lauantai 22. helmikuuta 2014

Plop, plop!

Nollia putkahti yllättäen kisakirjaan tänään oikein kaksin kappalein, jippiaijee! Olympialaisten hengessä voisin todeta, että parhaamme teimme, ja tähän se riitti.

Kisat kisailtiin siis SDP:llä Lempäälässä, tuomarina toimi Salme Mujunen. Kisaseuraa ei tältä suunnalta mukana ollut, mutta toiselta syrjältä Suomea ajeli paikalle Pitsin sisko Cara (ADB Karma) omistajansa Lindan kanssa. Siskokset starttasivat radalle peräkkäin, eli mitään ei saatu videolle, valitettavasti.

Eka agirata oli juurikin Mujusen tyyliä, lähestulkoon W-kirjain, jossa oli kuitenkin pari hämäävää kohtaa, joissa piti vähän linjoja pohtia. Pujottelu oli heti alkusuoralla, ja Pitsi meni oikein sisään, mutta liukastui lattaraudalla ja tupsahti ulos esteeltä, siitä 5. Rata oli muuten vauhdikas ja sujuva, koiraa ei kyllä pätkääkään haitannut kisapaikka, ratahenkilöstö, yleisö tai mikään muukaan. Kuskilla reidet oikein polttelivat maalissa, koko kentän mittainen loppuspurtti sujui kuin sprintissä konsanaan. Tai niin ainakin haluan kuvitella, onneksi ei ole videota todisteena murskaamassa tätä mielikuvaa.

Toka agirata oli aikalailla sama kuin ensimmäinen, mutta takaperin, ja sieltä se nolla sitten tupsahti! Juosta sai kyllä henkensä kaupalla tälläkin radalla, esim. viiden hypyn suora on ihan jänskä, kun toisessa päässä häämöttää liian aikaisin houkutteleva putki. Koiran oli myös pakko irrota, jos sen aikoi saada niihin mutkaputkiin, ja ehtiä itse edes auttavasti seuraavaa teknistä estettä kohti. Opimme siis tänään, että suoraviivaisuus ei aina tarkoita automaattisesti helppoutta. Tässä kisassa Pitsi sijoittui toiseksi, etenemä oli näppärät 4,63 m/s!

Hyppärille lähdettiin löysin rantein, olihan yksi LUVA jo taskussa, eikä paineita ollut mihinkään. Rata oli kiemuraisempi kuin edelliset, ja olihan siinä vähän putkiansaakin tarjolla. Pujottelu oli laitettu metkasti suoraan kentän laitaa = yleisöä päin, se hämäsi aika monia koiria ihan selvästi. Pitsi vältti ansan ja pujotteli hienosti, loppusuoralla meinasi jo paukut loppua ohjaajalta, mutta maaliin päästiin, Pitsi edellä ja ohjaaja perässä, jälleen nollilla. Tässäkin sijoituttiin toiseksi, etenemä tällä kertaa kiemuroista huolimatta 4,65 m/s! En kyllä tiennyt, että se menee noin lujaa! Voittajalle (kääpin sekin) hävittiin vain muutama sadasosa, eikä makseissa ja medeissä kukaan tehnyt yhtä nopeaa nollaa. Kyllä sai olla knääpiöistä ylpeä!

Meininki radalla oli tänään sanalla sanoen hauskaa. Koira keskittyi, irtosi, ja totteli ohjausta kuuliaisesti. Se kulki upeaa vauhtia ja oli hommasta todella innoissaan, mutta silti malttoi istua kauniisti lähdössä ja pujotella loppuun asti oikein joka kerta. A-esteen kontakti otettiin molemmilla kerroilla, mutta aavistuksen ylhäältä, pitää pohtia palkkausta ja olla itse huolellisempi myös kisatilanteessa. Keinu oli oikein hyvä!


Nyt on vuorossa kisapäivän väsynein ja rentouttavin osuus, siis onnistumisilla hekumointi, sauna (myös  koira) ja olut. Meidän tiimi suosii  tummaa, alkoholitonta Nikolaita, mutta muukin sortti käy. Seuraavia kisoja en nyt juuri edes kykene ajattelemaan, ei ainakaan vielä ensi viikonloppuna, vaikka niin olinkin alun perin vähän suunnitellut. Palaamme asiaan, kun aivomme jälleen toimivat!


P.s. Aikataulu olikin aiemmasta marmatuksestani poiketen aivan järkevä, kakkosluokka alkoikin vasta ykkösten jälkeen, hallissa oli mukavan väljää ja rauhallista! Palkinnoiksi kisajärjestäjä antoi  lahjakortteja ja suklaata, eli palkintokuva jää nyt tästä kisaraportista uupumaan.

torstai 20. helmikuuta 2014

Aamupikainen

Tänään käväisin aamutuimaan Pitsin kanssa hallilla ottamassa pikaisesti viime hetken pätkät ennen lauantaisia Lempäälän kisoja. Tehtiin pujottelu nelisen kertaa, ja pussi kahdesti, molemmat etupalkalla. Hyvin sujui, pujottelussa sattui innokkuudesta johtuen pari virhettä, mutta vauhti oli upea, eikä koira yrittänyt lopettaa pujottelua liian aikaisin. Pussiin se solahti jo ennen kuin ehdin edes käskeä, hyppäsipä medikokoisen muurinkin vahingossa pari kertaa. Ilo on siis palannut koiraan, joka vielä viikko sitten kärsi hormonien aiheuttamasta maailmantuskasta tuhisten ja huokaillen omassa pesäkolossaan.

Kisahalli on Pitsille entuudestaan tuttu turistikoiran hommista, kisannut se ei siellä kuitenkaan ole. Uskoisin, että se pärjää ihan hyvin, tosin väentungos saattaa olla hallissa melkoinen, kun kuusi säkäluokkaa puuhailee siellä yhtäaikaa. Suuressa viisaudessaan TAMSK siis päätti, että kaikkien päivä on pitkä, ja meidän ykkösluokan kisat käydään maksi-medi-mini -systeemillä yhdellä ja samalla radalla, kakkoset hääräilevät sitten siinä viereisellä baanalla. No, tähän on varmaan jokin hyvä syy, jota en vain oikein hahmota.


No, me toivotaan sujuvia suorituksia ja hyvää fiilistä radalla, nolliin on hyvät mahdollisuudet, kun vaan kuskilla pysyy pakka kasassa!

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Epistelyä Porissa

Seuramme järjesti jälleen epikset, ja kävin taasen sekä talkoilemassa, että kisailemassa. Radalle pääsi tällä kertaa Penni, koska Pitsi oli kotona juoksuilemassa.

Rata oli mielestäni oikein kiva ja mukavan helpohko, suoritettiin se Pennin kanssa kahteen kertaan. Ekalla kerralla A-esteellä tapahtui jotain käsittämätöntä porsastelua, joten palautin koiran kontaktille. Muuten rata oli ihan peruskauraa, olisin voinut olla nopeampi monessakin kohtaa, ja ihan turhaan lähdin survomaan valssia viimeisen putken ja hypyn väliin. Radan alku oli kuitenkin mielestäni ihan hyvä ja säpäkkä, koira kääntyy aika vauhdikkaasti ollakseen Penni.


Radan sai halutessaan uusia, ja tietenkin käytiin ottamassa toinen kierros. Alku oli ihan ok, inasen hitaamman tuntuinen kuin ekalla kierroksella. Kepeillä meinasi tulla sisäänmenovirhe, ja änkesin liian lähelle keppejä, joten koiralla sekosi rytmi. A-esteellä keskusteltiin taas hieman, mutta keinusta eteenpäin homma oli nyt sujuvampaa kuin ekalla kierroksella, ja koira kääntyy kivasti kun oma ajoitus on parempi.



Kisaaminen Pennosen kanssa oli kyllä vaihteeksi oikein mukavaa, sen kanssa yleensä tietää paljonko se esim. irtoaa, paljonko voin itse irrota jne. Lisäksi sen kanssa pääsee joskus sentään kuvittelemaan, että itse liikkuisi muka jotenkin vikkelästi, kun se kuitenkin on jonkin verran Pitsiä hitaampi, ja sen kanssa ehtii ihan mukavasti ohjauksiin, joita ei Pitsin kanssa voisi edes harkita.


Pitsi pitäisikin huomenna ilmoittaa Lempäälään virallisiin kisailuihin, saas nähdä miten pinserin käy! Näyttelykalenteria en edelleenkään ole onnistunut lyömään lukkoon, kaikki riippuu taas vähän kaikesta, mutta kyllä tuota koiraa tullaan tänä vuonna kehissä näkemään. Kotimaassa on kuitenkin yritettävänä paitsi tietenkin CACIBit, myös snapi-rotujen oma erikoisuus, FinnSieger-titteli.

torstai 6. helmikuuta 2014

Epä-flow ja painovoima

Joskus tässäkin lajissa (siis agilityssä) pääsee sellaiseen flow-tilaan, että oksat pois. Koira kiitää, itse ehtii vaikka mihin, ajoitukset natsaa ja elämä on ihanaa. Tänään oltiin melkoisen kaukana tästä aksaajan Eldoradosta, mutta treenattiin kumminkin. Hehkutan niin usein onnistuneita treenejä täällä blogissa, että pakko se on joskus kirjoittaa näistä vähemmän hehkeistäkin hetkistä, ettei kukaan vaan pääse luulemaan, että me ollaan niitä ärsyttäviä, jotka onnistuu aina. News flash, kukaan ei muuten onnistu aina, toiset vaan salaavat tai sivuuttavat epäonnistumisensa muita tehokkaammin.

Painovoima liittyy asiaan siten, että kun vanhan  suomalaisen sananlaskun mukaan paska valuu alaspäin, niin näin tekee kyseisen substanssin lisäksi myös oppi. Oma koutsimme viettikin viikonlopun agitaivaassa, siis Next Level -koulutuksessa, ja toi sieltä mukanaan uusia ideoita meillekin. Itse en maanantaina ideoita päässyt Pitsin juoksun takia testaamaan, mutta olin kuunteluoppilaana ja kasasin kyseisen harjoituksen tänään tuonne toiselle hallille, jonne myös juoksupeput ovat tervetulleita pöksyihin pukeutuneina.

Ensin harjoitteli Penni, joka oli alkuun ihan pihalla. Se nuuski, haukkui seinän takana hitsaaville työmiehille ja eksyi suoraan putkeen löytämättä poistumistietä. Bravo! No, tokeentui se siitä sitten myöhemmin, ja teki harjoituksen ihan kelvollisesti pari kertaa. Videosta näkyy, että jos ei koira lähde kunnolla takaakiertoon, niin en kyllä minäkään sitä ihan tyylipuhtaasti ohjaa, olisi pitänyt katsoa video jo hallilla! Muuten meno on taattua Penni-laatua, ei niin säkenöivän nopeaa, mutta tasaista. Takaakierron lisäksi ihmettelen sitä, että miksi pitää ihmisen ängetä tuonne esteiden väliin harjoituksen loppuvaiheessa (välistävetokohta), miksei voi vain pysyä linjalla ja edetä ketterästi kuin gaselli?

Penni skarppasi hienosti loppua kohti, ja teki mm. puomin sivuirtoamisen ja pujotteluun törkkäykset kaikista suunnista tyylipuhtaasti, jee! Melkeinpä alkoi kisavarvasta kutittaa!

Pitsi puolestaan urheili pöksyt jalassa, eikä ollut asiasta lainkaan iloinen. Se oli hidas, vastentahtoinen ja keskittymiskyvytön. Yhden edes sinne päin suoritetun ohjausharjoituksen sain nauhalle, ja olisi pitänyt ymmärtää lopettaa tähän, mutta ei, oli pakko kokeilla vielä pujotteluakin. Siitä nyt ei tietenkään tullut mitään, se meni väärin sisään ja jätti keppejä välistä ja vaikka mitä. Kaiken kukkuraksi se kakkasi keskelle hallia (juoksupöksyjen häntäaukosta), joten päätin pistää pillit pussiin ja lähteä kotiin. Tuli siis todettua, että Pitsin ei enää tarvitse treenata juoksuisena.

Videolla on samasta harjoituksesta ensin kaksi toistoa Pennin kanssa, ja sitten yksi Pitsin toisto. Muuta julkaisukelpoista matskua ei sitten tänään saatukaan, kuvasin vain tätä harjoitusta. Kuvaamisesta oli kyllä se hyöty, että huomasin miten surkeasti ohjaan koirat siihen ekaan takaakiertoon. Tekisi kyllä meikäläisellekin terää sellainen ilman käsiä ohjaaminen, mitä erään agikoulutusyrityksen treenivideoissa on lähipäivinä näkynyt.



Pitsin piti lähteä Jänesniemen treeniin 15.2., mutta päätin sattuneesta syystä myydä paikan. Ei kannata maksaa siitä, että koira töpöttää ja kuhnii pöksyt jalassa, eikä 1.2. alkanut juoksu ehdi loppua tuohon mennessä. Pennin kanssa taas en viitsi tähän koulutukseen lähteä, sille riittää tällä hetkellä pelkkä kotitreeni ja satunnainen kisaaminen.