Eilen näyteltiin Jyväskylässä, joka ei sitten ollutkaan lainkaan niin kaukana, kuin ensin ajattelin. Hyvässä seurassa kolmen tunnin ajomatka suuntaansa vierähti mukavasti, ja reissun jälkeen fiilis oli hyvä, vaikkei tuloksia tänään tehtykään.
Kääpiöitä oli ilmoitettu melkein 60 kpl, kuten yleensä aina, kun tuomarina on joku puolieksoottinen tuntemattomuus. Tällä kertaa kyseessä oli kroatialainen Tino Pehar, joka kuulemma tuomaroi Suomessa usein, ei vain ole hetkeen osunut kääpiöpinsereille. Mukavan oloinen mies osasikin monta sanaa suomea, ja perusteli hienosti valintansa sijoituksissa niin, että yleisökin kuuli.
Pitsi oli nuortenluokassa kahden siskonsa ja aika monen muun kanssa, olisi siis kannattanut ilmoittaa se avoimeen vain kolmen muun seuraksi. Pitsi esiintyi kohtalaisesti, saisi kyllä puolestani päästä jo yli juoksumasennuksestaan! Liikkeiltään se oli mielestäni jotenkin jäykkä tänään, liekö ulkoilutusalueen ovesta käynyt veto jäykistänyt lihaksia, häkkialue kun sijaitsi aivan oven vieressä. Arvostelu tulee tässä:
22 months old, good eyes, short body. Correct head & expression. Very nice outline, good tail set. Excellent forechest. Very nice side movement. ERI
Luokkasijoitusta ei siis valitettavasti irronnut, onneksi sentään siskot Cara (ADB Karma) ja Fiona (ADB Keelia) pärjäsivät paremmin ollen ERI 4 SA ja ERI 1 SA PN 2 RES-CACIB VASERT.
Kehän jälkeen otettiin perhepotretti koko porukasta, siis kolme kaunista Koota sekä niiden ihana äitiliini Alma (ADB Candida) ja komea isukki Maxim (Semper Ante Kind of Magic). Pitääpä kysäistä, saako kuvan napata myös tänne blogiin, sen verran komean rivistön tyttäret vanhempineen muodostivat!
Kuvaa katsoessani huomasin, että mainion koiraeläimen lisäksi olen kyllä kyseisessä kaupassa aikoinani saanut paljon muutakin. Pitsin pentuesisarusten omistajien, kasvattajan, ja pentueen isän omistajan kanssa tulee pidettyä yhteyttä viikottain omien Facebook-ryhmien välityksellä, ja heitä tapaa säännöllisen epäsäännöllisesti sekä näyttely- että agikehien laidalla. Lisäksi olen tutustunut muihin saman kennelin kasvatinomistajiin, siis saman tiimin jäseniin. Eri näyttelyissä törmää eri ihmisiin, ja aina on yhtä mukava vaihtaa kuulumiset, agitulokset tai muistella yhteisiä retkiä vaikkapa johonkin jumalan selän taakse, kuten keskelle Liettuan landea. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olen todella iloinen tästä maamme lähes joka kolkkaan levittäytyvästä porukasta!
P.s. Pitsi ja kotiväki onnittelevat eilen Jyväskylässä sekä Suomen että Liettuan muotovalioksi tupsahtanutta Veetiä eli ADB Duracellia!
Hahaa, Äksy on saanut aikoinaan ainokaisen SERTinsäja ROPin tuolta ihanaiselta Tino Peharilta <3
VastaaPoistaOli kyllä mukava ukko, eikä ollut moksiskaan, vaikka pentukoirat pöydällä vähän sätkivätkin, antoi niille aikaa ja tilaa. Ja se oli mukavaa vaihtelua, että arvosteli tosiaan liikkeessä koiran, ei tarvinnut seisottaa yksilöarvostelussa muuta kuin pöydällä pikaisesti.
VastaaPoista