Onneksi on Polkka

Keskiviikkona meidän aktiivinen seura järjesti mentaalivalmennuksen luennon, asiantuntijana toimi Top Teamiakin valmentanut Anne Talvitie. Luento oli oivallinen ja oivalluksia aiheuttava, kova into jäi kuulla lisää aiheesta.

Oppeja pääsin kokeilemaan käytännössä sunnuntaina AK6 kisoissa tutussa Noormarkun hallissa. Fiilis oli positiivinen ja itsevarma, kun pitkästä aikaa pääsin kisailemaan kahdella koiralla, Pitska on kisannut viimeksi pääsiäisenä, Penni ihan huhtikuun alussa. Kengätkin kiilsivät uutuuttaan, tilasin mistä lie nettikaupasta violetit Salomon Speedcross 4:set vähän alle 90 eurolla.

Uudet ja ihanat!

Vasemmalla ennen käyttöä, oikealla käytön jälkeen.

No. Ei se nyt kyllä hyvin mennyt. Penni oli ekalla radalla ihan ok, mutta myöhästyneestä takaakierto-ohjauksesta johtuen se törmäsi jalkaani, ja siitä saatiin 5. Muuten ihan ok rata, mitä nyt lentokeinu, kun testasin vedätystä. Kaksi muuta rataa oli kamalaa könyämistä, koira oli hidas ja ohjaajaa vitutti, vaikka kaikkeni yritin tehdä hetsaamisen eteen & valita ohjaukset, joissa vauhti säilyisi.

Pitsillä meni vielä enemmän pieleen. Se veti aamulla ihan paniikkiin hallissa, enkä voinut ekalle radalle startata sen kanssa lainkaan. En tiedä yhtään mitä se pelkäsi, mutta pelkäsipä niin paljon, etten uskaltanut irrottaa sitä remmistä lähtöpaikalla.  Olisi aivan varmasti juossut ulos hallista. Kahdelle seuraavalle sentään päästiin, mutta meno oli hidasta ja pälyilevää. En osaa sanoin kuvata miten paljon ärsyttää se, että koiran kanssa on tehty töitä vuosia ja treenattu ja rampattu valmennuksissa ja vaikka missä, mutta sitä osaamista ei lähes koskaan kisaradalla nähdä. Nytkin halli oli todella tuttu ja turvallinen, eli uudesta paikasta ei voi moinen käytös johtua.

Onneksi meikäläisen ohjaussuunnitelmat kuitenkin niittivät onnistumisia, vaikka ne onnistumiset eivät itselleni langenneetkaan. Ei tietenkään ole kiellettyä katsoa toisilta mallia rataantutustumisessa, mutta ei nyt ehkä kannattaisi kävellä perässä matkimassa. Toisaalta ehkä pitäisi olla imarreltu, jos jonkun mielestä tekemisissäni on sen verran tolkkua, että kannattaa tehdä perässä?

Ja onneksi on Polkka! Se oli taas hirmuisen fiksu nuori neitonen kisapaikalla, keskittyi upeasti ja tarjosi katsekontaktia, vaikka ympärillä tapahtui koko ajan. Polkan matka tästä pisteestä kisakoiraksi on pitkä ja varmasti monivaiheinen, ja mitä tahansa voi tapahtua matkan varrella, mutta sen kanssa sentään on toivoa siitä, että päästään kisaamaan iloisissakin merkeissä. Tai ainakin se sitten ehkä kehittää itselleen erilaisia ongelmia kuin nämä pinserit?

P.s. Huomenna Polkka menee ekaa kertaa toko-treeneihin, ja minä joudun menemään mukaan, voi elämän kevät...

Eka kerta uimassa!

Noutaja- & vesieläimet pulikoi, pikkupaimen katselee ihmeissään

Kurakoira

Treeniä, treeniä ja sääntömuutoksia

Pitsi ja Polkka ovat viime aikoina treenailleet, Penni on ottanut rennosti.

Pitsi on käynyt mm. seuramme jäsenen varainkeruutreenissä harjoittelemassa erikoisesteitä ja erilaisia ohjausvalintoja, treeni oli tehokas ja hyödyllinen! Okseria pitää treenailla enemmän, siitä räpsähti rima ekalla yrityksellä. Persjätöt sujuivat upeasti, mutta kaksi perättäistä takaaleikkausta olikin jo haastavampaa. Pitää ehkä namimaatilla treenailla tätä? Reetan treeneissä Pitsi oli mainio, löydettiin kivasti sille sopivia ohjaustekniikoita ja pääsin liikkumaan rivakasti.

Polkka on tehnyt kotona perustaitotreenejä, hallilla samoin. Roskatynnyrin kiertämistä, luoksetuloja, tolppakäännöksiä. Tänään tehtiin houkuttelua, jossa avustaja kutsuu koiraa rapistellen nameja ruokakuppiin, ja ohjaaja kutsuu sitten koiran pois houkuttelevan kupin ääreltä. Polkka tuli kiltisti joka kerta, eikä lopussa edes viitsinyt mennä kupille! Jotain on siis osattu tehdä oikein, sen lisäksi että lelupalkka nyt vaan on tälle koiralle se ykkönen. Polkka pääsi Reetan treeneissäkin vähän treenailemaan, kun kerran aikaa oli. Se harjoitteli ohjauksesta kuolleelle lelupalkalle menoa, ja osasi kyllä hienosti sekä keskittyä tehtävään että luopua lelusta fokusoiden ohjaajaan. Hieno pieni karvaeläin!

Aurinko kuin kesällä, lämpötila kuin talvella...

Koiranpäivän terveiskuva

Lelupalkkaa olen käyttänyt myös lenkeillä ohituksissa, toimii kuin junan vessa! Parissa mätsärissäkin on käyty sosiaalistumassa, vielä ei kuitenkaan olla uskallettu kehään asti.

Penni on ottanut rennosti ja odotellut torstaina koittavaa 8-vuotissynttäriään. Se on kyllä komeassa kunnossa ikäisekseen, ja olenkin ajatellut ilmoittaa sen kertaalleen näyttelyyn vielä veteraaniluokkaan. Sitten sillä on jokaisesta ikäluokasta tulos, valioluokka nyt toki jää käymättä.

Lauman nuorin ja vanhin

Säännötkin muuttuivat, ja agimaailman some kuohuu. Säkäluokkia on vuoden 2018 alusta kolmen sijasta viisi, siis kauan kaivattu pikkumaksiluokka saatiin, samoin kaikkein pienimmille tarkoitettu pikkuminiluokka. Kyllä helpottaa Polkan kanssa ajatus siitä, että jos se nyt kuitenkin venahtaa yli 43-senttiseksi, niin meidän agilityura ei pääty automaattisesti siihen, vaan mahdollisuus kisaamiseen ihan SM-tasolla asti on edelleen olemassa! Tervetullut muutos oli sekin, että hyppykorkeudet tipahtivat 5 cm joka luokassa. Uudet säännöt aiheuttavat varmasti kohinaa vielä pitkään ensi vuoden puolelle, mutta se nyt on väistämätöntä. Koiran kannalta ajateltuna tämä nyt oli ainakin minun mielestäni paras vaihtoehto.

Pinserit kisailee, Polkka 14 viikkoa

Viime viikolla ei vain ollut aikaa blogin päivittämiseen, mutta nyt kun on ihan vapaa viikonloppu ilman kisoja tai muita menoja, ehtii hyvin kerrata kuulumisia.

Pinserit kisasivat kumpikin kotikisoissa 3 starttia. Penni teki hienosti 3 nollaa, joista kahdessa oli hitunen yliaikaa. Ärsytti niin maan perusteellisesti, mutta minkäs teet. Ehkä se on vähän jumissa, vaikka on hierojalla ja fyssarilla käynytkin, ehkä seisoin itse sen tiellä muutamassa kohdassa ja hidastin sitä entisestään. No, hyvä saavutus kuitenkin, 3 ratavirheetöntä rataa, ei olisi onnistunut meiltä pari vuotta sitten!

Pitsi ei ollut nytkään ihan oma itsensä, se kyllä meni ja kuunteli ja toimi, mutta vauhtia jäi uupumaan. Agiradalta se otti kuitenkin ihan hyvän nollan, rataa ei valitettavasti ole videolla.

Ilmoitin molemmat pinserit Seinäjoelle ensi lauantaiksi, toivotaan että Penni pystyy liikkumaan ja Pitsi uskaltaa liikkua. Tänään ainakin hallilla kulkivat hienosti, tein helpohkon radan nollatreeninä, ja sitten namimasiinalla kontakteja ja pujottelua. Tiistaina Pitsi oli Reetan treeneissä oikein mainio, ja teki kaikki kinkkiset saksanmutkat tosi pätevästi.

Polkka puolestaan on jo 14-viikkoinen, apua! Mihin tämä pentuaika oikein menee?

Pentukurssilla on käyty jo kaksi kertaa, siellä on sujunut hienosti. Nyt on harjoiteltu kotitreenissä perusasentoa, maahanmenoa, hiukan paikallaolon alkeita ja etutassut kupin päällä tasapainoilua. Hyvällä asenteella Polkka kaiken uuden tekee ja oppii, palkkaaminen on helpompaa kuin pinsereillä siksi että tällä ei ole ihan niin hirveä hoppu tarjota 7 eri asiaa sekunnissa.

Hallillakin käytiin tänään, tehtiin luopumista, leikittiin kahdella lelulla ja harjoiteltiin luoksetuloja ja kuolleelle palkalle juoksua yhdessä.

Lenkkeilty on edelleen Polkan kanssa erikseen, nyt käytiin jo ihan remmilenkilläkin kerran ja harjoiteltiin ohituksia. Eivät ihan sujuneet, mutta jostain pitää aloittaa. On kyllä tavallaan positiivinen ongelma, jos koira väkisin haluaa jokaisen ihmisen luokse! Irtolenkkeilyssä on suosittu epätasaista maastoa, sääkin on suosinut, vaikka lunta ei enää olekaan.

Ehkä mussa sitten on pientä erakonvikaa, mutta kyllä dyyneillä tarpominen kahdestaan koiran kanssa on rentouttavaa, erinomainen tapa aloittaa viikonloppu!

Pinserit lomailee & Polkka 12 viikkoa

Pinsut ovat huilineet kisatohinoista ja nauttineet lähinnä lenkkeilystä. Kotona olen aktivoinut niitä tuolla hankkimallani Train & Treat -namiautomaatilla, joka oli kyllä mainio ostos! Uskon, että siitä on vielä paljon iloa monessakin koulutustilanteessa ja aion tehdä siitä myöhemmin erillisen postauksen/tuotearvion.

Tiistaina Pitsin piti mennä agitreeneihin treenaamaan ja Polkan turistiksi, mutta osat vaihtuivat yllättäen. Pitsi oli ihan puolivillaisen oloinen, ehkä johtuen maanantaisesta rokotuksesta, joten "treenaamaan" pääsikin Polkka. Se siis leikki kahden lelun leikkiä ja teki luoksetuloja lelupalkalla, jee. Ja hienosti leikkikin, keskittyi hommiin ja jaksoi tehdä hyvin sen mitä vaadittiin.

Tulin, näin, treenasin.

Myös Pennin kanssa on leikitty kaikenlaista:

Maanantaina tosiaan rokotettiin sekä Polkka että Pitsi, Polkalla oli painoa 5,4 kg. Korkeudeltaan se on varmaankin n. 30 cm tai vähän päälle, hyvin kasvaa, siis. Eläinlääkäri ei rotua tunnistanut, mutta siitä en ole yllättynyt!


Muuten Polkan viikkoon on kuulunut perustaitoja koirahäiriössä, ulkoilua & painimista Lyyti-pennun kanssa sekä sosiaalistumisretki Ruosniemen laskettelurinteelle. Perustaitojen osalla ollaan opeteltu käsikosketus sekä aloiteltu perusasentoa. Kummatkin tuo tuntuu hoksaavan nopeasti, ja tekee nyt ruokapalkallakin mukavasti, kunhan ruoka on tarpeeksi hyvää (keitettyä porsaankieltä). Ulkokentällä käytiin leikkimässä muuten vaan, ja tehtiin parit onnistuneet toistot etupalkalle juoksussa.

Luoksetuloa vahvistetaan joka päivä, ja vapaana ulkoilu/lenkkeily on sujunut toistaiseksi hienosti. Pentu hakee kontaktia tosi hyvin, ja joutuessaan minusta "hukkaan" se juoksee kiljuen perään heti meikäläisen bongatessaan. Polulla se kokee olevansa hyvinkin älykäs ja kaahaa edelle, pysähtyen kuitenkin odottamaan vähän matkan päähän. Olen sitten välillä poikennut metsään ihan piruuttani, oppiipahan olemaan ennakoimatta.

Mettämudi

Muuten sitten elämäntaidoissa Pokkeli on oppinut sen tärkeimmän, nimittäin sohvalle hyppäämisen:

Sohvalla

En nyt ole ihan varma, onko polvenkorkuiseksi kasvavan koiran tarve oleilla sohvalla, mutta no, katsotaan miten käy. Sänkyynhän meillä ei ole asiaa yhdelläkään koiralla, Penni pääsi kerran pienenä, kun oli kuumeessa.

Sunnuntaina Pokkeli pääsi ekaa kertaa Raumalle, kun pinsut kävivät fyssarilla. Vanhassa Raumassa seikkailtiin ja sosiaalistuttiin, hienosti tuo osaa jo myöskin odottaa autossa. Pinskut olivat vuodenaikaan sopivasti jumissa sekä rinta- että lannerangastaan, mutta mitään kovin vakavaa ei kuulemma kummallakaan onneksi ollut. Pennin jumiutumista olen vähän pelännyt, se kun painii Polkan kanssa päivittäin aika antaumuksella.


P.s. Tällä viikolla saatiin muuten Polkan MyDog DNA -tuloksetkin, se on testin mukaan vapaa (testiin sisältyvistä) perinnöllisistä sairauksista, kantaa sekä pientä että suurta kokoa ja on väriltään ruskea, genotyypiltään musta. Se ei ole piilo-merle, eikä sillä ole töpögeeniä, hyvä hyvä!

Polkka 11 viikkoa - sosiaalistumista ja seikkailuja

Pieni karvaeläin on jo 11-viikkoinen! Päivä päivältä tykästyn siihen enemmän, nyt hiihtolomalla on ollut ihanasti aikaa puuhailla paljon sekä pinsujen että Polkan kanssa.

Läntinenkin Suomi on vihdoin saanut lunta, ja ollaankin otettu ilo irti ulkoilusta. Alkuviikolla käytiin pellolla, jäällä ja metsässä, sitten sosiaalistumislenkillä vieraiden aikuisten koirien kanssa, ja tänään torstaina poikettiin taas meren rannassa. Myös kotipihassa hepuloitiin ekan lumikerroksen laskeuduttua:

Tänään käytiin ihka oikealla sosiaalistumisretkellä, siis ostoskeskus Puuvillassa. Polkka töpsötti menemään häntä heiluen, tuli käytyä hississä ja rullaportaissa (sylissä), treffattua paljon ihmiä, kuunneltua kuulutuksia ja vaikka mitä. Todella hienosti pieni koiranen suoriutui seikkailustaan! Eikä edes ostanut mitään, vaikka kauppoja oli pilvin pimein.

Olen yrittänyt miettiä, mihin kaikkeen tuota vielä pitäisi sosiaalistaa? Ainakin pitää treeneissä käydä niin että on muitakin koiria, nyt ollaan päästy sellaiseen tilanteeseen vasta kahdesti. Kovia ääniä ja erikoisia alustoja pitää tutkailla myös, ei tuo niitä ole tähänkään mennessä ihmetellyt, mutta silti.

EO-karsinnat, halli-SM:t ja Polkka 10 viikkoa

Jälleen on pieni mudi päässyt reissuun ja samalla sosiaalistumaan, käytiinpä siis eilen Vantaalla EO-karsinnoissa ja halli-SM:issä. Penni osallistui, Pitsi ja Polkka retkeilivät mukana muuten vaan.

Kisailut suoritettiin Ojangossa, puitteet olivat siis komeat, joskin hieman ahtaat. 1-kentän päätyyn tuotu kisakatsomo toi tunnelmaa, melkein rupesi jännittämään, kun sen halliin astuessani huomasin!

Eka rata meillä oli agirata, jolla ansaesteitä piisasi. Riskikohtia oli monia, ja yllättäen vältimme ne kaikki! Nollaa ei kuitenkaan saatu, Penni ropsautti okserin riman alas. Olisin itse voinut malttaa vähän sen kääntämisen kanssa ja varmistaa, mutta eipä tullut mieleen. No, hyvä rata kuitenkin.

Hyppäriltä tehtiin ihan sujuva nolla, vaikka siellä oli meille vaikeita juttuja, jee! Kepeille meno etenkin oli Pennille hyvin haastavaa mallia, mutta nyt vaan päätin, että se onnistuu.

Viimeisellä agiradalla oltiin jo vähän väsyneitä, ja rata oli pitkä kuin nälkävuosi. Ihan hyvin selvittiin virheittä lähes loppuun asti, kepeillä mokasin itse ja ryntäsin, sieltä aloituksesta 5.

Kokonaisuuteen olen tyytyväinen, vaikka karsintapisteitä emme tietenkään saaneet, ja finaalitin seurattiin tänään kotisohvalta käsin. Penni teki parhaansa ja liikkui sekä hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna, hieroja on siis tehnyt tehtävänsä!

Polkka oli mukana ja katseli menoa, sekä treffasi äitiään ja siskojaan. Jälleennäkemiset olivat riemukkaita, ja kiva oli treffata kasvattajaakin, kun muuten ei tuttuja kisoissa pahemmin ollut.

Torstaina Polkka täytti 10 viikkoa, sen ohjelmistoon on nyt kuulunut paljon leikkimistä, lelulla ja ilman, sekä perustaitojen treenailua.  Treenailut ovat sujuneet mukavasti, kaikenlaiset kaulapannat ja valjaat tosin harmittavat Polkkaa aivan vietävästi, varsinkin kiihtyneessä mielentilassa, eli niiden kohdalla pentunen saa nyt vähän siedätyshoitoa. Viikolla käytiin myös jäällä juoksentelemassa, ja sekös vasta oli mukavaa! Olen itse vähän arka liikkumaan jäällä, mutta nyt kun siellä joku ajeli autollakin, päättelin jään kyllä kantavan minutkin...

Polkka 9 viikkoa - retkiä ja perustaitoja

Kyllä se aika vaan rientää, Polkka on jo 9-viikkoinen! Tämä viikko ollaan panostettu perustaitojen oppimiseen ja ulkoiluun, myös sosiaalistumisretkillä ollaan käyty.

Tööt!

Tällä viikolla Polkka löysi uuden ihanan ystävän, nimittäin Lyyti-vesikoiran. Niillä leikit sujuivat heti alusta alkaen hienossa yhteisymmärryksessä. Myös Unna-parsonin kanssa leikittiin, ja alkoipa jopa Pennikin lämmetä Polkan leikkiinkutsuille!

Penni <3 Polkka

Tällä viikolla ollaan harjoiteltu naksuttimen avulla katsekontaktia, ja nyt tänään jo häkkiinmenoakin. Luoksetuloa ollaan treenattu ahkerasti kotona ja ulkona. Polkka tuntuu oppivan nopsasti, ja sen mielenkiinto ruokaa kohtaan paranee koko ajan, jes! Vielä sitä saadaan kyllä vahvistaa edelleen. Leluilla on leikitty myös, sekä yhdellä että kahdella lelulla.

Ulkoilua ollaan tehty erinäisillä pelloilla, omassa pihassa ja mummulan pihassa. Metsään pitäisi päästä alkavalla viikolla, tekisi pentukoiran ketteryydelle oikein hyvää.

Ja nytkö tässä sitten pitäisi lumessa istua?

Sosiaalistamista ollaan puuhailtu kotona ja muualla, vieraita on käynyt, ja ollaan käyty ihmisten ilmoilla. Kaikki vieraat Polkka ottaa vastaan ilolla, riehakkaasti pusutellen. Agitreeneissä vieraat koirat vähän jännittivät ensin, mutta niinhän niiden kuuluukin pientä pentua jännittää. Kiinnostuneena Polkka kyllä sylistä katseli, kun suuri idolinsa Raili suoritti rataa. Perjantaina vierailtiin Puuvillassa, oikein valvomossa asti, ja lauantaina vuorossa oli Itäkeskuksen Prisman Musti ja Mirri. Ollaan siis päästy tutustumaan hissiin, parkkihalliin, tuulikaappiin, liukuoviin ja vaikka mihin. Joka paikkaan pentu mennä viipottaa iloisesti häntä kippurassa! Autossa Polkka odottelee jo tosi rauhallisesti yksinkin, eikä enää metelöi ajon aikanakaan.

Polkka pienoinen, 9 viikkoa.

Kotiutumisen ja tutustumisen myötä Polkan luonne on alkanut hahmottua minulle, ja olen kyllä pentuuni enemmän kuin tyytyväinen! Se on iloinen, rohkea, leikkisä, älykäs, seurallinen ja sinnikäs. Siis juuri sellainen, kuin halusinkin, ja juuri sellainen, kuin mudin tulee rotumääritelmällisesti olla. Ulkonäön puolesta en vielä osaa paljoa sanoa, väriltään Polkka on tasaisen ruskea ilman valkeita merkkejä, ja se on mittasuhteiltaan neliömäinen. Häntä on tiukalla kippuralla, ja kulmaukset ovat sekä edessä että takana maltilliset. Korvat ovat vielä lupassa tai oikeastaan höröllään, mutta luulisin, että ne ovat keskikokoiset.

Polkka 8 viikkoa - leikkiä ja ulkoilua

Polkka on solahtanut laumaan vallan hienosti. Ekana yönä se oli tosi rauhallinen, mutta sen jälkeen kiljui pari yötä kuin pieni hyeena. Säädimme vähän pentuaitausta, ja nyt saan käteni yöllä sen pedille, joten yöt ovat sujuneet paljon paremmin.

Rento eläin.

Ypöyksin pentu ei ole ollut, mutta pinsujen kanssa - tai niistä portilla erotettuna - se on ollut nyt 4 - 5 tuntia päivässä. Onneksi meidän perheessä työajat menevät lähes aina ristiin, ja pitkiä yksinoloja ei koirille tule.

Tiistaina käytiin Elinalla Turussa, päätin käyttää yksärin kokonaan yksin, ja se olikin tosi hyvä ratkaisu! Pitsi teki rataa, ja oli ihan huippuhyvä. Radassa oli paljon vaikeita juttuja, mm. ihan ihmeellinen kepeillemeno putkiansan kera, ja kaiken Pitsi osasi. Ja hurjaa vauhtia kiitäen! Saatiin kehuja hyvästä rytmistä ja rohkeasta etenemisestä. Kotiläksyksi kontaktitreeniä, ylläri ylläri. Tällä kertaa tuntui, että liikuin itsekin hyvin, onneksi ei ole videota todistamassa toisin...

Polkka oli mukana yksärillä, ja pääsi lopuksi halliin leikkimään. Teimme kahden lelun leikkiä ja yhden luoksetulon, molemmat sujuivat loistavasti. Kotiläksyiksi saatiin juuri näitä harjoiteltuja juttuja, katsekontakti ja istuminen.

Vielä en ole hirveästi Polkkaa erikseen koulutellut, se on niin hirmuisen pieni vielä! Naksuttimeen olen sen ehdollistanut, tänään aamulla nakstuin ekan kerran katsekontaktia. Luoksetuloa on tietenkin harjoiteltu joka päivä, siihenkin saatiin tiistaina hyvät neuvot. Olen yrittänyt panostaa leikkimiseen, siitä tämä otus tykkää kuin hullu puurosta.

Loppuun vielä äänekäs ulkoilukuva, ollaan käyty tepsuttelemassa pellolla, ja kivaa on ollut. Unna-parsoninkin kanssa on leikitty, mutta siitä ei ole kuvia, koska oli niin pimeää.

Niin ja se Penni, se sai tänään sähköpostia, että on päässyt 18.2. Vantaalla järjestettäviin halli-SM-kisoihin! Ovat ensimmäiset laatuaan, ja olemme iloisia mukaan pääsystä!

Kesää kohti

Lähipäivien sää lupaa jo hienoisesti kesän tuloa, ja siitä onkin otettu kaikki irti lenkkeilyn muodossa. Eilen lenkkeiltiin Nempan ja Nupun seurassa, tänään ihan vaan neljästään koirien ja vauvan kanssa. Vaunujen vierellä kulkeminen alkaa sujua jo siinä määrin hienosti, että välillä tulee hetkiä jolloin kumpikaan koira ei vedä, jee! Olen yrittänyt taluttaa koiria molemmin puolin vaunuja vuorotellen, niin oppivat kulkemaan kummallakin puolella tasapuolisesti.

Kotipihassa on otettu pientä aksatreeniä, Penni lähinnä lähtötilanteita ja irtoamista lelupalkalla, Pitsi tunnelipuuhastelua. Näyttelytreeniä saatiin helatorstaina Noormarkun koiraharrastajien mätsärissä, jonne lähdin kaksin Pitsin kanssa puolisateisesta ilmasta huolimatta. Tapahtuma oli oikein hienosti järjestetty ja tuomari oli tehtäviensä tasalla, buffettikin vähintään kohtalainen.

Pitsin jännitys alkaa pikkuhiljaa helpottaa, toki häntä meni pyllyyn taas alkuvaiheessa, mutta aika nopeasti pentu tokeni ja alkoi puuhastella omiaan, kun siihen ei liiaksi kiinnittänyt huomiota. Kehässä maassa seisominen sujui erittäin hienosti, liikkeiden esittäminen hieman pomppuisasti ja pöydällä olo taas hienosti, hampaatkin katsottiin kauniisti oikein kahteen kertaan. Tuomari oli mukava ja käsitteli pentua nätisti, nameja satoi Pitsin suuhun lähes jatkuvalla syötöllä. En edes katsonut parimme suoritusta, mutta jostain kumman syystä tuomari paitsi antoi meille punaisen nauhan, nosti Pitsin punaisten voittajaksi. BIS-kehässä ei Pitsillä tietenkään ollut enää jakoa, kun porukalla juokseminen meni tasajalkapompuksi, ei pieni jaksanut enää siinä kohtaa keskittyä. Palkinnoiksi saatiin kaikennäköistä nappulaa ja puruluuta, sekä todennäköisesti maailman rumin keraaminen ruokakuppi.

Seuraavaksi Pitsin ohjelmassa on mahdollisesti lisää mätsäriä sunnuntaina, sekä agilityn aluevalmennusta Raumalla 27.5. Kaipa sille kohta täytyy jo näyttelyitäkin ruveta katselemaan? Penni puolestaan odottelee sitä, että mamma pystyisi taas juoksemaan. Taidan kyllä maanantain treeneissä hiukan kokeilla miltä pienet juoksupätkät tuntuisivat, jos ei tunnu hyvältä niin otetaan pujottelua ja kontakteja sitten. Oma aerobinen kunto on pysynyt yllättävän hyvänä, tunnin reipas kävely ei todellakaan ota koville! Juokseminen voi toki olla eri asia.

Blogin paluu

Blogi on ollut hetken tauolla sangen ymmärrettävistä syistä, eikä tässä välissä juuri mitään ihmeellistä ole koirien kanssa puuhailtukaan. Ovat raukat olleet hieman paitsiossa tuon ihmisenpoikasen takia. Nyt päiväjärjestys alkaa jälleen hahmottua, ja koirillekin riittää jälleen aikaa.

Maanantaina oli kesäkauden toiset agireenit, joihin Penni ei juoksunsa vuoksi voinut osallistua. Treenit pidettiin WeCA:n uudella kesätreenikentällä (tai siis uudessa kesätreenikaukalossa) Lattomeren koululla. Paikka on ennestään tuttu Pitsin viime mätsäreistä, ja ollaanpa siellä joskus muinoin TVA:n tokotreeneissäkin Pennin kanssa käyty. Treeneihin lähtikin Pennin sijasta Pitsi, se treenaili lähinnä treeneissä oloa ja näyttelyjuoksentaa näyttelytaluttimessa. Ai kauhee mikä puudeli! Onneksi liiallinen näyttelysuuntautuneisuus korvaantui sillä, että hän ihan oma-aloitteisesti kiipesi A-esteelle (otin syliin puolesta välistä ylösmenoa ettei loukkaa itseään ja kehuin kauheasti) ja juoksi kolme kertaa oikein railakasta vauhtia ihan oikean tunnelin läpi eikä pelännyt yhtään!

Tiistaina uskaltauduttiin elämämme toiselle vaunuttelulenkille, ja Penni ainakin on täysin sisäistänyt taisteluvaunujen rinnalla hölköttämisen jalon taidon. Pitsillä kiire on tietenkin joka suuntaan yhtä aikaa, mutta eiköhän sekin nopeasti opi, kun muistaa pitää parit namit taskussa lenkillä. Reipasta kävelyä päästeeltiin oikein tunti, vaunujen ominaisuuden on nyt siis testattu ja hyviksi havaittu myös peltotiellä. Koirat riehuivat ja riekkuivat vapaina kuin viimeistä päivää.

Kotipihalla treenattiin tiistai-iltana sekä perustottista että agia, Pitsi kipitti hienosti tunnelissa lelun perässä, samoin Penni. Kumpikin harjoitteli paikallaoloa, Pitsin kanssa päästiin jopa kahden askeleen päähän oikein onnistuneesti! Pennin piti vielä harjoitella kuuden kepin pujottelua avokulmasta lelupalkalla, mutta jokin haju vei sen mennessään, eikä sitten harjoiteltu. Pääasiassa kummallakin on kyllä treeni-intoa ollut kuin pienessä kylässä, sitä se teettää kun mamma on viikon pois kotoa!

Pitsin mätsäröintiä

Pitsillä oli tänään korvientuuletuspäivä, joten sen ja kauniin kelin kunniaksi lähdettiin Lattomerelle Spanieliyhdistyksen mätsäriin. Homma oli hyvin järjestetty ja osallistujia oli valtavasti, aikataulut vaan hieman pettivät mutta mitäs pienistä. Pitsi ehti ottaa pienet tirsatkin yhdessä välissä.

Pienissä pennuissa (alle 1v) oli osanottajia yli 25, joten tilava kehä tuli kyllä tarpeeseen. Paikallaan seisominen sujui Pitsiltä valtavan hienosti, se keskittyi oikein hyvin ja jaksoi olla pitkiä aikoja ihan hievahtamatta. Häntää joutui vähän auttamaan, se kun tuppasi lurpahtamaan alas jännityksestä. Pöydällä Pitsi oli oikein nätisti, toki sitä jännitti kovasti, mutta tuomari sai hyvin kosketella sitä ja hampaiden katsominenkin sujui oikein mallikkaasti. Tuomari oli myös hyvin varma otteissaan olematta liian ronski, se kyllä helpotti pikkupinserin tehtävää.

Liikkeiden esittäminen ei nyt ihan vielä suju, Pitsille iskee ramppikuume kun pitää yksin juosta ja esiintyä, häntä menee pyllyyn ja vauhti hidastuu. Kyllä se siitä varmaan reipastuu kun kokemusta tulee lisää, voisi joskus kokeilla jotain vinkulelua tms. mukaan kehään mätsärissä, että saisi sitä vähän innostettua.

Sinisten "kilpailuluokasta" tuomari kätteli runsaasti koiria ulos, ja jotenkin ihmeellisesti päädyimme neljännelle palkintosijalle. Olin hieman yllättynyt, mutta oikein tyytyväinen, ei meillä ollut edes tavoitteena palkinnoille pääseminen, kunhan nyt vaan katseltiin maisemia ja syötiin namia. Palkinnoksi Pitsku sai ison pussillisen erilaisia herkkuja, joita tuossa Pennin avustuksella jo vähän maisteltiinkin.

Penni-parka joutui jäämään tänään kotiin, koska se aloitti juoksun kolmisen päivää sitten. Kyllä mätsäriin varmaan saisi juoksuisenkin viedä, mutta helpompaa se on kun ei ole pikkulapsilta karkailevia uroksia siinä ympärillä pörräämässä. Muutenkin tilaa oli jälleen aika vähän koiramäärään nähden, joten kahta koiraa varten olisi pitänyt kantaa häkki kehän vierelle.

Rottakorva tuulettaa

Nyt pinsut lepäilevät sohvalla, Pitsi piruvie oppi tänään hyppäämään nojatuoliinkin! Se hyppää myös sohvalta nojatuoliin ja päin vastoin, siinä meni Pemun paras ja rauhallisin päiväunipaikka...

Koiramaista koiranpäivää!

Eilen vietettiin valtakunnallista koiranpäivää, ja kelinkin ollessa suotuisa pinserit juhlistivat kyseistä merkkipäivää peuhaamalla takapihalla oikein sydämensä kyllyydestä. Sen lisäksi eilen käytiin Pitsin kanssa hakemassa vihonviimeinen penturokotus sekä suorittamassa pieni kaupunkikävely. Pitsi suoriutui kaupunkikierroksesta vallan mallikkaasti, ei pelottanut yhtään, korkeintaan vähän jännitti jossain kohtaa.

Pöydällä seisomista ollaan harjoiteltu vaihtelun vuoksi takapihalla, ja häkkileikeissäkin edistystä tapahtuu pikkuhiljaa.

Illalla pinsurit kyläilivät kaverikoirien luona aiheuttamassa sekasortoa, Pitsi melkein tipahti avoimeen lattiakaivoon. Korvat ovat olleet teipittä (ja pystyssä!) eilisestä asti, toisesta korvalehdestä kun oli iho hiukan ruvella. Teipit laitetaan takaisin tänään tai huomenna, riippuen siitä, miten hyvin iho on parantunut.

Otoksia eilisestä temmellyksestä:

Perjantaiksi onkin luvassa erityistä ohjelmaa Pinsureille, nimittäin grillikauden avajaiset! Samalla juhlitaan Pennin 3-vuotissynttäreitä.

Pitsi sosiaalistuu ja sisäsiistiytyy!

Pitsillä on ollut varsinainen puuhailuviikko, onneksi se on siinä vaiheessa että energiaa piisaa lähes rajattomasti ja pentua saa välillä komentaa rauhoittumaan.

Perjantaina pinsurit kävivät agihallilla, Penni teki kontakti- ja pujottelutreenin oikein onnistuneesti ja mieluusti, Pitsi harjoitteli näyttelykävelyä ja leikki turkislelulla tutustuen samalla hallin treenialueeseen. Lisäksi Pitsi sai tutustua karvakoira Teslaan, joka olikin sitten ihan kiva, vaikka olikin karvainen. Hetken ihmeteltyään Pitsi taas innostui tutkimusretkeilemään ja oli oikein reippaasti.

Lauantaina Pitsi oli turistina agikisoissa, omalla agihallilla Noormarkussa, ilman Penniä tällä kertaa. Paikallaan istuessa se oli oikein iloinen ja reipas, ja tutustui ihmisiin iloisesti, mutta kävellä se ei olisi halunnut oikein mihinkään. Pysähtymisyrityksistä huolimatta mehän käveltiin, ja kivasti se sitten uskalsi vähän tassutella ympäriinsä. Tämän kyseisen hallin kisat ovat kyllä pennulle aika iso juttu, koska hallissa kaikuu todella voimakkaasti, ja kisavireessä olevat koirathan haukkuvat. Kaikki yhtä aikaa. Samalla Pitsi kuuli myös sekä kuulutuksia että aplodeja ensimmäistä kertaa, ja niihin se suhtautui ihan rauhallisesti.

Sunnuntaina raahasin pennun vielä mätsäriin Ulvilaan, ja tällä kertaa Pitsi oikein osallistui itse kisaan. Kaikki esiintymisen osa-alueet nyt eivät varmasti ole sillä vielä hanskassa, mutta halusin sen kuitenkin kehään viedä kokeilemaan miten yhteistyö sujuu jännässä tilanteessa, ja kun kerran sääkin oli aurinkoinen ja kehät mukavan tilavat, niin jostakinhan se on aloitettava. Juoksemiset sujuivat paremmin kuin odotin, Pitsi tepsutteli vierellä ihan asiallisesti, tosin häntä vielä koipien välissä. Yhden kerran se yritti pysähtyä, mutta sain sen houkuteltua nätisti liikkeelle. Porukassakin se juoksi yllättävän hyvin, vauhti oli onneksi hiljainen. Pöydällä tietenkin jännitti, mutta tuomari vain silitteli pentua ja antoi sille nameja, joten se rentoutui siinäkin ihan ok. Maassa seisominen sujui yli odotusten, Pitsi pysyi hienosti ihan paikoillaan ja ennen kaikkea keskittyi tehtäväänsä! Jännitys oli tietenkin kova, ja häntä pyrki liimaantumaan pyllyyn, mutta siitä huolimatta se onnistui hyvin tekemään siltä pyydetyn asian, vaikka muita koiria oli lähellä paljon. Tuomari ihasteli kaunista pikkupentua, ja antoi tietenkin sinisen nauhan, mutta eipä me siellä palkintojen perässä oltukaan. Penni on voittanut niin monet mätsäripokaalit ja -ruusukkeet, että Pitsin kanssa voidaan keskittyä ihan vain siihen opetteluun palkintojen kalastelun sijasta. Pitsi ottaa ne palkinnot sitten sieltä oikeista näyttelykehistä, jos vaan korvat ja muut ruumiinosat asettuvat oikeille paikoilleen. Korvateipitkin ovat nyt pysyneet hyvin, eilisen päivän se oli ilman teippejä ja illalla ne laitettiin takaisin, korvat pysyivät pystyssä koko päivän.

Sisäsiisteysasiassa ollaan edistytty sen verran, että pentu osaa nyt pyytää ulos. Se ei tee sitä joka kerta kun hätä yllättää, mutta sisälle sattuvat vahingot päätyvät 90% sanomalehdelle. Keksittyään ulos pyytämisen hän päätti pyytää ulos ainakin 15 kertaa yhden illan aikana, ja hänet sitten joka kerta päästettiin, että tämä opittu asia jäisi mieleen. Usein se tekee kakat terassille, mutten ole asiasta moittinut, pääasia että oven ulkopuolelle!

Pitsin sosiaalistamisrumbassa Penni-parka on jäänyt vähän paitsioon, sille pitää kyllä keksiä jotain mielekästä puuhaa illaksi. Olihan sillä selvästi hauskaa mätsärissä, kun sai Chicon kanssa päivystää ja vahtia Pitsin suorituksia, mutta kyllä se tarvitsisi vähän omaakin tekemistä.

Kaikenlaista pientä puuhaa

Tässä vaiheessa tuntuu välillä siltä, ettei itse jaksa nyt ihan niin paljoa, kuin koirat vaatisivat. Lenkkeilty on tietenkin joka päivä, välillä hihnassa, välillä vapaana, ja kävipä Ande Pennin kanssa tiistaina oikein hölkkälenkilläkin. Koira oli kuulemma juossut oikein mielellään, hyvä niin!

Tiistaina käytiin myös agitreeneissä, Penni harjoitteli kontaktiesteitä ja Pitsi sosiaalistui. Kontaktiesteet sujuivat kivasti, samoin pöytä, A:lle pysähtyminen ei kuitenkaan ole edelleenkään niin varmaa kuin haluaisin. Puomilla pysähtymisen paikka on hieman hukassa, Penni pyrkii taas pysähtymään liian aikaisin. Pitää varmaankin kehitellä kotiin jokin kontaktilauta, tai sitten aloittaa harjoittelu terassin rappusella, nyt kun kelinkin puolesta ulkona pystyy jotain tekemään. Lunta ei ole satanut ainakaan kahteen päivään, jeejee!

Pitsikin viihtyi agihallilla hyvin alkukankeuden jälkeen, se pussaili kovasti kaikkia ihmisiä kiipesi muutaman syliinkin. Rauhallisemmalla hetkellä suoritettu pieni treenikin sujui siltä hienosti, ainakin perusasento ja seuraaminen. Maahan hän ei nyt tohtinut mennä, oli varmaan liikaa häiriötä vielä. Kotona kokeiltuna kaikki kolme liikettä sujuvat ihan ok vaiheeseensa nähden.

Näyttelytreeniä Pitsi on tehnyt edelleen muutaman kerran viikossa, ja seisominen alkaa kyllä sujua hienosti. Ihan mielettömän pitkä pinna on pennulla ikäänsä nähden! Täytyy nyt hiukan kerrallaan pidentää aikaa, eikä ahnehtia liikaa. Tänään päästiin harjoittelemaan näyttelytaluttimessa kulkemistakin, tosin vain kotona sisätiloissa. Käytin hommassa naksutinta, ja ekaksi treeniksi tämäkin sujui kivasti, mutta helppoahan se on kun ei ole niitä muita koiria ympärillä pyörimässä. Koitan aina naksauttaa silloin, kun koira katsoo eteenpäin, ettei se ala tuijottaa minua ja juosta vinossa.

Penni ei ole vielä saanut uutta kaulapantaa, koska Musti ja Mirri oli jostain syystä kiinni. No, jospa jossain mätsärissä olisi tarvikemyyjiä. Mätsäreitä lähiviikkoina piisaa, nähtäväksi tosin jää päästäänkö niihin osallistumaan.

Kuramätsäri & korvateipit

Korvateippaus meni sitten heti alkuunsa pipariksi, pentu alko ravistella päätään kovasti ja korvista pukkasi mustanruskeaa vaikkua, koska olin ilmeisesti laittanut liian kireälle ne korvan ympäri menevät teipit. Korva ei siis päässyt hengittämään riittävän hyvin. Iho oli ehjä, eikä pahaa hajua ainakaan vielä tuntunut, mutta katsoin silti parhaaksi antaa korvien olla teipittä pari päivää. Teipit saatiin hyvin pois, Penni hoiti vaikunpoiston, ja Pitsi oli heti tyytyväisemmän oloinen.

Tänään teipit laitettiin uudestaan, nyt enemmän ilmarakoa jättäen. Toivottavasti homma sujuu nyt paremmin.

Tänään vietettiin aamupäivä Nakkilassa mätsärissä, ei kuitenkaan vielä itse osallistuen. Menomatkalla Pitsi Piruvie oli kiskonut Pennin remmin pantoineen kuljetushäkkiin ja syönyt kaulapannan miltei poikki! Pitää siis shoppailla uusi, kiva kiva. Paikan päällä oli paljon koiria ja kuraa, Pitsiä jännitti välillä kovastikin mutta pääasiassa se suhtautui ihan positiivisesti ja uteliaasti hommaan. Etenkin vähän sivummalla ollessaan se oli varsin iloinen ja yritti syödä aurausmerkkejä aikansa kuluksi. Välillä laitoin koirat autoon, välillä otin pelkän Pitsin ihmettelemään maailman menoa, hyvähän sen on yksinäänkin totutella asioihin. Henkisenä tukena Penni oli kuitenkin ihan korvaamaton, luulen että ypöyksin olisi Pitsin mätsäröinti mennyt lähinä tutinaksi.

Sunnuntaina olisi Ulvilassa mätsäri, johon periaatteessa Pitsikin voisi ikänsä puolesta osallistua, mutta luulen että handlerin ketteryys ei juuri nyt salli näitä kyykkyyn-ylös sarjoja, joita joskus kehässä joutuu melko nopeastikin suorittamaan. Meille kyllä riittää ihan sekin että ollaan paikan päällä ja katsellaan menoa sivummalla, sen verran runsaasti näissä tuntuu koiria nykyään olevan. Lisäksi hinnat ovat nousseet parissa vuodessa törkeästi, Pennin pentuluokka-aikaan osallistumismaksut oivat siinä 4-6 euroa, nyt näköjään joka paikassa 7-8 euroa! Melko kova hinta siitä, että saa juosta koiran kanssa kehässä pari kierrosta ja pitää sitä pöydällä ronkittavana muutaman sekunnin ajan.

Pentukurssilta valmistuneet

Nyt on Pitsi viiden kerran pentukurssinsa käynyt, ja hänellä on siis täydet valtuudet toimia koiranpentuna niin talossa kuin puutarhassakin. Vaikka tottelevaisuusliikkeiden puolesta ei mitään rakettimaista edistystä saavutettukaan, eikä kyllä tavoiteltukaan, olen kurssin antiin sangen tyytyväinen. Pentu oppi keskittymään "töihin" myös muiden koirien läsnä ollessa, sekä käymään taas vähän erilaisissa paikoissa, eri hajujen ja äänien vaikutuksen alla.

Tänään harjoiteltiin heti ekana seuraamista, joka oli meillä hieman katkonaista, kun mm. toisten namit ja yleisö kiinnostivat kovasti. Toisten koirakoiden ympäri pujotteleminenkin sujui yllättävän hyvin, siis ilman suurempia katastrofeja. Paikallamakuuta emme ihan vielä kykene esittämään, mutta nameja nenän eteen työntämällä pentu sentään pysyi makuulla. Erilaisella pinnalla (trukkilava) liikkumisharjoituksen Pitsi läpäisi kuin paraskin poliisikoira, ei paljon epätasaisuus ja pieni nitinä pikkupinseriä häirinnyt. Perusasentokin oli ihan kohtuullinen, ja ihan lopuksi Pitsi pääsi ekaa kertaa ikinä ihkaoikealle trimmauspöydälle seisomaan ja vieläpä "tuomarin" lääpittäväksi. Eipä tuo siitä ollut moksiskaan, seisoa pönötti vaan paikoillaan ja maiskutteli nameja. Jostain tuolta riiviömäisen pääkopan sisältä vaan ihmeellisellä tavalla kumpuaa sellainen luontainen kärsivällisyys ja maltti, jota toivottavasti päästään tulevaisuudessa hyödyntämään monessakin asiassa. Nyt pitäisi vaan kunnostautua näiden arkitottisasioiden kanssa, ja saada parempaan jamaan

-luoksetulo

-perusasento

-maahanmeno

Pitsi, Kaahu ja koiralinnake.

Lisäksi opetettavien asioiden listalla on hampaiden katsominen (onhan niitä tietenkin katsottu, ja paljon, mutta käskysanaa ei vielä ole) sekä sitten joskus paikallaan odottaminen. En ole vielä päättänyt opetanko Pitsin agin lähtötilanteeseen seisomaan vai istumaan, saa nähdä, mutta haluan voida luottaa koiran paikallapysymiseen täysin. Lähitulevaisuuden koitoksiin kuuluu myös korvien teippaus, jahka löydän apteekista oikean sorttista teippiä, siitä lisää raporttia ja kuvia kun puuhaan päästään.

Sosiaalistumista ja sisäsiisteyttä

Pitsi on lähipäivinä keskittynyt sosiaalistumaan ja sisäsiistiytymään. Ensinmainittua harrastettiin perjantaina Sunniemessä ihanien kultaisten johdolla. Kultainennoutaja ei sinänsä ole suuri koira, mutta kyllä se parikiloiseen Pitsiin verrattuna on sen verran kookas, että ensikohtaaminen suoritettiin astetta vilkkaammat noutajat kytkettyinä. Pitsi ei tapansa mukaan pelännyt laisinkaan, vaan oli äärettömän iloinen uusista, blondeista ystävistään. Ystävät saatettiin melko nopeasti päästää irti taluttimistaan, ja lopputuloksena oli keittiön lattialla makaava Heta, jonka päällä Pitsi kiipeili innostuneena. Noutajanvalloitus ja olohuoneralli sujuivat siis odotetulla tavoin.

Pitsi on käynyt myös pieniä kävelylenkkejä kodin lähellä ilman Pennin henkistä tukea (sekä tietysti Pennin kanssakin aina välillä), ja pääasiassa pikkulenkit ovat sujuneet hyvin. Tänään Pitsiä pelottivat pihalla sählyä pelaavat pojat, ja niitä sitten ihmeteltiinkin jonkin aikaa. Nyt sujui hihnassa kulkeminen jo aiempaa paremmin, liekö pentu ollut autossa nukuttujen puolen tunnin torkkujen jälkeen vaan sopivassa mielentilassa moiseen.

Sisäsiiteystouhut ovat alusta asti sujuneet sangen lupaavasti Pitsin kanssa; sehän osasi jo meille tullessaan mennä 90% sanomalehdelle asioimaan, huteja ei paljoa satu, ellei ole aivan mahdoton villitys päällä, eikä lehdelle siis siksi oikein ehdi. Ulos asioimisen kanssa en ekalla viikolla pitänyt kiirettä, silloin oli kovasti pakkastakin, ja aiemmasta kokemuksesta tiedän, että väkisin ulkona tönöttämiselle kannattaa kehitellä jokin vaihtoehto, jos se vain suinkin on mahdollista. Meillä vaihtoehdon tarjoaa kätevä asumismuoto, nimittäin takaovesta pentu on helppo tuupata ulos aina, kun se lähestyy takaoven eteen aseteltuja sanomalehtiä pissimisaikeissa. Naksuttimen avulla opetin pennulle, että ulos pissiminen on sitten muuten parasta maailmassa, ja nythän se siis yrittää parhaansa mukaan pissata joka kerta kun sen pihalle vie. Se on pari kertaa jopa yrittänyt huijata, ja siis pelkästään kyykistynyt odottamaan naksausta ja namia ulkona. Näinhän Pennikin pienenä teki, sillä tosin käytössä olivat vain namit. Naksun etu tässä onkin se, että itse ei tarvitse änkeä sinne pihan perimpään nurkkaan lumihangen ja kakkapökäleiden (kuka nekin siivoaisi?) keskelle namittamaan pentua, kun voi vaan tyylikkäästi terassilta naksauttaa, pentu yhdistää sen pissaamiseen ja tulee itse hakemaan naminsa naksuttelijalta.

Valppaat vahdit aurinkokylvyssä

Ulkona käymiseen on saatu kiva rytmi, aina ruuan, unen ja leikin jälkeen, aina kun tulen kotiin, jne. Siis tietyissä kohtaa päivärytmiä pentu tietää, että nyt kuuluisi mennä ulos asioimaan, oli hätä tai ei. Ei se siinä kohtaa maata kaada, vaikkei se juuri silloin pissaisikaan, helppo se sitten työntää ovesta ulos hädän yllättäessä. Hommaa toki helpottaa se, että olen pääasiassa kotona, ja välillä joudun keksimään tikusta asiaa, että saan jonkinlaisia yksinoloharjoituksia pikkukiitiäiselle.

Penni on saanut tyytyväisenä tehdä pitkiä, tai ainakin pitkähköjä, aurinkoisia lenkkejä ilman Pitsiä. Se on muuten käyttäytynyt ihan normaalisti, mutta osaa kyllä käyttää hyväkseen tilanteet, joissa Pitsi vaatii enemmän huomiota; esim. autosta poistumisen käytössäännöt meinasivat ihan kokonaan unohtua Pitsin saavuttua, kun ei Pitsikään niitä tietenkään sisäsyntyisesti voinut osata. Pennin kauhuksi samaa, kärsivällistä käytöstä vaaditaan nyt kummaltakin, siis ensin istutaan, sitten panta kaulaan, ja pois ei tulla ilman lupaa. Luvan saa, kun odottaa sitä hiljaa ja paikoillaan, istuma-asennossa. Tässä on kyllä Pitsin kohdalla tapahtunut mallioppimista, sehän ei siis vielä osaa istua käskystä, mutta kummasti istahtaa samalla kuin Pennikin. Takapihalla puolestaan Pennin naapureiden räksytystaipumus meinasi lähteä lapasesta Pitsin tultua, mutta suojakeli tarjosi mainion mahdollisuuden kurinpalautukseen. Kylkeen kevyesti lasahtava lumipallo muistuttaa kyllä käytössäännöistä, eikä mikään ole kamalampaa kuin se, että joutuu itse sisälle pennun jäädessä vielä ulkoilemaan. Kannattaa siis käyttäytyä nätisti, jos meinaa nauttia aurinkoisista hangista! Tänään juotiin ekat kahvit terassilla, ja Pennikin löysi mustaherukkapensaaseen kesällä kadottamansa tennispallon. Pitsi puolestaan löysi kukkapenkin, ja olikin harvinaisen multainen kyseisen tutkimusretken jälkeen.

Niin kenen tennispallo?

Pitsi goes to town

Tänään jätin lenkkeilyvuoron suosiolla miehelle ja lähdin Pitsin kanssa pikaisesti käymään kaupungissa. Suunnitelmissa oli katsella maailman menoa ja poiketa jälleen Vyömestassa rapsuteltavana, ja suunnitelmassa pysyttiin, kuten pitikin.

Aloitimme reissun istuskelemalla Eetunaukiolla, mutta tylsäksihän se pian kävi Pitsille, joten siitä piti sitten tepastella huima 50 m matka Teljäntorille. Matkalla tutustuttiin pariin pikkupoikaan (ikää n. 3 ja 5 v) jotka innostuivat syöttämään Pitsille makupaloja niin ettei meinattu lainkaan päästä matkaa jatkamaan! Pitsi nautti tilanteesta täysin siemauksin ja oli oikein mielissään saamastaan huomiosta. :)

Vyömestassa Jane ei ollutkaan hommissa, vaan kotona valvomassa oman koiransa synnytystä. Saa nähdä, pääseekö Pitsi kenties niitä pentuja sitten leikittämään, kun ovat riittävän isoja siihen! Vyömestan toinen täti oli kuitenkin Pitsin mielestä aika ihana, taas sai namia kauheasti. Tätiä enemmän melkein kiinnostivat lattialla laatikossa olleet "turkishännät", Pitsin ja minun mielestä ne sopivat huomattavasti paremmin koirien leluiksi kuin asusteiksi, ellei sitten olla Dingon keikalla tai muuten ysärimeiningeissä.

Matkalla autolle pysähdyttiin vielä kerran, kun jälleen pieni lapsi (haalarin väristä päätellen tyttö) halusi silittää Pitsiä. Tässä vaiheessa pentu alkoi olla jo vähän väsy, mutta kävi reippaasti silitettävänä ja syömässä herkkuja. Voiko ihanampaa reissua olla, kuin sellainen, missä saa vain syödä herkkuja?

Aika hyvin Pitsi kyllä pärjäsi, täytyy vaan pitää reissut lyhyinä, ettei väsy iske, eikä pidä päästää sitä heti syliin kun vähän pelottaa. Vähän sitä alkoi ihmisvilinä jännittää loppuvaiheessa, seuraavalla kerralla voisi mennä vähän päivemmällä, ettei ole ihan niin vilkasta. Autossa matkustus sujuu tosi hienosti edelleen, ei vikinöitä eikä mitään, pentu meneekin autoon mielellään. Välillä tuntuu haastavalta miettiä ja suunnitella pennun sosiaalistamista yksinään, niin paljon helpompaa olisi aina viedä se uusiin tilanteisiin Pennin kanssa. Pitsi ei myöskään ole ihan niin luonnottoman peloton kuin Penni oli pienenä, mutta toisaalta se on niin paljon enemmän kiinnostunut ihmisistä kuin Pemu aikoinaan, etten olisi asiasta lainkaan huolissani. Pitsi vain tykkää ensin vähän katsella asioita ja sitten vasta mennä tutkimaan, kuten pitääkin. Ihmiset ovat Pitsin mielestä jotenkin turvallisempia silloin, kun ne tulevat meille, kuin silloin, kun niitä kohtaa kodin ulkopuolella. Sinänsä ihan fiksusti ajateltu, ei meille ihan ketä vaan kylään päästetäkään! ;)