Treenejä ja maalaushommia

Taas on venähtänyt postausten väli harmillisen pitkäksi, pahoittelen! Tässä välissä on puuhailtu monenlaista, ja käyty yhdet kisatkin Pennin kanssa.

Penni avasi ulkokauden Sastamalassa, mutta eipä sieltäkään nollia saatu. 0,8 sekunnin päähän jäi, jälleen kerran. Varasin Pemulle nyt taas fyssarin, jos siellä kuitenkin on jotain, mikä moista aiheuttaa. Tuntuu hullulta lähteä tällä koiralla nyt SM:iin, mutta iän puolesta nämä saattavat olla sen viimeiset SM:ät, joten en raaski väliinkään jättää, kun kerran koirasta ei ole mitään fyysistä vikaa paikannettu.

Pitsi on käynyt omalla hallilla treenaamassa ja siellä se on mennyt aivan upeasti. Puomikin sujuu nyt hyvin alas asti, täytyy jatkaa harjoituksia sen suhteen. Ensi tiistaina on Pitsin kevään viimeinen yksäri Turussa, todellakin toivon, että treenejä saadaan jatkaa kesällä!

Polkka on käynyt pari kertaa tokossa ja pari kertaa Reetan pentuagikurssilla. Tokossa on ollut ihan mukavaa, ja riittävän epähinkkaavaa, ollaan harjoiteltu perusasentoa ja maahanmenoa. Ja luoksetuloja tietenkin. Perusasentoa tuo tarjoaakin jo mukavasti, kaikki muukin sujuu kivasti, mutta toistoja tarvitaan ja käsiapujen häivytystä. Paikallaolo sujuu kotona kohtalaisesti, mutta sitä täytyisi muistaa treenata muuallakin enemmän.

Agipuolella ollaan harjoiteltu edelleen multiwrappeja, palkalle juoksuja ja sen sellaista, nyt viimeksi oikein jo putkeenkin päästiin. Siitä on ihan videomatskuakin olemassa:

Polkka on oppinut uusia juttuja hienosti, ja erityisen iloinen olen meidän hienosta kontaktista! Se jaksaa hyvin tehdä hommia minun kanssa, vaikka muutkin pennut puuhailevat hallissa yhtä aikaa. Lelupalkalla on pääasiassa menty tähän asti, namejakin se saa mm. juuri siitä kontaktista, ja lelun luovuttamisesta.

Oppimiskykyhän Polkalla on valtava, ja se kyllä näennäisesti jaksaisi tehdä vaikka miten paljon asioita yhdellä treenikerralla. Todellisuudessa se kuitenkin väsähtää jo aika pienestä, varsinkin, kun tehdään uusia juttuja, ja olen yrittänyt olla tarkkana treenin keston kanssa. Mieluummin vähän liian vähän, kuin vähän liian paljon. Lisäksi pidän sillä täysin treenivapaita päiviä, jolloin vaan lenkkeillään vapaana ja nautitaan kohta kesäksi kallistuvasta keväästä. Se on pentu vain kerran, antaa sen nyt nauttia siitä täysin rinnoin.

Ai niin, ja ne maalaushommat: Asiahan on nyt niin, että meidän perhe muuttaa. Haave omakotitalosta toteutui viimein, ja kuinkas ollakaan, ko. talon pihamaalla mahtuu tekemään agilityä! Siitä ja esteprojektista lisää myöhemmin, tässä kuitenkin esimakua esteistä ja maalaushommista:

Lisää kuvateksti

Pinserit kisailee, Polkka 14 viikkoa

Viime viikolla ei vain ollut aikaa blogin päivittämiseen, mutta nyt kun on ihan vapaa viikonloppu ilman kisoja tai muita menoja, ehtii hyvin kerrata kuulumisia.

Pinserit kisasivat kumpikin kotikisoissa 3 starttia. Penni teki hienosti 3 nollaa, joista kahdessa oli hitunen yliaikaa. Ärsytti niin maan perusteellisesti, mutta minkäs teet. Ehkä se on vähän jumissa, vaikka on hierojalla ja fyssarilla käynytkin, ehkä seisoin itse sen tiellä muutamassa kohdassa ja hidastin sitä entisestään. No, hyvä saavutus kuitenkin, 3 ratavirheetöntä rataa, ei olisi onnistunut meiltä pari vuotta sitten!

Pitsi ei ollut nytkään ihan oma itsensä, se kyllä meni ja kuunteli ja toimi, mutta vauhtia jäi uupumaan. Agiradalta se otti kuitenkin ihan hyvän nollan, rataa ei valitettavasti ole videolla.

Ilmoitin molemmat pinserit Seinäjoelle ensi lauantaiksi, toivotaan että Penni pystyy liikkumaan ja Pitsi uskaltaa liikkua. Tänään ainakin hallilla kulkivat hienosti, tein helpohkon radan nollatreeninä, ja sitten namimasiinalla kontakteja ja pujottelua. Tiistaina Pitsi oli Reetan treeneissä oikein mainio, ja teki kaikki kinkkiset saksanmutkat tosi pätevästi.

Polkka puolestaan on jo 14-viikkoinen, apua! Mihin tämä pentuaika oikein menee?

Pentukurssilla on käyty jo kaksi kertaa, siellä on sujunut hienosti. Nyt on harjoiteltu kotitreenissä perusasentoa, maahanmenoa, hiukan paikallaolon alkeita ja etutassut kupin päällä tasapainoilua. Hyvällä asenteella Polkka kaiken uuden tekee ja oppii, palkkaaminen on helpompaa kuin pinsereillä siksi että tällä ei ole ihan niin hirveä hoppu tarjota 7 eri asiaa sekunnissa.

Hallillakin käytiin tänään, tehtiin luopumista, leikittiin kahdella lelulla ja harjoiteltiin luoksetuloja ja kuolleelle palkalle juoksua yhdessä.

Lenkkeilty on edelleen Polkan kanssa erikseen, nyt käytiin jo ihan remmilenkilläkin kerran ja harjoiteltiin ohituksia. Eivät ihan sujuneet, mutta jostain pitää aloittaa. On kyllä tavallaan positiivinen ongelma, jos koira väkisin haluaa jokaisen ihmisen luokse! Irtolenkkeilyssä on suosittu epätasaista maastoa, sääkin on suosinut, vaikka lunta ei enää olekaan.

Ehkä mussa sitten on pientä erakonvikaa, mutta kyllä dyyneillä tarpominen kahdestaan koiran kanssa on rentouttavaa, erinomainen tapa aloittaa viikonloppu!

Polkka 11 viikkoa - sosiaalistumista ja seikkailuja

Pieni karvaeläin on jo 11-viikkoinen! Päivä päivältä tykästyn siihen enemmän, nyt hiihtolomalla on ollut ihanasti aikaa puuhailla paljon sekä pinsujen että Polkan kanssa.

Läntinenkin Suomi on vihdoin saanut lunta, ja ollaankin otettu ilo irti ulkoilusta. Alkuviikolla käytiin pellolla, jäällä ja metsässä, sitten sosiaalistumislenkillä vieraiden aikuisten koirien kanssa, ja tänään torstaina poikettiin taas meren rannassa. Myös kotipihassa hepuloitiin ekan lumikerroksen laskeuduttua:

Tänään käytiin ihka oikealla sosiaalistumisretkellä, siis ostoskeskus Puuvillassa. Polkka töpsötti menemään häntä heiluen, tuli käytyä hississä ja rullaportaissa (sylissä), treffattua paljon ihmiä, kuunneltua kuulutuksia ja vaikka mitä. Todella hienosti pieni koiranen suoriutui seikkailustaan! Eikä edes ostanut mitään, vaikka kauppoja oli pilvin pimein.

Olen yrittänyt miettiä, mihin kaikkeen tuota vielä pitäisi sosiaalistaa? Ainakin pitää treeneissä käydä niin että on muitakin koiria, nyt ollaan päästy sellaiseen tilanteeseen vasta kahdesti. Kovia ääniä ja erikoisia alustoja pitää tutkailla myös, ei tuo niitä ole tähänkään mennessä ihmetellyt, mutta silti.

EO-karsinnat, halli-SM:t ja Polkka 10 viikkoa

Jälleen on pieni mudi päässyt reissuun ja samalla sosiaalistumaan, käytiinpä siis eilen Vantaalla EO-karsinnoissa ja halli-SM:issä. Penni osallistui, Pitsi ja Polkka retkeilivät mukana muuten vaan.

Kisailut suoritettiin Ojangossa, puitteet olivat siis komeat, joskin hieman ahtaat. 1-kentän päätyyn tuotu kisakatsomo toi tunnelmaa, melkein rupesi jännittämään, kun sen halliin astuessani huomasin!

Eka rata meillä oli agirata, jolla ansaesteitä piisasi. Riskikohtia oli monia, ja yllättäen vältimme ne kaikki! Nollaa ei kuitenkaan saatu, Penni ropsautti okserin riman alas. Olisin itse voinut malttaa vähän sen kääntämisen kanssa ja varmistaa, mutta eipä tullut mieleen. No, hyvä rata kuitenkin.

Hyppäriltä tehtiin ihan sujuva nolla, vaikka siellä oli meille vaikeita juttuja, jee! Kepeille meno etenkin oli Pennille hyvin haastavaa mallia, mutta nyt vaan päätin, että se onnistuu.

Viimeisellä agiradalla oltiin jo vähän väsyneitä, ja rata oli pitkä kuin nälkävuosi. Ihan hyvin selvittiin virheittä lähes loppuun asti, kepeillä mokasin itse ja ryntäsin, sieltä aloituksesta 5.

Kokonaisuuteen olen tyytyväinen, vaikka karsintapisteitä emme tietenkään saaneet, ja finaalitin seurattiin tänään kotisohvalta käsin. Penni teki parhaansa ja liikkui sekä hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna, hieroja on siis tehnyt tehtävänsä!

Polkka oli mukana ja katseli menoa, sekä treffasi äitiään ja siskojaan. Jälleennäkemiset olivat riemukkaita, ja kiva oli treffata kasvattajaakin, kun muuten ei tuttuja kisoissa pahemmin ollut.

Torstaina Polkka täytti 10 viikkoa, sen ohjelmistoon on nyt kuulunut paljon leikkimistä, lelulla ja ilman, sekä perustaitojen treenailua.  Treenailut ovat sujuneet mukavasti, kaikenlaiset kaulapannat ja valjaat tosin harmittavat Polkkaa aivan vietävästi, varsinkin kiihtyneessä mielentilassa, eli niiden kohdalla pentunen saa nyt vähän siedätyshoitoa. Viikolla käytiin myös jäällä juoksentelemassa, ja sekös vasta oli mukavaa! Olen itse vähän arka liikkumaan jäällä, mutta nyt kun siellä joku ajeli autollakin, päättelin jään kyllä kantavan minutkin...

Seinäjoen kisat 12.2.2017

Eilen käytiin Seinäjoella kisaamassa, valitettavasti laihoin tuloksin. Pitsi tehtaili vain hylkyjä, Penni taas on selvästi lihaksistaan jumissa. Se hyppäsi huonosti ja liikkui kankeasti, eikä meinannut millään taittua oikein pujotteluun sisään. Onneksi sille on huomiseksi varattu hieroja.

Radat olivat mukavat, ei siinä mitään, mutta nyt vaan ei oikein mikään onnistunut. Viimeinen rata oli aivan kelpo veto Penniltä, joskin hieman kankea, ja yliaikaa sitten saatiinkin 0,2 sekuntia.

Pitsin päivän paras veto oli hyppäri, jolla se tuntui jotenkin huonolta, ja meni ihan helpossa kohdassa hypyn ohi, vaikka linja edelliseltä esteeltä olisi sinne hypylle kyllä vienyt. Muutenkaan Pitsi ei ollut ihan parhaimmillaan.

No, tulipahan käytyä! Polkkakin oli mukana ja sosiaalistui niin maan perusteellisesti. On se kyllä reipas tyttö, mitään ei pelännyt, pussaili ihmisiä, leikki lelulla ja söi ruokansa. Niin ja odotteli kiltisti häkissä pitkiä aikoja välillä nukkuen, välillä siankorvaa natustaen. Hieno pentu!

Jakkarankin se söi, kun en antanut syödä kumirouhetta.

Jo viikon olen haaveillut ulkoilusta talviauringossa lumihangen kimmeltäessä, mutta aina sopivan paisteen sattuessa olen katsellut aurinkoa työpaikan ikkunoiden läpi. Tänään toive toteutui osittain, päästiin merenrantaan ulkoilemaan auringonpaisteessa, mutta lumi loisti poissaolollaan. No, sujuu tämä näinkin, ei onneksi ollut kuitenkaan kuraista.

Ai tuonko kanssa pitäisi juosta?

Se tunne, kun poseeraat vuorella, ja toinen pilaa kuvan ravistelemalla.

Juostaan täysii!

Pitsille kello käyntiin!

Kylläpäs on ollut tapahtumarikas viikko harrastusrintamalla!

Tiistaina treenattiin Turussa Elina J:n yksärillä, aiheena oli takaakierrot/käännökset ja niistä liikkuminen ajoissa ja rohkeasti. Pohkeet vähän hapottivat treenin lopussa, mutta tuloksia saatiin aikaan. Pitsi lukitsi hienosti esteet ja kääntyi tosi näppärästi hyvä hyvä! Läksyksi saatiin erilaiset loppusuorat ja putkeen lähetyksen vahvistaminen.

Perjantaina käväistiin nopsasti hallilla, Penni teki kontaktit ja kepit, Pitsi kotiläksyt ja kontaktit. Penni oli hyvä ja räyhäkäs, Pitsi kovasti innoissaan ja vauhdikas. Kotiläksyt saatiin muuten tehtyä, mutta putkeen lähetystä pitää vielä pohtia ja aloittaa ehkä vieläkin lähempää.

Lauantaina oli vuorossa Maalahden kisat, 3 x agi, tuomarina Timo Teileri. Halliin oli vaihdettu kivituhkan tilalle Saltexin keinonurmi, ja sehän oli tosi hyvän tuntuinen juosta! Järjestelyt olivat taas muutenkin mukavat, puffettikin monipuolinen ja edullinen. Kahvista plussaa.

Ekasta radasta en reunalta käsin oikein saanut mitään kokonaiskuvaa, ja tutustumisessakin huomio kiinnittyi lähinnä A-esteen ympäristöön. Esteeltä poistuttiin ekalla suorituskerralla lähes suoraan sivulle ja siitä tosi pitkän etäisyyden välistävetoon, tokalla suorituskerralla pitkälle eteen vedättäen kohti paikkaa, johon oli pakko ehtiä. Siis pientä testausta juoksarikoiria kohtaan?

Penni suoritti radan tasaisen varmasti, vaikka itse jouduin välillä vähän reittiä muistelemaan:

Pitsi puolestaan yllätti osumalla A-esteen kontaktille molemmilla kerroilla, ja se hankala välistävetokohtakin sujui täydellisesti!

En ollut lainkaan ehtinyt seurata muita minikoirakkoja, mutta sen tiesin, että Pitsin reippaalla radalla saattaisi päästä palkinnoille. Yllätys oli iso ja iloinen, kun tulosten mukaan Pitsi oli voittanut radan ja saanut AGISERTIN! Eikä siinä vielä kaikki, Pennin nolla oli riittänyt kolmanteen sijaan!

Pitsi siis käynnisti valiokellonsa, eikä lainkaan hullummalla tuloksella, kaulaa toiseksi sijoittuneeseen koirakkoon oli peräti kaksi sekuntia.

Kuinka kuuliaisilta koirani näyttävätkään!

No nyt on normihärdelli päällä

Tokalla radalla tein itse vähän typeriä virheitä, Penni puikahti yhden hypyn väärinpäin, Pitsi yritti aloittaa pujottelun tokasta välistä.

Viimeisellä radalla Penni teki nollan, mutta juoksi vähän nokka maassa haistellen, ja sai harmilliset 0,48 sek yliaikaa. Tällä se kuitenkin sijoittui toiseksi, ja Pitsi kolmanneksi, vaikka sillä oli virhepisteitä peräti 10. Palkintoja siis saatiin kahmalokaupalla, kolme lelua, remmi, neljä pussia makupaloja ja neljä pussia jotain luontaistuotteita. Ja tietenkin se sertiruusuke.

Punamusta matchy matchy!

Pitsin tie kisauran alusta tähän pisteeseen, ekaan kolmosluokan sertiin, on ollut kaikkea muuta kuin helppo ja suoraviivainen. Vieläkin tekemistä on valtavasti, etenkin sen A-esteen kanssa (tänään muuten onnistui 3/4!), mutta nyt tuntuu, että tämä koira on vihdoin päässyt näyttämään kyntensä! Olen siitä niin valtavan ylpeä, ja sen ohjaamisen aiheuttamasta wau-fiiliksestä todella onnellinen.

Kaikki tiet vievät Turkuun

Eilen käytiin taas Turussa Elina Jänesniemen yksärillä, ja retki oli monin tavoin onnistunut. Treeni oli hyvä, seura erinomaista ja ruokakin siedettävää, kun sitä viimein jostan kotimatkalla onnistuttiin saamaan.

Hyvää tällä kertaa:
+ leijeröinnit sujuivat uskomattoman hienosti, ei pienintäkään ongelmaa!
+ uskalsin liikkua
+ kepeille meno sujui virheettömästi, vaikka olikin vähän haastava

Kehitettävää
- jaakotuksen paikka ja lopetus olivat hukassa, en saanut koiraa haluamalleni esteelle sitten millään
- valsseissa käännän pään liian aikaisin -> koira hyppää pitkäksi
- takaakierto-niistoissa pitää koittaa säilyttää taakse ohjaava käsi vähän kauemmin ja välttää sen niistokäden tökkäämistä koiran naamalle

Paljon saatiin siis taas treenattavaa! Oikein sormet syyhyävät päästä noiden valssien ja muiden kimppuun, pyörityksistä puhumattakaan.

Nyt kuitenkin pinserit pääsevät pienelle agilomalle, ovathan ne nyt pitkään tehneet hommia ilman kunnollista lomaa. Treenien pariin palataan joulun välipäivinä, kisaradoille suunnataan kotikisoissa loppiaisena.

Itsenäisyyspäivän kisat

Itsenäisyyspäivänä kisailtiin pitkästä aikaa TAMSKilla. Taas muistan, miksi tykkään ja en tykkää siitä kisapaikasta: homma toimii kuin junan vessa, meileihin vastataan muutamassa tunnissa & videotkin saa omista suorituksista alle vuorokaudessa, mutta kisapaikalla korvia huumaava meteli meinaa halkoa ihmisen pään. Lisäksi nuo 40-60 koirakon kisat nyt vaan ovat vähän pitkäveteisiä olla ja odotella. No, ehkä sitten ensi vuoden itsenäisyyspäivänä uudelleen?

Pitsi veti lonkkaa ja Penni kisasi, kolmen radan verran.

Eka rata oli hyppäri, joka tehtiin varsinaisessa flow-tilassa, kunnes kävin liian ahneeksi (tai oikeastaan huolimattomaksi) ja yritin saksalaisen tilalle pakkovalssia ilman, että olisin ottanut minkäänlaista kontaktia koiraan. Sehän hyppäsi selän takaa tietenkin, eli HYL. Oma vika, pikku sika. Harmoninen ja hieno kokonaisuus muuten.

Keskimmäisellä agiradalla Pemu teki nollan, siitä on huonolaatuinen videokin:

Tämä rata sujui suunnitelmien mukaan, erityisen iloinen olen takareunan hypyistä, joilla en jäänyt nysväämään enkä varmistelemaan, vaan etenin koko ajan koiraa samalla linjaten.

Viimeisellä radalla sujui kaikki paitsi esteet 2 ja 3, Penni taisi olla jo väsy, nenä meni maahan ja tekeminen oli vähän puolivillaista. Sieltä siis HYL.

Olen retkeen hirveän tyytyväinen, saatiin oikein hienoja fiiliksiä radalla, yksi hyvä opetus/muistutus ja yksi kokonaisuutena nappiin mennyt rata, jolta nolla. Ja kisakirjan aukeama täyteen. Hyvä me! :)

SM-nollia on siis tehty kesän jälkeen 13 kappaletta, olen tästä onnellinen ja koirastani todella ylpeä. Tähän loppuu meidän kisavuosi, tammikuussa palaillaan kentille kotikisojen merkeissä.

Sekalaisia videoita

Tämmöisiä videoita sain tänään lykittyä youtubeen, siellä on mm. WeCA:n kisoista ratoja, TSAU:n kisoista ratoja sekä Pitsin yksäriltä jokin lyhyt pätkä. Enjoy!

Pitsi harjoittelee pujottelun sivuirtoamista ja ennakoivaa valssia putkelle:

Pennin hyppärinolla wecan kisoissa lokakuussa:

Pitsin aginolla

Pennin aginolla

Piirinmestisten videot

Tänään sain kätösiini videot Pennin sunnuntain radoista, tässä niitä nyt sitten tulee:

D-rata, jolta puomilta 5. Ihan mukava rata, jäi vähän kismittämään sen kontaktin lisäksi tuo epäonnistunut takaaleikkaus, juurihan sitä harjoiteltiin...

E-rata, eli PiirM-hyppäri. Tämä meni muuten ihan ok, mutta tuolla mutkaputkien jälkeen koira jotenkin hidastui, liikuinkohan itse liian varovaisesti siinä? Vähän nössöratkaisu oli tuo pakkovalssi kepeille, mutta umpikulma ei varmasti olisi onnistunut kovassa vauhdissa, eikä Pennin kanssa kannata takaaleikata putkeen, ellei ole ihan pakko, se pyörähtää helposti takaisin.

F-rata, eli PiirM-agirata. Muuten ihan ok menoa, varsinkin tuolla ennen keinua, mutta lyhyen putken (A:n alla) nopeus yllätti, ja keppien jälkeen ihan vaan kämmäsin. Onneksi koira ei kummassakaan kämmäyksessä ylittänyt esteen linjaa, joten niitä ei tuomittu kielloiksi.

Kaiken kaikkiaan Penni kulki ihan mukavasti, mutta hyppäsi mielestäni huonosti. Onneksi tosiaan hieroja-aika on jo varattuna tälle viikolle. Hyvinhän se on nyt ulkokentillä kulkenut, mielenkiinnolla odotan, mitä tapahtuu hallikauden alkaessa!

Tässä vielä minien mitalikolmikko kokonaisuudessan.

Juoksin itse ekaa kertaa ikinä kompressiosäärystimet jalassa, ja nepäs tuntuivat kivoilta. Pohkeet eivät väsyneet ihan niin paljoa, kuin tavallisesti.

Syyskuun syksyiset kisat

Tänä viikonloppuna oli kotikisojen vuoro. Päätin tosiaan skipata rotumestaruuskisat ja jäädä Poriin, enkä valintaani katunut. Penni juoksi kolme starttia ja pyöräytti kisakirjaansa oikein tuplanollan agiradoilta!

Kisapaikkana meillä oli eräs paikallinen pallokenttä, jonka pohja osoittautuikin muistikuviani paremmaksi. Pennillä on aiempina vuosina ollut vaikeuksia keskittyä tällä kentällä, mutta nyt ei ongelmista ollut tietoakaan. Ja kahvihan meidän kisoissa on aina erinomaista!

Eka rata oli agirata, ja se meni aika mukavasti. En päässyt A:lta irtoamaan yhtään, joten sen jälkeinen kuvio meni vähän uusiksi, oikeille esteille kuitenkin onneksi päädyttiin. Kepeille mentiin pitkän suoran päässä pituuden ja hypyn jälkeen, ja yllärinä Penni selvitti homman virheittä, kun annoin sille tilaa mennä kepeille itsekseen. Tältä radalta saatiin nolla ja sijoitus 6/23 oikein mukavalla etenemällä 4,01 m/s.

Tokalle radalle melkein jo annoin tuplapaineiden iskeä, mutta medejä samalla radalla seuranneena totesin, että tällä radalla oli pakko vaan juosta lujaa ja luottaa koiraan. Näin tein, ja sain onnistumaan vauhdikkaan persjätön radan alkupuolella sekä valssin renkaalle radan puolivälissä. Nollilla tultiin maaliin jälleen, tällä kertaa huikealla etenemällä 4,23 m/s! Taitaa olla Pennin henkilökohtainen ennätys! Fiilis oli radan jälkeen mahtava, en ollut varmistellut yhtään, vaan luottanut siihen että Pemu tekee oman osansa radasta. Pennin sijoitus tällä radalla oli 5/27.

Hyppärikin sujui varsin kivasti, harmiksi kuitenkin olin valinnut vähän huonon ohjauksen kepeille, ja Pemu päätyi väärälle puolelle aloitusta. Pienen kehityskeskustelun jälkeen rata jatkettiin virheittä loppuun. Tältä radalta siis vitonen.

Radat olivat kaikenkaikkiaan mukavat, tuomari Johanna Nyberg oli tehnyt varsin virtaavat ja juostavat radat, joilla piti osata liikkua rohkeasti antamatta silti vauhtisokeuden iskeä. Paikoin liikuin mielestäni ihan hyvin, yritin ainakin olla päkiöillä ja pistää töppöstä toisen eteen.

Olipa kyllä mahtavaa saada tupla kirjaan jo syyskuun alussa! Viime kaudella sitä jouduttiin hiukan puskemaan kevättalvella. Sijoitusten suhteen palattiin takaisin maan pinnalle kahden palkintojentäyteisen reissun jälkeen, mutta ei haittaa, on meillä kyllä hirveä nollaputki päällä nyt. SM-nollia on plakkarissa 5 aginollaa sisältäen tuplan, mahtavaa!

Sunnuntai vierähti talkootöiden merkeissä. Sää ei oikein suosinut, mutta meininki oli hyvä!

Kesän loppu ja ohjaustekniikoita

Niin se vaan on, että alkaa olla syksy. Työt alkoivat, ja aikaa on vähemmän, mutta hyvin sitä on onneksi riittänyt perheelle ja koirille. Blogi on vähän ollut paitsiossa, mutta nyt tulee tiivistelmää meidän elokuusta. Muutaman päivän päästä onkin jo syyskuu, ja kesä on ihan virallisesti ohi.

Vaasassa kisattiin ja onnsituttiinkin hienosti elokuun alussa. Sen jälkeen ei olla kisattu, mutta osallistuttiin neljän kerran ohjaustekniikkakurssille täälllä Porissa. Varsinaiset treenit meillä alkavat vasta lähempänä syyskuun puoliväliä, joten hinku ohjattuun treeniin ja uutta oppimaan oli vastustamaton. Kurssi oli tiivis ja tehokas, mutta ajankohta oli meikäläiselle vähän huono; 21:15 maanantai-iltana. Kesälomalla se menikin kivasti, mutta töiden alettua ei oikein keskittyminen ja oppimiskyky meinanneet riittää enää klo 22 jälkeen.

Kurssin ekalla kerralla käsiteltiin valssia ja puolivalssia. Tähän otin Pitsin, ja se meni ihan kohtalaisesti. Valssit pitää vaan tehdä päkiöillä ja saada nopeammin valmiiksi, kuten on ennenkin ollut puhe.

Toka kurssikerta käsitteli pakkovalssia, pakkovalssi-valssia ja pakkovalssi-jaakotusta. Tässä tein vähän molemmilla koirilla, ja sain ohjeeksi olla menemättä liian pitkälle tekemään merkkausta, että pääsen paremmin liikkeelle. Pakkovalssi-jaakotus sujui Pennin kanssa tosi loistavasti.

Kolmannella kerralla tehtiin sylkkäriä ja saksalaista, tästä on Pitsin kanssa videotakin alla. Saksalaisessa olen vähän hidas, tätä pitää harjoitella! Sylkkärissä on ongelmana ollut se, että Pitsi mielellään ennakoi ja hakeutuu rimalle liian aikaisin, jolloin hyppysuunta ei ole optimaalinen. Paljon on siis lähiviikkoina tehty töitä sen kanssa, että Pitsi kääntyisi ensin ja hyppäisi sitten vasta, ja kyllä videolla joitakin onnistuneitakin toistoja näkyy.

Viimeiseen treeniin otin Pennin, koska siinä käytiin läpi ohjauksia, jotka on kumpikin Pemulle aika vieraita ja vähän käytettyjä: takaaleikkaus ja poispäinkäännös. Pematsu yllätti suoriutumalla kummastakin loistavasti, tästäkin on videota. Vähän se meinasi jäädä kättä katsomaan ratapätkän ekalla takaaleikkauksella, mutta poikkari ja toka takaaleikkaus sujuivat hienosti. Näihinkin sain hyviä treenivinkkejä tulevaisuuden varalle.

Ja tässä se video kahdelta viimeiseltä treenikerralta:

Lähitulevaisuuden suunnitelmissa siintävät kotikisat 3.9. (pallokentällä, ei vielä seuran omalla kentällä) sekä piirinmestaruuskisat Raumalla 11.9. Edelleen harmittaa, kun meidän kennelpiirissä ei joukkuekisaa järjestetä, mutta minkäs teet. Tavoitteeksi piirinmestiksiin otamme yhteistuloksen saamisen, viime vuonna Penni teki nollan ja vitosen, ja oli näillä yhteistuloksissa seitsemäs.

Vieläkin parempi kisareissu!

Eilen illalla totesin armaalle aviomiehelleni, että tuntuu niin hienolta lähteä kisoihin, kun viimeksi meni niin hyvin, vaikka enää ei varmaan koskaan mene yhtä hyvin. Kaksi viikkoa sitten Penni siis oli toinen ja kolmas Agipitseillä, mutta tänään se hopea kirkastettiin ihan kärkisijaksi!

Kisat olivat Vaasassa VAS:in Rantareviirillä eli ulkokentällä, joka sijaitsi ihanasti meren rannassa, puistoalueen laidalla. Kisapaikka oli aivan ihana, aurinkoa, merta ja leppoisaa tunnelmaa! Kahvi jäi nyt kyllä testaamatta, kun oli sen verran lämmin keli.

Eka rata oli kaikille säkäluokille vähän kinkkinen, se ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta eka rima ja pari muutakin olivat maksimikorkeudessa, ja tuomari (Anne Viitanen) oli lentokeinuista erittäin tarkka. Keinulle oli muutenkin vähän hankala linja, jonka Penni onneksi selvitti hyvin lentävästä lähdöstä huolimatta. Rata sujui ihan mukavasti, yksi persjättö vähän töksähti kun olin myöhässä, mutta muuten meno oli hyvää ja sujuvaa. A:n jälkeen piti tehdä pakkovalssi suoralle putkelle ja viimeistellä loppusuora, mutta unohdin mitä olin tekemässä ja lähetin putkeen väärältä puolelta! Jollain ihmeen kaupalla ehdin kiertää sinne päähän asti ja pelastella loppusuoran, nollilla maaliin!

Radan jälkeen suoraan sanoen vitutti. Penni oli ollut kisan viimeinen koirakko, ja tiesin, että nollia ei kovin montaa ollut tullut, kuulutusten mukaan Pennin lisäksi vain yksi, joka näytti aika vauhdikkaalta sen mitä siitä hiukan telttojen välistä ehdin nähdä. Oletin siis hävinneeni ykkössijan ajassa, ja sehän olisi SERTiin vaadittu. Hämmästys olikin suuri, kun tulokset kuulutettiin, Penni oli voittanut 0,04 sekunnin erolla kakkoseen ja saanut agisertin! Yleensä vältän kaikkia tunteenpurkauksia mutta nyt tuli kyllä pienet ilon kyyneleet tirautettua matkakaverin olkapäätä vasten, ihan uskomatonta!

Rata ei ollut kaunis, mutta kerrankin meillä oli tuuria matkassa sen 0,04 sekunnin verran, ja Pennillä on nyt valiokello käynnissä!

Muut radat menivätkin sitten voitonhuumassa pipariksi, tokalla agiradalla kosahti pujottelu (olin ilmeisesti hätäinen törkkäisyssä, eikä Pennin hätäisyys auttanut) ja hyppärillä kolmesta tarjolla olevasta putkenpäästä Penni arvasi väärin, kun en sille tarpeeksi selkeästi oikeaa vaihtoehtoa kertonut. Kaikilla radoilla fiilis oli hyvä ja loppua kohden oma ohjaaminenkin oli vähemmän jäykkää, kuin tässä ekalla radalla.

Tässä kuvia ikimuistoisesta päivästä, kerrankin me onnistuttiin ihan täysillä, isommin kuin koskaan ennen!

"Ottasitko sää tämmösen sertin?" "-No kernaasti!"

Keskustelutilaisuus palkintopallilla

Onnea, grattis!

<3

En nyt oikein osaa käsittääkään tätä, että Pennillä on tosiaan agivaliokello käynnissä! Sertejä pitäisi siis kerätä vielä kaksi lisää, joista jälkimmäinen saadaan ottaa vastaan aikaisintaan vuoden kuluttua. Lisäksi sertien tulee olla kolmelta eri tuomarilta. Pennihän on 7-vuotias, voi olla, että se on vuoden päästä oikein hyvässä iskussa ja kisakunnossa, tai sitten ei. Vaikka siitä ei valiota koskaan tulisikaan, on jo nollavoitto ja yleensäkin sertin saaminen meille iso saavutus! Ja niin, joo, ne maajoukkuekarsinnat, nollavoittohan on sinne kriteerinä myös... En pysty sellaista edes miettimään nyt, vaan ryhdyn palkitsemaan itseäni suklaajäätelöllä!

P.s. SM-nollia on kasassa nyt 3A, siis enää neljä puuttuu sisältäen tuplan, ja aikaa on 10 kk!

Agipitsin huumaa vm. 2016

On se vaan aina niin mukava tapahtuma, kesä on kauneimmillaan ja tunnelma on mukavan leppoisa! Agipitsi hurmaa vuosi toisensa jälkeen, ja aina sinne tulee mentyä uudestaan. Siitä huolimatta, että Pennihän ei ole koskaan Raumalla suurempaa menestystä saanut, ei varmaan edes yhtään 3lkan nollaakaan.

Perjantaina oli iltakisat, ja vain yksi startti kullekin säkä- ja tasoluokalle. Tuomarina oli unkarilainen Tamas Traj, ja kolmosten rata oli helpohko ja hyvin suoraviivainen. Nollaa siis tyrkytettiin ihan tarjottimella, ja sehän me Pennin kanssa napattiin, vieläpä sijoituksella 4/19. Penni kulki todella hyvin ja poikkeuksellisen lujaa, etenemä oli ennätykselliset 4,18 m/s. Keinun jälkeen tapahtui jokin kömmähdys, enkä päässyt siitä liikkeelle ollakseni ajoissa viimeisessä valssissa, mutta Penni onneksi osui silti oikeille esteille.

Lauantain vietin sukujuhlissa Luvialla, joten ei siitä sen enempää, kahvi oli erinomaista, kuten muutkin trahteeraukset.

Sunnuntaina piti vielä jaksaa kolme starttia helteessä, onneksi sentään häkit saatiin hyvään varjoon ja pieni tuulenvirekin paikalla kävi, ainakin osan päivästä. Kisakentillä oli kuitenkin tosi kuuma, ja pelkäsin että Penni lässähtää ihan totaalisesti, kuten se usein helteessä tekee.

Eka rata oli Marja Lahikaisen agirata, hän taisikin olla meille uusi tuomarituttavuus. Rata ei mielestäni ollut varsinaisesti vaikea, mutta kyllä siinä tekemistä oli, putki-kontakti-erottelua ja muuta. Vähän jännäsin erityisesti okseria jolle piti tehdä ennakoiva valssi, Pennillä on ollut tapana räpsiä rimoja oksereista, jos niissä pitää kääntyä tiukasti. Tein sitten valssini strategisesti vähän myöhässä, ja homma toimi hienosti. Maaliin päästiin nollilla, aikakin riitti hyvin (etenemä 4,0!) ja suureksi hämmästykseksi mehän saatiin toinen sija! Oltais saatu vielä sertikin, mutta voittajalle se sitten meni aivan oikeutetusti tietenkin. Huikeeta! Penni palkinnoilla kolmosissa ilman yliaikaa, eka kerta ikinä!

Tältä radalta on muutamia kuviakin, ne on ottanut Tanja Nummelin:

Ja palkintoja saatiin, mm. ihana muumimuki, jossa 2. suosikkihahmoni Esi-isä. Ykkönen on tietty pikkukoira Surku Yniäinen, joka on aivan varmasti rodultaan kääpiöpinseri.

Olen oppinut vetämään mahaa sisään palkintojenjaossa.

Esi-isä

Tästä menestyksestä häkeltyneenä suunnattiin päivän tokalle radalle, siis unkarilaistuomarin hyppärille, joka oli varsinainen kiemura. Kaikenlaista piti tehdä koko ajan, ottaa riskejä, vetää koiraa esteiden etupuolelle ja leijeröidä. Huhhuh. Ja kaikki tämä olisi pitänyt suorittaa pehmeäpohjaisella kentällä yli 3,95 m/s etenemällä. Ihmeen kaupalla me selvittiin kaikista kiemuroista, ja vieläpä ihan kunnialla, mutta aika ei tietenkään riittänyt. Pennin etenemä oli 3,7 m/s, joka olisi jollain muulla tuomarilla varmasti riittänyt. Noh, minkäs teet, tupla olisi ollut kiva, mutta olin kuitenkin rataan hirveän tyytyväinen. Ja kun nollia tuli vähän, eikä melkein kukaan muukaan ehtinyt aikaan, niin saatiin tällä yliaikanollalla kuitenkin kolmas sija ja lisää palkintoja, jee!

Viimeiselle radalle lähdettiin kirjaimellisesti hiki hatussa, ei ollut helppo baana sekään. Tämäkin rata sujui vallan hienosti, mutta oma keskittyminen herpaantui ihan helpossa kohdassa, ja Penni tuli yhden hypyn ohi, hypätäkseen sen sitten väärään suuntaan. HYLlyhän siitä heilahti, mutta mitäs tuosta, vauhti oli edelleen kohtalainen ja kontaktit toimivat. Keinu taisi olla jopa hyvä!

Oli kyllä mahtava viikonloppu! Tuo toinen sija, joka ekassa kisassa saatiin, oli meikäläisen agiuran tähän asti paras saavutus. Ollaan me voitettukin, mutta vain ykkösissä ja kakkosissa. Penni on ilmeisesti viellä 7-vuotiaana päättänyt löytää itsestään uusia vaihteita, mikäs sen mukavampaa, koirahan vain paranee vanhetessaan! :) Nyt täytyy löytää sille sopivia pikkukisoja, joissa on tsäänssit pärjäämiseen, ja pitää hyvä huoli sen kropasta. Ikä ei siinä kyllä vielä näy, muuten kuin muutamana harmaana karvana.

Takaakiertoja & tekniikkaa

Tänään oli meikäläisen vuoro vetää seuran kesätreenit, täsmätreenin aiheeksi olin valinnut takaakierrot. Koirakkoja oli viisi, radanrakennus sujui todella sutjakasti, ja muutenkin treenistä jäi hyvä fiilis. Toivottavasti myös treenaajille.

Eri koirakoilla haasteet olivat erilaiset, mutta kaikkien kanssa edistystä tapahtui. Kaikkien kanssa päästiin tekemään hyviä korjauksia, ja uskon että treenaajat saivat ahaa-elämyksiä.

Itsekin treenasin Pennin kanssa puomia, ihan vain pari toistoa, ja Pitsin kanssa A:ta ja keppejä. A oli hyvä, siinä ei mitään ihmeellistä, keppejä kuvasin vähän videollekin.

Ideana oli taas avo/umpikulma ja meikäläisen liikkuminen ihan eri suuntaan, hyvin Pitska pärjäsi. Muutamia huteja tuli, mutta ne johtuivat meikäläisen huolimattomuudesta ja koiran innokkuudesta.

Seuraavan Pitsin keppitreenin aiheena voisikin olla vaikka sellainen houkutteleva putkenpää, joka SM-kisoissakin nähtiin...

Huomenna alkaa agipitsi, jee! Penni vetäisee yhden startin heti huomenna, ja kolme sitten sunnuntaina. Kiva päästä kisaamaan pitkästä aikaa, edelliset startit ollaan juostu SM-kisoissa. Tavoitteena edes yksi nolla, saa nähdä miten käy!

Hyppynollaa pukkaa

Tänään kisailtiin Pennin kanssa siellä TAMSKin uudessa, hienossa hallissa, eikä se SM-nollatili kyllä karttunut yhtään. Tai siis saatiin me yksi hyppynolla, mutta niitähän meillä on jo vaikka kuinka, kolmea aginollaa se vielä pyytää, että osallistumisoikeus SM-kisoihin on plakkarissa.

Halli oli uusi ja hieno, ja erittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Pohja oli toisessa päässä ilmeisesti Jutagrass, joka nyt on meille aivan unelma, ja toisessa päässä inasen liukkaampi ja vähemmän joustava tavallinen keinonurmi. Lämmitetyt vessatkin löytyivät pihasta, ja kaikki toimi aika hienosti, kuten TAMSKin kisoissa yeensä. Tänne tullaan siis mieluusti uudestaankin.

Eka rata meillä oli Muotkan agirata, joka meni oikeastaan aika hienosti, mitä nyt keinulla tuli virhe. Pennillä on muutenkin ollut kiire keinulta pois aina välillä, ja nyt se tuli sieltä jo todella aikaisin sivuun. Keinu oli hirmu hidas, ja siinä oli kevyillä koirilla muutenkin ongelmia tänään. Tällä radalla haastava kepeillemeno onnistui hienosti, puomi toimi, ja lopun persjättökuvio sujui varsin mallikkaasti. HYL, koska uusin keinun.

Toka rata oli Mujusen hyppäri, johon kuului mm. neljä suoraa putkea ja varsin erikoinen kepeille meno. Kepeille päästiin oikein, ja niiden jälkeisestä takaakiertohässäkästäkin selvittiin. Putkilla vedätin aika rohkeasti, ja lopun persjättöön ehdin hyvin. Vikalla putkella Pennillä meni hetkeksi mamma hukkaan, mutta onneksi se löysi ohjaajan ja päätyi siis nollilla maaliin.

Viimeisellä agiradalla olin superhuolellinen A:n kanssa, samoin keinun, ja vaikea kepeillemenokin onnistui puolivalssin kautta, mutta Pennipä lopetti pujottelun kesken. Siitä sitten suihkittiin puhtaasti loppuun, puomin kontaktin se otti, muttei pysännyt, joten palautin sen sinne.

Kaikki kolme rataa olivat sujuvia ja vauhdikkaita, ja Penni hyppäsi huomattavasti paremmin kuin viime viikonloppuna kotikisoissa, hieronnasta oli siis hyötyä. Nyt vaan ei oikein jaksa iloa repiä siitä, että sitä aginollaa ei taaskaan saatu, niin pienestä se oli kiinni, mutta ei. On tässä vielä pari kuukautta aikaa, pitää siis kääntyä kisakalenteri puoleen ja suunnitella huolellisesti.

Niin ja oli meillä myös turistikoira Pitsi mukana, sen olisi mielestään pitänyt päästä radallekin, vaikka juuri eilen treenasi varsin hienosti rataa seuran treeneissä.

Turisti-Pitsi, joka yritti syödä toisten voileivät.

Liki ei killat ko Raumal

Huhhuh, kuusi rataa juostu vähän reilussa kahdessa tunnissa, saattaapi olla, että tapojeni vastaisesti venyttelen tänään! Saman säkäluokan kaikki radat juostiin peräjälkeen, joten palautumisaika jäi vähän vähäiseksi ratojen välissä, ja muutenkin tuntui kiirettä pitävän.

Kisapaikka oli siis tuttu halli Noormarkussa, olihan sentään kotikisoista kyse. Tuomarina meillä mineillä oli Johanna Wüthrich, jonka radat olivat olikein kivat ja nimenomaan mineille passelit.

Urakka aloitettiin hyppärillä, ja Pennipä tykitti heti oikein mainion nollan etenemällä 4,11 m/s. Tein muutaman rohkean persjätön, ja liikuin mielestäni ihan kohtalaisesti itsekin. Pitsikin teki muuten puhtaan radan, mutta unohdin pujottelua edeltävälle hypylle suunnittelemani puolivalssin, ja sehän pujahti tokaan keppiväliin. Uudella yrityksellä homma kuitenkin luonasi, ja onnistuipa se persjättökin aika kivasti sinne keppien jälkeen. Siis Pennille nolla, sij. 9/30, Pitsille 5.

Tokalla agiradalla Pennin puomi toimi, jee! Tahkoamisesta on siis ollut hyötyä! Harmi vaan, että hosuin itse A-esteellä ja vapautin liian aikaisin, plaah. Muuten ihan ok rata, ei ihan niin hyvä fiilis kuin hyppärillä, mutta kelpo menoa kuitenkin. Pitsi yllätti, ja pyöräytti tästä nollan, jee! Siis Pitsin eka aginolla kolmosista kirjaan. A:n kontakti oli vähän siinä ja siinä, ja keppejä edeltävän vastakäännöksen tein liian myöhään, mutta pääosin olen rataan tyytyväinen.

Kolmannella radalla alkoi jo vähän väsy painaa, ja rataantutustumisessakin tuli kiire. Viiden minuutin tutustuminen alkoi heti kun numerot oli lyöty paikoilleen, ja käsitys radasta ja keskeneräiseksi. Pennin rata alkoi hyvin ja vauhdikkaasti, mutta yhteen takaakiertoon se lasahti niin hirveää vauhtia, etten ehtinyt asemoitua valmiiksi, ja hyllyhän siitä tuli. Pitsi hyppäsi A:n kontaktin, ja ohjasin sen väärin takanurkan hyppypätkällä, piti tehdä takaakiertovalssi ja teinkin jostain syystä vastakäännöksen. No, kyllä niitä nollia jo tehtiinkin, ja kumpikin koira selvitti radan alkuvaiheen rengashaasteen virheittä. Siinä piti siis jättää koiraa vähän yksin tekemään rengasta ja kiirehtiä edelle valssiin, ei ongelmia tässä. Pennin puomi toimi tälläkin radalla, jee! Kummallekin siis HYL.

Harmittaa toki jälleen tuo melkein nolla, oma moka kun sähläsin. No, jospa nyt olis kaikki mahdolliset virheet tehty, ja pian päästäisiin jo niitä nollia lätkimään kirjaan... Hierontaa tai fyssaria pitää kyllä saada tähän väliin, kumpikin koira hyppäsi mielestäni huonosti tänään. Päivän iloisin asia oli kuitenkin se, että Pitsi oli onnesta soikea päästessään kisailemaan! Ei ehtinyt kytätä tuomaria, eikä mitään muutakaan, kova hinku oli radalle, eikä tarvinut käskeä istumaan kahta kertaa, niin kiire oli radalle päästä, että pylly tipahti nurmeen heti ekalla kehotuksella! :)

Nollatilanne on siis sellainen, että Pennillä on 2 aginollaa ja 5 hyppynollaa sisältäen tuplan, Pitsillä nyt sitten yksi kumpaakin sorttia.

Reissukoirat reissussa

Nyt on Lappeenrannan-turneelta kotiuduttu, ja pyykitkin melkein pesty. Retki oli monella tapaa onnistunut, seura oli mahtavaa, maisemat samoin, ja uusiinkin ihmisiin pääsin tutustumaan. Kisameininki oli Lappeessa rentoa ja mukavaa, metsästyskoiria näkyi radalla enemmän kuin tällä syrjällä Suomea. 9-ryhmän pikkukoirat loistivat poissaolollaan, ja show-kelpieitä näytti olevan poikkeuksellisen paljon.

Meillä oli kolme rataa, joista kaksi tuomaroi Sami Topra, yhden reissukaverimme eli Reetta Pirttikoski.

Pitsin eka rata oli muuten ok, mutta se vähän kyttäili tuomaria, ja oli puomilla hidas. A:lla se häiriintyi tuomarista siinä määrin, että jätti kontaktin ottamatta, siitä 5. Penni teki tällä radalla sen tutun melkein-nollan, eli pomppasi puomin kontaktin. Plaah. Pitsi 5, Penni HYL.

Tokalla radalla Pitsiä haittasi tuomari pujottelussa, mutta ihan hyvääkin pätkää tehtiin. Penni teki nollan, myös puomi oli ok, mutta saatiin yliaikaa 0,17 sekuntia. Kyllä ärsytti! Mutta ei voi mitään, varmistelin vähän liikaa, ja se sitten kostautui näin. Pitsi HYL, Penni ya-nolla.

Hyppärillä ajattelin että nyt vaan mennään eikä meinata, Pitsin hyppärin alku oli upea! Renkaalla varmistelin, ja siksi radan keskiosa oli vähän kökkö, mukaan lukien meikäläisen huonosti ajoitettu takanaleikkaus. Vauhtia Pitsillä oli 4,05 m/s, sijoitus oli 9/28. Pitsille  saatiin kuitenkin tästä eka kolmosten nolla kisakirjaan, jee! Penni kulki muuten hyvin, mutta viipyi ekassa putkessa vähän kauan, ja se sekoitti oman ajoitukseni pakkovalssissa. Koira siis hyppäsi kolmoshypyn väärin päin. Testasin kuitenkin itsenäistä rengasta Pennille, ja se onnistui yli odotusten! Eli ihan hyviäkin kohtia oli Pennin hyppärissä. Pitsi nolla, Penni HYL.

Iltaohjelmassa meillä oli ravintolassa käyntiä, juoruilua ja herkuttelua, eipä paljon hauskempaa olisi voinut olla! Ekana yönä tosin tuli hotellissa palohälytys, mutta sen oli kuulemma aiheuttanut joku huoneessaan tupakoinut känniääliö. Hotelli (Scandic Patria) oli muuten oikein koiraystävällinen, huoneessa oli siisti laminaattilattia, ja sieltä pääsi suoraan omasta ovesta hotellin sisäpihalle pikapisulle. Pinserit antaa 4/5, oli tullut 5, jos sen sisäpihalla asuneen oravan olisi saanut syödä...

Tästäkö pääsee sänkyyn? Ai eikö?

Aurinko lämmitti palvojiaan

Design-huonekalut haltuun hotellilla!

Kisahalli: sopivan kokoinen ja valoisa.

Syntisen hyvä suklaakakku, tätä edeltänyt sisäfile ei ehtinyt kameraa nähdä...

Lappeenrannan linnoitus

Pinsut linnoituksella, taustalla Saimaa.

Siellä se orava on. Se nauraa meille!

Treenin ihanuutta

Joskus vaan kaikki sujuu. Esim. tänään!

Pennillä oli nollatreenin tavoitteena hyvä puomi. Nopealla ja oikealla suorituksella saisi heti palkan, ja näin kävi, olin tosi tyytyväinen! Videolla ylimääräistä kiljuntaa ja möyrimistä lelun kanssa.

Pitsi nyt vaan oli Pitsi. Tarviiko tästä muuta sanoa? Lopun pientä aivopierua lukuun ottamatta todella mallikas suoritus, tykkään edelleen tästä koirasta kuin hullu puurosta! Vaikka ei puurossakaan niin hirveesti vikaa taida olla...?

Sitä saa mitä tilaa

Joku tangoprinssi tai muu vastaava tuommoistakin on veisannut, ja kyllä siinä totuuden siemen piilee. Sunnuntain kisat olivat meikäläiselle oppimiskokemus, siitä ei pääse mihinkään. No, nyt on ainakin meininki oikea, ja suunta toivottavasti ylöspäin.

Eka rata alkoi hyvin ja vauhdikkaasti, vaikka rimat olivat tapissa. Penni ei oikein ole tottunut hyppäämään 35-senttisiä, mutta hyvin se niistä pötki yli. Homma kosahti A-esteelle, sieltä Pemu loikkasi ihan älyttömän korkealta alas käymättä edes lähellä kontaktia. Otin esteen uusiksi, ja karautin kohti maalia. Eka rata siis HYL.

Toka rata oli vähän haastavampi, heti alun kuvio putkiansoineen ja saksalaisineen erotteli jyvät akanoista. Tai teki siihen moni muutakin kuin saksalaisen, mutta se oli meidän valinta, ja toimi hyvin. Kaikki muukin toimi hyvin, ja etenkin kepeille meno oli hieno ja yllättävänkin itsenäinen, mutta radan loppuvaiheessa kosahti puomi. Penni lensi kuin liito-orava kontaktialueen yli, ja minä tyhmä hosuin niin, etten edes ehtinyt tätä nähdä. Olin rataantutustumisessa opetellut radan lopun väärin, ja jouduin siis muuttamaan ohjaussuunnitelmaa pari minuuttia ennen radalle menoa. Siihen nähden radan loppu oli kyllä hyvin onnistunut, vaikkei oma keskittyminen sitten puomille asti riittänytkään.

Tässä video radasta, tältä siis 5 virhepistettä.

Tästä omasta huolimattomuudestani ja hosumisestani sisuuntuneena päätin, että viimeisellä radalla se koira ottaa sen kontaktin ja pysähtyy siihen, vaikka mikään muu ei onnistuisi. Päätöstä tuki vielä se, että tällä videon radalla Penni olisi ollut 20 koirakon kisassa toinen, jos vaan se kontakti olisi tullut otettua. Ei pitäisi jossitella, enkä sitä yleensä tee, mutta nyt oli pakko.

Viimeisellä radalla puomi oli vasta hiukan radan puolivälin jälkeen, ja yllätyin itsekin siitä, miten helpolta ja vaivattomalta meno tuntui, kun ei tarvinnut miettiä tulosta, eikä mitään muuta kuin sitä puomia. Uskalsin ohjata rohkeammin ja olla varmistelematta yhtään mitään, voi että kun tuntui hyvältä! Puomilla otin Penniin katsekontaktin ja sanoin sen nimen, ja siihen päälle kontaktikäskyn. Se hidasti, otti kyllä kontaktin, mutta tupsahti alas kontaktipinnalta omin lupineen esteen sivuun. Alla olevasta nollasta huolimatta käskytin sen takaisin puomille ja 2on2off-asentoon, ja jatkoin radan loppuun. Se meni yhtä kohtaa lukuun ottamatta oikein hyvin, eli nolla olisi voinut tulla, mutta tämä oli nyt mielestäni parempi vaihtoehto.

Nollia ei saatu, eikä puomiongelmaa tällä yhdellä kerralla korjattu, mutta nyt tuntuu, että sisu riittää asiaan puuttumiseen myös kisatilanteessa. Harjoituksia jatketaan sunnuntaina epiksissä. Ja tuokin videon rata, ei siihen voi kuin olla tyytyväinen, jos yhtä pientä virhettä ei oteta lukuun!