Fiiliksellä?

Tässä vähän yli kolmenkymmenen vuoden kypsässä iässä on se etu, että sitä alkaa pikkuhiljaa tunnistaa omia tunnetilojaan. Se ei kuitenkaan valitettavasti aina tarkoita sitä, että niiden mukaan osaisi toimia.

Tänään oli seuran treenit, joissa on aina kyllä kivaa, mutta jostain syystä tänään ärsytti kaikki. Keli oli aivan mahdottoman liukas, liukuesteet rikki, pimeää, märkää, ja onnettomalla verkkalenkillä sain risusta silmääni. Kaiken lisäksi olin unohtanut speedcrossit kotiin, ei auttanut kuin juosta vaelluskengissä. Tällä fiiliksellä siis kuitenkin halusin välttämättä tehdä Pennin kanssa nollatreenin, vaikka paremmin olisi ehkä sopinut metsälenkki hyvässä juttuseurassa, tai vaikka kotisohva.

Rata oli kolmosluokan tasoa, ja se päästiin melkein nollilla loppuun saakka. Yhden kerran oma valssini valui liikaa, ja koira sujahti ahtaassa kohdassa putken väärään päähän. Hyödyllinen opetus meikäläiselle, älä valu, äläkä unohda katsoa koiraa silmiin tuollaisessa kohdassa, kun kurvi on tiukka ja ansoja tarjolla.

Puomiakin tehtiin sitten vielä yksittäisenä, siinä saatiin persjätöllä provosoitua Penni varastamaan kontaktilta. Yllättäen kun sanoin kontaktikäskyn yhden kerran vähän ärjymmällä äänellä, salaisesti herkkä Pemu pysähtyikin jo ennen kuin etutassut olivat maassa, siis 4 on. Se on kyllä juuri tuommoinen, päälle päin kovis, mutta oikeasti mamman mussu. Muutamalla korjauskerralla saatiin aika hyvin se kontakti toimimaan, mutta luulen, että se leviää taas kisatilanteessa. Seuraavat epiksetkin on vasta parin viikon päästä, harmi.

Lenkkeily on ollut vähän huonoa, kun on niin liukasta, mutta peltolenkkiä on päästy tekemään. Ilmoitin Pennin TSAU:lle kolmeen starttiin 14. päivä, siis agiratoja kaikki. Onneksi se tupla on jo plakkarissa, ei varmaan olisi edes meikäläisen kohtalaisen hyvät kisahermot kestäneet sitä, jos tuplan teko olisi jäänyt viime tinkaan!

Hankintoja & kirjauutinen

Tehokkaana tarjousten perässä juoksijana olen jälleen onnistunut tekemään edullisia hankintoja. Olisi kiva kannattaa paikallisia eläintarvikeliikkeitä, mutta opiskelijan kukkaro ei aina oikein veny niiden katteisiin, joten nettikauppoihin tulee sijoitettua jonkin verran. Eikä tässä oikein tunnu oikeisiin kauppoihin edes ehtivän, kun aina on joko koulussa tai kouluhommissa.

Paljaspyllyinen Penni saa nyt ruveta syömään biotiinia ja sinkkiä, jospa siihen kasvaisi karvaa talveen mennessä. Erinäisten merilevävalmisteiden lisäksi näitä aineita löytyy yhdistettynä oluthiivasta, jota tilasin tablettimuodossa, kun kerran halvalla sain. Vaikutuksista raportoin myöhemmin.

B1, 2, 3, ja 6-vitamiineja, rautaa, kuparia, sinkkiä ja mangaania.

Se hammastökötti, siis Fortan Dental Care, tai Zahnpflege tuossa purkissa lukee herrakansan kielellä, osoittautui odotuksia tehokkaammaksi! Hinkkasin sitä pinsujen purukalustoon neljänä iltana peräkkäin, ja hammaskivi irtoilee palasina. Täytyy jatkaa purkin ohjeen mukaisesti käsittelyjä kerran viikossa, niin pysvät leegot puhtaina. En tiedä mitä siinä aineessa tarkalleen on, mutta koirat tuntuvat tykkäävän siitä kovasti.

En yleensä koskaan tee heräteostoksia, mutta änään shoppasin tapojeni vastaisesti heräteostoksena Salomonin Escambiat, eli ihan goretex-pintaiset metsälenkkeihin tarkoitetut tossut. Olivat Budget Sportin alessa niin edulliset, etten voinut vastustaa kiusausta, nuo toiset Salomonit kun ovat ylittäneet odotukset täysin.

Pysyiskö näillä pohjilla pystyssä?

Olen unohtanut tänne blogin puolelle tämän kirjoittaa, mutta nyt kun muistan, niin pitää mainostaa kaverin kirjoittamaa koira-aiheista tietokirjaa nimeltä Koko perheen koirakirja. Se on myynnissä tavallisissa kirjakaupoissa, varmaan netistäkin saa tilattua? Kirjassa esitellään koiranpitoa ja koirarotuja hauskan värikkäässä muodossa, ja harrastusosioon näköjään livahtanut jotain tuttuja pikkupinsereitäkin, taitavan Sussen kuvaamina...

Teksti Nina Mäki-Kihniä, kuvat Susanna Nieminen

Hieno ja huono kisareissu

Kolme rataa taputeltu eilen Raumalla Pennin kanssa, nollia nolla. Ei siis kovin hehkeä reissu, mutta ihan kivaa oli kuitenkin.

Radat olivat hankalat, ja etenemät ratojen vaikeusasteeseen nähden meille liian kovat. 3,7 m/s olisi pitänyt mennä joka radalla, ja kun yhdellä radalla oli pahimmillaan neljä putki-kontakti-erottelua, ja tehtävää tehtävän perään, ei oikein voitu päästellä menemään. Tosin oma vika, päätinhän jo joulukuussa, että tätä tuomaria vältetään jatkossa, mutta minkäs teet.

Eka rata oli päivän vaikein, mutta hienoisella varmistelulla sain Pemun luotsattua kaikista sen ansoista läpi. Vauhti oli Pennille ihan kohtuullinen, mutta tiesin sen jo maaliin tullessa, että aika ei riitä. Eikä se sitten riittänyt, yliaikaa tuli 2,5 sekuntia. Ei me kyllä ainoita oltu, joilla oli hankalaa, tällä tuloksella nimittäin irtosi kahdenkymmenen koirakon kisassa kolmas sija. Kyllä se hiukan lämmitti mieltä, vaikka mieluumin olisin toki ottanut sijan 13 ja puhtaan nollan.

Tokalla radalla sattui ja tapahtui. Se oli inasen helpompi kuin edellinen, mutta Penni kolautti takajalkansa kolmannen esteen rimaan ja laskeutui jotenkin huonosti toisen etujalkansa varaan. Ilmeisesti sen verran sattui, että loppurata mentiin köpököpövauhdissa, josta huolimatta onnistuin uusilla Speedcrosseillani liukastumaan ja kaatumaan polvilleni radan puolivälin jälkeen. Eipä sillä väliä, se oli kamala rata muutenkin, tulokseksi siitä 5 (liukastumisesta aiheutui kielto) ja yliaikaa.

Kolmannella radalla Pennin jalka oli ilmeisesti edelleen kipeä, ja otin sen pois radalta viidennen esteen jälkeen. Se oli hidas ja selvästi hyppyhaluton. Nyt se aristaa jalkaa vähän, kun sitä painelee tuosta "kämmenselän" kohdalta, mutta ei kyllä onnu yhtään, onnellisena juoksenteli mummulan pihalla.

Onhan se aika masentavaa, kun olet kaikkesi tehnyt, eikä aika vaan riitä, mutta minkäs teet. Koiraa ei voi syyttää, se eteni hyvin siinä ekalla radalla, itse olisin voinut varmistella vähemmän niitä neljää erottelua, ja kontaktejakin, mutta näin kävi. Tavoitteena tuolle radalle lähtiessä oli, että kontaktit menevät hyvin, ja ne kyllä menivätkin. Muutenkin päivä oli mukava, matkaseura sai oikein menestystäkin! Toivottavasti Penninkin nollatili aukeaa seuraavissa kisoissa!

Speedcrossit Saksanmaalta

Viikko sitten tilaamani Salomon Speedcrossit saapuivat eilen, jee! Ja varsin mallikkaasti saapuivatkin, siis suoraan kotiovelle toimitettuina, oikein kohtuullisessa toimitusajassa.

Väri näyttää todellisuudessa samalta kuin verkkokaupan kuvissakin, ja koko on juuri oikea. Pohjat ovat enemmän turkoosit kuin vaaleansiniset, vaikka tässä kuvassa aika sinisiltä näyttävätkin.

Ei ehkä ihan meikäläisen väri, mutta beggars ain't choosers!

Ongelmia ilmeni heti alkuunsa nauhojen pikalukituksen kanssa, enhän minä semmoiseen ole ennen törmännyt. Mukana tuli ohjeet, joista ei kyllä varsinaisesti ollut apua:

Niin mihin se työnnetään?

Onneksi on youtube, sieltä löytyi hommaan oikein ohjevideo. Enkä vissiin ole ainoa, jolla on asian kanssa ollut vaikeaa, koska kyseistä videota on katsottu melkein viisikymmentä tuhatta kertaa. Ja muutenkin, kandidaatintutkinto kun on jo  taskussa, vieläpä humanistiselta alalta, niin mitä meikäläiseltä nyt voikaan odottaa käytännön asioiden suhteen!

Kengät testasin tositoimissa tänään aamulla Pitsin kanssa, ja kyllä ne olivat ihan maineensa veroiset. Pito oli hyvä, ja kengät tuntuivat tukevilta. Jos jotain pitäisi moittia, niin kovin hengittävät nämä eivät kyllä ole, jalat hikosivat huomattavasti enemmän kuin nahkaisissa nappiksissa. Mutta nämä ilmeisesti hylkivät vettä, joten se varmaankin vaikuttaa tuohon hengittävyyteen.

Pitsi oli niin Pitsi taas, sen kanssa on vaan ihan mahtavaa tehdä tätä lajia <3

Pitsin Pori KV

Porin kansainvälinen näyttely on siitä kiva, että sinne on lyhyt matka, ja siellä on aina paljon tuttuja ja kavereita. Kahvikin on aina ollut vähintään kelvollista, ja parkkimaksu edullinen. Jostain kumman syystä minkäänlaista menestystä ei Porista olla koskaan Pitsin kanssa saatu, ja sama linja jatkui tänään.

Tuomarina oli serbialainen Nemanja Jovanovic, joka jakoi ERIä avokätisesti. Pitsikin sellaisen sai, mutta jäi harmillisesti kilpailuluokassa kolmanneksi. Tulos oli siis VAL ERI 3 SA, arvostelu tulee tässä (käänsin itse):

Erinomainen tyyppi. Oikein hieno pää. Hieman suuret korvat. Korrekti kaula ja ylälinja. Voisi olla edestä voimakkaammin kulmautunut. Hyvin kulmautunut takaa, mutta lanne hieman jyrkkä. Hieman lyhyet etuaskeleet.

Pitsi esiintyi kauniisti siihen nähden, että näyttelyremmi on viimeksi ollut kaulassa toukokuussa Harjavallan ryhmiksessä. Se taisi jopa vähän tykätä tästä tuomarista, vaikka pitkä, tumma mies olikin tummassa päällystakissa, ainakin Pitsi hypähti iloisesti nuolemaan kättä, kun tuomari sitä tarjosi.

Valokuvia en näyttelyssä huomannut ottaa, joku siellä kehänlaidalla kuvasi järkkärillä, katsotaan, jos kuvia johonkin myöhemmin ilmestyisi.




Meikäläisen nilkka alkaa olla jo aika hyvän tuntuinen, varmaankin viikonmittaisen Burana-kuurin ansiosta. Hallilla olen käynyt kerran, ja silloin en kyllä juossut metriäkään, lähinnä lähettelin koiria esteille, että niillä olisi edes jotain ajankulua ja puuhaa. Tykkäsivät kyllä kovasti, Pitsin pimeät putkikulmat vahvistuivat, ja Penni pujotteli ekaa kertaa ikinä aivan yksin kepit päästä päähän, jäin siis itse paikalleni seisomaan.

Huomenna aion jo mennä ihan oikeaa aksaa, toivotaan, että nilkka kestää! Vammasta huolestuneena tilasin jo hiukan joustavampipohjaiset kengätkin agia ajatellen, kun ne edullisesti satuin verkkokaupasta löytämään. Tulossa on siis Salomon Speedcross 3 -maastojuoksukengät, värissä Light Onyx/Dark Cloud, eli siniharmaat ne taisivat ainakin meikäläisen silmään olla. Kengät tulevat Saksasta, ja ovat täällä todennäköisesti alkavan viikon aikana.

Keväisiä hankintoja

Meikäläisen jalat eivät valitettavasti kestä samoja lenkkareita kuin korkeintaan vuoden päivät, ja kun vaihtoaika osuu kivasti kevääseen, niin kävinpä sitten hyödyntämässä läheisen Budget Sportin tarjouspäivät.

Vasemmanpuoleisen parin hankin siis tänään, oikeanpuoleisella on ikää n. 11 kk, ja ne ovat käyneet kyllä pesukoneessakin ainakin kolmesti, vaikka värin perusteella voisi jotain muuta ajatella. Pohja alkoi irrota tuosta pystyssä olevasta tossusta, ikävästi meni risut sinne väliin metsälenkeillä! Kyljellään olevan pohjassa ei ole purkkaa, se on vaan kulunut tuommoiseksi.

Lisäksi mukaan tarttui edullinen Puman urheilutoppi, joka sopii vaikkapa kesäisiin agikisoihin, mikäli säät suosii.

Kyllä kelpaa aloitella kesäkautta! :)