sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tässä tulee Polkka!

Vihdoinkin! Nyt se on täällä! Minun mudi!

Kolme vuotta sitten päätin, että meidän seuraava koira on rodultaan mudi. Rodussa viehätti, ja viehättää edelleen, reipas, aktiivinen olemus, älykäs ja iloinen luonne, monipuoliset harrastusmahdollisuudet, sopiva koko ja rodun hyvä terveystilanne. Rodun valinta ei siis ollut vaikeaa, mutta sopivan pennun etsiminen harvalukuisessa ja heterogeenisessä rodussa osoittautuikin pitkäksi prosessiksi. Monen mutkan ja kahden vuoden aktiivisen etsimisen tuloksena eilen meille muutti Take One -kennelistä Lappeenrannasta ihana, ruskea mudityttönen, jolle nimeksi annoimme Polkka.

Treffasin kasvattajan Tampereella luovutusta varten, ja kotiin matkustimme Polkan kanssa junalla. Kotimatka sujui ensin vähän äänekkäästi mutta enimmäkseen torkahdellen. Pentu oli reipas ja ympäristöstään kiinnostunut sekä hotellissa, rautatieasemalla että junassa.

Väsynyt matkustaja
Kotona elämä on sujunut mallikkaasti, eilen olin pinsujen kanssa Tampereella EO-karsinnoissa ja sen aikaa Polkalla oli pari hoitotätiä täällä pitämässä siitä huolta, oikein kahdessa vuorossa. Kisat kestivät onneksi vain aamupäivän, joten ehdittiin iltapäivällä vielä mummulaankin retkeilemään ja ulkoilemaan. Polkka oli reissussa jälleen rohkea ja avoin uusille ihmisille, olen pentuun todella tyytyväinen! Ääntään se käyttää varsin vapautuneesti aina, kun asiat eivät mene sen toivomalla tavalla, mutta tässä talossa on onneksi totuttu meteliin ennenkin.

Metelistä puheen ollen, pinserit ovat suhtautuneet pentuun ihan kohtalaisen kivasti. Pitsi katselee kaukaa kauhistuneena, Penni partioi lähistöllä. Tunnelma on jännittynyt, mutta nyt sunnuntaina jo aavistuksen rennompi kuin yhteiselon ensimmäisinä tunteina.

Niin ja ne EO-karsinnat! Todellakin väsytti sinne aamulla lähteä, kun ilta ja yö oli mennyt Polkan kanssa, mutta lähdin kuitenkin. Kisat käytiin TAMSKin hallilla Niihamassa, kaksi agirataa ja hyppäri.

Eka agirata kilpistyi meikäläisen jännitykseen, rata meni muuten ok, mutta puskin Pennin väärälle puolelle keppien aloitusta. Lopussa sekosin omiin linjoihini, ja Penni otti yhden hypyn väärin päin.

Hyppäri oli päivän paras veto, vaikka rata oli haastava. Koira kulki lujaa, vaikka rimat olivat maksimikorkeudessa, ja ohjaukset ja ajoitukset napsahtelivat kohdalleen siististi. Auttaahan se, kun ohjaaja ei ole kauhusta kankea! Loppuradasta Pemu meinasi lähteä yhdeltä hypyltä väärään suuntaan, mutta sain sen pelastettua kuitenkin. Tästä siis nolla.

Viimeisellä agiradalla Penni päätti ekaa kertaa elämässään käydä haukkumassa tuomarin pystyyn, hohhoijaa! No muuten se meni ihan kohtalaisesti, vaikka haastava oli tämäkin rata.

Tyytyväinen koirakko
Polkka 7 viikkoa ja 2 päivää
Videoita ei nyt ole, kun yksin olin liikkeellä, mutta jospa siitä livekamerasta niitä taas saisi tilattua. Kisapaikalta shoppasin pilkottavaa treeninamia ja uuden, pienemmän treenitaskun. Kisajärjestelyt olivat kyllä taas kaikin puolin ammattimaista tasoa, vaikka kisaformaatti olikin kokonaan uusi.



Pötkönami, vaihtoehto lihapullille?




lauantai 21. tammikuuta 2017

Pitsille kello käyntiin!

Kylläpäs on ollut tapahtumarikas viikko harrastusrintamalla!

Tiistaina treenattiin Turussa Elina J:n yksärillä, aiheena oli takaakierrot/käännökset ja niistä liikkuminen ajoissa ja rohkeasti. Pohkeet vähän hapottivat treenin lopussa, mutta tuloksia saatiin aikaan. Pitsi lukitsi hienosti esteet ja kääntyi tosi näppärästi hyvä hyvä! Läksyksi saatiin erilaiset loppusuorat ja putkeen lähetyksen vahvistaminen.


Perjantaina käväistiin nopsasti hallilla, Penni teki kontaktit ja kepit, Pitsi kotiläksyt ja kontaktit. Penni oli hyvä ja räyhäkäs, Pitsi kovasti innoissaan ja vauhdikas. Kotiläksyt saatiin muuten tehtyä, mutta putkeen lähetystä pitää vielä pohtia ja aloittaa ehkä vieläkin lähempää.

Lauantaina oli vuorossa Maalahden kisat, 3 x agi, tuomarina Timo Teileri. Halliin oli vaihdettu kivituhkan tilalle Saltexin keinonurmi, ja sehän oli tosi hyvän tuntuinen juosta! Järjestelyt olivat taas muutenkin mukavat, puffettikin monipuolinen ja edullinen. Kahvista plussaa.

Ekasta radasta en reunalta käsin oikein saanut mitään kokonaiskuvaa, ja tutustumisessakin huomio kiinnittyi lähinnä A-esteen ympäristöön. Esteeltä poistuttiin ekalla suorituskerralla lähes suoraan sivulle ja siitä tosi pitkän etäisyyden välistävetoon, tokalla suorituskerralla pitkälle eteen vedättäen kohti paikkaa, johon oli pakko ehtiä. Siis pientä testausta juoksarikoiria kohtaan?

Penni suoritti radan tasaisen varmasti, vaikka itse jouduin välillä vähän reittiä muistelemaan:


Pitsi puolestaan yllätti osumalla A-esteen kontaktille molemmilla kerroilla, ja se hankala välistävetokohtakin sujui täydellisesti!


En ollut lainkaan ehtinyt seurata muita minikoirakkoja, mutta sen tiesin, että Pitsin reippaalla radalla saattaisi päästä palkinnoille. Yllätys oli iso ja iloinen, kun tulosten mukaan Pitsi oli voittanut radan ja saanut AGISERTIN! Eikä siinä vielä kaikki, Pennin nolla oli riittänyt kolmanteen sijaan!

Pitsi siis käynnisti valiokellonsa, eikä lainkaan hullummalla tuloksella, kaulaa toiseksi sijoittuneeseen koirakkoon oli peräti kaksi sekuntia.


Kuinka kuuliaisilta koirani näyttävätkään!


No nyt on normihärdelli päällä


Tokalla radalla tein itse vähän typeriä virheitä, Penni puikahti yhden hypyn väärinpäin, Pitsi yritti aloittaa pujottelun tokasta välistä.

Viimeisellä radalla Penni teki nollan, mutta juoksi vähän nokka maassa haistellen, ja sai harmilliset 0,48 sek yliaikaa. Tällä se kuitenkin sijoittui toiseksi, ja Pitsi kolmanneksi, vaikka sillä oli virhepisteitä peräti 10. Palkintoja siis saatiin kahmalokaupalla, kolme lelua, remmi, neljä pussia makupaloja ja neljä pussia jotain luontaistuotteita. Ja tietenkin se sertiruusuke.

Punamusta matchy matchy!

Pitsin tie kisauran alusta tähän pisteeseen, ekaan kolmosluokan sertiin, on ollut kaikkea muuta kuin helppo ja suoraviivainen. Vieläkin tekemistä on valtavasti, etenkin sen A-esteen kanssa (tänään muuten onnistui 3/4!), mutta nyt tuntuu, että tämä koira on vihdoin päässyt näyttämään kyntensä! Olen siitä niin valtavan ylpeä, ja sen ohjaamisen aiheuttamasta wau-fiiliksestä todella onnellinen.



lauantai 14. tammikuuta 2017

Juoksariseminaarissa juoksemassa

Tänään oltiin ihan koirakkopaikalla Pitsin kanssa Iida Vakkurin juoksukontaktiseminaarissa Mouhijärvellä. Koulutus oli todella antoisa ja sain kyllä rahalleni vastinetta, suosittelen!

Aamun luento-osuudessa käytiin läpi juoksariopetuksen edellytyksiä (suhde koiraan, oma motivaatio ja koirankoulutustyyli, resurssit, tarvikkeet ja välineet), sekä puomin ja A-esteen opetusta vaihe vaiheelta videoiden ja kuvien avulla. Käsiteltiin sekä aivan alkeista aloittamista, sekä pelkän juoksu-A:n opettamista tai pysäytys-A:n muuttamista juoksu-A:ksi.

Pitsin A-ongelmaan (viimeinen askel jää liian lyhyeksi, early take-off) saatiin tiivistettynä seuraavanlaisia ohjeita:

Voimme joko

- ottaa käyttöön maton, jolle koira opetetaan tökkäämään takatassunsa, ja sitten matto lätkäistään A-esteen alastulopinnalle (pysyyköhän se siinä vai liukuuko alta pois?)

tai

- lisätä A-esteen ylösmenopuolelle yhden bumperin tarkkaan valittuun kohtaan.

Taidan nyt sulatella ja pohtia tätä muutamien treenien yli, ja kysellä vielä viisaammiltani mielipiteitä. Juoksupuomikin kiinnostaisi, ihan siis lähinnä ihmiskokeena, osaanko minä kouluttaa sen koiralle? Pitsi on tosi älykäs ja nopea oppimaan, sillehän voi opettaa melkein mitä vain, mutta täytyy pohtia, mihin oma aika ja resurssit riittävät.

P.s. Olen superylpeä Pitsistä, joka kipitteli iloisesti siellä seminaarissa, vaikka radalla oli melkein nelisenkymmentä katsojaa retkituoleissaan A-esteen vieressä kyttäämässä!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Loppiaiskisat

Loppiaisena kisattiin 2 rataa per koira kotikisoissa, eli vuosien varrella tutuiksi tulleissa loppiaiskisoissa. Kisapäivä (1, 2 ja 3lka) oli kokonaisuudessaan valtavan pitkä, ja pakkastakin vähän oli, mutta sekä talkooväki, koirat että kisaajat selvisivät tosi hyvin hallissa, jossa taisi kylmimmillään olla -7 astetta sisällä. Ulkona pakkasta oli aamulla -17, ja muutamat peruivatkin starttejaan. Hassua, miten se joillekin tulee yllärinä, että Suomessa voi tammikuussa olla kylmä. Pakkanen yllätti suomalaisen?

Meille ei tällä kertaa nollia herunut, koirat kyllä kulkivat hienosti ja olen niihin tosi tyytyväinen.

Ensin oli hyppäri, jolla oli vähän tiukka etenemävaatimus, ei siihen meinannut oikein kukaan ehtiä. Penni teki nollan, mutta sai valitettavasti 1,5 sekuntia yliaikaa. Harmitti vähän, mutta rata oli kuitenkin ollut hyvä.



Pitsin hyppäri oli hieno ja sujuva, mutta takakulmassa tapahtui jotain outoa. Olin tekemässä takaaleikkausta, ja mielestäni olin ihan ajoissa, vastakäsi näkyvissä, ja silti se kääntyi hypyn jälkeen väärään suuntaan. Ja hyppäsi sen sitten takaisin, joten HYL. Muuten olin tyytyväinen menoon, varsinkin suoran putken jälkeinen päällejuoksu ja persjättö olivat oikein mallikkaat! Melkein liikuin siinä kohdassa.



Agiradalla Penni olisi ansainnut nollan, mutta hosuin itse A:lla ja hupsis, kontaktivirhe. En tiedä sanoinko edes kontaktikäskyä?! Voi tuska. Muuten taas hyvä rata, ei siinä mitään.



Pitsin agirataa ei valitettavasti tullut videolle, mutta se oli upea. Harmi vaan, että ohjasin kolmosesteen väärinpäin! En käsitä miten tämäkään on mahdollista. Jopa A-este olisi toiminut tällä radalla, eli nolla olisi ollut tyrkyllä, pöh.

Uudenvuodenlupaukseni vuodelle 2017 on: OLE NYT HYVÄ IHMINEN HUOLELLISEMPI! ;)

P.s. Huomaa uusi edustusasu!

torstai 5. tammikuuta 2017

Pakkasta & Pitsin synttärit

Pakkanen on paukkunut jopa likellä kahtakymmentä, eikä se nyt oikein meidän pinsereille sovi. Ovat siis nauttineet vilttien lämmöstä, ja tehneet aika rivakoita lenkkejä. Alkuviikolla käytiin hallillakin tekemässä kotiläksyinä olleita valsseja ja muita kuvioita.

"Ulos? Mee keskenäs."

Pitsi pienoinen täytti keskiviikkona jo VIISI VUOTTA! Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti aika on mennyt. Pitsi sai synttärilahjaksi peruutuspaikan Elina J:n treeniin Turkuun, sinne me köröteltiin torstaina.

Winter polka dot eleganza
Treenissä oli monenlaista kohtaa ja paljon tekemistä, parhaiten onnistuivat mielestäni juuri ne kohdat jotka yleensä ovat Pitsille vaikeita! Siis sellaiset, joissa koiran ollessa putkessa ohjaaja liikkuu jo hyvin pitkälle seuraavaan paikkaan, ja koiran tulee poimia esteet matkalta itsenäisesti. Pitsi yleensä hämmentyy, jos ei löydäkään minua läheltään, mutta nyt kun sain neuvoja oikean sijoittumisen suhteen, homma olikin paljon helpompaa. Pitsi poimi oikeat esteet epäröimättä, ja vieläpä rakettivauhdilla! Kehuja saatiin myös valsseista, joita ollaankin oikeasti treenattu loman aikana!

Parannettavaa oli huolellisuudessa ja siinä, että liikkeessä täytyy olla jatkuvuutta. Pitsi jarruttaa herkästi heti kun meikäläisen liike tai rytmi muuttuu tai katkeaa, joten pitää olla tarkkana oikeaan suuntaan tapahtuvan liikkeen jatkuvuudesta ja tasaisuudesta.


Jäähdyttelylenkki hyvin puettuna
Penni-parka joutui näissä treeneissä sivustaseuraajan osaan, mutta saipa se sentään tänään ihan sähköpostia. Meille nimittäin kilahti kutsu 28.1. järjestettävään European Open -joukkueen karsintakilpailuun Tampereelle. Huhhuh.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kelpaa edustaa!

Marraskuussa meidän seura päätti hankkia edustusasut agiin, ja kyllä niistä tuli kuulkaa komiat! Puvut tilattiin Noname Sportilta, itse otin vain takin, kun en edelleenkään noita juoksutrikoita harrasta, ja ne tuulihousutkin tuntuivat vähän lerppanoilta.



Takissa on kaikki mahdolliset tekniset ominaisuudet, taskut, heijastimet ja tuuletusaukot. Epäilen, että se täyttäisi ehkä veroilmoituksenkin, jos se vaan takin ulottuville unohtuisi. Hintaa tälle komeudelle tuli 70 euroa.



Takki pääseekin testiin jo kotikisoissa perjantaina, jippii!