maanantai 29. lokakuuta 2012

Huippumalli löytynyt!

Tänään räpsäisin aikani kuluksi Pitsistä oikein palkintokuvan, siis sellaisen, missä on kaikki sen pentuajan palkinnot, sekä näyttelyistä että mätsäreistä. Pitsi istua pykytti palkintojen keskellä kuin mikäkin mannekiini ja käänteli päätään elegantisti. Hän tarjosi suoraa katsetta kameraan, 3/4 profiilia ja vaikka mitä, melkoinen huippumalli!

Pitsi & palkinnot, vasemmalla näyttelyistä, oikealla mätsäreistä

Pitsistä pitäisi ottaa myös posekuva nyt kun se kohta täyttää 10 kk, mutta sitä en saanut ilman avustajaa otettua. Se vaikutti muutenkin aika väsyneeltä tänään, joten sen ei tarvinnut tehdä muuta kuin käydä lenkillä ja odotella autossa Pemun treenien ajan.

Poseeraamisen lisäksi Pitsu on treenannut agia ohjatuissa treeneissä, ja jälleen ylittänyt itsensä. Tällä kertaa harjoiteltiin irtoamista, poispäinkääntöä ja jaakotusta, ei siis todellakaan ihan kevyttä kauraa vintiölle, jonka ohjatut agitreenikerrat voidaan laskea kahden käden sormilla! Poispäinkääntöä on tehty kotona lelun kanssa, ja se sujuikin komeasti. Irtoaminen nyt onnistuu mihin vaan kun on namia tarjolla, ja jaakotuskin oli ainakin tunnistettavissa jaakotukseksi, hyvähyvä. Kaikkein iloisin olin kuitenkin siitä, miten pro Pitsi oli; se jäi lähtöpaikalle istumaan joka ikinen kerta juuri niin kuin käskettiin, ja sinkosi sieltä ekalle esteelle ihan huimaa vauhtia! Nyt taidettiin tehdä este-ennätys, peräti 5 hyppyä peräkkäin, toisella pätkällä putki, kolme hyppyä ja putki, ohjauksina mm. päällejuoksu ja jaakotus!

Penni puolestaan treenasi tänään, ja oli ajoittain vähän pihalla, aivot kävivät hiukan ylikierroksilla taas. Penniltä ei jaakotus sujunutkaan ihan niin tiiviisti, mutta ihmekös tuo, ei sitä ole tehtykään ainakaan kahteen kuukauteen. Koira sai myös raikuvat aplodit muulta treeniryhmältä, syynä oikean estejärjestyksen arvaaminen lähes ilman ohjausta. Puomilla oli jotain häröilyä, Penni ei meinannut lainkaan tulla maahan asti etutassuineen, vähän huolestuttaa moinen sunnuntain kisoja ajatellen... No, toivotaan parasta, en aio enää tässä välissä rynnätä hallille hinkkaamaan yhtään mitään! Hienointa oli nyt kuitenkin se, että vaikeassa paikassa ollut pujottelu sujui megahienosti! Puoli oli Pennille se vaikeampi, ja sisään mentiin poispäinkäännöllä, kolme kertaa täysin onnistuneesti! Yhden kerran se rikkoi rytmin puolivälissä ja ohitti kaksi keppiä samalta puolelta, mutta siinä taisi käydä jokin kämmä koiralle, kuulin nimittäin kun sen kylki kolahti aika pahasti viidenteen keppiin.

En kyllä lainkaan osaa veikata, miten sunnuntain kisailut tulevat sujumaan. Voi olla, että samat ongelmat palaavat, ja koira ei pujottele. Voi myös olla, että koira pujottelee, mutta kontaktit kusevat, tai sitten ollaan kumpikin vähän pihalla eikä hommasta tule oikein mitään. ATT:n halli on aina ollut yksi Pemun suosikkikisapaikkoja,  siellä ei vielä koskaan ole tullut yhtään hidasta rataa. Sehän onkin yksi Pennin kanssa kisaamisen jännitysmomenteista, siitä kun ei ikinä tiedä mitä vauhtia se lähtee radalle, sata lasissa vai kenties kaksi sataa...?

lauantai 27. lokakuuta 2012

Aamuagi

Perjantaina suoritettiin jo perinteeksi muodostunut aamuagi, eli itsenäinen treeni hallilla aamupäivällä. Tällä kertaa lämmittelylenkkeiltiin pinsujen kanssa läheisellä pururadalla, joka oli yllättävän kiva ja hyvässä kunnossa. Nämä ulkoilureitit ovat kyllä Porin parhaiten vartioitu salaisuus! Ei kai niitä nyt missään nettisivuilla kannata mainostaa, joku erehtyy niitä vielä käyttämään ja kuluvat moisesta tramppaamisesta.

Penni treenasi vain pujottelua ja A:n kontaktia (muita kontaktiesteitä ei ollut radalla), ja teki ne joka ikinen kerta täysin virheettä ja hyvällä vauhdilla. Mitä sitä sitten enempää hinkkaamaan, jos homma kerran toimii. Palkkasin nakkipallolla, tykkäsi kovasti ja vauhtia piisasi. Saa nähdä mitä kisoissa tapahtuu, ilmoitin sen nimittäin sinne ATT:lle 4.11. kolmeen kisaan. Lähtölistatkin tulivat nettiin uskomattoman aikaisin, agiradoilla on n. 15 osanottajaa kummassakin ja hyppärillä taisi olla 11. Pennin lähtövuoro oli siinä puolen välin paikkeilla. Iso ilo on tällä kertaa siitä, että maksit aloittavat, joten me saadaan kerrankin katsoa vierestä, kun toinen säkäluokka suorittaa radan ensin! Ongelmakohdat ja haasteet voivat toki minillä ja maksilla olla erilaiset, mutta auttaa se ainakin oppimaan radan ulkoa.

Pitsi puuhaili myös agitouhuja, hän harjoitteli hyppyjä rimat maassa ja putkia, ohjauskuvioina persjättöä ja takaakiertoa. Aloitustilanteet sujuivat jo aika hienosti, alussa oli taas vähän kohnausta, mutta kyllä se siitä. Koostin oikein videonkin Pitsun puuhista, niin kelpaa sitten joskus myöhemmin katsella.

Pitsi edistyy agin saralla mukavasti, yllättävän vähällä harjoittelulla. Kotona on harjoiteltu Pitsin omalla "minikeinulla," ja hän uskaltaa sitä pitkin jo kävellä aika hienosti, vaikka keinulauta liikkuu alaspäin. Jatkossa opetellaan lisää ohjaustekniikoita sekä paneudutaan kontaktien opettamiseen. Jospa tälle koiralle saataisiin heti kunnolliset kontaktit, ettei tarvi myöhemmin korjailla? No, joku viisas joskus sanoi, että kolmas koira  toden sanoo...

Perjantaina saatiin yllättäen lunta ja pakkasta, ja pitihän sitten lauantaina tempaista oikein perinteinen peltolenkki ojassa rämpimisineen. Penni oli onnessaan, Pitsi vähän ihmeissään, ja kummallekin näyttää nyt uni maistuvan.

Lokakuinen lumihanki 27.10. 2012

maanantai 22. lokakuuta 2012

Taitava Penni!

Penni oli tänään treeneissä huipputaitava! Rata tuli sähköpostissa opeteltavaksi jo edeltävänä iltana, ja alun 1 - 3 suunnitelma meni heti uusiksi; kouluttaja halusi, että yritän tehdä kolme peräkkäistä päällejuoksua "kauko-ohjattuna" kutsumalla.
Punainen X = koira aloituspaikassaan, sininen X = ohjaaja aloituspaikassaan
Jotenkin sitten suostuin moista yrittämään, ja Pennihän pyyhälsi kuin mikäkin beecee kaikki kolme hyppyä joka kerta ihan virheettömästi! Tuosta ei siis ihan suoralla linjalla pääse edes minikoira, vaan ohjaaja joutuu käyttämään kumpaakin kättä ohjaamiseen, vaikkei koira lähellä olekaan. Hieno pieni Penni!

Muuten radalla riittikin tekemistä, nyt päästiin testaamaan se eteisessä ahkerasti harjoiteltu poispäinkääntökin, ja wau, se toimii! Muutenkin Pemu oli ihan liekeissä, käytin palkkaamiseen sitä nakkitäytteistä tennispalloa, jota kotonakin on käytetty kaikenlaisissa leikeissä. Välillä heitin itse palloa, mutta pääasiassa siitä huolehti kouluttaja, tosi hyvä systeemi! Itse ei aina ehdi nähdä kaikkea, ulkopuolinen näkee paitsi virheet, myös onnistumiset helpommin ja voi palkata koiran kun meno näyttää riittävän hyvältä. Radassa oli jopa sellainen loppusuora, jota olen vähän toivonutkin, ja Pemu suoritti sen itsenäisesti eteen-käskyllä, rengas mukaan lukien. Jee! Taidan kyllä ilmoittaa sen niihin marraskuun kisoihin ATT:lle.

Kotona Pitsuli tutustui omaan minikeinuunsa, ja pärjäsi hommassa hienosti. Pitsu käveli hihnassa laudan päähän ja söi namia samalla kun avustaja laski keinulaudan pään maahan. Laudan pään alla pidettiin pehmustetta, ettei Pitsi säikähdä keinun kolahdusta lattiaan. Hyvä siitä vielä tulee, vaikka intoa on taas pennulla enemmän kuin osaamista. Paikalla istumisessa Pitsu on nyt harjoitellut sitä, että poistun sen viereltä vähän eri suuntiin, ja se kestää tämän jo aika hienosti. Pitää vaan päästä enemmän harjoittelemaan tätä myös häiriön alla.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Kolme kaunista Koota

Tänään Penni hoiti kotivahdin virkaa, ja Pitsi misseili Turun kansainvälisessä näyttelyssä, siis Turku October Showssa. Jotenkin metkasti tämän blogin lukijamäärä aina pompsahtaa näyttelyreissujen yhteydessä, mutta mikäs sen mukavampaa, tervetuloa lukemaan vaan! Kaikki blogissa esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä siis välttämättä kovin valistuneita sen paremmin näyttelyiden kuin agilitynkään suhteen. Pitsin näyttelyarvostelut löytyvät paitsi postauksista, myös kokonaisuudessaan Pitsin omalta sivulta. Olen ottanut sellaisen käytännön, että julkaisen blogissa kaikki Pitsin saamat kirjalliset arvostelut, eli myös ne, joissa tuomari on koirastani jotain vikojakin löytänyt (minä kyllä löydän niitä ihan yhtä monta, ellen enemmänkin, ei sen puoleen). Emme siis sorru tulosten tai tilastojen kaunisteluun.

Kääpiöitä oli Turussa ihan tarpeeksi, siis 67 kpl joista junnunarttuja 6 kpl. Tuomarina toimi Eeva Rautala, perusteellinen ja pätevä eläinlääkäri. Tarkkana tuomarina hän taisikin huomata, että samasta muotista oli kehässä koiria kolme, siis ADB Katinka (Pitsi), Keelia (Fiona) ja Ksenia (Venla). Neidot olivat kyllä sangen samantapaisia, etenkin pään ja ilmeiden osalta. Pitsi oli selvästi porukan pienin, muuten koirien väliset erot olivatkin melko vähäiset.

Tyylikkäinä tiimiväreissä
Pitsistä tuomari sanoi seuraavaa:

"Sievä nuori narttu, oikean kokoinen. Kaunis, feminiininen pää. Hyvä ilme. Hyvä kaula. Vielä hieman pehmeä selkä ja runko, saa kehittyä. Tiivis selkä. Hyvä eturinta. Sopusuhtaiset raajat ja kulmaukset. Liikkuu hyvin askelpituus. Hyvä häntä. Miellyttävä luonne ja esiintyminen." 
JUN2 ERI SA

Pitsi siis sai elämänsä ensimäisen SA:n, jee! Luokan voitti Pitsin upea sisko Fiona, ja tuomari punnitsi näiden kahden välillä pitkään. Valintaansa hän perusteli sillä, että Fionan sivuliikkeet olivat  olleet aavistuksen näyttävämmät, muuten siskoset olivat kuulemma hyvin tasaiset. Pitsi ja Fiona pääsivät vielä PN-kehässä jatkoonkin, ja Fiona sai vara-SERTin, mutta siellä sijoitukset menivät ihan ansaitusti meidän neitoja vanhemmille ja kokeneemmille konkareille.

Pitsi esiintyi tänään muuten ihan kohtalaisesti, ja selvisi mittauksestakin kunnialla, mutta messukeskuksen lattialle levitetty tyylikäs, siniharmaa matto hajuineen oli hänelle vähän liikaa. Tai ehkäpä liikaa olivat ne namut, joita kehään oli jo jotenkin päivän aikana joutunut, niitä olisi ollut kiva jäädä imuroimaan. Pääasia kuitenkin, että esiintyminen ja käytös oli reipasta näinkin suuressa tapahtumassa.

Olen kyllä oikein tyytyväinen tämänpäiväisiin tuloksiin, hienoa, että se SA:kin tuli sieltä tällä kertaa! Nyt Pitsulla alkaakin pieni näyttelypaussi, hän astuu kehään seuraavan kerran vasta voittajanäyttelyssä Helsingissä joulukuussa. Se reissu onkin sitten ihan toinen tarina!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Onneksi edes koirat osaa

Maanantaina poikettiin myös koirarannalla
Maanantain treeneissä Penni oli mainio, ohjaajansa ei. Pakka hajosi treeniradalla pari kertaa ihan vaan siihen etten tiennyt/muistanut mitä ohjausta olin tekemässä, tai sitten ajatusta siitä, miten aion homman toteuttaa, ei yksinkertaisesti ollut. Toki jokaisella on parempia ja huonompia päiviä, mutta miksi pitää tällainen huonon keskittymisen päivä osua juuri treenipäivälle, ja miten siitä pääsee yli? No, rankalla kädellä editoitu video löytyy täältä. Törttöilyjä en toki ole poistanut, vaan keskivaiheilta kohdan, jossa Pemu kieltäytyi menemästä mutkaputkeen. Yritin sitä sinne monta kertaa, kummastakin päästä, mutta ei. Ilmeisesti putkeen oli joku lirauttanut tai muuten haisutellut, koska muutama muukin koira kieltäytyi sinne menemästä.

Mutta mutta! Pujottelu sujui täydellisesti! Eli koira osaa, ohjaaja ei!

Luoksetulo, Pitsi tulee vaikka silmät kiinni
Tiistaina treenaili Pitsku, ja täytyy sanoa, että olen sen suorituksista vallan yllättynyt! Jälleen kaikki harjoitukset tehtiin rimat maassa, ettei keskenkasvuinen kakara riko itseään. Se opetteli tekemään takaakierron (kouluttaja avusti palkkauksessa namikupin kera) ja hoksasi homman hyvin nopeasti. Onhan se toki helppo ohjaus, mutta vaatii pientä irtoamista, joka sujui Pitsiltä kuin vettä vaan. Seuraavaksi harjoiteltiin jättämään Pitsi istumaan ekan hypyn taakse, kutsumalla yli, ja takaakierto hypylle 2. Vähän pohdin tuota paikallaan istumista, ei nimittäin ole ihan huippuhyvin sujunut viimeaikoina, mutta Pitsi yllätti iloisesti istumalla kuin tatti niin kauan kuin käskettiin! Taitava tyttö!

Lopuksi Pitsi tutustui hiukan muuriin (hyppäsi maassa olevien päällimmäisten palojen yli, korkeus n. 10 cm) ja piti hauskaa putkissa. Hiukan alkoi mielenkiinto hiipua loppua kohden, ja harjoitus päätettiin pitkään suoraan putkeen, jossa Pitsuli kiisi kuin mikäkin vauhtikirppu.

Syksy on saapunut myös Yyteriin, lämpötila +3 ja vettä tihkutti
Tällä viikolla jätetään omatoimitreenit väliin. Kummankin koiran "hankalat asiat" (Pennin pujottelu & kontaktit, Pitsin lähtötilanne) ovat sujuneet tällä viikolla niin hyvin, että annetaan niiden nyt hautua rauhassa ja mennään vaikka metsälenkille treenaamisen sijaan. Lauantaina Pitsi saakin taas misseillä, tällä kertaa Turun kansainvälisessä näyttelyssä, siis Turku October Showssa.




sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Sydämentykytyksiä mätsärissä

Eihän nyt viikonloppua voi viettää ilman koiramaista tapahtumaa, joten vuorossa oli mahdollisesti syksyn viimeinen match show, tällä kertaa Kokemäellä. Siellä voitiin siis poiketa kätevästi mummulareissun ohella.

Isot ja pienet pennut olivat samassa kehässä, mutta eipä tuo haitannut, vaikka niitä likemmäs 30 kpl olikin. Kehä oli riittävän tilava, ja pöytä ihanan iso ja tukeva, plussaa siitä! Hintakin oli mukavan edullinen, vain 5 e/kirsu.

Otsikon sydämentykytykset saatiin ennen omaa vuoroa, kun hengailtiin pinskujen ja vaunuihmisen kanssa kehän laidalla. Pinskut nyt päivystivät siinä vieressä toppatakeissaan (oli vain 3 astetta lämmintä), vauva tuhisi vaunuissa ja molempien pitelijä tuijotteli mietteliäänä lapsi-koirakehän tapahtumia. Hetken päästä satuin vilkaisemaan omia koiria (olivat olleet hiljaa paikallaan epäilyttävän kauan), ja mitä näenkään; Pitsi seisoo kahden metrin päässä minusta melkein keskellä autotietä ILMAN KAULAPANTAA. En käsitä miten se sen oli riisunut! Pitsin hieman hataran luoksetulon tuntien kylän keskusta ei ehkä ole paras paikka karkailla, onneksi se kuitenkin tuli syliin heti ekasta kutsusta.

Oma kehäsuoritus sujui onneksi vähemmillä shokeilla: maassa Pitsu seisoi täydellisesti, juoksi energisesti kera parin pompun, ja pöydällä se oli ihan super. Seisoi vain ryhdikkäänä häntä ylhäällä ja antoi tuomarin kosketella ja katsoa hampaat ilman mitään kiemurteluja tai muita kommervenkkejä. Tämän pöytätreenin takia nimenomaan mätsäriin lähdin, hyvä pöytäkäytös ei riitä, haluan että se on lähestulkoon täydellistä. Tuomarilla taisi olla ennakkoluuloja, kommentit olivat sen mukaisia ("ai tääkö ei oo yhtään arka?"), mutta laittoihan se sentään Pitsin punaisten kakkoseksi. Hyvä näin, ykkösenä emme olisi voineet BIS-kehään edes jäädä, vaunuihmisen ruoka-aika lähestyi. Palkintoina oli herkkuja, leluja ja rusetti, oujee.

Torstaina hallilla touhu oli suunnitelmallisempaa kuin viimeksi, Penni teki nopeimmat kontaktit ikinä namialustojen avulla ja Pitska harjoitti melko onnistunutta itsehillintää, keinun alkeita ja hauskaa hömpöttelyä. Penni saa kyllä jatkossakin tehdä etenkin A:ta välillä namialustan kanssa, aikaa lähti nimittäin suorituksesta pois varmaan kolme sekuntia...

Agilityliitto on tänään tiedottanut alustavasti sääntömuutoksista, joita olisivat mm. juoksuisten narttujen päästäminen kolmosluokan kisoihin (hyvä!) ja koirakon siirto kolmosista takaisin kakkosiin, mikäli ohjaaja niin haluaa ja liitto siirron hyväksyy. Enpä tiedä, mahtaako käydä niin että kakkosista nousu kolmosiin muuttuu entistä paljon vaikeammaksi, kun kakkosissa alkaa parveilla kokeneita kolmosluokkalaisia? Täytyy ensin lukea jostain ne kriteerit siirrolle, muuten kuulostaa vähän tylsältä etenkin Pennin kannalta.

P.s. Pitsi onnittelee isäänsä, josta on tänä viikonloppuna tullut sekä Liettuan, Latvian että Baltian muotovalio, sekä siskoaan Fionaa (ADB Keelia), joka on tänään saanut ekan junnusertinsä Liettuassa! Kauniit ja rohkeat K-pennut valloittavat maailman! ;)

tiistai 9. lokakuuta 2012

Reeniä reeniä

Huh, nyt on vasta tiistai, ja agitreeneissä on käyty jo kahdesti tällä viikolla. Eilen aksasi Penni, tänään puolestaan Pitsi.

Penni oli eilisissä treeneissä oikea raketti! Rata oli melko vauhdikas ja sopivan haastava, olin jopa paikoitellen vähän yllättynyt Pennin vauhdista, en edes tiennyt että siitä löytyy tuommoinenkin vaihde! Pujottelua hän teki tällä kertaa verkoilla, ei ongelmaa siinä. Niitä verkkoja voisi käyttää kuuriluontoisesti, aina välillä laittaa paikalleen ja välillä ottaa pois. Erityisesti harjoiteltiin pyöritystä tiukemmaksi molempiin suuntiin, ja sivulle irtoamista. Huonoa tällä kertaa olivat kontaktit, vauhdin kasvaessa tarkkuus kärsii, enkä ehkä ole harjoitellut kontakteja riittävästi lähiaikoina. Penni on alkanut vaivihkaa pysähtyä liian aikaisin, pitää ottaa naksuttimen kanssa muistuttelukerta hallilla. Muuten homma on niin hyvin hanskassa, että uskallan lähes katsella kisakalenteria! 4.11. olisi Liedossa kolme rataa kakkosille, sinne voisi tähdätä. Sitä ennen on muistaakseni  19. päivä epikset Raumalla, laitetaan harkintaan. Niissä vain tuppaa menemään ihan hirveän myöhään, ja sieltä pitää vielä ajaa kotiinkin.

Pitsi puolestaan oli tänään ekaa kertaa oman seuran treeneissä, ja selvisi hullunhelpoista tehtävistään hienosti! Oli hyvä, että tehtävät olivat niin helppoja, pennun pitää ensin totutella siihen, että se yleensäkin on treeneissä ja tekee siellä jotain järkevää. Harjoittelimme keinua (alta tuettuna, ideana saada koira ihan keinulaudan päähän asti), kontaktille pysähtymistä sekä yksittäistä hyppyä kolmella eri tavalla: lähettämällä, kuljettamalla ja kutsumalla. Näillä kolmella tavalla pitää kuulemma pystyä kaikki esteet suorittamaan. Pitsi teki kaiken tyypilliseen tapaansa, iloisesti ja täysillä. Nyt on hyvä jatkaa itsenäistäkin treeniä, kun tietää mitä tekee! Kotona on harjoiteltu paikallaan istumista, välillä naksuttimen avulla, ja se sujuu päivä päivältä paremmin. Hallillahan sen kanssa oli vähän ongelmia, mutta kyllä kai sen pitäisi ensin sujua kotona hyvin, ennen kuin siitä hallilla mitään tulee.

Syksy ja kylmyys ovat hiipineet pikkuhiljaa myös meille, joten koiria joutuu taas pukemaan. Onneksi sain Pitsille hankittua aika edullisesti syys- ja talvigarderoobin: Hurtan sademanttelin, talvimanttelin ja fleece-haalarin. Pennillä onkin kaikki tarpeelliset asusteet jo entuudestaan, agitreeneissä se on nyt pitänyt Back on Track -loimeaan, joka lämmittää mukavasti pikkukinkkua.


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Reissussa rähjääntyneet

Juu, nyt muistan taas, miksi päätin vuonna 2010 olla ikinä menemättä Tuuloksen ryhmänäyttelyyn! Kauppakeskus Tuulosen parkkihalli oli juuri niin matala, meluisa, likainen, hämärä ja kaukana kotoa kuin muistinkin. Matkaan lähdettiin aamulla klo 06, perillä oltiin vähän ennen yhdeksää. Takaisin kotona oltiinkin vasta vähän viiden jälkeen.

Kääpiöpinsuja oli paikalla valtavasti, Pitsin luokassa eli junnunartuissa osanottajia oli 14 kpl. Pitsiä hiukan jännitti melu ja koirapaljous, mutta se esiintyi kuitenkin ihan asiallisesti. Juostessa tuli jopa pari pomppua, niistä pitää kyllä päästä eroon! Pöydällä vähän jännitti, mutta homma sujui silti ihan asiallisesti.

Tuomari oli hyvin tarkka, huolellinen ja hidas, ruotsalainen Carina Andersson Rapp. Kuulemma kääpiösnautserikasvattaja. Hän syynäsi koirat tarkkaan ja mittaili sormillaan mittasuhteita, sekä liikutti koiria tosi paljon. Ruskeista hän selvästi piti enemmän kuin mustista, mutta muuten hänen valinnoistaan olikin hieman hankala löytää punaista lankaa. Andersson Rapp siis palkitsi melko erityyppisiä ja -kokoisia koiria.

Pitsistä hän sanoi seuraavaa:

"Erinomainen kokonaisuus. Hienot pään ja vartalon mittasuhteet. Hyvin kehittynyt eturinta ja rintakehä ikäisekseen. Hyvin kulmautunut takaa, hienot leveät reidet. Liikkeet yhdensuuntaiset ja sivulta hyvät. Mukava luonne, hyvin esitetty." ERI

Pitsin eturinta on siis viikossa ponnahtanut esiin, halleluja! (Vrt. Harto Stockmarin arvio viime lauantailta) Arvostelu pitää paikkansa kaikilta osin, harmi vaan, että palkintosijoille se ei riittänyt, eikä myöskään SA:han. Ehkä sitten ensi kerralla, tai sitä seuraavalla! Saman tuloksen ja myöskin hienon arvostelun sai Pitsin sisko Cara, joka oli omistajineen huristellut näyttelyyn Lappeenrannasta. Pitsi ja Cara olivat kyllä kuin kaksoset, tai niinhän ne oikeastaan ovatkin. Sama pää ja ilme, vain pieniä eroja mm. korvissa ja kuonossa. 

Kotiin körötteli sangen hiljainen sakki, olimme ihan tyytyväisiä ja äärimmäisen väsyneitä.


lauantai 6. lokakuuta 2012

Karmeeta keliä ja välineurheilua

Pinsurinkokoiset 2x2-kepit

Hyi mikä syysmyrsky! Pinsuriparat on lenkkeilleet parina päivänä  melkoisessa myräkässä, siis vesisateessa ja kovassa tuulessa. Onneksi ovat siis keränneet energiaa huomista näyttelyä varten, hah! Kääpiöpinsereitä on Tuuloksen ryhmänäyttelyyn ilmoitettu melkein 70 kpl, tulee siis pitkä päivä. Pennikin lähtee mukaan turistiksi, niin on silläkin jotain tekemistä. Mukaan on pakattu koirille sadetakit ja talvitakit, sekä handlerille lämpövaatteita ja kumisaappaat.

Tänään saatiin uusia urheiluvälineitä, nimittäin pappan valmistamat 2x2-kepit! Kyllä kelpaa näillä sitten Pitsinkin aikanaan aloittaa pujottelun opettelu.

Toisaalta harmittaa, kun agiasioiden harjoittelu on jäänyt Pitsin kanssa aika vähiin, mutta toisaalta olen tyytyväinen siihen, että olen malttanut odottaa. En todellakaan halua rikkoa nuorta koiraa tekemällä liian paljon liian aikaisin, etenkään näitä juttuja, jotka aikuisenkin koiran kropalle ovat kaikkein raskaimpia! Kisaikä Pitskulla tulee täyteen ensi vuoden heinäkuussa, mutta tuskinpa se silloin on vielä kisavalmis. Kyllä se ehtii, harjotellaan nyt rauhassa ensin. Se on luonteeltaankin sellainen, että kaipaa pientä kypsymistä ja lisää itseluottamusta ennen kisailuja.


Tähän loppuun sijoittuu päivän huumoripläjäys, nimittäin uuden treenihallin sisäseinästä löytyneet terveiset, ilmeisesti siltä ajalta kun halli oli vähän toisenlaisessa käytössä. H.V. ei taida tarkoittaa Harjavaltaa...? Pitänee keksiä jokin juliste tuohon päälle ennen ensimmäisiä epiksiä!


torstai 4. lokakuuta 2012

Koiran keskisormi

Tänään nähtiin sekin tilanne, kun Penni näyttää mammalle keskaria, noin niinkun kuvainnollisesti.

Lähdettiin koirujen kanssa testaamaan seuran uutta treenitilaa, joka osoittautui ihan kelvolliseksi paikaksi agilityä ajatellen. Pohja on kivituhkaa, tilaa on n. puolet siitä mitä Noormarkun hallilla, valaistus on hyvä. Pieniä epäkohtia varmaan korjaillaan syksyn myötä, eihän tuolla olla ehditty olemaan kuin vasta neljä päivää.

Kumpikin koira teki kaksi treenipätkää, ajatuksena oli tehdä ensin rata/ohjausharjoittelua ja toisella pätkällä sitten tekniikka-asioita. Tämä osoittautui ihan hyväksi systeemiksi, tosin itsellä meinasi loppua kunto homman puolivälissä! Ratana hallissa oli 16 esteen pätkä, jossa aiheena oli takaakierto-niisto(-persjättö), vain putkia ja hyppyjä. Puomi, keinu ja kepit olivat kuitenkin kivasti treenattavana hallin pohjalla myös. Testissä oli ekaa kertaa lentävä nakki, siis makkaranpaloilla täytetty tennispallo.

Penni toimi ratatreenissä kuin unelma! Se ei yleensä ole kivituhkalla ollut ihan nopeimmillaan, mutta nyt se kyllä oli kuin mikäkin raketti. Koira on kyllä mahtavassa iskussa nyt, sitä pujottelua lukuunottamatta. Radan teemaohjaus sujui hienosti, kun vaan itse muistin tehdä sen niistovaiheen kunnolla, enkä lähtenyt hosumaan liian aikaisin eteenpäin. Tokalla kierroksella tehtiin pujottelua, ja jälkikäteen ajatellen yritin varmaankin tehdä liikaa toistoja (ajatuksena harjoitella erilaisia sisäänmenoja), koska Pennin mielenkiinto hieman lopahti. Yhtäkkiä se keksi aivan uuden tempun, nimittäin sen, että se pujotteli hienosti puoleen väliin asti, ja sitten jämähti seisomaan paikalleen minua tuijottaen. Tätä se kokeili pari kertaa, kunnes totesin että haista koira itse, ja poistuin paikalta leikkimään Pitsin kanssa. Sitten laitoin Pennin hihnaan ja treenasin Pitsin, ja koitin vielä lopuksi  Pennin kanssa pujottelua, ja hyvinhän se sitten sujui. Mokomakin pässinpää, yritti kai saada herkkuja kesken pujottelun? Oli sillä hämmästynyt ilme, kun en jäänytkään viereen hosumaan ja kiljumaan, vaan keskitinkin kaiken huomioni Pitsiin.

Pitsi puolestaan harjoitteli lähtötilanteita ja perusohjauksia, valitettavasti tässä järjestyksessä. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä fiksumpaa ensin vähän päästellä höyryjä ja sitten vasta vaatia keskittymistä vaativaa toimintaa, mutta no, taas olemme hieman viisaampia. Pitsi oli kyllä sangen vauhdikas, putki oli sen mielestä harvinaisen hauska, ja nyt se osasi jo hiukan hakea hyppyjäkin. Hyppyinä meillä oli siivekkeitä ja niiden välissä maassa n. 10 cm korkea halkaistu muoviputki, ihan riittävä 9 kk junnulle. Harjoiteltiin ihan vaan perusjuttuja, vähän valssia, vähän persjättöä. Tokalla kierroksella Pitsi käveli hihnassa puomia ja naksutteli kontaktilla seisoskelua, sekä kiipeili jälleen keinulla. Se on kyllä niin vikkelä liikkeissään, että sen kanssa pitää olla varovainen vielä kontakteilla.
Perusasennossa odottelu sujui pari kertaa hienosti, ja olisi pitänyt ymmärtää lopettaa siihen. Nyt olin vähän liian ahne, ja Pitsin kärsivällisyys petti. Lisää harjoitusta siis, mutta lyhyemmissä pätkissä ja pidemmillä etäisyyksillä.

Palkkapallo toimi aika mukavasti kummallakin koiralla, tätä voidaan käyttää jatkossakin. Tosin nyt on ihan hyvä että niitä palloja on kaksi, kivituhka kun suttaa melkoisesti...

tiistai 2. lokakuuta 2012

Erikoisia puhdetöitä

Koiraharrastajan puoliso joutuu kyllä kestämään monenmoista, ja oppii jossain vaiheessa olemaan kyselemättä liikoja. Jos siis koiraharrastaja lähettää puolisolleen tekstarin, jossa pyytää tuomaan kauppareissulta kissanruokaa, Bliw-käsisaippuaa, Pringles-sipsejä tai tennispallon, viisas puoliso tottelee. Niin se ehkä pääsee helpommalla, eikä tarvitse kuunnella koirien uusimpia koulutussuunnitelmia pitkän kaavan mukaan.

Tällä kertaa ostoslistalle päätyi tennispallo, joita kiltti puoliso toi oikein viisi kappaletta saman tien, meinaa vissiin että me hukataan ne kumminkin. Tennispalloon (tai oikeastaan jo kahteen, kun yksi lähti vahingossa puolison mukana töihin tänään auton takakontissa) tein puukolla viillon, ja eikun survomaan herkkuja pallon sisään. Näin saadaan siis aikaan (ehkä) myös kääpiöpinserille kelpaava  heittopalkka, siis lentävä nakki.

Tähän lentävään pikku herkkupalleroon on nyt tutustuttu kotioloissa kummankin koiran kera. Penni on aivan täpinöissään, ja alkoi itselleen epätyypillisesti vikistä nähdessään pallon tänään! Pitsin mielestä ihan kaikki on hauskaa mitä vaan ikinä tehdäänkin, namit on vaan pelkkää plussaa. Pemun kanssa on leikitty jakkaran kiertämistä ja ihan vaan opeteltu siihen että pallo on ihana, Pitsi on harjoitellut samaa sekä pakkovalssin alkeita. Pakkovalssi jakkaran ympäri eteisessä, ihan normaalia toimintaa. Pitsi hoksasi homman sangen nopeasti, ja lähtöasentoistuminenkin sujuu pääasiassa hienosti. Välillä jutun juju edelleen unohtuu, mutta täytyy vaan tehdä enemmän toistoja, ei siinä muu auta. Onneksi torstaina päästään uudelle agihallille harjoittelemaan ihan oikeiden esteiden kanssa!

Pennillä alkoi eilen uusi agikurssi Noormarkun hallilla, edelleen tykkään siitä uudesta pohjasta kovasti. Radassa oli parikymmentä estettä, Penni suoritti sen ongelmitta. Pujottelua tehtiin ensin verkoilla, tuttu juttu Pemulle, ja sitten radalla ilman verkkoja, täysin virheettä! U:n malliseen putkeen ohjattiin "alakautta" molemmista suunnista, vain kerran Pemu päätyi putken päälle sen sijaan että olisi  mennyt sen sisään. Kontaktitkin toimivat hienosti, mutta omatoimitreeneissä niistä voisi yrittää saada hiukan nopeammat. Etenkin A:lta laskeutuminen kestää luvattoman kauan, pitänee testata sitä kissanruokaa tähän ongelmaan...

Hiukan varovasti katselin eilen kisakalenteria, ja ajattelin että marraskuussa voisi yrittää hiukan kisailla. Kisoja vain on harmillisen vähän (lähiseudulla), mutta eiköhän niissäkin silti tuntumaa saada.