Treeniä, treeniä ja sääntömuutoksia

Pitsi ja Polkka ovat viime aikoina treenailleet, Penni on ottanut rennosti.

Pitsi on käynyt mm. seuramme jäsenen varainkeruutreenissä harjoittelemassa erikoisesteitä ja erilaisia ohjausvalintoja, treeni oli tehokas ja hyödyllinen! Okseria pitää treenailla enemmän, siitä räpsähti rima ekalla yrityksellä. Persjätöt sujuivat upeasti, mutta kaksi perättäistä takaaleikkausta olikin jo haastavampaa. Pitää ehkä namimaatilla treenailla tätä? Reetan treeneissä Pitsi oli mainio, löydettiin kivasti sille sopivia ohjaustekniikoita ja pääsin liikkumaan rivakasti.

Polkka on tehnyt kotona perustaitotreenejä, hallilla samoin. Roskatynnyrin kiertämistä, luoksetuloja, tolppakäännöksiä. Tänään tehtiin houkuttelua, jossa avustaja kutsuu koiraa rapistellen nameja ruokakuppiin, ja ohjaaja kutsuu sitten koiran pois houkuttelevan kupin ääreltä. Polkka tuli kiltisti joka kerta, eikä lopussa edes viitsinyt mennä kupille! Jotain on siis osattu tehdä oikein, sen lisäksi että lelupalkka nyt vaan on tälle koiralle se ykkönen. Polkka pääsi Reetan treeneissäkin vähän treenailemaan, kun kerran aikaa oli. Se harjoitteli ohjauksesta kuolleelle lelupalkalle menoa, ja osasi kyllä hienosti sekä keskittyä tehtävään että luopua lelusta fokusoiden ohjaajaan. Hieno pieni karvaeläin!

Aurinko kuin kesällä, lämpötila kuin talvella...

Koiranpäivän terveiskuva

Lelupalkkaa olen käyttänyt myös lenkeillä ohituksissa, toimii kuin junan vessa! Parissa mätsärissäkin on käyty sosiaalistumassa, vielä ei kuitenkaan olla uskallettu kehään asti.

Penni on ottanut rennosti ja odotellut torstaina koittavaa 8-vuotissynttäriään. Se on kyllä komeassa kunnossa ikäisekseen, ja olenkin ajatellut ilmoittaa sen kertaalleen näyttelyyn vielä veteraaniluokkaan. Sitten sillä on jokaisesta ikäluokasta tulos, valioluokka nyt toki jää käymättä.

Lauman nuorin ja vanhin

Säännötkin muuttuivat, ja agimaailman some kuohuu. Säkäluokkia on vuoden 2018 alusta kolmen sijasta viisi, siis kauan kaivattu pikkumaksiluokka saatiin, samoin kaikkein pienimmille tarkoitettu pikkuminiluokka. Kyllä helpottaa Polkan kanssa ajatus siitä, että jos se nyt kuitenkin venahtaa yli 43-senttiseksi, niin meidän agilityura ei pääty automaattisesti siihen, vaan mahdollisuus kisaamiseen ihan SM-tasolla asti on edelleen olemassa! Tervetullut muutos oli sekin, että hyppykorkeudet tipahtivat 5 cm joka luokassa. Uudet säännöt aiheuttavat varmasti kohinaa vielä pitkään ensi vuoden puolelle, mutta se nyt on väistämätöntä. Koiran kannalta ajateltuna tämä nyt oli ainakin minun mielestäni paras vaihtoehto.

Mainio mätsäri!

Seuramme järjestämä mätsäri sujui yli odotusten! Osanottajia tuli peräti 150 kpl, ja siitä huolimatta koko homma oli iltayhdeksään mennessä ohi, kun kehät olivat alkaneet kuudelta. Tässä oleellisimmat havainnot siitä, mikä meni hyvin ja missä vielä olisi voinut parantaa:

+ Ilmoittautumispisteitä järkkäsimme yhteensä 5 kappaletta, jokaiselle kisalle omansa, paitsi vetskut ja lapsi + lelukoira olivat samassa. Tämä teki ilmoittautumisesta nopeaa ja sujuvaa.

+ Parkkiinohjaus oli ihan must, autoja saapui yli 100 kpl, eivät mitenkään olisi mahtuneet ilman huolellista suunnittelua ja päteviä ohjaajia.

+ Kannatti aloittaa kaikki kehät yhtä aikaa. Homma saatiin vietyä ripeästi ohi.

+ Mainostus oli vähintään riittävää, tietoa saatiin levitettyä monella tapaa.

+ Hinnoittelu osui mielestäni ihan nappiin, me oltiin aikalailla keskihintainen mätsäri.

- Äänentoistolaitteisto olisi ollut kiva, megafonista oli patterit loppu eikä ehditty ostaa uusia.

- Puffetin vohvelit alkoivat mennä kaupaksi vasta ihan loppuvaiheessa, vaikka muuten puffetti myi hyvin. Olisi pitänyt saada mainostettua niitä enemmän!

- Ensi kerralla järjestämisvastuuta osataan jakaa paremmin, nyt esim seuran palkintovastaavalle osui mielestäni vähän kohtuuttoman paljon hommia, vaikka häntä kävinkin auttelemassa.

Talkooporukka oli taas kerran todella tehokasta ja osaavaa, on ilo järkätä kaikenlaista, kun on niin mahtava porukka jolla sitä hommaa voi tehdä!

P.s. Ilmoitin Pennin ensi sunnuntaiksi Vaasaan kisoihin.

Mätsäriin, mätsäriin!

Meikäläisen viimeiset lomaviikot ovat vierähtäneet missäs muussakaan kuin yhdistyksen hommissa, olen järkkäillyt varainkeruuta mätsärin muodossa.Tapahtuman järkkääminen vie yllättävän paljon aikaa & bensaa, mutta uskon, että lopussa kiitos seisoo. Yhdistyksen harrastuspaikkahanke kaipaa rahoitusta, ja uskon, että tällä tavalla sitä saadaan edes vähän.

Tästä on vielä tulossa vinkkipostaus sitten jälkikäteen, kun osaan sanoa, mikä meni hyvin ja mikä huonosti! :D

Tervetuloa kuitenkin mätsäilemään!

Tuomarit, nuo pirskatin puusilmät

Koiraharrastuksessa sitä joutuu erinäisten tuomareiden eteen koiransa kanssa lajista riippumatta, mutta tällä kertaa asetelma kääntyi, ja pääsin itse leikkimään tuomaria. Minut siis pyydettiin tuomariksi mätsäriin Kokemäelle, ja kun parin aiemman tuomarointikerran perusteella tykkäsin hommasta, päätin mennä mukaan. Tapahtuma oli oikein hyvin järjestetty ja tunnelma mukavan leppoisa, ilta vierähti mukavasti. Kahvi oli erinomaista.

Tuomaroin viitisenkymmentä pientä pentua ja aikuista, ja sain kunnian tuomaroida BIS-kehän. Koiramäärät olivat siis aika hulppeita, yhteensä mätsäriin osallistui peräti 135 koiraa! Pienellä paikkakunnalla arki-iltana se on melkoisen hyvin.

Mätsäreiden ongelma on vähän se, että mitään tarkkoja sääntöjä ei ole, ja jokainen tuomaroi vähän oman makunsa mukaan. Toiset kiinnittävät enemmän huomiota koiran rakenteeseen ja liikkeiden laatuun, toiset koirakon yhteistyöhön tai kuka mihinkin. Minun mielestäni mätsärissä ei pitäisi koiran ulkomuotoa arvioida, se tulee jättää hommaan koulutettujen ulkomuototuomareiden tehtäväksi.

Näillä eväillä siis pärjää ainakin meikäläisen kehässä:

1. Koiran tulisi näyttää terveeltä ja hyväkuntoiselta, mielellään edes kohtuullisen puhtaalta. Ei ylipainoa, takkuja tai liian pitkiä kynsiä, saati ontumista.

2. Koiralla ja handlerilla pitäisi olla kehässä kivaa. Ei tarvitse irvistellä pepsodent-hymyä, mutta ei pidä ottaa liian vakavastikaan. Jos koira ansaitsee kehut, sitä kannattaa kehua! Ja jos se koira ei näytä juuri tänään ihan kauneinta käytöstään, pitäisi siitäkin tilanteesta selvitä kohtelematta koiraa huonosti.

3. Koirakolla pitäisi olla jokin käsitys siitä, mitä kehässä tehdään. Tässä kohtaa varmaan voi puhua kehäkäytöksestä, eli siitä, että esittäjä saa koiran seisomaan paikoillaan ryhdikkäänä, ravaamaan suoraan ja suorana, ja että koira antaa tuomarin tutkia itsensä ilman vastaväitteitä. Rotuominaisuudet toki otan huomioon, en oleta, että esim. kultainen noutaja ja cekoslovensky vclak suhtautuvat vieraaseen ihmiseen samalla tavalla.

4. Koiran rodulla tai sen puuttumisella ei ole minulle mitään merkitystä. Olen laittanut BIS1-sijalle sekarotuisen, ja olen muuten laittanut rotukoirankin. Kummallakin koiralla oli handlerinsa kanssa kivaa, ne olivat terveen ja hyväkuntoisen näköisiä, reippaita otuksia, joiden mielestä kehässä oleminen oli mukavaa hommaa ja jotka esitettiin taitavasti.

Tämmöinen Best in Show löytyi Kokemäellä