perjantai 5. huhtikuuta 2013

Pitsillä on keinu!

Viime postauksen keinuvideossa testasin itselleni ihan uutta tapaa opettaa keinu, ja metodi on sittemmin osoittautunut Pitsille juuri sopivaksi, se nimittäin tepsutteli tänään hallilla kisakeinun päästä päähän aivan yksin, ilman mitään avustajaa, tukea, pönkkää, talutinta tai muutakaan helpottamista. Ja tämän se teki innokkaasti häntä heiluen, omasta tahdostaan ilman mitään houkuttelua!

Tiistaina kävin hallilla treenimässä Pitsin kanssa keinua ja boksia maassa. Ensin tehtiin minikeinua, sitten sitä ihan kisakokoista, sen alle laitettiin katsomopuolelta löytynyt keittiöntuoli, jolle Pitsi siis ensin hyppäsi, ja siitä jatkoi iloisesti pamauttamaan keinun alas. Näin viritettynä keinun aloituspää oli siis viitisen senttiä alempana, kuin lopetuspää. Tänään tuolin tilalle vaihdettiin muurilaatikko pystyasennossa, ja kun homma sujui kuin tanssi, käänsin ensin laatikon kyljelleen matalammaksi, ja sitten myöhemmin otin sen kokonaan pois. Pitsi meni edelleen keinulle iloisesti ja suoritti sen ihan kuten aiemmin sen tuolinkin kanssa, monta kertaa, ilman yhtään ongelmaa tai sivuun hyppyä! Taitava tyttö!

Boksin kanssa ilmeni tiistaina mielenkiintoisia ongelmia. Hyppyjen kanssa Pitsi suoritti homman joka kerta täysin virheettä, mutta kun hypyt otettiin pois ja etäisyys koiran aloituspisteestä boksille oli pitkä, se alkoikin hypätä boksin yli! Koira olikin siis oppinut jotain ihan muuta kuin tarkoitin, ja palasimme vaiheeseen yksi. Ongelma oli korjattu nopeasti, ja keskiviikkona päästiinkin ekaa kertaa virittämään boksi ihan oikean A:n päälle. A oli säädetty niin matalaksi, että sen harja oli n. 80 cm korkeudella, ja Pitsi osui boksiin ihan joka kerta. Tänään harja oli vähän yli metrin korkeudella, ja virheitäkin tuli muutama. Naksun ajoitus oli todella vaikeaa, ja klikkasin vahingossa pari kertaa väärästä suorituksesta. Onneksi sain pienen skarppaamisen jälkeen parannettua ajoitustani, ja sain vääriä suorituksia (ylihyppy) jätettyä naksuttamatta; siihen Pitsi reagoi heti olemalla hiukan ahdistuneen oloinen. Ja sitten se jo korjasikin tekemänsä virheen, ja pääsin palkkaamaan ja kehumaan, hyvähyvä!

Pennikin oli tänään hallilla, ja väläytteli niin huimia pujottelupätkiä että huhhuh, ratapätkätkin sujuivat kohtalaisesti. Kontakteja ei ole tehty sitten kisojen, mutta hyvin ne onneksi toimivat. Pujottelussa Pemulle tuli jokin jumituskin välillä, mutta siitä onneksi päästiin yli.

Jälleen taas sain kyllä ihmetellä, miten erilaisia kaksi samanrotuista narttua voivat olla, Pitsi tekee kerran väärin, ja kun palkkaa ei tule, se ehdottaa heti jotain muuta, kun taas Penni tekee väärin vaikka seitsemän kertaa jos huvittaa, eikä älyä muuttaa toimintaansa ennen kuin sille on vähän suuttunut ja jättänyt sen yksin seisomaan keskelle hallia. Olen kyllä äärimmäisen onnellinen siitä, että koirat ovat osuneet minulle tässä järjestyksessä, siis ensin virheitä paksunahkaisesti kestävä pököpää, ja sitten nopeasti oppiva viipotin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti