sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Hölläily jatkuu

Tuntuu ihan siltä, kuin olisi vaan löysäilty ja lepäilty koko viikko, mutta onhan sitä taas kaikenlaista ehditty.

Työn alla on edelleen ollut pujottelu, siis kummankin koiran kanssa, ja alkuviikolla treenailtiin sisäänmenoja kotipihassa. Siellä ne onnistuvat yleensä aina hyvin, kun vauhti on pieni ja keskittyminen hyvä, ja on kiva päästä palkkaamaan kumpaakin koiraa lelulla. Penni on kyllä yllättänyt osumatarkkuudellaan, eihän se mene sinne kepeille väärin enää lainkaan!


Kentällä kävin perjantaina, ja A-esteen ollessa edelleen poissa käytöstä päädyin rakentamaan pienen pätkän, jossa oli avokulma kepeille, ja niiden lopusta poispäinkääntö mukavasti houkuttelevaan putkeen. Penni on vastaavaa tehnyt ennenkin, ja oli ihan liekeissä, Pitsikin hoksasi hienosti jutun jujun. Sisään pujotteluun ne piti kyllä ohjata ihan eri tavalla, Pennille sopi vastakäännös esteellä 3, Pitsi taas kannatti viedä kolmoselle sylkkärillä (edeten itse esteiden 1 ja 2 "yläpuolta"). Se tarvitsee muutenkin aina vähän enemmän lebensraumia, ja mitä enemmän se sitä saa, sen paremmin se myös etenee.






Jemmasin taas namikupin tuonne putken jälkeen, toimi hyvin, ja etenkin Pennille tämä systeemi tuntuu sopivan hyvin. Se kun on aavistuksen ahne. Pitää jatkaa näitä pujotteluharjoituksia kummankin koiran kanssa, ainakin siihen takaaleikkaukseen saatiin varmuutta kummallakin  ihan parilla harjoituskerralla. Harjoitus tuottaa tulosta, onpas yllättävää!


Tänä viikonloppuna kisailivat maamme taitavimmat Suomenmestaruuksista Tampereella, ja me vähemmän taitavat tai muuten kotiin jäänet katseltiin kisoja livestreamista, jonka Koirakuvat.fi armollisesti jälleen järjesti. Kiitos siitä!

On se huippuagility vaan hienoa katseltavaa, ei voi muuta sanoa! Ja taas kerran sen niin kouriintuntuvasti huomaa, miten herkkä laji tämä on. Täydellisen ja hylätyn suorituksen ero on aivan hiuksenhieno, koira voi lipsahtaa hyppysistä väärälle esteelle aivan mikroskooppisen pienen virheen takia, tai rima pudota kompuroinnin vuoksi, tai oikosulku iskeä ohjaajalle tai koiralle, kummalle vaan. Suomen huiput siellä jännittivät, mokasivat ja onnistuivat, ihan niin kuin me tavalliset tallaajatkin. Paine teki monelle varmasti tepposet, ja jännityksen vuoksi taitotaso tipahtaa helposti.

Oma haaveeni on olla jonain päivänä myös siellä SM-karkeloissa, nimenomaan yksilökisassa, ja selvitä hommasta pyörtymättä, muulla ei niin väliä olekaan. Vielä tänä vuonna se haave ei toteutunut, enkä tiedä toteutuuko vielä ensi vuonnakaan, mutta jonain vuonna aion sinne asti päästä.

Penni hölläilee



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti