Tehoagia pitkästä aikaa!

Menin sitten ja ilmoittauduin koirakoulu Hirveen Harmikoiran agikurssille, joka on suunnattu kisaaville koirakoille. Ajattelin, että turha sinne kisoihin on mennä tökkimään, jos ei ole ensin kunnolla treenannut, rahaa niihin kisoihinkin sitten menee. Kurssi järjestetään Kyläsaaressa, joten matkakaan ei ole järin pitkä.

Ekalle kurssikerralle osui kovin helteinen sää, jonka Penni kuitenkin kesti yllättävän hyvin viilennystakin ansiosta. Takki oli märkänä muovipussissa jääkaapissa tunnin ennen kurssille lähtöä, ja kuljetin sen pienessä kylmälaukussa. Samaa konstia pitää kokeilla myös kisareissuilla, viime kesänä ainakin paras terä koirasta katosi heti kun lämpötila kipusi yli 24 asteen.

Treenirata oli hauska mutta haastava, erityisen hankalia kohtia olivat takaakierto + persjättö (joka sujui meillä tosi hyvin!), pujottelun sisäänmeno sekä radan loppuvaiheen valssi + pyöritys -yhdistelmä. Pujottelun sisäänmenossa kulma oli hirveän jyrkkä, ja koira olisi pitänyt ohjata sinne poispäinkäännöllä. Onnistuimme tässä kerran, ehkä vahingossa, joten hommaa täytyy harjoitella lisää. Poispäinkääntö on kyllä aikoinaan Pennille opetettu, mutta ei sitä ole pitkään aikaan tehty, eikä koskaan kepeille. Pujottelu meni nyt yllättävän kivasti, joka kerta loppuun asti! Samoin A:n kontakti sujui hyvin, tosin harjalta alas hiippailussa kestää ja kestää ja kestää...

Kaiken kaikkiaan olen treeniin todella tyytyväinen, siis sekä koulutukseen että meihin koirakkona. Pärjättiin ihan hyvin siihen nähden, että ollaan oltu melkein puoli vuotta poissa kuvioista!

Pitsi puolestaan kävi tervehtimässä kasvattajaansa mäyräkoiraleirillä, eikä ainakaan moitteita saanut ulkomuodostaan. Se ravasti näyttelyhihnassa kauniimmin kuin koskaan aikaisemmin, ilman yhtään tasajalkahyppyä, jee! Tosi vähillä toistoilla se on sen oppinut, liekö sitten naksuttimen ansiota. Pöydällä seisominen ja hampaiden näyttäminenkin sujuivat hienosti, ja otettiinpa tilaisuudesta oikein edustava valokuvakin.

6 kk

Kaunishan se on, ja siksi ilmoitinkin sen esimmäiseen näyttelyyn 4.8. Nokialle. Kyseessä on ryhmänäyttely, mutta eiköhän tuollainen pienempikin karkelo riitä meille näin alkuun. Kasvattajatreffien päätteeksi lauma kävi uimassa joessa, tosin Pitsi piti kantaa jokeen mamman selän takaa, niin paljon sitä jännittivät haukkuvat ja riehuvat, vieraat koirat, joista tosin yksi oli sen oma emä, Alma.

Uiminen sujui Pitsiltä (ja Penniltä) paremmin kuin hyvin perjantaina Yyterissä koirakaverien seurassa, hauskaa oli katsoa kun neljä samankokoista ja väristä koiraa viilettää hullun lailla rantavedessä ristiin rastiin. Pitsi parka ei koskaan ehtinyt ensimmäisenä frisbeen luo, mutta yritti ainakin. Näillä helteillä tekee hyvää päästä liikkumaan reippaasti kunnolla viilennettynä!