lauantai 30. toukokuuta 2015

Vihdoin lämpöä!

Kesä tuntuu vihdoin olevan täällä, ihanaa! Koirat ovat nauttineet auringosta ja lämmöstä omalla takapihalla, sekä tietenkin mummulassa. Ollaan tehty aika pitkiä lenkkejä, ja käyty juoksemassa.

Penni kävi perjantaina ulkokentällä treenailemassa rataa, ja kulki  oikein hyvin. Treenattiin erityisesti puomia, ja siinä ei tietenkään ollut mitään ongelmaa, toivottavasti tilanne on sama kisoissakin. Testailin myös erilaisia keinoja nostaa Pennin virettä, ja parhaaksi osoittautui 1-2-3-tekniikka niin että pidän koiraa kevyesti niskanahasta kiinni, sehän sinkosi kuin raketti! Harmi, että tuota ei oikein voi kisoissa toteuttaa, tuomarit eivät välttämättä ymmärrä, että pieni niskanahan venuttelu on Pemun mielestä vaan kivaa. Maanantaina kisaillaan vielä Rauman iltakisoissa 2 starttia, ja sitten seuraavan kerran vasta Oulussa.

Pitsillä on edelleen agiloma, se jatkuu vielä tämän viikon loppuun, ja ensi viikolla sekin pääsee taas tykittämään täysillä. :)




lauantai 23. toukokuuta 2015

Vesiesteitä Noormarkun kisoissa

Sunnuntaina kisailtiin Noormarkussa kolme Johanna Wüthrichin rataa tasaisella tulosrivistöllä: 3 x hylly. Edellisen yön satoi vettä aivan kaatamalla, ja kisakenttä näytti aamulla tältä:

Kellukkeet koiralle?
Kisajärjestäjien ahkeran uurastuksen ansiosta kenttä saatiin parempaan kuntoon, ja iltapäivällä se oli enää vain kurainen, lammikot puuttuivat lähes kokonaan. Kisat oli muutenkin järjestetty varsin hyvin, homma toimi tehokkaasti, vaikka pienestä seurasta on kyse (AK-6).

Radoista ensimmäinen oli helpoin ja viimeinen vaikein, varsin suoraviivaista posotusta saatiin mennä kyllä kaikilla kolmella. Sää oli kamala, lätäköiden ja kuran lisäksi oli pirskatin kylmä, ja tuulikin vielä voimakkaasti, minkä takia keinu vaihdettiin onneksi putkeen. Tuuli nimittäin painoi keinua alas aina välillä niin että sen ylösmenopää nousi pahimmillaan 20 cm korkeudelle maasta. Ei kiva, etenkään 30 cm korkean pikkukoiran kanssa. Fiksu päätös tuomarilta!

Ekalla radalla Penni järkyttyi kurasta sen verran, että kiersi yhden hypyn ympäri heti alkuradasta. Muuten pärjäiltiin ihan kohtalaisesti, kunnes onnistuin itse potkaisemaan yhdestä hypystä riman alas. Pah. Hylsyhän siitä ropsahti. 


Toka rata taisi olla päivän paras, siellä alku oli tosi vahva, mutta homma kilpistyi takaakiertohyppyyn, jonka ponnistuspaikka oli vesilätäkössä. Mietin sitä lätäkköä jo rataantutustumisessa ja yritin tehdä kohdan huolella, mutta ei toivoakaan! Pemu kiersi lätäkön ja samalla koko esteen kahdesti. Lisäksi sen A-esteen jälkeinen vauhti yllätti sen verran, että olin vähän myöhässä valssieni kanssa, ja pujotteluun tuli yksi huti, siis kolme kieltoa = hyl.


Kolmannella radalla Penni päätti, että tuonne kuraan päin minä en mene, ja alkoi tehdä ihan typeriä kieltoja hypyille, jotka olivat kentän märimmän alueen liepeillä. No joo, vaikeimmat kohdat kyllä selvitettiin, mutta tavallinen hyppy tuotti tänään vaikeuksia.

Mutta mutta, kääpiöpinseri on kääpiöpinseri, eikä rotu ole säänkestävyydestään tunnettu. Ei tämä kurakuolema siis mikään yllätys ollut, ja oli noissa radoissa paljon hyvääkin; kontaktit toimivat hienosti, pujottelu toimi, ja ratojen alut olivat kauttaaltaan hyviä. Lähtörutiini alkaa toimia ihan kivasti, ja me päästään kumpikin aika hyvällä vauhdilla liikkeelle. Tokan radan videosta huomaa, että kuivilla alueilla mentäessä vauhti on koiralla ihan hyvä, ja se kääntyy taas yllättävän tiukasti.

Tästä sitten jatketaan vielä Raumalla 1.6., ja sen jälkeen suunnataankin huiliviikonlopun kautta SM-kisoihin.


P.s. Päätin aloittaa Pitsille pienen agiloman, ei sillä, että se olisi mitenkään osoittanut olevansa loman tarpeessa, mutta pieni tauko silloin tällöin tekee ihan hyvää. Se saa nyt lomailla varmaankin pari viikkoa, ehkä jopa kolme. Olen hölkännyt sen kanssa aika paljon (2 x viikko), ja siitä se kyllä tykkää kovasti!

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

SM-humu lähestyy

Oulun SM-kisat starttaavat reilun kolmen viikon kuluttua, ja meilläkin on nyt majoitus varattuna. Omalla autolla varmaankin mennään, että päästään kuleksimaan oman mielen mukaan kisapaikalle ja pois.

Pääsimme myös WeCA:n edustusjoukkueeseen, eli kisattavaa on meille myös lauantaina, yksilökisa on sitten sunnuntaina. Tavoitteena on saada kummastakin kisasta tulos ja vetää radat hyvällä fiiliksellä ja vauhdilla.

Penni Sastamalan kisoissa, kuva K.Silveri
Maanantaina poikettiin Harjavallassa ulkotreeneissä, mutta siitä nyt ei tullut oikein mitään, kentällä oli Pennin mielestä hajuja joita piti oikein ryystää nokka pitkänä. Toivotaan, että haistelu unohtuu lauantaina, kun kisaillaan jälleen kivituhkalla...

Eilen hieroin koirat läpi, Penni tuntui ihan hyvältä ja nautti hieronnasta suuresti, Pitsin takareidet olivat taas tosi kireät. Täytyy niitä hieroskella, ja jos ei omin avuin pärjätä, varata aika oikealle hierojalle.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Penni se vaan puksuttaa! (Eli Sastamalan kisat)

Pennipäs ei ollut moksiskaan kauden ekoista ulkokisoistaan, vaan mennä puksutteli tasaiseen tahtiinsa kaikilla kolmella radalla. Olin varautunut siihen, että se voi tehdä ihan mitä vaan, tuoreessa muistissa ovat viime elokuun skabat, joissa se hyppi pois kontaktien ylösmenoilta, ihan vaan näin yhtenä esimerkkinä siitä, mitä se saattaa päähänsä saada.

Radat olivat sopivan haastavat mutta aika virtaavat, kisajärjestys hassu agi-hyppäri-agi.

Agiradalla Pemu loikkasi puomin kontaktin ohi heti alkutöikseen, ja se sitten otettiin uusiksi, joten tuloksena HYL. Rata oli muuten sujuva ja aika vauhdikaskin, mutta A:n kontaktin se kyllä taisi loikata, olin itse huolimaton! Videolta huomasin, että Pennihän teki aika mahtavan keinun tässä ekalla, hyvä hyvä!

Toka rata oli se  hyppäri, sieltä Pemu sai nollan ja viidennen sijan, etenemän ollessa meille ihan kelpo 4,04 m/s. Jokainen neljän metrin ylitys Pennin kanssa on saavutus, videon perusteella vauhti ei ollut aivan päätä hiumaava, mutta ainakin se kääntyy melko tiukasti. Radan puolivälin jälkeen tein vähän uhkarohkean persjätön ennen pussia, mutta sehän toimi upeasti, ja Pemu selvitti pussinkin aika sutjakkaasti. Pikkukoirille se joskus tuottaa vähän vaikeuksia, jos kangas on raskasta sorttia.

Viimeistä rataa ei videolle saatu, sinne me lähdettiin harjoittelemaan kahta asiaa: sitä A:n kontaktia, sekä viime viikon ohjaustekniikkana ollutta saksalaista. Kumpikin harjoiteltava asia sujui radalla täydellisesti, jee! Virhepisteitä saatiin kuitenkin kymmenen, ekat viisi renkaan ohihypystä ja tokat pujottelusta. Näistä kahdesta tuota rengasta täytyy vähän treenailla "huonoilla" lähestymisillä, ja tuo pujottelu oli ihan puhtaasti meikäläisen hosumisesta kiinni. Sain kuitenkin hyvä fiiliksen päälle ja uskalsin ohjata vähän rohkeammin.

Videolla siis eka ja toka rata tältä päivältä.


Kisapaikka oli aika mainio, siis koulukeskuksen pallokenttä. Kentältä avautui hienot näkymät järvelle, tulipa melkein kesäinen fiilis, ainakin silloin, kun aurinko vähän pilkahti esiin! Toivotaan, että sää suosii myös ensi viikonloppuna, silloin kisaillaankin Noormarkussa.

torstai 14. toukokuuta 2015

Äitienpäivälahja hyötykäyttöön

Sain tänä vuonna äitienpäivälahjaksi maksusitoumuksen valitsemaani kilpailuun/treeniin/näyttelyyn, ja pääsinkin lunastamaan lahjani melkein heti! Lattomeren Royal Canin Sport Centerillä nimittäin koulutti tänään Elina Jänesniemi, ja mehän mahduttiin hienosti mukaan treeneihin.

Valitsin treeniin koiraksi Pitsin, koska Pennillä on lauantaina kisat, ja sen pitää hiukan kerätä puhtia ja painetta, ettei tule sitten niitä nopeusongelmia. Tai oikeastaan hitausongelmia. No, ne on kyllä vuoden ekat ulkokisat, eli voi tulla ihan mitä vaan ongelmia, mutta mietitään niitä sitten myöhemmin.

Rata oli pitkä ja paikoin haastava, en millään meinannut oppia sitä ulkoa, koska pienessä hallissa sahattiin samoja esteitä moneen kertaan.

Parhaat vinkit ja neuvot, jotka Pitsin kanssa saatiin, liittyivät rytmittämiseen ja vireeseen. Pitsi otti vähän häiriötä "yleisön" hälinästä, ja meni kyllä jonkin verran hitaammin kuin normaalisti, ja siksi sitä piti nyt ohjata vähän kuten Penniä; jalkojen pitää käydä koko ajan miljoonaa, ja esteiden lähelle saa juosta, jotta tulisi vähän kiritettyä koiraa, yhdessä tulee juostua lujempaa. Lisäksi sain noottia samasta asiasta kuin Reetaltakin viimeksi, siis koiran tiellä tönöttämisestä (videolla takaakiertohyppy rata-alueen oikeassa reunassa).

Tärkein vinkki, ja myös meidän kotiläksy, koski koiran viretilan nostamista. Sain neuvoksi heittäytyä itse passiiviseksi ja jäädä "kyttäämään" Pitsiä ja seuraavaa estettä ihan kuin leikkiin haastava koira, ja sitten pienillä nytkähdyksillä tai "yksi-kaksi-kolme"-sanoilla nostetaan koiran vire ja vapautetaan esteelle! Ihan järkeenkäypää kyllä, näin ne koirat keskenäänkin tekevät, ja jos itse alkaa hirveästi heilua ja huitoa, heittäytyy Pitsin tyylinen herkempi koira itse passiiviseksi. Tämä toimi tänään hienosti, ja kuulemma normaalitilanteessakin voisin saada sillä vielä lisää vauhtia Pitsiin. Tämä tapa siis otettiin käyttöön vasta treenin puolivälin jälkeen, videollakin se näkyy ihan huomattavana viretilan paranemisena.

Palkkaamiseen sain saman neuvon kuin viimeksi, koiran pitää juosta ohjaajan ohi palkalle. Omat jalat eivät siis saa hidastua ennen kuin palkka irtoaa kädestä, muuten koira palkataan hidastamisesta -> ei hyvä. Siis jos Pitsiä alkaa vähän jännittää, pitää vain jatkaa sitkeästi niin kauan, että sen saa hiukan kiihdyttämään vauhtiaan (vaikka sitten jollain mieluisella esteellä), ja sitten sille voi sen palkan heittää. Himmailusta ei siis palkkaa tipu, eikä siihen lopu työnteko.

Videolla on vähän monenlaista pätkää treenistä, pääasiassa niitä onnistuneimpia. Paikoin oli vähän hankalaa ohjata, kun koira tuntui hiukan tahmealta, mutta oli siellä ihan onnistuneitakin kohtia.


Tämmöiset One Mind Dogs -gurujen treenit eivät valitettavasti ole oikein opiskelijabudjettiin sopivia, mutta onneksi aina on kuitenkin tullut sellainen olo, että treenistä saa paljon irti, ja käteen jää runsaasti kotiinviemistä. Näitä neuvoja ja ohjeita nyt sitten voidaan pureskella ja treenata kummallakin koiralla monta viikkoa, ja ihan varmasti niistä on hyötyä kummankin koiran kanssa!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Pitsin ohjatut treenit

Pitsi pääsi tänään ohjattuun Reetan treeniin, ja tekemistä riitti kotitehtäviksi asti. Putkijarru on nuorella neidillä päässyt vallan unohtumaan, no, eipä sitä kai ole erikseen aikoihin harjoiteltukaan. Lisäksi sain hyviä vinkkejä sylivekkien ja vastakäännösten tekemiseen, näitä voin hyödyntää myös Pennin kanssa!

Rata vaati enemmän tarkkuutta kuin juoksuvauhtia, erityisesti suoran putken jälkeinen hyppy tuotti päänvaivaa. Japsilla päästiin hypylle hyvin, mutta putkijarrun toimimattomuus aiheutti sen, että jouduin vähän keräilemään koiraa kaarteesta. Melko hyvin se muistuttelusta kuitenkin heräsi.

Sylivekin ja vastakäännöksen (takaakiertoon tehtynä) kohdalla sain sellaisen hyvän neuvon, että aina pitää oma sijainti miettiä sen perusteella, ettei ole koiran edessä silloin, kun se on jo hyppynsä hypännyt. Siis vastakäännös (videolla suoran putken jälkeen kameran puolella putkea) tehdään siivekkeen kohdalla niin, että koira pääseen rimalta etenemään suoraan ja tajuaa heti, kumpaan käteen pitää tulla. Videolla seison alkuun liiaksi riman edessä, kun sijaintia korjataan, koirakin etenee putkeen reippaammin. Sylivekissä taas piti mennä sinne rimalle, että koira pääsee painamaan suoraa ja lujaa heti kierrettyään siivekkeen (loppusuoraa edeltävä hyppy peräkulmassa). Ihan viimeisessä videopätkässä sijainti on jo parempi, koiran ei tarvitse kiertää ohjaajan ympäri.

Pujotteluun meno oli hiukan haastava, mutta niitä meidän pitää nyt harjoitellakin. Täytyy varoa "heittämästä" koiraa liikaa kädellä näissä, se kun singahtaa, hiukan kuljetusmaisempi vienti kepeille sopii näihin hyvin.



Putkijarrut lisään treenilistalle, Pitsin vauhdilla niiden täytyy toimia, muuten mennään ohi seuraavasta jotta hujahtaa!

P.s. Nakkasin treenien jälkeen koirat mummulaan yökylään, koska perhe Pöysti suuntaa huomenna Tampereelle virkistysmatkalle. Kyllä olivat tyytyväisiä, kun pappan hoitoon (ja herkkupöytään) pääsivät, tosin kumma kyllä Pitsillä tuli huoli silmiin, kun tein lähtöä. Se on yleensä missä vaan kenen kanssa tahansa, mutta ehkä edellisestä hoitoreissusta on vähän liikaa jo aikaa. Eiköhän ne siellä pärjää, nukkuvat sänkgyssä peiton alla ja naatiskelevat!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Harjavallan ryhmiksessä

Tänään päästiin sinne Harjavallan ryhmikseen, johon ilmoittamista jo melkein kaduin jossain vaiheessa. Olen Pitsin kanssa vältellyt itä-eurooppalaisia tuomareita, ne kun eivät tunnu tuosta koirasta oikein välittävän, mutta tänään saatiin ihan kohtalainen tulos tsekkiläiseltä tuomarilta. 


Kääpinnejä oli kehässä yhteensä 43 kpl, valionarttuja 4 kpl. Näistä Pitsi sijoittui toiseksi, ja sai SA:n. PN-kehässä ei enää sijoituttu. Pitsin esiintyminen oli tänään parempaa kuin viimeksi Vaasassa, tai Turussa, nyt se seisoi mielestäni paremmin omilla jaloillaan, ja pöydälläkin seisoi todella kauniisti. Tuomari, siis Iuza Beradze, halusi sanella arvostelun koiran seistessä pöydällä, ja muutenkin organisoi kehänsä vähän hassusti; ensin katsoi kaikilta hampaat ja yleiskuvan pöydällä, sitten liikutti jokaisen edestakaisin, ja sitten vasta aloitti yksilöarvostelut. Ympäri mentiin vasta kilpailuluokassa.

Suuret, tasaiset kehät, ja kauheen kiva ilma!
Pitsin arvostelua en nyt löydä mistään, mutta kirjaan sen kyllä tänne, jahka se vastaan kävelee. Kaunista päätä ja kaulaa ainakin oli, rintakehään toivottiin lisää tilavuutta. Kulmaukset ja liikkeet olivat hyvät, muistaakseni myös eturinta. Tulos oli siis VAL ERI 2 SA.

Pennikin oli mukana näytelmissä, ja treffasi kasvattajansa taas parin vuoden tauon jälkeen. Oli kiva päästä kertomaan, että hyvin on voitu, ja terveenä oltu! :) Muutenkin oli hauska nähdä muitakin tuttuja pitkästä aikaa.
Tääl me sit oltiin!

Penni käväisi maanantaina Marjo Heinon agitreeneissä, mutta siitä nyt ei tullut yhtään mitään! Perheen nuorin, siis ihmislapsi, oli myös mukana, ja ilmeisesti häiritsi Pennin keskittymistä aikalailla. Perjantaina käväisin Pemun kanssa ulkokentällä, ja se kulki aivan mainiosti, mitä nyt haisteli vähän jotain pupuhajuja. Syytä olisi kulkea, ekat ulkokisat odottavat jo ensi lauantaina! Ohjelmassa oli jälleen ohjaustekniikka, tällä kertaa saksalainen. Videota ei valitettavasti ole, mutta kaunis valokuva kontaktilta kuitenkin.
Penni. Kuva: Susanna Nieminen


P.s. Täydet pisteet HPSH:lle ryhmänäyttelyn järjestelyistä, toiset ne vaan osaa!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Kännykän kätköistä & ohjaustekniikat

Löytyipäs sittenkin kännykän kätköistä yksi video Pitsi sekopäisistä treeneistä männäviikolla. Tosin tämä pätkä oli päivän viimeinen, ja kaikkein rauhallisin. Puomin alla ollut putki oli vähän kinkkinen kumpaankin suuntaan, jostain syystä Pitsi ei meinannut poimia tuota hyppyä kameraa kohti tultaessa oikein mitenkään.



Kevät alkaa vihdoin olla täällä, siitä on nautiskeltu lenkkeilemällä ja hengailemalla omalla takapihalla. Auringossa on päästy jo mukavasti yli 20 asteen lämpötiloihin, pinserit nauttivat!








Tänään pakenin leivontastressiä hallille, ja sain oivan ajatuksen; jospa yrittäisin tässä touko-kesäkuun aikana käydä kummankin koiran kanssa kaikki käytössä olevat ohjaustekniikat läpi ja hioa ne mahdollisimman hyviksi? Kovin usein ei tule samalle tekniikalle tehtyä järin montaa toistoa, pitäähän onnistumisista nyt palkata!

Pitsi aloitti siitä viskileikkauksesta, ja se toimi kohtalaisesti. Penni puolestaan teki pyöritystä, joka on joskus ollut sen bravuuri, mutta lähiaikoina tuntunut kisoissa vähän haparoivalta. Nyt sujui oikein mukavasti:

Tämän lisäksi Penni teki A-estettä varsin pätevästi. Piti kuvata myös Pitsiä, mutta kännykästä loppui muisti kesken, Pitsikin teki A-estettä ja pujottelun häiriöitä, jotka onnistuivat yli odotusten!