Retkeilyä, rentoa oloa ja kevätaurinkoa

No nyt ei olla kisattu, eikä oikein treenattukaan, paitsi viime viikolla. Reetan treenit veti Tanja Kurikka, joka oli varsin mukava, uusi kouluttajatuttavuus. Hän panosti kovasti liikkumiseen ohjeissaan, eli treenin teemat sopivat meikäläiselle oikein passelisti. Erityisesti pohdittiin valsseja, niiden tekemisen tekniikkaa ja sijoittamista.

Pitsi juoksi ensin, ja oli aika hyvä. Se teki kaiken oikein ja kuuliaisesti, jokin viimeinen terä kuitenkin jäi tällä kertaa puuttumaan. Penni oli tosi raivokkaalla tuulella ja tykitti hyvää vauhtia, tekipä radan lopuksi nollilla läpikin. Tällä kertaa siis Penni veti kehut kotiin, poikkeuksellisesti.

Agilityrintamalla saatiin sellainen uutinen, että Penni on valittu edustamaan seuraamme WeCA:a SM-joukkueeseen tänäkin vuonna. Enpä olisi ikinä uskonut, että Pemu on jonain päivänä SM-joukkueessa, saatika kahtena vuotena peräkkäin! Aika pitkälle on tämän meikäläisen ekan agikoiran kanssa päästy, kun tosiaan ihan nollasta silloin aika tarkkaan kuutisen vuotta sitten aloitettiin. Olen joukkuepaikasta todella iloinen, ja koirastani varsin ylpeä :)

Yksilö-SM karsintarata 2015

Nyt olen antanut koirille vähän lepotaukoa, ollaan tehty pitkiä lenkkejä rauhalliseen tahtiin, ja tänään käytiin Pomarkussa Isonevallakin taas pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta onkin hippasen yli kaksi vuotta, ipana oli silloin niin pieni, että oli kantorepussa, kun ei jaksanut pitkästi kävellä. Eikä olisi pysynyt pitkospuilla.

Koirat on pakko pitää kiinni, ne uppoavat heti kaulaa myöten, jos poistuvat pitkospuilta. Kokeiltu on.

Vino horisontti, mutta kelvatkoot!

Blogi jääkin nyt pienelle alkukesän tauolle, mutta lupaan, että tauon jälkeen meillä on varmasti jotain mielenkiintoista päivitettävää! ;) Ja ei, se ei valitettavasti ole pentu.

P.s. Sain äitienpäivälahjaksi uuden treenikassin, jee! Vanhastahan koirat söivät itsensä läpi hiljattain. Lisäksi tilasin nettikaupasta vähän urheiluvaatetta, katsotaan jos niistä saisi vielä postauksen kasaan ennen taukoa.

Pakkaslenkkejä

Juuri kun päästiin taas joulukiireiden jälkeen pitempien nautiskelulenkkien makuun, alkoi pakkanen paukkua. Täällä rannikollakin on siis oltu -20 kieppeillä, tänään jopa -25.

Kääpiöpinserillä ei pohjavillaa ole, eikä tuo yksinäinen karvakerroskaan kovin paksu ole, joten pukea pitää. Pitsi kestää kylmää kohtalaisesti, Penni huonosti, tuntuu että nyt vanhemmiten (APUA!) hiukan huonommin. Eihän se siis vanha ole, tämä nyt vaan taitaa olla ensimmäinen ikääntymisen merkki. Olen yrittänyt lihottaa Penniä hiukan, että se tarkenisi paremmin, karvankasvatusyritykset oluthiivan ja merilevän avulla eivät ole tuottaneet tulosta. Penni on siis vähän laihtumiseen taipuvainen, ja sen rasvaprosentti on luonnostaan aina melko alhainen, lihasmassaa on senkin edestä.

Näissä asusteissa meillä ulkoillaan:

Penni ulkoilee paljain päin, koska sillä ei minkään valtakunnan pipo pysy päässä ilman ilmastointiteippiä. Fleecehaalari on sille tarpeen näillä keleillä, ja BoT-takki nyt vaan sattuu olemaan meidän ainoa tuulta pitävä takki, joka on niin iso, että mahtuu haalarin päälle. Täällä rannikolla kun on paitsi kylmää, myös tuulista. 

Pitsilläkin on fleecehaalari, ja sen päällä Hurtta-sademantteli tuulensuojana. Pitsin korvalehdet paleltuvat tosi herkästi, kun lämpötila painuu alle -10, joten se käyttää kylmillä keleillä vanhasta pörrösukasta leikattua tuubipipoa.

Tossut olisivat kova sana, mutta eivät nämä suostu kävelemään sellaisten kanssa, kokeiltu on.

Näissä tamineissa pinserit tarkenivat tänään tehdä 15 minuutin lenkin, pakkasta oli aamulla n. -22 astetta. Iltaisin olen aktivoinut niitä ruuan etsimisellä, ja huomenna taidan hankkia sellaisen tasapainotyynyn, että saavat vaikka sitten jumppailla sen kanssa. Jumppapallo meiltä jo löytyy, mutta sen kanssa alkaa ideat olla jo loppu.