Retkeilyä, rentoa oloa ja kevätaurinkoa

No nyt ei olla kisattu, eikä oikein treenattukaan, paitsi viime viikolla. Reetan treenit veti Tanja Kurikka, joka oli varsin mukava, uusi kouluttajatuttavuus. Hän panosti kovasti liikkumiseen ohjeissaan, eli treenin teemat sopivat meikäläiselle oikein passelisti. Erityisesti pohdittiin valsseja, niiden tekemisen tekniikkaa ja sijoittamista.

Pitsi juoksi ensin, ja oli aika hyvä. Se teki kaiken oikein ja kuuliaisesti, jokin viimeinen terä kuitenkin jäi tällä kertaa puuttumaan. Penni oli tosi raivokkaalla tuulella ja tykitti hyvää vauhtia, tekipä radan lopuksi nollilla läpikin. Tällä kertaa siis Penni veti kehut kotiin, poikkeuksellisesti.

Agilityrintamalla saatiin sellainen uutinen, että Penni on valittu edustamaan seuraamme WeCA:a SM-joukkueeseen tänäkin vuonna. Enpä olisi ikinä uskonut, että Pemu on jonain päivänä SM-joukkueessa, saatika kahtena vuotena peräkkäin! Aika pitkälle on tämän meikäläisen ekan agikoiran kanssa päästy, kun tosiaan ihan nollasta silloin aika tarkkaan kuutisen vuotta sitten aloitettiin. Olen joukkuepaikasta todella iloinen, ja koirastani varsin ylpeä :)

Yksilö-SM karsintarata 2015

Nyt olen antanut koirille vähän lepotaukoa, ollaan tehty pitkiä lenkkejä rauhalliseen tahtiin, ja tänään käytiin Pomarkussa Isonevallakin taas pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta onkin hippasen yli kaksi vuotta, ipana oli silloin niin pieni, että oli kantorepussa, kun ei jaksanut pitkästi kävellä. Eikä olisi pysynyt pitkospuilla.

Koirat on pakko pitää kiinni, ne uppoavat heti kaulaa myöten, jos poistuvat pitkospuilta. Kokeiltu on.

Vino horisontti, mutta kelvatkoot!

Blogi jääkin nyt pienelle alkukesän tauolle, mutta lupaan, että tauon jälkeen meillä on varmasti jotain mielenkiintoista päivitettävää! ;) Ja ei, se ei valitettavasti ole pentu.

P.s. Sain äitienpäivälahjaksi uuden treenikassin, jee! Vanhastahan koirat söivät itsensä läpi hiljattain. Lisäksi tilasin nettikaupasta vähän urheiluvaatetta, katsotaan jos niistä saisi vielä postauksen kasaan ennen taukoa.

Sairasta lomailua!

No nyt prakasi nettiyhteyden lisäksi meikäläisen nilkka. Se siis kipeytyi sunnuntain kisoissa ekassa startissa, ja maanantaina oli hiukan huonon tuntuinen vieläkin. Tiistaina juoksin juoksutekniikkatreenit kivusta huolimatta, ja keskiviikkona ei sitten päässyt oikein enää kävelemäänkään.

Kinttua on nyt hoidettu levon lisäksi kylmällä ja tuella, sekä kaksiteholinimentillä. Parempi se jo on, mutta ei vielä kunnossa, siitä kertoo kivun lisäksi edelleen jalassa oleva turvotus. Kolmeen päivään en ole lenkille päässyt, ja olo on kurja, mutta onneksi keli on sen verran siedettävä, että muuten tulee ulkoiltua. Koirat ovat lenkkeilleet kyllä, ja olen niitä aktivoinut muutoin.

Aikani kuluksi väsäsin sitten videon noista juoksutekniikkatreeneistä. Kauhealta tuntuu katsoa itseään  juoksemassa hidastettuna, mutta tunnetusti alhainen itsekritiikkitasoni kestää sen juuri ja juuri.

Ongelmana meikäläisen juoksutekniikassa oli  koko jalkapohjalla juokseminen, ja se, että jalka käy maassa hitaasti ja liian edessä. Iskun pitäisi olla nopeampi, ja tapahtua kropan, siis painopisteen alla. Jälkeen-videossakin se on vielä liian edessä, mutta nopeus on mielestäni parempi.

Juoksutekniikkatreenistä oli kyllä mielestäni hyötyä, kolmella harjoituskerralla ei tietenkään lihasmuistiin suoritusta saa, mutta hyviä mielikuvia ja tuntemuksia siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä, jotta suoritus olisi oikeanlainen. Parasta antia oli ehkä se, että  oma ajatusmalli vähän muuttui; nyt uskon, että minäkin voin juosta nopeasti, enkä olekaan toivoton taapertaja!



Kisakalenteriakin olen katsellut, Pennille olen suunnitellut kisoja Raumalla, Äetsässä ja sitten tietenkin piirinmestaruuskisat Harjavallassa. Pitsi puolestaan saa kisata seuraavan kerran syyskuussa Seinäjoella, siellä on kummallekin koiralle kaksi starttia tarjolla. Suunnitelmia en ole lyönyt lukkoon vielä, mutta ihan lähiaikoina en kisoihin tuon nilkankaan takia pääse. Rupesi melkein tekemään mieli verijäljelle, semmoisen voisi koirille tehdä nyt, kun nopeatempoisemmat harrastukset ovat hetken poissa laskuista.

Ohjausratkaisuja

Usein olen voivotellut sitä, miten erilaisia ohjattavia nämä kaksi samanrotuista ja -kokoista otusta voivat olla, ja eilen siitä saatiin oivallinen käytännön esimerkki.

Eriäväisyyksiä Pemun ja Pitsin välillä on siis ainakin seuraavissa asioissa:  nopeus, hyppytekniikka, kääntyminen, ohjaukseen reagointi, estehakuisuus, irtoaminen, itsenäisyys ja tekninen esteosaaminen. On siis ilmiselvää, ettei niille voi aina valita samoja ohjauslinjoja ja -tekniikoita.

Hallilla oli eilen rata, josta yhdelle pätkälle piti miettiä aivan omat kuviot kummallekin koiralle. Numerointi kuvassa ei vastaa koko radan numerointia, otin mukaan vain ne esteet, joista aion kirjoittaa.

1 - 3
Tehtiin kummankin koiran kanssa samalla tavalla, kakkoselle koira takaakiertoon, ja itse rengasta kohti.

3 - 6
Pennin kanssa katsoin parhaaksi juosta edellä niin lujaa kuin mahdollista, tämä taktiikka yleensä tuottaa sen kanssa varmimman ja nopeimman lopputuloksen. Tein siis renkaalle persjätön (koira siirtyy oikeaan käteen, ohjaaja esteiden 4 ja 5 "yläpuolelle"), kirmasin kuin pieni eläin pujottelun ja 5-hypyn välistä pujottelun alkuun, ja vedin koiran nenästä pujotteluun sisään. Persjättö toimi yllättävän hienosti!

Pitsin kanssa persjättö ei toiminut, eikä tuo linja tuosta pujottelullekaan, se vaan on sen verran nopeampi. Sen kanssa siis heitin koiran renkaalle ja irtosin itse ajoissa sivulle, siis 4 ja 5 "alapuolelle". Siitä kun juoksi suoraa linjaa riittävän läheltä hyppyä 8, pystyi pujotteluun ohjaamaan vähän kauempaa poispäinkäännöksellä. Pitsille tämä sopi mainiosti, se tykkää siitä kun on vähän lebensraumia, enkä ole sotkemassa varpaille.

6 - 9
Pennin kohdalla  ei voi irrota pujottelulta sivulle. Oli siis pysyttävä koiran vierellä, ja tehtävä 7 takaakiertona, juostava lujaa kohti ysiä, ja tehtävä 8-9 väliin uusi valssi. Vauhti pysyi yllä aika hienosti, kun vaan itse pisti töppöstä toisen eteen.

Pitsi kestää sivuirtoamisen pujottelussa,  joten sen kanssa saattoi juosta hypyn 7 "alapuolelle" pakkovalssia tekemään. Siitä sitten pitikin liikahtaa reippaasti 8 päällejuoksuun, ja 9 valssiin ehti hienosti. Siis vähemmän liikkuvia osia kuin Pennin versiossa, ja mielestäni vauhtiakin enemmän.


Olisipa joskus hauska kellottaa tämmöisiä pätkiä, tosin videolta kellottaminen nyt on vähän hankalaa. Eroja on välillä vaikea huomata itse, kun Pennin kanssa omien jalkojen pitää liikkua taukoamatta täysillä, Pitsin voi päästää itsekseen tekemään hommansa. Se yleensä tekeekin sen hyvin, kun en  ole häiritsemässä tai tiellä.

Sitä olen kovasti pohtinut, että mitäs sitten tehdään, kun molemmat ovat jonain päivänä kolmosissa, miten ihmeessä saan  niille kummallekin ohjaussuunnitelmat tehtyä viidessä minuutissa?



P.s. Tänään oli jälleen juoksutekniikkatreenit, ja hauskaa oli! Yritän soveltaa oppeja sunnuntaina Agipitseillä, Penni juoksee kolme rataa. Sitä ennen se saa käydä hierojalla, on ainakin lihashuolto kunnossa, vaikkei muut asiat näin kuukauden kisatauon jälkeen niin toimisikaan.

Oheistoimintapäivä

Tänään on puuhailtu kaikenlaista agilityn oheistoimintaa, muttei kuitenkaan itse agilityä.

Aamulla osallistuin oman seuran järjestämään juoksutekniikkakoulutukseen, joka kyllä tulee tarpeeseen. Meikäläisen juoksutyyli kun on vuoroin kantapäätömistelyä ja vuoroin pers pitkällä kumartelua, ihan hyvä saada joku roti ja vähän lisää vauhtia tähänkin touhuun.

Oikeaa tekniikkaa pilkottiin osiin ja harjoiteltiin ensin kävelyvauhdissa. Oli yllättävän vaikeaa pitää kaikki osaset kohdallaan yhtä aikaa, miten niin oli vähän kömpelö olo? Tunnissa saatiin kuitenkin sen verran siirrettyä painopistettä oikeaan suuntaan, että viimeisillä pätkillä jalat tuntuivat huomattavasti tavallista pidemmiltä ja voimakkaammilta, vähän sellaisilta vietereiltä. Ilmeisesti hyvä asia?

Se nettikurssi johon osallistun, siis Susan Garrettin Recallers, alkoi tänään. Aiemminhan sinne piti listata omalle koiralle mahdollisia häiriöitä ja arvioida niiden voimakkuutta numeerisella arvolla 1-10,  nyt päästään sitten leikkimään ensimmäistä leikkiä. Tarkoitus olisi siis muodostaa palkka-arvoa sille, että ohjaaja tarttuu koiran kaulapantaan. Tätä voi ilmeisesti sitten myöhemmin hyödyntää ainakin draivin hakemisessa, nähtäväksi jää, miten. 3 x 5 minuuttia päivässä pitäisi leikkiä, tai siis minun tapauksessa 2 x 3 x 5, kun koiria kerran on kaksi. Raportoin tästä lisää myöhemmin.

Illan päätteeksi Penni kävi Raumalla fyssarilla, pientä lihasjumia on selässä, mutta siihen jalan pompottamiseen liittyen ei löytynyt mitään ihmeempää. Saimme siis luvan kisata, ja ilmoitinkin Pennin heti agipitsiin sunnuntaille, siis kolme starttia taas pitkästä aikaa.