lauantai 28. kesäkuuta 2014

Nakkila KV 28.6.

Tänään päästiin testaamaan uutta näyttelypaikkaa tutussa näyttelyssä, kyseessä oli siis Pori KV, joka järjestettiin poikkeuksellisesti Nakkilan urheilukeskuksessa. Paikka oli tarkoitukseen oivallinen, lähistöllä oli ilmaista (!) pysäköintitilaa, ja alueen ympäristössä kiersi kivoja lenkkipolkuja. Kehien pohjat olivat tosin paikoin aika muhkuraiset, mutta se onkin sitten ainoa moite, jonka saatan keksiä. Kahvia ei muuten taaskaan testattu, meillä oli omaa mukana! Metrilakut sen sijaan maistuivat pitkästä aikaa oikein makoisalta.

Koiria oli ilmoittettu 36 kpl, joista narttuja 21 kpl, ja tuomarina toimi slovenialainen Marija Kavcic. Hänestä minulla ei ollut mitään ennakkokäsitystä, joten kehään mentiin avoimin mielin. Kavcic oli ystävällisen oloinen, käsitteli koiria vain vähän ja laski hampaat tarkkaan.

Pitsin kohtaloksi koitui tuomarin linja korvien suhteen, niiden tuli hänen mielestään ehdottomasti olla pienet, kiinnityksellä ei niinkään tainnut olla väliä. No, voisihan sitä ehkä sanoa, että meidän Pitsillä on vähän isot korvat, siitä ei pääse mihinkään. Yllättävää kuitenkin oli, että Kavcic rankaisi niistä niin paljon, että antoi Pitsille vain sileän ERIn, eikä edes sijoittanut kilpailuluokassa (valionarttuja oli 6 kpl). Arvostelu tulee tässä, omatoimisesti käännettynä:

Erittäin elegantti narttu, erinomainen pää, tummat silmät. Isohkot korvat. Hieno, neliömäinen runko, erinomaiset liikkeet. Hieno turkki, täyteläisen väriset värimerkit. VAL ERI

Häh, nämäkö isot? 
 Harmillista, kun ei tuon parempaa tulosta saatu, nyt olisi nimittäin ollut se CACIB tarjolla, jollaista Pitsi vähän itselleen havittelee. Itämaiset tuomarit voivat olla arvaamattomia, se on ennenkin kyllä huomattu! En kuitenkaan ole asiasta kovin pahoillani, koska niin kauan kuin koira häviää näillä itätuomareilla, mutta pärjää kotimaisilla ja pohjoismaisilla, eivät asiat voi olla ihan kauhean huonosti.

Seuraavan näyttelyn suhteen ei oikein ole suunnitelmia tällä hetkellä, palaan asiaan, jos ja kun suunnitelmia kehkeytyy.


torstai 26. kesäkuuta 2014

Kakkaa ja käännöksiä

Koiraihmisillä ja pikkulasten vanhemmilla on yksi yhteinen piirre: kummallekin kakasta, sekä sen määrästä ja koostumuksesta keskusteleminen on aivan luontevaa sangen informatiivista ajanvietettä.

Luontevasti mutta lyhyesti toteankin siis, että n. kuukausi sitten testiin ottamamme Taste of the Wild -kuivaruoka on vähentänyt koirien kakkimäärää puolella! Aika uskomatonta, mutta niin se vaan on. Laadussakaan ei ole valittamista, ja muutenkin koirat näyttävät mielestäni hyvältä, pulskia ne eivät ainakaan ole, ja lihaksiakin näkyy siellä täällä olevan. Kaasunmuodostus on samalla tasolla kuin ennenkin, mutta sekin taitaa johtua enemmän hotkivasta syömistavasta kuin syödyn ruuan ainesosista, etenkin Pennin kohdalla. Se pistää aamuruualla suun suppilolle ja imaisee kupin tyhjäksi myötäpäivään suoritettavalla pyöräytyksellä, iltaisin joutuu vähän sentään pureskelemaan, kun kupissa on muutakin kuin nappulaa. Ja tämä nappulahan niille maistuu, vertoja sille vetää ainoastaan raaka naudanmaha (yöks), joka pistää nuo elukat ihan päästään sekaisin herkullisuudellaan.

Viime virallisten jälkeen Pitsin treenilistalle tulivat 90 asteen käännökset A-esteeltä, ja tänään niitä on sitten viimein harjoiteltu. Toteutin käännöksen poikkarilla, tuntui hassulta ja ajoitusta hieman hapuilin, mutta kääntämisen suhteen se toimi kuin junan vessa. Käännös oli pieni ja sievä, kontaktille osumistarkkuus 100%. Tämän lisäksi Pitsi treenasi eteenlähetystä hyppysuoralla (lähti kyllä) ja päällejuoksuja. Näitä jälkimmäisiä pitää vielä pohtia paljon lisää, ja mahdollisimman erilaisissa tilanteissa. Ne eivät varsinaisesti ole ykkösluokan murhe, mutta kannattaahan ne treenailla kuntoon kolmosluokkaan pääsyä odotellessa.

Pennikin teki eteenlähetystä, ja oli helpoista herkuista hyvin riemuissaan. Puomilla sen kanssa harjoiteltiin pysähtymistä kontaktille ja siitä vapautusta parin metrin päässä odottavalle namikupille. Kyllä oli pinserillä vaikeaa, ne etujalat kun ihan vaan väkisin veivät sinne pitkälle kohti kuppia, eikä vartalo yksinkertaisesti venynyt niin pitkulaiseksi, että takakintut olisivat samalla vielä yltäneet puomin kontaktille! Muutaman toiston jälkeen Penni hillitsi itsensä ja totteli kiltisti, pisteet sille siitä! Muutenkin se ohjautui kivasti ja yllättävän kaukaa, jopa vastakkaisella kädellä, mikä yleensä on sille vähän haastavaa. Se oli kyllä niin ärhäkällä tuulella taas, että nauratti oikein, kyllä sen täytyy kisoihin päästä elokuussa, kun starttimaksutkin melkein kuittaantuvat talkoopisteillä. Voisikohan sen kanssa saada aikaetua, jos ottaisi yhteislähdön, pitänee testata...

Aksailun lisäksi tällä viikolla on lenkkeilty aika ahkerasti ja nautittu kesäisestä luonnosta, lauantaina päästään vielä näyttelyhommiinkin. Erinäisistä syistä johtuen Pori KV järjestetään tänä vuonna Nakkilassa, ja sinne on ilmoitettu 36 kääpiöpinseriä. Tuomari on muistaakseni slovenialainen, eikä ole tainnut ainakaan lähivuosina kääkkiä Suomessa arvostella, joten astelemme kehään avoimin mielin ja vähäisin odotuksin. Pessimisti kun ei edelleenkään pety.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Yllätyskisat Raumalla

Yllätystreenien perään sopivat mukavasti yllätysepikset, joihin lähdettiin eilen. Olin siis kuvitellut, että ne ovat vasta torstaina ja hylännyt ajatuksen osallistumisesta miehen työvuorojen takia, mutta kyllähän tämä keskiviikko meille sopi!


Kisat olivat kivasti Raumalla, ja sekös meille passasi, siellä aiomme startata seuraavat virallisetkin siellä heinäkuussa. Tarjolla oli möllin lisäksi kaikille avoin agirata ja avoin hyppäri, ilmoitin Pitsin kumpaankin sillä varauksella, että jälkimmäiselle saattaisin ehkä vaihtaa Pennin. No, en vaihtanut, koska Pitsin kanssa vaan oli ihan liian hauskaa siinä ekalla radalla!

Tällä kentällä lähtötilanteet ovat aina olleet Pennille vähän hankalia, koska yleisö, vuoroaan odottavat koirakot, ilmoittautumiseen jonottajat ja makkaranpaistajakin vielä häälyvät juurikin lähtöalueen takana. Lisäksi osa katsojista levittäytyy aika lähelle kentän toista pitkää sivua, johon oli nyt onneksi väsätty aidantekele pitämään ylimääräiset koirat poissa radalta. Siksi olin tietenkin jälleen hieman huolissani Pitsin häiriönkestävyydestä, huoli tosin onneksi osoittautui turhaksi.

Häiriöstä huolimatta Pitsi istui lähdössä kuin tatti kummallakin radalla, pysyi tarkkaavaisena, seurasi ohjausta eikä edes vilkaissut yleisöä, toisia koiria tai ratatyöntekijöitä! Fiilis oli kuin olisi kokeneemmankin koiran kanssa radalla ollut, sai keskittyä tekemiseen ja etenemiseen, ihanaa!

Ekan radan alku oli pienesti plagioitu viikonlopun SM-kisoista, ja ohjasin sen juuri kuten olin livestreamia katsellessani ajatellut tuollaisen kohdan ohjaavani. Vastakäännös, pyöritys, ja A-esteelle hanat auki kohti seuraavia esteitä. Tämä toimi, ja Pitsi teki ehkä parhaan A-esteen kontaktin, minkä se on koskaan kisatilanteessa tehnyt! Jee! Pujottelussa jäin itse typerästi töpöttämään ja myöhästyin pujottelun jälkeisessä valssissa, jolloin koira tupsahti väärälle esteelle. Hupsis. Siitä eteenpäin jatkettiin virheetöntä rataa, puomi oli hieno, keinu oli hieno, loppusuora oli hieno. Vauhti oli kaikkiaan hyvä, ja tunne ohjaajalla mahtava.

Hyppärillä päänvaivaa aiheutti alkuradan putkiansa, jonka käsittelystä en ollut ihan varma edes rataantutustumisen jälkeen. Päädyin hyvinajoitettuun valssiin, joka onnistui muuten hienosti, mutta unohdinpas sitten taas katsoa koiraa, ja sehän vilahti sinne putkeen jotta hupsis. Jokin muu ohjaus olisi voinut muutenkin sopia tuohon paremmin, mutta kaikki mitä mietin, olisi aiheuttanut ongelmia kepeille. Tämän kohdan jälkeen tehtiin mm. eka onnistunut takaaleikkaus kepeille kisatilanteessa, ja muutenkin näppärää rataa paria lipsahdusta lukuunottamatta. Uskalsin luottaa Pitsiin renkaalla, mutta loppuvaiheen takaakierrossa luotin jo liikaa. Vauhti pysyi loppuun asti hyvänä, ja maalissa koira kävi oikein kuumana ja kähisi riemuissaan!



Tätä lisää, tämä oli niin hauskaa, että melkein nauratti radalla! Siitä A-esteestä olen todella iloinen, ja muutenkin siitä, että uuden kisakoiran sovittaminen "omaan käteen"  sujuu hyvin. Vielä ei nollia pursu ovista, saati ikkunoista, mutta kyllä niidenkin aika tulee.

Penni ei kisaradalle päässyt, mutta tein sen kanssa kontakti- ja keppitreenin viereisellä kentällä, ja se oli kyllä varsin liekeissä sekin. Raumalla on Pennin kanssa aikoinaan startattu ekat viralliset ikinä, siitä on aikaakin jo... 3 vuotta?

Nyt saavat pinskaleet hiukan lepäillä ja viettää juhannusta mm. mummulan piha-aitauksessa kirmaillen, auringonottoa ei taideta tänä vuonna päästä harrastamaan. Korvaamme sen runsaalla grillaamisella ja saunomisella, eiköhän tästä hyvä jussi saada viileämmälläkin kelillä!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Yllätystreenit x 2

Tänään päästiin pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin, ja sekös oli mukavaa! Kyseessä oli siis Reetan treeni Harjavallassa ulkokentällä, ostin peruutuspaikan Pitsille, ja sain vielä toisen samaan ryhmään lahjoituksena Pennille. Mainio tuuri siis, edellisistä ohjatuista treeneistä onkin vierähtänyt jo 1½ kuukautta, Pennillä useampi kuukausi.

Radassa oli 24 estettä, ja lyhyiden itse keksittyjen harjoitusten jälkeen se tuntui valtavan pitkältä! Kyseessä oli hyppäri, jossa tehtiin kepit kahdesti, ja muuten sitten monenlaista ohjauskuviota.

Pitsi luki hienosti ja tottelevaisesti kaikki ohjaukset, kuten kuuluukin. Takaakierto-päällejuoksun sijaan testasin yhteen kohtaan pakkovalssia ja persjättöä, ja sehän tuntui mainiolta ratkaisulta, paremmalta, kuin kuin pakkovalssijaakotus, josta minun on yleensä aina vaikea päästä rivakasti liikkeelle. Radan keskivaiheilla tehtiin flippi, joka on meille vielä hiukan vieras asia, etenkin nyt kun se oli osa useamman ohjauksen sarjaa, ja sen jälkeen piti vielä ehtiä persjättöönkin. Tämä onnistui kuitenkin hienosti, harmi vaan, ettei yksikään onnistuminen tarttunut videolle asti. Loppua kohti Pitsin vauhti hiipui reilusti, en oikein tiedä miksi! Ihan terve se on, ja fyssarilla käynyt, eikä keli ollut missään nimessä kuuma, päin vastoin. Pitää vähän tarkkailla sitä, toisaalta onhan se vielä ulkokentällä kovin kokematon, ja treenipätkäkin oli ajallisesti melko pitkä.

Penni treenasi samaa rataa, ja olin varsin liekeissä! Se meni samoilla ohjauksilla kuin Pitsikin, sikaili hiukan pujottelussa tosin, mutta muuten oli oikein näppärä pieni otus. Kyllä se varmaankin vielä pääsee vähän kisailemaan, ehkä kotikisoihin elokuussa? Kehuja saatiin kummankin koiran kanssa onnistuneista persjätöistä, ja on niitä kyllä harjoiteltukin! Kiva tietää, että harjoitus on tuottanut tulosta.




Oli se vaan kivaa pitkästä aikaa, toivottavasti päästään pian uudestaan!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Hölläily jatkuu

Tuntuu ihan siltä, kuin olisi vaan löysäilty ja lepäilty koko viikko, mutta onhan sitä taas kaikenlaista ehditty.

Työn alla on edelleen ollut pujottelu, siis kummankin koiran kanssa, ja alkuviikolla treenailtiin sisäänmenoja kotipihassa. Siellä ne onnistuvat yleensä aina hyvin, kun vauhti on pieni ja keskittyminen hyvä, ja on kiva päästä palkkaamaan kumpaakin koiraa lelulla. Penni on kyllä yllättänyt osumatarkkuudellaan, eihän se mene sinne kepeille väärin enää lainkaan!


Kentällä kävin perjantaina, ja A-esteen ollessa edelleen poissa käytöstä päädyin rakentamaan pienen pätkän, jossa oli avokulma kepeille, ja niiden lopusta poispäinkääntö mukavasti houkuttelevaan putkeen. Penni on vastaavaa tehnyt ennenkin, ja oli ihan liekeissä, Pitsikin hoksasi hienosti jutun jujun. Sisään pujotteluun ne piti kyllä ohjata ihan eri tavalla, Pennille sopi vastakäännös esteellä 3, Pitsi taas kannatti viedä kolmoselle sylkkärillä (edeten itse esteiden 1 ja 2 "yläpuolta"). Se tarvitsee muutenkin aina vähän enemmän lebensraumia, ja mitä enemmän se sitä saa, sen paremmin se myös etenee.






Jemmasin taas namikupin tuonne putken jälkeen, toimi hyvin, ja etenkin Pennille tämä systeemi tuntuu sopivan hyvin. Se kun on aavistuksen ahne. Pitää jatkaa näitä pujotteluharjoituksia kummankin koiran kanssa, ainakin siihen takaaleikkaukseen saatiin varmuutta kummallakin  ihan parilla harjoituskerralla. Harjoitus tuottaa tulosta, onpas yllättävää!


Tänä viikonloppuna kisailivat maamme taitavimmat Suomenmestaruuksista Tampereella, ja me vähemmän taitavat tai muuten kotiin jäänet katseltiin kisoja livestreamista, jonka Koirakuvat.fi armollisesti jälleen järjesti. Kiitos siitä!

On se huippuagility vaan hienoa katseltavaa, ei voi muuta sanoa! Ja taas kerran sen niin kouriintuntuvasti huomaa, miten herkkä laji tämä on. Täydellisen ja hylätyn suorituksen ero on aivan hiuksenhieno, koira voi lipsahtaa hyppysistä väärälle esteelle aivan mikroskooppisen pienen virheen takia, tai rima pudota kompuroinnin vuoksi, tai oikosulku iskeä ohjaajalle tai koiralle, kummalle vaan. Suomen huiput siellä jännittivät, mokasivat ja onnistuivat, ihan niin kuin me tavalliset tallaajatkin. Paine teki monelle varmasti tepposet, ja jännityksen vuoksi taitotaso tipahtaa helposti.

Oma haaveeni on olla jonain päivänä myös siellä SM-karkeloissa, nimenomaan yksilökisassa, ja selvitä hommasta pyörtymättä, muulla ei niin väliä olekaan. Vielä tänä vuonna se haave ei toteutunut, enkä tiedä toteutuuko vielä ensi vuonnakaan, mutta jonain vuonna aion sinne asti päästä.

Penni hölläilee



sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Sekalaisia puuhia

Tällä viikolla on nautiskeltu kesästä ja auringosta, tehty pitkiä lenkkejä ja käyty vähän treenailemassakin.

Hallilla kävin alkuviikolla, ja tein kummankin kanssa helpohkoa rataa. Penni oli tosi skarppi, se on kyllä nykyään ihailtavan täsmällinen tekemisissään, vaikkei edelleenkään nopeudella loista. A-esteen kontaktikin on just ja jetsulleen se mitä pitääkin, eikä se edes sekoa rytmissä pujottelussa! Pitsi teki radan lisäksi takaaleikkausta kepeille apparin kanssa, ja homma sujui hyvin, heti kun vaan itse ymmärsin ajoittaa liikkumiseni oikein. Pitää kuitenkin opettaa se "kestämään" myös huonompi ajoitus, kun homma alkaa toimia, enhän minä ikinä kisoissa pysty millisekunnin tarkkuudella liikehtimään!

Puolen viikon kieppeillä tarjoutui tilaisuus kokeilla jotakin uutta, siis tällä kertaa juoksumattoa. Kaverin isä oli sellaisen hankkinut, ja kun pinsurit kerran oikein kutsuttiin sitä kokeilemaan, niin mikäs siinä. Kokeilua ei ehkä suoritettu ihan taiteen sääntöjen mukaan, mutta jostain syystä Pitsi hoksasi homman melkein heti. Penni-parka puolestaan liukui alas matolta pari kertaa, mutta kaipa sekin seuraavalla kerralla saa jo hommasta kiinni. Lopputulos oli sinänsä vähän yllättävä, Penni kun yleensä lämpeää uusille jutuille nopeammin kuin Pitsi, joka useimmiten haluaa ensin vähän katsella sivusta, ja sitten vasta kokeilla itse.

Tilanne oli niin huvittava, että siitä kuvattiin myös video:



Sunnuntaina käytiin ulkokentällä aksaamassa, enkä valitettavasti päässyt rakentamaan hienoa A-estetreeniäni, jonka olin piirrellyt valmiiksi. No, se säilyy kyllä puhelimen muistissa sopivaa hetkeä odottaen. Tein sen sijaan kentällä olleen simppelin ohjausharjoituksen ensin valsseilla ja sitten persjätöillä. Lisäksi kumpikin koira harjoitteli takaaleikkausta kepeille. Työskentelyinto ei ehkä ollut paras mahdollinen tänään, kentällä oli tainnut yöllä olla pupujussien aksakisat, niin tiiviisti upposi kummallakin koiralla kuono ruohikkoon! Ne toistot, jotka onnistuivat, onnistuivat kuitenkin hyvin, etenkin kepeillä. Jopa Penni teki ne takaaleikkaukset ihan kelvollisesti!

Aksailun jälkeen suunnattiin mummulaan, ja siellä sai kumpikin koira nauttia lempiharrastuksestaan: Pitsi leluilla leikkimisestä, ja Penni auringonotosta. Oli kyllä onnellisen oloisia koiria! Muutenkin kaikki mahdollinen aika on vietetty ulkoilmassa myös kotosalla, ja sekös koirille sopii. Penni sentään jossain vaiheessa päivää vetäytyy olohuoneen sohvalle lepäilemään, mutta Pitsi Pihakoira olisi kyllä ulkona aamusta iltaan.

Aurinkoa...

...leluja...

...aurinkoa...

...ja vielä vähän aurinkoa!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

"Kotikisat" Harjavallassa 1.6.2014

25.5. Pitsi kävi taas Raumalla fyssarilla, ja varisti noin neljänneksen karvoistaan hoitomatolle. Koira oli parempi kuin viimeksi, ja sovittiin, että se tulee hoitoon tarpeen vaatiessa. Jono hoitoaikoihin on tällä hetkellä kolmisen viikkoa, eli toivomme, ettei ainakaan kovin akuutteja ongelmia ilmene.

Helatorstaina olin Noormarkun koiraharrastajien mätsärissä tuomarin ominaisuudessa, ja hauskaa oli. Heidän tapahtumat ovat olleet ennenkin hyvin järjestettyjä, ja sama linja jatkui. On se vaan niin vaikeaa laittaa paremmuusjärjestykseen toinen toistaan hienommin esiintyviä koirakkoja, etenkin nyt kun kaikki tuntuivat menevän niin pirskatin hienosti! Yritin pitää valinnoissa linjani, ja laitoin kärkeen koiria, jotka antoivat käsitellä hyvin, olivat hyväkuntoisia ja hyvinhoidettuja, ja joilla oli handlerinsa kanssa mukavaa.

Kuun vaihteessa koittikin varsinainen koitos, siis meidän seuran & HPSH:n yhteisesti järkkäämät kaksipäiväiset agikisat Hosiossaaressa. Niissä puitteissa kelpasi kyllä järjestää ja kisailla, oli siistit sisävessat, teltat, kuulutusvehkeet ja muut. Talkoovastaavan ominaisuudessa vietinkin koko viikonlopun Harjavallassa, ja onnekseni kaikki hoitivat hommansa hienosti; vielä torstai-perjantai-iltoina kyseltiin, pääsisikö vielä talkoisiin, ja viime hetken poisjäänneistä huolimatta kaikki hommat hoituivat ongelmitta. Sääkin oli ihan siedettävä, lauantaina vähän sateli, mutta sunnuntaina saatiin jo aurinkoakin.

Sunnuntain päätteeksi starttasivat ykköset, ja jossain mielenhäiriössä (ja melkein ilmaisten starttien huumassa) olin ilmoittanut Pitsin kahdelle agiradalle. Onneksi startit tosiaan olivat koko viikonlopun viimeisinä, niin en ehtinyt kerätä ihan suhteettoman suurta jännitystä Pitsin ekoja ulkostartteja varten. Kyllä siinä lähtövuoroa odotellessa kurkkua kuristi ja sydän tykytti, sen verran tuoreessa muistissa on Piiselin karkuretki ja sen aiheuttama kuristava kauhun tunne, jota en kyllä unohda ikinä.

Jostain kuitenkin kaivoin rohkeuden starttaamiseen, ja kaksi rataa me juostiin, kuten pitikin. Ensimmäinen sujui ihan mukavasti (koira tuntui alussa hiukan hitaalta, mutta olin itsekin kuin pökkelö), mutta A-esteen täysin onnistuneen kontaktin jälkeen Pitsi vilahti hypystä ohi. Tein siis A:lle "tarpeettoman" valssin, koska halusin vetää koiran vauhdin A:lla tappiin, ja varmistaa sen kontaktin. Harmi vaan, että valssissa käänsin katseen pois koirasta liian aikaisin, ja se tuli ohi seuraavasta hypystä. Radan loppuvaiheessa oli myös jotain sählinkiä, mutta tokavikana esteenä ollut keinu oli aivan täydellinen. Kiva kun oli radan lopussa, niin pääsin siitä kehumaan ja palkkaamaan!

Tokalla radalla räpsähti alas heti ensimmäinen rima, eli harjoitteluksi meni sekin. A:lta piti taas kääntyä n. 90 astetta, ja yritin tällä kertaa vekkaamalla, mutta pitkäksi meni sekin, siis hypystä ohi. Keppien aloituksessa Pitsi löysin jonkin hajun, mutta tuli heti kutsusta takaisin, ja teki loppuradan oikein mallikkaasti, ehdin valssiin ja vauhti pysyi hyvänä.


Radat olivat mielestäni mukavat ja ihan ykkösluokan tasoiset, ohjaustehtäviä oli sopivasti ja sopivan helpoilla esteillä. Hiukan olisivat tosin voineet olla keskenään erilaisemmat, mutta tässä vaiheessa kisaviikonloppua ihan jokainen arvostaa sitä, että luokkien välissä tarvitsee vain kääntää keinu ja vaihtaa numerointi...

Tuloksia ei tehty, mutta saavutuksia kylläkin. Ei siitä kovin paljon ole aikaa, kun vielä ajattelin, etten ehkä ikinä uskalla startata Pitsin kanssa ulkona, ainakaan aidattomalla kentällä. Asiasta on kasvanut meikäläisen mieleen ihan kauhea mörkö, vaikka ollaanhan me ulkona treenattu koko viime kesä ja tämä kevät, ja lenkeilläkin Pitsi on ollut irti, ja tullut aina kutsusta luokse kilttiin tyyliinsä. Kisatilanteessa on kuitenkin paljon enemmän liikkuvia osia, ja asioita, joita en voi hallita. Olen siis ihan pikkuisen ylpeä itsestäni, kun sinne lähtöpaikalle uskaltauduin, peräti kahdesti.

Pitsillä ei kisatilanteen kanssa näyttänyt olevan ongelmaa, eihän se edes vilkuillut yleisöä, ratahenkilöitä tai puomin vieressä hölkkäävää tuomaria. Niin se vaan koirakin kasvaa ja aikuistuu, ja tulee varmemmaksi kokemuksen myötä. Lähdössäkin se pysyi, ja teki kontaktit, ja pujottelun, ja kaikki. Ainoa este Pitsin ja kakkosluokan välillä oli siis tälläkin kertaa töpeksivä ohjaaja.

Näiden kisojen jäljiltä treenilistaan saatiin siis ainakin seuraavat asiat:
- käännökset A-esteen jälkeen
- takaaleikkaukset kepeille



P.s. Vaikea uskoa, mutta mulla on kuulemma kauhean rauhallisia koiria. Ne siis viettivät Harjavallan mummulassa suurimman osan viikonloppua, ja olivat siellä lähinnä nukkuneet ja muuten vaan makoilleet. Kyllä niillä sitten iltaisin riittikin virtaa, kun omistajansa olisi vain halunnut nostaa kintut ylös kisapäivien päälle...