Varoitus! Päivitys sisältää omakoirakehua!

Tänään on saatu nauttia niistä pienistä onnistumisen murusista, minkä voimin jaksaa sitten taas pakertaa, kun homma ei tunnu sujuvan. Enkä tarkoita mitään kisatuloksia, vaan niitä pienenpieniä juttuja, joiden joku muu ei ehkä edes huomaa onnistuneen.

Päivällä Pitsin pään päällä syttyi lamppu: ahaa, siis namin saa, kun pamauttaa keinun alas! Nyt se hoksasi, että keinun laskeutuminen ei ole välttämätön paha, vaan ihan maailman hauskin juttu. Näin itsevarmasti ja iloisesti se ei ole vielä koskaan keinulla astellut. Miksen ole aiemmin keksinyt tukea tuota keinun päätä noin? No, hyvä se on, että meikäläisenkin lamppu viimein syttyi. Videossa treenitään kotikeinulla (laudan pituus 150 cm), harjoituksia pitää jatkaa samaan tapaan myös oikealla, kisamitat täyttävällä keinulla. Tämä keinuhan ei palaudu, eikä koira osaa ottaa sitä vielä huomioon.

Huomaa tosi ammattilaisen koulutusvälineet, Ikean Lack-apupöytä ja myöhemmin vauvan litistämä peltinen murolaatikko. Onneksi on pieni ja kevyt koira!




Penni puolestaan lämmitti mamman sydäntä agitreeneissä. Rata oli peräisin päivällä järjestetystä agilityseminaarista, jossa teemana oli ollut irtoaminen ja hallinta. Molempia radalla tarvittiin, ja vikkeliä kinttuja, sekä uskallusta edetä itse riittävän vauhdikkaasti. Rata oli hyppäri, kepeille meno oli helppo, mutta muualla sitten pitikin tehdä kaikenlaisia juttuja oikein ajoitettuina.

Penni oli ennen vuoroaan tavallista ärhäkämmällä tuulella, ja sehän yleensä enteilee joko tosi hyvää, tai sitten ihan katastrofia. Tällä kertaa hyvää, koiralla oli oikein hyvä vauhti päällä ja se ohjautui yllättävän näppärästi. Videosta vasta tajusin, miten tiiviisti se kiertää siivekkeet! Pujotteluun menossa hätäilin itse yhden kerran, samoin takaaleikkauksessa koira väisti kun uhkasin juosta päälle. Noita takaaleikkauksiakaan ei muuten ole tehty pitkään aikaan, niitä pitäisi harjoitella taas. Koirahan toimi siis kuin unelma, ohjaaja vain vähän töpeksi. Tämä fiilis kun saadaan siirrettyä kisaradoille, niin voi olla ihan mahdollista ehtiä ihanneaikoihin kolmosluokassa.

Kisaamisesta puheen ollen, saattaapi olla, että ilmoitan Pennin Lempäälään 14.4., tarjolla on kaksi agia ja hyppäri. Pakko se kolmosluokka on joskus korkata, sittenpähän ei tarvitse sitäkään jännittää. Käydään nyt ainakin kerran kastamassa varpaat veteen, ja pohditaan sitten mitä kaikkea pitää tehdä, treenata ja opetella, ennen kuin sukelletaan isojen  kalojen altaaseen.