sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kolmijalkaisen pinserin varjossa

Eipä lähdetty Tampereelle kisailemaan, ainakaan tällä kertaa. Penni ontui perjantain ja lauantain, sunnuntaina koki ihmeparantumisen ja lakkasi ontumasta. Valitettavasti ihmeparantuminen tapahtui sen verran myöhään, että kisat oli jo käyty. No, kisoja tulee uusia, ja koira toivottavasti on nyt kunnossa. Se siitä. Jos ontuminen on tosiaan ohi, voisimme suunnata Tampereelle iltakisoihin 17.7., mikäli lapsenvahti järjestyy, ja kaikki muutkin palaset loksahtelevat paikoilleen. Loppukuusta onkin sitten Agipitsi Raumalla, jippiaijee!

Pitsi on lenkkeillyt ahkerasti myös fillarin kanssa, ja työ alkaa tuottaa tulosta; se ei ole enää ihan niin pampula, kuin vielä kuukausi sitten. Lihasmassaakin on jonkin verran, mutta aika kaitaleelta se kyllä näyttää, siis Pennin rinnalla. Tosin kaikki on suhteellista, ja Penni tietenkin nartuksi aikamoinen muskelimanne. Pujottelua pitäisi päästä treenaamaan täysimittaisena, mutta missä ihmeen välissä?

Lauantaina suunnataan näyttelyyn, tällä kertaa Seinäjoelle. Matkaan pakataan Pitsin lisäksi naapurin bokseri omistajineen, joten reissusta tulee varmasti ratkiriemukas. Ei ainakaan tarvitse yksin körötellä, ja onpahan Pitsillä kunnon bodyguard mukana!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Yöttömän yön pinserit

Team P on tänä viikonloppuna keskittynyt kisailun sijasta juhannuksen juhlintaan, ja hauskaa on ollut. Koirat ovat nauttineet lämpimästä ja aurinkoisesta kelistä takapihalla loikoillen, ja on tässä aika hyvin lenkillekin ehditty. Tänään käytiin jopa hallilla vähän aksaamassa, Penni oli vähän turhankin innokas, ja Pitsin pujotteluhommat (toivottavasti) liikahtivat millin eteenpäin.

Uimamaisteri Pitsi ja kahluualtaan arvoitus


12 keppiä on Pitsille ollut vielä vähän liikaa, ja nyt se alkoi oudosti skipata kepin nro 6. Laitoin sille 6 keppiä peräkkäin, ja sitten inasen "auki" kolme 2x2-porttia, ja aina kun vaan keppi nro 6 suoritettiin oikein, ongelmia ei ollut. Koiralle tuottaa selvästi vaikeuksia se, että palkka on odottamassa keppisuoran päässä, sinne tekisi kovasti mieli, eikä ehtisi keskittyä. No, siihen vaivaan ei auta muu kuin kärsivällisyys, ja sitähän meillä on aikaa harjoittaa. Sisään se menee oikein molemmilta puolilta, siitä olen iloinen!

Itseä hieman ärsyttää se, että niin upeasti edistynyt pujotteluprojekti tuntuu taas junnaavan paikoillaan, mutta nyt pitää vaan ohjaajankin löytää itsestään se kärsivällisyys. Höh. Toisaalta, olen jo nähnyt, miten upeasi se osaa tarvittaessa pujotella sen 6, joten eiköhän siltä jonain päivänä onnistu se 12 samalla tavalla. Ja kovaa hoppua ei ole, onhan Pitsillä tavoitteena virallisten korkkaaminen vasta tammikuussa. Epiksiä tosin olisi kiva päästä kokeilemaan ennen sitä.

Penni on treenaillut takaakiertoja ja välistävetoja ja muita sensellaisia, ja on tehnyt hommansa asiallisesti ja täsmällisesti, kuten kuuluukin. Se on joissakin asioissa hirveän hyvä, ja joissakin niin huono, että hävettää, joten päätin kohdata karmean totuuden, ja laittaa koirieni osaamiset ja ei-osaamiset oikein paperille ylös. Voisihan niitä toki ihan vaan mielessäänkin miettiä, mutta ehkä se on motivaation kannalta tehokkaampaa nähdä omin silmin ne asiat, jotka koiralta/koirakolta eivät onnistu. Tietenkin tein listauksen erikseen kummastakin koirasta, Pitsillä on vielä paljon opittavaa.

Viikottaisessa treenissä Penni sai tehdä tällä viikolla neliöharjoituksella takaakiertoja, välistävetoja ja loppusuoraa, kaikki nämä sujuivat hyvin. Loppusuoria pitää reenailla vielä lisää, ettei tule putken tai pussin jälkeen pyörähdystä. Samaa neliöharjoitusta tein siis hallilla, Pitsikin vähän kokeili, mutta aika loppui kesken. Pitsi ei ehtinyt loppusuoria tehdä, mutta ehtinee myöhemmin. Niin paljon treenattavaa, niin vähän aikaa!

Viikon päästä sunnuntaina suunnataan Tampereelle kisoihin, koiramäärät olivat sangen maltilliset (32 ja 32), ja luokkajärkkäkin kivasti medi-maksi-mini. Pitsin seuraavaan näyttelyynkin saatiin aikataulut, siis Seinäjoen ryhmikseen, siellä kääpijöitä  esiintyy yhteensä 23 kpl.


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Erikoista näyttelyä ja sadepäivän treenailua

Lauantaina koitti vihdoin se etukäteen jos jonkinlaista polemiikkia aiheuttanut päivä, nimittäin kääpiöpinsereiden erikoisnäyttely Porvoossa. Kohinan kohteena oli tarkemmin sanottuna kääpiöitä tuomaroimaan kutsuttu Karel Horak, aavistuksen persoonallinen tsekkiläistuomari. Etukäteishypetykseen verrattuna päivän show oli melko lattea, mielenkiintoisia kommentteja ja muita kömmähdyksiä (kuten tuomari lueskelemassa luetteloa ennen PU- ja PN-kehää) kyllä sattui, mutta päivästä selvittiin ilman ahdistelusyytteitä tai muita katastrofeja. Koiriin hän ainakin keskittyi täysillä, etenkin niiden hampaisiin, ja mm. tiiraili liikkeitä kontallaan maassa. Koirille ja esittäjille setä oli ystävällinen, ja muutenkin vaikutti sangen sympaattiselta. Tämä ei kuitenkaan hänestä tee snapi-rotujen asiantuntijaa, jollaista nyt tavallaan erkkariin olisi tuomariksi toivonut. No, ehkäpä sellainen saadaan ensi kerralla, varmaankin tämä tuomarivalinta palvelee jotain sellaista ylempää tarkoitusta, mitä tämmöinen aloitteleva riviharrastaja ei laisinkaan ymmärrä.

Valtaisan koiramäärän (112 kpl) ansiosta pennut ja junnut oli siirretty toiselle tuomarille, siis ruotsalaiselle Göran Åkessonille. Hän kasvattaa kääpiöpinsereitä, ja oli arvioissaan tarkka, tiukka ja huolellinen. Pitsistä hän sanoi näin:

Feminiininen narttu, jolla hyvä pää. Kuono voisi olla täyteläisempi. Hyvät silmät ja kaula. Hyvät, harmoniset kulmaukset edessä ja takana. Erittäin hyvinmuodostunut rintakehä, joka hieman lyhyt. Liikkuu takaa hieman ahtaasti, edestä epävakaasti. Hyvä askelpituus sivusta. Pitäisi kantaa korvat paremmin. ERI3

Aivan Åkessonin makuun Pitsi ei siis ollut, mutta ei se kyllä huonoille koirille hävinnyt! Liikehdintä nurmella on aina hieman epätasaisempaa kuin vaikkapa soralla, ja Pitsi vaikutti pitkän automatkan jälkeen muutenkin hieman kankealta.

Pitkästä matkasta puheen ollen, täytyy kyllä antaa pari ekstrapistettä tuolle pikkukoiralle; se oli eilen todella helppo matkakumppani! Autossa nukkui, samoin kehän laidalla boksissa. Vuoroaan odotteli ruohikolla makoillen, ja kehässä esiintyi kuin unelma. Yhteensä 7 tuntia autossa päivän aikana on melko ankea kohtalo koiralle, hyvin se sen kuitenkin kesti!



Eilisen autoankeuden vastapainoksi tänään käväistiin hallilla vähän treenimässä. Rata keksittiin itse, ja sitä sovellettiin koirien taitotason mukaiseksi.

Penni oli aivan liekeissä, pujotteli nopeasti, ohjautui hyvin ja oli muutenkin oikein mainio itsensä. Voi kun se olisi tuollainen kisoissakin!


Kontakteille voisi toivoa hiukan lisää nopeutta, pujottelussa ainoa virhe johtui lähes kompastuvasta ohjaajasta, ei suinkaan koirasta. Saksalaisetkin sujuvat siihen malliin, että niitä varmaan uskaltaa joskus kisoissakin käyttää.

Pitsi harjoitteli pujottelua vaihtelevalla menestyksellä, ja pientä, helpotettua ratapätkää.


Pujottelussa 6 ekaa keppiä sujuu hyvin, mutta sitten alkavat ongelmat. Täytyy purkaa pujottelua vähän osiin, videolla näkyvät vain onnistuneet suoritukset. Rataharjoituksessa Pitsi toimi yllättävänkin hienosti, ja oli sangen vauhdikas! Varmuutta vielä ja estehakuisuutta, tässähän saa alkaa treenata ihan oikeita ratoja jo! A-esteen treenaus ei videolle enää osunut, mutta se sujui pitkästä tauosta huolimatta virheettömästi kera kehikon.

30.6. suunnataan Tampereelle kisailemaan, jospas se SM-nollatili aukeaisi tällekin vuodelle. Täytyy pitää peukkuja, että Pennille osuu se vauhdikas päivä!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kuumat kokopäivän kisat

Kahdentoista tunnin retki Janakkalaan on ohi, huh hellettä!

Kisapaikka oli mainio, viihdyttiin siellä mainiosti wannabe-teltassa, vaikka aikataulut venyivät ja paukkuivat. Sää oli helteinen ja lämpötila "montussa" kohosi melkoiseksi, se valitettavasti näkyi tänään Pennin suorituksissa aika vahvasti. Se oli kauttaaltaan hidas, siis suoralla pätkällä, kontakteilla, pujottelussa ja käännöksissä. Eipä sinne radalle paljon muuta tehtävää sitten jääkään. Harmi, treeneissä se on nimittäin ollut lähiaikoina nopeampi kuin koskaan ennen, oli aika vaikeaa sopeutua nyt yhtäkkiä tähän vauhtiin. Toki homma oli siinä mielessä helppoa, että itse ehti lähes joka paikkaan, kun koira oli vähän perässä vedettävän oloinen.

A-kisan tuomaroi Johanna Nyberg, rata oli aika kiltti. Eka este oli kuitenkin sijoitettu typerästi lähelle kilpailualueen reunaa, eli koira piti jättää lähes ihmisten kulkureitille. Jostain syystä Penni räpsäytti ekan riman alas (ponnisti kovin kaukaa), ja takakulmassa oli jotain hässäkkää, kun takaakierto-persjättö toteutuikin jostain syystä takaakierto-päällejuoksuna. Noh, tilanteesta selvittiin, ja hyllytettiin sitten taas pujottelun viereiseen putkeen. Radalla oli suureksi yllätykseksi myös pöytä, josta selvittiin hyvin.

Video suorituksesta löytyy täältä.

B-kisassa tuomarina toimi ulkomaan elävä Bob Griffin, hänen ratansa vaikuttivat oikein mielenkiintoisilta. Päällisin puolin homma vaikutti sekavalta ja koukeroiselta, mutta kun linjat valkenivat ohjaajalle rataantutustumisessa, rata olikin oikein kiva ja selkeä. Ihanneaikavaatimukset olivat kuitenkin miehellä melkoiset, eikä meillä ainakaan tämän päivän vauhdilla ollut jakoa puhtaaseen nollaan. Alun putki-kontakti-erottelu toimi, jee, sitten unohdinkin putkijarrutuksen, ja se kostautui heti kiellolla. Takakulman takaakierroissa vauhti hyytyi totaalisesti, mutta eipä tänään muutenkaan vauhdilla juhlittu.

Tästä videoon.

Olihan se tylsää, että vauhti oli hukassa, mutta minkäs teet, kesällä nyt joskus on vähän lämmin. Positiivista oli se, että muistin radat, tein ohjaussuunnitelmat ja pysyin niissä, vaikka lähtöpaikka (4.) ei ihan meille ihanteellinen ollutkaan. Pää pysyi siis kasassa, vaikkei kaikki ihan nappiin mennytkään.

Kisakuume kyllä kasvoi entisestään, olisi vaan kiva päästä kisailemaan vähän viileämmässä kelissä!

lauantai 1. kesäkuuta 2013

2 by 2 success!

Luvassa lyhyt hehkutuspäivitys: Pitsi pujotteli tänään ekan kerran ikinä 12 keppiä yhteen putkeen molemmilta puolilta! Keksin aivan ex tempore lähteä hallille treenaamaan, se kun nykyään onnistuu näinkin aiempaa tekstarisysteemiä puolet viisaamman, uuden ovikoodin jakelusysteemin ansiosta.

Pitsi siis suoritti ensin 4 + 4 keppiä, sitten 8, ja loppujen lopuksi pakko oli kokeilla, täysi setti sujui kummaltakin puolelta! Tekniikka nyt meni vähän räpiköinniksi, mutta se korjaantunee nopeasti. Kuudella kepilllä Pitsin tekniikka on jo parhaimmillaan ollut tosi sujuva ja nopea.

Olen niin iloinen siitä, että olen ihan itse osannut tuolle koiralle opettaa pujottelun näin hyvin! On se vaan viisas likka. Nyt sitten vain miljoona toistoa miljoonasta kulmasta, ja mukaan muitakin esteitä! :)