sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Vuoden vilkkain viikonloppu!

Tällä viikolla ollaan ehditty vaikka mitä; Penni oli agitreeneissä ja -kisoissa, ja Pitsi näyttelyissä turistina. Kaikesta selvittiin kunnialla, ja kun kaikki tapahtui 50 km säteellä kotoa, eivät päivät venyneet väsyttävän pitkiksi.

Torstain treeneissä Pennillä riitti taas intoa, pujottelussa oli pientä takkuamista, mutta muuten se toimi varsin hienosti. Kisoissa sama takkuilu jatkui molemmilla radoilla, A-kisassa väliin jäi 3. viimeinen keppiväli, ja B-kisassa vaikeahko sisäänmeno meni pipariksi kaksi kertaa. Pujottelun aloitusta täytyy vielä harjoitella, kun sekä koira että ohjaaja kiirehtivät ja sähläävät, ei lopputulos ole häävi. Muuten radat olivat tosi sujuvia ja onnistuneita, ohjaukset toimivat ja vauhti oli yllättävän hyvää helteiseen keliin nähden. Ahkera viilennysloimen käyttö ja varjossa luuraaminen viimeiseen asti ennen omaa vuoroa kannatti. Lähtötilanteet olivat huippuhyvät, helpottaa muuten kummasti takaakierron ohjaamista esteellä 2 kun voi rauhassa jättää koiran lähtöpaikalle! Tuloksissa siis ekalta radalta 5 vp + inasenyliaikaa, tokalta 10 vp + yliaikaa. Sijoitukset taisivat olla 7/14 ja 6/15.
Takaakierto, huomaa ihanat pitsisukat kisan teemaan liittyen

Lähtötilanne, jossa pinsuri lakosi pitkin hiekkaa


Sunnuntaina Pitsi kävi ihastelemassa kauniita rotutovereitaan Porin kansainvälisessä koiranäyttelyssä, ja kauniita ne kyllä olivatkin. Neitonen käyttäytyi sangen reippaasti, joten luulisin, että viime viikonlopun järkytyksestä on toivuttu. Paikalla olivat myös Pitsin äiskä ja iskä, joista isän eli Maximin kanssa otettiin myös yhteiskuva.
Semper Ante Kind of Magic & tyttärensä A'Dreams Black Katinka

Paljon niissä on kyllä samaa näköä, ja esim. rinnan tan-merkit näyttäisivät olevan lähes identtiset. Myös korvien muoto on melkolailla sama. Kehänlaitakollegio totesi myös, että Pitsillä on kaikki hampaat, aivan kuten olin itsekin laskenut, jee!

Näyttelypäivä oli osaltamme rento, keskityimme lähinnä pällistelyyn ja shoppailuun. Vihdoinkin löytyi oikeanlainen näyttelykaulain, harmi vaan että väri on väärä. Se saa nyt kuitenkin kelvata toistaiseksi, ostetaan se musta sitten kun osuu kohdalle.


torstai 26. heinäkuuta 2012

(Koira)harrastava kotiäiti?

Otsikon yhtälö on ilmeisesti mahdollinen, mutta missä mittakaavassa? Montako kertaa viikossa saa äidillä olla "oma harrastus," johon käytetyn ajan mies hoitaa lasta? Mihin treeneihin, ja mihin aikaan, voi vauvan ottaa mukaan, vai voiko? Onko oikein pyytää miestä vielä työpäivän jälkeen hoitamaan vauvaa pari tuntia, kun on itse ollut kiinni siinä vauvassa koko päivän, ja haluaisi kerrankin rauhassa treeneihin ilman, että tarvitsee pysähtyä imettämään Ulasoorin katsastusaseman pihassa? Monenako viikonloppuna yhden kuukauden aikana voi lähteä agikisoihin tai näyttelyyn ilman, että on pois kotoa liikaa? Mikä on "liikaa"?

Jokainen nykyinen tai entinen pienen vauvan vanhempi tietää, että tässä hommassa ei työtunteja voi laskea vanhempien välillä tasapainotettaviksi, eikä lomia kerry. Niin kivaa kuin se olisikin, ei isin nisistä tihku maitoa, joten aamu-, päivä-, ilta-, yö- ja välisyötöt ovat luonnollisesti äidin hommaa. Ja vauvahan syö kuin hobitti, siis lähes koko ajan. (Meidän hobittimme, ikä 3 kk, onneksi nukkuu hyvin, ja kotona saa puuhailtua  kaikenlaista koirien kanssa.) Voiko tämän nojalla nyt sitten velvoittaa isän hoitamaan vauvaa sillä välin kun äiti harrastaa, vai onko  työssäkäyvä isä oikeutettu tiettyyn määrään vapaa-aikaa/vuorokausi? Ja ennen kaikkea, koskas se äidin vapaa-aika on, kun päiväuniaika on pakko käyttää pyykkisavottaan ja yleiseen kodinhoitoon (tätä blogitekstiä kirjoitettiin kolmien eri päiväunien aikana)?

Jotkut lapsiperheet ratkaisevat ongelman niin, että vauva-aikana ei harrasteta. Kisat ja näyttelyt ovat tyystin tauolla, treenata voi, mutta vasta sitten kun vauva on jo yöunilla ja kaikki kotityöt hoidettu. Eli käytännössä ei milloinkaan. Toiset tekevät koiratouhuista koko perheen harrastuksen ja hankkivat asuntovaunun tai -auton,  ja muksujen kanssa voi sitten reissata ympäri Suomea etenkin kesäisin, kun kaikki muutkin ovat tien päällä ja autossa on kuumaa. Minkä ikäisinä lapset mahtavat kyllästyä vaunureissuihin, vai pitääkö niille ensin ostaa iPad, että jaksavat mukana ilman kitinöitä?

Meidän perheessä on toistaiseksi koiramenoista selvitty ilman kärhämiä; mies hoitaa vauvaa mielellään, etenkin kun meillä ei tehdä useamman päivän tai edes koko päivän reissuja tällä hetkellä. Asuntovaunu tai -auto olisi ihan huippu, mutta vauvaperheen rahatilanteeseen nähden hieman turhan tyyris hankkia ja vetää. Telttaan ei vauvaa voi majoittaa, eivätkä siellä kyllä viihtyisi muutkaan perheenjäsenet. Voin vain kuvitella sitä ihanaa lajien välistä symbioosia, jossa perheemme nukkuisi (tai yrittäisi nukkua) teltassa: ihmiset makuupusseissa, koirat makuupussien alla, päällä tai sisällä poikittain. Keskellä yötä koirat heräisivät vuorotellen n. kahden tunnin välein ja kävelisivät vastaleikatuin kynsin ihmisten päältä tai tappelisivat keskenään parhaasta makuupussista tai korkeimman ruumiinlämmön omaavan ihmisen polvitaipeesta. Eikä pidä unohtaa sitä kevlar-valmisteista kirstua, joka tarvittaisiin eväiden säilytykseen ja pihisteleviltä pinsereiltä suojaamiseen.

Onko se sitten loppujen lopuksi niin kamalaa, jos äiti haluaa kerran tai kaksi viikossa käydä koiratreeneissä tai -tapahtumissa? Toiset äidit lähtevät ruokakauppaan ilman lapsia, jotkut jopa kampaajalle tai kuntosalille. Mitä väliä sillä on mihin menee, kunhan menee, että saa hiukan tuulettua, etenkin kun vauvaa ei siksi aikaa raahata joka kerta hoitoon kodin ulkopuolelle, vaan se saa olla isänsä kanssa tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

Sitä paitsi koirat ovat yleensä ansainneet sen parin tunnin reissunsa mamman kanssa, meneehän suuri osa aiemmin niihin kohdistetuista hellyyden ja huomion osoituksista nyt vauvalle. Ne ottavat treenitilanteenkin paremmin tosissaan, kun ei sinne hallille/kentällle ihan joka päivä ehdi tumpuloimaan. Treenaus- ja kisamahdollisuuksien väheneminen  nostaa omaakin motivaatiota, on pakko tehdä kunnolla ja täysillä silloin, kun yleensäkin pääsee jotain tekemään!






maanantai 23. heinäkuuta 2012

Aina ei voi onnistua, ei edes Pitsi

Sunnuntain mätsäri Nakkilassa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kotona on kovasti harjoiteltu näyttelyjuttuja, ja ne sujuvat kivasti, mutta väentungos kehään siirryttäessä säikäytti Pitsin ihan tyystin, eikä se meinannut toipua järkytyksestään oikein millään. Pariarvosteluun mennessä se kykeni jo seisomaan kyyristelyn sijaan, ja sinisten kehässä se vasta oikeastaan alkoi esiintyä. Pöydällä olo sujui kuitenkin ihan kohtuullisesti, juoksemisessa se harasi pariin otteeseen vastaan, koska sitä pelotti.

Tämän viikon ohjelmassa meillä on agikisat Raumalla sekä turistina olo Pori KV:ssä, toivotaan että näistä reissuista pentu saa riittävästi itseluottamusta pärjätäkseen Nokian näyttelyssä. Harmittaa hirveästi, esiintyminen oli jo hyvällä mallilla ja jännityksestä päästy lähes kokonaan eroon, ja nyt tuli tämmöinen takapakki. Parasta olisi, jos nyt pääsisi muutamaan mätsäriin ennen näyttelyä, mutta ei niitä ole missään. No, ehkäpä kansainvälinen näyttely raviradalla vastaa vähintään kahta mätsäriä, vaikkei siellä Pitsiä arvioidakaan. Laput Nokian näyttelyyn tulivat tänään, kääpiöpinsereitä on ilmoitettu 31 kpl, joista pentuja 2 kpl. Eli Pitsi ja yksi toinen.

Penni on vietti viime viikon kokonaan agilomaa, tällä viikolla on sitten torstaina treenit ja lauantaina kisat. Osanottajia näytti olevan kummassakin kisassa n. 15, ja meillä ihan ok lähtöpaikka, nimittäin viimeinen. Se ei ehkä ole ihan ihanteellinen, mutta kuitenkin aina parempi kuin ensimmäinen! Tavoitteena näissä kisoissa meillä on saada aikaan toimiva ohjaussuunnitelma ja sujuva suoritus, tulostavoitteita ei sen kummemmin ole. Kontaktien ja keppien pitäisi mielestäni toimia, toimivathan ne epiksissäkin.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Hikiliikuntaa!

Jotenkin se taas muistui mieleen, että agility on koiraurheilua, nimittäin myös ohjaajalle! Tänään tuli juostua sitten muutaman äitiyslomaviikon edestä, hikoiltu on ja reidet huutavat hoosiannaa.

Vuorossa oli siis Heinin koulutus Lattomerellä, ja tuttuun tapaan radassa oli vaatimattomat 30 estettä. Ei sitä tietenkään yhteen putkeen ole tarkoitus vetää, mutta pätkissä tiheään tahtiin kuitenkin. Rata oli taas juuri niin nerokas, kuin Heiniltä saattaa odottaakin: teemana tuntuivat olevan jaakotukset, pakkovalssit ja persjätöt. Kontaktiesteistä radalla olivat A ja keinu.

Penni ei tänään ollut ihan parhaimmillaan, mutta ihmekös tuo, kun takana oli jo melkoisen raskas aksaviikko. Tämä ilmeni hitautena ja käynnistymisvaikeuksina, täyteen vauhtiin se ei päässyt oikein missään vaiheessa, mutta meni kiltisti kuitenkin. Pujottelulla se meinasi ruveta taas pelleilemään, mutta kun motivaatio saatiin kohdalleen, homma sujui oikein kivasti. Kaukalossa ilma ei oikein liiku, etenkään koiran korkeudella, ja auringon porottaessa suoraan lämpötila on melkoisen korkea. Yritin kastella koiraa vähän, ja se kyllä hiukan auttoikin. Tämän kesän keli tuntuu muuttuvan aina silmänräpäyksessä, täytynee kantaa viilennystakkia mukana kaikissa mahdollisissa kisoissa koko kesän.

Jaakotukset sujuivat yllättävän hyvin, Penni lukee ne hienosti. Pitää vain itse liikkua niistä vieläkin vikkelämmin eteenpäin. Pakkovalssia voisin käyttää enemmänkin, ja myös liikkeessä, ei aina tarvitse seistä paikoillaan sitä varten! Lisäksi pitää muistaa, että pakkovalssiin ei tarvitse koiraa odotella, kyllä se perässä tulee vauhdilla. Persjättöjä ei olla oikein kunnolla harjoiteltu melkeinpä vuoteen, mutta nyt tuli tehokuuri niitäkin. Juoksuvauhtia itselle lisää, ajoitus kuntoon ja katse pitää käydä koirassa ennen varsinaista ohjauspuolen vaihtoa.

Jokaiselle jäi treeniaikaa likemmäs 20 min, ja kyllä siinä ajassa otettiin mehut irti jokaisesta koirasta ja ohjaajasta! Viimeisellä kierroksella alkoivat reidet olla siihen malliin hapoilla, ettei juoksuvauhtia enää vaan yksinkertaisesti irronnut.

Heinin koulutukset ovat kyllä todella tehokkaita, tehtäviä otetaan uudestaan niin kauan, että homma sujuu, ja tarvittaessa opastetaan vaikka kädestä pitäen. Kun vaan näin tehokkaaseen oppiin pääsisi vähän useammin!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Vähän vetelät treenit & häkkileikkejä

Torstain agitreeneissä emme ehkä olleet ihan parhaimmillaan, olivathan keskiviikon epikset venähtäneet melkoisen myöhään. Tämä otettiin huomioon, ja treenattiin sen verran, ettei koira väsähdä liikaa. Treeniradassa oli taas kaikenlaista pientä puuhaa, ja positiivisesti yllätti jälleen takaakierto + persjättö -yhdistelmän onnistuminen. Ennakoivaa valssia pitää harjoitella oikein toden teolla, samoin putkia, joissa jään ulkokaarteeseen: sellaisesta Penni putkahti sisäänmenopäästä ulos ainakin neljä kertaa!

Keinusta olen ollut hieman huolissani, viime talvena Penni nimittäin otti parit lentokeinut ja hyppäsi puolesta välistä pois ATT:llä ainakin kahdesti, mutta nyt on keinukin sujunut kivasti. Eikä pelkästään se oman seuran sinipunainen keinu, vaan myös se toinen, sekä nyt sitten Hirveen Harmikoiran keinu. Nopea se ei ole, mutta ainakin se suorittaa sen virheittä.

Agipainotteinen viikkomme jatkuu huomenna, kun suuntaamme Lattomerelle Heini Stenbergin agikoulutukseen. Heini on kyllä hintansa väärti, hän paneutuu jokaiseen koirakkoon yhtä huolella ja kiinnittää paljon huomiota ohjaukseen.

Pitsi on harjoitellut kotona tuttuja näyttelyjuttuja sekä perusjuttuja kuten perusasentoa ja maahanmenoa. Näiden lisäksi ohjelmassa on rullamittaan tutustuminen, nykyään on kuulemma näyttelyissä muotia mitata kääpiöpinserit. Tutustuminen on sujunut hyvin, mittaa saa "rullailla" vapaasti Pitsin lähellä, sekä sen voi laittaa pystyyn koiran sään viereen kummalle puolelle tahansa. Nyt pitää seuraavaksi kyhätä jokin mittatikku ja totuttaa pentu myös sellaiseen.

Tänään leikittiin kummankin koiran kanssa häkkileikkejä, Penni on kyllä niissä jo todella pro! Pitsillä ei edelleenkään oikein raksuta, mutta oli se jo viisaampi kuin viimeksi. Pitsille pitää nyt (olisi pitänyt jo aikaisemmin!) ruveta tekemään kunnollista paikallaoloa, ettei siihen mene kallisarvoista treeniaikaa sitten, kun se agia pääsee tekemään.

Tänään huomasin kauhukseni, että se Nokian ryhmis, johon Pitsin ilmoitin, on samana päivänä kuin kääpiöpinsereiden agilityn rotumestaruudet Seinäjoella! Penni ei siis tänäkään vuonna pääse mittelemään huimista palkinnoista rotutovereidensa kanssa! No, ehkä ensi vuonna se on sitten täydessä iskussa ja vie koko potin kerralla. Tai sitten ei. Ensi vuonna Penni voi osallistua 2- tai 3-luokan kisaan, kummassa nyt silloin onkaan, ja Pitsi sitten 1lkaan. JOS siitä saadaan agikoira.

Nokian ryhmiksen lisäksi Pitsi on nyt ilmoitettu myös Raision kaikkien rotujen näyttelyyn 12.8.. Siellä tuomaroi kroatialainen Zlatko Krajic, hänestä ei aiempaa kokemusta olekaan. Sitten tuleekin tauko, ja seuraava, vain pennuille suunnattu missikisa on vasta syyskuun lopulla. Saa nähdä mitä tuomarit tykkäävät sen jättikorvista...  Hiukan olisi tarkoitus pikku-Pitsiä lihottaa näyttelyihin, se on aavistuksen kuivassa kunnossa. Ihmekös tuo, kun ei ole sekuntiakaan paikoillaan! Siskonsa Fiona (ADB Keelia) oli tänään ollut Ruotsin Piteåssa kääkkäerkkarin ROP-pentu, ison kehän tuloksista ei vielä tietoa. Pitsi onnittelee sädehtivän kaunista siskoaan ja pitää peukkuja, tai ainakin kannuskynsiä jatkomenestyksen puolesta!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Onnistunut kisadebyytti!

Ensimmäiset epikset sitten äitiysloman ovat takanapäin, ja olen kyllä kokonaisuuteen tyytyväinen. Kisailimme siis RKS:n kentällä ykkösen ja avoimen radalla, mukana meillä oli yhteensä 4 kääpiöpinsuria, joista siis nuoriso-osasto oli vasta totuttelemassa kisapaikan tunnelmaan. Tunnelma oli kolea ja hieman pitkästynyt, radanrakennus ym. touhu sujui hieman nihkeästi, ja viimeiset radat oli kuulemma saatu suoritettua vasta puoli yhdentoista maissa. Sadetta ei kuitekaan onneksi saatu.

Ykkösen rata oli helpohko, alun kuvio näytti muka hankalalta, mutta osoittautuikin sitten aika simppeliksi, kun vaan pystyi jättämään koiran lähtöpaikalle ja uskalsi lähteä ajoissa juoksemaan lujaa. Etukäteen päätin, että nyt on koiran pysyttävä lähdössä, vaikka mikä olisi, ja jos se varastaa, niin aloitan tyynesti alusta. Sijoitustahan emme tässä luokassa kuitenkaan saisi, ja harjoitusmielessä oltiin liikkeellä, niin samapa tuo jos hylkäyksen saa. Ihmeekseni Penni tosiaankin pysyi lähdössä, kerran se meinasi lähteä hiipimään, mutta kun tiukasti komensi niin pysyi ekan esteen takana. Kepeille mentiin "vaikeammalta" puolelta, enkä edes ohjannut sisäänmenoa kovin hyvin, mutta silti Penni poimi sen oikein ja pujotteli ihan virheettä loppuun asti, jee! Ikinä ei ole pujottelu sujunut näin hyvin kisatilanteessa! Nollilla päästiin ihan radan loppuvaiheille asti, kunnes A:n kontaktilla Penni kyllä otti kontaktin, muttei pysähtynyt, joten palautin sen kontaktille seisomaan koulutusmielessä, ja tästä meidät sitten hylättiin. Yllättävän hyvällä fiiliksellä pääsimme siis ratavirheittä maaliin!

Avoimen radalle jouduin starttaamaan ihan ensimmäisenä, ja keskittyminen tietenkin herpaantui. Radassa oli sen verran monta tehtäväkohtaa, etten pystynyt kaikkia hermostuksissani pitämään kasassa, vaan sähläsin heti esteiden 1-3 linjan, ja Penni pujahti 3. esteen väärästä suunnasta. Tämä huolimatta siitä, että se oli jälleen pysynyt lähtöpaikalla superhienosti, pääsin jopa esteelle 2 sitä odottamaan. Sen jälkeen unohdinkin sitten radan, siitä etenimme muutaman esteen mukavasti, kunnes kepeillä vauhtia oli liikaa + ohjasin huonosti, ja sisäänmeno meni pitkäksi. Tästä hermostuneena sähläsin sitten uusintayrityksetkin, mutta kolmannella kerralla siitä kai selvittiin. A:n ja putken erottelu ei ihan onnistunut, koska ohjaussuunnitelma niin sanotusti kusi, joten Penni päätyi tässä väärälle esteelle. Lopun siksak-sähläys onnistui kohtalaisesti, eli jotain hyvääkin. Ja tällä radalla toimivat kontaktit täysin!

Uskoisin että näillä eväillä kehtaa lähteä virallisiin, nyt kun ekojen kisojen jännitys on saatu alta pois. Tänään pitäisi olla luvassa tehotreeniä Kyläsaaressa, tosin säätiedotus lupaa kovaa sadetta, saas nähdä miten pinserin käy...

"Kloonaattekste näitä?" Vasemmalla nuoriso-osasto, oikealla Oikeat Agikoirat, eli vasemmalta oikealle Nuppu, Pitsi, Penni ja Nemi RKS:n kisoissa 11.7.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Tehoagia pitkästä aikaa!

Menin sitten ja ilmoittauduin koirakoulu Hirveen Harmikoiran agikurssille, joka on suunnattu kisaaville koirakoille. Ajattelin, että turha sinne kisoihin on mennä tökkimään, jos ei ole ensin kunnolla treenannut, rahaa niihin kisoihinkin sitten menee. Kurssi järjestetään Kyläsaaressa, joten matkakaan ei ole järin pitkä.

Ekalle kurssikerralle osui kovin helteinen sää, jonka Penni kuitenkin kesti yllättävän hyvin viilennystakin ansiosta. Takki oli märkänä muovipussissa jääkaapissa tunnin ennen kurssille lähtöä, ja kuljetin sen pienessä kylmälaukussa. Samaa konstia pitää kokeilla myös kisareissuilla, viime kesänä ainakin paras terä koirasta katosi heti kun lämpötila kipusi yli 24 asteen.

Treenirata oli hauska mutta haastava, erityisen hankalia kohtia olivat takaakierto + persjättö (joka sujui meillä tosi hyvin!), pujottelun sisäänmeno sekä radan loppuvaiheen valssi + pyöritys -yhdistelmä. Pujottelun sisäänmenossa kulma oli hirveän jyrkkä, ja koira olisi pitänyt ohjata sinne poispäinkäännöllä. Onnistuimme tässä kerran, ehkä vahingossa, joten hommaa täytyy harjoitella lisää. Poispäinkääntö on kyllä aikoinaan Pennille opetettu, mutta ei sitä ole pitkään aikaan tehty, eikä koskaan kepeille. Pujottelu meni nyt yllättävän kivasti, joka kerta loppuun asti! Samoin A:n kontakti sujui hyvin, tosin harjalta alas hiippailussa kestää ja kestää ja kestää...

Kaiken kaikkiaan olen treeniin todella tyytyväinen, siis sekä koulutukseen että meihin koirakkona. Pärjättiin ihan hyvin siihen nähden, että ollaan oltu melkein puoli vuotta poissa kuvioista!

Pitsi puolestaan kävi tervehtimässä kasvattajaansa mäyräkoiraleirillä, eikä ainakaan moitteita saanut ulkomuodostaan. Se ravasti näyttelyhihnassa kauniimmin kuin koskaan aikaisemmin, ilman yhtään tasajalkahyppyä, jee! Tosi vähillä toistoilla se on sen oppinut, liekö sitten naksuttimen ansiota. Pöydällä seisominen ja hampaiden näyttäminenkin sujuivat hienosti, ja otettiinpa tilaisuudesta oikein edustava valokuvakin.

6 kk

Kaunishan se on, ja siksi ilmoitinkin sen esimmäiseen näyttelyyn 4.8. Nokialle. Kyseessä on ryhmänäyttely, mutta eiköhän tuollainen pienempikin karkelo riitä meille näin alkuun. Kasvattajatreffien päätteeksi lauma kävi uimassa joessa, tosin Pitsi piti kantaa jokeen mamman selän takaa, niin paljon sitä jännittivät haukkuvat ja riehuvat, vieraat koirat, joista tosin yksi oli sen oma emä, Alma.

Uiminen sujui Pitsiltä (ja Penniltä) paremmin kuin hyvin perjantaina Yyterissä koirakaverien seurassa, hauskaa oli katsoa kun neljä samankokoista ja väristä koiraa viilettää hullun lailla rantavedessä ristiin rastiin. Pitsi parka ei koskaan ehtinyt ensimmäisenä frisbeen luo, mutta yritti ainakin. Näillä helteillä tekee hyvää päästä liikkumaan reippaasti kunnolla viilennettynä!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Blogin paluu?

Pienin perheenjäsenemme on vienyt sen verran runsaasti tämän koiraharrastajan aikaa, että aikaa on jäänyt vain harrastamiseen (siihenkin niukalti), ei harrastamisesta kirjoittamiseen. Nyt voisin varovasti herätellä blogia henkiin ainakin siihen asti, kun perheenjäsen heräilee päiväuniltaan.

Penni on ollut onnesta soikeana, hän on päässyt taas treenaamaan agilityä sekä hölkkälenkeille (eilen 6 km!). Agiharjoittelu on ollut täysipainoista jo ainakin kuukauden ajan, ja 11.7. aiomme uskaltautua epiksiin Raumalle. Virallisiakin startteja olisi tarjolla lähiaikoina ja lähistöllä, mutta luulen, että odotamme sitä agipitsiä heinäkuun lopulla. Kerran viikossa ollaan käyty seuran ohjatuissa treeneissä ja kerran viikossa omatoimitreeneissä maneesilla. Kuuma ilma vähän taltuttaa Pennin intoa jälleen, mutta kesä on onneksi ollut enimmäkseen viileä ja sateinen. Etenkin maneesilla treenatessa Pennissä on kyllä ollut tulta ja tappuraa ihan riittämiin. Kontaktit sujuvat tällä hetkellä pelottavan hyvin, myös A, pujottelu on ollut hiukan vaihtelevaa. Penni selvästi kokeilee, onko pakko, ja kyllähän sen on.

Virallinen kisailu alkaa siis 28.-29.7., ja ekstratreeniä on luvassa aina torstaisin (huomisesta alkaen) koirakoulu Hirveen Harmikoiran riveissä. Seuran treenit ovat tauolla heinäkuun.

Pitsi on kasvanut ja kaunistunut, ja onneksi tiputtanut kaikki maitokulmurinsa ihan itse! Korvatkin pysyvät pystyssä teipittä, kärjet vähän kaatuvat joskus taaksepäin, mutta niitähän nyt voi vielä teippailla, jos tarvetta on. Agihommissa Pitsi on edistynyt ainakin vähän, hän on aika hyvä tunneleiden kanssa jo, ja osaa juosta rimojen yli siivekkeiden välistä ohjauksen mukaan. Ei siis mitään monimutkaisia kuvioita, mutta suoraa pätkää, kaarroksia, ja simppeleitä valsseja. Lisäksi hän on tutustunut pöytään, keinuun ja puomiin, ongelmitta. Keinun pamahdus oli vähän jännä, mutta sitä pitää treenata jatkossa runsaasti. Näyttelyravia se on oppinut juoksemaan kohtalaisesti, naksuttimesta on ollut tässä suuri apu. Muutenkin neidon kanssa elämä on sujunut enimmäkseen sopuisasti, eilen hän kylläkin kokeili saisiko kynsienleikkuussa irvistellä, mutta ei saanut. Se siitä sitten.

Pitsi täyttää 7 kk 4.8. ja aloittanee näyttelyuransa pentuluokassa samantien. Mätsäreihin olisi kiva päästä, jos niitä vaan joku järjestäisi. Näyttelykurssi olisi kyllä tarjolla Ulvilassa, mutta se taisi olla vähän yläkanttiin hinnoiteltua hommaa.