sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Fiilispohjalta

Tänään sain pitkästä aikaa kokea sen upean fiiliksen, kun Penni pistää parastaan kisatilanteessa! Se on viime kisojen jälkeen treenannut vain kerran, silloinkin vain n. kahden minuutin ajan (siis kertaalleen kaikki kontaktit ja pujottelu). Viimeksi vauhti oli kateissa ja hajut kiinnostivat, tänään meininki oli tyystin toinen.

Kisat olivat siis Lempäälässä, ja ensin päästeltiin menemään hyppäri. Rata oli hauska, siinä oli paljon juoksemista ja muutama enemmän hallintaa ja kääntämistä vaativat kohta. Penni lähti liikkeelle iloisesti ja teki tehokkaan radan, nollilla maaliin. Muuten olen kokonaisuuteen tyytyväinen, mutta ekasta putkesta se valui kauhean pitkälle, putkijarru oli näet myöhässä. Olin edellisellä esteellä taas kerran liukastellut, mahtaisiko se joulupukki nyt jo tuoda mulle ne uudet nappikset? Joka tapauksessa nolla tuli, ja samalla meidän uusi nopeusennätys, 4,13 m/s. Eka neljän metrin ylitys, jeejee!

Toka rata oli aavistuksen kiemurainen hyppäri, jolla vain harva ehti ihanneaikaan. Penni teki taas tasaisen varmaa työtä, kunnes ajoitin itse takaakierron ohjauksen väärin, ja Pensseli innostuksissaan hyppäsi esteen väärästä suunnasta. Nollilla loppuun, ilman lentokeinua. Hyvä rata tämäkin oli, yksi kohtalokas kämellys vain sattui matkalle. Rauhallisen alun takia meillä tuskin olisi aikakaan riittänyt, joten olin tähän oikein tyytyväinen näinkin.

Tänä vuonna Penni kisailee vielä kerran, siis itsenäisyyspäivänä Seinäjoen uudessa, lämpimässä hallissa. Saa nähdä onko tuulen suunta oikea ja maistuuko kanaliemi koiralle, ehkä se kulkee, ehkä ei...


lauantai 23. marraskuuta 2013

Jänesniemen koulutuksessa

Tänään päästiin kauan odotettuun Elina Jänesniemen koulutukseen Äetsään ÄSKK:n hallille. Pitsi oli vieraassa hallissa oikein reipas, eikä onneksi aloittanut sitä juoksua, joten sai siis urheilla pylly paljaana. Itsellä pieni jännitys pyrki pintaan, ja alussa olikin pientä sähellystä ilmassa, mutta loppua kohti meininki parani ja juoksu kulki ihan kuin kotihallissa.

Rata oli pitkä, enkä ajatellutkaan että sitä loppuun asti mentäisiin, oli kiva hinkata ohjauksia siinä ekalla puolikkaallakin. Aloitus oli melko jännä, hypyltä puomin alla olevaan putkeen ohjaajan ollessa eri puolella puomia kuin koira. Pitsi hoksasi homman heti, samoin kuin toisessa putkitehtävässä, jossa koiran piti löytää tiensä putkesta 11 putkeen 12 ohjaajan jäädessä taas eri puolelle. Tämmöisiä ei siis sen kanssa ole edes harjoiteltu, mutta näytti sujuvan muutenkin.

Takaakierto-niistossa oli alkuun pientä häikkää, kun Pitsin mielestä yleisökin oli niin hauska, mutta lähti sekin sujumaan, kun niiston suorittamiseen saatiin hyviä korjauksia. Poispäinkäännös sujui pääasiassa hienosti. Kehuja Pitsi sai siitä, miten tiukasti se kääntyi hypyltä takaaleikkauksessa kohti puomia.

Pitsi teki 20minuutin treeniaikansa kahdessa osassa, mikä sopikin oikein hyvin nuorelle ja lievästi sanoen innokkaalle koiralle. Tokalla puolikkaalla harjoiteltiin ensinnäkin puomin kontaktia ilman käskysanaa (ohjaajan katse alastulokontaktin edessä) sekä koiran törkkäämistä pujotteluun.

Kouluttajan mielestä koira oli oikein kiva ja sillä oli hyvä fokus esteille, mukava kuulla!

Kotiläksyiksi saatiin
1) pujotteluun törkkäysten opettelu joka suunnasta
2) jalkojen ottaminen mukaan ohjaukseen paremmin
3) häiriöt kontaktilla
4) takaa ohjaamisen harjoittelu (leikkaukset, sylkkäri, poispäinkääntö)

Näissä riittääkin puuhaa taas hetkeksi! :)


tiistai 19. marraskuuta 2013

Perhepotretti ja treeniasiaa

Tässä siis Jyväskylässä otettu potretti pinsiöperheestä:



Kuvassa siis vasemmalta oikealle ADB Karma ja omistajansa Linda, ADB Keelia ja omistajansa Sanna, Pitsi ja minä, siskosten emä ADB Candida ja varahandleri Marika, sekä reunimmaisena pentueen isä Semper Ante Kind of Magic ja omistajansa Hannaleena. Varsin näyttävä rivistö, vaikka itse sanonkin! Kuvasta puuttuvat sisarusparven jäsenet ADB Ksenia, ADB Kojak sekä Venäjällä asusteleva, siellä hienosti menestynyt ADB Karat.


Näyttelehtimisen vastapainoksi eilen treenattiin agia, Pitsi sai oppia kaksi uutta ohjaustakin, nimittäin viskileikkauksen ja "raipatuksen," joka siis oli siis kehitelty eilistä rataa varten. Kumpikin sujui koiralta hienosti, itsellä oli vähän vaikeuksia raipatuksen linjan kanssa, mutta eiköhän se siitä. Viskileikkausta pitää vielä harjoitella, uskoisin, että riittävän sujuvaksi ja nopeaksi harjoiteltuna siitä tulee meille oikein käytökelpoinen ohjaus.

Lisää harjoitusta Pitsi saakin lauantaina päästessään Elina Jänesniemen koulutukseen Äetsään. Jännittää jo hiukan, toivottavasti koira kulkee ja saadaan kaikki ilo ja oppi irti treenistä! Penni puolestaan menee sunnuntaina kisoihin Lempäälään, ja sitten vielä kisailee viimeistä kertaa tänä vuonna Seinäjoella itsenäisyyspäivänä.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Jyväskylä KV

Eilen näyteltiin Jyväskylässä, joka ei sitten ollutkaan lainkaan niin kaukana, kuin ensin ajattelin. Hyvässä seurassa kolmen tunnin ajomatka suuntaansa vierähti mukavasti, ja reissun jälkeen fiilis oli hyvä, vaikkei tuloksia tänään tehtykään.

Kääpiöitä oli ilmoitettu melkein 60 kpl, kuten yleensä aina, kun tuomarina on joku puolieksoottinen tuntemattomuus. Tällä kertaa kyseessä oli kroatialainen Tino Pehar, joka kuulemma tuomaroi Suomessa usein, ei vain ole hetkeen osunut kääpiöpinsereille. Mukavan oloinen mies osasikin monta sanaa suomea, ja perusteli hienosti valintansa sijoituksissa niin, että yleisökin kuuli.

Pitsi oli nuortenluokassa kahden siskonsa ja aika monen muun kanssa, olisi siis kannattanut ilmoittaa se avoimeen vain kolmen muun seuraksi. Pitsi esiintyi kohtalaisesti, saisi kyllä puolestani päästä jo yli juoksumasennuksestaan! Liikkeiltään se oli mielestäni jotenkin jäykkä tänään, liekö ulkoilutusalueen ovesta käynyt veto jäykistänyt lihaksia, häkkialue kun sijaitsi aivan oven vieressä. Arvostelu tulee tässä:

22 months old, good eyes, short body. Correct head & expression. Very nice outline, good tail set. Excellent forechest. Very nice side movement. ERI

Luokkasijoitusta ei siis valitettavasti irronnut, onneksi sentään siskot Cara (ADB Karma) ja Fiona (ADB Keelia) pärjäsivät paremmin ollen ERI 4 SA ja ERI 1 SA PN 2 RES-CACIB VASERT.

Kehän jälkeen otettiin perhepotretti koko porukasta, siis kolme kaunista Koota sekä niiden ihana äitiliini Alma (ADB Candida) ja komea isukki Maxim (Semper Ante Kind of Magic). Pitääpä kysäistä, saako kuvan napata myös tänne blogiin, sen verran komean rivistön tyttäret vanhempineen muodostivat!

Kuvaa katsoessani huomasin, että mainion koiraeläimen lisäksi olen kyllä kyseisessä kaupassa aikoinani saanut paljon muutakin. Pitsin pentuesisarusten omistajien, kasvattajan, ja pentueen isän omistajan kanssa tulee pidettyä yhteyttä viikottain omien Facebook-ryhmien välityksellä, ja heitä tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti sekä näyttely- että agikehien laidalla. Lisäksi olen tutustunut muihin saman kennelin kasvatinomistajiin, siis saman tiimin jäseniin. Eri näyttelyissä törmää eri ihmisiin, ja aina on yhtä mukava vaihtaa kuulumiset, agitulokset tai muistella yhteisiä retkiä vaikkapa johonkin jumalan selän taakse, kuten keskelle Liettuan landea. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen todella iloinen tästä maamme lähes joka kolkkaan levittäytyvästä porukasta!


P.s. Pitsi ja kotiväki onnittelevat eilen Jyväskylässä sekä Suomen että Liettuan muotovalioksi tupsahtanutta Veetiä eli ADB Duracellia!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Koiranpoika sairastaa

Mulla on siitä mukavat koirat, että ne harvemmin sairastavat, ja siitä olen kovasti kiitollinen. Nyt kuitenkin Penni onnistui hankkiutumaan siinä määrin kipeäksi, että huomiset ATT:n agikisat jäävät meidän kohdalla väliin.

Pennin mahaongelmat alkoivat jo viime viikon torstaina, ja se kävi läpi kaikki mahdolliset suolisto-ongelmien oireet. Vuoroin se ripuloi, oksensi, piereskeli ja röyhtäili, sekä päästeli vatsastaan möyrintä- ja kurlutusääniä, joista tuli etäisesti mieleen kauhun klassikko Manaaja. Ruoka sille ei kelvannut, raejuuston hajukin sai sen vääntelehtimään pahoinvoivana. Tätä jatkui päivätolkulla oireiden vaihdellessa, mutta väliin mahtui myös päiviä, jolloin koira oli aivan reipas itsensä ja olisi syönyt vaikka mitä. Sunnuntaina käytiin jo lenkilläkin.

Maanantaina Pemu näytti jo toipuneen, mutta kun tiistaina vointi huononi jälleen, kiikutin koiran eläinlääkäriin. Itsehoitolääkkeistä ei ollut ollut mitään apua, päin vastoin, koira vaikutti voivan aina lääkkeen antamisen jälkeen entistä huonommin. Lääkäri ehdotti vaivaksi akuuttia suolistotulehdusta ja määräsi siihen suolistoantibioottia sekä nesteytystä. Nesteytys päätettiin hoitaa tiputuksen sijaan kotona, kun potilas kerran oli virkeä. Tervehtyvä koira ei kyllä hoitoaan osannut arvostaa, siihen nimittäin sisältyi 2 vrk paasto.

Lääkitys vaikutti vikkelästi, ja nyt perjantaina Penni on jo oikein virkeä, ehkä jopa virkeämpi kuin ennen sairastumista. Sitä on kyllä ollut hyvin helppo lääkitä, ja lekurillakin se käyttäytyi mallikelpoisesti. Tylosinia Pemu saa siis 10 päivää, ja lääkkeen doping-varoaika on 7 vuorokautta, joten kisailut saa nyt hetkeksi unohtaa.

Yhtään en tiedä, mistä moinen tauti on koiraan tullut, mutta kovin tarttuvaa se taida olla, kun Pitsi kuitenkin on koko ajan ollut täysin terveenä. No, ainakin Pemu on saanut vähän ylimääräistä huomiota, mikäs sen mukavampaa kuin lipittää kanalientä ja Nutrisalia tai herkutella päivästä toiseen raejuustolla!

lauantai 2. marraskuuta 2013

Kisailua ja metsäilyä

Tänään käytiin epiksissä Ylöjärvellä agi.fi-hallilla. Halli oli meille täysin uusi tuttavuus, ja tykkäsin kovasti; hyvä, joustava pohja, hyvät esteet ja valoisa yleisolemus. Porukkaa oli paikalle tosin ilmaantunut hiukan liikaakin, tänään kun ei tuomaripäivien vuoksi ollut lainkaan virallisia kisoja missään. Kisat sujuivat muuten mukavasti, mutta kahvia ei ollut.

Mölliradalle lähdettiin kauhusta kankeina, Pitsi stressasi väenpaljoutta ja koiratungosta, ja oli ihan surkeana. Olin jo vähällä perua koko jutun, mutta onneksi startattiin kuitenkin. Rata sujui muuten ihan ok, mutta puomilla pitsi hätkähti tuomaria ja pussin se jätti tekemättä kokonaan. Olisin toki voinut kävellä takaisin pussille ja laittaa koiran menemään siitä, mutta pääasiallinen tavoite oli siinä kohtaa kytkeä koira, ennen kuin se ehtii hilpaista koirientäyteisestä hallista suoraan Astran takakonttiin ihan itsenäisesti.

Kilpailevien rataan mennessä koira relasi huomattavasti, mutta rata olikin yllättävän vaikea. Se oli ihan puhdas kolmosluokan rata, ja kun jouduin vielä (omaa tyhmyyttäni) odottelemaan vuoroani vähän liian kauan ekana lähtijänä, kehittelin jostain oudon jännityksen. Sähläsin siis muutaman ihan helponkin kohdan, ja tyrkin koiraa pujotteluun omituisesti. Radalle oli suunniteltu monta vähän hassua kohtaa, mm. puomille meno ja puomin jälkeinen hyppy suoraan yleisöä kohti, mutta ainakin radan puolivälistä selvittiin ihan kunnialla.

Fiilis kisojen jälkeen oli kahdesta hyllystä huolimatta positiivinen. Tyystin vieraasta paikasta ja räpeltävästä ohjaajasta huolimatta Pitsi ei jäänyt jumiin jännitykseensä, vaan paransi menoaan tokalle radalle. Paljon virheitä sattui, osa koiran, osa minun, mutta esim. lähtötilanteet, pujottelu ja keinu sujuivat hyvin.




Ja sitten jotain aivan muuta:
Meillähän on tapana ulkoilla metsämaisemissa säännöllisesti, mutta harvemmin muistan täällä blogissa siitä mainita. Se nyt kuuluu asiaan koirien kanssa. Olisi upeaa päästä vaikka Lappiin patikoimaan, mutta yksin on paha lähteä, ja tosiaan menoa (ja menoja) on muutenkin. Luonnossa liikkuminen on kuitenkin ihanan rentouttavaa sekä koirille että itselle, ja uudella kännyllä kelpaa kuviakin napsia.

Alla olevat kuvat ovat alkuviikon lenkiltä Porin Enäjärveltä, siis luontopoluntapaiselta, joka kiertää järven ympäri. Pituutta reitillä on reilut neljä kilometriä, kiertämiseen menee suunnilleen tunti. Mistään erämaisemasta ei kuitenkaan ole kyse, osan matkaa kävellään pyörätietä, ja taloja on jokapuolella.

flexikoirat

vastavaloon kuvauksen testausta

pitkospuilla

iso juurakko, pieni koira