! Iloinen koira lähdössä, ja vielä iloisempi maalissa!
+ vauhti oli oikein hyvä, ja koira tuntui käteen samalta kuin treeneissä (miten älyttömän hienoa päästä kirjoittamaan tää kohta Pitsin kohdalle!!!)
+ koira tuli kaikkiin ohjauksiin juuri kuten piti, jostain syystä luki mun selän takaa sen hypyn ennen vasemman takakulman putkea, ehkä käänsin katseen liian aikaisin?

- jossain kohdassa oli hiukan ylimääräistä kurvia, ohjauksen ajoitukseen siis parannusta tarvitaan

Pitsi oli ilmoitettuna vain hyppärille, joten Pemu ahkeroi vielä kaksi rataa. Eka agirata töksähti heti alun keinulle, mikä harmitti tietenkin vietävästi. Tästä tulokseksi 5. Radalla tehtiin nollia kai vain kaksi tai kolme.

+ meille hankala kepeille meno onnistui täydellisesti
+ puomi onnistui!
+ kaksi hyvin haastavaa putki-kontakti-erottelua onnistui vaivatta

- mitä ihmettä tuossa keinulla tapahtuu? Este on suoraan edessä, muita esteitä ei ole lähellä, katson, ohjaan, odotan, mitä vielä olisi pitänyt tehdä?
-lopussa pieni sähellys

Viimeisellä agiradalla kävikin sitten niin, että myöhästyin ekaa kertaa ikinä rataantutustumisesta. Rata oli muutettu ennätysnopeasti, ja tutustuminen aloitettu saman tien laskematta osallistujia. Ehdin kuitenkin suunnitella ihan ok ohjaukset. Tuloksena 15 vp + reilu sekunti yliaikaa.

+ puomi toimi!
+ ohjaussuunnitelma oli ihan siedettävä

- olin itse myöhässä A:n jälkeen, enkä ehtinyt tehdä suunittelemaani puolivalssia hypylle ennen keppejä. Tästä johtui kielto.
- lentokeinu, mitvit?
- paras meininki jäi tältä radalta puuttumaan, johtui varmasti minusta enimmäkseen

Että semmonen reissu, paljon hyvää kyllä joka radalla, ei siinä mitään. Mutta myös niin ärsyttävän typeriä virheitä taas Pennin kanssa, että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. No, ehkä ei kuitenkaan. Pitsin hieno meininki oli kyllä päivän positiivinen yllätys, sen kanssa oli mahtavan hienoa olla radalla. Olisi upeaa, jos se nyt alkaisi kotiutua tuonne Seinäjoenkin halliin silllä tavalla, että päästelisi siellä menemään kuin kotihallissa konsanaan!

Ensi vuoden kuvioita

Meille on varmistunut treenipaikka ensi vuodelle, jee! Päästään Reetan joka toinen viikko -ryhmään Pitsin kanssa, vuoro on tunnin mittainen, ja siinä on kolme koirakkoa. Uskoisin, että tämä on meille paras mahdollinen vaihtoehto, tuttu valmentaja, tuttu paikka, ja osui vielä oikein mukava ryhmäkin. Lisäksi vapaaviikko omatoimitreeniä ja "läksyjen tekoa" varten tulee varmasti tarpeeseen. Innolla odotan jo treenejä, päästään oppimaan uutta ja kehittämään itseämme!

Hain lisäksi treenipaikkaa omasta seurasta, siis samaa ryhmää kuin missä nyt ollaan oltu. Pitsin ei välttämättä tarvitse treenata ohjatusti kahdesti viikossa, ainakaan jatkuvasti, eli välillä pääsee varmaan Pennikin sitten seuran treeneihin.

Onpa kyllä ihanaa päästä säännöllisesti ohjattuun treeniin, sitä kyllä osaa arvostaa, kun on muutaman kauden välillä toilaillut keskenään!

P.s. En ole ehtinyt tehdä yhtään mitään ensi lauantain kisojen eteen, ipana ja kouluhommat ovat pitäneet siitä huolen. No, Pitsi on Pitsi, ja osaa kaiken mitä tarvitaan, Penni on Penni, ja tekee kisoissa sen mitä haluaa. Flunssasta en vielä ole parantunut, mutta pahin on ehdottomasti ohi, kyllä tämä tästä taas.

Edistystä!

Me ollaan Pitsin kanssa edistytty, jee! Niin pitkään junnattiin paikallaan ilman ryhmäpaikkaa ja ilman ohjattuja treenejä, että pienetkin edistysaskeleet suorastaan hivelevät meidän agilityitsetuntoa.

Tänään oli siis Reetan treenit, ja rata oli kyllä pitkä, vähän yli 30 estettä. Tehtiin oma treenimme 2 x 10 min pätkissä, oikein hyvä ratkaisu, jaksettiin kumpikin sekä keskittyä että juosta vallan mainiosti.

Radan alussa tarvittiin tarkkoja ajoituksia ja oikeita linjoja, onnistui meiltä varsin hyvin. Vältettiin myös A-esteen jälkeinen ansaputki, kyllä se koira vaan on kuuliainen!

Puomilla piti vähän pohtia, täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Pitsi oikeasti lähtee sieltä kontaktilta vain yhdellä vapautuskäskystä, ilman muutoksia meikäläisen liikkumisessa. Eilisellä luennolla opittiin kontaktipeliä, joka saattaa olla oikea lääke tähän ongelmaan, siis tietenkin meikäläisen tarkemman työskentelyn lisäksi. Palataan tähän tuonnempana, täytyy muutenkin alkaa tuota kontaktiasiaa vahvistaa kotonakin enemmän, vaikka koirat aikuisia ovatkin.

Radan jälkimmäisen puoliskon päällejuoksu - viskileikkaus - pakkovalssi - hommeli osoittautui haastavaksi, Pitsi pyrki hyppäämään väärään suuntaan, tai pyyhkäisemään väärälle esteelle, tai menemään putkeen hypyn sijasta. Siis minun ajoituksessa oli häikkää, tuntuvat niin kömpelöiltä nuo pakkovalssit taas. No, ongelmista selvittiin, ja voi vau mitä viskejä! Se meni aivan oikein joka ikinen kerta, ja vielä hyvällä vauhdilla, vaikka vasta hiljattain olen ohjauksen itse opetellut ja koiralle opettanut! Se meni niin hyvin, että uskaltaisin käyttää sitä kisoissa. Positiivista oli myös se, että Pitsi kesti tuon kohdan hinkkaamisen todella hyvin, ei turhautunut eikä tylsistynyt.

Toinen edistysaskel oli keppien päähän onnistunut persjättö, huolimatta kutsuvana ammottavasta putkensuusta, joka oli keppien perässä suoralla linjalla. Tätä ei saatu videolle.

Videopätkät ovat meidän ekalta kymmenminuuttiselta, jälkimmäistä puoliskoa ei ehditty kuvata.

Ilmoitin koirat Seinäjoelle kisoihin ensi lauantaille, Pennille kaikki kolme rataa, Pitsille vain hyppäri. Lompakko ei nyt taivu kuuteen starttiin, ja Pitsille voi olla parempi nyt olla tekemättä sitä A:ta kisoissa. Toivotaan, ettei oma olotila mene ihan hirveäksi, tänään nimittäin alkoi räkätauti, joka toivottavasti myös loppuu  pian!

Videoitua treeniä

Sain pitkästä aikaa aikaiseksi videoida omatoimitreeniä, ja kyllä siitä taas jotain hyötyä oli. Mitään videokameraa, saati Go Prota meikäläisellä ei tietenkään ole, vaan kännykän räpellän muovituolille kaulahuivin tai kengän varaan pystyyn, ja toivon, että se pysyy siinä sen aikaa kun pätkiä koirien kanssa teen. Hankalaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.

Tarkoitus oli kuvata Pitsin A:ta, mutta kännykkä oli sitten heilahtanut niin, että este näkyi muuten kokonaan, mutta kontaktialue ei ollenkaan. Pöh. No kuvasin onneksi muutakin, ihan mielenkiinnosta kummankin koiran puomia, sekä Pennin ratatreenin. Pitsi ei rataa tehnytkään, sillä on huomenna Reetan treeni.

Tässä video:

Pitsin puomi oli hieno! Paljon palkkaa ja kehuja, iloisin mielin alas asti.

Penninkin puomi oli mainio! Videon ekalla toistolla se menee vinoon kontaktille, koska se tietenkin aavistaa, että puomilta jatketaan oikealle. Palkkasin Penniä heittämällä namirasiaa, ja olin suunnitellut, että jos se hyppää kontaktin kuten kisoissa viimeksi teki, laitan sen heti mitään puhumatta remmiin, ja vien autoon hetkeksi. No, ei tarvinnut. Tämä täytyy toteuttaa myös kisatilanteessa jos (kun) pomppimisia vielä ilmenee.

Pennin rata oli ihan jees, sillä oli palkka odottamassa viimeisen hypyn takana kamerasta katsottuna oikeanpuoleisessa takakulmassa. Sinne se yrittikin vähän rynniä jälkimmäisen A:n jälkeen. A:t olivat hitaat, puomi hyvä, keinut ihan ok. Pujottelut olivat muuten hyvät, mutta vaikeammalla sisäänmenolla änkesin varmaan itse liian lähelle, ja Pemu meni väärälle puolelle keppejä.

Tästä jatketaan huomenna ohjatusti Pitsin kanssa, onpa kiva päästä ohjattuun treeniin! Tänään illalla pääsin vielä nauttimaan harvinaista herkkua, olin siis Raumalla Janita Leinosen luennolla agikoiran koulutuksesta. Paljon tuli vahvistusta jo tutuille asioille, ja paljon tuli uutta, luento oli todella antoisa ja opettavainen!

Penni pe*kele!

Penni kehitti vähän ohjelmaa ja murehtimisen aihetta meikäläiselle, olihan tässä jo pitkään tasaista.

Maanantaina koirat olivat yksin n. klo 11-18, ja aamulla viimeisenä kotoa lähtenyt oli unohtanut keittiön koiraportin auki sillä seurauksella, että Penni oli ahminut itsensä roskiksesta aivan ähkyyn. Nautittu oli ainakin makaronilaatikkoa, ruisleipää, riisiä, mustikoita ja yksi lätty. Varmasti paljon muutakin. On muuten kiva tunne tulla kotiin, kun jo välieteiseen haisee levitetty roskis ja koirankakka. Kakkaakin oli siis lykätty lattialle, sen verran täynnä oli pienen pinserin läpikulkusuolisto.

Tältä se näytti mässäilyn jälkeen:

Pakki oli niin pinkeä, että kun lähdin koiraa yömyöhällä kävelyttämään, ei Hurtta-manttelin vyö ylettynyt sen ympäri edes pisimmilleen säädettynä. Koira oli siis todella paksu, ja varauduin jo lähtemään sen kanssa päivystykseen, suolitukostakin pelkäsin tietenkin. Se kulki vain selkä vähän köyryllä ja pepunpäälliskarvat nostettuina pystyyn, eli olo taisi olla melkoisen epämukava.

Säikähdyksellä onneksi selvittiin tästäkin, pidin Pemua paastolla vuorokauden, ja nyt paria päivää ja rauhallista lenkkiä myöhemmin se näyttää taas ihan normaalilta. Ei voi muuta sanoa, kuin että ahneella on paskainen loppu, ja että jotain tuuria taas oli, kun pahemmilta seurauksilta vältyttiin!

Miten meni?

Agilityharrastaja kuulee otsikon kysymyksen melkoisen usein. Meikäläisen kohdalla sen yleensä kajauttaa ilmoille oma mies, kun treeneistä kotiin saavun tyylillä tai toisella, joskus leijaillen, joskus laahustaen. Sama pätee kisareissuihin, nekin menevät aina jotenkin, hyvin, huonosti, yli odotusten, reisille tai joskus jopa pisin vittua (pardon me my French). Saattaa johtua koulutetusta kielitieteilijän korvasta, tai muusta omituisuudesta ajattelussa, mutta tänään jäähdyttelylenkillä aloin ihan kunnolla puntaroida tätä asiaa.

Millainen on hyvin mennyt treeni? Millainen on hyvä treeni? Tarkoittavatko nämä kaksi samaa asiaa?

Jos treeneissä on mennyt hyvin, se kaiketi tarkoittaa, että ei ole ilmennyt ongelmia. Ei ole jouduttu tahimaan minkään asian kanssa, on pystytty suorittamaan radan ja kouluttajan asettamat tehtävät onnistuneesti. Pitsin kanssa usein tulee tämmöisiä treenejä, se on teknisesti näppärä ja lukee ohjausta kuuliaisesti, eli jos vaan itse olen kartalla ja ajoissa, sen kanssa on aika helppo suorittaa rataa virheittä. (Mainittakoon, että tänään ei ollut tämmöinen päivä, A-esteen kanssa oli edelleen ongelmia, tahia saatiin oikein urakalla.) Mutta mitä tästä sitten oppii? Etenkin, jos tätä pääsee jatkumaan pitkään?

Hyvä treeni on mielestäni sellainen, josta on saatu jotain työkalupakkiin. Suuri idolini Kyra Kyrklundhan puhuu kouluratsastuksen yhteydessä työkalupakista, ratsukon osaamisvarastosta, johon pikkuhiljaa kertyy asioita, eräänlaisia työvälineitä, joita voidaan kaivaa esiin tarpeen mukaan. Kyra on kaikessa eläinten kanssa tekemisessä varmasti suurin esikuvani, vaikka en hevosten kanssa enää ammattimaisesti mitään teekään. Työkalupakin sisältöä ei pidä käsittää väärin, ei agikoirakon pakissa asusta pelkästään kokonaisia ohjaustekniikoita tai teknisesti täydellisiä estesuorituksia, vaan pienenpieniä osasia, joista koostuu erinomaisia ratasuorituksia.

Esimerkkinä tästä voi pitää vaikkapa sitä pientä työkalua, joka meidän pakkiin tänään saatiin; jos aiot laittaa koiran putkeen ja tehdä valssin, tee se valssi jo ennen kuin koira on mennyt putkeen,ei sillä aikaa, kun koira on putkessa. Joo-o, jollekin muulle varmaan ihan itsestään selvä  asia, mutta ei ollut minulle. Hyvin loogiseltahan tuo tuntuu, koska hypylläkin pitäisi valssin olla valmis ennen kuin koira ponnistaa, mutta jostain syystä en ollut osannut siirtää ajatusta putkelle, en ennen kuin tänään sen kouluttajan suusta kuulin. Asian ei tarvinnut olla tuon suurempi, ja silti sillä oli iso merkitys meidän suoritukseen; koira tiesi jo putken sisällä, mihin päin putkelta lähdetään, ja minä olin jo valmiiksi oikein päin, menossa oikeaan suuntaan, enkä ainakaan peruuttamassa pepa edellä siihen suuntaan, mihin koiran kurvi EI saanut valua. Linja oli parempi, vauhti oli kovempi, koira eteni rohkeammin, ja minä ehdin paremmin seuraavaan paikkaan, johon piti ehtiä. Noin pienen asian takia!

Sanoisin, että tämä treeni, jossa tahittiin A-esteen kanssa, ja tahittiin niiden valssien ajoituksenkin kanssa, oli todella hyvä treeni. Työkalupakkiin saatiin jotain uutta, jotain mikä kehittää meitä koirakkona. Ja nyt tulee  se koko jutun pointti: ei pidä stressata tai masentua, jos joskus ei mene hyvin. Tärkeämpää on se, että treeni on ollut hyvä, ja työkaluja on hankittu, tai on paranneltu tai vahvistettu jo olemassa olevaa työkaluvalikoimaa.

Tämän kun vaan muistaisi myös silloin, kun menee pisin vittua.

Kuvat eivät liity aiheeseen, vaan siihen, että meilläkin on vihdoin lunta täällä Lounais-Suomessa, jee! Fiilis on kyllä paljon virkeämpi, kun maisema on kuvankaunis. Toivottavasti lumi nyt pysyy maassa edes jonkin aikaa.

Ensin oltiin, että hyhhyh, täällä sataa räntää...

...sitten olikin kunnolla lunta, ja Pennillä jotain asiaa...

...joten päätettiin juosta vähän lumirallia, sillä ne pienen pinserin aivot tuulettuu!

Nollia, mutta vääränlaisia

Juu, nolliakin voi saada vääränlaisia, tosin olen edelleen jokaisesta jollain tasolla iloinen.

Tämän päivän kisareissu ei ollut great success, mutta ei se nyt ihan niin huono retki ollut, kuin etukäteen pelkäsin. Kisat olivat siis Seinäjoella, ja herätys oli viideltä, mutta edelleen tässä reilut 12 tuntia myöhemmin samoilla silmillä killitetään. Pimeässä ajaminen on kyllä ällöä, etenkin runsasriistaisilla alueilla. Alkaa pieni ihminen nähdä kaikenlaisia sarvipäitä pitkin pientareita.

Päivän tulossaldo oli siis seuraavanlainen:

Penni: HYL, 5, nolla
Pitsi: yliaikanolla, HYL, HYL

Pennin plussat ja miinukset:
+ pujottelussa ei pienintäkään ongelmaa, ei edes haastavammalla sisäänmenolla!
+ hyvä vauhti (hyppärillä yli 4 m/s), hyvä draivi, lähdöt onnistuivat
+ hieno loppusuora hyppärillä

- ekalta radalta poistin koiran puomin jälkeen, hyppäsi kontaktin sikamaisesti

Penni olisi tänään tehnyt tuplan, ellen olisi itse sählännyt B-kisassa A-esteen kontaktia. Vapautin siis liian aikaisin, ja siitä tuli sen radan ainoat virhepisteet, aikaakin jäi nelisen sekuntia käyttämättä. Hyppärinolla me kuitenkin saatiin, vaikka niitähän meillä jo tarvittavat kaksi on. Ratana hyppäri oli kuitenkin hyvä ja ohjasin mielestäni rohkeasti, tein useamman persjätön, yhden jopa aika hurjaa juoksemista vaativaan paikkaan.

Pitsin plussat ja miinukset:

+ A-este toimi! Kummallakin radalla!
+ Lähtötilanteet olivat kohtuullisen levolliset
+ Rengas onnistui 2/3
+ Haki A-esteen itsenäisesti, vaikka itse vaan juoksin ja luotin koiraan

- Tuomaria Pitsi jännitti tänään kovasti
- Puomi oli ok, mutta olisi voinut olla paljon nopeampikin
- Renkaasta se juoksi taas kerran ohi

Pitsin nollaradan yliaika johtui tuomarin pällistelystä, se siis toppasi puomilla, ja kääntyi muutenkin vilkuilemaan tuomaria pari kertaa. Rata tuntui kuitenkin helpolta tehdä sen kanssa, voi kun pääsisi ihan todellisessa vauhdissa kisailemaan sen kanssa taas! Häiriön puolesta tämä oli kyllä pahin, missä Pitsi on nyt ollut, yleisöä ja koiria kahdella sivulla, ja harvinaisen liikkuvainen tuomari. Häiriintymisen takia ne kaksi jälkimmäistä rataa menivätkin hylyiksi, toivotaan, että ei tullut takapakkia.

Videoita ei nyt kisapäivästä ole, kun kerran olin yksin liikkeellä, eikä niissä paljoa näkemistä olisi ollutkaan. Pennin hyppärin olisin halunnut nähdä, etenkin se onnistunut persjättökohta olisi ollut kiva katsoa.



No, eipä paljon kostuttu siitä kisareissusta, mutta tämmöistä tämä on. Nähtiin kuitenkin muutamia maajoukkuetason koirakkoja tositoimissa, ja se kyllä antaa aina uusia ideoita ja ihailunaiheita. Ohjausratkaisuja etenkin tykkään katsoa, ja yritän ottaa niistä oppia.


P.s. Täytyy kyllä kehaista sitä Seinäjoen porukkaa, hienot kisat pyörittivät taas, ja kyllä se niiden halli vaan on komea. Nyt olivat saaneet sisävessatkin sinne, oli vallan luksusta!

10/12!

Pitsin A:ta käyty hinkkailemassa, onnistumisprosentti kasvoi! Nyt siis kahdestatoista toistosta vain kaksi meni mönkään. On se vaan viisas koira ja kova pohdiskelemaan, pääkoppa prosessoi koko ajan ja jokaista toistoa. Vaikka ei uskoisi.

Hallilla sattui olemaan myös nollaratatreenit, joihin osallistuin Pennin kanssa, tai siis se teki radasta esteet 1-4 ja kepit siihen perään etupalkalla, aivan moitteettomasti ja hyvällä draivilla.

Eli tilanne ei nyt ehkä näytä ihan toivottomalta huomista ajatellen, kyllä sinne kisoihin nyt sitten lähdetään.

Aamupäivällä käytiin riehumassa mummulassa, ja ilta vietetään rentoutuen ja herkutellen, ei tässä pimeydessä ja kaamoksessa oikein jaksa olla kovin reipas muutenkaan.

Kääpiöpinseri venyneessä (vas.) ja supistuneessa (oik.) muodossaan.

Lentopyllyt?

Kisoihin valmistautumisen eväät: eläinperäistä proteiinia, hiilareita, vitamiineja ja sekä kuumaa että kylmää nesteytystä.

Korjausliikkeitä

Tänään poikkesin hallilla korjailemassa viikonlopun kisoissa ilmenneitä ongelmia.

Pitsillä ei ollut pienintäkään ongelmaa renkaan kanssa, se sujui virheettömästi. A-esteellä on kyllä nyt ongelmia oikein olan takaa, en saanut onnistumisprosenttia edes 70 kieppeille! Kuvasin sitä videolle
sivusta, mutta kotona vasta huomasin, että kuvakulma on sellainen, ettei siitä edes näe osuuko koira vai ei. Kuvaamisesta oli kuitenkin se hyöty, että nyt ymmärrän paremmin, mistä kiikastaa. Eka osuma pitäisi saada alemmas, ja osumien välinen askel pitemmäksi. Täytyy pohtia asiaa.

Penni kävi kokeilemassa, osaako se pujotella. No, osaa se, vaikka palkka odottaa keppien päässä, ihan sama mitä teen,. Voin vaikka juosta takaperin:

Noh, sunnuntaina on kisat, ja kummankin koiran kanssa on ongelmia. Varmaan oikein ratkiriemukas reissu tulossa, jospa ottaisin tavoitteeksi Pitsin kanssa iloisen ja reippaan meiningin, ja Pennin kanssa vaikka onnistuneet kontaktit? Nollista ei varmaan tarvi haaveilla, saati siitä tuplasta, jonka Penni tarvitsisi.

Kolmosten korkkaus ja komeat hyllyt

No niin, nyt on kisattu ekaa kertaa Pitsillä kolmosissa, ja myös ekaa kertaa kahdella koiralla samassa virallisessa kisassa. Tuloksilla ei juhlittu, kun ei niitä edes saatu, mutta tuleville palkinnoille ainakin ihan hyvät hyllyt. Kisasin nyt siis ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa kahdella koiralla samassa kisassa, ja vähän täytyy vielä harjoitella tuota asiaan liittyvää mind gamea, niin sanotusti.

Penni oli tänään vähän pököpää, ihan suoraan sanoen.

A-radan alun sähläsin itse, olin taas lähdössä myöhässä ja muutenkin toikkaroin missä sattuu. Sain kuitenkin homman rullaamaan, mutta taas Penni hyppäsi puomin kontaktin! Lisäksi se lopetti pujottelun kesken, kun lähdin tekemään valssia sinne pujottelun loppuun. Tämä harmitti erityisesti, koska juuri tämmöinen kohta onnistui viimeksi kisatreeneissä hienosti, ja olen yrittänyt paukuttaa päähäni, että Penniin täytyy luottaa enemmän siinä pujottelussa. Pöh. Sama virhe toistui toisella radalla, tosin siinä ei ollut mitään valssia, ihan vaan olisi pitänyt pujotella. Nyt toimi sentään puomin kontakti, kun väkisin sen siihen pysäytin. Hyvin meni tokan radan alku ja siihen kuulunut saksalainen, vaikka etukäteen sitä vähän pohdin, kun siitä piti jatkaa pujotteluun.

Pennillä oli hyvä vauhti ja hyvä meininki, mutta hajoaako siltä nyt pakka sen takia, kun kierrokset nousevat? Täytyy varmaan laittaa se pujottelemaan verkkojen kanssa hallilla... Pennille siis 2 x HYL.

Pitsikin otti kaksi hyllyä,  mutta muuten se oli iloinen yllättäjä! Se ei ottanut mistään mitään häiriötä vaan keskittyi tekemiseen täysillä, lukuun ottamatta ekan radan lähtöä, johon se ei olisi halunnut istua. Kärsivällisesti vaadin siltä istumista, ja se näköjään istuikin, mutta nousi heti ylös kun lähdin liikkeelle. Pysyi kuitenkin paikallaan. Tokalla radalla jätinkin sen jo rohkeasti kolmen esteen päähän, vautsi vau!

Pitsin pujottelut olivat aivan taivaallisen hienot, ja puomikin oli varsin kelvollinen siihen nähden, mitä se olisi voinut olla. A ei toiminut, mutta se nyt ei ollut yllätys, onneksi tiedän, mitä sille pitää tehdä. Renkaasta Pitska halusi mennä ohi molemmilla radoilla, mutta ei sitä voi siitä ruveta ärjymään, pääasia että koira kulkee ja kivaa on.

Pitsin vauhti oli mahtava, itsellä oli paikoin vaikeaa pysyä mukana, mutta ihan onnistuneitakin ohjauksia tehtiin. Oon ihan hirmuisen tyytyväinen Pitsiin ja iloinen siitä, miten iloinen se oli radalla! Ei puhettakaan ahdistuksesta tai mistään kyttäilystä, ei kytännyt koiria eikä ihmisiä. Ihanaa!

Tässä video, jossa kummankin koiran radat:

Viikon päästä jatketaan kisailua Seinäjoella, 3 rataa per koira. Olisi ehkä pitänyt jättää väliin tämä reissu, mutta tänä vuonna on enää kaksi Pitsille soveltuvaa kisaa, en voinut vastustaa kiusausta!

Nollaratatreeni, ratapiirros ja hajatelmia

Sain kunnian/nakin suunnitella radan seuran tämänpäiväisiin nollaratatreeneihin, tai siis oikeastaan suunnitella uuden numeroinnin jo hallilla olevaan rataan. Näin säästetään aikaa ja vaivaa rakennusvaiheessa, suunnittelusta se toki tekee vähän haastavampaa.

Kolmosluokan rataa pyydettiin, ja kyllä tämä sitä vaikeustasoa taisi olla.

1-5
Vaikeuksia voi tuottaa koiran saaminen oikeaan päähän putkea, ajattelisin, että kun ajoissa lähtee liikkeelle, niin pitäisi ehtiä nelosen yläpuolelta, ja sitten poispäinkäännöllä putkeen.

6-8
Tässä ei ihmeellistä, pussista koira mukaan.

8-12
Pyöräyttäisin koiran tuon 9-hypyn puominpuoleisen siivekkeen ympäri, ja tekisin 11:sta flipin.

12-16
Tämä oli ilmeisesti tuottanut päänvaivaa, koirat pyrkivät keinun sijasta joko pujotteluun tai A:lle. 13-hypylle voisi tehdä twistin ja leikata takaa keinulle, tai sitten sakalaisen. Jos koira menee kivasti puomin loppuun itsekseen, pakkovalssi ja flippi voisi toimia hyvin. Joku ehdotti kopteria, pitänee kokeilla.


16-20
Estehakuisuudesta on apua, esteet eivät ole suoralla linjalla.

Ratasuunnitelu on kyllä hauskaa mutta vaikeaa, etenkin kun siitä ei hirveästi ole kokemusta. Nythän olen menossa yksiin epiksiinkin tuomariksi joulukuussa, kun kerran pyydettiin, joten täytyy ruveta pohtimaan oikein optimaalisia mölliratoja heti kun saan hallin mitat...

Aina joku kohta prakaa

Kyllä niin on ollut taas tyypillistä agilityä Pitsin kanssa lähiaikoina: kun yksi asia toimii, toinen leviää käsiin, ja kun saat toisen kuntoon, kosahtaa kolmas. No, tätä tää on, kaikkea ei ehdi treenata koko aikaa, resurssit ovat rajalliset, enkä halua rikkoa koiraa.

Viime viikon ratatreeneissä puomi oli tuplasti parempi kuin viimeksi. Pitsi tuli ilman pysähdyksiä alas asti, ei nyt salamannopeasti, mutta kuitenkin ihan juosten. Hienoa! A-esteellä se teki virheitä, mutten niihin tietenkään siellä voinut puuttua. Pujottelu oli upea, pääsin hienosti irtoamaan pitkälle eteen persjättöön/valssiin.

Sunnuntaitreeneissä A oli parempi, puomi edelleen hyvä, mutta nyt olikin vauhtia ja virettä sen verran, että tiukkaan umpikulmaan meno kepeille ei meinannut luonata. Pitää itse olla maltillinen näissä, Pitsin pujottelu on aina ollut niin varma, etten ole kauheasti joutunut sitä omalla sijainnilla tai liikkeellä tukemaan.

Tänään kävin sitten tekemässä sitä A-estettä, ja hoksasin, mistä kiikastaa. Olen pitänyt siinä kahta bumperia, ja koira on tehnyt koko ajan niillä oikein. Olen siis kuvitellut, että näin saan koiralle lihasmuistiin oikean suoritustavan, kun vaan toistoja kertyy, mutta ei. Nyt kun otin alemman bumperin pois, eipä se venyttänytkään itseään tarpeeksi osuakseen kontaktille. Naksuttimen ja makaronilaatikon avulla saatiin kuitenkin hyviä toistoja aikaan, pitää olla tarkka oikeasta fokuksesta ja  panostaa tähän kisojen jälkeen!

Kisoihin siis mennään sunnuntaina, vaikka harmittaa, kun ei se A nyt varmaan toimi. Miksi, oi miksi en ole jo alkukesästä hoksannut tätäkin asiaa? Olisi ollut koko kesä aikaa treenata sitä A:ta, ja nyt voisi vaan lasketella menemään kisoissa. Pöh.



Penni teki kaksi kertaa puomin täysillä alas asti oikeaan paikkaan pysähtyen, ja rynnisti etupalkkana odottavalle makaronilaatikolle. Hirmuisen vauhdin se kyllä sai, pitää varmaan hommata samaa sapuskaa evääksi sunnntainakin!


Tämän viikon ratatreenit jätän nyt väliin, mutta sain kuitenkin kunnian suunnitella sinne radan. Tai siis uuden numeroinnin valmiiseen estepohjaan, että selviävät mahdollisimman vähällä esteiden siirtelyllä. Voin julkaista radan tännekin, mutta vasta ratatreenien jälkeen. ;)

2 x 3 = 4?

Humanistin matikalla otsikon yhtälö on aivan kelvollinen, siis kun kahdella koiralla juoksee kolmosten radat, niin yhteensä saapi juosta neljä rataa kotikisoissa marraskuun kahdeksantena päivänä.

Pitsi on siis ilmoitettu ekaa kertaa kolmosten kisoihin, saa nähdä miten koiran käy. Sen kanssa on tietty aina ja ikuisesti oma jännitysmomenttinsa, mutta on tässä uutta ja metkaa sekin, että nyt pitäisi sitten kahdella koiralla kisata samassa kisassa, jossa tulee todennäköisesti olemaan alle 25 osanottajaa. Kiire tulee, sekä henkisesti, että fyysisesti. Toivon, että lähtöjärjestyksessä Penni olisi alkupäässä ja Pitsi loppupäässä, Pitskan kanssa kun ei aina ehdi radan kulkua miettiä, se pitää osata ja juosta ja ohjata. Pennin kanssa voi sekunnin puolikkaan vaikka miettiäkin, ja pysyä silti vielä kartalla.

Kouluhommat ovat taas vieneet aikaa ja jaksamista, mutta lenkkeilystä ja ulkoilusta saa hyvää vaihtelua ja tsemppiä. Haaveilen siitä, että ehtisin verijäljelle vielä ennen lumentuloa. Eipä kyllä tuo sohvalla köllöttelykään hullumpaa ole.

Kyllä se vaan niin on, että kääpiöpinserin pää ja ihmisen polvitaive sopivat täydellisesti yhteen.

Nollan teon harjoittelua

Tänään oltiin oman seuran nollaratatreeneissä, kisanomaisissa treeneissä, harjoituskisoissa, tai miksi niitä nyt ikinä haluaa sanoa. Idea oli se, että kaikki tehtiin kuten oikeissa kisoissa, rataantutustumiset ja kaikki, ja kukin vuorollaan suoritti radan muiden leikkiessä ratahenkilöitä tai tuomaria. Nimet merkattiin itse "lähtölistaan", kukaan ei ottanut aikaa tai pitänyt kirjaa tuloksista, eikä tietenkään palkintojakaan jaettu. Hyvä, kisatilannetta muistuttava boogie saatiin kuitenkin päälle, uskon että tästä hyötyivät sekä koirat että ohjaajat!

Tempaisin kummallakin koiralla radan läpi kahdesti.

Penni oli ekalla kiekalla niin täpinöissään, että hairahtui ihan hukkaankin tuossa pujottelun kohdalla. Ehkä tilanne oli sille liian outo, ei nyt treenihallissa voi kisata? Puomi oli miljoonasti parempi kuin viime kisoissa, ekalla suorituksella se napsahti just eikä melkein, tokalla otti kontaktin, muttei pysännyt. Jälkimmäisellä radalla tehtiin muuten nolla, mutta puomille palautin, koska taaskaan ei tokalla suorituksella pysännyt, tosin nyt tein kiusallani persjätön siihen ihan häiriön vuoksi. Tokaan rataan olin muuten oikein tyytyväinen, kaarrokset olivat pienet ja koira keskittyi. Hyppytekniikka hidastaa Penniä kovasti, se tekee valtavia loikkia ja haaskaa aikaa, mutta eipä mielestäni kannata 6½-vuotiaan koiran kohdalla ruveta asiaa osiin purkamaan. Hyppää miten hyppää, kunhan on hauskaa.

Pitsi hyötyi tästä treenistä todella paljon, videolta vasta huomasin, miten meluisaa hallissa oli. Ja se oli siis hyvä asia! Ekalla kerralla se jätti menemättä yhteen takaakiertoon, koska yleisö ahdisti, ja puomilla se himmaili molemmilla radoilla. Tein nyt tietoisesti sen ratkaisun, että annoin kontaktikäskyn vain kerran, enkä ruvennut toistamaan sitä, vaan odotin hiljaa, että koira tulee etujalat maahan asti. Kauhukseni huomasin vasta videolta, että eihän tuo ota A:n kontaktia ainakaan ekalla radalla, tokasta en näe videolta, mutta heikolta näyttää sekin! Täytyy palata taas tämän asian kanssa vähän taaksepäin, ja toivoa parasta! Pujottelu oli Pitsillä molemmilla kerroilla juuri niin hieno kuin treeneissäkin, siitä olen tosi iloinen. Ja kyllä meikäläisenkin tossu vähän liikahtaa jo tokalla radalla, olen joskus varmaan ollut kömpelömpikin (tämä oli satakuntalainen omakehu, mikäli lukija ei sattunut huomaamaan). Poispäinkääntöä oli pakko kokeilla Pitsin tokalla kiekalla, kun siihen tarjoutui oiva tilaisuus, ja se toimi moitteettomasti.

Tässä kummankin koiran radat nimikoituina:

Samanlaista treeniä erilaisella radalla on luvassa viikon päästä, toivottavasti päästään taas osallistumaan!

There is no spoon

Ongelmaa ei ole, vaikka sunnuntaina kisoissa siltä vaikuttikin. Penni teki tänään 8 täydellistä puomin kontaktia. Se siis osaa, ongelma taitaa olla kisavireessä, ja sen aiheuttamassa sähläämisessä, siis sekä ohjaajan että koiran osalta. Onneksi seuramme järjestää parit kisaharjoitukset vielä tässä kuussa, päästään "kisatilanteeseen" tekemään näitä puomisuorituksia.

Pitsin puomia, tai siis nopeutta siihen, treenattiin tänään hetsaamalla, ja saatiin oikein hyviä tuloksia! Vauhti oli melkoinen myös alasmenolappeella, ja se meni suoraan 2on2off-asentoon epäröimättä. Tätäkään oivallusta ei olisi saatu aikaan ilman erinomaista treeniseuraa, kiitos siitä!

Perjantain kisaharjoituksia odotellessa ollaan lähinnä nautittu lenkkeilystä, käytiin pitkästä aikaa Enäjärvelläkin ottamassa vähän aamuaurinkoa. Kauniimpaa lenkkipaikkaa saa hakea!

Rotumestaruuskisoissa mestaroimassa

Kääpiöpinsereiden agimestaruuksista kisattiin eilen 18.10. Vantaalla Ojangon koiraurheilukeskuksessa, ja sepäs vasta olikin tyylikäs kisapaikka! Ulkokenttiä oli enemmän kuin pinserillä varpaita, ja hallikin oli avara, lämmin ja valoisa. Kisajärjestelytkin olivat ripeät ja ammattimaiset, kyllä kelpasi kisailla!


Eka rata oli taattua laatua eli Mujusen hyppäri, tiesin jo etukäteen, että tästä tulee hauskaa. Alussa olin hiukan myöhässä kun Penni lähtikin oletettua lujempaa liikkeelle, ja mun huonosta sijainnista johtuen se kiersi kakkosesteen väärältä puolelta, mutta ei hätiä mitiä, moisesta ei tule virheitä, ja nollilla puksuteltiin maaliin saakka. Etenemä oli meille melko kova 4,08 m/s, siis toinen kerta kun Penni ylittää tuon maagisen 4 m/s rajan, jee! Tästä siis kauden kolmas SM-nolla plakkariin.

Tokalla radalla olikin jo hiukan paineita, se kun oli jälkimmäinen niistä kahdesta radasta, jotka laskettiin rotumestaruuskisan yhteistulokseen. Hyppäriltä oli tullut paljon nollia, agirata osoittautui vähän haastavammaksi. Teimme huolellista, mutta hiukan hidasta työtä koko radan, ja ohjaukset toimivat kuten pitikin, pujottelu oli mielestäni hyvä. Puomilla jo vilahti mielessä tupla ja menolippu SM-kisoihin, mutta ei, Penni, joka ei yleensä koskaan tee puomilla kontaktivirhettä (edellisestä on aikaa varmaan kolme vuotta), päätti hypätä oikein korkealta kontaktin li ja posottaa maaliin. Se siitä tuplasta, sillä olisi päästy rotukisassakin 4 parhaan joukkoon.

Viimeisellä radalla ei enää paineita ollut, ja meno oli rennompaa. Alussa piti heti pistellä menemään pimeään putkikulmaan, mutta Pemu selvitti sen hienosti. Keinulta se tuli harmillisesti ohi, olin varmaan itse hiukan hätäinen siinä. Radan takaosassa tehtiin pari kivaa persjättöä, ei tämäkään nyt huono rata ollut. Tästäkin on video, latailen sen youtubeen myöhemmin (siis kun olen kiinni koulun wlanissa, ja videot sujahtavat tuubiin sekunnissa).

Päivä oli kaikin puolin hauska, oli hienoa nähdä niin valtavan hyviä suorituksia kääpiöpinsereiltä! Kolmosissa meitä kisasi tänä vuonna peräti 22 kappaletta.

Mites tästä nyt jatketaan, no, kontaktitreenien merkeissä! Kumpikin eläin saa ottaa nyt sen puomin tehotreeniin, Pitsille pitää saada nopeutta mennä sinne kontaktialueen päähän asti, Pennille näköjään varmuutta lisää kisatilanteisiin.

Just train?

No nyt on treenattu! En oikein tiedä missä välissä moista on ehditty, mutta on ehditty kuitenkin.

Penni teki perjantaina rataa, ja kivasti tekikin. Ei ollut valittamista sen touhuissa, vauhtia piisasi, järkeä ehkä ei. Pemu menee kisoihin sunnuntaina Vantaalle, siellä on siis kääpiöpinsujen rotumestaruudet, mestaruus ratkeaa agiradan ja hyppärin yhteistuloksen perusteella. Pitsi harjoitteli samalla kertaa poispäinkääntöjä pujotteluun avokulmaan ja umpikulmaan, ja näihin saatiin oikein hyvä fiilis aikaiseksi. Koirahan osaa mitä vaan sen pujottelunsa kanssa, oman liikesuunnan ja ohjauksen kanssa täytyy vaan olla tarkka, ettei puske sitä väärään väliin.

Sunnuntaina oli ryhmätreenit, ja pohdittiin Riinan kanssa Pitsin puomia. Siitähän oli juttua silloin Janakkalan kisojen yhteydessä, että alastuloon se ei meinaa tulla maahan asti pysähtymään. Nyt sain ohjeeksi käskyttää vain kerran, ja käyttää siellä alastulolla superpalkkaa (maksamakkaraa!) joko valmiina tai avustajan laittamana. Jotkut kai suosivat myös sitä, että vain nopeat suoritukset palkataan, mutta se voi olla pienelle Pitskalle vähän liian julmaa, se varmaankin luulisi tehneensä jotakin väärin ja alkaisi tarjota kaikenlaista muuta siihen kontaktille. Katsotaan millaista edistystä noilla Riinan ohjeilla saadaan aikaan.

Keskiviikkona oli Pitsillä Reetan yksäri, ja kylläpäs oli taas antoisaa! Oman koutsin yksityiskäyttö puolen tunnin ajaksi oli juuri se, mitä me tähän väliin tarvittiin. Esitin etukäteen toiveen, että haluaisin nyt harjoitella sitä takaa ohjaamista, mitä Janakkalan kisoissa olisin vähän tarvinnut.

Radalla saatiinkin harjoitella mm. poispäinkääntöjä, takana leikkauksia ja viskileikkauksia. Näistä viimeinen on meille vähän vieraampi, mutta sujui hienosti, eikä erottelu tämän ja sylivekin välillä tuottanut vaikeuksia. Lisäksi tehtiin oikein onnistuneesti leijeröintiä, ensi yrittämällä oikein, jee! Tuntuu kyllä siltä, että työkalupakkiin saatiin tänään monta hyvää työvälinettä, joita uskallan varmaan kisatilanteessä käyttääkin.

Videolla on joitakin pätkiä treenistä, myös niitä vähemmän onnistuneita. Alun pakkovalssiin ei Pitska meinannut millään ehtiä, joten sitä vähän liioittelen ekassa pätkässä.

Pennin kisat Maalahdessa

Sunnuntaina kisailtiin Maalahdessa, siis pari tuntia Porista Pohjanmaalle. Meininki olikin kuin ulkomailla, ruotsia puhuttiin runsaasti ja kaikki oli kaikkialla kahdella kielellä.

Tuomarina meillä oli Hilpi Yli-Jaskari, ja radat olivat vallan mainiot, tykkäsin kovasti. Hallin pohjalla oli kivituhkaa, jossa Penni pinkoi yllättävänkin reippaasti eteenpäin, olin varautunut paljon pahempaan hidasteluun!

Eka rata oli haastavahko hyppäri, ja se tössähti meillä heti alkuun. Olin itse huolimaton päällejuoksussa, ja koira sitten jätti hyppäämättä. Hyppäsi kuitenkin yhden toisen esteen, joten siitä hyl. Loppurata mentiin vauhdikkaassa tunnelmassa, Penni kulki yllättän reippaasti uudessa paikassa!

Agilitybana i Malax

Toka agirata oli meidän radoista onnistunein, siitä myös video alla. Selvitimme radan haastavimman kohdan keinulta mutkaputkelle lähes moitteettomasti, siitä olin iloinen etenkin kun nollia tehtiin koko radalta vain kaksi, tuloksia yleensäkin viisi. Pujottelussa Pennille kävi työtapaturma, en oikein tiedä mitä siinä tapahtui, mutta koira skippasi ekan kepin kokonaan, ja siitä siis 5 virhepistettä. Muuten nollilla loppuun oikein onnistuneesti, jee! Tästä muuten saatiin 4. sija, ei pöllömmin.

Viimeiselle radalle lähtiessä Penni ilmeisesti paineistui hiukan lähtömanöövereista, muille radoille olin tehnyt lentävän ja tässä vaadin odottamista. Koira otti siitä hiukan itseensä ja oli aavistuksen hitaampi kuin muilla radoilla, mutta nollilla päästiin melkein loppuun asti, kunnes Penni päätti jaakotuksesta lähteä ihan väärään suuntaan, kääntyä ympäri, ja hypätä saman esteen väärään suuntaan. Moinen töppöily toki harmitti, mutta jälkeenpäin huomasin, että ei meillä varmaan olisi aikakaan riittänyt, kun ihan vikkelätkin koirakot olivat saaneet radalta yliaikaa. Liekö ihan oikein mitattu rata, kun etenemäksi vaadittiin vain 3,5 m/s?

Reissu oli joka tapauksessa hauska ja onnistunut, tänne tullaan varmasti uudestaankin! Kahvi oli siedettävää ja varsin edullista, ja sisävessatkin hallissa oli. Matkaseura nappasi itselleen tuplan ja nollavoiton, joten kotimatkalla pysättiin Kristiinankaupungissa nauttimassa oikein valkosipulihärkää, nam!

Kuseksiminen kielletty, myös toisella kotimaisella!

Hankintoja & kirjauutinen

Tehokkaana tarjousten perässä juoksijana olen jälleen onnistunut tekemään edullisia hankintoja. Olisi kiva kannattaa paikallisia eläintarvikeliikkeitä, mutta opiskelijan kukkaro ei aina oikein veny niiden katteisiin, joten nettikauppoihin tulee sijoitettua jonkin verran. Eikä tässä oikein tunnu oikeisiin kauppoihin edes ehtivän, kun aina on joko koulussa tai kouluhommissa.

Paljaspyllyinen Penni saa nyt ruveta syömään biotiinia ja sinkkiä, jospa siihen kasvaisi karvaa talveen mennessä. Erinäisten merilevävalmisteiden lisäksi näitä aineita löytyy yhdistettynä oluthiivasta, jota tilasin tablettimuodossa, kun kerran halvalla sain. Vaikutuksista raportoin myöhemmin.

B1, 2, 3, ja 6-vitamiineja, rautaa, kuparia, sinkkiä ja mangaania.

Se hammastökötti, siis Fortan Dental Care, tai Zahnpflege tuossa purkissa lukee herrakansan kielellä, osoittautui odotuksia tehokkaammaksi! Hinkkasin sitä pinsujen purukalustoon neljänä iltana peräkkäin, ja hammaskivi irtoilee palasina. Täytyy jatkaa purkin ohjeen mukaisesti käsittelyjä kerran viikossa, niin pysvät leegot puhtaina. En tiedä mitä siinä aineessa tarkalleen on, mutta koirat tuntuvat tykkäävän siitä kovasti.

En yleensä koskaan tee heräteostoksia, mutta änään shoppasin tapojeni vastaisesti heräteostoksena Salomonin Escambiat, eli ihan goretex-pintaiset metsälenkkeihin tarkoitetut tossut. Olivat Budget Sportin alessa niin edulliset, etten voinut vastustaa kiusausta, nuo toiset Salomonit kun ovat ylittäneet odotukset täysin.

Pysyiskö näillä pohjilla pystyssä?

Olen unohtanut tänne blogin puolelle tämän kirjoittaa, mutta nyt kun muistan, niin pitää mainostaa kaverin kirjoittamaa koira-aiheista tietokirjaa nimeltä Koko perheen koirakirja. Se on myynnissä tavallisissa kirjakaupoissa, varmaan netistäkin saa tilattua? Kirjassa esitellään koiranpitoa ja koirarotuja hauskan värikkäässä muodossa, ja harrastusosioon näköjään livahtanut jotain tuttuja pikkupinsereitäkin, taitavan Sussen kuvaamina...

Teksti Nina Mäki-Kihniä, kuvat Susanna Nieminen

Kolmosluokan bileet!

Niin siinä vaan kävi, että omista epäilyistäni huolimatta Pitsi ponnahti tänään kolmosluokkaan! En oikein vieläkään usko tätä todeksi, mutta sertiruusuke tuossa koirien potretin päällä nyt komeilee, ja kisakirjaankin on tämä asia merkattu, tarkistin ainakin kahdesti.

Kisat olivat Janakkalassa, samassa hallissa jossa oltiin Pennin kanssa joskus viime vuoden joulukuussa. Matkaahan tuonne oli aikas paljon enemmän kuin muistin, jotenkin luulin, että Janakkala on siinä heti Tampereen jälkeen, mutta ehei, sehän on vasta Hämeenlinnan jälkeen. Matkaseurakin joutui harmillisesti perumaan tulonsa päivää ennen kisoja, joten ihan kolmestaan sitten koirien kanssa köröteltiin taas kerran. Videoitakaan ei siis ole, kun ei ollut ketään kuvaamassa. No, ensi kerralla ainakin muistan tsekata kartasta kisapaikan sijainnin ennen kuin ilmoittaudun...

Tuomarina oli Ritva Herrala, jonka radat olivat vähän sellaisia piilovaikeita; etenkin nopean ja irtoavaisen koiran kanssa oli kyllä linjaamisessa tekemistä. Kahdella ekalla radalla saatiin se melkein nolla, eka rata kilpistyi pujotteluun, toka takaakiertoon, jossa olin itse huolimaton (en katsonut koiraa) ja koira sitten punki itsensä meikäläisen jalan, käden ja siivekkeen välistä jollain mystisellä tavalla. Pitsi kulki niin rivakkaa vauhtia, että etenkin ekan radan lopussa olin jo hätää kärsimässä, kun  ei takaa leikkaamalla meinannut enää ehtiä mukaan!

Kolmannella radalla se sitten napsahti, meidän viimeinen nolla kakkosista. Vauhti oli huikean hyvä, etenemäksi tosin jäi vain 3,7 m/s, koska meikäläisen liian ronskista törkkäyksestä johtuen Pitska meinasi irrota väärälle esteelle, juoksi 7 m väärään suuntaan, kääntyi kutsusta ympäri ja juoksi sen 15 m takaisin oikealle esteelle. Puoli sekuntia hävittiin voittajalle, mutta eipä haittaa, seitsemän osallistujan kisassa myös toiseksi sijoittunut sai LUVAn. Ja palkintoja, ainakin lelun ja lahjakortin.

Ratojen plussat ja miinukset, sekä kuva kolmosluokan kääpiöpinseristä, joka tällä hetkellä makaa sohvalla onnellisena, vatsa täynnä juustohampparia:

+ Lähdöt onnistuivat täydellisesti. Pitsi istui heti ekalla käskyllä ja odotti levollisena ihan juuri niin kauan kuin käskettiin.

+ A-este 100% oikein juostu kummallakin agiradalla! Jee!

+ Vauhti oli hirmuisen hyvä, ja koiran keskittyminen, tätä lisää!

+ Puomin se tuli reippaasti koko matkan, ei kuitenkaan etujalat maahan asti.

- Puomilla täytyisi saada ne etutassut maahan saakka, tätä pitää harjoitella!

- Oma ohjaussuunnitelma ei aina ollut ihan juuri Pitsille optimaalinen, pitää siis edelleen yrittää kehittää omaa radanlukutaitoa ja kokeilla rohkeasti takaa ohjaamista ym.

- Pitää katsoa koiraa, vaikka on NIIN VITUN KIIRE, vai miten se OMD-ohjaustekniikka nyt meni...

Ei sitä nyt sateessa voinut kuvaa ottaa, siksi Astran etupenkki.

Nyt pitäisi sitten miettiä Pitsillekin kolmosen kisoja, huhhuh! Ja miten ihmeessä onnistun samalla rataantutustumisella tekemään ohjaussuunnitelmat sekä Pennille että Pitsille, aargh!

Vihdoinkin video!

No vihdoinkin saadaan blogiin videotakin pitkästä aikaa, ja yksi kuvakin, olkaa hyvät:

Joko mää pääsen?

Penni oli siis tänään Reetan treeneissä Noormarkussa, ja kylläpäs meillä oli mukavaa! Rimat olivat matalahkot ja rata pitkä, hyvin päästiin 2 x 10 minuutissa se loppuun saakka, ja vielä kokonaisuutena läpikin.

Tässä hyvin ja huonosti menneitä asioita:

+ Vauhti oli hyvä! Penni oli oikein säpäkällä tuulella, ja pujottelikin tosi tehokkaasti. Se jopa haukkumalla komensi töpeksivää/hidastelevaa ohjaajaa, jippii!
+ Putki-puomi erottelu toimi kuten pitikin hienosti onnistuneen flipin ansiosta.
+ Liikuin itse rohkeasti, enkä nössöillyt.

- "Päällejuoksu" pujottelun päähän ei toiminut laisinkaan, Penni lähti heti perään tokavikasta välistä. Ratkaisin ongelman vaihtamalla puolen ennen keppejä.
- Puomin sivuirtoamisessa Pemu yritti poistua puomilta jo ennen kontaktialuetta, pitää korjata niillä pituusesteen "tolpilla" sitä taas.
- Kuskilla loppui kunto! Videonkin lopussa näkyy, miten tossu alkaa painaa jo niin paljon, että loppusuora menee hölkkäämiseksi.

Oli kyllä hauskaa treenata ohjatusti Pennin kanssa pitkästä aikaa, se sai kehuja vauhdista ja tehokkuudesta, ja siitäkin, että luki rataa yllättävän itsenäisesti silloin, kun ohjeistus oli vähän turhan vähäistä, köh köh. Ja Pennihän suorastaan loisti onnesta, kerrankin jakamatonta huomiota ja niin paljon agia kuin jaksaa mennä!

Halli-iltoja

Lauantai-ilta vierähtää kivasti hallilla, ja niin muuten sunnuntai-iltakin. Lauantaina oli tarkoitus tehdä vähän Pennin kanssa, sunnuntaina oli Pitsin ohjatut treenit, jotka kestävät niin myöhään, etten viitsi jäädä niiden jälkeen enää Pennin kanssa häärimään.

Pemu teki lauantaina kevyesti matalilla rimoilla, lähinnä mielenvirkistykseksi. Radan alussa oli pussi heti tokana esteenä, ja sen sisäänmenolle olikin hyvä harjoitella vedätystä. Penni oli kaikinpuolin säpäkkä ja varsin onnellinen päästessään radalle, pidin pätkät lyhyinä ja palkkaamiset tiheinä. Pujottelulle harjoiteltiin myös vedättämistä, tein valsseja pujottelun loppuun ja avustaja palkkasi.

Olisi kyllä kiva saada Penni pujottelemaan kisatilanteessa samalla tavalla, kuin treeneissäkin. Mitenköhän sekin sitten onnistuisi? Kisoissa se ei oikein ime pujotteluun, ja pujotteluvauhti on tosi hidas. Pitäisi ehkä käydä epiksissä sen kanssa, niin että voisi palkata pujottelusta? No, virallisiin kisoihin ainakin mennään nyt sitten 4.10. Maalahteen, till Malax, ska man säga.


Pitsi teki ohjatuissa treeneissä ihan rataa, ja saatiin hyviä vinkkejä ohjausten valintaan. Meikäläisellä on siis välillä tapana tupeksia koiran tiellä, tai valita muuten vaan sellaisia ohjauksia, jotka syövät Pitsiltä vauhtia. Esim. puolivalssi osoittautui sangen hyödlliseksi ohjaukseksi, olen sen aiemmin toki osannut, mutta käyttänyt aika vähän. Pitsi toimi varsin mukavasti, teki jopa vippauksen tippaakaan epäröimättä, vaikka sitä on sen kanssa harjoiteltu kokonaista kaksi kertaa, viimeksi yli vuosi sitten!

Treeneissä on kyllä ollut kiva käydä, ja nyt löysin taas uuden, hyvän lenkkireitinkin. Heijastinliiviä sai kyllä päälleen pukea jäähdyttelylenkille, sen verran alkaa olla pimeää jo!

Oheistouhuja taas

Penni kävi torstaina hierojalla, ja epäilykseni osui oikeaan, sillä on lihasjumia oikeassa lavassa. Jumia saatiin aika hyvin auki, täytyy kiinnittää huomiota sen kanssa lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn vähän enemmän. Tarvittaessa tietenkin hierotaan uudelleen.

Ennen hierojaa Penni poikkesi myös Pressanpuiston koirapuistossa asioitaan tekemässä, eikä oikein tykännyt. Maa oli märkää, ja kaikkialla taisi haista pisu. Ihmekös tuo, kun nokkaansa nyrpisteli.



Koirien sapuskavarastot on nyt päivitetty, Pitsi sai ruokansa paikallisesta liikkeestä ja Penni Zooplussalta, sieltä tilasin myös Fortan Dental Care -litkua. Se on nestettä, jonka olisi tarkoitus koiran hampaisiin siveltynä poistaa ja ehkäistä hammaskiveä. Täytyy ottaa oikein kuvasarja hampaista, että huomaa eron, mikäli tuosta nyt jotain hyötyä on. En ihan 100% vakuuttunut tuosta tökötistä vielä ole, mutta kun käyttäjäarviot olivat positiivisia ja hinta alhainen, niin ajattelin kokeilla.

Lisäksi yritän nyt kasvattaa Penniin lisää karvaa lisäravinteilla, saa nähdä miten käy. Suunnitelmissa on antaa sille merilevää sekä biotiinivalmistetta, joka sisältää myös sinkkiä. Jahka sellaista jostain kaupasta löydän! Voi olla, että karvaa ei enempää koiraan ilmesty, mutta mielestäni kannattaa ainakin yrittää, se on aina ollut vähän ohutkarvainen, mutta mennyt huonommaksi sterkkauksen jälkeen.


Olen miettinyt, pitäisikö taas kirjoittaa jokin aiheen vierestä -postaus, liittyen siis agilityyn tai koiraharrastamiseen yleisellä tasolla. Aiheitakin pyörii mielessä, saa nähdä, koska ehdin ryhtyä tuumasta toimeen.

Pikainen päivitys

Tällä viikolla alkoi meikäläisen syyslukukausi, siis lajinsa viimeinen, joten en ole oikein ehtinyt lenkkeilyn lisäksi koiraharrastella, enkä ainakaan väsäillä mitään videoita.

Torstaina kävin koirien kanssa hallilla, Pitsi teki rataa, Penni pujottelua ja puomia. Penni haki hienosti sisään pujotteluun vähän haastavalla tavalla, Pitsi oli kaikinpuolin näpsäkkä otus. Kummallakin oli ongelmaa tehdä pujottelua loppuun saakka, koska se osoitti seinää kohti ja rata vaati sivuirtoamista. Palkkaamalla homma saatiin kuitenkin toimimaan, en tiedä oliko osansa myös hallin huonolla valaistuksella, vain 4 lositeputkivaloa on toiminnassa.

Perjantaina käväistiin pitkästä aikaa Yyterissä koirarannalla, ja kyllä oli muuten ihanaa! Aurinko paistoi niin että oli melkein 20 astetta lämmintä, eikä edes tuullut melkein yhtään. Oikein kesäisessä säässä saatiin siis kirmailla.

Sunnuntaina Pitsi aloitti syyskauden oman seuran ohjatuissa treeneissä, ja hyvin aloittikin. Ei ottanut häiriötä mistään, vaan mennä viipotti iloiseen tapaansa. Rata oli tietenkin jo tuttu torstailta, mutta nyt päästiin sitten fiilistelemään, kun kerran reitit olivat jo tutut. Kävin treeniä ennen kerrankin vähän pitemmän lenkin, kun kerran oli vähän isompi ryhmä, ja löysin ihan kivan reitinkin, n. 45 minuuttia siinä taisi kiertäessä mennä.

Olen kovasti yrittänyt suunnitella kisakalenteria, mutta se tuntuu vähän hankalalta. Ehkä siksi, että nyt olisi niin paljon kaikkea tarjolla, eikä ihan joka paikkaan tietenkään voi mennä. Rotumestiksiin nt Pennin ilmoitin kuitenkin, ettei pääse unohtumaan. Onneksi hallikausi on pitkä, pääsee Pemu keinonurmelle ja Pitsikin taas kisailun makuun.

Pennille varasin hierojan ensi torstaiksi, se on nyt kaksissa kisoissa hypännyt vähän huonosti paikoitellen, ts. tavallista huonommin.

Pitkät piirinmestaruuskisat

Piirinmestaruuskisoissa puuhailtiin koko viikonloppu, perjantaina ensin pystytystalkoita, lauantaina kisailin itse ja talkoilin siinä sivussa, ja sunnuntainakin olin talkoissa. Kokonainen kisaviikonloppu on melkoinen ponnistus kahdelta pieneltä seuralta, ja hienosti kyllä väki jaksoi painaa hommia! Kiitostakin saatiin kisaajilta järjestelyistä, ja se tietysti lämmitti kaikkien mieltä.

Kisat pidettiin Harjavallan palveluskoirakerhon kentällä Hosiossaaressa, on se vaan niin ihana paikka lenkkipolkuineen! Perjantaina lenkkeiltiin poluilla vitosen kiekka, josta puolet kaatosateessa. Penni vähän kylmettyi ja meni ilmeisesti selästään hiukan jumiinkin, täytyy varata sille hieroja.

Omalla kohdalla kisat menivät ihan kohtalaisesti, vaikkei koiruus ihan parhaimmillaan ollutkaan. Se oli vähän hitaan oloinen, erityisesti pujottelussa, ja siitä johtuen sähläsinkin pujottelun kahdella ekalla radalla; yritin kovasti auttaa, kun homma näytti niin vaivalloiselta, mutta seurauksena koira tupsahti kepeiltä ulos. Viimeisellä radalla (josta myös video) maltoin mieleni, ja köpöttelin kiltisti radan loppuun Pennin kanssa. Tuloksena meille hyppärinolla, aikaa jäi käyttämättä 0,11 sekuntia, eli se oli Pennin toinen SM-nolla tälle kautta. Ei kovin hienoa, eikä hyvän tuntuista, mutta nolla mikä nolla.

Tällä radalla olin tyytyväinen alkuhässäkkään, jossa olisi moni asia voinut mennä pieleen, muttei mennyt. Toinen kiva kohta oli mielestäni tuo takakulman hypyiltä viimeiseen putkeen, ensinnäkin uskalsin tehdä persjätön ennen muuria, ja toisekseen selvitimme putkiansan varsin mallikkaasti ja vielä ihan vauhdillakin. Olin ensin ajatellut niistoa, mutta se on kyllä riskialtis putkensuun ammottaessa kutsuvana, ja varmasti hitaampi kuin tämä pakkovalssi-jaakotus, jonka siihen sitten hetken mielijohteesta tein. Pemu oli kiltti ja kuuliainen, ja ihan innostunutkin, vauhti vaan varisi upottavaan pohjaan ja jäykkiin lihaksiin. Etenemä nollan tuottaneella hyppärillä oli tasan 3,7 m/s.

Piirinmestaruuskisassa Pennin sijoitus oli 7/36, olen tähän hyvin tyytyväinen, saatiin sentään edes tulos! Kisassa siis huomioitiin kahden viimeisen radan hteistulos, joista hyppäriltä saimme nollan ja agiradalta keppivitosen + yliaikaa.

Sunnuntai aukeni sumuisissa merkeissä, mutta alkoi se aurinkokin sitten lämmittää. Kisat vietiin loppuun kunnialla, vaikka toimistotätejä vähän väsyttikin, ja loppusiivouksen jälkeen saikin karauttaa kotiin pesemään koko viikonlopun pyykkejä ja valmistautumaan alkavaan syyslukukauteen.

Kisakenttä sunnuntaina klo 8:15

Viimeisiä viedään, kahvia mennyt jokunen kuppi!