Edistystä!

Me ollaan Pitsin kanssa edistytty, jee! Niin pitkään junnattiin paikallaan ilman ryhmäpaikkaa ja ilman ohjattuja treenejä, että pienetkin edistysaskeleet suorastaan hivelevät meidän agilityitsetuntoa.

Tänään oli siis Reetan treenit, ja rata oli kyllä pitkä, vähän yli 30 estettä. Tehtiin oma treenimme 2 x 10 min pätkissä, oikein hyvä ratkaisu, jaksettiin kumpikin sekä keskittyä että juosta vallan mainiosti.

Radan alussa tarvittiin tarkkoja ajoituksia ja oikeita linjoja, onnistui meiltä varsin hyvin. Vältettiin myös A-esteen jälkeinen ansaputki, kyllä se koira vaan on kuuliainen!

Puomilla piti vähän pohtia, täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Pitsi oikeasti lähtee sieltä kontaktilta vain yhdellä vapautuskäskystä, ilman muutoksia meikäläisen liikkumisessa. Eilisellä luennolla opittiin kontaktipeliä, joka saattaa olla oikea lääke tähän ongelmaan, siis tietenkin meikäläisen tarkemman työskentelyn lisäksi. Palataan tähän tuonnempana, täytyy muutenkin alkaa tuota kontaktiasiaa vahvistaa kotonakin enemmän, vaikka koirat aikuisia ovatkin.

Radan jälkimmäisen puoliskon päällejuoksu - viskileikkaus - pakkovalssi - hommeli osoittautui haastavaksi, Pitsi pyrki hyppäämään väärään suuntaan, tai pyyhkäisemään väärälle esteelle, tai menemään putkeen hypyn sijasta. Siis minun ajoituksessa oli häikkää, tuntuvat niin kömpelöiltä nuo pakkovalssit taas. No, ongelmista selvittiin, ja voi vau mitä viskejä! Se meni aivan oikein joka ikinen kerta, ja vielä hyvällä vauhdilla, vaikka vasta hiljattain olen ohjauksen itse opetellut ja koiralle opettanut! Se meni niin hyvin, että uskaltaisin käyttää sitä kisoissa. Positiivista oli myös se, että Pitsi kesti tuon kohdan hinkkaamisen todella hyvin, ei turhautunut eikä tylsistynyt.

Toinen edistysaskel oli keppien päähän onnistunut persjättö, huolimatta kutsuvana ammottavasta putkensuusta, joka oli keppien perässä suoralla linjalla. Tätä ei saatu videolle.

Videopätkät ovat meidän ekalta kymmenminuuttiselta, jälkimmäistä puoliskoa ei ehditty kuvata.

Ilmoitin koirat Seinäjoelle kisoihin ensi lauantaille, Pennille kaikki kolme rataa, Pitsille vain hyppäri. Lompakko ei nyt taivu kuuteen starttiin, ja Pitsille voi olla parempi nyt olla tekemättä sitä A:ta kisoissa. Toivotaan, ettei oma olotila mene ihan hirveäksi, tänään nimittäin alkoi räkätauti, joka toivottavasti myös loppuu  pian!

Videoitua treeniä

Sain pitkästä aikaa aikaiseksi videoida omatoimitreeniä, ja kyllä siitä taas jotain hyötyä oli. Mitään videokameraa, saati Go Prota meikäläisellä ei tietenkään ole, vaan kännykän räpellän muovituolille kaulahuivin tai kengän varaan pystyyn, ja toivon, että se pysyy siinä sen aikaa kun pätkiä koirien kanssa teen. Hankalaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.

Tarkoitus oli kuvata Pitsin A:ta, mutta kännykkä oli sitten heilahtanut niin, että este näkyi muuten kokonaan, mutta kontaktialue ei ollenkaan. Pöh. No kuvasin onneksi muutakin, ihan mielenkiinnosta kummankin koiran puomia, sekä Pennin ratatreenin. Pitsi ei rataa tehnytkään, sillä on huomenna Reetan treeni.

Tässä video:

Pitsin puomi oli hieno! Paljon palkkaa ja kehuja, iloisin mielin alas asti.

Penninkin puomi oli mainio! Videon ekalla toistolla se menee vinoon kontaktille, koska se tietenkin aavistaa, että puomilta jatketaan oikealle. Palkkasin Penniä heittämällä namirasiaa, ja olin suunnitellut, että jos se hyppää kontaktin kuten kisoissa viimeksi teki, laitan sen heti mitään puhumatta remmiin, ja vien autoon hetkeksi. No, ei tarvinnut. Tämä täytyy toteuttaa myös kisatilanteessa jos (kun) pomppimisia vielä ilmenee.

Pennin rata oli ihan jees, sillä oli palkka odottamassa viimeisen hypyn takana kamerasta katsottuna oikeanpuoleisessa takakulmassa. Sinne se yrittikin vähän rynniä jälkimmäisen A:n jälkeen. A:t olivat hitaat, puomi hyvä, keinut ihan ok. Pujottelut olivat muuten hyvät, mutta vaikeammalla sisäänmenolla änkesin varmaan itse liian lähelle, ja Pemu meni väärälle puolelle keppejä.

Tästä jatketaan huomenna ohjatusti Pitsin kanssa, onpa kiva päästä ohjattuun treeniin! Tänään illalla pääsin vielä nauttimaan harvinaista herkkua, olin siis Raumalla Janita Leinosen luennolla agikoiran koulutuksesta. Paljon tuli vahvistusta jo tutuille asioille, ja paljon tuli uutta, luento oli todella antoisa ja opettavainen!

Kolmosluokan bileet!

Niin siinä vaan kävi, että omista epäilyistäni huolimatta Pitsi ponnahti tänään kolmosluokkaan! En oikein vieläkään usko tätä todeksi, mutta sertiruusuke tuossa koirien potretin päällä nyt komeilee, ja kisakirjaankin on tämä asia merkattu, tarkistin ainakin kahdesti.

Kisat olivat Janakkalassa, samassa hallissa jossa oltiin Pennin kanssa joskus viime vuoden joulukuussa. Matkaahan tuonne oli aikas paljon enemmän kuin muistin, jotenkin luulin, että Janakkala on siinä heti Tampereen jälkeen, mutta ehei, sehän on vasta Hämeenlinnan jälkeen. Matkaseurakin joutui harmillisesti perumaan tulonsa päivää ennen kisoja, joten ihan kolmestaan sitten koirien kanssa köröteltiin taas kerran. Videoitakaan ei siis ole, kun ei ollut ketään kuvaamassa. No, ensi kerralla ainakin muistan tsekata kartasta kisapaikan sijainnin ennen kuin ilmoittaudun...

Tuomarina oli Ritva Herrala, jonka radat olivat vähän sellaisia piilovaikeita; etenkin nopean ja irtoavaisen koiran kanssa oli kyllä linjaamisessa tekemistä. Kahdella ekalla radalla saatiin se melkein nolla, eka rata kilpistyi pujotteluun, toka takaakiertoon, jossa olin itse huolimaton (en katsonut koiraa) ja koira sitten punki itsensä meikäläisen jalan, käden ja siivekkeen välistä jollain mystisellä tavalla. Pitsi kulki niin rivakkaa vauhtia, että etenkin ekan radan lopussa olin jo hätää kärsimässä, kun  ei takaa leikkaamalla meinannut enää ehtiä mukaan!

Kolmannella radalla se sitten napsahti, meidän viimeinen nolla kakkosista. Vauhti oli huikean hyvä, etenemäksi tosin jäi vain 3,7 m/s, koska meikäläisen liian ronskista törkkäyksestä johtuen Pitska meinasi irrota väärälle esteelle, juoksi 7 m väärään suuntaan, kääntyi kutsusta ympäri ja juoksi sen 15 m takaisin oikealle esteelle. Puoli sekuntia hävittiin voittajalle, mutta eipä haittaa, seitsemän osallistujan kisassa myös toiseksi sijoittunut sai LUVAn. Ja palkintoja, ainakin lelun ja lahjakortin.

Ratojen plussat ja miinukset, sekä kuva kolmosluokan kääpiöpinseristä, joka tällä hetkellä makaa sohvalla onnellisena, vatsa täynnä juustohampparia:

+ Lähdöt onnistuivat täydellisesti. Pitsi istui heti ekalla käskyllä ja odotti levollisena ihan juuri niin kauan kuin käskettiin.

+ A-este 100% oikein juostu kummallakin agiradalla! Jee!

+ Vauhti oli hirmuisen hyvä, ja koiran keskittyminen, tätä lisää!

+ Puomin se tuli reippaasti koko matkan, ei kuitenkaan etujalat maahan asti.

- Puomilla täytyisi saada ne etutassut maahan saakka, tätä pitää harjoitella!

- Oma ohjaussuunnitelma ei aina ollut ihan juuri Pitsille optimaalinen, pitää siis edelleen yrittää kehittää omaa radanlukutaitoa ja kokeilla rohkeasti takaa ohjaamista ym.

- Pitää katsoa koiraa, vaikka on NIIN VITUN KIIRE, vai miten se OMD-ohjaustekniikka nyt meni...

Ei sitä nyt sateessa voinut kuvaa ottaa, siksi Astran etupenkki.

Nyt pitäisi sitten miettiä Pitsillekin kolmosen kisoja, huhhuh! Ja miten ihmeessä onnistun samalla rataantutustumisella tekemään ohjaussuunnitelmat sekä Pennille että Pitsille, aargh!

Plussat ja miinukset Pitsin treenissä

Pitsi oli eilen Tuulia Liuhdon koulutuksessa Lattiksella, ja oli kyllä niin antoisa treeni, että huhhuh! Rataantutustumisesta asti saatiin arvokkaita vinkkejä ohjauksiin ja linjoihin liittyen, iso painoarvo oli kontaktilla koiraan. Sehän se tuppaakin unohtua, kyllä sen tietää, että pitäisi katsoa, mutta eipä sitten aina tule katsottua, eikä vaadittua sitä katsetta siltä koiralta.

Rata oli pitkä ja paperilla vaikea, käytännössä osoittautuikin helpommaksi, kuin luulin. A-estettä emme voineet tehdä, koska hallin pienuudesta johtuen se oli jouduttu laittamaan aika lähelle seinää, enkä uskaltanut juoksuttaa Pitsiä seinää kohti, se olisi varmaan osannut siitä kyllä kääntyä, mutta pienikin kompastuminen tai liukastuminen olisi vienyt sen pää edellä seinään. Ei turhia riskejä, kiitos!

Treenejä ei nyt videoitu, kun olin viimeisessä vuorossa, mutta tässä nyt jotain koontia hommasta:

Hyvin meni tänään:
+ei jääty tahimaan mihinkään tiettyyn kohtaan, vaan saatiin koko rata tehtyä
+saksalainen sujui hyvin, samoin sitä edeltänyt persjättö
+poispäinkäännöstä saatiin kehuja

Parantaa olisi voinut:
-koiran draivi ja vauhti ei kokonaisuudessaan ollut sitä mitä se on kotihallilla
-omat jalat pitää siivota pois koiran linjalta nopeammin

Koulutus oli meikäläisen mittapuulla aika hintava, eikä varmaan juuri sen puolesta ole mahdollista Tuulian treeneihin päästä nyt, mutta tulevaisuudessa, kun tilanteet toivottavasti muuttuvat, pyrin  varmasti hänelle uudestaan. Hienoa nähdä, että MM-mitalisti ja moninkertainen SM-mitalisti jaksaa aidosti motivoitua meidän ruohonjuuritasolaisten kouluttamisesta iltamyöhään asti! Siinä vasta esimerkki monelle vähemmän ansioituneelle asiantuntijalle!

---

Kesän ajan olen kouluttanut itsekin vähän agilityä, paria ryhmää viikossa. On ollut upeaa nähdä ryhmäläisten kehitys kesäkuun ekoilta alkeiskurssikerroilta tämän illan viimeisiin treeneihin, joissa päästeltiin ihan jo rataa, ja tehtiin oikein ohjaustekniikoitakin.

Isoimman vaikutuksen meikäläiseen ovat tehneet kurssilaisten koirat, joista jopa ne hiukan aremmatkin ovat kurssien aikana rohkaistuneet ja todellakin innostuneet omistajansa kanssa tekemisestä! Sen takia tämä ehkä onkin niin mainio harrastus, kun koiran ilon oikein näkee ja kuulee.

Täytyisi muutenkin yrittää pitää mielessä, että vaikka en noiden pinsujen kanssa siellä tuloslistan kärjessä kovin usein komeile, enkä varsinkaan menesty missään isommissa kisoissa, ollaan me tultu aika pirun pitkä matka omalta alkeiskurssiltamme, ja osataan aika paljon asioita, myös kisatilanteessa. Jotenkin sitä vaan on aina niin kriittinen, ja haluaa eteenpäin, vaikka on jo saavuttanut aika  paljon enemmän kuin alkeiskurssilla ollessaan suunnitteli.