Koiraihmisillä ja pikkulasten vanhemmilla on yksi yhteinen piirre: kummallekin kakasta, sekä sen määrästä ja koostumuksesta keskusteleminen on aivan luontevaa sangen informatiivista ajanvietettä.
Luontevasti mutta lyhyesti toteankin siis, että n. kuukausi sitten testiin ottamamme Taste of the Wild -kuivaruoka on vähentänyt koirien kakkimäärää puolella! Aika uskomatonta, mutta niin se vaan on. Laadussakaan ei ole valittamista, ja muutenkin koirat näyttävät mielestäni hyvältä, pulskia ne eivät ainakaan ole, ja lihaksiakin näkyy siellä täällä olevan. Kaasunmuodostus on samalla tasolla kuin ennenkin, mutta sekin taitaa johtua enemmän hotkivasta syömistavasta kuin syödyn ruuan ainesosista, etenkin Pennin kohdalla. Se pistää aamuruualla suun suppilolle ja imaisee kupin tyhjäksi myötäpäivään suoritettavalla pyöräytyksellä, iltaisin joutuu vähän sentään pureskelemaan, kun kupissa on muutakin kuin nappulaa. Ja tämä nappulahan niille maistuu, vertoja sille vetää ainoastaan raaka naudanmaha (yöks), joka pistää nuo elukat ihan päästään sekaisin herkullisuudellaan.
Viime virallisten jälkeen Pitsin treenilistalle tulivat 90 asteen käännökset A-esteeltä, ja tänään niitä on sitten viimein harjoiteltu. Toteutin käännöksen poikkarilla, tuntui hassulta ja ajoitusta hieman hapuilin, mutta kääntämisen suhteen se toimi kuin junan vessa. Käännös oli pieni ja sievä, kontaktille osumistarkkuus 100%. Tämän lisäksi Pitsi treenasi eteenlähetystä hyppysuoralla (lähti kyllä) ja päällejuoksuja. Näitä jälkimmäisiä pitää vielä pohtia paljon lisää, ja mahdollisimman erilaisissa tilanteissa. Ne eivät varsinaisesti ole ykkösluokan murhe, mutta kannattaahan ne treenailla kuntoon kolmosluokkaan pääsyä odotellessa.
Pennikin teki eteenlähetystä, ja oli helpoista herkuista hyvin riemuissaan. Puomilla sen kanssa harjoiteltiin pysähtymistä kontaktille ja siitä vapautusta parin metrin päässä odottavalle namikupille. Kyllä oli pinserillä vaikeaa, ne etujalat kun ihan vaan väkisin veivät sinne pitkälle kohti kuppia, eikä vartalo yksinkertaisesti venynyt niin pitkulaiseksi, että takakintut olisivat samalla vielä yltäneet puomin kontaktille! Muutaman toiston jälkeen Penni hillitsi itsensä ja totteli kiltisti, pisteet sille siitä! Muutenkin se ohjautui kivasti ja yllättävän kaukaa, jopa vastakkaisella kädellä, mikä yleensä on sille vähän haastavaa. Se oli kyllä niin ärhäkällä tuulella taas, että nauratti oikein, kyllä sen täytyy kisoihin päästä elokuussa, kun starttimaksutkin melkein kuittaantuvat talkoopisteillä. Voisikohan sen kanssa saada aikaetua, jos ottaisi yhteislähdön, pitänee testata...
Aksailun lisäksi tällä viikolla on lenkkeilty aika ahkerasti ja nautittu kesäisestä luonnosta, lauantaina päästään vielä näyttelyhommiinkin. Erinäisistä syistä johtuen Pori KV järjestetään tänä vuonna Nakkilassa, ja sinne on ilmoitettu 36 kääpiöpinseriä. Tuomari on muistaakseni slovenialainen, eikä ole tainnut ainakaan lähivuosina kääkkiä Suomessa arvostella, joten astelemme kehään avoimin mielin ja vähäisin odotuksin. Pessimisti kun ei edelleenkään pety.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti