Rento viikonloppu

Tänä viikonloppuna ei kisata, vaikka mahdollisuus siihen olisi ollutkin oman seuran epiksissä. Perheen toinen auto on vähän reistaillut, ja sen takia on vietetty paljon aikaa mummulassa, siis koirien lomakeskuksessa. Siellä niiden tosiaankin kelpaa, ikkunoista voi vahtia joka suuntaan, ja aidatulla pihalla saa juoksennella (ja vahtia) niin paljon kuin sielu sietää. Mummulapäivien jälkeen ovat koirat olleet melkoisen väsyneitä, ja hyvä niin.

Pitsi lentää

Vahdittavaa riittää

Tältä mä näyttäisin, jos mulla ois pystyt korvat!

Penni nautiskelee

Olen aina ollut, ja tulen aina olemaan, varovainen koirien ylirasittamisen ja liiallisen kisaamisen kanssa. Vaikka ne siitä tykkäävät, ja varmasti menisivät joka viikonloppu, pyrin pitämään kisamäärät kohtuullisina. Nyt tosin pitää paiskia hommia vähän tiiviimmin, että saadaan ne viimeiset nollat läjään. Jos ei saada, niin ei siihen maa kaadu, haluaisin vaan itselleni todistaa, että me pystytään siihen. Ilmoitinkin molemmat koirat 10.4. AK-6:en kisoihin Noormarkkuun (yksi agirata ja yksi hyppäri), ja harkitsen 16.4. ATT:n kisoja Pennille. Kuun viimeisenä viikonloppuna on taas TSAU:lla 4 rataa, joista meille sopisi siis 3 agirataa juuri kivasti. Täytyy pohtia ja seurata koiran jaksamista. Ja SM-nollia halajan siis tosiaan vain Pennille, Pitsi ei SM-kisoihin lähde, vaikka nollat saisikin kokoon. Sen suuruusluokan häiriö kisatilanteessa olisi varmasti Pitskalle vähän liikaa.

Tänään käytiin pitkästä aikaa hallilla tekemässä omatoimitreeni ihan yksikseen, ja kyllä oli muuten kivaa. Lähti sunnuntai kivasti käyntiin, kun klo 11 mennessä oli jo molemmat koirat treenattu.

Penni teki keinua targetilla, ja puomia. Ei ongelmia näissä, intoa piisasi ja tarkkuus oli erinomainen, myös kisanomaisessa suorituksessa.

Pitsi teki keinua targetilla, A-estettä ja puomia. Ei ongelmia tässäkään, luulen, että ryhdyn pitämään sillä etupalkkaa puomilla nyt enemmänkin.

Pinteli + Kitekat + kertakäyttölautanen = erinomainen keinutargetti

Tämä keinuun kiinnitettävä targetti ei suinkaan ollut oma ideani, vaan koutsilta kuultu ja varmasti monen mutkan kautta kiertänyt idea. Kissanruoka sopii tähän hyvin, koska se on niin tahmeaa, että jää kiinni lautaseen eikä lentele ympäriinsä kun koira pamauttaa keinun alas. Maksamakkarakin olisi varmasti sopinut, mutta sitä ei Valintatalosta löytynyt siistissä tuubissa, ja pötkönäkin se maksoi kolme kertaa enemmän kuin Kitekat.

Hyppynollaa pukkaa

Tänään kisailtiin Pennin kanssa siellä TAMSKin uudessa, hienossa hallissa, eikä se SM-nollatili kyllä karttunut yhtään. Tai siis saatiin me yksi hyppynolla, mutta niitähän meillä on jo vaikka kuinka, kolmea aginollaa se vielä pyytää, että osallistumisoikeus SM-kisoihin on plakkarissa.

Halli oli uusi ja hieno, ja erittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Pohja oli toisessa päässä ilmeisesti Jutagrass, joka nyt on meille aivan unelma, ja toisessa päässä inasen liukkaampi ja vähemmän joustava tavallinen keinonurmi. Lämmitetyt vessatkin löytyivät pihasta, ja kaikki toimi aika hienosti, kuten TAMSKin kisoissa yeensä. Tänne tullaan siis mieluusti uudestaankin.

Eka rata meillä oli Muotkan agirata, joka meni oikeastaan aika hienosti, mitä nyt keinulla tuli virhe. Pennillä on muutenkin ollut kiire keinulta pois aina välillä, ja nyt se tuli sieltä jo todella aikaisin sivuun. Keinu oli hirmu hidas, ja siinä oli kevyillä koirilla muutenkin ongelmia tänään. Tällä radalla haastava kepeillemeno onnistui hienosti, puomi toimi, ja lopun persjättökuvio sujui varsin mallikkaasti. HYL, koska uusin keinun.

Toka rata oli Mujusen hyppäri, johon kuului mm. neljä suoraa putkea ja varsin erikoinen kepeille meno. Kepeille päästiin oikein, ja niiden jälkeisestä takaakiertohässäkästäkin selvittiin. Putkilla vedätin aika rohkeasti, ja lopun persjättöön ehdin hyvin. Vikalla putkella Pennillä meni hetkeksi mamma hukkaan, mutta onneksi se löysi ohjaajan ja päätyi siis nollilla maaliin.

Viimeisellä agiradalla olin superhuolellinen A:n kanssa, samoin keinun, ja vaikea kepeillemenokin onnistui puolivalssin kautta, mutta Pennipä lopetti pujottelun kesken. Siitä sitten suihkittiin puhtaasti loppuun, puomin kontaktin se otti, muttei pysännyt, joten palautin sen sinne.

Kaikki kolme rataa olivat sujuvia ja vauhdikkaita, ja Penni hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna kotikisoissa, hieronnasta oli siis hyötyä. Nyt vaan ei oikein jaksa iloa repiä siitä, että sitä aginollaa ei taaskaan saatu, niin pienestä se oli kiinni, mutta ei. On tässä vielä pari kuukautta aikaa, pitää siis kääntyä kisakalenteri puoleen ja suunnitella huolellisesti.

Niin ja oli meillä myös turistikoira Pitsi mukana, sen olisi mielestään pitänyt päästä radallekin, vaikka juuri eilen treenasi varsin hienosti rataa seuran treeneissä.

Turisti-Pitsi, joka yritti syödä toisten voileivät.

Hyvä fiilis, parempi treeni

Sunnuntaisen ärrinmurrintreenin jälkeen yritin pakottautua hyvälle tuulelle keskiviikon Reetan treenejä varten. Se onnistui yllättävän hyvin, vaikka perheen ihmisipanakin oli mukana pitkästä aikaa. Joskus vuosi sitten yritin kertaalleen ottaa lapsen treeneihin mukaan, mutta siitä ei tullut mitään. Lapsi ei jaksanut odotella, eikä Penni osannut keskittyä muuhun kuin lapsen vahtimiseen. Tällä kertaa oli mukana Pitsi, ja homma sujui sekä lapsen että koiran osalta yli odotusten!

Pitsi ei lapsesta pahemmin häiriötä ottanut, pari kertaa kävi häntä heiluen pusuttelemassa radan reunalla istuvaa bestistään. Rata oli kerrassan mainio, siinä oli tiukkoja valsseja, ulkokaarteesta putkeen lähetyksiä, persjättöjä ja linjaamista, kaikki kontaktit ja pujottelun leijeröinti. Pitsi teki työtä käskettyä, siis aina oikein, kun vaan itse ohjasin oikein. Olin kyllä koiraan tosi tyytyväinen, mutta niinhän Pitsin kanssa useimmiten saa ollakin.

Hyvää tänään:
+ pujottelun leijeröinti meni laakista oikein, vaikka sisään lähetettiin poispäinkäännöksellä, ja koiran ja ohjaajan väliin jäi iso mutkaputki
+ puomilla koira tuli joka kerta suoraan etutassut maahan asti, jee!
+ putki-puomi-ertottelu meni joka kerta oikein

Parannettavaa:
- keinulla oli vähän epävarmuutta ja hidastelua, täytyy muistaa pitää oma katse koirassa. Täytyy myös harjoitella enemmän eteen irtoamista keinulla.
- omassa radanluvussa oli taas pientä sanomista, on hyvä uskaltaa tehdä persjättöjä, mutta niitä ei pidä yrittää paikkoihin, joissa tarvitaan voimakkaampaa kääntämistä.

Sunnuntaina onkin sitten Pennin vuoro kisailla, jälleen TSAUn kivassa ja lämpimässä hallissa. Voisin asettaa tavoitteeksi yhden nollan, toivotaan, että puomi toimii, ja oma pakka pysyy kasassa. Tuomarit ovat ainakin itselle mieleiset, toisen radalla muistaakseni Penni on ottanut nollavoiton, ja toisen radalta Pitsi on saanut LUVAn. Radalle siis pinkaistaa positiivisella meiningillä.