lauantai 25. heinäkuuta 2015

Sairasta lomailua!

No nyt prakasi nettiyhteyden lisäksi meikäläisen nilkka. Se siis kipeytyi sunnuntain kisoissa ekassa startissa, ja maanantaina oli hiukan huonon tuntuinen vieläkin. Tiistaina juoksin juoksutekniikkatreenit kivusta huolimatta, ja keskiviikkona ei sitten päässyt oikein enää kävelemäänkään.

Kinttua on nyt hoidettu levon lisäksi kylmällä ja tuella, sekä kaksiteholinimentillä. Parempi se jo on, mutta ei vielä kunnossa, siitä kertoo kivun lisäksi edelleen jalassa oleva turvotus. Kolmeen päivään en ole lenkille päässyt, ja olo on kurja, mutta onneksi keli on sen verran siedettävä, että muuten tulee ulkoiltua. Koirat ovat lenkkeilleet kyllä, ja olen niitä aktivoinut muutoin.

Aikani kuluksi väsäsin sitten videon noista juoksutekniikkatreeneistä. Kauhealta tuntuu katsoa itseään  juoksemassa hidastettuna, mutta tunnetusti alhainen itsekritiikkitasoni kestää sen juuri ja juuri.



Ongelmana meikäläisen juoksutekniikassa oli  koko jalkapohjalla juokseminen, ja se, että jalka käy maassa hitaasti ja liian edessä. Iskun pitäisi olla nopeampi, ja tapahtua kropan, siis painopisteen alla. Jälkeen-videossakin se on vielä liian edessä, mutta nopeus on mielestäni parempi.

Juoksutekniikkatreenistä oli kyllä mielestäni hyötyä, kolmella harjoituskerralla ei tietenkään lihasmuistiin suoritusta saa, mutta hyviä mielikuvia ja tuntemuksia siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä, jotta suoritus olisi oikeanlainen. Parasta antia oli ehkä se, että  oma ajatusmalli vähän muuttui; nyt uskon, että minäkin voin juosta nopeasti, enkä olekaan toivoton taapertaja!



Kisakalenteriakin olen katsellut, Pennille olen suunnitellut kisoja Raumalla, Äetsässä ja sitten tietenkin piirinmestaruuskisat Harjavallassa. Pitsi puolestaan saa kisata seuraavan kerran syyskuussa Seinäjoella, siellä on kummallekin koiralle kaksi starttia tarjolla. Suunnitelmia en ole lyönyt lukkoon vielä, mutta ihan lähiaikoina en kisoihin tuon nilkankaan takia pääse. Rupesi melkein tekemään mieli verijäljelle, semmoisen voisi koirille tehdä nyt, kun nopeatempoisemmat harrastukset ovat hetken poissa laskuista.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Agipitsi 2015

Agipitsi on muodostunut meillä jo perinteeksi, mukana ollaan oltu kai neljänä peräkkäisenä vuotena jo, ja aina siellä vaan on yhtä mukavaa. Tunnelma on loistava ja paikkana Susivuori nyt on mitä mainioin tämmöistä kisaa ajattelen. Kahvikin oli erinomaista!

No vähän satoi kyllä.


Tänä vuonna kisasin Pennillä kolme starttia sunnuntaina, jokaisessa eri tuomari: Ritva Herrala, Hilpi Yli-Jaskari ja ranskalaisvahvistus Nicolas Renaud. Penni oli siis ekaa kertaa kisaradalla SM-kisojen jälkeen, ja kulki mielestäni ihan kohtalaisesti. Se oli hyvin kuulolla ja tarkkana, etenikin ihan ok vauhtia, vaikkei ihan nopeimmillaan ollutkaan.

Eka rata oli helpohko, vaati ihan vaan perusohjauksia oikeaan aikaan. Homma toimi sujuvasti, osasin välttää vaaranpaikat ja tulin mielestäni maaliin nollilla. Niin, mielestäni. Pennihän oli loikannut A:n kontaktin, enkä ollut itse edes huomannut tätä! Harmitti niin vietävästi, ihan pelkkä huolimattomuusvirhe. Sekunnin jos olisin kauemmin malttanut odottaa, olisi "keruukauden" ekasta startista ollut nolla taskussa, nyt saatiin sitten vitonen.

Toka rata oli ranskalaisvieraan suunnittelema, ja no, aikas haastava. Etenemävaatimuskin taisi mineillä olla 3,8 m/s, eli meidän nollatoiveet olivat aika hatarat alusta lähtien, etenkin kun n. kuudestakymmenestä maksista nollan teki vain neljä. Tälläkin radalla tapahtui kontaktikömmähdys, tällä kertaa puomilla. Sama vika taas, minä hosuin. On se kumma, kun ei kisatilanteessa voi katsoa sitä koiraa, että missä se on, treeneissä tätä ongelmaa ei ole ollut. Tällä radalla myös pujotteluun menossa tuli häikkää, ja sitten vähän unohdin radankin, mutta siitä sisuuntuneena ohjasin mielestäni loppuradan aika hienosti. Virhepisteitä taisi tulla yhteensä 15 ja lisäksi yliaikaa.

Viimeinen rata oli helpohko hyppäri, valssia valssin perään ja yksi jaakotus johonkin väliin, paljon suoria putkia. Ihan Pennin rata, siis! Alku oli vähän mutkikas, mutta siitä selvittiin ihan kohtalaisesti, ja sitten kosahti, jälleen minun virheeseen. Suorasta putkesta piti vähän irrota hypylle, ja no, ajatuksissani ohjasin ilmeisesti Pitsiä, koska Penni nyt ei ihan sinne hypylle asti sitten irronnut, vaan otti kiellon. Videolta näkyy, että lasken koiran puolen käden liian aikaisin, eikä jalkakaan ole riittävästi mukana heittämässä koiraa esteelle. Taas ärsytti niin maan perusteellisesti, ja rata suoritettiin loppuun varsin tehokkaasti ja virheettömästi. Pitäisi varmaan lähdöstä asti kuvitella, että on vitonen alla, niin tulisi tehtyä täysillä alusta asti?

Videon laitan nyt vain tuosta viimeisestä hyppäristä, muita ratoja en ole vielä saanut youtubeen. Meillä on kotona vähän laajakaistaongelmia, eikä tuo mokkula, jonka varassa nyt kirjoitan, oikein jaksa videoita maailmalle lykkiä. Parannusta tilanteeseen odotetaan kuin kuuta nousevaa!



Näissä kisoissa siis olisi ollut kaksikin nollaa tarjottimella otettavissa, mutta ihan itse mokailin. Hirveästi en jaksanut jäädä näitä murehtimaan, kisoja tulee aina uusia, ja suoritukset olivat pääosin muuten ihan onnistuneita kuitenkin. Ja salaa olen kyllä vähän iloinen siitä, että nyt ei voi sanoa, että kyllä minä tekisin ja osaisin ja ohjaisin, mutta kun tämä koira! Koira oli oikein hyvä ja taitava ja täysillä mukana, sitä ei voi näistä epäonnistumisista syyttää. Monta rataa on meillä lähikuukausina kilpistynyt meikäläisen huolimattomuuteen, täytyy vähän skarpata nyt. En kyllä silti ole itselleni liian ankara näissä asioissa, tähtäimet kun eivät meillä ole kansainvälisessä kärjessä, kilpailuviettini on varsin kohtuullinen.

Meidän leiri. Neljä koiraa ja miljoona muurahaista.


Niin, ja se pitsiasu! Alemyynneistä haalin vähän kaikennäköistä, hyödynsin mummulan kaappien kätköistä löytyneitä materiaaleja, ja voilá, muotiluomus oli valmis:

Vuoden teema oli punavalkoinen, värivalinta perustui lähinnä Gina Tricoon ja H&M:n alerekkien tarjontaan.

Ei me ikinä Pemun kanssa voiteta, niin otettiin ykköspalkinto jo kotoa mukaan.

Eleganza extravaganza!

Niin ja sitten me voitettiin se pukukisa! Palkintoina saatiin koirille vähän lelua ja luuta, ja omistajalle raumlaisel sananparrel kaiverrettu avaimenperä. Siinä lukee siis "Jäiks lukuitten taa?", joka yleiskielelle käännettynä tarkoittaa "Oletko lukinnut itsesi ulos?" Meikäläisen toinen mummula sijaitsee Raumalla, joten ymmärrän raumaa jotenkuten, etenkin ollessani päihtyneenä.

Keskimmäisellä palkintopallilla, kerrankin!




Ja paikallislehteenkin päästiin, oikein haastattelun kera. Tämä on jo toinen meidän esiintyminen Länskärissä, reilu vuosi sitten oltiin Rauman näyttelyn puolesta ihan etukannessa Pitsin kanssa. Itse näytän kuvassa taas vähän urpolta, onneksi koirat sentään ovat kauniita!



Länsi-Suomi 20.7.2015





tiistai 14. heinäkuuta 2015

Ohjausratkaisuja

Usein olen voivotellut sitä, miten erilaisia ohjattavia nämä kaksi samanrotuista ja -kokoista otusta voivat olla, ja eilen siitä saatiin oivallinen käytännön esimerkki.

Eriäväisyyksiä Pemun ja Pitsin välillä on siis ainakin seuraavissa asioissa:  nopeus, hyppytekniikka, kääntyminen, ohjaukseen reagointi, estehakuisuus, irtoaminen, itsenäisyys ja tekninen esteosaaminen. On siis ilmiselvää, ettei niille voi aina valita samoja ohjauslinjoja ja -tekniikoita.

Hallilla oli eilen rata, josta yhdelle pätkälle piti miettiä aivan omat kuviot kummallekin koiralle. Numerointi kuvassa ei vastaa koko radan numerointia, otin mukaan vain ne esteet, joista aion kirjoittaa.

1 - 3
Tehtiin kummankin koiran kanssa samalla tavalla, kakkoselle koira takaakiertoon, ja itse rengasta kohti.

3 - 6
Pennin kanssa katsoin parhaaksi juosta edellä niin lujaa kuin mahdollista, tämä taktiikka yleensä tuottaa sen kanssa varmimman ja nopeimman lopputuloksen. Tein siis renkaalle persjätön (koira siirtyy oikeaan käteen, ohjaaja esteiden 4 ja 5 "yläpuolelle"), kirmasin kuin pieni eläin pujottelun ja 5-hypyn välistä pujottelun alkuun, ja vedin koiran nenästä pujotteluun sisään. Persjättö toimi yllättävän hienosti!

Pitsin kanssa persjättö ei toiminut, eikä tuo linja tuosta pujottelullekaan, se vaan on sen verran nopeampi. Sen kanssa siis heitin koiran renkaalle ja irtosin itse ajoissa sivulle, siis 4 ja 5 "alapuolelle". Siitä kun juoksi suoraa linjaa riittävän läheltä hyppyä 8, pystyi pujotteluun ohjaamaan vähän kauempaa poispäinkäännöksellä. Pitsille tämä sopi mainiosti, se tykkää siitä kun on vähän lebensraumia, enkä ole sotkemassa varpaille.

6 - 9
Pennin kohdalla  ei voi irrota pujottelulta sivulle. Oli siis pysyttävä koiran vierellä, ja tehtävä 7 takaakiertona, juostava lujaa kohti ysiä, ja tehtävä 8-9 väliin uusi valssi. Vauhti pysyi yllä aika hienosti, kun vaan itse pisti töppöstä toisen eteen.

Pitsi kestää sivuirtoamisen pujottelussa,  joten sen kanssa saattoi juosta hypyn 7 "alapuolelle" pakkovalssia tekemään. Siitä sitten pitikin liikahtaa reippaasti 8 päällejuoksuun, ja 9 valssiin ehti hienosti. Siis vähemmän liikkuvia osia kuin Pennin versiossa, ja mielestäni vauhtiakin enemmän.


Olisipa joskus hauska kellottaa tämmöisiä pätkiä, tosin videolta kellottaminen nyt on vähän hankalaa. Eroja on välillä vaikea huomata itse, kun Pennin kanssa omien jalkojen pitää liikkua taukoamatta täysillä, Pitsin voi päästää itsekseen tekemään hommansa. Se yleensä tekeekin sen hyvin, kun en  ole häiritsemässä tai tiellä.

Sitä olen kovasti pohtinut, että mitäs sitten tehdään, kun molemmat ovat jonain päivänä kolmosissa, miten ihmeessä saan  niille kummallekin ohjaussuunnitelmat tehtyä viidessä minuutissa?



P.s. Tänään oli jälleen juoksutekniikkatreenit, ja hauskaa oli! Yritän soveltaa oppeja sunnuntaina Agipitseillä, Penni juoksee kolme rataa. Sitä ennen se saa käydä hierojalla, on ainakin lihashuolto kunnossa, vaikkei muut asiat näin kuukauden kisatauon jälkeen niin toimisikaan.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kerrankin kuvia!

Pienet, mustat, kovaa vipeltävät koirat eivät useinkaan ole valokuvaajien suosikkeja agikisoissa. Nyt kuitenkin löytyi meidän Pitsistä vaikka kuinka monta kuvaa keskiviikon kisoista Seinäjoelta! Kuvat on ottanut S. Ritoniemi.

Tää on twisti!

Häntä kippuralla ja silmät selällään

Mitäs tässä tehdään, käsi on ainakin väärä

Se on varmaan takaaleikkaus?

Kiikkulaudalla

Maalissa!

Kokonaan maalissa!

Kaunis ja ketterä <3

torstai 9. heinäkuuta 2015

Pitsin paluu

No Pitsipäs palasi virallisille kisakentille kahdeksan kuukauden kisatauon jälkeen. Eilen siis kisailtiin kolme kakkosluokan rataa Seinäjoella, tuomarina oli aina yhtä iloinen ja notkea Sari Mikkilä. Ihan joka kisoissa ei näe tuomarin tekevän spagaatia, ja vielä toistavan sitä yleisön pyynnöstä, kun kaikki eivät nähneet. Tunnelma kisoissa oli lämmin ja kannustava, siitä iso kiitos LAGUlle!

Pitsin kanssa tavoitteena oli tehdä kokonaisia ratoja, ihan sama millä tuloksella. Piti siis kiskoa koira radasta läpi niin, ettei tarvitse keskeyttää suoritusta, ja niin että kontakti koiraan säilyisi mahdollisimman hyvin. Olin jotenkin ajatellut, että kiva mennä kakkosluokan radoille kun ovat helppoja, eikä tarvitse niin ajatella ohjaussuunnitelmaa, mutta hah, kyllä tarvitsi.

Kahdella ekalla radalla päästiin tavoitteisiin, siis lähdöstä maaliin. Kummallakin radalla meno takkusi paikoin, mutta hyviäkin kohtia oli; pujottelu sujui hyvin kummallakin radalla, ja keskimmäisen radan puomi oli vauhdikas alas asti ilman himmailuja. Tokalle radalle yritin lentävää lähtöä, ja no, en kyllä yritä toiste!

Viimeiselle radalle, joka oli päivän helpoin, yritin suunnitella mahdollisimman pomminvarman  aloituksen ja onnistuin siinä ihan kohtalaisesti. Vauhti rullasi kivasti, etenkin radan takaosassa puomin jälkeen, ja A-este oli aivan nappisuoritus! Puomilla Pitsi jäi kyttäämään tuomaria, ja pysähtyi kahdesti, mutta sain sen houkuteltua kontaktille asti. Haastava keppikulmakin selvitettiin, vaikka jouduin kiireessä tekemään sitä ennen persjätön. Keppien jälkeen jotenkin tajusin, että nollaa pukkaa, ja viimeisillä voimillani (kello oli jo puoli yksitoista) kömpelöin koiran putkeen ja viimeisille hypyille. Ei niin kaunis rata, kauheasti varmistelua, pari hienoakin kohtaa, ja ihanneajan puitteissa nollilla maaliin. Yhdentoista koirakon kisassa meille napsahti puomilla seisoskelusta huolimatta kolmas sija ja vieläpä LUVA, hupsista!



Nyt on siis Pitskalla kaksi LUVAa kakkosluokasta, yksi agi-LUVA vielä puuttuu, niin mulla onkin kaksi kolmosluokan kääpiötä! Enpä olisi uskonut, että tämmöinen taisteluvoitto saadaan heti ekoista kisoista tauon jälkeen. Kovin äkkiä ei Pitsin kuitenkaan tarvitsisi kolmosiin nousta, sen verran vähän meillä on kisaratoja yleensäkään alla, että kakkosluokan kevyemmät kuviot ja pienemmät kisat sopivat meille vielä jonkin aikaa.


Reissu oli kyllä kaikin puolin hauska ja antoisa, matkaseurakin menestyi vallan mainiosti, ja kotimatkalla menestymisiä juhlistettiin Hese-mätön muodossa, harmi vaan, että unohdin ostaa Pitsillekin hampparin! Se on onneksi nopeasti korjattu, pitää muistaa poiketa Heseen tai Mäkkiin lähipäivinä.

Eläin, jonka nukkumaanmenoaika meni jo tunti sitten.



tiistai 7. heinäkuuta 2015

Oheistoimintapäivä

Tänään on puuhailtu kaikenlaista agilityn oheistoimintaa, muttei kuitenkaan itse agilityä.

Aamulla osallistuin oman seuran järjestämään juoksutekniikkakoulutukseen, joka kyllä tulee tarpeeseen. Meikäläisen juoksutyyli kun on vuoroin kantapäätömistelyä ja vuoroin pers pitkällä kumartelua, ihan hyvä saada joku roti ja vähän lisää vauhtia tähänkin touhuun.

Oikeaa tekniikkaa pilkottiin osiin ja harjoiteltiin ensin kävelyvauhdissa. Oli yllättävän vaikeaa pitää kaikki osaset kohdallaan yhtä aikaa, miten niin oli vähän kömpelö olo? Tunnissa saatiin kuitenkin sen verran siirrettyä painopistettä oikeaan suuntaan, että viimeisillä pätkillä jalat tuntuivat huomattavasti tavallista pidemmiltä ja voimakkaammilta, vähän sellaisilta vietereiltä. Ilmeisesti hyvä asia?

Se nettikurssi johon osallistun, siis Susan Garrettin Recallers, alkoi tänään. Aiemminhan sinne piti listata omalle koiralle mahdollisia häiriöitä ja arvioida niiden voimakkuutta numeerisella arvolla 1-10,  nyt päästään sitten leikkimään ensimmäistä leikkiä. Tarkoitus olisi siis muodostaa palkka-arvoa sille, että ohjaaja tarttuu koiran kaulapantaan. Tätä voi ilmeisesti sitten myöhemmin hyödyntää ainakin draivin hakemisessa, nähtäväksi jää, miten. 3 x 5 minuuttia päivässä pitäisi leikkiä, tai siis minun tapauksessa 2 x 3 x 5, kun koiria kerran on kaksi. Raportoin tästä lisää myöhemmin.

Illan päätteeksi Penni kävi Raumalla fyssarilla, pientä lihasjumia on selässä, mutta siihen jalan pompottamiseen liittyen ei löytynyt mitään ihmeempää. Saimme siis luvan kisata, ja ilmoitinkin Pennin heti agipitsiin sunnuntaille, siis kolme starttia taas pitkästä aikaa.