Tuplaa pukkaa!

Ilmoitin koirat taas Seinäjoelle, siellä kun oli viimeksikin niin mukavaa, vaikkei kummoisia tuloksia saatukaan aikaan. Tällä kertaa kuudesta startista nollia tehtiin kolme, varsin mukavalla prosentilla siis!

Tänään kisasin pitkästä aikaa "koirat väärinpäin", siis lähtöjärjestysessä ensin Pitsi, sitten Penni. Hyväähän se tekee, mutta kyllä huomasi, ettei Pitsin kanssa tekeminen ollut niin hyvää kuin "oikein päin" kisatessa.

Pitsin eka rata oli muuten mukava, mutta hosuin yhden lukituksen -> kielto, ja A:n kontaktille se nyt ei tokikaan osunut. Puomi sujui hyvin, vaikka se oli aivan yleisön vieressä, ja tuomarikin jolkotteli siinä rinnalla, jee! Penni rätkäytti ekan riman, ja meni pujottelun alusta ohi, meikäläisen piikkiin kumpikin virhe. Huolimatonta suunnittelua ja huono rytmi, ei siinä ihmeempää.

Tokalle radalle sain viimein ujutettua Pitsille sen kauan miettimäni vippauksen, se toimi hyvin, ja kun A:n kontaktillekin osuttiin, niin Pitsipä nappasi aginollan. Sijoitus taisi olla 7/26, tai jotain sinne päin. Pennin kanssa ohjaussuunnitelma oli tietty hiukan erilainen, mutta nollan teki sekin, ja pysähtyipä oikein hienosti puomin kontaktillekin! Pennin sijoitus ehkä 11/26?

Hyppäri olikin aika kinkkinen, tai ei siinä mitään ihmeellistä varsinaisesti ollut, mutta koko ajan piti tehdä kauheasti jotain, tehtävää tehtävän perään. Piti linjata, vetää välistä, kääntää, tehdä saksalaista, persjättöä, valssia jne. jatkuvalla syötöllä. Pitsin kanssa möhlin välistävedon ja yhden persjätön, otin asiasta opikseni, ja tein Pennin kanssa vähän eri tavalla tai huolellisemmin ne kohdat. Penni puksutteli kivasti maaliin ja sijoittui, yllättävää kyllä, kolmanneksi! Enpä olisi uskonut että hyppärillä päästään ikinä palkinnoille, niillä on yleensä vauhdit meille ihan liian kovia. Nollia tuli 26 koirakosta 5 kpl, eli ei edes oltu hitaimpia!

Palkinnoiksi saatiin starttilahjakortti, lelu ja puruluita. Niin ja nämähän oli sellaaset hyväntekeväisyyskisat, hallia sponsoroiva koiranruokavalmistaja nimittäin lahjoitti eläinsuojeluyhdistykselle yhden kilon koiranruokaa jokaisesta kisoissa tehdystä nollasta! Kiva idea, kyllä lämmittää mieltä, että mekin urakoitin 3 kg sapuskaa kodittomille koiruuksille.

Kisailu jatkuu siis vielä tiistaina Tampereella, Pema kipittää siellä kolme rataa, ja sitten alkaakin joulutauko!


Niin ja kisavideoita ei nyt taaskaan ole, kun yksin olin reissussa. Plääh.

Aurinko? Mitä ihmettä!

Treenin ihanuutta

Joskus vaan kaikki sujuu. Esim. tänään!

Pennillä oli nollatreenin tavoitteena hyvä puomi. Nopealla ja oikealla suorituksella saisi heti palkan, ja näin kävi, olin tosi tyytyväinen! Videolla ylimääräistä kiljuntaa ja möyrimistä lelun kanssa.

Pitsi nyt vaan oli Pitsi. Tarviiko tästä muuta sanoa? Lopun pientä aivopierua lukuun ottamatta todella mallikas suoritus, tykkään edelleen tästä koirasta kuin hullu puurosta! Vaikka ei puurossakaan niin hirveesti vikaa taida olla...?

Puomiremontti jatkuu

Kyllä sinne Kankaanpään epiksiin tuli sitten lähdettyä, kun kerran oli tilaisuus puomitreeniin tarjolla. Kisattiin Pematsun kanssa 2 x avoimen rata, Pitskan jätin kotiin huilimaan ja keräämään virtaa keskiviikon Reetan treenejä varten. Pennillä virtaa piisasi, ei yhtään huomannut, että tokaa päivää peräkkäin kisailtiin.

Avoimen rata oli ihan sellainen tavanomainen 3-luokan rata, jossa oli onneksi kaikki kontaktit tarjolla. Alkukoukero vaati tarkkuutta, mutta ei varsinaisesti ollut vaikea sekään. Keinulle piti kuljettaa putkesta täyspitkä 7,5 m väli puomin ja yhden hypyn ohi. Yritin taas keskittää ajatukset puomiin ja siihen, että sinne on pysähdyttävä, etujalat maassa, muuten ei mennä mihinkään.

Ekalla kierroksella alkukoukero sujui hyvin, ja puomilla koira pysähtyi kontaktille, ja puolen sekunnin paussin jälkeen tökkäsi etujalan maahan. Jes! Pujottelussa sitten tökkikin keppien loppuosa, en tiedä oliko siellä jokin haju, mutta muutkin koirat siinä tekivät outoja virheitä. Keinulle kuljetus sujui yllättävän hyvin! Tulos tästä HYL, kun ei niitä keppejä saatu tehtyä kokonaan, enkä kehdannut enää jäädä hinkuttamaan.

Tokalla kerralla alku meni vieläkin paremmin, ja puomikin sujui taas hyvin. Nyt Penni mietti inasen pitempään, mutta löi molemmat etutassut maahan oikein kauniisti. Tästä sitten jatkettiin pätevästi nollilla maaliin, tai niin ainakin luultiin, sekä minä että tuomari. Pennihän pokkasi nollavoiton tästä luokasta, tosin myöhemmin huomasin videolta, että eihän se pujotellut sitä viimistä keppiväliä ollenkaan! Eli HYL olisi kuulunut tulla, tuomari vain ei nähnyt tai huomannut. Vahinko kun on jo tapahtunut, ja palkintosuklaatkin syöty, ei sille oikein mitään voi, joten en aio asiasta stressata. Ei sieltä kyllä yhtään nollaa mineissä tullut, eli ehjimmästä päästä se meidän suoritus joka tapauksessa oli. Vähän nolottaa, mutta suklaat maistuivat kyllä.

Puomin kanssa tilanne on siis sikäli parempi, että koira ei enää liidä liito-oravan lailla kontaktialueen yli. Hidashan tuo suoritus on, mutta ainakin siinä on joku tolkku oikeasta tekemisestä. Nyt pitää käydä hallilla palkkaamassa nopeista suorituksista, ja järkätä vaikka nollatreenit, että saa kisatilanteen päälle ennen retkeä kohti mystistä orienttia, siis Lappeenrantaa. Suunta on kuitenkin parempaan, täytyy vaan pysyä lujana!

Vuosikokous & sikakisat

Eilen illalla vietettiin agiseuran vuosikokousta, ja löysin sitten itseni illan päätteeksi seuran hallituksesta. Ehdokkaita oli pitkälti toistakymmentä, hieno juttu, että niin monia kiinnostaa viedä seuraa eteenpäin!

Illalla vuosikokouksen jatkoilla katseltiin 2014 vuoden agin MM-kisoja, ja tänään pääsin itsekin tästä innoittuneena kisaradalle. Käytiin siis Paneliassa RKS:n epiksissä tutulla Sika-areenalla.

Penni juoksi avoimen radan kaksi kertaa, ja selvitti alun putki-kontakti-erottelut moitteettomasti. Linjasin puomille rohkeasti, mutta mielestäni ainoalla järkevällä ja turvallisella tavalla, ja koira luki sen aivan oikein. Ekalla radalla Penni kyllä pysähtyi kontaktille, mutta etujalat eivät olleet maassa (palautin) tokalla kerralla asento oli oikea, 2on2off, mutta etujalat olivat ihmeellisesti hiukan esteen sivussa. Olin tähän silti tosi tyytyväinen, eihän se tehnyt yhtään pomppua kontaktin yli! Muuten Pennin radat menivät hyvin, tokalla kerralla olisi tullut nolla, mutta ihan viime metreillä olin itse huolimaton, enkä katsonut koiraa, joten se tuli yhden hypyn ohi. Pennille siis HYL ja HYL.

Pitsi myös juoksi avoimen kahdesti, tyystin ilman suurempia ongelmia. Putki-kontakti-erottelukin toimi, vaikka sitä ei Pitsin kanssa edelleenkään ole harjoiteltu tarpeeksi (MIKSI EI?). Ekalla radalla virtaa oli vanttuussa sen verran, että A:n kontakti jäi otamatta kummallakin suorituskerralla, mutta jälkimmäisellä ongelma korjaantui, ja Pitsi teki nollan. Vauhti riitti toiseen sijaan. Pitsiin jotenkin vaikuttaa se hallin pienuus enemmän, se kyllä kulkee lujempaa isossa, avarassa hallissa, tuolla oli ehkä hiukan jarru päällä paikoitellen. Toisaalta estevälitkin olivat aika lyhyet, mielestäni. Pitsille siis 10 ja 0, sij. 2. Palkinnoksi herkkuja ja starttilahjakortti.

Nyt yritän pohtia jatkoa kisasuunnitelmille, mieli tekisi TAMSKille 28.2., mutta toisaalta maaliskuussa häämöttävään Lappeenrannan-ekskursioon pitäisi kyllä säästää rahaa. Huomenna olisi Kankaanpäässä epikset, ja kimppakyytikin tarjolla, mutta enpä tiedä kannattaako Pennin kisailla kahtena päivänä peräkkäin?

Sitä saa mitä tilaa

Joku tangoprinssi tai muu vastaava tuommoistakin on veisannut, ja kyllä siinä totuuden siemen piilee. Sunnuntain kisat olivat meikäläiselle oppimiskokemus, siitä ei pääse mihinkään. No, nyt on ainakin meininki oikea, ja suunta toivottavasti ylöspäin.

Eka rata alkoi hyvin ja vauhdikkaasti, vaikka rimat olivat tapissa. Penni ei oikein ole tottunut hyppäämään 35-senttisiä, mutta hyvin se niistä pötki yli. Homma kosahti A-esteelle, sieltä Pemu loikkasi ihan älyttömän korkealta alas käymättä edes lähellä kontaktia. Otin esteen uusiksi, ja karautin kohti maalia. Eka rata siis HYL.

Toka rata oli vähän haastavampi, heti alun kuvio putkiansoineen ja saksalaisineen erotteli jyvät akanoista. Tai teki siihen moni muutakin kuin saksalaisen, mutta se oli meidän valinta, ja toimi hyvin. Kaikki muukin toimi hyvin, ja etenkin kepeille meno oli hieno ja yllättävänkin itsenäinen, mutta radan loppuvaiheessa kosahti puomi. Penni lensi kuin liito-orava kontaktialueen yli, ja minä tyhmä hosuin niin, etten edes ehtinyt tätä nähdä. Olin rataantutustumisessa opetellut radan lopun väärin, ja jouduin siis muuttamaan ohjaussuunnitelmaa pari minuuttia ennen radalle menoa. Siihen nähden radan loppu oli kyllä hyvin onnistunut, vaikkei oma keskittyminen sitten puomille asti riittänytkään.

Tässä video radasta, tältä siis 5 virhepistettä.

Tästä omasta huolimattomuudestani ja hosumisestani sisuuntuneena päätin, että viimeisellä radalla se koira ottaa sen kontaktin ja pysähtyy siihen, vaikka mikään muu ei onnistuisi. Päätöstä tuki vielä se, että tällä videon radalla Penni olisi ollut 20 koirakon kisassa toinen, jos vaan se kontakti olisi tullut otettua. Ei pitäisi jossitella, enkä sitä yleensä tee, mutta nyt oli pakko.

Viimeisellä radalla puomi oli vasta hiukan radan puolivälin jälkeen, ja yllätyin itsekin siitä, miten helpolta ja vaivattomalta meno tuntui, kun ei tarvinnut miettiä tulosta, eikä mitään muuta kuin sitä puomia. Uskalsin ohjata rohkeammin ja olla varmistelematta yhtään mitään, voi että kun tuntui hyvältä! Puomilla otin Penniin katsekontaktin ja sanoin sen nimen, ja siihen päälle kontaktikäskyn. Se hidasti, otti kyllä kontaktin, mutta tupsahti alas kontaktipinnalta omin lupineen esteen sivuun. Alla olevasta nollasta huolimatta käskytin sen takaisin puomille ja 2on2off-asentoon, ja jatkoin radan loppuun. Se meni yhtä kohtaa lukuun ottamatta oikein hyvin, eli nolla olisi voinut tulla, mutta tämä oli nyt mielestäni parempi vaihtoehto.

Nollia ei saatu, eikä puomiongelmaa tällä yhdellä kerralla korjattu, mutta nyt tuntuu, että sisu riittää asiaan puuttumiseen myös kisatilanteessa. Harjoituksia jatketaan sunnuntaina epiksissä. Ja tuokin videon rata, ei siihen voi kuin olla tyytyväinen, jos yhtä pientä virhettä ei oteta lukuun!

Hyvä fiilis, parempi treeni

Sunnuntaisen ärrinmurrintreenin jälkeen yritin pakottautua hyvälle tuulelle keskiviikon Reetan treenejä varten. Se onnistui yllättävän hyvin, vaikka perheen ihmisipanakin oli mukana pitkästä aikaa. Joskus vuosi sitten yritin kertaalleen ottaa lapsen treeneihin mukaan, mutta siitä ei tullut mitään. Lapsi ei jaksanut odotella, eikä Penni osannut keskittyä muuhun kuin lapsen vahtimiseen. Tällä kertaa oli mukana Pitsi, ja homma sujui sekä lapsen että koiran osalta yli odotusten!

Pitsi ei lapsesta pahemmin häiriötä ottanut, pari kertaa kävi häntä heiluen pusuttelemassa radan reunalla istuvaa bestistään. Rata oli kerrassan mainio, siinä oli tiukkoja valsseja, ulkokaarteesta putkeen lähetyksiä, persjättöjä ja linjaamista, kaikki kontaktit ja pujottelun leijeröinti. Pitsi teki työtä käskettyä, siis aina oikein, kun vaan itse ohjasin oikein. Olin kyllä koiraan tosi tyytyväinen, mutta niinhän Pitsin kanssa useimmiten saa ollakin.

Hyvää tänään:
+ pujottelun leijeröinti meni laakista oikein, vaikka sisään lähetettiin poispäinkäännöksellä, ja koiran ja ohjaajan väliin jäi iso mutkaputki
+ puomilla koira tuli joka kerta suoraan etutassut maahan asti, jee!
+ putki-puomi-ertottelu meni joka kerta oikein

Parannettavaa:
- keinulla oli vähän epävarmuutta ja hidastelua, täytyy muistaa pitää oma katse koirassa. Täytyy myös harjoitella enemmän eteen irtoamista keinulla.
- omassa radanluvussa oli taas pientä sanomista, on hyvä uskaltaa tehdä persjättöjä, mutta niitä ei pidä yrittää paikkoihin, joissa tarvitaan voimakkaampaa kääntämistä.

Sunnuntaina onkin sitten Pennin vuoro kisailla, jälleen TSAUn kivassa ja lämpimässä hallissa. Voisin asettaa tavoitteeksi yhden nollan, toivotaan, että puomi toimii, ja oma pakka pysyy kasassa. Tuomarit ovat ainakin itselle mieleiset, toisen radalla muistaakseni Penni on ottanut nollavoiton, ja toisen radalta Pitsi on saanut LUVAn. Radalle siis pinkaistaa positiivisella meiningillä.

Fiiliksellä?

Tässä vähän yli kolmenkymmenen vuoden kypsässä iässä on se etu, että sitä alkaa pikkuhiljaa tunnistaa omia tunnetilojaan. Se ei kuitenkaan valitettavasti aina tarkoita sitä, että niiden mukaan osaisi toimia.

Tänään oli seuran treenit, joissa on aina kyllä kivaa, mutta jostain syystä tänään ärsytti kaikki. Keli oli aivan mahdottoman liukas, liukuesteet rikki, pimeää, märkää, ja onnettomalla verkkalenkillä sain risusta silmääni. Kaiken lisäksi olin unohtanut speedcrossit kotiin, ei auttanut kuin juosta vaelluskengissä. Tällä fiiliksellä siis kuitenkin halusin välttämättä tehdä Pennin kanssa nollatreenin, vaikka paremmin olisi ehkä sopinut metsälenkki hyvässä juttuseurassa, tai vaikka kotisohva.

Rata oli kolmosluokan tasoa, ja se päästiin melkein nollilla loppuun saakka. Yhden kerran oma valssini valui liikaa, ja koira sujahti ahtaassa kohdassa putken väärään päähän. Hyödyllinen opetus meikäläiselle, älä valu, äläkä unohda katsoa koiraa silmiin tuollaisessa kohdassa, kun kurvi on tiukka ja ansoja tarjolla.

Puomiakin tehtiin sitten vielä yksittäisenä, siinä saatiin persjätöllä provosoitua Penni varastamaan kontaktilta. Yllättäen kun sanoin kontaktikäskyn yhden kerran vähän ärjymmällä äänellä, salaisesti herkkä Pemu pysähtyikin jo ennen kuin etutassut olivat maassa, siis 4 on. Se on kyllä juuri tuommoinen, päälle päin kovis, mutta oikeasti mamman mussu. Muutamalla korjauskerralla saatiin aika hyvin se kontakti toimimaan, mutta luulen, että se leviää taas kisatilanteessa. Seuraavat epiksetkin on vasta parin viikon päästä, harmi.

Lenkkeily on ollut vähän huonoa, kun on niin liukasta, mutta peltolenkkiä on päästy tekemään. Ilmoitin Pennin TSAU:lle kolmeen starttiin 14. päivä, siis agiratoja kaikki. Onneksi se tupla on jo plakkarissa, ei varmaan olisi edes meikäläisen kohtalaisen hyvät kisahermot kestäneet sitä, jos tuplan teko olisi jäänyt viime tinkaan!

Edistystä!

Me ollaan Pitsin kanssa edistytty, jee! Niin pitkään junnattiin paikallaan ilman ryhmäpaikkaa ja ilman ohjattuja treenejä, että pienetkin edistysaskeleet suorastaan hivelevät meidän agilityitsetuntoa.

Tänään oli siis Reetan treenit, ja rata oli kyllä pitkä, vähän yli 30 estettä. Tehtiin oma treenimme 2 x 10 min pätkissä, oikein hyvä ratkaisu, jaksettiin kumpikin sekä keskittyä että juosta vallan mainiosti.

Radan alussa tarvittiin tarkkoja ajoituksia ja oikeita linjoja, onnistui meiltä varsin hyvin. Vältettiin myös A-esteen jälkeinen ansaputki, kyllä se koira vaan on kuuliainen!

Puomilla piti vähän pohtia, täytyy olla entistä tarkempi siitä, että Pitsi oikeasti lähtee sieltä kontaktilta vain yhdellä vapautuskäskystä, ilman muutoksia meikäläisen liikkumisessa. Eilisellä luennolla opittiin kontaktipeliä, joka saattaa olla oikea lääke tähän ongelmaan, siis tietenkin meikäläisen tarkemman työskentelyn lisäksi. Palataan tähän tuonnempana, täytyy muutenkin alkaa tuota kontaktiasiaa vahvistaa kotonakin enemmän, vaikka koirat aikuisia ovatkin.

Radan jälkimmäisen puoliskon päällejuoksu - viskileikkaus - pakkovalssi - hommeli osoittautui haastavaksi, Pitsi pyrki hyppäämään väärään suuntaan, tai pyyhkäisemään väärälle esteelle, tai menemään putkeen hypyn sijasta. Siis minun ajoituksessa oli häikkää, tuntuvat niin kömpelöiltä nuo pakkovalssit taas. No, ongelmista selvittiin, ja voi vau mitä viskejä! Se meni aivan oikein joka ikinen kerta, ja vielä hyvällä vauhdilla, vaikka vasta hiljattain olen ohjauksen itse opetellut ja koiralle opettanut! Se meni niin hyvin, että uskaltaisin käyttää sitä kisoissa. Positiivista oli myös se, että Pitsi kesti tuon kohdan hinkkaamisen todella hyvin, ei turhautunut eikä tylsistynyt.

Toinen edistysaskel oli keppien päähän onnistunut persjättö, huolimatta kutsuvana ammottavasta putkensuusta, joka oli keppien perässä suoralla linjalla. Tätä ei saatu videolle.

Videopätkät ovat meidän ekalta kymmenminuuttiselta, jälkimmäistä puoliskoa ei ehditty kuvata.

Ilmoitin koirat Seinäjoelle kisoihin ensi lauantaille, Pennille kaikki kolme rataa, Pitsille vain hyppäri. Lompakko ei nyt taivu kuuteen starttiin, ja Pitsille voi olla parempi nyt olla tekemättä sitä A:ta kisoissa. Toivotaan, ettei oma olotila mene ihan hirveäksi, tänään nimittäin alkoi räkätauti, joka toivottavasti myös loppuu  pian!

Videoitua treeniä

Sain pitkästä aikaa aikaiseksi videoida omatoimitreeniä, ja kyllä siitä taas jotain hyötyä oli. Mitään videokameraa, saati Go Prota meikäläisellä ei tietenkään ole, vaan kännykän räpellän muovituolille kaulahuivin tai kengän varaan pystyyn, ja toivon, että se pysyy siinä sen aikaa kun pätkiä koirien kanssa teen. Hankalaa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.

Tarkoitus oli kuvata Pitsin A:ta, mutta kännykkä oli sitten heilahtanut niin, että este näkyi muuten kokonaan, mutta kontaktialue ei ollenkaan. Pöh. No kuvasin onneksi muutakin, ihan mielenkiinnosta kummankin koiran puomia, sekä Pennin ratatreenin. Pitsi ei rataa tehnytkään, sillä on huomenna Reetan treeni.

Tässä video:

Pitsin puomi oli hieno! Paljon palkkaa ja kehuja, iloisin mielin alas asti.

Penninkin puomi oli mainio! Videon ekalla toistolla se menee vinoon kontaktille, koska se tietenkin aavistaa, että puomilta jatketaan oikealle. Palkkasin Penniä heittämällä namirasiaa, ja olin suunnitellut, että jos se hyppää kontaktin kuten kisoissa viimeksi teki, laitan sen heti mitään puhumatta remmiin, ja vien autoon hetkeksi. No, ei tarvinnut. Tämä täytyy toteuttaa myös kisatilanteessa jos (kun) pomppimisia vielä ilmenee.

Pennin rata oli ihan jees, sillä oli palkka odottamassa viimeisen hypyn takana kamerasta katsottuna oikeanpuoleisessa takakulmassa. Sinne se yrittikin vähän rynniä jälkimmäisen A:n jälkeen. A:t olivat hitaat, puomi hyvä, keinut ihan ok. Pujottelut olivat muuten hyvät, mutta vaikeammalla sisäänmenolla änkesin varmaan itse liian lähelle, ja Pemu meni väärälle puolelle keppejä.

Tästä jatketaan huomenna ohjatusti Pitsin kanssa, onpa kiva päästä ohjattuun treeniin! Tänään illalla pääsin vielä nauttimaan harvinaista herkkua, olin siis Raumalla Janita Leinosen luennolla agikoiran koulutuksesta. Paljon tuli vahvistusta jo tutuille asioille, ja paljon tuli uutta, luento oli todella antoisa ja opettavainen!