torstai 4. lokakuuta 2012

Koiran keskisormi

Tänään nähtiin sekin tilanne, kun Penni näyttää mammalle keskaria, noin niinkun kuvainnollisesti.

Lähdettiin koirujen kanssa testaamaan seuran uutta treenitilaa, joka osoittautui ihan kelvolliseksi paikaksi agilityä ajatellen. Pohja on kivituhkaa, tilaa on n. puolet siitä mitä Noormarkun hallilla, valaistus on hyvä. Pieniä epäkohtia varmaan korjaillaan syksyn myötä, eihän tuolla olla ehditty olemaan kuin vasta neljä päivää.

Kumpikin koira teki kaksi treenipätkää, ajatuksena oli tehdä ensin rata/ohjausharjoittelua ja toisella pätkällä sitten tekniikka-asioita. Tämä osoittautui ihan hyväksi systeemiksi, tosin itsellä meinasi loppua kunto homman puolivälissä! Ratana hallissa oli 16 esteen pätkä, jossa aiheena oli takaakierto-niisto(-persjättö), vain putkia ja hyppyjä. Puomi, keinu ja kepit olivat kuitenkin kivasti treenattavana hallin pohjalla myös. Testissä oli ekaa kertaa lentävä nakki, siis makkaranpaloilla täytetty tennispallo.

Penni toimi ratatreenissä kuin unelma! Se ei yleensä ole kivituhkalla ollut ihan nopeimmillaan, mutta nyt se kyllä oli kuin mikäkin raketti. Koira on kyllä mahtavassa iskussa nyt, sitä pujottelua lukuunottamatta. Radan teemaohjaus sujui hienosti, kun vaan itse muistin tehdä sen niistovaiheen kunnolla, enkä lähtenyt hosumaan liian aikaisin eteenpäin. Tokalla kierroksella tehtiin pujottelua, ja jälkikäteen ajatellen yritin varmaankin tehdä liikaa toistoja (ajatuksena harjoitella erilaisia sisäänmenoja), koska Pennin mielenkiinto hieman lopahti. Yhtäkkiä se keksi aivan uuden tempun, nimittäin sen, että se pujotteli hienosti puoleen väliin asti, ja sitten jämähti seisomaan paikalleen minua tuijottaen. Tätä se kokeili pari kertaa, kunnes totesin että haista koira itse, ja poistuin paikalta leikkimään Pitsin kanssa. Sitten laitoin Pennin hihnaan ja treenasin Pitsin, ja koitin vielä lopuksi  Pennin kanssa pujottelua, ja hyvinhän se sitten sujui. Mokomakin pässinpää, yritti kai saada herkkuja kesken pujottelun? Oli sillä hämmästynyt ilme, kun en jäänytkään viereen hosumaan ja kiljumaan, vaan keskitinkin kaiken huomioni Pitsiin.

Pitsi puolestaan harjoitteli lähtötilanteita ja perusohjauksia, valitettavasti tässä järjestyksessä. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä fiksumpaa ensin vähän päästellä höyryjä ja sitten vasta vaatia keskittymistä vaativaa toimintaa, mutta no, taas olemme hieman viisaampia. Pitsi oli kyllä sangen vauhdikas, putki oli sen mielestä harvinaisen hauska, ja nyt se osasi jo hiukan hakea hyppyjäkin. Hyppyinä meillä oli siivekkeitä ja niiden välissä maassa n. 10 cm korkea halkaistu muoviputki, ihan riittävä 9 kk junnulle. Harjoiteltiin ihan vaan perusjuttuja, vähän valssia, vähän persjättöä. Tokalla kierroksella Pitsi käveli hihnassa puomia ja naksutteli kontaktilla seisoskelua, sekä kiipeili jälleen keinulla. Se on kyllä niin vikkelä liikkeissään, että sen kanssa pitää olla varovainen vielä kontakteilla.
Perusasennossa odottelu sujui pari kertaa hienosti, ja olisi pitänyt ymmärtää lopettaa siihen. Nyt olin vähän liian ahne, ja Pitsin kärsivällisyys petti. Lisää harjoitusta siis, mutta lyhyemmissä pätkissä ja pidemmillä etäisyyksillä.

Palkkapallo toimi aika mukavasti kummallakin koiralla, tätä voidaan käyttää jatkossakin. Tosin nyt on ihan hyvä että niitä palloja on kaksi, kivituhka kun suttaa melkoisesti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti