sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kolmoset korkattu, hengissä ollaan

Koirakko Penni & Pöysti avasi tänään kolmosluokan kisauransa Lempäälässä, tietysti mitä mainioimmassa seurassa. Aikainen herätys harmittaa heti hiukan vähemmän, kun joku muukin on ihan yhtä epäpirteän oloinen aamulla klo 6:45. Agikisoissa ei onneksi tarvitse olla edustavan näköinen, etenkään kun on ärsyttävän nuhainen olo ja muutenkin väsyttää. Eipä kyllä jaksa olla kovin sporttisenkaan näköinen, mutta ei se juoksuvauhti siitä kiihdy, vaikka oiskin työntänyt itsensä trikoohousuihin.

Tuomarina tänään oli Heidi Viitaniemi, ja kisasimme kaksi agirataa ja hyppärin. Tuloksina hermoilu-HYL, hyvä HYL ja ihka oikea nolla.

Ekalla agiradalla olin hieman hermona, enkä ehtinyt ihan kaikkia ohajuksia toteuttaa suunnitellulla tavalla. Rata oli aika kiva, mutta "vaikeamman puolen" pujottelu koitui meidän kohtaloksi, siihen otettiin kaksi tökköä ja yksi kesken lopetus (kaksi viimeistä keppiä, AAAARGH!), jonka jälkeen sitten kai hypättiinkin joku hyppy väärään suuntaan ja se oli sitten selvää pässinlihaa se rata. No, piti kai sitä nyt hiukan jännittää, sallin sen itselleni tällä kertaa. Koira tuntui ihan hyvältä, vaikka pujottelussa alkoikin mullitella, ja kontaktit olivat juuri niin hyvät, kuin Penni ikinä osaa tehdä!

Tokalla agiradalla alku oli vähän kinkkinen, mutta siitä selvittiin ehkä vähän tuurillakin, ja taas kontaktit toimivat upeasti. A:n jälkeisellä hypyllä olin inan myöhässä, ja siitä se myöhästyminen sitten kertautui joka esteellä vähän suuremmaksi, kunnes Penni livahti pujottelun sijasta sille tarjoilemaani putkeen. No, oma vika, mutta meno jatkui tästä ihan yhtä tehokkaana ja pujottelu vauhdikkaana, siitä olen iloinen! Maaliin tullessa ei kyllä ollut ainakaan epäonnistunut olo, ja vaikkei tulosta saatukaan, tämä oli fiilikseltään päivän paras rata.

Hyppyradalla ei sinänsä ollut mitään aivan ihmeellistä, vain monta teknistä kohtaa peräjälkeen, eikä oikein mitään lepotaukoa missään välissä. Radan keskivaiheilla oli kolmen takaakierron tanssahtelu, jossa rähmäkäpäläni osuivat jotenkin päällekkäin ja meinasin vähän kaatuakin, mutta jollain konstilla sain koiran viittilöityä oikeaan suuntaan. Vaikean puolen pujottelu sujui kuin vettä vaan, ja tästä hämmästyneenä unohdin tehdä seuraavalle esteelle suunnittelemani ohjauksen, no, siitä huolimatta maaliin päästiin nollilla, ajalla -1,34 (tjsp), etenemä n. 3,7 m/s. Tämä riitti yli viidenkymmenen koirakon kisassa sijaan 16, ja oli siis meidän eka SM-nolla. Samalla myös varmaan keruukauden viimeinen, koska enhän minä ehdi toukokuussa kisata varmaan kertaakaan, ja niitä nollia pitäisi olla kai kesäkuuhun mennessä 7 kpl, sisältäen tuplan. Keräillään niitä sitten ensi kaudella, meikäläiselle piisaa ihan näiden kyläkisojenkin jännitys tällä hetkellä!

Penniin olen tämän päivän osalta tosi tyytyväinen, se meni ekan kerran sitten joulukuun kolme starttia samana päivänä, enkä kyllä viimeisellä radalla huomannut pienintäkään väsymyksen merkkiä, tai keskittymisen herpaantumista. Se oli kaiken kaikkiaan hirveän tasainen ja kuuliainen kaikilla radoilla, reagoi tietenkin omaan jännitykseeni, mutta se nyt ei ole koiran vika. Kontakteista olen mielissäni, puomillakaan ei haahuiltu, vaan tultiin lujaa  ja täsmällisesti alas asti odottamaan vapautuskäskyä, JES! Pujottelu toimi hienosti ja suht vauhdikkaasti silloin kun se vaan toimi, sitä siis treenaamme  jälleen, aina vaan, uudestaan.

Oli kiva huomata, että ei ne kolmosten radat nyt niin mahdottomilta tuntuneet, kaikesta selvittiin. Ja näihin etenemiin oli meidänkin ihan mahdollista ehtiä, ei tietenkään kärkisijoille, mutta puhtaille nollille. Vaikeusastetta kakkosiin verrattuna nosti se, että tehtävät seurasivat toisiaan tiukkaan tahtiin, joka esteellä piti tehdä jotain, ja vaikeita kohtia oli radalla enemmän kuin yksi tai kaksi. Oli myös hienoa nähdä muiden kisaajien upeita suorituksia, ja myös huomata, että kyllä ne huiputkin joskus töpeksii, ei kukaan aina nollaa tee. Eikä kaikki siellä kolmosissa ole huipputaitavia guruja, eli kyllä mekin kehdataan vielä kisata.

Reissu onnistui yli odotusten, saatiin ainakin kisakirjaan täytettä yhden nollan verran. Tästä on hyvä jatkaa, Penni saa nyt pitää kisataukoa n. 1½ kk, ellei sitten ryhdy juoksuiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti