lauantai 30. huhtikuuta 2016

Nollat kasassa!

Kauan siinä kesti, ja kyllä jo meinasi epätoivo iskeä, mutta nyt ne nollat on Pennillä kasassa! Osallistumisoikeus SM-kisojen yksilökisaan heltisi siis tänään Liedossa TSAU:n vappukisoissa.

Juoksin tänään neljä rataa, Pennillä kolme agirataa, ja Pitsillä hyppärin. Tuomareina olivat Eija Berglund ja Timo Teileri, joista jälkimmäisen radat osoittautuivat tänään meille helpommiksi.

Eka rata oli vähän haastava, siinä oli haastava 45 asteen keppikulma suoraan A-esteeltä, lukuisia takaakiertoja ja jonkin verran ansaesteitäkin. Takaakiertoja piti pahimmillaan vääntää pari kappaletta peräkkäin niin, että ensin tehtiin takaakiertovalssi ja sitten heti perään täysin vastakkaiseen suuntaan takaakiertopersjättö. Omat jalat tuntuivat menevän solmuun ihan koko ajan, ja olo oli kömpelö, mutta jotenkin sinne maaliin sitten nollilla kuitenkin päästiin. Aikaa jännitin pitkään, tulospalvelu hidasteli tietysti juuri meidän kohdalla, mutta -1,52 ajalla saatiin nolla ja sijoituttiin peräti neljänneksi! Koirakkoja kisassa oli 26.

Toka rata oli suoraviivaisempi, ja siinäkin edettiin varsin hyvällä vauhdilla ihan viimeiselle neljännekselle asti. Siellä sitten sain jonkin ihme aivopierun, ja yritin tehdä persjätön puomille, no, ei se tietenkään toiminut. Tästä HYL, koska palautin Pennin kontaktille.

Tässä kohtaa menin ihan kunnolla sekaisin, kun luulin, että nyt on hyppäri ja Pitsin vuoro kisata. Eipäs ollutkaan, vaan Pennin kolmas agirata. Se oli helpohko ja vauhdikas, Penni eteni mukavasti, lopussa vähän panikoin itse mutta nollilla mentiin maaliin taas. Radalla ei ollut puomia, onneksi! Aikaa jännättiin taas tulostaulun edessä porukalla, ja suureksi iloksi se oli -1,42! Tämä rata saatiin myös videolle.


Pitsi vetäisi hyppärin, vaikka olin varautunut ottamaan sen kisasta pois, jos se vaikuttaisi ahdistuneelta meluisassa hallissa. Muutamat koirat siellä hämääntyivätkin, kun viereisen radan ohjaajat huusivat kovaäänisesti, tai toisten koirat tuotiin radan vierelle vinguttamaan vinkulelua. Kyllä, tuotiin, useita kertoja, vaikka pyydettiin siirtymään kauemmas. Vappufiilis ei siis ihan kaikilla ollut yhtä iloinen ja yhteishenkinen.

Pitsi oli hyppärillä todella hyvä. Se olisi tehnyt nollan mukavalla ajalla, mutta jätin kääntämättä kunnolla kolmoshypyllä, ja matkaan tarttui yksi ylimääräinen hyppy. Muuten olin koiraan tyytyväinen, eihän se edes miettinyt sitä toista rataa, eikä yleisöä! Tästäkin radasta on video:


Penni oli kyllä tänään kaikin puolin hirmuisen hyvä, se keskittyi ihan täysillä ja kulki aika lujaa. Myös Pitsi toimi tosi hienosti, olen kaikin puolin tosi tyytyväinen! Saatiin siis sekä hyviä fiiliksiä että hyviä tuloksia tänään. Hätäpäissäni ehdin jo viikolla ilmoittaa Pennin helatorstaille TAKUTin kisoihin Tampereelle, mutta saattaa jäädä menemättä, räkätauti on itsellä edelleen voimissaan, eikä koko päivän ulkokisat kiehdo tässä epävakaisessa säässä kovinkaan paljoa.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Fokuksesta toiseen

Pitsi on treenannut tällä viikolla peräti kaksi kertaa ohjatusti, ensin normitreeneissä keskiviikkona ja sitten seuran kouluttajatreeneissä perjantaina. Tosi hyvin se on jaksanut, taisi jopa perjantaina kulkea kovempaa kuin keskiviikkona, eli ei ainakaan väsy painanut.

Kumpikin treeni meni hyvin, ja kumpaankin olen tyytyväinen, molemmista saatiin paljon irti. Kummassakin kuitenkin ilmeni vähän samantyyppistä ongelmaa.

Keskiviikkona piti kuljettaa koira kovassa vauhdissa japsilla esteelle, ja se hyppäsi liki kymmenen kertaa sen hypyn väärinpäin, koska hypystä oli "väärä puoli" ja rima auki sille ennen japsilla tekemääni linjan korjausta.

Perjantaina piti tehdä muurille valssi, ja välistävedon tapaisesti vetää koira seuraavalle hypylle pakkovalssiin. Eipä tullut, vaan aina hyppäsi hypyn väärin päin, siis päätyi esteen taakse, vaikka yritin kuljettaa sitä esteen etupuolelle.

Kummassakin tilanteessa oli kahden pointin verran yhteisiä tekijöitä: ensinnäkin kummassakin koira valitsi sen reitin, jossa sillä oli enemmän tilaa. Rima oli auki, esteen edusta tyhjä. Toisella puolella oli meikäläinen, aika lähelläkin estettä. Toisekseen kummassakin tilanteessa koiran olisi pitänyt siirtyä estefokuksesta ohjaajafokukseen, ja näin ei käynyt. Pitsillä on vahva estefokus, se on tiedossa ollut aina, mutta nyt pitää ruveta notkistamaan tätä siirtymää näiden kahden välillä. Kummassakin treenissä sain hyviä vinkkejä tähän, pitää siis vaan päästä itsekseen treenailemaan! Nyt sitä voisi ehkä vihdoin palkata vähän kädestäkin, tätä olen yrittänyt välttää aina ja ikuisesti.



Heräsin hetki sitten siihen tosiasiaan, että lenkeillä käyttämäni tuulihousut ovat taas kerran menneet rikki. Housuja menee yleensä kahdet per vuosi, ja tätä pohtiessani tajusin, että tuulitakkikin meikäläisellä on samalta vuodelta kuin tuo vanhempi koira, joka muuten täyttää ensi viikolla seitsemän vuotta. Uudet housut tarvitsin kipeästi, ja tänään tein jotain itselleni epätyypillistä, siis heräteostoksen. Puuvillasta bongasin alesta Fjällrävenin KEB-housut, jotka alehinnasta huolimatta olivat niin kalliit, että lompakosta otti ja sydän itki verta. Ei ole nuukan ihmisen elämä helppoa! Laskin kuitenkin, että jos nämä housut kestävät kolme vuotta (niiden pitäisi kestää ainakin kymmenen), ovat ne maksaneet itsensä takaisin halvempien housujen hintaan verrattuna. Saman sarjan takkikin oli tietenkin varsin ihana, etenkin punaisessa värissä, mutta se oli sitten jo niin kallis, että en edes harkinnut sen hankkimista. Ehkä joulupukki, synttärikeiju, pääsiäispupu ja äitienpäivähaltia tuovat sen mulle joskus kaukaisessa ja varsin epävarmassa tulevaisuudessa...



P.s. Ilmoitin koirat TSAUlle kisoihin 30.4., Pennille 3 agirataa ja Pitsille hyppäri. Teki mieli laittaa Pitskalle vielä jokin agiratakin, mutta nuukuus iski! Ja saattaahan se olla, että kahden radan halli on Pitskalle vielä liian iso pala, ei tiedä, ellei kokeile.


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

ATT:n kisailut

Eilen kisailtiin ATT:llä, Penni kaksi agirataa ja Pitsi yhden hyppärin. Alun perin piti vain Pennin kisata, mutta joustavan vastaavan koetoimitsijan ansiosta sain vaihdettua Pitsin hyppärille. Ajattelin, että tässä olisi hyvä tilaisuus testata, miten Pitsi tuossa hallissa kulkee. ATT:llähän tilaa piisaa, mutta yleisö on aika lähellä koko pitkän sivun matkalta, eikä aita ole umpinaista nähnytkään.

Nukuin kisoja edeltävän yön ihan älyttömän huonosti, unta taisin saada vain reilut kolme tuntia, ja lähtö kotoa oli aamulla klo 6:00. Olo oli väsynyt ja huono, maha oli sekaisin eikä hölkkä kulkenut edes rataantutustumisessa. Yritin kaikin voimin tsempata itseäni radalle, mutta jalat tuntuivat lyijypötköiltä.

Ekalta radalta Penni teki nollan, mutta yliaikaa napsahti 0,45 sekuntia. Kyllä ärsytti, rata oli ollut aika vaikea, ja kaikesta oli selvitty kunnialla, yritin olla ekstrahuolellinen kontakteilla. Hetken jo mietin, että pitäisikö luovuttaa Pennin kanssa, kun homma on niin hemmetin vaikeaa, mutta sitten ajattelin kahta harvinaisen huono-onnista tuttuani. Toisella on koira karussa jo kolmatta päivää, toisen koira kuoli tapaturmaisesti eilen vain 13 kk iässä. Eli ihan hyvin meidän tiimissä asiat kuitenkin on, kaksi tervettä koiraa, joilla voi harrastaa ja kisata.

Tokalle agiradalle keräsin kaiken sisun, minkä itsestäni löydin, ja lähdin viemään Penniä kauhealla tsempillä radan läpi. Vauhti oli hyvä, ja kaikki sujui hyvin, mutta puomilla kiire kostautui. Siitä 5. Muuten rata menikin ihan mukavasti.

Viimeiselle yritin nollata aivoni ja keskittyä Pitsiin. Se on ATT:llä kisannut kerran aiemmin epiksissä, mutta siitä on aikaa jo yli kaksi vuotta. Lähtöön se istui heti, ja jäi kiltisti odottamaan. Ohjaussuunnitelman olin tehnyt siltä pohjalta, että se tarvitsee tukea paljon, mutta höpö höpö, sieltä se tuli ykkösen takaa kuin tykinkuula, ja pisteli menemään oikein hyvää vauhtia! Hylkäsin tehostetun tuen mallin ja päästelin reippainta mahdollista vauhtia koko radan, suoritus oli muuten erinomainen, mutta yhden putken Pitsi jätti välistä, tuloksena siis HYL. En vahtinut lukitusta, en ohjannut loppuun asti, pieni työtapaturma meikäläiseltä, siis. Hylystä huolimatta olin tosi tyytyväinen Pitskaan, se oli reipas, iloinen, rohkea ja ihan saman tuntuinen kuin treeneissä. Fiilis oli mahtava, jopa niin mahtava että päätin ilmoittaa Pitsin TSAU:n seuraaviin kisoihin hyppärille.


Surkeasti alkanut kisareissu siis päättyi kuitenkin ihan positiivisesti, vaikka mitään nollajuhlia ei tällä kertaa saatukaan. Vielä on kahdeksan viikkoa aikaa tempoa ne Pennin nollat kasaan, en aio panikoida. Jos niitä ei saada, niin sitten niitä ei saada, ei siihen maa kaadu. Sitten kisaan lämmittelykisat ja joukkuekisan, jos joukkueeseen pääsen, ja olen yksilökisan päivänä turistina. Tekisi kauheasti mieli keskittyä nyt Pitsiin, kun se kerran on alkanut väläytellä hienoja pätkiä kisoissa, mutta toisaalta kyllä nuo Pemun kortit nyt kannattaa katsoa keruukauden loppuun asti.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Huikea kisapäivä!

Olin jo vaarassa luisua agimasennukseen, kun Pennin nollatili ei meinannut karttua, mutta tänään saatiin vahvistusta sille, että ollaan me jotain tehty oikein. Päivän neljästä startista Pemu ja Pitsi nappasivat yhteensä kolme nollaa ja peräti kaksi palkintosijaa! Huikea juttu, en olekaan koskaan ennen ollut kolmosluokassa palkinnoilla niin, että olisin ihan puhtaan nollan kanssa siellä ollut. Yliaikanollalla on Penni päässyt kolmanneksi pari kertaa.

Kisat käytiin Noormarkussa tutulla hallilla, tarjolla oli yksi agi ja yksi hyppy, tuomarina Asko Jokinen. Radat olivat hiukan kiemuraiset, mutta linjoiltaan oikein järkevät, ja nimenomaan minikoiralle passelit.

Agiradalla Pennin draivi oli kerrassaan hieno, ja se selvitti radan ongelmitta. A-esteellä sille kävi jokin pikku köpäys, ja se lensi kaaressa esteen harjan yli, muttei onneksi loukannut itseään vaan osui kontaktille. Tuntui niin hyvältä saada pitkästä aikaa aginolla taskuun, kyllä meinasi jo usko loppua! Pemulle siis nolla peräti 4,07 m/s etenemällä, taitaa olla Pemun henkkoht ennätys agiradalta! Sijoitus oli 4/28, johon olin oikein tyytyväinen.

Pitsin agirata meni niinikään mukavasti, erityisesti kepit se hoiti varsin ammattimaisesti, kun kerran annoin sen tehdä niin omassa rauhassaan (hyvä minä). A-estettä vähän jännäsin etukäteen, koska siitä poistuttiin hankalasti takaviistoon, mutta hyvin meni sekin. Sain koko radan ohjattua sen ihan hyviä linjoja, ei tullut isoja kaarroksia mihinkään. Pitsille nolla, etenemä 4,09 m/s ja sijoitus 3/28!


Pennin hyppärin alussa kolmosesteellä muljautin nilkkani, ja siihen sattui aikalailla. Rata lähti kuitenkin hyvin käyntiin, ja etenikin kivasti siihen asti, kunnes olin auttamatta myöhässä, ja koira solahti putkeen, vaikkei olisi pitänyt. Pennillä jotenkin keskittyminen herpaantui tällä radalla, se jopa nuuski vähän mennessään. Lopussa oli hyviäkin kohtia, mm. yksi rohkea ja toimiva persjättö. HYL.

Pitsin kanssa lähdin hyppärille fiilistelemään, ja fiiliksiä saatiinkin. Testasin pujottelussa eteen irtoamista oikein kunnolla, ja se toimi moitteettomasti. Muutenkin kaikki meni suunnitelman mukaan, erityisesti radan keskikohta, jossa moni asia olisi voinut mennä metsään. Pitsin vauhti ei ollut ihan 100% tällä radalla, ehkä pitkä odottelu oli kumpaakin koiraa vähän löysyttänyt. Pitsille siis tästäkin nolla, eli tuplanolla, etenemällä 4,13 m/s, sijoitus 3/27!




Hyppärin palkintojenjako, tuomarikin vilahtaa oikealla.




Palkintoporsas palkintoineen
Palkinnoiksi saatiin leluja, puruluita ja suklaata, mutta päivän paras palkinto oli kyllä mieletön onnistumisen tunne! Vielä kun paikalla olivat oikeastaan melkein kaikki treenikaverit, ja kannustus oli aika äänekästä, oli päivässä kyllä aikamoista urheilujuhlan tuntua. Tällä jaksaa taas puurtaa pitkän aikaa!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Rento viikonloppu

Tänä viikonloppuna ei kisata, vaikka mahdollisuus siihen olisi ollutkin oman seuran epiksissä. Perheen toinen auto on vähän reistaillut, ja sen takia on vietetty paljon aikaa mummulassa, siis koirien lomakeskuksessa. Siellä niiden tosiaankin kelpaa, ikkunoista voi vahtia joka suuntaan, ja aidatulla pihalla saa juoksennella (ja vahtia) niin paljon kuin sielu sietää. Mummulapäivien jälkeen ovat koirat olleet melkoisen väsyneitä, ja hyvä niin.

Pitsi lentää

Vahdittavaa riittää

Tältä mä näyttäisin, jos mulla ois pystyt korvat!


Penni nautiskelee


Olen aina ollut, ja tulen aina olemaan, varovainen koirien ylirasittamisen ja liiallisen kisaamisen kanssa. Vaikka ne siitä tykkäävät, ja varmasti menisivät joka viikonloppu, pyrin pitämään kisamäärät kohtuullisina. Nyt tosin pitää paiskia hommia vähän tiiviimmin, että saadaan ne viimeiset nollat läjään. Jos ei saada, niin ei siihen maa kaadu, haluaisin vaan itselleni todistaa, että me pystytään siihen. Ilmoitinkin molemmat koirat 10.4. AK-6:en kisoihin Noormarkkuun (yksi agirata ja yksi hyppäri), ja harkitsen 16.4. ATT:n kisoja Pennille. Kuun viimeisenä viikonloppuna on taas TSAU:lla 4 rataa, joista meille sopisi siis 3 agirataa juuri kivasti. Täytyy pohtia ja seurata koiran jaksamista. Ja SM-nollia halajan siis tosiaan vain Pennille, Pitsi ei SM-kisoihin lähde, vaikka nollat saisikin kokoon. Sen suuruusluokan häiriö kisatilanteessa olisi varmasti Pitskalle vähän liikaa.

Tänään käytiin pitkästä aikaa hallilla tekemässä omatoimitreeni ihan yksikseen, ja kyllä oli muuten kivaa. Lähti sunnuntai kivasti käyntiin, kun klo 11 mennessä oli jo molemmat koirat treenattu.

Penni teki keinua targetilla, ja puomia. Ei ongelmia näissä, intoa piisasi ja tarkkuus oli erinomainen, myös kisanomaisessa suorituksessa.

Pitsi teki keinua targetilla, A-estettä ja puomia. Ei ongelmia tässäkään, luulen, että ryhdyn pitämään sillä etupalkkaa puomilla nyt enemmänkin.

Pinteli + Kitekat + kertakäyttölautanen = erinomainen keinutargetti

Tämä keinuun kiinnitettävä targetti ei suinkaan ollut oma ideani, vaan koutsilta kuultu ja varmasti monen mutkan kautta kiertänyt idea. Kissanruoka sopii tähän hyvin, koska se on niin tahmeaa, että jää kiinni lautaseen eikä lentele ympäriinsä kun koira pamauttaa keinun alas. Maksamakkarakin olisi varmasti sopinut, mutta sitä ei Valintatalosta löytynyt siistissä tuubissa, ja pötkönäkin se maksoi kolme kertaa enemmän kuin Kitekat.