keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tuunausta ja muuta pientä

Keli on taas pikkuisen pakkasen puolella, joten metsälenkeistä on otettu kaikki ilo irti. Pitsi tuossa nukkuu sievällä kerällä, Penni kuorsaa kuin rekkamies, sen verran rasittuneita he ovat tämän päivän retken jäljiltä.

Alennusmyynneistä sain jopa hankittua sen kauan kaipaamani toppatakin, sekä toppahousut, joissa on sivuissa koko matkalla vetoketjut. Kisoissa ja treeneissä kätevät! Housuista ei ole kuvaa, mutta takista on, se on mielestäni hirmuisen nätti:


Hankintojen lisäksi olen harrastanut tuunaamista, eli nypeksin Back on Track -takeistamme ne turhat perskolmiot pois ja tikkasin liepeisiin pienet käänteet. Tarkoituksena siis on, että kakka päätyy pinserin pyllystä suoraan maahan, ei takin sisäpintaan, kuten tähän asti.




Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, ensi viikolla onkin taas oikein ohjatut Reetan treenit, niistä siis juttua silloin. :)

maanantai 26. joulukuuta 2016

Katsaus vuoteen 2016

On tullut jälleen vuosikatsauksen aika. Tänä vuonna jätän humanistivitsit väliin, ja siirryn suoraan asiaan.

Pennin vuosi on ollut aivan uskomaton.

Alkuvuodesta tahittiin puomiongelman kanssa, mutta ahkeralla ja oikeanlaisella treenillä on päästy siinä asiassa aina vaan parempiin tuloksiin. Täysin tyytyväinen en varmaankaan ole koskaan, mutta kyllä se nyt joten kuten tuntuu toimivan. Huhtikuussa Penni sai SM-nollat kasaan, ja osallistui siis kesäkuussa tokaa kertaa elämässään SM-kisoihin.

Ennen SM:iä tehtiin kuitenkin ikimuistoinen reissu, eli eka kisamatka ulkomaille, kisattiin siis Pohjois-Ruotsissa Luleåssa kahtena päivänä. Yksi palkintosijakin saatiin, pääosassa oli tutustuminen paikalliseen kisakulttuuriin. Kokemus oli sen verran positiivinen, että reissu tuskin jää viimeiseksi laatuaan!

Palkintoporsas Luelåssa Ruotsissa.

SM:ät olivat Lahdessa, sää ei tällä kertaa oikein suosinut. Joukkueradalla Pema teki melkein nollan, mutta liukastui keinulta. Yksilöissä se hyppäsi heti tokan hypyn väärin päin, mutta mitäpä tuosta, reissu oli hauska ja ikimuistoinen!

SM-kisapaikka perjantaina, kun keli oli vielä upea.
Heinäkuun Agipitseiltä alkoi Pennin mieletön pärjäämisputki. Se avasi SM-nollatilinsä ja otti peräti kaksi top3-sijoitusta ihan isoissa koirakkomäärissä! Olin onnesta soikea, ja kuvittelin, että ei tämän paremmin voi enää mennä!

Team P Agipitsien kuvakehyskuvassa.
Kyllä voi! Elokuussa Penni teki koko kisauransa suurimman saavutuksen, ja otti Vaasassa nollavoiton ja SERT-A:n käynnistäen valiokellonsa. Olen vieläkin tästä reissusta onnellisen järkyttynyt ja järkyttävän onnellinen!

Sertityttö Vaasassa merenrannassa.


Tämän jälkeen tehtiin kotikisoissa tupla, ja sen jälkeen toinen syyskuun piirnimestaruuskisoissa Raumalla. Piirinmestisten tupla riitti peräti hopeasijaan kisassa, jossa oli ollut peräti 27 koirakkoa, hyvä me! Osasin uumoilla, että tuplaan on mahdollisuudet, mutta mitalista en osannut edes uneksia. Näissä kisoissa Penni myöskin täräytti itselleen SM-nollat täyteen vuoden 2017 kisoja varten.

Satakunnan kennelpiirin Piirm-hopeamitalisti vuosimallia 2016!


Loka-marraskuussa huilittiin ja tehtiin lisää nollia, myös pari vähemmän onnistunutta kisareissua mahtui mukaan. Joulukuussa kisailtiin ihan muuten vaan, ja saatiin yllättäen kolmas sija hyppärillä Seinäjoella. Vuoden viimeiset kisat olivat itsenäisyyspäivänä TAMSKilla.

Pennin tavoitteena oli tälle vuodelle saada varmistelu pois, ja parantaa nollaprosenttia. Näissä on todellakin onnistuttu! Meno on radalla enimmäkseen rentoa, ja nollia on tehty peräti 21 kpl (Ruotsissa tehty mukana laskuissa). Viime vuoden nollaprosentti meillä oli 22%, tänä vuonna se on peräti 34%. Ei varmaan huippuluokkaa sekään, mutta onhan siinä meille huikea 12 prosenttiyksikön nousu! Nollavarmuuden kasvusta kertoo sekin, että tänä vuonna me puksuteltiin Pennin kanssa peräti neljä tuplanollaa. Viime vuoden nopein etenemä oli Pennillä ollut 4,07 m/s hyppärillä, tänä vuonna se pisteli menemään nopeimmillaan 4,23 m/s ja vieläpä agiradalla!

En nyt oikein tiedä, miten summaisin Pennin vuoden muuten kuin sanomalla, että on se kova koira. En aio sanoa, että onhan se hidas ja plaaplaa, mutta silti pärjää aina välillä ja plaaplaa, vaan totean, että on se kyllä taitava ja kovapäinen kisakaveri, ja olen minäkin sitä oppinut kisatilanteissa ohjaamaan. Voi olla, että 2016 on Pennin hienoin kisavuosi ikinä, en aio sitä latistaa pyytelemällä anteeksi tai nöyristelemällä. Nopein nolla voittaa, ja joskus se vaan on joku muu kuin se ennakkosuosikki. Nöyrin mielin silti jatkan tästä eteenpäin, sen verran haastavaa on Pemun kanssa kisaaminen ollut ennen tätä uskomatonta kautta, että pienikin menestys sen kanssa maistuu todella makealta. Tavoitteena meillä on jatkaa samaan malliin, tehdä rohkeita ja nopeita ratoja ja runsaasti nollia!

Penni harrasteli tänäkin vuonna verijälkeä, mutta kokeeseen ei uskaltauduttu vieläkään. Osansa oli toki koemaksuillakin, valmiin jäljen koe kun kustantaa satasen. Jospa ensi kesänä sitten?


Pitsin kausi ei ole tuloksellisesti ollut aivan yhtä huikea kuin Pennin, mutta on sekin ottanut valtavia edistysaskeleita kisaamisen suhteen!

Maaliskuussa Pitsi teki ensin ekan 3lkan nollansa Lappeenrannassa, ja sitten tykitti kotikisoissa tuplan tuupaten meikäläisen ekaa kertaa ikinä palkintopallille kolmosissa. Kaksi kolmossijaa samoissa kisoissa valoi uskoa ohjaajaan, ekaa kertaa pitkästä aikaa tuntui, että on tässä touhussa jotain järkeäkin!

Pieni koira, suuret palkintopussukat
Pikku hiljaa uskalsin laajentaa Pitsin "kisareviiriä", ja onnistumisia koettiin mm. ATT:n kisoissa yksittäisten nollien muodossa.

Kesällä Pitsi ei kisannut, mutta syksyllä se ponkaisi jälleen varsin sujuville radoille. A-esteen kanssa on ollut pientä ongelmaa, mutta emme anna sen masentaa itseämme. Sijoituksia Pitsi ei kerännyt enää loppuvuodesta, mutta sitäkin onnistuneempia suorituksia. Kisaamaan päästiin Seinäjoella, Maalahdessa ja jopa TSAU:n hallissa kahden radan kisoissa, koiran pysyen koko ajan rentona!

Pitsin tavoite tälle vuodelle on ollut saada kisasuorituksista sujuvia ja rentoja, ja siinä ollaan onnistuttu. Myös korkea nollaprosentti on ollut tavoitteissa, mutta siihen ei oikein olla kyllä päästy. Nollia Pitsi on tehnyt tänä vuonna 7 kpl, nollaprosentin ollessa 29%. No, ei huono sekään, mutta ilman A:n kontaktivirheitä oltaisiin varmaankin lähellä 50%:ia.

Ensi kaudella Pitsin tavoite on saada nollaprosentti ylös, eli vihdoin ja viimein A-este toimimaan. Siihen saadaankin apuja heti tammikuussa Iida Vakkurin juoksariseminaarista. Tulostavoitteena Pitsillä on päästä kolmen parhaan joukkoon mahdollisimman usein silloin, kun nolla napsahtaa. Ilman tätä A-ongelmaa asettaisin Pitsin tavoitteeksi sertin, mutta niin kauan kuin homma toimii osittain tuurilla, on mielestäni turha kurkotella kuuseen.

Pitsillä ei verijälkihommat oikein sujuneet tänä vuonna, se otti jopa hiukan takapakkia. Täytyy panostaa tähän ensi kesänä.

Pitsi saa jatkaa Turun suunnalla valmentautumista ensi vuonna, toivottavasti kuukausiyksärien merkeissä. En tiedä kumpi näistä on nyt ykköskoiran virassa, kun Penni vaan tuntuu pärjäävän paremmin, mutta Pitsin kanssa treenatessa opin itse enemmän uusia asioita.



Monta kisakautta olen jaksanut puurtaa sekä Pennin että Pitsin kanssa ilman varsinaista tuloksellista menestystä. Monesti olen myös pohtinut, onko tässä mitään järkeä, kun mielestäsi ihan hyvän nollan jälkeen olet sijalla 16, tai mikä pahinta, yliajalla. Tämä kisakausi on vihdoin osoittanut, että kyllä mekin joskus pärjätään, ja kyllä meidänkin kova työ ja ahkera harjoittelu joskus palkitaan. Menestykseen tarvitaan työn ja taidon lisäksi myös pieni ripaus tuuria, varsinkin tässä lajissa, ja sitäkin meille on tänä vuonna osunut aika ajoin.

Vuodelta 2017 odotan uusia tuulia ja taitoja valmentautumisen muodossa. Nyt on vihdoin minullekin mahdollista panostaa treenaamiseen, joten aion sen todellakin tehdä. Aloitin itse asiassa jo tänään, treenilistalla oli valsseja, japseja ja kontakteja...




sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Lomailua ja loikoilua

Koirat ovat tosiaan lomailleet, ja vain ja ainoastaan lenkkeilleet tällä viikolla. En tiedä nauttivatko ne lomastaan, vai onko niillä tylsää, mutta hyväähän se tekee sekä henkisesti että fyysisesti vähän ladata akkuja.

Metsä- ja peltolenkkiä ollaan tehty, ja siis peruskuntoa kohotettu spurttienkin muodossa, välillä maassa viipyvä lumipeite innostaa otukset pinkomaan kuin pienet oravat.

Perjantaina käytiin Raumalla fyssarilla, Pitsiä ahdisti, Penni oli ihan ihmisiksi. Kummassakaan koirassa ei ollut pahoja jumeja, kaikki saatiin kuulemma kivasti auki.

Pitsi arvostaa joululahjaansa silminnähden.

Penni on näissä hoitoasioissa niin pro, että sen voi jättää yksin hoidettavaksi, ja niin me suunnattiinkin lapsosen kanssa syömään Vanhaan Raumaan. Suositusten perusteella valittiin ruokapaikaksi Osteria da Filippo, viihtyisä, pieni italialainen, jossa palvelu oli erinomaista ja pitsa aivan taivaallisen maukasta! Kahvia en testannutkaan.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kaikki tiet vievät Turkuun

Eilen käytiin taas Turussa Elina Jänesniemen yksärillä, ja retki oli monin tavoin onnistunut. Treeni oli hyvä, seura erinomaista ja ruokakin siedettävää, kun sitä viimein jostan kotimatkalla onnistuttiin saamaan.

Hyvää tällä kertaa:
+ leijeröinnit sujuivat uskomattoman hienosti, ei pienintäkään ongelmaa!
+ uskalsin liikkua
+ kepeille meno sujui virheettömästi, vaikka olikin vähän haastava

Kehitettävää
- jaakotuksen paikka ja lopetus olivat hukassa, en saanut koiraa haluamalleni esteelle sitten millään
- valsseissa käännän pään liian aikaisin -> koira hyppää pitkäksi
- takaakierto-niistoissa pitää koittaa säilyttää taakse ohjaava käsi vähän kauemmin ja välttää sen niistokäden tökkäämistä koiran naamalle



Paljon saatiin siis taas treenattavaa! Oikein sormet syyhyävät päästä noiden valssien ja muiden kimppuun, pyörityksistä puhumattakaan.

Nyt kuitenkin pinserit pääsevät pienelle agilomalle, ovathan ne nyt pitkään tehneet hommia ilman kunnollista lomaa. Treenien pariin palataan joulun välipäivinä, kisaradoille suunnataan kotikisoissa loppiaisena.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivän kisat

Itsenäisyyspäivänä kisailtiin pitkästä aikaa TAMSKilla. Taas muistan, miksi tykkään ja en tykkää siitä kisapaikasta: homma toimii kuin junan vessa, meileihin vastataan muutamassa tunnissa & videotkin saa omista suorituksista alle vuorokaudessa, mutta kisapaikalla korvia huumaava meteli meinaa halkoa ihmisen pään. Lisäksi nuo 40-60 koirakon kisat nyt vaan ovat vähän pitkäveteisiä olla ja odotella. No, ehkä sitten ensi vuoden itsenäisyyspäivänä uudelleen?

Pitsi veti lonkkaa ja Penni kisasi, kolmen radan verran.

Eka rata oli hyppäri, joka tehtiin varsinaisessa flow-tilassa, kunnes kävin liian ahneeksi (tai oikeastaan huolimattomaksi) ja yritin saksalaisen tilalle pakkovalssia ilman, että olisin ottanut minkäänlaista kontaktia koiraan. Sehän hyppäsi selän takaa tietenkin, eli HYL. Oma vika, pikku sika. Harmoninen ja hieno kokonaisuus muuten.

Keskimmäisellä agiradalla Pemu teki nollan, siitä on huonolaatuinen videokin:


Tämä rata sujui suunnitelmien mukaan, erityisen iloinen olen takareunan hypyistä, joilla en jäänyt nysväämään enkä varmistelemaan, vaan etenin koko ajan koiraa samalla linjaten.

Viimeisellä radalla sujui kaikki paitsi esteet 2 ja 3, Penni taisi olla jo väsy, nenä meni maahan ja tekeminen oli vähän puolivillaista. Sieltä siis HYL.

Olen retkeen hirveän tyytyväinen, saatiin oikein hienoja fiiliksiä radalla, yksi hyvä opetus/muistutus ja yksi kokonaisuutena nappiin mennyt rata, jolta nolla. Ja kisakirjan aukeama täyteen. Hyvä me! :)

SM-nollia on siis tehty kesän jälkeen 13 kappaletta, olen tästä onnellinen ja koirastani todella ylpeä. Tähän loppuu meidän kisavuosi, tammikuussa palaillaan kentille kotikisojen merkeissä.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Tuplaa pukkaa!

Ilmoitin koirat taas Seinäjoelle, siellä kun oli viimeksikin niin mukavaa, vaikkei kummoisia tuloksia saatukaan aikaan. Tällä kertaa kuudesta startista nollia tehtiin kolme, varsin mukavalla prosentilla siis!

Tänään kisasin pitkästä aikaa "koirat väärinpäin", siis lähtöjärjestysessä ensin Pitsi, sitten Penni. Hyväähän se tekee, mutta kyllä huomasi, ettei Pitsin kanssa tekeminen ollut niin hyvää kuin "oikein päin" kisatessa.

Pitsin eka rata oli muuten mukava, mutta hosuin yhden lukituksen -> kielto, ja A:n kontaktille se nyt ei tokikaan osunut. Puomi sujui hyvin, vaikka se oli aivan yleisön vieressä, ja tuomarikin jolkotteli siinä rinnalla, jee! Penni rätkäytti ekan riman, ja meni pujottelun alusta ohi, meikäläisen piikkiin kumpikin virhe. Huolimatonta suunnittelua ja huono rytmi, ei siinä ihmeempää.

Tokalle radalle sain viimein ujutettua Pitsille sen kauan miettimäni vippauksen, se toimi hyvin, ja kun A:n kontaktillekin osuttiin, niin Pitsipä nappasi aginollan. Sijoitus taisi olla 7/26, tai jotain sinne päin. Pennin kanssa ohjaussuunnitelma oli tietty hiukan erilainen, mutta nollan teki sekin, ja pysähtyipä oikein hienosti puomin kontaktillekin! Pennin sijoitus ehkä 11/26?

Hyppäri olikin aika kinkkinen, tai ei siinä mitään ihmeellistä varsinaisesti ollut, mutta koko ajan piti tehdä kauheasti jotain, tehtävää tehtävän perään. Piti linjata, vetää välistä, kääntää, tehdä saksalaista, persjättöä, valssia jne. jatkuvalla syötöllä. Pitsin kanssa möhlin välistävedon ja yhden persjätön, otin asiasta opikseni, ja tein Pennin kanssa vähän eri tavalla tai huolellisemmin ne kohdat. Penni puksutteli kivasti maaliin ja sijoittui, yllättävää kyllä, kolmanneksi! Enpä olisi uskonut että hyppärillä päästään ikinä palkinnoille, niillä on yleensä vauhdit meille ihan liian kovia. Nollia tuli 26 koirakosta 5 kpl, eli ei edes oltu hitaimpia!

Palkinnoiksi saatiin starttilahjakortti, lelu ja puruluita. Niin ja nämähän oli sellaaset hyväntekeväisyyskisat, hallia sponsoroiva koiranruokavalmistaja nimittäin lahjoitti eläinsuojeluyhdistykselle yhden kilon koiranruokaa jokaisesta kisoissa tehdystä nollasta! Kiva idea, kyllä lämmittää mieltä, että mekin urakoitin 3 kg sapuskaa kodittomille koiruuksille.

Kisailu jatkuu siis vielä tiistaina Tampereella, Pema kipittää siellä kolme rataa, ja sitten alkaakin joulutauko!


Niin ja kisavideoita ei nyt taaskaan ole, kun yksin olin reissussa. Plääh.


Aurinko? Mitä ihmettä!

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Sekalaisia videoita

Tämmöisiä videoita sain tänään lykittyä youtubeen, siellä on mm. WeCA:n kisoista ratoja, TSAU:n kisoista ratoja sekä Pitsin yksäriltä jokin lyhyt pätkä. Enjoy!

Pitsi harjoittelee pujottelun sivuirtoamista ja ennakoivaa valssia putkelle:



Pennin hyppärinolla wecan kisoissa lokakuussa:
Pitsin aginolla
Pennin aginolla

lauantai 26. marraskuuta 2016

Harvaa kirjoittelua

Ja taas on päivitysten väli venynyt aivan liian pitkäksi! Töissä on jälleen pitänyt kiirettä, mutta nyt ongelmaa on ollut myös videoiden lisäämisen kanssa. En ole sitten viitsinyt ruveta kirjoittelemaan pelkkää tekstiä ilman videoita, eikä tässä kurassa ja vesisateessa otetut kuvatkaan kauneudellaan loista.

En nyt ala kerrata kaikkea mitä on tehty, mutta kisoissa on käyty, Pennillä nollia on nyt 10 kpl ja Pitsillä 2 kpl. Pitsi on kulkenut kisoissa loistavasti, mutta A-esteen kanssa on ollut ongelmia. Niihin ilmeisesti odotan ratkaisua tippuvaksi taivaasta, koska en ole oikein mitään osannut asian suhteen tehdä. Pennillä on ollut vähän haasteita, viime kisoissa se hidasteli eikä oikein syttynyt, kun oli lähtijänä ensimmäinen enkä saanut sitä hetsattua, sitä edellisissä se haikaili mukana olleen isukin perään.

Treeneissä on käyty joka toinen viikko Reetalla, ja kahteen kertaan myös Turussa Jänesniemen Elinalla. Sieltä on saatu loistavia vinkkejä ja hyviä kotiläksyjä, joita käytiin myös tänään tekemässä hallilla.

Videon on muuten kuvannut tuo meidän 4 v ihmisipana, ei hullumpi! Ipana on treenannut aina välillä Pennin kanssa pieniä ratapätkiä, edistystäkin on jo hiukan näköpiirissä. Pääasia kuitenkin on, että kummallakin on hauskaa ja lapsi saa liikuntaa & oppii yhteistyötä koiran kanssa.

Koitan lähipäivinä lykkiä lisää videoita kännykästä youtubeen, siellä on kaikenlaista sekä kisoista että treeneistä.

Tällä hetkellä suunnitelmiin kuuluvat Seinäjoen kisat 3.12. sekä Elinan yksäri 9.12., muuta ei sitten olekaan lyöty lukkoon. Kahden kotiviikonlopun jälkeen kisavarvasta kutittaakin mukavasti!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Takaisin tauolta

Ei me suinkaan agista olla taukoa pidetty, vaan blogaamisesta. On ollut niin kiire töiden, perheen ja koirien kanssa, että ei ole jäänyt raportoinnille aikaa. Nyt seuraa tiivis kooste piirinmestisten jälkeisestä ajasta:

Maalahden kisat
Maalahdessa kisasin kaksi starttia kummallakin koiralla, reissu oli muuten kiva mutta radat olivat paikoin vähän kinkkiset. Pennille puomi 5 ja keppi 5, muuten oikein hyvää menoa. Pitsi pärjäsi hienosti kisatilanteessa, mutta ei saanut sekään nollia aikaan, hyviä hyllyjä kuitenkin.

Reetan treenit
Reetan treenit alkoivat vihdoin ja viimein, jee! Otin ekaan treeniin Pitsin, aiheena oli valssi. Koira kulki hyvin ja oma ohjauskin toimi aika mukavasti, radassa oli muistamista, joten en aina saanut ohjaamiseen sellaista jatkuvuutta kuin olisin halunnut. Jatkossa varmaankin vaihtelen koiria riippuen siitä, kummalle sen viikon aihe sopii.


Kotikisat
Kotikisoissa kumpikin koira juoksi 3 rataa. Penni teki nollat ekalta ja vikalta radalta, keskimmäinenkin olisi ollut nolla, ellen olisi itse hosunut puomin kontaktia pilalle. Tämä pitää nyt ottaa tehotreeniin, ja minun pitää keskittyä asiaan kisasuorituksissa ihan yhtälailla kuin koirankin. Pennin vauhti oli huima, hyppärillä 4,29 m/s, joten tiiviit hierojakäynnit ovat tehneet tehtävänsä.

 Pitsi toimi kaikilla radoilla tosi hyvin, ja teki ekalta aginollan sijoittuen neljänneksi. Tokalla ei toiminut meikäläisen ajoitus, joten hyl, ja viimeisellä Pitsi väisti ovisyvennyksessä väijynyttä ratatyöntekijää renkaan ohi, muuten hyppäri oli aivan loistava.

Kotikisoissa tuntui, että sain ohjattua kumpaakin koiraa rennosti ja sopivalla riskillä. Fiilis kaikilla radoilla oli hieno, ja olin ratoihin tosi tyytyväinen. Uskomatonta, että Penni teki taas kaksi nollaa, sillä on niitä nyt yhteensä jo yhdeksän! SM-kisoista tähän päivään sen nollaprosentti on huikeat 50, siis puolet juostuista starteista on ollut nollia.

Tästä eteenpäin
Alustavassa suunnitelmassa on pieni retki Turkuun tämän kuun lopulla, voi olla että yhdistämme pienen parisuhdeloman ja agikisat samaan reissuun. Hotelli on varattu, koiria en ole vielä ilmoittanut kisaamaan. Pitsin täytyisi nyt treenata A:ta, se ei taaskaan toimi tarpeeksi hyvällä onnistumisprosentilla, enkä oikein tajua miksi. Pennin kanssa tehdään vähän kontakteja ja keskitytään siihen mitä ollaan tekemässä....

P.s. Videoitakin oli, mutta blogger kieltäytyy yhteistyöstä youtuben kanssa, joten saavat odottaa...

maanantai 12. syyskuuta 2016

Piirinmestisten videot

Tänään sain kätösiini videot Pennin sunnuntain radoista, tässä niitä nyt sitten tulee:

D-rata, jolta puomilta 5. Ihan mukava rata, jäi vähän kismittämään sen kontaktin lisäksi tuo epäonnistunut takaaleikkaus, juurihan sitä harjoiteltiin...


E-rata, eli PiirM-hyppäri. Tämä meni muuten ihan ok, mutta tuolla mutkaputkien jälkeen koira jotenkin hidastui, liikuinkohan itse liian varovaisesti siinä? Vähän nössöratkaisu oli tuo pakkovalssi kepeille, mutta umpikulma ei varmasti olisi onnistunut kovassa vauhdissa, eikä Pennin kanssa kannata takaaleikata putkeen, ellei ole ihan pakko, se pyörähtää helposti takaisin.


F-rata, eli PiirM-agirata. Muuten ihan ok menoa, varsinkin tuolla ennen keinua, mutta lyhyen putken (A:n alla) nopeus yllätti, ja keppien jälkeen ihan vaan kämmäsin. Onneksi koira ei kummassakaan kämmäyksessä ylittänyt esteen linjaa, joten niitä ei tuomittu kielloiksi.



Kaiken kaikkiaan Penni kulki ihan mukavasti, mutta hyppäsi mielestäni huonosti. Onneksi tosiaan hieroja-aika on jo varattuna tälle viikolle. Hyvinhän se on nyt ulkokentillä kulkenut, mielenkiinnolla odotan, mitä tapahtuu hallikauden alkaessa!

Tässä vielä minien mitalikolmikko kokonaisuudessan.


Juoksin itse ekaa kertaa ikinä kompressiosäärystimet jalassa, ja nepäs tuntuivat kivoilta. Pohkeet eivät väsyneet ihan niin paljoa, kuin tavallisesti.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Uskomattomia onnistumisia!

Piirinmestaruuskisojen tavoitteeksi asetin sen, että saataisiin aikaan yhteistulos, ja sitä myötä jonkinlainen sijoitus mestaruuskisassa. Meidän kennelpiirissä mestaruus ratkeaa kahden radan (agi ja hyppäri) yhteistulosten perusteella, joten näissä kisoissa on hyvä treenata omaa paineensietokykyä; jäädytkö vai toimitko, kun ekalta radalta tulee nolla, ja tokallakin pitäisi onnistua?

Penni kisasi kolme rataa, joista ensimmäinen oli "lämmittelykisa", eikä siis vaikuttanut piirinmestaruuskisaan. Meidän suoritus oli muuten hyvä ja sujuva, mutta takaaleikkauksessa meikäläisen huonon ajoituksen vuoksi Penni pyörähti vähän ympäri, ja puomilla olin itse huolimaton, siitä 5. Ihan hyvä muistutus minulle, vaikka nyt onkin mennyt hyvin, pitää edelleen olla tarkkana ja tehdä huolellisesti!

Toka rata oli PiirM-hyppäri, ei valtavan vaikea, mutta ei ihan yksioikoinenkaan. Putkensuita sai varoa, ja ansaesteitä oli siellä täällä. Yritin edetä mahdollisimman vauhdikkaasti ilman varmistelua, ainoastaan kepeille tein kahdesta huonosta vähemmän huonon vaihtoehdon, eli pakkovalssin aloitukseen. Tältä radalta Pennille nolla, etenemä oli vähän alle 4,0 m/s. Sijoitus taisi olla 10., tai 8., tai jotain sinne päin.

Kolmas rata olikin rakennettu aika ripeästi, ja unohduin vähän seurailemaan hyppärin viimeisiä koirakkoja, vaikka olisi pitänyt olla kuikuilemassa seuraavaa rataa radanreunalta. Ärsyynnyin jo omaan typeryyteeni, mutta onneksi järjestäjät päättivät pitää 10 min tauon niin että ehditin kuikuiluni tehdä ja opetella estejärjestyksen.

Aika vähillä paineilla pääsin viimeiselle radalle, en oikein ollut seurannut muiden suorituksia, enkä siis tiennyt tuloksista muuta kuin että ekalta radalta oli nollia tullut ainakin 8 kpl. Meidän rata oli muuten jälleen hyvä, sujuva ja vauhdikaskin, mutta sekä keppien alussa että lopussa oli pientä sähellystä. Alussa tepposet teki lyhyt putki, josta koira sinkosikin odotettua nopeammin kepeille, ja lopussa meikäläisen hosuminen, ehkä ne hermot olivat sittenkin hiukan pinkeät tässä kohtaa. Oletin, että ne räpellykset olisi tuomari tulkinnut kielloiksi, mutta ei, nolla me onneksi saatiin, aikakin riitti nippa nappa.

Nollia tuli taas mielestäni runsaasti, ja kävin siinä jo rennosti jäähdyttelemässäkin, kun ajattelin, että ei meidän hitaalla tuplalla oikein mitään tee, ehkä viiden parhaan joukkoon pääsee, jos tuuri käy. Vohvelia jonottaessani tuli joku tuttu onnittelemaan, ja sitten toinenkin, ja sitten oli pakko kurkata tuloslistat; yhteistuloksissa meidän tuplalla olikin päässyt toiselle sijalle! Tuplia olikin tehty vain kolme, vaikka nollia muuten tulikin runsaasti, ja näistä kolmesta meidän oli toisiksi nopein! Penni siis voitti piirinmestaruushopeaa 29:n koirakon joukosta!

(Kuvat on ihan sikin sokin, eikä blogger anna siirtää niitä, mutta samapa tuo! Videoita tulee ensi viikon aikana!)


Penni ei päässyt mukaan palkintojenjakoon, sille kun tulee niin herkästi riitaa.

Palkintoporsas kukkineen & palkintoineen, Iittalan jonkin sortin lasilautaselta se näyttää. Pokaali tai mitali olisi ollut kivampi, mutta mitäs tuosta, onpahan ainakin käyttöesine, ja kaunis sellainen.
Minien PiirM-tulokset, koirakoita oli yhteensä mukana 29 kpl.


En nyt oikein itsekään tiedä miten suhtautua tähän Pennin yhtäkkiseen menestykseen, meillähän on nyt jo ennen syyskuun puoliväliä SM-nollat täynnä, kaksi tuplaa, voittonolla, agiserti ja PiirM-hopea! Kyllä niin makealta maistuu nyt tämä kun kaikki sujuu ja tuloksiakin tulee, on niitä yliaikanollia, hyllyjä ja vitosia ollut ihan riittämiin. En olisi ikipäivänä osannut esim alkuvuodesta kuvitella, että nollat vaan tulevat helpolla jo nyt, saati että saadaan sertikin vielä! En oikein tiedä, pitäisikö koko koirakon eläköityä, taidetaan olla urakehityksemme huipulla nyt!

Tämänpäiväinen menestys osoitti jälleen kerran, että vaikka Pennissä harrastuskoirana on omat puutteensa, ja vaikka se olisikin huono hyppääjä ja hiukan hidaskin, niin asenteella ja taistelutahdolla se paikkaa nuo vikansa. Meillä on niin mahtava kausi meneillään, että täytyy nyt nauttia siitä täysillä ja kisata rennosti, ilman nollapaineita!

P.s. Torstaina PiirM-mitalisti pääsee hierontaan hemmoteltavaksi, se on sen todellakin ansainnut!


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Syyskuun syksyiset kisat

Tänä viikonloppuna oli kotikisojen vuoro. Päätin tosiaan skipata rotumestaruuskisat ja jäädä Poriin, enkä valintaani katunut. Penni juoksi kolme starttia ja pyöräytti kisakirjaansa oikein tuplanollan agiradoilta!

Kisapaikkana meillä oli eräs paikallinen pallokenttä, jonka pohja osoittautuikin muistikuviani paremmaksi. Pennillä on aiempina vuosina ollut vaikeuksia keskittyä tällä kentällä, mutta nyt ei ongelmista ollut tietoakaan. Ja kahvihan meidän kisoissa on aina erinomaista!

Eka rata oli agirata, ja se meni aika mukavasti. En päässyt A:lta irtoamaan yhtään, joten sen jälkeinen kuvio meni vähän uusiksi, oikeille esteille kuitenkin onneksi päädyttiin. Kepeille mentiin pitkän suoran päässä pituuden ja hypyn jälkeen, ja yllärinä Penni selvitti homman virheittä, kun annoin sille tilaa mennä kepeille itsekseen. Tältä radalta saatiin nolla ja sijoitus 6/23 oikein mukavalla etenemällä 4,01 m/s.

Tokalle radalle melkein jo annoin tuplapaineiden iskeä, mutta medejä samalla radalla seuranneena totesin, että tällä radalla oli pakko vaan juosta lujaa ja luottaa koiraan. Näin tein, ja sain onnistumaan vauhdikkaan persjätön radan alkupuolella sekä valssin renkaalle radan puolivälissä. Nollilla tultiin maaliin jälleen, tällä kertaa huikealla etenemällä 4,23 m/s! Taitaa olla Pennin henkilökohtainen ennätys! Fiilis oli radan jälkeen mahtava, en ollut varmistellut yhtään, vaan luottanut siihen että Pemu tekee oman osansa radasta. Pennin sijoitus tällä radalla oli 5/27.



Hyppärikin sujui varsin kivasti, harmiksi kuitenkin olin valinnut vähän huonon ohjauksen kepeille, ja Pemu päätyi väärälle puolelle aloitusta. Pienen kehityskeskustelun jälkeen rata jatkettiin virheittä loppuun. Tältä radalta siis vitonen.



Radat olivat kaikenkaikkiaan mukavat, tuomari Johanna Nyberg oli tehnyt varsin virtaavat ja juostavat radat, joilla piti osata liikkua rohkeasti antamatta silti vauhtisokeuden iskeä. Paikoin liikuin mielestäni ihan hyvin, yritin ainakin olla päkiöillä ja pistää töppöstä toisen eteen.

Olipa kyllä mahtavaa saada tupla kirjaan jo syyskuun alussa! Viime kaudella sitä jouduttiin hiukan puskemaan kevättalvella. Sijoitusten suhteen palattiin takaisin maan pinnalle kahden palkintojentäyteisen reissun jälkeen, mutta ei haittaa, on meillä kyllä hirveä nollaputki päällä nyt. SM-nollia on plakkarissa 5 aginollaa sisältäen tuplan, mahtavaa!

Sunnuntai vierähti talkootöiden merkeissä. Sää ei oikein suosinut, mutta meininki oli hyvä!

perjantai 26. elokuuta 2016

Kesän loppu ja ohjaustekniikoita

Niin se vaan on, että alkaa olla syksy. Työt alkoivat, ja aikaa on vähemmän, mutta hyvin sitä on onneksi riittänyt perheelle ja koirille. Blogi on vähän ollut paitsiossa, mutta nyt tulee tiivistelmää meidän elokuusta. Muutaman päivän päästä onkin jo syyskuu, ja kesä on ihan virallisesti ohi.

Vaasassa kisattiin ja onnsituttiinkin hienosti elokuun alussa. Sen jälkeen ei olla kisattu, mutta osallistuttiin neljän kerran ohjaustekniikkakurssille täälllä Porissa. Varsinaiset treenit meillä alkavat vasta lähempänä syyskuun puoliväliä, joten hinku ohjattuun treeniin ja uutta oppimaan oli vastustamaton. Kurssi oli tiivis ja tehokas, mutta ajankohta oli meikäläiselle vähän huono; 21:15 maanantai-iltana. Kesälomalla se menikin kivasti, mutta töiden alettua ei oikein keskittyminen ja oppimiskyky meinanneet riittää enää klo 22 jälkeen.

Kurssin ekalla kerralla käsiteltiin valssia ja puolivalssia. Tähän otin Pitsin, ja se meni ihan kohtalaisesti. Valssit pitää vaan tehdä päkiöillä ja saada nopeammin valmiiksi, kuten on ennenkin ollut puhe.

Toka kurssikerta käsitteli pakkovalssia, pakkovalssi-valssia ja pakkovalssi-jaakotusta. Tässä tein vähän molemmilla koirilla, ja sain ohjeeksi olla menemättä liian pitkälle tekemään merkkausta, että pääsen paremmin liikkeelle. Pakkovalssi-jaakotus sujui Pennin kanssa tosi loistavasti.

Kolmannella kerralla tehtiin sylkkäriä ja saksalaista, tästä on Pitsin kanssa videotakin alla. Saksalaisessa olen vähän hidas, tätä pitää harjoitella! Sylkkärissä on ongelmana ollut se, että Pitsi mielellään ennakoi ja hakeutuu rimalle liian aikaisin, jolloin hyppysuunta ei ole optimaalinen. Paljon on siis lähiviikkoina tehty töitä sen kanssa, että Pitsi kääntyisi ensin ja hyppäisi sitten vasta, ja kyllä videolla joitakin onnistuneitakin toistoja näkyy.

Viimeiseen treeniin otin Pennin, koska siinä käytiin läpi ohjauksia, jotka on kumpikin Pemulle aika vieraita ja vähän käytettyjä: takaaleikkaus ja poispäinkäännös. Pematsu yllätti suoriutumalla kummastakin loistavasti, tästäkin on videota. Vähän se meinasi jäädä kättä katsomaan ratapätkän ekalla takaaleikkauksella, mutta poikkari ja toka takaaleikkaus sujuivat hienosti. Näihinkin sain hyviä treenivinkkejä tulevaisuuden varalle.

Ja tässä se video kahdelta viimeiseltä treenikerralta:




Lähitulevaisuuden suunnitelmissa siintävät kotikisat 3.9. (pallokentällä, ei vielä seuran omalla kentällä) sekä piirinmestaruuskisat Raumalla 11.9. Edelleen harmittaa, kun meidän kennelpiirissä ei joukkuekisaa järjestetä, mutta minkäs teet. Tavoitteeksi piirinmestiksiin otamme yhteistuloksen saamisen, viime vuonna Penni teki nollan ja vitosen, ja oli näillä yhteistuloksissa seitsemäs.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Vieläkin parempi kisareissu!

Eilen illalla totesin armaalle aviomiehelleni, että tuntuu niin hienolta lähteä kisoihin, kun viimeksi meni niin hyvin, vaikka enää ei varmaan koskaan mene yhtä hyvin. Kaksi viikkoa sitten Penni siis oli toinen ja kolmas Agipitseillä, mutta tänään se hopea kirkastettiin ihan kärkisijaksi!

Kisat olivat Vaasassa VAS:in Rantareviirillä eli ulkokentällä, joka sijaitsi ihanasti meren rannassa, puistoalueen laidalla. Kisapaikka oli aivan ihana, aurinkoa, merta ja leppoisaa tunnelmaa! Kahvi jäi nyt kyllä testaamatta, kun oli sen verran lämmin keli.

Eka rata oli kaikille säkäluokille vähän kinkkinen, se ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta eka rima ja pari muutakin olivat maksimikorkeudessa, ja tuomari (Anne Viitanen) oli lentokeinuista erittäin tarkka. Keinulle oli muutenkin vähän hankala linja, jonka Penni onneksi selvitti hyvin lentävästä lähdöstä huolimatta. Rata sujui ihan mukavasti, yksi persjättö vähän töksähti kun olin myöhässä, mutta muuten meno oli hyvää ja sujuvaa. A:n jälkeen piti tehdä pakkovalssi suoralle putkelle ja viimeistellä loppusuora, mutta unohdin mitä olin tekemässä ja lähetin putkeen väärältä puolelta! Jollain ihmeen kaupalla ehdin kiertää sinne päähän asti ja pelastella loppusuoran, nollilla maaliin!

Radan jälkeen suoraan sanoen vitutti. Penni oli ollut kisan viimeinen koirakko, ja tiesin, että nollia ei kovin montaa ollut tullut, kuulutusten mukaan Pennin lisäksi vain yksi, joka näytti aika vauhdikkaalta sen mitä siitä hiukan telttojen välistä ehdin nähdä. Oletin siis hävinneeni ykkössijan ajassa, ja sehän olisi SERTiin vaadittu. Hämmästys olikin suuri, kun tulokset kuulutettiin, Penni oli voittanut 0,04 sekunnin erolla kakkoseen ja saanut agisertin! Yleensä vältän kaikkia tunteenpurkauksia mutta nyt tuli kyllä pienet ilon kyyneleet tirautettua matkakaverin olkapäätä vasten, ihan uskomatonta!

Rata ei ollut kaunis, mutta kerrankin meillä oli tuuria matkassa sen 0,04 sekunnin verran, ja Pennillä on nyt valiokello käynnissä!


Muut radat menivätkin sitten voitonhuumassa pipariksi, tokalla agiradalla kosahti pujottelu (olin ilmeisesti hätäinen törkkäisyssä, eikä Pennin hätäisyys auttanut) ja hyppärillä kolmesta tarjolla olevasta putkenpäästä Penni arvasi väärin, kun en sille tarpeeksi selkeästi oikeaa vaihtoehtoa kertonut. Kaikilla radoilla fiilis oli hyvä ja loppua kohden oma ohjaaminenkin oli vähemmän jäykkää, kuin tässä ekalla radalla.

Tässä kuvia ikimuistoisesta päivästä, kerrankin me onnistuttiin ihan täysillä, isommin kuin koskaan ennen!


"Ottasitko sää tämmösen sertin?" "-No kernaasti!"

Keskustelutilaisuus palkintopallilla

Onnea, grattis!

<3


En nyt oikein osaa käsittääkään tätä, että Pennillä on tosiaan agivaliokello käynnissä! Sertejä pitäisi siis kerätä vielä kaksi lisää, joista jälkimmäinen saadaan ottaa vastaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Lisäksi sertien tulee olla kolmelta eri tuomarilta. Pennihän on 7-vuotias, voi olla, että se on vuoden päästä oikein hyvässä iskussa ja kisakunnossa, tai sitten ei. Vaikka siitä ei valiota koskaan tulisikaan, on jo nollavoitto ja yleensäkin sertin saaminen meille iso saavutus! Ja niin, joo, ne maajoukkuekarsinnat, nollavoittohan on sinne kriteerinä myös... En pysty sellaista edes miettimään nyt, vaan ryhdyn palkitsemaan itseäni suklaajäätelöllä!

P.s. SM-nollia on kasassa nyt 3A, siis enää neljä puuttuu sisältäen tuplan, ja aikaa on 10 kk!

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Mainio mätsäri!

Seuramme järjestämä mätsäri sujui yli odotusten! Osanottajia tuli peräti 150 kpl, ja siitä huolimatta koko homma oli iltayhdeksään mennessä ohi, kun kehät olivat alkaneet kuudelta. Tässä oleellisimmat havainnot siitä, mikä meni hyvin ja missä vielä olisi voinut parantaa:

+ Ilmoittautumispisteitä järkkäsimme yhteensä 5 kappaletta, jokaiselle kisalle omansa, paitsi vetskut ja lapsi + lelukoira olivat samassa. Tämä teki ilmoittautumisesta nopeaa ja sujuvaa.

+ Parkkiinohjaus oli ihan must, autoja saapui yli 100 kpl, eivät mitenkään olisi mahtuneet ilman huolellista suunnittelua ja päteviä ohjaajia.

+ Kannatti aloittaa kaikki kehät yhtä aikaa. Homma saatiin vietyä ripeästi ohi.

+ Mainostus oli vähintään riittävää, tietoa saatiin levitettyä monella tapaa.

+ Hinnoittelu osui mielestäni ihan nappiin, me oltiin aikalailla keskihintainen mätsäri.

- Äänentoistolaitteisto olisi ollut kiva, megafonista oli patterit loppu eikä ehditty ostaa uusia.

- Puffetin vohvelit alkoivat mennä kaupaksi vasta ihan loppuvaiheessa, vaikka muuten puffetti myi hyvin. Olisi pitänyt saada mainostettua niitä enemmän!

- Ensi kerralla järjestämisvastuuta osataan jakaa paremmin, nyt esim seuran palkintovastaavalle osui mielestäni vähän kohtuuttoman paljon hommia, vaikka häntä kävinkin auttelemassa.

Talkooporukka oli taas kerran todella tehokasta ja osaavaa, on ilo järkätä kaikenlaista, kun on niin mahtava porukka jolla sitä hommaa voi tehdä!

P.s. Ilmoitin Pennin ensi sunnuntaiksi Vaasaan kisoihin.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Agipitsin huumaa vm. 2016

On se vaan aina niin mukava tapahtuma, kesä on kauneimmillaan ja tunnelma on mukavan leppoisa! Agipitsi hurmaa vuosi toisensa jälkeen, ja aina sinne tulee mentyä uudestaan. Siitä huolimatta, että Pennihän ei ole koskaan Raumalla suurempaa menestystä saanut, ei varmaan edes yhtään 3lkan nollaakaan.

Perjantaina oli iltakisat, ja vain yksi startti kullekin säkä- ja tasoluokalle. Tuomarina oli unkarilainen Tamas Traj, ja kolmosten rata oli helpohko ja hyvin suoraviivainen. Nollaa siis tyrkytettiin ihan tarjottimella, ja sehän me Pennin kanssa napattiin, vieläpä sijoituksella 4/19. Penni kulki todella hyvin ja poikkeuksellisen lujaa, etenemä oli ennätykselliset 4,18 m/s. Keinun jälkeen tapahtui jokin kömmähdys, enkä päässyt siitä liikkeelle ollakseni ajoissa viimeisessä valssissa, mutta Penni onneksi osui silti oikeille esteille.


Lauantain vietin sukujuhlissa Luvialla, joten ei siitä sen enempää, kahvi oli erinomaista, kuten muutkin trahteeraukset.

Sunnuntaina piti vielä jaksaa kolme starttia helteessä, onneksi sentään häkit saatiin hyvään varjoon ja pieni tuulenvirekin paikalla kävi, ainakin osan päivästä. Kisakentillä oli kuitenkin tosi kuuma, ja pelkäsin että Penni lässähtää ihan totaalisesti, kuten se usein helteessä tekee.

Eka rata oli Marja Lahikaisen agirata, hän taisikin olla meille uusi tuomarituttavuus. Rata ei mielestäni ollut varsinaisesti vaikea, mutta kyllä siinä tekemistä oli, putki-kontakti-erottelua ja muuta. Vähän jännäsin erityisesti okseria jolle piti tehdä ennakoiva valssi, Pennillä on ollut tapana räpsiä rimoja oksereista, jos niissä pitää kääntyä tiukasti. Tein sitten valssini strategisesti vähän myöhässä, ja homma toimi hienosti. Maaliin päästiin nollilla, aikakin riitti hyvin (etenemä 4,0!) ja suureksi hämmästykseksi mehän saatiin toinen sija! Oltais saatu vielä sertikin, mutta voittajalle se sitten meni aivan oikeutetusti tietenkin. Huikeeta! Penni palkinnoilla kolmosissa ilman yliaikaa, eka kerta ikinä!


Tältä radalta on muutamia kuviakin, ne on ottanut Tanja Nummelin:




Ja palkintoja saatiin, mm. ihana muumimuki, jossa 2. suosikkihahmoni Esi-isä. Ykkönen on tietty pikkukoira Surku Yniäinen, joka on aivan varmasti rodultaan kääpiöpinseri.

Olen oppinut vetämään mahaa sisään palkintojenjaossa.

Esi-isä
Tästä menestyksestä häkeltyneenä suunnattiin päivän tokalle radalle, siis unkarilaistuomarin hyppärille, joka oli varsinainen kiemura. Kaikenlaista piti tehdä koko ajan, ottaa riskejä, vetää koiraa esteiden etupuolelle ja leijeröidä. Huhhuh. Ja kaikki tämä olisi pitänyt suorittaa pehmeäpohjaisella kentällä yli 3,95 m/s etenemällä. Ihmeen kaupalla me selvittiin kaikista kiemuroista, ja vieläpä ihan kunnialla, mutta aika ei tietenkään riittänyt. Pennin etenemä oli 3,7 m/s, joka olisi jollain muulla tuomarilla varmasti riittänyt. Noh, minkäs teet, tupla olisi ollut kiva, mutta olin kuitenkin rataan hirveän tyytyväinen. Ja kun nollia tuli vähän, eikä melkein kukaan muukaan ehtinyt aikaan, niin saatiin tällä yliaikanollalla kuitenkin kolmas sija ja lisää palkintoja, jee!


Viimeiselle radalle lähdettiin kirjaimellisesti hiki hatussa, ei ollut helppo baana sekään. Tämäkin rata sujui vallan hienosti, mutta oma keskittyminen herpaantui ihan helpossa kohdassa, ja Penni tuli yhden hypyn ohi, hypätäkseen sen sitten väärään suuntaan. HYLlyhän siitä heilahti, mutta mitäs tuosta, vauhti oli edelleen kohtalainen ja kontaktit toimivat. Keinu taisi olla jopa hyvä!



Oli kyllä mahtava viikonloppu! Tuo toinen sija, joka ekassa kisassa saatiin, oli meikäläisen agiuran tähän asti paras saavutus. Ollaan me voitettukin, mutta vain ykkösissä ja kakkosissa. Penni on ilmeisesti viellä 7-vuotiaana päättänyt löytää itsestään uusia vaihteita, mikäs sen mukavampaa, koirahan vain paranee vanhetessaan! :) Nyt täytyy löytää sille sopivia pikkukisoja, joissa on tsäänssit pärjäämiseen, ja pitää hyvä huoli sen kropasta. Ikä ei siinä kyllä vielä näy, muuten kuin muutamana harmaana karvana.


torstai 21. heinäkuuta 2016

Takaakiertoja & tekniikkaa

Tänään oli meikäläisen vuoro vetää seuran kesätreenit, täsmätreenin aiheeksi olin valinnut takaakierrot. Koirakkoja oli viisi, radanrakennus sujui todella sutjakasti, ja muutenkin treenistä jäi hyvä fiilis. Toivottavasti myös treenaajille.


Eri koirakoilla haasteet olivat erilaiset, mutta kaikkien kanssa edistystä tapahtui. Kaikkien kanssa päästiin tekemään hyviä korjauksia, ja uskon että treenaajat saivat ahaa-elämyksiä.

Itsekin treenasin Pennin kanssa puomia, ihan vain pari toistoa, ja Pitsin kanssa A:ta ja keppejä. A oli hyvä, siinä ei mitään ihmeellistä, keppejä kuvasin vähän videollekin.


Ideana oli taas avo/umpikulma ja meikäläisen liikkuminen ihan eri suuntaan, hyvin Pitska pärjäsi. Muutamia huteja tuli, mutta ne johtuivat meikäläisen huolimattomuudesta ja koiran innokkuudesta.

Seuraavan Pitsin keppitreenin aiheena voisikin olla vaikka sellainen houkutteleva putkenpää, joka SM-kisoissakin nähtiin...

Huomenna alkaa agipitsi, jee! Penni vetäisee yhden startin heti huomenna, ja kolme sitten sunnuntaina. Kiva päästä kisaamaan pitkästä aikaa, edelliset startit ollaan juostu SM-kisoissa. Tavoitteena edes yksi nolla, saa nähdä miten käy!