Kinttua on nyt hoidettu levon lisäksi kylmällä ja tuella, sekä kaksiteholinimentillä. Parempi se jo on, mutta ei vielä kunnossa, siitä kertoo kivun lisäksi edelleen jalassa oleva turvotus. Kolmeen päivään en ole lenkille päässyt, ja olo on kurja, mutta onneksi keli on sen verran siedettävä, että muuten tulee ulkoiltua. Koirat ovat lenkkeilleet kyllä, ja olen niitä aktivoinut muutoin.
Aikani kuluksi väsäsin sitten videon noista juoksutekniikkatreeneistä. Kauhealta tuntuu katsoa itseään juoksemassa hidastettuna, mutta tunnetusti alhainen itsekritiikkitasoni kestää sen juuri ja juuri.
Ongelmana meikäläisen juoksutekniikassa oli koko jalkapohjalla juokseminen, ja se, että jalka käy maassa hitaasti ja liian edessä. Iskun pitäisi olla nopeampi, ja tapahtua kropan, siis painopisteen alla. Jälkeen-videossakin se on vielä liian edessä, mutta nopeus on mielestäni parempi.
Juoksutekniikkatreenistä oli kyllä mielestäni hyötyä, kolmella harjoituskerralla ei tietenkään lihasmuistiin suoritusta saa, mutta hyviä mielikuvia ja tuntemuksia siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä, jotta suoritus olisi oikeanlainen. Parasta antia oli ehkä se, että oma ajatusmalli vähän muuttui; nyt uskon, että minäkin voin juosta nopeasti, enkä olekaan toivoton taapertaja!
Kisakalenteriakin olen katsellut, Pennille olen suunnitellut kisoja Raumalla, Äetsässä ja sitten tietenkin piirinmestaruuskisat Harjavallassa. Pitsi puolestaan saa kisata seuraavan kerran syyskuussa Seinäjoella, siellä on kummallekin koiralle kaksi starttia tarjolla. Suunnitelmia en ole lyönyt lukkoon vielä, mutta ihan lähiaikoina en kisoihin tuon nilkankaan takia pääse. Rupesi melkein tekemään mieli verijäljelle, semmoisen voisi koirille tehdä nyt, kun nopeatempoisemmat harrastukset ovat hetken poissa laskuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti