tiistai 30. huhtikuuta 2013

Logistiikka-asioita

Treeneihin raahautuminen ei näin yksilapsisen, yhden auton perheen äitinä ole aina kovin yksinkertaista. Itse olen tietenkin lapseni hankkinut, ei siinä mitään, mutta välillä tuntuu, että homma voisi olla vähän helpompaakin. Aiemmin sitä vain heitti koirat autoon ja lähti treeneihin, nykyään se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Opiskelukaverini juuri viime viikolla totesi, että "onneksi sä oot Henna niin organisatorinen ihminen," no, enpä tiedä, kyllä tässä jotain logistiikkataitoja tarvitaan.

Valmistautuminen maanantain treeneihin alkaa jo lauantaina, kun hyvissä ajoin kysytään lapselle hoitopaikka, tai hoitaja tänne kotiin. Tällä viikolla vauva pääsi ihanasti isotätinsä  luokse hoitoon, siellä se viihtyy paremmin kuin hyvin.

Vauvan aikataulukikkailu alkaa jo aamulla; kuinka tukeva aamiainen syödään, ja mihin aikaan syödään lounasta, jotta vauva nukkuisi mahdollisimman pitkät päiväunet, että se jaksaisi sitten olla kiltti ja pirteä isotädin luona? Vai uskallanko luottaa siihen, että saan sen vielä uudestaan toisille päiväunille joskus vähän ennen viittä, ja sieltä sitten siirrettyä melkein unisena hoitopaikkaan kuuden maissa? Joka tapauksessa isi on vietävä töihin aamupäivällä, autoja kun on tosiaan vain yksi. Koiratkin pitää tietty lenkittää jossain välissä, ja ajoittaa vaunulenkki niin, ettei se sotke vauvan päiväunirytmiä. Tässä vaiheessa koko kööri on siis puettu ulkovaatteisiin ja riisuttu niistä kahdesti.

Sillä välin kun muksu nukkuu, pitää pilkkoa koirien treeninamit ja pakata treenikassi, sekä katsoa omat vaatteet ja lapsen vaatteet valmiiksi. Ja tietysti pakata vauvan hoitolaukkuun vaipat, kosteuspyyhkeet, vaihtovaatteet, ruokaa, nokkamuki, muovilusikoita, pari lelua ja rusinoita.

Kun on aika lähteä kohti hoitopaikkaa, suoritetaan sellainen vartin mittainen pyörremyrsky, jonka aikana ensin huolehditaan vauva kondikseen; vaihdetaan sille puhdas vaippa ja puhtaat, kauniit vaatteet. Ei siis pinkkejä legginsejä ja oranssia bodya, tai muita migreeniä aiheuttavia yhdistelmiä. Yritetään siis pitää yllä sitä illuusiota, että meidän lapsi puetaan aina kauniisti. Sitten puetaan oikeassa järjestyksessä villasukat, kauluri, kypärämyssy,  kumisaappaat, kurahousut, kurakintaat, tuulitakki ja  pipo. Sitten puretaan melkein kaikki pois, koska välihaalari unohtui, ja puetaan se ja kaikki muutkin vaatteet takaisin vauvalle. Tässä välissä Pitsi on ehkä käynyt varastamassa yhden kintaan tai pipon, ja se pitää sitten yhyttää jostain sängyn alta. Sillä välin kun pyllistellään sängyn alla ja kurotellaan sieltä ainakin kolme kinnasta, joista yksikään ei ole se, mitä etsittiin, vauva ehtii uittaa kätensä koirien vesikupissa tai kaataa sen lattialle. Sitten kuivataan vauva ja lattia ja puetaan ne kintaat. Tässä vaiheessa vauva tietysti huutaa suoraa huutoa, koska 1) sitä kiellettiin leikkimästä vesikupilla 2) sillä on kuuma. Koirat hyppivät tasajalkaa tuulikaapissa.

Asetetaan vauva istumaan tuulikaappiin, puetaan pomppiville koirille takit, tai ainakin Pennille back on  track. Samalla estetään vauvaa menemästä uudestaan sinne vesikupille, ja laittamasta isin kenkiä suuhun. Yritetään itsekin pukea jossain välissä. Koirille laitetaan hihnat, ja varotaan, etteivät ne häseltäessään kiedo hihnojaan kovin montaa kierrosta lattialla istuvan vauvan ympäri.

Kun kaikki ovat valmiina, lastataan toiselle olkapäälle treenikassi ja toiselle hoitolaukku, toiselle käsivarrelle vauva ja toiselle koirien hihnat. Sitten poistutaan ulko-ovesta, lyödään ovi lukkoon, ja toivotaan, että avaimet ovat taskussa. Yleensä ne ovat. Autolle päästessä käsivarret ovatkin venyneet taas pari senttiä pitemmiksi, voi kunpa sääret venyisivät samaa tahtia! Parkkiksella yritetään saada koirat käyttäytymään nätisti edes sen aikaa, kun naapurin pk-harrastaja kävelee ohi. Autoon ängetään sekalaisessa järjestyksessä, jättämättä yhtään kassia tai koiraa parkkipaikalle. Jos isotäti haluaa viedä vauvan leikkipuistoon tai muuten kävelylle, pitää tietenkin pakata myös vauvan rattaat, jotka vievät koko takakontin verran tilaa, ja siksi koirien häkki pitää siirtää takapenkille. Penkki suojataan häkiltä ja hiekalta vanhalla viltillä, joka toivottavasti on autossa valmiiksi.

Ajetaan isotädin luo, ja jätetään vauva sinne. Muistetaan jättää myös hoitolaukku. Vauva on iloinen, kun pääsee istumaan kuralätäkköön, ja myöhemmin eroon vaatekerroksistaan. Sitten huokaistaan helpotuksesta ja lähdetään ajamaan hallia kohti. Tässä kohtaa välähtää mieleen, että treeninamit ovat edelleen jääkapissa nätisti pussiin pilkottuina, ja poiketaan siis Valintataloon ostamaan uusia, kun kotona asti ei enää ehdi käydä. Ostetaan myös suklaapatukka, ja syödään se matkalla hallille.

Hallilla sitten lämmitellään koirat ja yritetään keskittyä päivän treeniin, sekä harjoitetaan sosiaalista kanssakäymistä treenikamujen kanssa. Välillä vilkuillaan kännykkää, eikä tekstareita onneksi tule.

Treenien jälkeen ajetaan isotädin luo, ja löydetään sieltä ihana, iltahepulin kourissa hihittävä vauva, jolla on tyystin eri vaatteet, kuin sinne jätettäessä. Vauva on  karannut isotädiltä vaipanvaihtotilanteessa, ja pissannut omiin vaatteisiinsa. Vaihdetaan kuulumisia, viivytään ihan liian myöhään, ja suoritetaan pukemispyörremyrsky uudelleen. Pakataan vauva autoon, ajetaan kotiin, ja taas venytetään käsivarsia.

Kotona vauva on väsynyt ja tapaturma-altis, se olisi siis syytä saada yöunille mahdollisimman nopeasti. Kun vauva nukkuu, laitetaan nopeasti ruokaa, jota mies sitten syö, kun on ensin iloisena fillaroinut tihkusateessa töistä kotiin. Sitten puretaan treenikassi ja hoitolaukku, heitetään pissaiset vauvanvaatteet pesukoneeseen, ja käydään suihkussa.

Ja sitten  istutaan sohvalla syömässä ranskiksia ja kananugetteja, ja mietitään, että mitenkäs ne treenit tänään oikein menivätkään, ja miksi ketsuppi on taas loppu?

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Pitsi x Pitsi

Pitsin pujotteluopetus on jäänyt auttamattomasti retuperälle, pelkkä hallilla treenailu ei  riitä tässä hommassa mihinkään, etenkään kun sinne hallille ei sattumoisin ihan joka päivä pääse. Ongelmia on ollut myös palkkauksessa, namit eivät loputtomiin asti tähän hommaan sovi, eikä Pitsi jaksa kauaa innostua leluista hallilla. Nyt kun lumet ovat sulaneet takapihalta, ollaan päästy leikkimään 2x2-keppien kanssa kotioloissa lelupalkalla, ja pientä edistystä onkin jo tapahtunut!

Aiemmin Pitsi on päässyt keppiensä kanssa sellaiseen vaiheeseen, että neljä keppiä on hiukan auki, siis n. klo 7 ja 1 (jos siis 6 ja 12 on tavallinen pujotteluasento), muttei oikein tästä eteenpäin. Nyt kun lelupalkka kiinnostaa kympillä, etenkin kotona, tämä onnistuu leikiten, ja hommassa on mukavaa draivia:


Tästä lähdin kääntämään keppejä asentoon 6 ja  12, ja  ilmeni ongelma; koiraa ei kiinnostanutkaan enää eka keppiväli, vaan pelkästään viimeinen, koska sieltähän se palkka aina tuli. No, otin lusikan kauniiseen käteen ja tein kuten Guru Garret videossaan opetti, siis palkkasin aina välillä ekan keppivälin jälkeen, jotta myös sille rakentuisi "arvoa." Tämä paransi tilannetta hiukan, mutta homma kaipaa edelleen vahvistamista, ja ajattelinkin ehkä kokeilla  paria namia tähän väliin. Garret varoittaa videossa helpottamasta hommaa liikaa (etenkin sisäänmenokulmien  suhteen), joten nyt siis pitää saada lisää varmuutta siihen aloituksen etsintään, vaikka virheitä tulisikin. Sehän tässä käsittääkseni on ideakin, että koira oppii myös vaikeat sisäänmenot alusta asti.

Tänään 4 keppiä 6/12 asennossa sujui enimmäkseen ok, ja päätin kokeilla kuutta keppiä hiukan avoimena. Tässä positiivisesti yllättänyt lopputulos:


Tuohan näyttää jo hiukan pujottelemiselta! Uskoisin, että koira tosiaan oppii kesän aikana pujottelemaan, kunhan vaan pääsen päivittäin harjoittelemaan. Vinkupallo, frisbee ja patukka ovat Pitsin lempileluja, ja sehän on onnesta soikea, kun pääsee leikkimään. Harmillisesti into lopahtaa aika nopeasti, jos se tekee useamman kerran väärin, enkä pääse palkkaamaan. Oman ongelmansa muodostaa takapihan koko, eihän tuossa oikein mitään mahdu, etenkään kun keskikohta pihasta on routinut ihan kuprulle! Kaipa se siitä sulaa, ja päästäänhän me tosiaan edelleen kesällä hallille ja ulkokentälle harjoittelemaan. Lisäksi olen lahjoittanut nuo takareunan marjapensaat naapurillemme, saadaanpahan edes hiukan lisätilaa kun se ne sieltä hakee, ja naapurinrouva saa kaipaamansa marjapuskat, joita sen mies ei ilmeisesti ole antanut ostaa! That's what I call a win-win situation!




P.s. Pitsin ihmisineen on ihan pakko onnitella AD-tiimiä & -kasvattajaa upeista tuloksista eilisessä Lahden KV-näyttelyssä: AD-koirat (ja yksi kennelin omistuksessa oleva tuontiuros) veivät kääpiöissä kaikki palkintosijat, siis PU1-4 ja PN1-4. Mahtavaa! :)

torstai 25. huhtikuuta 2013

Keväistä puuhailua

Tällä viikolla ovat koirat päässeet aksaamaan kaksi kertaa kumpikin, ja nyt on vasta keskiviikko.

Kevät-Pitsi
Pennin kanssa on nyt tarkoitus pitää kisataukoa, ja käyttää kepeillä verkkoja, jotta keppien itsenäinen suorittaminen vahvistuisi, ja päästäisiin harjoittelemaan esim. irtoamista. Pujottelu on sillä kyllä parantunut koko ajan kovasti, nyt se oikeasti haluaa pujotella, ja tekee sen melkoisen sutjakkaasti. Aina kun verkot on väliaikaisesti otettu käyttöön, on suoritusvarmuus parantunut, ja nopeus samoin, toivotaan, että niistä on apua nytkin. Varsinaista ongelmaa ei tällä hetkellä ole, joskus se tosin saattaa lopettaa kesken kolmanneksi viimeisen kepin jälkeen "vaikeammalla" puolella pujotellessaan.

Pennin kanssa, tai oikeastaan molempien kanssa, haluaisin oppia ohjaamaan persjätöillä entistä tehokkaammin, siis valssien sijaan. Näin silloin TAMSKin kisoissa paikoitellen niin hienoa ohjausta, että kateudesta vihreänä päätin itsekin opetella moiset taidot. Sekä maanantain että keskiviikon ohjatuissa treeneissä tarjoutui mahdollisuuksia harjoitteluun, ja Penni ohjautui ihan oikein joka kerta. Pitsin harjoitukset olivat tietysti hiukan helpompia, mutta oikein teki sekin. Pitäisi vain uskaltaa sitten myös käyttää niitä ohjauksia kisoissa! Valssiinhan Penni tulee aina, vaikka olisin kuinka myöhässä, persjätöillä pitää oikeasti ehtiä oikeaan paikkaan oikealla hetkellä. No, tätä me nyt sitten treenataan, ja toivottavasti päästään myös kisoissa käyttämään!

Spontaani pönötys, Pitsi 15 ½ kk
Pitsi on ollut agissa vähän vaisu, se tekee kyllä kaiken mitä käsketään ja A-estekin on edistynyt upeasti, mutta jotenkin sen touhuista puuttuu se koiralle tyypillinen iloisuus. Juoksu varmaankin tekee tuloaan, muuten se kyllä vaikuttaa ihan pirteältä ja syö hyvin. Tänään se olikin jo pätkän verran tosi pirtsakka, ja teki aika vaikeitakin juttuja tosi hienosti. Maanantaina se teki A-estettä ekan kerran muualla kuin kotihallilla, ja hienosti tekikin, vain kerran väärin. Ja silloinkin unohdin itse pitää katseen koirassa ja ohjauksen päällä, eli eipä ollut koiran vika, se tosin korjasi virheen heti seuraavalla yrityksellä.

Penni nauttii auringosta ja kaipaa tuoliinsa pehmusteita.
Lumet ovat sulaneet kotipihasta, ja Pitsi on päässyt jatkamaan pujotteluharjoituksiaan. Se kyllä juoksee frisbeen perässä itsensä väsyksiin ja yrittää parhaansa, reipas likka! Penni nauttii auringon lämmöstä mieluiten terassin puolella, ainakin niin kauan kun maa on märkää.

Kohta alkaakin ulkokausi, päästään treenaamaan pitkästä aikaa luonnon armoilla raikkaassa ulkoilmassa! Näyttelypuolellakin meillä taitaa olla enää vain yksi sisänäyttely, ja sitten siirrytään ulkokehiin. Tuo yksi sisäkisa on siis Tampere kv, johon onkin ilmoitettu vain vähän yli 80 kääpiötä, hohhoijaa! Toukokuu on varsinainen Pitsin tehokuukausi, sillä on joka viikonlopulle jotain ohjelmaa, näyttelyä ja näyttelykoulutusta. Hiukan huono hetki siis ruveta juoksuiseksi, pidän peukkuja, että se kuitenkin pidättelisi vielä kesäkuuhun asti...

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Paksu-Pitsi Kankaanpään ryhmiksessä 20.4.

Tänään päästiin pitkästä aikaa Pitsun kanssa näyttelykehään, ja sen meno oli hiukan liukkaasta pohjasta huolimatta sangen iloista ja reipasta. Kääpiöitä oli ilmoitettu 20 kpl, ja tuomarina toimi Pirjo Aaltonen. Tuomari ei ollut kyllä lepsuimmasta päästä, ERIt ja etenkin SA:t olivat tiukassa. Uroksia oli 7 kpl, narttuja 13.

Olin ilmoittanut Pitsin junnuluokkaan, vaikka nuoriinkin olisi toki päässyt, ja se voitti luokkansa saaden luokan ainoan ERIn, lisukkeena onneksi SA. Pöydällä tuomari mittasi Pitsin, ilmeisesti saadakseen jonkinlaista perspektiiviä narttujen koon suhteen, ainakaan junnunartuissa hän ei tainnut muita mitata. Koiran lihavuusasteesta ei onneksi maininnut mitään, Pitsi kun on vaivihkaa päässyt hiukan pulskistumaan! Runsas uuden opettelu agissa tarkoittaa runsaasti nameja, ja ilmeisesti seuraava juoksukin tekee tuloaan ja vähän turvottaa, koira näytti viikko sitten melkoiselta tantorilta. Nyt se on onneksi hiukan solakoitunut, vielä on kyllä pudotettavaa "löllöä" kylkiluiden päällä. Yök, mikään ei ole niin kamala kuin lihava koira!

Pitsin arvostelu oli seuraavanlainen:

Ääriviivoiltaan ja mittasuhteiltaan sopusuhtainen narttu. Vielä kevyt kuono-osa. Hyvät, yhdensuuntaiset pään linjat. Hyvät käpälät ja varsin sopusuhtaiset kulmaukset. Tyypillinen ylälinja. Hyvä askelpituus sivuliikkeessä. Korkeat etuliikkeet.
JUK1 ERI SA PN3 VARA-SERT

 Paras narttu -kisassa Pitsi tykitti kolmanneksi, oikea serti meni harmillisesti vieruskaverille, mutta saatiin sentään vara-SERT, kyllä se ainakin mieltä lämmittää. Kyllä vielä Pitsinkin vuoro tulee saada se oikea SERT! Ja nythän sillä on sitten edes pari pistettä kasassa vuoden näyttelykoira -kisaa varten.

Reissu oli kaikinpuolin mukava, kun matka oli lyhyt ja päivä samoin, vauvakin oli mukana ja viihtyi hyvin. Kotiin kurvailtiin ihanassa auringonpaisteessa ruokakaupan kautta, ja ostettiin tietty jäätelöt matkalta!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kolmoset korkattu, hengissä ollaan

Koirakko Penni & Pöysti avasi tänään kolmosluokan kisauransa Lempäälässä, tietysti mitä mainioimmassa seurassa. Aikainen herätys harmittaa heti hiukan vähemmän, kun joku muukin on ihan yhtä epäpirteän oloinen aamulla klo 6:45. Agikisoissa ei onneksi tarvitse olla edustavan näköinen, etenkään kun on ärsyttävän nuhainen olo ja muutenkin väsyttää. Eipä kyllä jaksa olla kovin sporttisenkaan näköinen, mutta ei se juoksuvauhti siitä kiihdy, vaikka oiskin työntänyt itsensä trikoohousuihin.

Tuomarina tänään oli Heidi Viitaniemi, ja kisasimme kaksi agirataa ja hyppärin. Tuloksina hermoilu-HYL, hyvä HYL ja ihka oikea nolla.

Ekalla agiradalla olin hieman hermona, enkä ehtinyt ihan kaikkia ohajuksia toteuttaa suunnitellulla tavalla. Rata oli aika kiva, mutta "vaikeamman puolen" pujottelu koitui meidän kohtaloksi, siihen otettiin kaksi tökköä ja yksi kesken lopetus (kaksi viimeistä keppiä, AAAARGH!), jonka jälkeen sitten kai hypättiinkin joku hyppy väärään suuntaan ja se oli sitten selvää pässinlihaa se rata. No, piti kai sitä nyt hiukan jännittää, sallin sen itselleni tällä kertaa. Koira tuntui ihan hyvältä, vaikka pujottelussa alkoikin mullitella, ja kontaktit olivat juuri niin hyvät, kuin Penni ikinä osaa tehdä!

Tokalla agiradalla alku oli vähän kinkkinen, mutta siitä selvittiin ehkä vähän tuurillakin, ja taas kontaktit toimivat upeasti. A:n jälkeisellä hypyllä olin inan myöhässä, ja siitä se myöhästyminen sitten kertautui joka esteellä vähän suuremmaksi, kunnes Penni livahti pujottelun sijasta sille tarjoilemaani putkeen. No, oma vika, mutta meno jatkui tästä ihan yhtä tehokkaana ja pujottelu vauhdikkaana, siitä olen iloinen! Maaliin tullessa ei kyllä ollut ainakaan epäonnistunut olo, ja vaikkei tulosta saatukaan, tämä oli fiilikseltään päivän paras rata.

Hyppyradalla ei sinänsä ollut mitään aivan ihmeellistä, vain monta teknistä kohtaa peräjälkeen, eikä oikein mitään lepotaukoa missään välissä. Radan keskivaiheilla oli kolmen takaakierron tanssahtelu, jossa rähmäkäpäläni osuivat jotenkin päällekkäin ja meinasin vähän kaatuakin, mutta jollain konstilla sain koiran viittilöityä oikeaan suuntaan. Vaikean puolen pujottelu sujui kuin vettä vaan, ja tästä hämmästyneenä unohdin tehdä seuraavalle esteelle suunnittelemani ohjauksen, no, siitä huolimatta maaliin päästiin nollilla, ajalla -1,34 (tjsp), etenemä n. 3,7 m/s. Tämä riitti yli viidenkymmenen koirakon kisassa sijaan 16, ja oli siis meidän eka SM-nolla. Samalla myös varmaan keruukauden viimeinen, koska enhän minä ehdi toukokuussa kisata varmaan kertaakaan, ja niitä nollia pitäisi olla kai kesäkuuhun mennessä 7 kpl, sisältäen tuplan. Keräillään niitä sitten ensi kaudella, meikäläiselle piisaa ihan näiden kyläkisojenkin jännitys tällä hetkellä!

Penniin olen tämän päivän osalta tosi tyytyväinen, se meni ekan kerran sitten joulukuun kolme starttia samana päivänä, enkä kyllä viimeisellä radalla huomannut pienintäkään väsymyksen merkkiä, tai keskittymisen herpaantumista. Se oli kaiken kaikkiaan hirveän tasainen ja kuuliainen kaikilla radoilla, reagoi tietenkin omaan jännitykseeni, mutta se nyt ei ole koiran vika. Kontakteista olen mielissäni, puomillakaan ei haahuiltu, vaan tultiin lujaa  ja täsmällisesti alas asti odottamaan vapautuskäskyä, JES! Pujottelu toimi hienosti ja suht vauhdikkaasti silloin kun se vaan toimi, sitä siis treenaamme  jälleen, aina vaan, uudestaan.

Oli kiva huomata, että ei ne kolmosten radat nyt niin mahdottomilta tuntuneet, kaikesta selvittiin. Ja näihin etenemiin oli meidänkin ihan mahdollista ehtiä, ei tietenkään kärkisijoille, mutta puhtaille nollille. Vaikeusastetta kakkosiin verrattuna nosti se, että tehtävät seurasivat toisiaan tiukkaan tahtiin, joka esteellä piti tehdä jotain, ja vaikeita kohtia oli radalla enemmän kuin yksi tai kaksi. Oli myös hienoa nähdä muiden kisaajien upeita suorituksia, ja myös huomata, että kyllä ne huiputkin joskus töpeksii, ei kukaan aina nollaa tee. Eikä kaikki siellä kolmosissa ole huipputaitavia guruja, eli kyllä mekin kehdataan vielä kisata.

Reissu onnistui yli odotusten, saatiin ainakin kisakirjaan täytettä yhden nollan verran. Tästä on hyvä jatkaa, Penni saa nyt pitää kisataukoa n. 1½ kk, ellei sitten ryhdy juoksuiseksi.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Terveisiä hallilta

Onneksi on rajoittamaton käyttöoikeus seuran halliin ja esteisiin, ei tästä hommasta muuten tulisi mitään! Pitsi on siis rampannut hallilla harjoittelemassa boksiaan, tähän projektiin kun noita toistoja tarvitaan ihan muutama. Uskon silti, että lopputulos on vaivan arvoinen!

Tällä viikolla boksia on treenattu kertaalleen kotona ilman A-estettä, ja kahdesti hallilla esteen kera. Ekalla treenikerralla eli tiistaina pidin esteen harjakorkeuden samana kuin viimeksikin, koska viimeksi koira hyppäsi muutaman kerran boksin yli. Nyt se teki ylihyppyjä vain kaksi, ja kääntyi molemmilla kerroilla oma-aloitteisesti pois namikupilta, kun kerran tiesi tehneensä väärin. Ja heti seuraavalla toistolla teki taas oikein, hyvähyvä!

Maanantaina Pitsu pääsi kokeilemaan itselleen uutta keinua uudella alustalla, siis TVA:n hallilla. Uumoilin erilaisen alustan (kivituhka vs. keinonurmi) ja siis erilaisen kolahduksen aiheuttavan jännitystä koiralle, mutta höpsis, sehän meni kuin olisi ikänsä keinua tehnyt!

Perjantaina päästiin taas hallille oikein A:n kanssa treenimään, ja muistettiinpas virittää se kamerakin! Siitä tosin loppui harmillisesti akku, mutta saatiin nyt edes yksi toisto tallennettua nauhalle.


Kuten videosta näkyy, este on jo melkoisen jyrkkä, ja silti pikkupinsuri suoritti sen tänään virheittä joka ikinen kerta! Taitava tyttö! Loppua kohti se alkoi suorittaa estettä myös hiukan videolla näkyvää suoritusta nopeammin, tämä kun oli tosiaan eka kerta näin korkealla esteellä. Seuraavalla kerralla saadaankin laittaa este jo kisakorkeuteen, ei siihen ole matkaa kuin muutama sentti.

Penni puolestaan treenaili maanantaina, ja oli taas tosi hyvän tuntuinen, vaikea sisäänmeno pujotteluunkin onnistui joka kerta! Lisäksi sen A on tullut nopeammaksi, ainakin treeneissä. Puomilla se vähän jää kontaktialueelle haahuilemaan, ja siksi teinkin tänään naksuttimen kanssa pientä kontaktitreeniä. Lisäksi harjoiteltiin pujottelua etupalkalla, kun sopivasti sattui avustaja olemaan mukana. Alkuun Pemu oli vähän turhan kierroksilla, mutta turhat höyryt päästeltyään se pujotteli oikein hienosti, ja löysi vaikeistakin kulmista oikean aloituksen.

Sunnuntaina Pemu suuntaakin sitten kisoihin Lempäälään, minikolmosille on tarjolla kaksiagirataa ja hyppäri, jokaisessa osallistujamäärä pyörii siinä kuudenkymmenen nurkilla... Päivästä tulee siis pitkä, mutta aion ottaa reissusta kaiken irti ja seurata mahdollisimman paljon muiden suorituksia, jospa niistä vaikka oppisi jotain. Ja kun starteistakaan ei tarvinnut yhtä lukuunottamatta maksaa (lahjakortit), niin mikäs siinä kisaillessa, yritän olla ottamatta paineita!



P.s. Kankaanpään ryhmiksen aikataulut ilmestyivät, sinne on ilmoitettu vain 19 kääpiötä! Mielenkiintoista...

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Pitsillä on keinu!

Viime postauksen keinuvideossa testasin itselleni ihan uutta tapaa opettaa keinu, ja metodi on sittemmin osoittautunut Pitsille juuri sopivaksi, se nimittäin tepsutteli tänään hallilla kisakeinun päästä päähän aivan yksin, ilman mitään avustajaa, tukea, pönkkää, talutinta tai muutakaan helpottamista. Ja tämän se teki innokkaasti häntä heiluen, omasta tahdostaan ilman mitään houkuttelua!

Tiistaina kävin hallilla treenimässä Pitsin kanssa keinua ja boksia maassa. Ensin tehtiin minikeinua, sitten sitä ihan kisakokoista, sen alle laitettiin katsomopuolelta löytynyt keittiöntuoli, jolle Pitsi siis ensin hyppäsi, ja siitä jatkoi iloisesti pamauttamaan keinun alas. Näin viritettynä keinun aloituspää oli siis viitisen senttiä alempana, kuin lopetuspää. Tänään tuolin tilalle vaihdettiin muurilaatikko pystyasennossa, ja kun homma sujui kuin tanssi, käänsin ensin laatikon kyljelleen matalammaksi, ja sitten myöhemmin otin sen kokonaan pois. Pitsi meni edelleen keinulle iloisesti ja suoritti sen ihan kuten aiemmin sen tuolinkin kanssa, monta kertaa, ilman yhtään ongelmaa tai sivuun hyppyä! Taitava tyttö!

Boksin kanssa ilmeni tiistaina mielenkiintoisia ongelmia. Hyppyjen kanssa Pitsi suoritti homman joka kerta täysin virheettä, mutta kun hypyt otettiin pois ja etäisyys koiran aloituspisteestä boksille oli pitkä, se alkoikin hypätä boksin yli! Koira olikin siis oppinut jotain ihan muuta kuin tarkoitin, ja palasimme vaiheeseen yksi. Ongelma oli korjattu nopeasti, ja keskiviikkona päästiinkin ekaa kertaa virittämään boksi ihan oikean A:n päälle. A oli säädetty niin matalaksi, että sen harja oli n. 80 cm korkeudella, ja Pitsi osui boksiin ihan joka kerta. Tänään harja oli vähän yli metrin korkeudella, ja virheitäkin tuli muutama. Naksun ajoitus oli todella vaikeaa, ja klikkasin vahingossa pari kertaa väärästä suorituksesta. Onneksi sain pienen skarppaamisen jälkeen parannettua ajoitustani, ja sain vääriä suorituksia (ylihyppy) jätettyä naksuttamatta; siihen Pitsi reagoi heti olemalla hiukan ahdistuneen oloinen. Ja sitten se jo korjasikin tekemänsä virheen, ja pääsin palkkaamaan ja kehumaan, hyvähyvä!

Pennikin oli tänään hallilla, ja väläytteli niin huimia pujottelupätkiä että huhhuh, ratapätkätkin sujuivat kohtalaisesti. Kontakteja ei ole tehty sitten kisojen, mutta hyvin ne onneksi toimivat. Pujottelussa Pemulle tuli jokin jumituskin välillä, mutta siitä onneksi päästiin yli.

Jälleen taas sain kyllä ihmetellä, miten erilaisia kaksi samanrotuista narttua voivat olla, Pitsi tekee kerran väärin, ja kun palkkaa ei tule, se ehdottaa heti jotain muuta, kun taas Penni tekee väärin vaikka seitsemän kertaa jos huvittaa, eikä älyä muuttaa toimintaansa ennen kuin sille on vähän suuttunut ja jättänyt sen yksin seisomaan keskelle hallia. Olen kyllä äärimmäisen onnellinen siitä, että koirat ovat osuneet minulle tässä järjestyksessä, siis ensin virheitä paksunahkaisesti kestävä pököpää, ja sitten nopeasti oppiva viipotin.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Varoitus! Päivitys sisältää omakoirakehua!

Tänään on saatu nauttia niistä pienistä onnistumisen murusista, minkä voimin jaksaa sitten taas pakertaa, kun homma ei tunnu sujuvan. Enkä tarkoita mitään kisatuloksia, vaan niitä pienenpieniä juttuja, joiden joku muu ei ehkä edes huomaa onnistuneen.

Päivällä Pitsin pään päällä syttyi lamppu: ahaa, siis namin saa, kun pamauttaa keinun alas! Nyt se hoksasi, että keinun laskeutuminen ei ole välttämätön paha, vaan ihan maailman hauskin juttu. Näin itsevarmasti ja iloisesti se ei ole vielä koskaan keinulla astellut. Miksen ole aiemmin keksinyt tukea tuota keinun päätä noin? No, hyvä se on, että meikäläisenkin lamppu viimein syttyi. Videossa treenitään kotikeinulla (laudan pituus 150 cm), harjoituksia pitää jatkaa samaan tapaan myös oikealla, kisamitat täyttävällä keinulla. Tämä keinuhan ei palaudu, eikä koira osaa ottaa sitä vielä huomioon.


Huomaa tosi ammattilaisen koulutusvälineet, Ikean Lack-apupöytä ja myöhemmin vauvan litistämä peltinen murolaatikko. Onneksi on pieni ja kevyt koira!




Penni puolestaan lämmitti mamman sydäntä agitreeneissä. Rata oli peräisin päivällä järjestetystä agilityseminaarista, jossa teemana oli ollut irtoaminen ja hallinta. Molempia radalla tarvittiin, ja vikkeliä kinttuja, sekä uskallusta edetä itse riittävän vauhdikkaasti. Rata oli hyppäri, kepeille meno oli helppo, mutta muualla sitten pitikin tehdä kaikenlaisia juttuja oikein ajoitettuina.

Penni oli ennen vuoroaan tavallista ärhäkämmällä tuulella, ja sehän yleensä enteilee joko tosi hyvää, tai sitten ihan katastrofia. Tällä kertaa hyvää, koiralla oli oikein hyvä vauhti päällä ja se ohjautui yllättävän näppärästi. Videosta vasta tajusin, miten tiiviisti se kiertää siivekkeet! Pujotteluun menossa hätäilin itse yhden kerran, samoin takaaleikkauksessa koira väisti kun uhkasin juosta päälle. Noita takaaleikkauksiakaan ei muuten ole tehty pitkään aikaan, niitä pitäisi harjoitella taas. Koirahan toimi siis kuin unelma, ohjaaja vain vähän töpeksi. Tämä fiilis kun saadaan siirrettyä kisaradoille, niin voi olla ihan mahdollista ehtiä ihanneaikoihin kolmosluokassa.



Kisaamisesta puheen ollen, saattaapi olla, että ilmoitan Pennin Lempäälään 14.4., tarjolla on kaksi agia ja hyppäri. Pakko se kolmosluokka on joskus korkata, sittenpähän ei tarvitse sitäkään jännittää. Käydään nyt ainakin kerran kastamassa varpaat veteen, ja pohditaan sitten mitä kaikkea pitää tehdä, treenata ja opetella, ennen kuin sukelletaan isojen  kalojen altaaseen.