Oheistouhuja taas

Penni kävi torstaina hierojalla, ja epäilykseni osui oikeaan, sillä on lihasjumia oikeassa lavassa. Jumia saatiin aika hyvin auki, täytyy kiinnittää huomiota sen kanssa lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn vähän enemmän. Tarvittaessa tietenkin hierotaan uudelleen.

Ennen hierojaa Penni poikkesi myös Pressanpuiston koirapuistossa asioitaan tekemässä, eikä oikein tykännyt. Maa oli märkää, ja kaikkialla taisi haista pisu. Ihmekös tuo, kun nokkaansa nyrpisteli.



Koirien sapuskavarastot on nyt päivitetty, Pitsi sai ruokansa paikallisesta liikkeestä ja Penni Zooplussalta, sieltä tilasin myös Fortan Dental Care -litkua. Se on nestettä, jonka olisi tarkoitus koiran hampaisiin siveltynä poistaa ja ehkäistä hammaskiveä. Täytyy ottaa oikein kuvasarja hampaista, että huomaa eron, mikäli tuosta nyt jotain hyötyä on. En ihan 100% vakuuttunut tuosta tökötistä vielä ole, mutta kun käyttäjäarviot olivat positiivisia ja hinta alhainen, niin ajattelin kokeilla.

Lisäksi yritän nyt kasvattaa Penniin lisää karvaa lisäravinteilla, saa nähdä miten käy. Suunnitelmissa on antaa sille merilevää sekä biotiinivalmistetta, joka sisältää myös sinkkiä. Jahka sellaista jostain kaupasta löydän! Voi olla, että karvaa ei enempää koiraan ilmesty, mutta mielestäni kannattaa ainakin yrittää, se on aina ollut vähän ohutkarvainen, mutta mennyt huonommaksi sterkkauksen jälkeen.


Olen miettinyt, pitäisikö taas kirjoittaa jokin aiheen vierestä -postaus, liittyen siis agilityyn tai koiraharrastamiseen yleisellä tasolla. Aiheitakin pyörii mielessä, saa nähdä, koska ehdin ryhtyä tuumasta toimeen.

Ylösnousemus pääsiäisen kunniaksi

Ei, minä en ole millään muotoa uskonnollinen ihminen, enkä  muuten edes kuulu kirkkoon, mutta pääsiäisen kunniaksi ajattelin herättää blogin jälleen henkiin. Edellisestä postauksesta onkin kulunut puoli vuotta, eli on jo aikakin! Paljon on tapahtunut tässä välissä, mutta opiskeluvuosi on meikäläisellä ollut niin hektinen, etten ole blogiin ehtinyt paneutua. Syyslukukaudella ei oikein paukut riittäneet edes kisaamiseen tai näyttelykäynteihinkään, treenattu ollaan kuitenkin. En nyt ala tähän kaikkea tapahtunutta edes listata, vaan yritän jatkaa suunnilleen siitä mihin viimeksi jäätiin.

Pitsi kävi tammikuussa Turku kv:ssä saamassa ekan CACIBinsa, jee! Koiria oli taas reippaasti yli 60 kpl, mutta tuloksella VAL ERI 1 PN 2 se valkoinen rusetti kuitenkin irtosi, huippua! Jännitin etukäteen irlantilaista tuomaria, mutta turhaan, oli ihan samoilla linjoilla meikäläisten kanssa ja antoi kyllä hyvin Pitsin näköisen arvostelunkin. Maaliskuussa näyteltiin uudelleen Turkkusessa, mutta ranskalainen tuomari ei ymmärtänyt hyvän päälle, joten sieltä vain sileä ERI. Seuraavat näytelmät ovat 12.4. Vaasassa, niistä luvassa raporttia sitten jälkeenpäin. CACIB-tili on nyt kuitenkin auki ja inttikello käynnissä, hyvä hyvä!


Penni on ollut tämän talven yllättäjä, se on nimittäin kerännyt agilityn SM-kisoihin tarvittavat kilpailutulokset täyteen, ja vielä ylikin! Rotumestiksissä silloin lokakuussa se teki hyppärinollan, ja sitten kisailin sen kanssa huvikseni vähän, ja se teki lokakuun lopulla yllättäen tuplanollan TAMSKin kisoissa. Siitä se idea sitten lähti, ja nyt on nollia jo yhteensä 8 kpl sisältäen peräti kaksi tuplaa! Näistä jälkimmäisen se teki eilen ATT:n pääsiäiskisoissa. Penni on edelleen Penni, välillä toimii, välillä ei, mutta on se kyllä hienojakin ratoja tehnyt etenkin tässä kevään mittaan. Eilen se ei ollut ihan parhaimmillaan (mm. ekalla radalla juoksi keinun alle tutkimusretkelle) eikä nopeimmillaan, mutta kaksi rataa se nollilla kiskoi maaliin, ja aikakin riitti kummassakin. Pemu on tehnyt myös uusia nopeusennätyksiä, Seinäjoella helmikuussa 3,98 m/s agiradalla. Hyppärin ennätyshän sillä on vanha 4,17 m/s vuodelta 2013(?). Videolla lokakuinen tuplanolla TAMSKin tallilla.

Ai että mitäs nyt sitten ruvetaan tekemään? No ainakin varailemaan majoitusta Ouluun SM-kisojen ajaksi, jos ei muuta. Pitsi saa treenailla, Penni lomailla, ulkokauden pyörähtäessä käyntiin Pemu pääsee taas radalle. Pitsi on käynyt vähän epiksissä, ja pääsee varmaan kisailemaan lähitulevaisuudessa sekin.

Viime syksynä innostuin kovasti jäljestämisestä, ja nyt pääsiäisenä päästiin taas senkin homman makuun, kun kelit ovat taas lajiin sopivat. Penni jäljesti tosi hyvin ja melko täsmällisesti, tiesi heti mitä tehdään ja  oli selvästi innoissaan. Pitsillä meni homma vähän pyörimiseksi, pätkittäin sekin veti ihan hyvin, mutta alueella yön aikana liikkuneen riistan hajut taisivat vähän sekoittaa sitä. Meidän potkimien makauspaikkojen lisäksi kun jäljen varrelta löytyi niitä ihan oikeita, peurojen tekemiä makauksia.

Alla kuvia jäljestysretkeltä, huomatkaa uusi jälkiliina ekaa kertaa käytössä! ;)

Pitsi löytää jotain.

Pitsi ei löydä mitään.

Penni pääsee!

Penni työn touhussa.

(Vähäisiä) treenikuulumisia

Pennin toipuessa kisoista ja Pitsin ollessa edelleen juoksuinen on treenaamiset jätetty tietoisesti aika vähälle. Pitää joskus pinserinkin huilata, vaikka melkoisia energiapakkauksia ovatkin.

Lähiviikkoina me ollaan löydetty uudelleen eräs vanha harrastus, nimittäin hölkkääminen. Aika usein päädyn lenkille tuohon Kokemäenjoen rantatörmän pururadalle, ja sieltä Pormestarinluotoa kiertävälle reitille, ja mikäs sen mukavampaa, kuin hölkötellä pitkin purkkaria nyt, kun ei tarvitse edes vaatteista ja vilustumisesta niin murehtia. Juoksu on kulkenut hyvin, spurtit vain aiheuttavat koirissa vähän vastalauseita.

Penni pääsi sattumalta seuran ohjattuihin treeneihin viime torstaina, ja kyllä sillä oli sitten hauskaa! Rata oli lyhyehkö, mutta tekemistä ja ohjaamista piisasi, mm. leijeröintiä ja sen sellaista. Koira oli vauhdikas ja näppärän oloinen, ja yllättäen osasi juosta puomin päästä päähän ihan virheettömästi, toisin kuin edellisviikonlopun kisoissa. Tästä en ole laisinkaan yllättynyt, tutkimattomia ovat kääpiöpinserin aivoitukset.

Pitsi pääsi samana iltana esittelemään juoksu-A-taitojaan kotihallille pöksyt jalassa. Yleensä en ole sitä viitsinyt pöksyt jalassa juoksuttaa, kun ei se oikein kulje, mutta nyt yllättäen kulkikin mitä parhaimmin. Vauhtia oli jotta hippulat vinkuivat, ja A:n se teki niin kauniisti, että oli tosi tyytyväinen. Tarkoitus oli siis kertoa kaverille, miten tätä A:ta on koiralle opetettu, mikä tuntui hyvältä ja mikä huonolta metodilta ja mitä ongelmia voi olla odotettavissa. Mikään juoksukontaktiekspertti en tietenkään ole, vaan edennyt enemmänkin yritys-erehdys-tekniikalla. Pitäisi se A-estepostauskin tänne blogiin kirjoittaa, jahka ehtii moiseen keskittyä.

Penni lepäilee mummulassa

Pitska teki myös niistoja, niitä olen nyt päättänyt ruveta sille opettamaa oikein olan takaa. Sehän on kuitenkin ohjaus, joka on helppo opettaa koiralle, ja helppo tehdä radalla, mutta silti jäänyt jotenkin harmillisen vähäiselle käytölle. Lisäksi huomasin, että sylkkäreitä ja poispäinkääntöjä ei ole tehty aikoihin, niitä voisi myös vähän puuhailla lähiaikoina.

Piirinmestaruuskisatkin taas lähestyvät, ne ovat 23.8. Raumalla. Penni ei osallistu, en näe mitään järkeä lähteä sen kanssa töpeksimään, kun kerran viimeksikin  meni ihan surkeasti. Sen pitäisi kisata tasaisesti koko ajan, eikä joka neljäs kuukausi. Pitsi saa puolestaan osallistua seuraavan päivän kakkosten kisoihin, ja kokeilla, josko agi-LUVA heltiäisi. Torstain perusteella vauhtia voi olla siihen malliin, että saa meikäläinenkin pistää töppöstä toisen eteen, jos meinaa paikkoihin ehtiä.

Blogin paluu?

Pienin perheenjäsenemme on vienyt sen verran runsaasti tämän koiraharrastajan aikaa, että aikaa on jäänyt vain harrastamiseen (siihenkin niukalti), ei harrastamisesta kirjoittamiseen. Nyt voisin varovasti herätellä blogia henkiin ainakin siihen asti, kun perheenjäsen heräilee päiväuniltaan.

Penni on ollut onnesta soikeana, hän on päässyt taas treenaamaan agilityä sekä hölkkälenkeille (eilen 6 km!). Agiharjoittelu on ollut täysipainoista jo ainakin kuukauden ajan, ja 11.7. aiomme uskaltautua epiksiin Raumalle. Virallisiakin startteja olisi tarjolla lähiaikoina ja lähistöllä, mutta luulen, että odotamme sitä agipitsiä heinäkuun lopulla. Kerran viikossa ollaan käyty seuran ohjatuissa treeneissä ja kerran viikossa omatoimitreeneissä maneesilla. Kuuma ilma vähän taltuttaa Pennin intoa jälleen, mutta kesä on onneksi ollut enimmäkseen viileä ja sateinen. Etenkin maneesilla treenatessa Pennissä on kyllä ollut tulta ja tappuraa ihan riittämiin. Kontaktit sujuvat tällä hetkellä pelottavan hyvin, myös A, pujottelu on ollut hiukan vaihtelevaa. Penni selvästi kokeilee, onko pakko, ja kyllähän sen on.

Virallinen kisailu alkaa siis 28.-29.7., ja ekstratreeniä on luvassa aina torstaisin (huomisesta alkaen) koirakoulu Hirveen Harmikoiran riveissä. Seuran treenit ovat tauolla heinäkuun.

Pitsi on kasvanut ja kaunistunut, ja onneksi tiputtanut kaikki maitokulmurinsa ihan itse! Korvatkin pysyvät pystyssä teipittä, kärjet vähän kaatuvat joskus taaksepäin, mutta niitähän nyt voi vielä teippailla, jos tarvetta on. Agihommissa Pitsi on edistynyt ainakin vähän, hän on aika hyvä tunneleiden kanssa jo, ja osaa juosta rimojen yli siivekkeiden välistä ohjauksen mukaan. Ei siis mitään monimutkaisia kuvioita, mutta suoraa pätkää, kaarroksia, ja simppeleitä valsseja. Lisäksi hän on tutustunut pöytään, keinuun ja puomiin, ongelmitta. Keinun pamahdus oli vähän jännä, mutta sitä pitää treenata jatkossa runsaasti. Näyttelyravia se on oppinut juoksemaan kohtalaisesti, naksuttimesta on ollut tässä suuri apu. Muutenkin neidon kanssa elämä on sujunut enimmäkseen sopuisasti, eilen hän kylläkin kokeili saisiko kynsienleikkuussa irvistellä, mutta ei saanut. Se siitä sitten.

Pitsi täyttää 7 kk 4.8. ja aloittanee näyttelyuransa pentuluokassa samantien. Mätsäreihin olisi kiva päästä, jos niitä vaan joku järjestäisi. Näyttelykurssi olisi kyllä tarjolla Ulvilassa, mutta se taisi olla vähän yläkanttiin hinnoiteltua hommaa.

Blogin paluu

Blogi on ollut hetken tauolla sangen ymmärrettävistä syistä, eikä tässä välissä juuri mitään ihmeellistä ole koirien kanssa puuhailtukaan. Ovat raukat olleet hieman paitsiossa tuon ihmisenpoikasen takia. Nyt päiväjärjestys alkaa jälleen hahmottua, ja koirillekin riittää jälleen aikaa.

Maanantaina oli kesäkauden toiset agireenit, joihin Penni ei juoksunsa vuoksi voinut osallistua. Treenit pidettiin WeCA:n uudella kesätreenikentällä (tai siis uudessa kesätreenikaukalossa) Lattomeren koululla. Paikka on ennestään tuttu Pitsin viime mätsäreistä, ja ollaanpa siellä joskus muinoin TVA:n tokotreeneissäkin Pennin kanssa käyty. Treeneihin lähtikin Pennin sijasta Pitsi, se treenaili lähinnä treeneissä oloa ja näyttelyjuoksentaa näyttelytaluttimessa. Ai kauhee mikä puudeli! Onneksi liiallinen näyttelysuuntautuneisuus korvaantui sillä, että hän ihan oma-aloitteisesti kiipesi A-esteelle (otin syliin puolesta välistä ylösmenoa ettei loukkaa itseään ja kehuin kauheasti) ja juoksi kolme kertaa oikein railakasta vauhtia ihan oikean tunnelin läpi eikä pelännyt yhtään!

Tiistaina uskaltauduttiin elämämme toiselle vaunuttelulenkille, ja Penni ainakin on täysin sisäistänyt taisteluvaunujen rinnalla hölköttämisen jalon taidon. Pitsillä kiire on tietenkin joka suuntaan yhtä aikaa, mutta eiköhän sekin nopeasti opi, kun muistaa pitää parit namit taskussa lenkillä. Reipasta kävelyä päästeeltiin oikein tunti, vaunujen ominaisuuden on nyt siis testattu ja hyviksi havaittu myös peltotiellä. Koirat riehuivat ja riekkuivat vapaina kuin viimeistä päivää.

Kotipihalla treenattiin tiistai-iltana sekä perustottista että agia, Pitsi kipitti hienosti tunnelissa lelun perässä, samoin Penni. Kumpikin harjoitteli paikallaoloa, Pitsin kanssa päästiin jopa kahden askeleen päähän oikein onnistuneesti! Pennin piti vielä harjoitella kuuden kepin pujottelua avokulmasta lelupalkalla, mutta jokin haju vei sen mennessään, eikä sitten harjoiteltu. Pääasiassa kummallakin on kyllä treeni-intoa ollut kuin pienessä kylässä, sitä se teettää kun mamma on viikon pois kotoa!

Uusi koira, uusi blogi

Tervetuloa Pennin & Pitsin uudenkarhean blogin lukijakuntaan!

Koiramäärän kasvaessa yhdellä päätin perustaa uuden blogin, jossa seurataan siis säännöllisen epäsäännöllisesti sekä Pennin että Pitsin edesottamuksia.

Pennin kohdalla pyrin blogissa pitämään kirjaa agilityharrastuksen edistymisestä sekä harjoituksissa kohdatuista onnistumisista ja haasteista. Molempia on saatu ainakin tähän mennessä kokea, ja samaa, pinserimäisen pinkeää rataa saamme toivottavasti jatkaa tulevaisuudessakin. Blogi toimikoon harjoitus- ja kisapäiväkirjana, jota selaamalla voin ehkä jopa oppia jotain touhuistamme.

Pitsillä ikää on vasta 9½ viikkoa, joten sen kohdalla täytyy pitäytyä näissä ei-kilpailullisissa saavutuksissa ja tavoitteissa, kuten pöytätreenissä, sisäsiisteydessä ja yleisessä koiraksi kasvamisessa. Naksutin on jo Pitsille tuttu, ja Koirakoulu Hirveen Harmikoiran pentukurssillakin on jo ehditty käydä yhden kerran, joten pikkupinserin opintie on mukavasti alullaan. Pitsin sopeutuminen meille on käynyt yllättävän helposti, ja Pennikin on ottanut sen vastaan varsin hyvin; painiminen, pusuttelu ja päiväunet hoituvat heiltä yhteistuumin.